Äiti jättää perheensä

Näin tapahtuu, vaimo on jättämässä perheen. Meillä on pieniä lapsia, jotka jäisivät asumaan minulle, isälle. En voi käsittää tätä! Tapahtuuko tällaista? Meillä on ollut omat vaikeutemme, mutta mitään isompia ongelmia ei ole ennen ollut. En ryypiskele, en ole väkivaltainen enkä narsisti, vaan melko tavallinen suomalainen mies. Yhtäkkiä vaimo ilmoitti, että hän on hakenut asuntoa, selvittänyt omaisuuden jakoa koska ei usko enää meihin! Siis täh, tuosta noin vain? Vahingossa sitten selvisi, että hänellä on uusi ihastus. Sanokaa nyt minulle, toimiiko hän ihastuksen vallassa, vai mitä tässä tapahtuu? Miten äiti voi jättää perheensä, perheensä, misä kaiken piti olla kunnossa, missä on kärsitty vain tavallisista haasteista? Aina meitä isiä moititaan, mutta osaavat äidinkielen. Enkä todellakaan tiedä, mitä voin ja pitää nyt tehdä!!!
Ilmianna
Jaa

417 Vastausta


Juuri näin, äiti on nyt uuden ihastuksen vallan alla.
Nämä salasuhteet yleensä antavat ohjeensa ja jos et niitä noudata, silloin lähtevät.

Järkyttävää todeta, että myös äidit ovat lähteneet tälle tielle, sillä eihän siitä mitään hyvää seuraa hänelle jatkoelämään, eivät lapset katoa ja valiteeavan usein uusi suhde ei ole pitemmän päälle sitä mitä aluksi tuntui.
Huuma katoaa, yksin jää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Näin jälkeenpäin voin vain todeta, että ei siinä todellakaan voi tehdä vaimon suhteen yhtään mitään.

Hanki itsellesi apua ja pian. Lue erokirjallisuutta, hakeudu eroseminaareihin tai mieluummin Miessakit ry:n eroryhmään. Vertaisryhmässä on voimaa. Jos stressi vaivaa liiaksi ja menee yöunet, hakeudu lääkäriin. Puhu luottamuksesi arvoisten ihmisten kanssa, puhu puhu puhu. Koeta löytää vastaavan kokenut isä kaveripiiristäsi tai työpaikaltasi ja keskustele hänen kanssaan.

Tällaista tapahtuu ja yhä enenevässä määrin. Meitä saman kokeneita on yllättävän paljon.Tulet selviämään lastesi kanssa, mutta pidä puolesi niin lastenvalvojalla kuin osituksissakin. Ole aktiivinen omassa asiassasi, se on lastesi etu. Vaimoltasi et tule enää saamaan tukea. Älä katkaise välejä sukuusi, tukeudu heihin. Älä lamaannu, toimi. Tsemppiä!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
8 VASTAUSTA:
Kiitos, hyvät ihmiset, tuestanne ja ymmärryksestä. Itseasiassa kävimme kerran perheneuvolassa, mutta heidän mielenkiintonsa suhtautui vain lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa. Ymmärrettävää, mutta turhauttavaa. Puhuimme asiasta myös meidät hyvin tuntevan ystäväpariskunnan kanssa, mutta he jäivät samaan ihmetyksen tilaan kuin minä itse. Kävin työterveyspsykologillakin, joka vannoi ettei mieleni ole sekaisin. No, vannomatta paras, järkkynyt se ainakin on. Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa todella paljon, asunto menee myös myyntiin, en pysty yksin tuloillani tätä pitämään. Vuokralleko, vai mihin ihmeen pukku luukkuun, näin iso porukka. Ei tämä voi olla totta, kuin huonosta elokuvasta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
Kiitos, hyvät ihmiset, tuestanne ja ymmärryksestä. Itseasiassa kävimme kerran perheneuvolassa, mutta heidän mielenkiintonsa suhtautui vain lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa. Ymmärrettävää, mutta turhauttavaa. Puhuimme asiasta myös meidät hyvin tuntevan ystäväpariskunnan kanssa, mutta he jäivät samaan ihmetyksen tilaan kuin minä itse. Kävin työterveyspsykologillakin, joka vannoi ettei mieleni ole sekaisin. No, vannomatta paras, järkkynyt se ainakin on. Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa todella paljon, asunto menee myös myyntiin, en pysty yksin tuloillani tätä pitämään. Vuokralleko, vai mihin ihmeen pukku luukkuun, näin iso porukka. Ei tämä voi olla totta, kuin huonosta elokuvasta.
Vuokrallepa vuokralle. Ihan hyvä asumismuoto. Monella paikkakunnalla on asumisoikeusasuntoja, joita myös kannattaa hakea, etenkin jos omistusasuntoanne on jo maksettu. Montako lasta teillä on? Tutki Kelan sivuilta enimmäisneliömäärät, joista saa asumistukea. Ne on hyvä pitää mielessä, vaikka nyt ei asumistukea saisikaan. Joskus elämä potkii päähän vielä enemmän, saattaa jäädä työttömäksi, sairastua tms. jolloin asumistuki on tarpeen.

Parhaiten pääset asian yli, kun annat periksi, myönnät eron olevan totta. Eikä se ole kuin huonosta elokuvasta. Monet ihmiset eroavat monista eri syistä. Välillä sattuu juuri noin, että toinen rakastuu/ihastuu toiseen ja se on menoa sitten. Vaikka äkkiseltään tuntuisikin, että pikaero on maailman kamalin asia, niin toisaalta se on kuitenkin helpompaa kuin vuosien kitkuttelu liitossa, jossa toinen on jatkuvasti tyytymätön tai ei ole siinä mukana "täysin rinnoin".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
Kiitos, hyvät ihmiset, tuestanne ja ymmärryksestä. Itseasiassa kävimme kerran perheneuvolassa, mutta heidän mielenkiintonsa suhtautui vain lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa. Ymmärrettävää, mutta turhauttavaa. Puhuimme asiasta myös meidät hyvin tuntevan ystäväpariskunnan kanssa, mutta he jäivät samaan ihmetyksen tilaan kuin minä itse. Kävin työterveyspsykologillakin, joka vannoi ettei mieleni ole sekaisin. No, vannomatta paras, järkkynyt se ainakin on. Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa todella paljon, asunto menee myös myyntiin, en pysty yksin tuloillani tätä pitämään. Vuokralleko, vai mihin ihmeen pukku luukkuun, näin iso porukka. Ei tämä voi olla totta, kuin huonosta elokuvasta.
Aloittaja hyvä, olen pahoillani. Sinun täytyy nyt vain kohdata tunteesi. En halua sivuuttaa tunteitasi, mutta ehkä tässäkin on kohdallaan vanha totuus: koskaan ei tiedä, voi olla onni onnettomuudessa.

Kaikki kääntyy vielä parhaaksenne. Jos vaimosi lähtö osoittautuu pysyväksi, anna hänen mennä, älä takerru. Haluatko perheesi äidiksi naisen, joka lähtee toisen miehen perään ja jättää lapsensa? Aikaa myöten ehkä kohtaat naisen, joka osoittautuu kaikin tavoin oikeaksi. Ja sitä paitsi, pärjäätte hyvin keskenänne.

Minusta vaimosi halu saada osuutensa kodista ei kuulosta hyvän äidin teolta. Jos on niin, että hänen ulos maksamisensa takia joudut myymään asunnon.

Ota silti selvää asioista. Ehkä voit pitää omistusasunnon pienemmillä lyhennyksillä?

Sinulla on lapsesi. Te selviydytte kyllä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
onni onnettomuudessa kirjoitti:
Aloittaja hyvä, olen pahoillani. Sinun täytyy nyt vain kohdata tunteesi. En halua sivuuttaa tunteitasi, mutta ehkä tässäkin on kohdallaan vanha totuus: koskaan ei tiedä, voi olla onni onnettomuudessa.

Kaikki kääntyy vielä parhaaksenne. Jos vaimosi lähtö osoittautuu pysyväksi, anna hänen mennä, älä takerru. Haluatko perheesi äidiksi naisen, joka lähtee toisen miehen perään ja jättää lapsensa? Aikaa myöten ehkä kohtaat naisen, joka osoittautuu kaikin tavoin oikeaksi. Ja sitä paitsi, pärjäätte hyvin keskenänne.

Minusta vaimosi halu saada osuutensa kodista ei kuulosta hyvän äidin teolta. Jos on niin, että hänen ulos maksamisensa takia joudut myymään asunnon.

Ota silti selvää asioista. Ehkä voit pitää omistusasunnon pienemmillä lyhennyksillä?

Sinulla on lapsesi. Te selviydytte kyllä.
No höpö höpö! vittu mitä lässytystä taas! Miten voi olla onni onnettomuudessa! Haistapa sinä onnivonnivonnettomuudessa pitkä paska! Taas jää lapset vaille äitiään. Hyi sinua mitä edes höpötät!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Voi ei,saman kokeneena rankkaa on..mutta selviää;-)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
gadfga kirjoitti:
Vuokrallepa vuokralle. Ihan hyvä asumismuoto. Monella paikkakunnalla on asumisoikeusasuntoja, joita myös kannattaa hakea, etenkin jos omistusasuntoanne on jo maksettu. Montako lasta teillä on? Tutki Kelan sivuilta enimmäisneliömäärät, joista saa asumistukea. Ne on hyvä pitää mielessä, vaikka nyt ei asumistukea saisikaan. Joskus elämä potkii päähän vielä enemmän, saattaa jäädä työttömäksi, sairastua tms. jolloin asumistuki on tarpeen.

Parhaiten pääset asian yli, kun annat periksi, myönnät eron olevan totta. Eikä se ole kuin huonosta elokuvasta. Monet ihmiset eroavat monista eri syistä. Välillä sattuu juuri noin, että toinen rakastuu/ihastuu toiseen ja se on menoa sitten. Vaikka äkkiseltään tuntuisikin, että pikaero on maailman kamalin asia, niin toisaalta se on kuitenkin helpompaa kuin vuosien kitkuttelu liitossa, jossa toinen on jatkuvasti tyytymätön tai ei ole siinä mukana "täysin rinnoin".
No eihän kannata vuokralle muuttaa ja heittää rahaa vähän kuin roskiin!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
No höpö höpö! vittu mitä lässytystä taas! Miten voi olla onni onnettomuudessa! Haistapa sinä onnivonnivonnettomuudessa pitkä paska! Taas jää lapset vaille äitiään. Hyi sinua mitä edes höpötät!
Ei se äiti mihinkään katoa, todennäköisesti. Tapaamiset järjestetään.

Jos taas nainen todellakin haluaa jättää perheensä, mitä lapset tekevät sellaisella äidillä, joka ei halua enää edes nähdä heitä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ikävä asia mutta kun ei ulkouolisena voi tietää miten perhe-elämä meni. Omasta kokemuksestani voin kertoa että jouduin lähtemään koska koin että olin jatkuvasti henkisen painostuksen kohteena, mutta lastani en koskaan jättänyt vaan kerroin lapselleni ettei näin voi jatkua. Olen itse lapsena muuttanut ja joutunut vaihtamaan koulua joten ajattelin lastani ja annoin jatkaa samassa koulussa kuin aikasemminkin. Ero ei ollut helppo joten asialla on aina kaksipuolta, Jokainen tapaus on erilainen,
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei jumankauta! Ootko tosissas? Jos jonkun hyvän syyn antaisit niin olisi helpompi ymmärtää. Omasta mielestäni sydänessä ei ole tilaa kahdelle, joten tuo kertoo väliltänne rakkauden kuolleen. Mutta silti, kovia aikoja, kovia aikoja.
Ilmianna
Jaa
Pahuksen ennakoivat tekstinsyötöt, piti sanomanivalunperin, että en millään jaksaisi kuunnella että kun miehet sitä ja miehet tätä. Tasa-arvo on parisuhteissa vallinnut jokauan, mutta kyllä emansipaation voi epäillä menneen jo liian pitkälle jos äidin fiiliksen ylläpito ohittaa vastuut, lupaukset ja kaikkien muiden onnen. Tämä ei ole oikein. Ei ole!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Ei ole oikein ei! Ei missään nimessä! Vaimosi on toiminut äärimmäisen itsekkäästi ja hän joutuu siitä maksamaan! Otat häneltä tuntuvat elatusmaksut! Ei ne ole vain miesten juttu se niitten maksaminen! 150 e /pää on nykyään elatusmaksu verottomana, joten kyllä sinä asuntonne voit pitää! Muista menoista vähän kiristät ja alat käymään vaikka kalassa ja marjassa/sienessä. Raitis ilma tekee myös hyvää hermoille ja on kivaa yhdessäoloa lasten kanssa. Voithan myös sopia pankin kanssa kuukausierän muokkaamista tuloillesi sopiviksi, laskevat siellä kyllä uuden sopivamman maksuohjelman. Sitä vartenhan pankit ovat. Monesti ihmiset vain ahdistuksissaan ei huomaa tätä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Ei ole oikein ei! Ei missään nimessä! Vaimosi on toiminut äärimmäisen itsekkäästi ja hän joutuu siitä maksamaan! Otat häneltä tuntuvat elatusmaksut! Ei ne ole vain miesten juttu se niitten maksaminen! 150 e /pää on nykyään elatusmaksu verottomana, joten kyllä sinä asuntonne voit pitää! Muista menoista vähän kiristät ja alat käymään vaikka kalassa ja marjassa/sienessä. Raitis ilma tekee myös hyvää hermoille ja on kivaa yhdessäoloa lasten kanssa. Voithan myös sopia pankin kanssa kuukausierän muokkaamista tuloillesi sopiviksi, laskevat siellä kyllä uuden sopivamman maksuohjelman. Sitä vartenhan pankit ovat. Monesti ihmiset vain ahdistuksissaan ei huomaa tätä.
Niin ja lisäksihän saat vielä elatusmaksujen lisäksi lapsilisät! Ei ne vaimollesi enää kuulu tulla kun on kerran hylännyt perheensä, sekin on monta sataa kuussa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Niin ja lisäksihän saat vielä elatusmaksujen lisäksi lapsilisät! Ei ne vaimollesi enää kuulu tulla kun on kerran hylännyt perheensä, sekin on monta sataa kuussa.
Lapsilisät on lasten kuluihin niinkuin ennenkin.
Jos mies on yhtään kartalla perheensä elämästä niin lapsilisät on tulleet perheeseen ENNENKIN ja myös jatkossa. Ei ne ole mitään uutta tuloa. Tilinumero vaan vaihtoon niin rahat tulee isän tilille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Älä pelkää, on kyllä varmasti vaikea tavallaan kävellä elämässä alaspäin, mutta sitä tämä nmykyelämä on joka paikassa, työelämässkin, joten opettele jollakin tasolla hyväksymään muutokset

Oman kodin menetys kaiken tämän lisäksi tuntuu kohtuuttomalta, kun sen saamisen eteen joutuu tekemään hyvin, hyvin paljon luopumista muista asioista, kalliita kun ovat.
Mutta joksu tuntuu, että se omistusasunto onkin asia, joka saa eron aikaan, kun talous ajatetaan liian kireälle.

Nyt aluksi voit mennä pankkiiisi ja pyytää saada maksaa vain korkoja lainastasi, pankkien täytyy näissä tapauksissa tällä tavoin antaa se sama harkinta-aika kun on erossakin vähintäänkin, joten älä myöskään suostu muyymiseen vaimosi vaatimuksesta heti, sillä usein siellä takana on se uuden määräykset, lasten vuoksi ei kodin vaihtoa heti.
Vasta sitten asunnon myynti, kun edes on jollakin tapaa itse edes selvinnyt, että pystyy ajattelemaan asunnon myynti oikealla tavalla.
En usko että lapsiperheen pitää mihinkään pieneen kolonn ahtautua, menet kuntasi asuntotoimistoon ja kerrot, että tarvitset asunnon itsellesi ja lapsillesi ja tuon että lasten äiti hurahti ja lähti toisen matkaan.
Voit esittää toivomuksiasi asunnon suhteen, toki ei aina mahdollisia toteuttaa, vai jääkö sinulle varoja entisen myynnistä niin paljon, että voit hankki uuden vähän pienemmän omistusasunnon.

Olen tässä juuri joutunut seuraamaan, miten vahvasti tällainen ihastuminen vaikuttaa ihmiseen ja kuinka tämä uusi ihminen voi laittaa tekemään aivan hulluja asioita.
Yksi on se, että vaatii nyt puolisoasi asunnon myyntiin pian, sillä näillä hepuilla kun tahtoo olla kiire päästä osalliseksi varoista. Ns. rahastelijoita kun näyttää olevan liikkeellä hyvin paljon.

Vaimosi tulee katumaan tekoaan lopun ikäänsä, sillä kyllä pöly laskeutuu ja hänenkin on kohdattava todellinen elämä ja arkipäivä.

Pidä huolta itsestäsi ja lapista eritoten , he kuitenkin rakastavat äitiäänkin, joten älä riko sitä suhdetta heiltä ja jos sinulla on välittävät vanhemmat, pidä heihin paljon yhteyttä, sillä heistä saat varmasti kaikkein enemmän luotettavaa tukea kuin keneltäkään muulta.

Uudet ihmissuhteet, kun eivät koskaan näe kokonaisuutta, eli heille merkitsee vain se seksi ja ilonpito ei todellinen elämä.
Ilmianna
Jaa
Tilanteesi kokeneena voin sanoa, että vaimosi päätä et tässä vaiheessa pysty kääntämään ja vaikka pystyisit, niin elämä ei jatku ennellaan vaan sama tilanne voi olla edessä milloin vain. Epävarmuudessa eläminen se vasta rankkaa onkin.

Eli nyt on aika todeta, että asiat vain ovat tällä mallilla ja tehdä toimintasuunnitelma tulevaisuuteen. Vaikka kuinka tuntuisi vaikealta, niin oikeastaan nyt on sinun tilaisuutesi. Lasten kanssa yksin jääminen voi tuntua vaikealta mutta pidä kiinni lapsistasi, ota vastaan lähihuoltajuus. Se on päätös jota et varmaan kadu pitemmän päälle! Sinulla on kuitenkin elämässäsi sen jälkeen perhe ja lapset, jotka ovat elämässä tärkeintä, huomaat sen kyllä ajanmittaan!

Asunto myyntiin ja vaikka vuokra-asuntoa katsomaan, lastesi yh-isänä tai lähivanhempana saat asumistukea ja lapsilisän yh-korotuksineen. Lisäksi tietysti normaali ositus käyntiin mahdollisimman pian. Samoin kunnan lastenvalvojan puheille heti ja laskemaan elatus, vaimosihan on jatkossa osallistuttava lasten elatukseen maksamalla sinulle elatusapua.

Vaikka elintaso saattaa hetkellisesti laskea ja tunnet ehkä suurta pettymystä ja vihaakin vaimoasi kohtaan, niin älä koskaan lastesi kuullen hauku tai moiti vaimoasi, ei koskaan. Lapsesi kyllä ajan myötä kasvettuaan osaavat muodostaa mielikuvan tilanteesta ja silloin muistavat, että isä osasi kriisitilanteesta huolimatta ottaa tilanteen haltuun järkevästi ja rakastaa lapsiaan. Palkintona saat lapsiisi sellaisen suhteen, jota exäsikin tulee ikuisesti kadehtimaan.

Älä pidä kiirettä uusien suhteiden kanssa, keskity alussa lapsiin. Älä ala temppuilemaan tapaamisoikeuksilla ja yritä kaikesta huolimatta pitää suhde exääsi ainakin viileän asiallisena, älä vain sorru tappelemaan hänen kanssaan.

Näin sinulla on parin vuoden päästä elämä, josta exäsi voi vain haaveilla. Kokemuksesta voin melkein arvata, että exäsi (siis vielä nykyinen vaimosi) on silloin muutaman murskautuneen unelman jälkeen pyrkimässä takaisinkin, mutta aika antaa sinulle perspektiiviä tehdä johtopäätöksen, haluatko edes enää häntä takaisin. Kokemuksesta voin omalta kohdaltani senkin kertoa, että vaimoani eron hetkellä ilmeisesti vielä rakastinkin, niin rauhassa saa nykyisin ruikuttaa. Minun elämääni hän ei tule enää kuulumaan ja ainoa mitä häntä kohtaa enää tunnen, on sääli.

Jaksamista, elämä voittaa vielä!
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
H#ro mikä h#ro. Se on ihme juttu ettei varsinkaan isommille lapsille voi puhua tosiasioita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mees8 kirjoitti:
H#ro mikä h#ro. Se on ihme juttu ettei varsinkaan isommille lapsille voi puhua tosiasioita.
Tyttäreni on 15v kun mies läksi kodistamme toisen naisen takia. Miksi olisin pilannut hänenkin elämänsä kertoilemalla millainen hänen isänsä todella on.
Vanhemmat purkaa yleensä oman katkeruutensa sättimällä lapsilleen "syyllistä" vanhempaa. Se ei ole ainakaan osoitus aikuisuudesta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Juurikin näin, asiallista textiä. On meitä ainakin kolme samassa tilanteessa.
Paitsi on niitä ehket aika paljon enempi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kolmen lapsen isän vastaus ei olisi voinut olla parempi.

Sinä olet se lottovoittaja saadessasi pitää lapset! Nyt kaikista tärkein on huolehtia siitä että vaimosi maksaa kunnolla lapsista. Se, että hän pääsisi taloudellisestikin livistämään kuin koira veräjästä, olisi jo rikollista!

Sinä pärjäät lastesi kanssa. He eivät tarvitse luksus kotia, ei uusia vaatteita, ei viimeisimpiä elektroniikkavempeleitä. VAIN sinun läsnäoloasi ja tukeasi.

On sanomattakin selvää että uusia nais-suhteita ei tarvitse haikailla vielä hyvin pitkään aikaan. Tuskin sinulla niihin olisi aikaakaan lastesi tarvitessa kaiken aikasi ja huomiosi.

Saat nähdä että vaimosi vielä katuu tekemäänsä liikettä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Voihan olla ettei äidillä ole maksuvaraa ollenkaan. Se tarkistetaan lastenvalvojan luona. Jos tulot on pienet niin voi olla että elatusmaksut tulee yhteiskunnalta ja ne on pienimmät mahdolliset.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
------ kirjoitti:
Voihan olla ettei äidillä ole maksuvaraa ollenkaan. Se tarkistetaan lastenvalvojan luona. Jos tulot on pienet niin voi olla että elatusmaksut tulee yhteiskunnalta ja ne on pienimmät mahdolliset.
Olemme molemmat melko hyvä tuloisia, vaimoni hankkii vähän paremmin kuin minä. Niinpä lainammekin ovat isohkoja, mutta ei tässä kukaan köyhyysloukkuun ole jäämässä.Talosta joudumme ehkä luopumaan, mutta onko se iso vai pieni menetys, en osaa vielä sanoa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"Kolmen lapsen isän" kommentti oli tosi hyvä muuten, mutta viimeisen kappaleen loppuosa lässäytti koko jutun epäuskottavaksi pannukakuksi.

Mutta aloittajan kysymykseen mitä pitää tehdä sanoisin, että vaihda / muuta asenteesi ekaensimmäiseksi. Sen jälkeen kaikki muu on paljon helpompaa ja tulevaisuus valoisampaa; uudet mahdollisuudet ja uudet tuulet.

Aika montaa kommentoijaa hetkauttaa aloittajan uudet suhteet. Mitä hemmettiä teille kuuluun aikuisen ihmisen 'se' puoli elämästä. Liittyykö näihin joku kommentoijien oma neuroosi uusia suhteita / petikavereita kohtaan?
Ilmianna
Jaa
Moi, Olen myös kolmen lapsen isä ja vastaava tilanne päällä, vaimo ihastu toiseen ja halusi eron, vaikka ei aluksi ihastusta myöntänytkään. No asia selvisi kuitenkin ja nyt on asuttu eri osoitteissa muutama viikko ja hankalaa ollut. Valheita valheiden perään ja mihinkään et exän suhteen voi luottaa... Ei tää ole helppoa vieläkään vaikka ero tapahtui kevättalvella... No ainoa mitä sulle voin neuvoa on se, että puhu puhu puhu kavereilles tai kelle tahansa ja älä jää yksin vaan keksi tekemistä ja menemistä ja tee hyvät suunnitelmat tulevaisuuteen itsellesi ja lapsillesi..
Ilmianna
Jaa
Nostan hattua teille ihanat isät, jotka jaksatte kaikesta kokemastanne vääryydestä huolimatta ajatella noin positiivisesti ja rakastaa lapsianne. minulla eronneena äitinä vain huonoja kokemuksia miehistä/isistä.. jotka jättävät lapsensa ja vaimonsa.Tsemppiä teille ! Olette aivan mahtavia asenteeltanne ja varmasti saatte olla ylpeitä saadassenne kasvattaa lapsianne ja nähdä, kuinka se kantaa hedelmää!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
7 VASTAUSTA:
Voisiko tuon kipeän asian paremmin kiteyttää.

Tärkeintä on, että sinä ainoana vastuuuntuntoisena ihmisenä ja lapsenne selviydytte.

Tsemppiä, te kyllä tulette pärjääämään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Onnea matkaan kirjoitti:
Voisiko tuon kipeän asian paremmin kiteyttää.

Tärkeintä on, että sinä ainoana vastuuuntuntoisena ihmisenä ja lapsenne selviydytte.

Tsemppiä, te kyllä tulette pärjääämään.
Täsmälleen samaa mieltä! Nuo jutut kuulostavat lähestulkoon sankaritarinoilta, miten tuollaisen vääryyden jälkeen kykenee rakentavaan elämänasenteeseen? Ehkä se on niin, että jotkut vaan ovat selviytyjä tyyppiä, jotka pääsevät elämässä vaikeidenkin aikojen yli.

Järjellä ajatellen on tärkeää pitää rakentava ja eteenpäin pyrkivä elämänasenne. Hyvän tekeminen ennen pitkään palkitaan. Jo se on suuri kiitos kun lapsenne aikuisina tietävät, että te olette olleet heidän turvanaan silloin kuin he ovat sitä tarvinneet.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
eräsmies2 kirjoitti:
Täsmälleen samaa mieltä! Nuo jutut kuulostavat lähestulkoon sankaritarinoilta, miten tuollaisen vääryyden jälkeen kykenee rakentavaan elämänasenteeseen? Ehkä se on niin, että jotkut vaan ovat selviytyjä tyyppiä, jotka pääsevät elämässä vaikeidenkin aikojen yli.

Järjellä ajatellen on tärkeää pitää rakentava ja eteenpäin pyrkivä elämänasenne. Hyvän tekeminen ennen pitkään palkitaan. Jo se on suuri kiitos kun lapsenne aikuisina tietävät, että te olette olleet heidän turvanaan silloin kuin he ovat sitä tarvinneet.
Kun nainen jättää perheensä ja lähtee, mies on Todellinen Sankari selvitessään lasten kanssa ja rakentaessaan elämän uusiksi.
Kun mies jättää perheensä ja lähtee, on aivan "peruskauraa", että nainen huolehtii lapsista ja jatkaa elämää niillä eväillä, mitä käsillä on.

Miksi miehet ovat sankareita tuossa tilanteessa, mutta samassa tilanteessa olevan naisen vain oletetaan hoitavan homman kunnialla?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
980pioljk kirjoitti:
Kun nainen jättää perheensä ja lähtee, mies on Todellinen Sankari selvitessään lasten kanssa ja rakentaessaan elämän uusiksi.
Kun mies jättää perheensä ja lähtee, on aivan "peruskauraa", että nainen huolehtii lapsista ja jatkaa elämää niillä eväillä, mitä käsillä on.

Miksi miehet ovat sankareita tuossa tilanteessa, mutta samassa tilanteessa olevan naisen vain oletetaan hoitavan homman kunnialla?
Ei tässä tilanteessa olevat miehet, isät ainakaan omasta mielestään ole mitään sen kummempia sankareita kuin vastaavassa tilanteessa olevat äiditkään. Mielestäni jokaisen lähihuoltajaisän kommenteista lähinnä kumpuaa ihmettely, hämmennys, epäusko ja ehkä jopa katkeruus omaa tilannettaan kohtaan. Jos näihin kommentteihin tulee naispuolisilta kirjoittajilta lohduttavia ja eteenpäin kannustavia kommentteja tyyliin "olette sankareita kaikki" niin kiitokset heille kun pystyvät tsemppaamaan.

Sankareita ollaan kaikki kun oikein silmin katsotaan, niin petetyt kuin pettäjät sekä jätetyt että jättäjät.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
980pioljk kirjoitti:
Kun nainen jättää perheensä ja lähtee, mies on Todellinen Sankari selvitessään lasten kanssa ja rakentaessaan elämän uusiksi.
Kun mies jättää perheensä ja lähtee, on aivan "peruskauraa", että nainen huolehtii lapsista ja jatkaa elämää niillä eväillä, mitä käsillä on.

Miksi miehet ovat sankareita tuossa tilanteessa, mutta samassa tilanteessa olevan naisen vain oletetaan hoitavan homman kunnialla?
Juurikin näin!
Ja miksi yhäri-iskä on kuumaa valuuttaa markkinoilla, mutta yhäriäiti on "vaan yks yhäri, taas". Yh-äidilllä on leima otsassaan, mutta yh-isällä on kruunu päässään. Merkillistä.
Myönnän kyllä itsekin joskus syyllistyväni ajatteluun, että "tuonkin ämmän on väen vängällä pitänyt tehdä jollekin äijälle neljä lasta ja siinä sitä sitten yhärinä ruikutetaan."
Myöskin olen ajatellut, että yhäri-isä on jotenkin parempi kuin yhäri -äiti.

Mutta minä olenkin törmännyt vain lihaviin ja onnettoman oloisiin yh-äiteihin, joten siitä kai se asenne sitten tulee, ehkä muillekin.
Yh-iskät ovat kaikki olleet ihan kivan näköisiä ja paljon paremmassa kuosissa kuin yh-äipät.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kruunu ja leima kirjoitti:
Juurikin näin!
Ja miksi yhäri-iskä on kuumaa valuuttaa markkinoilla, mutta yhäriäiti on "vaan yks yhäri, taas". Yh-äidilllä on leima otsassaan, mutta yh-isällä on kruunu päässään. Merkillistä.
Myönnän kyllä itsekin joskus syyllistyväni ajatteluun, että "tuonkin ämmän on väen vängällä pitänyt tehdä jollekin äijälle neljä lasta ja siinä sitä sitten yhärinä ruikutetaan."
Myöskin olen ajatellut, että yhäri-isä on jotenkin parempi kuin yhäri -äiti.

Mutta minä olenkin törmännyt vain lihaviin ja onnettoman oloisiin yh-äiteihin, joten siitä kai se asenne sitten tulee, ehkä muillekin.
Yh-iskät ovat kaikki olleet ihan kivan näköisiä ja paljon paremmassa kuosissa kuin yh-äipät.
On niitä laihojakin onnettoman oloisia yh-äitejä. :D
En ole TÖRMÄNNYT kehenkään mutta nähnyt olen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
980pioljk kirjoitti:
Kun nainen jättää perheensä ja lähtee, mies on Todellinen Sankari selvitessään lasten kanssa ja rakentaessaan elämän uusiksi.
Kun mies jättää perheensä ja lähtee, on aivan "peruskauraa", että nainen huolehtii lapsista ja jatkaa elämää niillä eväillä, mitä käsillä on.

Miksi miehet ovat sankareita tuossa tilanteessa, mutta samassa tilanteessa olevan naisen vain oletetaan hoitavan homman kunnialla?
Se johtuu ihan siitä, että yhteiskunta ei ole vieläkään valmis hyväksymään miestä lasten yksinhuoltajaksi. Siinä joutuu kohtaamaan kaikenlaista vastoinkäymistä, sossuntädeistä alkaen, jotka yrittävät kaikin keinoin saada huoltajuuden äidille, tai jos hän ei sitä halua, lapset huostaanottoon tai sijoitusperheeseen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kiitos, kiitos teille tuestanne. Olen aika temperamenttista sorttia, mutta tilanne on niin outo ja pelottava, ettwn tunne lainkaan vhaa. Pohjaton suru, häpeö epäonnistumusesta ja pelko tulevasta lamaanutti täysin. Olen tainnut menettää kaiken omanarvon tuntoni, koska sanon hänelle usein, että meillä olisi vielä mahdollisuus, ja että rakastan häntä. Tunteetonta ja kylmää tulee takaisin. Avioeroa hön ei ole vielä hakenut, asuntoa kyllä. En ole ennen paljoa itkenyt, nyt joka ilta, koskee järjettömön paljon. Pienin lapsemme (3 v) ei tule koskaan muistamaan, että isä ja äiti ovat asuneet saman katon alla, että meillä on ollut joskus mahtava perhe. Olen ollut töidemme ja vaimoni menojalan vuoksi enemmän lastemmw kanssa kuin vaimoni, joten en pelkää arkea, rakastan lapsiamme yli kaiken. Uuteen suhteeseen edes halua, uskoni naisiin on valitettavasti mennyt. Vanhempamme vielä elävät, mutta omani asuvat kaukana ja vaimoni vanhemmat... no, eivät niin välitä. Uskon myös talouden piemmällä aikavälillä kuntoutuvan, mutta sydämen en. Ja pelko lapsien tulevaisuudesta, mitä heidän omanarvon tunteelleen tekee äiti, joka voi jättäälapsensa, noin vain?!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Olen pahoillani,
Olen kokennut kaiken saman äitinä, pikkulasten äitinä,
Se kipuu ja vastuu.... Yleensä tällä tavalla käyttäytyy ne isit, mutta näköjään äiditkin osaa hylätä.
Olen vuosia uusissa naimisissa, otin vastuun myös uuden aviomieheni lapsesta,ex- mieheni asuu nyt vuosia yksin, kun aviorikkoja- naisen kanssa menikin muutaman vuoden päästä pieleen.... Sääliä minäkin tunnen exää kohtaan. Mielestäni tälläiset ihmiset ovat vastuuntuntemattomia, epäkypsiä, epäluotettavia. Mutta jotenkin selvisin. Tsemppia ja voimia!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Voisiko äitisi tulla asumaan luoksesi kun vaimo on lähtenyt? Joko pariksi viikoksi tai pitkäksikin aikaa, jos on terve ja jaksaa. Pääsisit itse juoksulenkille ja sinne miessakkeihin aivoja lepuuttamaan. Tai jos ei käy niin hanki läheltä teitä tukea, lastenhoitoapua vaikkapa lähikaupan ilmoitustaulun lapulla. Määrää itsellesi n tuntia (esim. 2 iltaa viikossa) kodin ulkopuolista virkistystoimintaa niin että jaksat. Menet kuntosalille, kaverin kanssa yhdelle oluelle tai ihan mitä vaan virkistävää. Koska olet viimeksi käynyt teatterissa tai elokuvissa, tai konsertissa tai taidenäyttelyssä? Juu arvaan vastauksen..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
....Lapseni (4v) on nukkunut vieressäni siitä lähtien kuin äiti lähti.
Kysyin yhtenä iltana että milloin menet taas omaan huoneeseen nukkumaan.
Lapseni sanoi hellyttävästi että sitten kun äiti tulee takaisin...siinä ison miehen silmät väkisin kostui....lapset ymmärtää aika paljon.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jaksamista, tuo kylmä kyyti on tuttua. Pettäjillä, jotka jättää omat perheensä on niin huono omatunto, etttä heidän on pakko paaduttaa koko ajattelunsa.Et voi mitään, kylmä kyyti jatkuu, teet ja sanot mitä vaan, huudat tahi itket tahi rakkauttasi vannot Suosittelen, palkkaa heti nyt etsivä vaimosi perään, niin selviää kuka toinen mies on. Koska vaimollasi on julma, kova ja salainen suunnitelma tuoda tuo toinen mies lastesi elämään, kunhan erosta on riittävän pitkä aika "uutena ihmissuhteena" aivan kuin hän olisi tavannut miehen vasta eron jälkeen. Sitten pari voi kusettaa sinua ja lapsiasi loppuelämänne menneisyyden salaamalla ja kenties muillakin julmilla tavoilla. Ihan itsesi ja lastesi vuoksi, ota selvä totuudesta nyt kun vielä voit. Pokan pitää pysyä, älä paljasta vaimollesi yhtään mitään, jos päädyt etsivään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Etsivän palkkaaminen on varmaa vitsi?!. Vaimon uuden suhteen sabotoimiseen ja sen miettimiseen ei varmaan kannata käyttää yhtään enempää energiaa, kun on ihan pakko.
Niin ikävältä ja vaikealta kuin se kuullostaakin, lasten kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että lapsilla säilyisi eron hetkellä mahdollisimman hyvä kuva äidistä
( vaikka ei sitä juuri nyt ansaitsisikaan ). Se vaatii jätetyltä itsekuria, koska vihan ja katkeruuden tunteet ovat niin suuret. Tiedän tämän kokemuksesta ja aina ei ole tullut toimittua parhaalla mahdollisella tavalla. Se harmittaa nyt jälkeenpäin, kun erosta on jo kulunut aikaa yli puoli vuotta. Omat lapseni tosin ovat jo yli 16- vuotiaita.
Työssäni näen myös alle kouluikäisiä lapsia, jotka ovat eroperheistä. Parhaiten näkyvät selviävän ja voivan ne, joiden vanhemmat keskittyvät lapsiinsa eivätkä toisen vanhemman sabotoimiseen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ja pelko lapsien tulevaisuudesta, mitä heidän omanarvon tunteelleen tekee äiti, joka voi jättäälapsensa, noin vain?!

Koska vaimollasi on julma, kova ja salainen suunnitelma tuoda tuo toinen mies lastesi elämään, kunhan erosta on riittävän pitkä aika "uutena ihmissuhteena" aivan kuin hän olisi tavannut miehen vasta eron jälkeen. Sitten pari voi kusettaa sinua ja lapsiasi loppuelämänne menneisyyden salaamalla ja kenties muillakin julmilla tavoilla.

Lainailin pari virkettä kirjoituksista.
Isä ja lapset nimimerkille nostan hattua, sillä ensimmäinen virke on hänen, siinä todella puhutaan lapsista ja huolesta lasten tulevaisuudesta ja tuosta, että joutuvat varmasti totuuden eteen asiassa, että äiti jätti heidät toisen miehen vuoksi. Siinä sitä lapsilla riittää lopuksi elämää ajattelemista.
Mutta lakuun on aika kauheaa koulussa tulla kiusatuksi, kuten koulutyössä puhutaan perheistä ihan eri tavoin kuin näiden erolasten perheet ovat.
Siitä kuinka kaveriipiiriä ei oikein muodostu, kun pitää mennä sinne etän luokse välillä ja kaverit ovat lähihuoltajan läheltä.
Tarvitaan hirvittävän paljon tukea lasten elämään, jotta tuo kaikki onnistuisi mahdollisimaman vähin vaurioin lapsen kasvuun ja ajatuksiin ja aikuiselämään.

Tuohon kohtaan kaksi olen joutunut itsekin, on hirveää kun lähellä tapahtuu tällaista valehtelua, sillä tuontapainen tilanne on täynnä valhetta.
Tutkin todella asiaa pohjamutia myöten, otin selvää tuosta uudesta, josta ilmeni se kuinka hän valheen avulla manipuloi tuon äidin pettämään, suorastaan kavalin keinoin, sitten on koko ajan määrännyt kaiken, ketä saa tavata, ja aivopesee jatkuvasti vihaamaan kaikkia niitä ihmisä jotka ovat olleet hänen lähellään aikaisemmin.

Tietenkin tuossa aikaisemmassa perheessä on ollut ehkä pienten lasten vuoksi, työn vuoksi parisuhteelle aikaa liian vähän, puolisot ovat joutuneet liian kauas toisistaa ja ei ole osattu väsyneenä arvottaa asioita oikein, mukaan on saattanut joissakin tapauksissa hiipiä kuningas alkoholi, joka sitten on saanut äidin tilaan, että on antautunut vietäväksi. Toinen on laistanut kodin yhteisistä tehtävistä, josku työkin on vienyt kauas pois ja pitkiksi ajoiksi, toinen yksin vastaa kaikesta. Kotiin palaa väsynyt kärttyinen, kyllä siinä palaa loppuun ja etsii jostakin iloa elämään.
Työpaikoilta nämä nykyiset salasuhteet ovat alkaneet tätä nykyä löytyä, pidetään aivan liikaa näitä milloin milläkin nimikkeellä olevia palavereja ja illanistujaisia, eli työpaikat ovat osittain syyllisiä eroihin.

Nämä äidit ovat usein uhreja. toivon että kuitenkin kaikesta valheesta ja pahoista sanoista, ilkeyksistä huolimatta yritätte säilyttää suhteen myös äitiin lapsilla, mutta huolehtikaa että tuo DON Juan ei pääse ohjaamaan lapsia, sillä heillä on vain tarkoitus saada nämä poistetuksi äidin elämästä.
Se on sellaista jatkuvaa nekerrusta moittia lapsia, jotta äiti tavallaan oppisi vihaamaan lapsiaan.
Samoin tämä uusi tällainen salasuhteija toimii jo aikaisemmin, hän se todella määrittää eroamaan, vaatii sitä, samoin tämä vaatii pistämään välit poikki kaikkiin läheisiin, varsinkin jos läheiset ihmiset eivät häntä ala paapomaan.
Tässä minun omakohtaisessa tapauksessa oli tarkoitus päästä kiinni kaikkeen omaisuuteen, mutta se ei ole onnistunut, joten yrittää vielä kaikkeaan, toivon enemmän kuin hartaasti, että lähtee mahdollisimman pian. Varmasti tuo äitikin voi paremmin ilman tätä huijaria ja lähestyy enemmän lapsiaan ja huomaa lasten vaikeudet erosta, ehkä on paras olla haaveilematta takaisin perheen yhdistymisestä, mutta tilanne ilman tuota salasuhdetta parantuu huomattavasti kaikilla osapuolilla.
Aikaa on tarvittu ja tarvitaan vielä, puhutaan vuosista, jotakin rakoilua on alkanut näkyä.
Ilmianna
Jaa
Vaikka meidän jokaisen tilanne ja suru on ainutlaatuinen, huomaan, kuinka paljon tällaista tapahtuu. Vaimoni ei siis kiellä suhdettaan, jonka sain selville vaihingossa kolmisen viikkoa sitten, ja suhde on alkanut keväällä vaimoni aloitteesta ja heillä kuulemma " yhteys toimii." Vaimoni ihastus on hänen työkaverinsa, eräänlainen extraaja, jota hän tapaa töissään aika ajoin. Tiedän kaverin nimenkin, mutta en ole ottanut yhteyttä, koska vaimoni vakuuttaa ihastuksensa osuuden pienuutta. Itse en ole niin varma asiasta, sillä kuulen ihastuneena/rakastuneen naisen äänen, vaikka vaimoni väittää kaiken johtuvan persoonallisuuseroistamme. Siis että hän halusi kaltaiseni miehen, mutta myöntää tappionsa kun emme sovitaan yhteen yli 10 vuoden jälkeenkään. Olen jyrkästi eri mieltä, kun ottaa huomioon talon rakentamisen, kolme lasta pienillä ikäeroilla, normaalit työkiireet ja varsin niukan turvaverkostomme, minun mielestäni olemme olosuhteiden uhreja. Mutta ei, vaimoni on ajatuksissaan ehdoton, ja aikoo muuttaa pois, kun saa asunnon. Hän ei halua minulta rahaa, mutta koska meillä on paljon velkaa rakentamisen jäljiltä, en tule selviämään lainoista yksin, siksi meillä muillakin on jossakin vaiheessa muutto edessä. Vaimoni haluaa pienentää vaurioita niin, että hän muuttaa jonnekin lähelle, joten koulut, päiväkodit ja kaverit säilynevät samoina. Ihan nätti ajatus, mutta kun minulla on sellainen geenivirhe tai sairaus, että satun rakastamaan tätä naista, tunnen olevani vastuussa isommista asioista kuin omat fiilikseni ja olen sitoutunut tähän perheeseen 100 prosenttisesti. Tämä on niin hirveän julmaa, vaikka ymmärrän, etten ole ollut aina helppo puoliso, vaan kova sanailemaan ja herkkä riitelemäänkin. No, on ollut aihettakin, mutta kai sitä voisi ystävällisemminkin sanoa, vaikka välillä on syönyt syvältä. Pelkkää surua ja surkeutta on tämä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Tuossahan ei kuule mikään muu auta kuin ero, koska vaimostasi tuntuu ettette sovi yhteen. Vieläpä niin, ettette ole hänen mielestään koskaan sopineet. Sitä tunnetta kun ei miksikään muuttaa voi, päinvastoin, sitä pitää kunnioittaa. Sanot itsekin olevasi herkkä riitelemään ja kova sanailemaan. Arvatenkin vaimosi ei pidä riitelystä yhtään. Ei siitä huolimatta, että sanot olevasi sitoutunut perheeseen 100 prosenttisesti. Todennäköisesti vaimosi on rakastunut sinuun aikanaan, ja luullut vaikean luonteesi tasoittuvan ajan kuluessa. Näin ei ole käynyt.

Näen tuon vaimosi suhteen työkaveriinsa hyvin tyypillisenä "exit suhteena". Vaimosi on huomannut, että toinen mies sopii hänelle paremmin etkä sinä ole kehittynyt suhteessanne yhtään "helpommaksi". Mitään sen vakavampaa ei ehkä toisesta suhteesta tule, mutta sen avulla vaimosi pääsee irti sinusta. Eli ts. tapauksessanne ei ole niinkään kyse toisesta miehestä, kuin siitä, että vaimosi haluaa erota.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
olivia- kirjoitti:
Tuossahan ei kuule mikään muu auta kuin ero, koska vaimostasi tuntuu ettette sovi yhteen. Vieläpä niin, ettette ole hänen mielestään koskaan sopineet. Sitä tunnetta kun ei miksikään muuttaa voi, päinvastoin, sitä pitää kunnioittaa. Sanot itsekin olevasi herkkä riitelemään ja kova sanailemaan. Arvatenkin vaimosi ei pidä riitelystä yhtään. Ei siitä huolimatta, että sanot olevasi sitoutunut perheeseen 100 prosenttisesti. Todennäköisesti vaimosi on rakastunut sinuun aikanaan, ja luullut vaikean luonteesi tasoittuvan ajan kuluessa. Näin ei ole käynyt.

Näen tuon vaimosi suhteen työkaveriinsa hyvin tyypillisenä "exit suhteena". Vaimosi on huomannut, että toinen mies sopii hänelle paremmin etkä sinä ole kehittynyt suhteessanne yhtään "helpommaksi". Mitään sen vakavampaa ei ehkä toisesta suhteesta tule, mutta sen avulla vaimosi pääsee irti sinusta. Eli ts. tapauksessanne ei ole niinkään kyse toisesta miehestä, kuin siitä, että vaimosi haluaa erota.
Voi pitää paikkaansa. Tai sitten se on hyvä selitys jollekin muulle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Yritä vielä oikein nätisti puhumalla saada vaimosi joko perheneuvolan tai seurakunnan psykologille/parisuhdetyöntekijälle puhumaan "omista ja lasten vaikeuksista". Kun vaimo joutuisi ulkopuolisen kuuntelijan aikana jäsentämään ajatuksiaan ja suunnitelmiaan, hän saattaisi yhtäkkiä muuttaa kelkkaansa. Tai tajuta oikkujensa järjettömyyden. Anna hänelle aikaa esim. 3 kk asua ihan omillaan jossakin yksiössä. Älä hävitä taloanne, vaan pyydät vain lykkäystä lyhennyksistä joksikin aikaa. On kovin huono aikakin myydä, odota kunnes ero on virallinen (min. 6 kk eteenpäin).
Kun kerran rakastat, niin yritä jaksaa suhtautua kuin murrosikäiseen tyttöön joka karkaa kotoaan romanssin takia. "Kyllä routa porsaan kotiin ajaa", lapset tulevat kyselemään koska äiti tulee takaisin ja jouluna viimeistään siellä on kyynelehtivä vaimo ovikelloa rinkuttamassa talosi ovella. Tulet näkemään.

Toinen asia on, oletko vetänyt perheen taludellisen ja elämäntilanteen liian ahtaalle, niin että velkavankeudessa molemmat painavat pitkää työviikkoa ja vielä (vaimolla) kotityöt plus lasten hoito päälle. Eli jos liika työnteko, kireys ja uupumus ylivoimaisessa elämäntilanteessa ovat ongelma, siinä tapauksessa voisitte harkita perheenä asumistanne ja todellisia tarpeitanne vielä uudestaan. Vaimollesi se kukkapenkin hoito ja lumityöt upean omakotitalon suurella piha-alueella ei ollutkaan unelmien täyttymys. Tämäkin on ymmärrettävää.
Lapsista kasvaa ihan terveitä, normaaleja ja onnellisia kerrostalossakin, jos muuten perheen kotiolot ja elämäntavat ovat "good enough". Tsemppiä!

Iso talo velaksi ei sitten tainnutkaan olla teidän yhteinen unelmanne, vaan isin unelma perheelle ja lapsille tms.? Vai onko vaimo alunperin ollut innostuksella mukana kaikissa päätöksissä ja nyt yhtäkkiä uupunut?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
"Kun vaimo joutuisi ulkopuolisen kuuntelijan aikana jäsentämään ajatuksiaan ja suunnitelmiaan, hän saattaisi yhtäkkiä muuttaa kelkkaansa. Tai tajuta oikkujensa järjettömyyden."

En usko tuohon ollenkaan, ei ole oikkuja. Vaimo tietää vakaasti haluavansa erota. Ero suhteesta vain on HYVIN vaikeaa ja hankalaa, kun toinen ei halua erota.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
No joo. Talon rakentaminen oli vaimoni haave ja idea, ei minun, vaikka palavasti en sitä vastustanutkaan. Teen lähes puolet kotitöistä (paitsi rakennusaikaan) ja kaikki taloon, pihaan, koneisiin, pyöriin, skeitti- ja rullalautoihin ynnä muihin harrastusvlineisiin liittyvät korjaus- ja huoltotyöt. Mukana nurmenleikkuu ja lumityöt, olen istuttanut meille marjapensaita, jotka myös hoidan. Vaimoni ei ole ollut koskaan palvelijani, joten kotityöhön tämä ei kaadu. Näistä emme riitele, ei ole aihetta siis. Tässä piilee vaimoni mielestä myös ongelmia, olen liikaa kotona tai liian kotikeskeinen. En halua maalata itsestäni ihannemies muotokuvaa, mutta mitään mitään varsinaista mokaa en ole tehnyt. Paitsi että, minulla on välillä uniongelmia, ka väsyneenä olen kiukkuinen ja negatiivinen. Näkemyseromme liittyy siihen, mitä ihmisen pitää kestää. Minun mielestä riitamme ovat tavallisia, isän alkoholiongelmista kärsineestä eroperheestä lähtöisin olevan vaimoni mielestä eivät ole. Olemme käyneet kerran perheneuvolan kriisivastaanotolla, olivat siellä lähinnä kiinnostuneita lasten hyvinvoinnista (kuten kuuluukin) kuten siitä, onko meillä väkivaltaa tai sen uhkaa. Kun sellaista ei ilmennyt, olivat vain että tehkää mitä itse haluatte ja päätätte. Lisäksi vaimoni kokee, ettei kukaan ole kiinnostunut hänen tunteistaan ja onnestaan, ja häntä vain painostetaan jäämään kotiin. Neuvojat lienevät ihan vilpittömästi liikkeellä, mutta tilanne ahdistaa häntä suuresti. Olen siis enemmän kuin ymmällä, vieläkään en tunne vihaa, vain rakkautta häntä kohtaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10 VASTAUSTA:
Kertomuksestasi paistaa sellainen, että teidän erossa taitaa käydä lopulta niin, että sinä olet se, joka tuskan jälkeen toteaa, että pääsi itse huithaapelihaaveilijasta, mahdottomia vaativasta, vastuuttomasta ja ihyvin tsekkäästä vaimosta eroon. Kuulostaa silltä, että vuoden kuluttua sinä huomaat olevasi onnekas, kun taas vaimo itsee portaillasi kotiinpaluuta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
No. Tuossa tilanteessa ei mielestäni kannata suinpäin erota, vaan vähän katsoa ja kuullostella miten ne molempien tunteet menee jatkossa. Vajaa puoli vuotta sitten alkanut suhde on sekoittanut vaimosi pään, odota, että huuma vähän haihtuu. Sillä sehän on varma, että se haihtuu. Tai ainakin vaimosi oppii näkemään asiat kokonaisuudessaan eikä vaan nyt omien ruusunpunaisten linssien läpi. Mistä lienee vaimollesi tullut tunne, että häntä painostetaan jäämään kotiin? Voisit vähän kysellä, että olisiko tyytyväisempi, jos olisit heti sanonut "senkus menet vaan, mahdollisimman nopeasti, en pidättele yhtään"? Lisäksi kannattaisi vähän tiedustella, mikä vaimosi ihastus on miehiään. Lieneekö myös naimisissa? Onko hänellä aikomustakaan erota?

Eihän siinä mitään jos vaimosi ei enää halua jatkaa liittoa liittoa. Mutta päätös erosta olisi tehtävä järki päässä, ei ihastuksen huumassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anne* kirjoitti:
No. Tuossa tilanteessa ei mielestäni kannata suinpäin erota, vaan vähän katsoa ja kuullostella miten ne molempien tunteet menee jatkossa. Vajaa puoli vuotta sitten alkanut suhde on sekoittanut vaimosi pään, odota, että huuma vähän haihtuu. Sillä sehän on varma, että se haihtuu. Tai ainakin vaimosi oppii näkemään asiat kokonaisuudessaan eikä vaan nyt omien ruusunpunaisten linssien läpi. Mistä lienee vaimollesi tullut tunne, että häntä painostetaan jäämään kotiin? Voisit vähän kysellä, että olisiko tyytyväisempi, jos olisit heti sanonut "senkus menet vaan, mahdollisimman nopeasti, en pidättele yhtään"? Lisäksi kannattaisi vähän tiedustella, mikä vaimosi ihastus on miehiään. Lieneekö myös naimisissa? Onko hänellä aikomustakaan erota?

Eihän siinä mitään jos vaimosi ei enää halua jatkaa liittoa liittoa. Mutta päätös erosta olisi tehtävä järki päässä, ei ihastuksen huumassa.
Anne*, jos vaimo pettää, ei tarvitse odottaa että vaimon ihastus haihtuu, ei tarvitse osoittaa tälle kärsivällisyyttä tai myötätuntoa eikä odotella sitä, haluaisiko vaimo kuitenkin silti jatkaa avioliitossa. Eikä ainakaan tarvitse odotella mitä kakkosmies haluaa! Petetylläkin on olemassa oma tahto, ja sitä hänen kannattaa noudattaa. Petetty on suuresti loukattu, ja loukatulla on oikeus toimia omien tunteidensa ja tahtonsa mukaan. Voi kulua aikaa ennen kuin hän ymmärtää mitä itse tahtoo, mutta kun se selviää, sen perusteella sitten kannattaa toimia. Aika usein on niin, että uskottomuuden loukkaus on niin syvä, että petetty on se, joka lopulta haluaa erota. 30% avioliitoista päättyy uskottomuuden vuoksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anne* kirjoitti:
No. Tuossa tilanteessa ei mielestäni kannata suinpäin erota, vaan vähän katsoa ja kuullostella miten ne molempien tunteet menee jatkossa. Vajaa puoli vuotta sitten alkanut suhde on sekoittanut vaimosi pään, odota, että huuma vähän haihtuu. Sillä sehän on varma, että se haihtuu. Tai ainakin vaimosi oppii näkemään asiat kokonaisuudessaan eikä vaan nyt omien ruusunpunaisten linssien läpi. Mistä lienee vaimollesi tullut tunne, että häntä painostetaan jäämään kotiin? Voisit vähän kysellä, että olisiko tyytyväisempi, jos olisit heti sanonut "senkus menet vaan, mahdollisimman nopeasti, en pidättele yhtään"? Lisäksi kannattaisi vähän tiedustella, mikä vaimosi ihastus on miehiään. Lieneekö myös naimisissa? Onko hänellä aikomustakaan erota?

Eihän siinä mitään jos vaimosi ei enää halua jatkaa liittoa liittoa. Mutta päätös erosta olisi tehtävä järki päässä, ei ihastuksen huumassa.
Painostava tunne syntyy jo siitä jo mies haluaa jatkaa liittoa ja vaimo ei. Tämä tuntuu vaimosta painostavalta, kuristavalta. Siispä hän kokee joutuneen painostuksen ja vaonoamisen kohteeksi. Mitään sanoja ja tekoja ei tarvita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
eräsmies2 kirjoitti:
Painostava tunne syntyy jo siitä jo mies haluaa jatkaa liittoa ja vaimo ei. Tämä tuntuu vaimosta painostavalta, kuristavalta. Siispä hän kokee joutuneen painostuksen ja vaonoamisen kohteeksi. Mitään sanoja ja tekoja ei tarvita.
Kiitos eräsmies2, tätä olen paljon pohtinut, enkä kysymällä ole vastausta oikein saanut. Joku on ehdottanut myös vaimoni itsesyytöksiä tai huonoa omaatuontoa, itse en ole näistä vakuuttunut, sillä on hän niin varma, että on tekemässä, joskin raskaan, mutta oikean päätöksen!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Oma tahto käyttöön kirjoitti:
Anne*, jos vaimo pettää, ei tarvitse odottaa että vaimon ihastus haihtuu, ei tarvitse osoittaa tälle kärsivällisyyttä tai myötätuntoa eikä odotella sitä, haluaisiko vaimo kuitenkin silti jatkaa avioliitossa. Eikä ainakaan tarvitse odotella mitä kakkosmies haluaa! Petetylläkin on olemassa oma tahto, ja sitä hänen kannattaa noudattaa. Petetty on suuresti loukattu, ja loukatulla on oikeus toimia omien tunteidensa ja tahtonsa mukaan. Voi kulua aikaa ennen kuin hän ymmärtää mitä itse tahtoo, mutta kun se selviää, sen perusteella sitten kannattaa toimia. Aika usein on niin, että uskottomuuden loukkaus on niin syvä, että petetty on se, joka lopulta haluaa erota. 30% avioliitoista päättyy uskottomuuden vuoksi.
Samaa mieltä kuin anne* Ei kannata hötkyillä eron suhteen, eikä nimenomaan tuollaisessa tapauksessa, jossa petetyllä on vielä tunteita jäljellä. Tietysti kannattaa erota heti, jos siltä tuntuu, mutta kun ap:stä ei taida tuntua.

Kärsivällisyydellä ja myötätunnolla voittaa aina, jokainen ja kaikki, oli lopputulos mikä tahansa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Oma tahto käyttöön kirjoitti:
Anne*, jos vaimo pettää, ei tarvitse odottaa että vaimon ihastus haihtuu, ei tarvitse osoittaa tälle kärsivällisyyttä tai myötätuntoa eikä odotella sitä, haluaisiko vaimo kuitenkin silti jatkaa avioliitossa. Eikä ainakaan tarvitse odotella mitä kakkosmies haluaa! Petetylläkin on olemassa oma tahto, ja sitä hänen kannattaa noudattaa. Petetty on suuresti loukattu, ja loukatulla on oikeus toimia omien tunteidensa ja tahtonsa mukaan. Voi kulua aikaa ennen kuin hän ymmärtää mitä itse tahtoo, mutta kun se selviää, sen perusteella sitten kannattaa toimia. Aika usein on niin, että uskottomuuden loukkaus on niin syvä, että petetty on se, joka lopulta haluaa erota. 30% avioliitoista päättyy uskottomuuden vuoksi.
No mitäpä muuta ap:n vaimo tekee kuin toimii tunteidensa ja tahtonsa mukaan? Niin se vaan on, että hyvinkin usein omat tunteet ja tahto ovat vahvassa ristiriidassa puolison tunteiden ja tahdon kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
Kiitos eräsmies2, tätä olen paljon pohtinut, enkä kysymällä ole vastausta oikein saanut. Joku on ehdottanut myös vaimoni itsesyytöksiä tai huonoa omaatuontoa, itse en ole näistä vakuuttunut, sillä on hän niin varma, että on tekemässä, joskin raskaan, mutta oikean päätöksen!
" hän niin varma, että on tekemässä, joskin raskaan, mutta oikean päätöksen! "

Vaimosi tosiaan haluaa erota. VAIKKA se on raskas päätös, se on hänen mielestään oikea. Näin se juuri menee. Tässä ketjussa monet haukkuvat vaimoasi ja sanovat, ettei hän tiedä mitä tekee. itse olen kyllä juuri tuota mieltä, että vaimosi tietää tasan tarkkaan, että haluaa erota. Eikä sitä ole aluksi helppoa myöntää edes itselleen, saati puolisolle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Taidat olla onnen pe kirjoitti:
Kertomuksestasi paistaa sellainen, että teidän erossa taitaa käydä lopulta niin, että sinä olet se, joka tuskan jälkeen toteaa, että pääsi itse huithaapelihaaveilijasta, mahdottomia vaativasta, vastuuttomasta ja ihyvin tsekkäästä vaimosta eroon. Kuulostaa silltä, että vuoden kuluttua sinä huomaat olevasi onnekas, kun taas vaimo itsee portaillasi kotiinpaluuta.
Hyvähän se on yksipuolisesti kertoilla juttuja ja saada ne kuulostamaan miltä vaan.
Jokaisessa parisuhteessa on kuitenkin kaksi osapuolta joita kumpaakin pitäisi kuulla ennenkuin kommentoi mitään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
onnen tai epäonnen.. kirjoitti:
Hyvähän se on yksipuolisesti kertoilla juttuja ja saada ne kuulostamaan miltä vaan.
Jokaisessa parisuhteessa on kuitenkin kaksi osapuolta joita kumpaakin pitäisi kuulla ennenkuin kommentoi mitään.
Näin on. Tämä on perheen isän versio, mutta myös tilaisuus ja paikka käittää ja käsitellä tapahtumia. En koe tätä niinkään terapiamuotona vaan ajatusten ja näkökulmien mahdollistajana. Nyt, kun shokkiuutisesta alkaa olla jo 5 viikkoa, etsin jo mielummin syitä kuin syyllisiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Eipä tunnu nyt siltä, että tässä onni potkisi. En epäile, etteikö erosta voi toipua, mutta kovin vähän se nyt tuskan hetkellä helpottaa. Vaimoni ihastus on vapaa ja lapseton kaveri, joten hänellä lienee kovin vähän hävittävää tässä pelissä. Lisäksi saimme sovittua, että vaimoni ei tapaisi ihastustaan sinä aikana, kun selvittelemme tilannetta, eli keskustelemme asioista ja aloitimme perheterapiassa. joskin, minä olen hakemassa sieltä apua kriisiin, vaimoni siistiä eroa. Taidan tehdä itsestäni tässä naurettavan pellen, mutta kun sydän sanoo, etten voi antaa periksi, niin minkäs teet. Voiko kolmessa viikossa kadota minusta kaikki kovuus, sitäkin ihmettelen. Voiko tällainen tilanne tuoda minusta esiin jotain sellaista, jota olen pidätellyt sisälläni koko elämäni? Elän raskaita ja surullisia aikoja, mutta uudessa tavassa kuunnella ja ymmärtää vaimoni tunteita, ja tuoda omani esille, tunnen outoa rauhaa, jota en ennen muista tunteneeni. Omituista, kerta kaikkiaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
22 VASTAUSTA:
Tuntet ovat äärimmäisen vahvoja ja ristiriitaisia tilanteessa jota elät juuri nyt. Älä ihmettele vaikka ajattelet kahdella täysin ristikkäisellä tavalla samana päivänäkin. Järkesi on kuitenkin tallella, joten käytä sitäkin. Muista erottaa toisistaan vaimosi tunteet ja vaimosi teot. Hänen tekonsa, suoraan sanottuna, osoittavat että hän on paha ja itsekäs nainen, vaikka ehkä itkee nyt suuresti omia tunteitaan, vaatii niihin vedoten ymmärrystä sinulta ja perustelee omilla tunteillaan kaikki pahat tekonsa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tunteet ja järki kirjoitti:
Tuntet ovat äärimmäisen vahvoja ja ristiriitaisia tilanteessa jota elät juuri nyt. Älä ihmettele vaikka ajattelet kahdella täysin ristikkäisellä tavalla samana päivänäkin. Järkesi on kuitenkin tallella, joten käytä sitäkin. Muista erottaa toisistaan vaimosi tunteet ja vaimosi teot. Hänen tekonsa, suoraan sanottuna, osoittavat että hän on paha ja itsekäs nainen, vaikka ehkä itkee nyt suuresti omia tunteitaan, vaatii niihin vedoten ymmärrystä sinulta ja perustelee omilla tunteillaan kaikki pahat tekonsa.
Vaimon tunteet saattavat pohjimmiltaan olla esim. että häntä on alkanut alkoholi himottaa salassa, mutta ei uskalla/kehtaa ryypiskellä miehen/lasten läsnä ollessa. Uuden rakkaan kanssa/yksin asuessa tämä houkutus on helppo toteuttaa. Alkoholisti-isästä ja mahd. ravintola-alalla olosta juontui tällainenkin mieleen, mihin asiat päätyvät tällä menolla. No ainakin monille näin käy elävässä elämässä..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
12+3 kirjoitti:
Vaimon tunteet saattavat pohjimmiltaan olla esim. että häntä on alkanut alkoholi himottaa salassa, mutta ei uskalla/kehtaa ryypiskellä miehen/lasten läsnä ollessa. Uuden rakkaan kanssa/yksin asuessa tämä houkutus on helppo toteuttaa. Alkoholisti-isästä ja mahd. ravintola-alalla olosta juontui tällainenkin mieleen, mihin asiat päätyvät tällä menolla. No ainakin monille näin käy elävässä elämässä..
Hetkinen! Viikonloppuna pitää aina punkkua olla, viikolla saunakaljoja. En ole tätä ennen tarkasti miettinyt, mutta kyllä, tässä voisi olla jotain!?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
Hetkinen! Viikonloppuna pitää aina punkkua olla, viikolla saunakaljoja. En ole tätä ennen tarkasti miettinyt, mutta kyllä, tässä voisi olla jotain!?
Ai vaimosi on paitsi pettäjä myös sen lisäksi pieni juoponalku? Viininlipitys on naisten ensimerkki alkoholisoitumisesta, olet kai kuuullut siitä? Norminaiset ei juo viikolla kaljoja kuin harvoin, sillä raskas arkipäivä, työ ja lastenhoito kärsii siitä liikaa, omat pikku vapaahetket on paras käyttää harrastamiseen, ei juomiseen, jotta jaksaa ja saa voimaa, viina tekee arjen vain raskaammaksi pitkän päälle. Uskon nyt yhä enemmän, että ero on sulle oikein hyvä ratkaisu, mutta vaimosi tulee kyllä katumaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"isä ja lapset"
Et todellakaan voi tehdä itsestäsi pelleä, jos teet kuten sydän sanoo! Täysin oikea linja. Ennenkaikkea itseäsi vahvistaa, kun et anna periksi (heti) ja vaikka anelet vaimoa jäämään. Tiedät ainakin tehneesi kaikkesi. Ellei auta, niin ero on helpompi kohdata.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tunteet ja järki kirjoitti:
Tuntet ovat äärimmäisen vahvoja ja ristiriitaisia tilanteessa jota elät juuri nyt. Älä ihmettele vaikka ajattelet kahdella täysin ristikkäisellä tavalla samana päivänäkin. Järkesi on kuitenkin tallella, joten käytä sitäkin. Muista erottaa toisistaan vaimosi tunteet ja vaimosi teot. Hänen tekonsa, suoraan sanottuna, osoittavat että hän on paha ja itsekäs nainen, vaikka ehkä itkee nyt suuresti omia tunteitaan, vaatii niihin vedoten ymmärrystä sinulta ja perustelee omilla tunteillaan kaikki pahat tekonsa.
"Muista erottaa toisistaan vaimosi tunteet ja vaimosi teot. Hänen tekonsa, suoraan sanottuna, osoittavat että hän on paha ja itsekäs nainen,"

Ei se noin mene. Kukaan ei ole paha ja ilkeä sen vuoksi, että rakastuu/ihastuu toiseen. Kun pystyy rakastamaan toista ehdoitta, jopa silloin eniten, kun toinen ansaitsee sitä vähiten, niin SE on rakkauden ydin. Ap on lähellä tätä ja se on hienoa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
elli* kirjoitti:
"Muista erottaa toisistaan vaimosi tunteet ja vaimosi teot. Hänen tekonsa, suoraan sanottuna, osoittavat että hän on paha ja itsekäs nainen,"

Ei se noin mene. Kukaan ei ole paha ja ilkeä sen vuoksi, että rakastuu/ihastuu toiseen. Kun pystyy rakastamaan toista ehdoitta, jopa silloin eniten, kun toinen ansaitsee sitä vähiten, niin SE on rakkauden ydin. Ap on lähellä tätä ja se on hienoa.
"Kukaan ei ole paha ja ilkeä sen vuoksi, että rakastuu/ihastuu toiseen."

elli*, oletko lukenut koko tarinan?Tämä äiti aikoo hylätä yllärinä omat pienet lapsensa ja tehdä miehestään julmalla, noppealla yksinpäätöksellä yksinhuoltajan. Hän ei suostu keskustelemaan aviomiehensä kanssa, on vaan lähdössä jalka ovenraossa jo.

Ihan sama oliko syy vaikka "rakkaus". Pienten lasten hyvinvointi ja kasvatus menee ohii huithaapelinaisten "rakkauden". Jos nyt "ero olisi oikea ratkaisu" niin vastuullinen aikuinen ei pakenisi omasta kodistaan ja lastensa luota vaan keskustelisi kuten aikuinen puolisonsa kanssa, erolasten parhaaksi. Tämä äiti aikoo jättää koko perheensä yllärinä ja ilman ennakkovaroitusta, eipä ole tainnut lukea yhtään "miten lapset selviävät erosta parhaiten" opasta. Tämä äiti jättää perheensä kärsmään, viis välittää miten läheisilleen käy. Isä joutuu vastaamaan lasten kriisistä yksin, näemmä.

Joten väitän uudestaan: paha ja itsekäs on.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ota konepistooli ja käy seulaamassa sillä sen pukin auto säpäleiksi! Soita sille tuntemattomasta sitten ja KÄSKE jättää vaimosi rauhaan tai pukilta lähtee pallit ja henki!=) Ole MIES ja toimi sen mukaan! Lisäksi pieksät vaimosi jos tarvetta on ja ei ymmärrä katua!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Natsikenraali kirjoitti:
Ota konepistooli ja käy seulaamassa sillä sen pukin auto säpäleiksi! Soita sille tuntemattomasta sitten ja KÄSKE jättää vaimosi rauhaan tai pukilta lähtee pallit ja henki!=) Ole MIES ja toimi sen mukaan! Lisäksi pieksät vaimosi jos tarvetta on ja ei ymmärrä katua!
Jooo, näinhän jokainen niistä mieähistä ajatteli, jotka perheensä surmasi tässä ihan takalähiaikoina. Kuulunet samaan joukkoon, hae apua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Yöäk ! kirjoitti:
Jooo, näinhän jokainen niistä mieähistä ajatteli, jotka perheensä surmasi tässä ihan takalähiaikoina. Kuulunet samaan joukkoon, hae apua.
Yöäk! Eihän tuossa perhettä kehotettu listimään, vaan tuo pukki!=) KP-31 on hyvä lääke tuollaisiin pukkeihin! vanha, mutta vaikutus ennallaan!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
elli* kirjoitti:
"Muista erottaa toisistaan vaimosi tunteet ja vaimosi teot. Hänen tekonsa, suoraan sanottuna, osoittavat että hän on paha ja itsekäs nainen,"

Ei se noin mene. Kukaan ei ole paha ja ilkeä sen vuoksi, että rakastuu/ihastuu toiseen. Kun pystyy rakastamaan toista ehdoitta, jopa silloin eniten, kun toinen ansaitsee sitä vähiten, niin SE on rakkauden ydin. Ap on lähellä tätä ja se on hienoa.
Onhan se pahuutta ja ilkeyttä kun liitossa ollessaan menee ihastumaan ja rakastumaan toiseen! Eikö muka ellin mielestä ole??? Tietty aina hutsut puolustelee toisiaan!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Natsikenraali kirjoitti:
Yöäk! Eihän tuossa perhettä kehotettu listimään, vaan tuo pukki!=) KP-31 on hyvä lääke tuollaisiin pukkeihin! vanha, mutta vaikutus ennallaan!
Ihan sama asia. Kuvitteletko oikeasti, että sellainen, joka häärää aseiden kanssa listimässä, ajattelee jotakin. Päässä pyörii yksi levy ja se on ihan sama, kenestä henki irtoaa kunhan vain saa jostakusta ilmat pihalle tussauttaa. Pipipäät ovat oma lajinsa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jopa lapsista kirjoitti:
Ihan sama asia. Kuvitteletko oikeasti, että sellainen, joka häärää aseiden kanssa listimässä, ajattelee jotakin. Päässä pyörii yksi levy ja se on ihan sama, kenestä henki irtoaa kunhan vain saa jostakusta ilmat pihalle tussauttaa. Pipipäät ovat oma lajinsa.
No sinähän hysteerikko olet! Ei aseet automaattisesti tuollaista vaikutusta tee. Aseet on vain hyvä hoitokeino tuollaisten pukkien likvidointiin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Natsikenraali kirjoitti:
No sinähän hysteerikko olet! Ei aseet automaattisesti tuollaista vaikutusta tee. Aseet on vain hyvä hoitokeino tuollaisten pukkien likvidointiin!
Hysteerikkokin on paree kuin tyhjäpääidiootti, joka ratkaisee ongelmansa asein. Aseita käyttävät ne, joiden päässä on tyhjää, siellä "likvidointi" on jo tapahtunut. Pukki on sitäpaitsi sata kertaa parempi kuin natsi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Revi siitä kirjoitti:
Hysteerikkokin on paree kuin tyhjäpääidiootti, joka ratkaisee ongelmansa asein. Aseita käyttävät ne, joiden päässä on tyhjää, siellä "likvidointi" on jo tapahtunut. Pukki on sitäpaitsi sata kertaa parempi kuin natsi.
Höpö höpö! kansallissosialistilla on uskollisuus ja kunnia! Pukilla ei mitään! Kansallissosialismi olisi ratkaisu kaikkeen! Ei olisi tämänkään palstan ongelmia!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Natsikenraali kirjoitti:
Höpö höpö! kansallissosialistilla on uskollisuus ja kunnia! Pukilla ei mitään! Kansallissosialismi olisi ratkaisu kaikkeen! Ei olisi tämänkään palstan ongelmia!
Pukilla on jotain, mitä sulla ei ole eikä ymmärrys riitä. Joten ole ystävällinen ja mene sinne, missä tulet onnelliseksi aseesi kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tunteet ja järki kirjoitti:
Tuntet ovat äärimmäisen vahvoja ja ristiriitaisia tilanteessa jota elät juuri nyt. Älä ihmettele vaikka ajattelet kahdella täysin ristikkäisellä tavalla samana päivänäkin. Järkesi on kuitenkin tallella, joten käytä sitäkin. Muista erottaa toisistaan vaimosi tunteet ja vaimosi teot. Hänen tekonsa, suoraan sanottuna, osoittavat että hän on paha ja itsekäs nainen, vaikka ehkä itkee nyt suuresti omia tunteitaan, vaatii niihin vedoten ymmärrystä sinulta ja perustelee omilla tunteillaan kaikki pahat tekonsa.
Tunteet ja järki
Sori vaan, mutta jos ap:n vaimo haluaa jotain muuta kuin jatkaa liittoa ap:n kanssa, niin se ei tosiaan tee hänestä ilkeää, itsekästä ja pahaa ihmistä. Ihan tervettä itsekyyttä on viheltää peli poikki, erota, jos sitä haluaa ja siltä tuntuu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Voi elli sua kirjoitti:
"Kukaan ei ole paha ja ilkeä sen vuoksi, että rakastuu/ihastuu toiseen."

elli*, oletko lukenut koko tarinan?Tämä äiti aikoo hylätä yllärinä omat pienet lapsensa ja tehdä miehestään julmalla, noppealla yksinpäätöksellä yksinhuoltajan. Hän ei suostu keskustelemaan aviomiehensä kanssa, on vaan lähdössä jalka ovenraossa jo.

Ihan sama oliko syy vaikka "rakkaus". Pienten lasten hyvinvointi ja kasvatus menee ohii huithaapelinaisten "rakkauden". Jos nyt "ero olisi oikea ratkaisu" niin vastuullinen aikuinen ei pakenisi omasta kodistaan ja lastensa luota vaan keskustelisi kuten aikuinen puolisonsa kanssa, erolasten parhaaksi. Tämä äiti aikoo jättää koko perheensä yllärinä ja ilman ennakkovaroitusta, eipä ole tainnut lukea yhtään "miten lapset selviävät erosta parhaiten" opasta. Tämä äiti jättää perheensä kärsmään, viis välittää miten läheisilleen käy. Isä joutuu vastaamaan lasten kriisistä yksin, näemmä.

Joten väitän uudestaan: paha ja itsekäs on.
"Tämä äiti aikoo hylätä yllärinä omat pienet lapsensa ja tehdä miehestään julmalla, noppealla yksinpäätöksellä yksinhuoltajan."

No pitäisikö siis äidin erota ja ottaa lapset mukaansa, kuten yleensä? Mielestäni ap:n lasten äidiltä on hyvin rohkea päätös jättää lapset isälle. Se on luottamuksen osoitus. Lisäksi tuolla kirjoitettiin, että ap:n vaimo haluaa, että lasten takia he asuvat lähekkäin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Suuri ja lämmin kirjoitti:
Pukilla on jotain, mitä sulla ei ole eikä ymmärrys riitä. Joten ole ystävällinen ja mene sinne, missä tulet onnelliseksi aseesi kanssa.
En ole onnellinen "aseen kanssa" vaikka pidänkin ampumisesta! Ase tuo vain tuollaisessa tilanteessa oikeutta! Ja vitustako sinä minun ymmärtämisistä tiedät.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Suuri ja lämmin kirjoitti:
Pukilla on jotain, mitä sulla ei ole eikä ymmärrys riitä. Joten ole ystävällinen ja mene sinne, missä tulet onnelliseksi aseesi kanssa.
Enkä ensinkään ole ystävällinen kenellekään!! Varsinkaan pukeille!=)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Natsikenraali kirjoitti:
En ole onnellinen "aseen kanssa" vaikka pidänkin ampumisesta! Ase tuo vain tuollaisessa tilanteessa oikeutta! Ja vitustako sinä minun ymmärtämisistä tiedät.
Millälailla ilmenee ampumisesta pitäminen? Jos olet onnellinen ampuessa niin pakosti olet onnellinen aseen kanssa. Ilman sitä ei voi ampua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
olivia- kirjoitti:
Tunteet ja järki
Sori vaan, mutta jos ap:n vaimo haluaa jotain muuta kuin jatkaa liittoa ap:n kanssa, niin se ei tosiaan tee hänestä ilkeää, itsekästä ja pahaa ihmistä. Ihan tervettä itsekyyttä on viheltää peli poikki, erota, jos sitä haluaa ja siltä tuntuu.
Itsekkyys on ilkeyttä. Piste.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Rauhoitu, mies. Kolmessa viikossa et ole eroajatukseen vielä tottunut ja kaikki on kauheaa kaaosta. Älä tee vähään aikaan minkäänlaisia suuria päätöksiä. Jatkat toistaiseksi lasten kanssa siinä talossa asumista etkä mieti tilannettanne vuosien päähän, sillä se ei juuri nyt ole mahdollista. Lasten äiti on jakamassa taloudellista vastuuta eikä taivas ihan heti putoa niskaaasi. Onneksi sinä olet tähän astikin ollut suurimmassa vastuussa talon töistä yms, eli pärjäät niissä. Elä päivä kerrallaan. Vaimosi ajatuksiin et voi mitenkään vaikuttaa, joten keskity vaan arkipäivästä selviämiseen lapsinesi. "Asioilla on taipumus lutviutua" on ihmeen paikkansapitävä hokema.
Itse olen lapseton. Mies jätti minut pikailmoituksellaz muutama vuosi sitten ja maailma romahti. Lamautuneena en kyennyt tekemään isoja päätöksiä ja jämähdin asumaan taloomme. Vuosi meni aika lailla sumussa. Nykyään kiitän lamaannustani: jos olisin toteuttanut ne toimet (mm. talon myymisen), mitä hädissäni silloin suunnittelin, elämäni olisi yhä aika kauheaa. Nyt sanoisin, että kaikki on ok. Olen yksin, mutta näinkin näköjään pärjää. Sinnitellään!
Ilmianna
Jaa
no minulle kävi näin, seurustelimme pari vuotta ja 9kk sitten naimisiin ja muutimme mieheni koti kunnille kauas minun tuttavapiiristä ja sukulaisista ja kesä tuli,niin löysi vanhan nais tuttavansa ja muutti yli kuukausi yhteen ja laitoin siitä paikasta eron, nyt asun yksin tuntemattomalla paikkakunnalla,ei tuttuja ja en voi muuttaa takaisin tuttuun paikkaan,kun lapset ei halua,tytöllä poikakaveri, nämä lapset ei onneksi ole tämän miehen lapsia,ettei tarvitse heistä tapella, ne on minun entisen mieheni,joka menehtyi syöpään 2005 ja viitisen vuotta elelin lasten kanssa ja sitten tuli tämä kaveri kuvaan
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Surullinen on sinunkin Tarinasi.Ihmisten välinpitämättömyys, ajattelemattomuus, vastuuttomuus tai suoranainen pahantahtoisuus aiheuttaa liian paljon kärsimystä muille, monesti viattomillekin. Nyt en tarkoita itseäni. Jonkun mielestä tällainen on kasvun paikka, minusta tuntuu vain epäreilulta. Tulimme juuri perheneuvolan kriisipalaverista, vaimoni kertoi siellä (sinänsä suoraselkäisesti) kuinka hän päätti tietoisesti kääntää minulle selkänsä, ja suunnata katseensa toiseen ihmiseen, tietoisesti!!!. Kyllä koskee, koskee liian paljon.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Surullinen on sinunkin Tarinasi.Ihmisten välinpitämättömyys, ajattelemattomuus, vastuuttomuus tai suoranainen pahantahtoisuus aiheuttaa liian paljon kärsimystä muille, monesti viattomillekin. Nyt en tarkoita itseäni. Jonkun mielestä tällainen on kasvun paikka, minusta tuntuu vain epäreilulta. Tulimme juuri perheneuvolan kriisipalaverista, vaimoni kertoi siellä (sinänsä suoraselkäisesti) kuinka hän päätti tietoisesti kääntää minulle selkänsä, ja suunnata katseensa toiseen ihmiseen, tietoisesti!!!. Kyllä koskee, koskee liian paljon.
Kysyitkö miten vaimosi päätyi tähän ratkaisuunsa? Minusta teidän välillänne on jotain oleellista pielessä, mutta kumpikaan ei ehkä edes tiedä mitä se on. Jos menette uudelleen perheneuvolaan, niin pohtikaa, nimenomaan mikä vaimon mielestä on niin pielessä, että kääntää sinulle noin selkänsä.

Usein vain hampaankoloon on kertynyt kaunoja, joita pakoon juostaan toiseen suhteeseen. Ei tietenkään välttämättä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Oikeusaputoimistosta voi varata ajan omaisuuden jakamiseen. Kannattaa ehdottaa, että vaimosi elatusapu sinulle hyödynnettäisi siten, että hän ei maksa sinulle elatusapua, mutta vastaavasti hän ei saa kyseistä summaa ulos asunnon myymisestä. Sopimuksen voi tehdä esim. 5 vuodeksi tai pidemmäksikin ajaksi. Tämän vaihtoehdon ideana on se, että voisitte pysyä nykyisessä omistusasunnossanne. Toki idea ei toimi, jos pankin mielestä sinulla ei ole riittävät tulot lainojen hoitoon yksin tai jos pankin mielestä sinulla ei ole vakuuksia tarpeeksi. Asia selviää, kun varaat pankista ajan.

Tehkää ehdottomasti kirjallisesti myös sopimus tapaamisista, jotta riitatilanteissa on mustaa valkoisella, että miten toimitaan. Sopimus kannattaa olla mahdollisimman yksityiskohtainen.

Ikävää, että olette päätyneet eroon, mutta jälkikäteen ajateltuna se voi olla teille hyväkin ratkaisu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Ja jos vaimosi on juoponalku, aina parempi jos saisit häneltä tulevat elatusmaksut kerralla ja etukäteen pois, vaikka asunnon muodossa, jos vaimo ottaisi itselleen nykyvelat, asuunto jääisi sinun omistukseesi, ja siten vaimo maksaisi elarit sulle jo etukäteen. Lapsille jäisi vanha koti.

Juominen selittää muuten senkin miksi tuli kova vaatimus erota ja näyttää että syyllisyyttä ei ole. Alkolismin alkuvaiheessa holistilla menee todella lujaa baanalla, on viinaa, on miehiä jne jne, joten, kuten alkavan juopon, juuri nyt sun vaimosi on ihan "pakko päästä meneen". Siinä ei perhe tai lapset paina, viina- ja bilehimo menee kaiken yli. Ja himo selitetään itselle miten vaan, vaikka niin että "tää oon paras ratkaisu mulle kun mun avioliitto ei toimi." Sen verran juoponalkukin ymmärtää, että lapsia se ei halua mukaansa, sillä ymmärtää kuitenkin jo itse, että puoliso hoitaa lapset itseä paremmin.

Jos kunnon holistitouhut alkaa vaimollasi eron jälkeen,tulee kohta aika, että sillä ei riitä enää rahnua maksaa elareita sulle. On moni mies ennen sinuakin joutunut oikeuteen exvaimon kanssa maksamatomista elareista, vaikka toki miehet on tässä "tavallisessa tarinassa" vaimoja tutumpia meille kaikille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ai juoppokin.. kirjoitti:
Ja jos vaimosi on juoponalku, aina parempi jos saisit häneltä tulevat elatusmaksut kerralla ja etukäteen pois, vaikka asunnon muodossa, jos vaimo ottaisi itselleen nykyvelat, asuunto jääisi sinun omistukseesi, ja siten vaimo maksaisi elarit sulle jo etukäteen. Lapsille jäisi vanha koti.

Juominen selittää muuten senkin miksi tuli kova vaatimus erota ja näyttää että syyllisyyttä ei ole. Alkolismin alkuvaiheessa holistilla menee todella lujaa baanalla, on viinaa, on miehiä jne jne, joten, kuten alkavan juopon, juuri nyt sun vaimosi on ihan "pakko päästä meneen". Siinä ei perhe tai lapset paina, viina- ja bilehimo menee kaiken yli. Ja himo selitetään itselle miten vaan, vaikka niin että "tää oon paras ratkaisu mulle kun mun avioliitto ei toimi." Sen verran juoponalkukin ymmärtää, että lapsia se ei halua mukaansa, sillä ymmärtää kuitenkin jo itse, että puoliso hoitaa lapset itseä paremmin.

Jos kunnon holistitouhut alkaa vaimollasi eron jälkeen,tulee kohta aika, että sillä ei riitä enää rahnua maksaa elareita sulle. On moni mies ennen sinuakin joutunut oikeuteen exvaimon kanssa maksamatomista elareista, vaikka toki miehet on tässä "tavallisessa tarinassa" vaimoja tutumpia meille kaikille.
Eihän elareita tarvi juoppoexvaimolta suoraan saada! Ne kannattaa hakea kelalta! saat ne kuulausittain kuin manulle illallisen! Juoppo sitten maksaa ne kelalle myös kuukausittain! jos ei maksa niin kela läsäyttää ne perintään , mistä aiheutuu juopolle lisää kustannuksia ja ikäviä kirjeitä krapula-aamujen ratoksi=)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Eihän elareita tarvi juoppoexvaimolta suoraan saada! Ne kannattaa hakea kelalta! saat ne kuulausittain kuin manulle illallisen! Juoppo sitten maksaa ne kelalle myös kuukausittain! jos ei maksa niin kela läsäyttää ne perintään , mistä aiheutuu juopolle lisää kustannuksia ja ikäviä kirjeitä krapula-aamujen ratoksi=)
Noin minäkin tein juoppoMIEHELLENI. Sille ex:lle.
Mies oli juoppo koska joi vähän viiniä viikonloppuna ruuan kanssa ja viikolla yhden saunakaljan. Eli samanlainen juoppo kun ap:n vaimo. Juoppo mikä juoppo.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Huh, huh, toivon todella ettei tuo ole totta, tai että noin ei käy. Tämä on ehkä osaltani epätoivoista syiden etsimistä, eli tulee käännettyä kaikki kivet että löytäisi jotain järkeä tilanteeseen. En tiedä, olen vain niin kertakaikkisen ulalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
14 VASTAUSTA:
Utealias kun olen, niin kertoisitko minkä ikäisiä lapsia teillä on ja kuinka monta? Miten teidän henkinen elämä on toiminut mielestäsi? Entä seksielämä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ei ihme että olet ulalla. Vaimollasi, koko hänen käytöksessään, on yksi (tai enemmän) looginen, selittävä johtolanka, mutta hän ei itsekään ymmärrä sitä tai jos ymmärtää, haluaa visusti piilottaa sen sinulta. Joten et saa siitä kiinni. Taustalla voi olla juurikin alkava alkoholisti, alkava seksiriippuvuus, ihastus, tai oikeammin uskon, että hieman itsekkään, heikkoluontoisen ja typerän naisen romantiikannälkä tai vähän kaikkea tätä. Sillä millään "kauniilla" tavalla pienten lasten äidin tuollaista käytöstä ei voi selittää, sikäli mikäli et itse ole ollut pahan luokan kotiterroristi (ja et edes vaikuta sellaiselta, sen kirjoituksesi välittävät. Vaimosi voi syyttää ja haukkua sinua, mistä vain aihetta keksii, mutta niissä luultavimmin on kyse vain inhimillisen ihmisen, meidän jokaisen pienistä virheistä, ei suurista vioista, jotka olisivat avioeron todellisia perusteita. Pettäjät haluaa keksimällä keksiä omasta puolisosta vikaa ja syytä omalle pahalle käytökselleen, kukapa itsekäs hedonisti omia virheitään haluaisi tunnustaa.)

Ai niin, älä luota enää - varaudu siihen että jopa ihan kaikki se mitä vaimosi silmät kirkkaina sinulle puhuu on valhetta. Kuuntele häntä jos on humalassa, voi olla ylimielinen ja paljastaa ajatuksiaan, mutta älä ota itse, äläkä riitele humalaisen kanssa. Krapula tuo sitten syyyllisyysmorkkikset, you know.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
elli* kirjoitti:
Utealias kun olen, niin kertoisitko minkä ikäisiä lapsia teillä on ja kuinka monta? Miten teidän henkinen elämä on toiminut mielestäsi? Entä seksielämä?
Lapsia kolme 3-7 v. Samaan aikaan rakennettiin talo. Molemmilla hyvät, vähän ehkä vaativat työt ja hyvät palkat. Seksi on ollut mahtavaa, mutta esikoisen syntymän jälkeen vain enää kerran kuussa. Viime kerta huhtikuussa, kyllä tuntuu. Henkisen yhteyden takia ehkä yhteen mentiinkin, mutta se liene hävinnyt arkikuorman alle. Paljon ystäviä, mutta ei juurikaan lastenhoitajia. Vaimo kova menemään, minä koti-ihmisiä. Vaimolla hokee aika ajoin elämännälkäänsä. Hän moittii, että yritän satuttaa hänen sisäisen palonsa, omasta mielestäni yritän estää häntä aiheuttamasta ympäristölleen palovammoja. Sekavaa valitan, mutta niin on tilannekin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Lapsia kolme 3-7 v. Samaan aikaan rakennettiin talo. Molemmilla hyvät, vähän ehkä vaativat työt ja hyvät palkat. Seksi on ollut mahtavaa, mutta esikoisen syntymän jälkeen vain enää kerran kuussa. Viime kerta huhtikuussa, kyllä tuntuu. Henkisen yhteyden takia ehkä yhteen mentiinkin, mutta se liene hävinnyt arkikuorman alle. Paljon ystäviä, mutta ei juurikaan lastenhoitajia. Vaimo kova menemään, minä koti-ihmisiä. Vaimolla hokee aika ajoin elämännälkäänsä. Hän moittii, että yritän satuttaa hänen sisäisen palonsa, omasta mielestäni yritän estää häntä aiheuttamasta ympäristölleen palovammoja. Sekavaa valitan, mutta niin on tilannekin.
Miksi vaimosi on perheen perutanut sinun kanssa jos ei ole valmis elämään perhe-elämää ja vasta silloin perhe kun menot on menty ja on valmis siihen perhe-elämään ja kotona olemaan ja se siitä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mek kirjoitti:
Miksi vaimosi on perheen perutanut sinun kanssa jos ei ole valmis elämään perhe-elämää ja vasta silloin perhe kun menot on menty ja on valmis siihen perhe-elämään ja kotona olemaan ja se siitä.
Olen näitä toki kysellyt, tässä vastauksia: "luulin, että olet sen kaltainen mies, jota tarvitsin, ja ehkä silloin tarvitsinkin. Olet liian vahva luonne ja minä aivan vääränlainen vaimo sinulle. Olen sinua toistakymmentä vuotta katsellut ja kuunellut, en jaksa enää, tämä on nyt nähty. Ja että tätä halusin silloin aikanaan, nyt en enää".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
Olen näitä toki kysellyt, tässä vastauksia: "luulin, että olet sen kaltainen mies, jota tarvitsin, ja ehkä silloin tarvitsinkin. Olet liian vahva luonne ja minä aivan vääränlainen vaimo sinulle. Olen sinua toistakymmentä vuotta katsellut ja kuunellut, en jaksa enää, tämä on nyt nähty. Ja että tätä halusin silloin aikanaan, nyt en enää".
Jessus mitä korulauseita, ilman mitään todellista asiasisältöä. "Olet liian vahva minulle" -huh, tarkoittaako tuo että vaimosi piipittää itsekin, että olet rehellisempi ja suoraselkäisempi kuin hän itse? Seuraa kuukautisia terveyssiteitä, sillä aika monelle pettäjävaimolle on tullut kiire, ja juuri näin, ilman kunnon selityksiä, kotoa pois, kun on tajunnut olevansa raskaana toiselle miehelle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mek kirjoitti:
Miksi vaimosi on perheen perutanut sinun kanssa jos ei ole valmis elämään perhe-elämää ja vasta silloin perhe kun menot on menty ja on valmis siihen perhe-elämään ja kotona olemaan ja se siitä.
Kerrankin tuolta mek-nimimerkiltä jotain järkevää, vaikka kirjoittaminen onkin hänelle edelleen vaikeaa. Kai nukuttu äidinkielen tunneilla aikoinaan!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
Olen näitä toki kysellyt, tässä vastauksia: "luulin, että olet sen kaltainen mies, jota tarvitsin, ja ehkä silloin tarvitsinkin. Olet liian vahva luonne ja minä aivan vääränlainen vaimo sinulle. Olen sinua toistakymmentä vuotta katsellut ja kuunellut, en jaksa enää, tämä on nyt nähty. Ja että tätä halusin silloin aikanaan, nyt en enää".
No jos ihmisestä tuntuu siltä, niin kuka muu sille mitään mahtaa. Miksi pitäisi? Elämä on muuttumista, suunnan vaihtoa ja eteenpäin menoa - tai sitten ei ole elämää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"Sisäinen palo" ! kirjoitti:
No jos ihmisestä tuntuu siltä, niin kuka muu sille mitään mahtaa. Miksi pitäisi? Elämä on muuttumista, suunnan vaihtoa ja eteenpäin menoa - tai sitten ei ole elämää.
Haista sinä sisäinen palo vittu! sinun mielestäkö voi perheenäiti tuostanoinvaan vaihtaa suuntaa ja muuttua ja jättää perheensä! Et ilmeisesti tiedä mitä vastuu tarkoittaa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
gatsdrf kirjoitti:
Haista sinä sisäinen palo vittu! sinun mielestäkö voi perheenäiti tuostanoinvaan vaihtaa suuntaa ja muuttua ja jättää perheensä! Et ilmeisesti tiedä mitä vastuu tarkoittaa?
No se on vallan helppoa tuollaisen ulostuksen kohralla.

Viisas äiti vaihtaa suuntaa, jos siltä tuntuu, mutta ei ikinä jätä lapsiaan oman onnensa nojaan. Äitiys tarkoittaa aikuisuutta ja aikuinen osaa, tietää ja ymmärtää, miten suunnanmuutos tehdään vahingoittamatta läheisiä ja rakkaita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"Sisäinen palo" ! kirjoitti:
No jos ihmisestä tuntuu siltä, niin kuka muu sille mitään mahtaa. Miksi pitäisi? Elämä on muuttumista, suunnan vaihtoa ja eteenpäin menoa - tai sitten ei ole elämää.
Nimenomaan "Sisäinen palo".Jokainen on oman elämänsä sankari, ja tietää parhaiten mitä tekee ja haluaa. Elämä on juuri sitä, että uskaltaa kulkea omaa tietä, vaikka joutuisikin joskus muuttamaan radikaalisti suuntaa.Ap:n ei enää kannata edes miettiä miten voisi "pitää" vaimonsa. Rakkautta on myös se, että osaa päästää irti tarpeentullen. Viimeistään sitten, kun toinen ei halua enää jatkaa yhdessä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Selittelijä kirjoitti:
Jessus mitä korulauseita, ilman mitään todellista asiasisältöä. "Olet liian vahva minulle" -huh, tarkoittaako tuo että vaimosi piipittää itsekin, että olet rehellisempi ja suoraselkäisempi kuin hän itse? Seuraa kuukautisia terveyssiteitä, sillä aika monelle pettäjävaimolle on tullut kiire, ja juuri näin, ilman kunnon selityksiä, kotoa pois, kun on tajunnut olevansa raskaana toiselle miehelle.
Niin ja käytettyjen siteiden lisäksi vaikka kännykkää. Kännykästä voi löytyä vaikka mitä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mutta sinä et kirjoitti:
No se on vallan helppoa tuollaisen ulostuksen kohralla.

Viisas äiti vaihtaa suuntaa, jos siltä tuntuu, mutta ei ikinä jätä lapsiaan oman onnensa nojaan. Äitiys tarkoittaa aikuisuutta ja aikuinen osaa, tietää ja ymmärtää, miten suunnanmuutos tehdään vahingoittamatta läheisiä ja rakkaita.
Onko isä oman onnen noja? Isät vinkuu aina että äiti omii lapset eroissa ja muutenkin. Olkoot onnellisia kun joskus käy toisinkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
------ kirjoitti:
Onko isä oman onnen noja? Isät vinkuu aina että äiti omii lapset eroissa ja muutenkin. Olkoot onnellisia kun joskus käy toisinkin.
En tarkoittanut niin. Hyviäkin isiä on, meilläkin isä on aina ollut paljon paree kuin äiti, silti, vaikka mutsi ei ole hävinnyt mihinkään vikkelistä jaloistaan huolimatta.

Mutta lähtee perheestä sitten äiti tai isä ja mistä syystä tahansa, niin vain puolisosta erotaan, omista lapsista ei koskaan eikä ikinä, jos kaikki on kotona korvain väliss' ja paikoillaan syrämes'.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
tiedän tasan tarkkaa miltä sinusta tuntuu nyt. Et voi asialle yhtään mitään toinen mies vei ja niin se vaan menee. Hanki itsellesi ns. laastarisuhde pian ja mitä paremmannäkönen, niin aina enemmän ketuttaa sun ex ää toimii, anna palaa vaan. Nyt saat sinäkin jotain herkkua itsellesi pitkästä aikaa. Kyllä ne asiat siitä järjestyy, asioilla kun on taipumus järjestyä aina. ja jos et löydä muuten seuraa, niin sex work.fi niin kyllä toimii. onnea uuteen elämään.
Ilmianna
Jaa
Kuulostaa niin tutulle kolmen lapsen isä, musta tuntuu että meillä on identtinen tilanne päällä, tosin kuin aiemmin jo sanoinkin, olemme asuneet jo muutaman viikon erillämme ja vaimolla se uusi ihastus jo asuu hänen luonaan... Jos haluat, niin voimme jakaa kokemuksiamme kun tilanteemme on niin samankaltaiset, laita viestiä tomppa333@hotmail.fi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kiitti Tomppa, jahka ennätän tästä kotiin ja koneen äärelle, saatan hyvinkin sinuun tukeutua. Mahtavaa porukkaa täällä!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ap, taidan tietää mistä voi olla kyse. Tämä "extra, sinkkumies, joka ei enää ole töissä" ei ole vaimosi oikea ihastus, se on vain hätävalhe ja peitetarina sulle, jotta et ottaisi selvää vaimosi oikeasta "rakkaudesta". Jos vaimosi tarina vaikuttaa mitenkäään epämääräiseltä, yhtään missään kohtaan, lienen tässä oikeassa. Vaimosi oikea rakkaus on ehkä varattu mies, ehkä töistä myös, ja hän haluaa suojella tämän mainetta. Laita se etsivä vaimosi perään n*y*t jos et halua, että sua kusetetaan tässä asiassa ja siinä, mikä on sun avioerosi syy, koko sun loppuelämä. Voit myös marssia pokkana tämän sinkkuextran kotiin kertomaan mitä vaimos siitä puhuu. Voi olla että selviäisi niinkin, että ttuo mies on syytön.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
En usko, että hän tässä huijaa, satuin nimittäin lukemaan hänen viestinsä tälle ihastukselleen, eli ihan totta on asia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
En usko, että hän tässä huijaa, satuin nimittäin lukemaan hänen viestinsä tälle ihastukselleen, eli ihan totta on asia.
Jaa. Luuletko että sinkkumies "ihastuu" kolmen pienen lapsen äitiin? Voi naida ja hyväksikäyttää, jos nainen on antavaa tyyppiä, mutta tuskin sinkkumies on vakavissaan. Vaimollasi voi olla ollut useita "hoitoja", sinkkumies olisi vain yksi heistä. Mutta ehkä hhän ei ole ei ainut eikä ensimmäinen, jonka kanssa vaimosi petti sua. En tiedä, aattelepa ite miten vaimon menojalkaa on vipattanut viime vuosina, missä viettänyt öitä poissa kotoa etc.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
En usko, että hän tässä huijaa, satuin nimittäin lukemaan hänen viestinsä tälle ihastukselleen, eli ihan totta on asia.
Menikö viesti varmasti tälle paljastuneelle sinkkumiehelle? Mitä siinä luki, tarkemmin? Oliko vieestittely pitkäaikaista, tiedätkö?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kerro viestistä kirjoitti:
Menikö viesti varmasti tälle paljastuneelle sinkkumiehelle? Mitä siinä luki, tarkemmin? Oliko vieestittely pitkäaikaista, tiedätkö?
Kyllä meni, Facen kautta. Mitä oikein ajat takaa, jotakin sellaista, mitä en selvästikään itse osaa ajatella?!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
Kyllä meni, Facen kautta. Mitä oikein ajat takaa, jotakin sellaista, mitä en selvästikään itse osaa ajatella?!
Viestin sisältö voisi avata vähän mistä on kyse,mm. miten pitkä/intiimi suhde on miehen ottama rooli ton 'suhteen' osapuolena. Vaimosi ei sitten ole Einstein, kun Facessa viestittelee äitinä. selkäsi takana sinkkumiesten kanssa.Kandeis varmaan katsoa sivuhistoria puhelinlaskuerittelyt. En usko vaimosi vilpittömyyteen että 'mitään ei ole vielä tapahtunut'. Jos ei olisi, ei hänellä olisi noin kiire himasta ulos ja saada oma asunto, hän ehtisi hoitaa erokuviot aikuisella tavalla kanssasi, ei noin kiireellä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tämä keskustelu saattaa tässä luiskahtaa, kaikkein epäilyjen ja epävarmuuden tilassa, oudoillekin urille. Vaimoni sanoo, ettei hänellä ole (ainakaan vielä) seksisuhdetta ihastuksensa kanssa. Hän lienee mieheen rakastunut, mutta haluaa erota/muuttaa erilleen, ennen kuin jatkaa tai kehittää suhdettaan tähän mieheen. Pitkää naivina tai hulluna, mutta taidan uskoa. Vaimoni korostaa joka päivä, että kyse on hänen identtiteettikriisistään. Hän ei voi hyvin - tai ole kokonainen - minun kanssani. Eli kyllä tässä saa peiliin tuijotella...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Varmasti pitää paikkansa, että vaimo ei ole voinut hyvin arjessanne. Miksi, on jo eri juttu. Olisi ollut hienoa jos hän aikanaan olisi työstänyt vaikka pariterapiassa syitä siihen, miksi tavallinen lapsiperhearki saa hänet voimaan huonosti. Aviopuolison syyttelyn sijaan olisi voinut löytyä ajat sitten haudattuja kipupisteitä omasta lapsuudesta alkaen. Näennäisen pärjäävyyden alle on tainnut kätkeytyä paljon rikkinäisempi, monisärmäisempi persoona kuin mitä esim- puoliso on koskaan tajunnut. Hyvästä ehjästä kodista tulevana olet ehkä olettanut hänet vahvemmaksi, ehjemmäksi kuin onkaan.
Anna hänen mennä, huomaamaan että puoliso on poissa, tuska ja huono olo pysyy?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Älä usko vaimosi paskapuheita mistään kokonaisena olemisista! Tuo kokonaisena oleminen on juurikin juuri näitä pettäjien ja eroajien lässytyksiä kun omat huoraamiset pitää peitellä jollakin TEKOSYYLLÄ! Et ole tehnyt mitään peiliin katsottavaa. Vaimosi kylläkin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Älä nyt ota tuota asennetta että peiliin pitäsi katsella ja jos sen ja tuonkin asian olisin tehnyt toisin....monestihan jo yhteisen talonkin rakentaminen vie parisuhteen kriisiin.
Älä lutraa ainakaan itse tuon alkoholin kanssa että helpottais oloa se kun enemmän saattaa pahentaa...saatat soitella ja lähetellä itku viestejä ja lisää sitä vihaa ja katkeruutta. Varmistat vain lasten lähihuoltajuuden lastenvalvojalla itsellesi kun ex saattaa katua myöhemmin ja haluaisi muuttaa järjestelyä.
Aika parantaa vihan ja katkeruuden tunteet ja pidät yhteyttä vain ja ainoastaan lasten asioista. Tuolla oli että hommaat laastari suhteen itsellesi niin saattaa pahentaa teidän välejänne kun tämä lasten äiti saattaa tuntea mustasukkaisuutta lapsistaan mutta sitten kun olet varmistanut että lapsesi on sinulla kirjoilla....
Ilmianna
Jaa
Olen itse läpikäynyt tuon erokriisin ja voisin sanoa, että älä tee mitään hätiköityjä peruuttamattomia ratkaisuja. Anna ajan kulua, niin asiat järjestyvät kyllä itsestään.

Hae tarvittaessa sairaslomaa, jos tuntuu, ettet jaksa. Yleensä työterveyshuollon kautta on mahdollisuus päästä ainakin kerran erikoislääkärille (psykologi/psykiatri) juttelemaan siitä, mikä on tilanne. Hän voi myös määrätä tarvittaessa nukahtamislääkettä, jos et saa unta.

Kerroit, että teillä ei ole oikein ollut hoitoapua. Pidä itse huoli, että tilanne muuttuu. Ole valmis tarvittaessa käyttämään rahaa siihen, että esim. naapurin mummo tai teini-ikäinen hoitaisi lapsianne silloin tällöin.

On tärkeää, ettet hoida stressiä ryyppäämällä. Itse juoksin kadulla pois pahinta ahdistusta, kun tuntui, että pää hajoaa. Liikunta auttaa paremmin stressin lievittämiseen kuin moni muu asia.

Ala selvittää asioita yksi kerrallaan. Kotikuntasi nettisivuilta löytyy varmasti puhelinnumero, josta voi soittaa lastenhuoltoa hoitavalle virkamiehelle. Kerro, että olette eroamassa, etkä tiedä yhtään, etttä mitä pitää tehdä. Hän kyllä auttaa ja asiat alkaa rullata pikkuhiljaa. Voit tietysti miettiä jo etukäteen, että millaista huoltajuussopimusta haluat ja mikä olisi lasten etu. Sopiva voisi olla esim. sellainen, jossa lapset näkevät äitiään joka toinen viikonloppu ja muun ajan ovat sinulla. Silloin lasten yhteys äitiinsä säilyisi ja sinullekin tulisi sitä vapaata ikiomaa aikaa. Alussa ero lapsista on rankka, mutta oman itsesi kannalta se on tärkeää ja ajan myötä sitä omaa aikaa alkaa kaivata.

Ota asiallinen linja. Älä puhu lapsille pahaa äidistään. Voit sanoa suoraan, että et tiedä, jos lapset kysyvät jotain vaikeaa asiaa. Ole lasten tukena ja yritä olla luotettava henkilö heille. Hekin surevat asiaa omalla tavallaan, joten on tosi tärkeää, että sinä olet läsnä niin kuin ennenkin. Jos väsyt ja koet tarvetta raivota lapsille, jätä heidät vaikka 15 minuutiksi yksin ja juokset pari korttelia ja takaisin, jotta saat purettua kiukun. Pidä myös mielessä se mahdollisuus sairaslomaan.

Moni nainen sairastaa synnytyksen jälkeisen masennuksen tietämättään. Jos taustalla on muita stressitekijöitä esim. vauva valvottaa pitkään, imetys ei suju, parisuhteeseen ei ole tyytyväinen, työ ahdistaa, kolmenkympin kriisiä, ei koekaan olevansa valmis äitiyteen jne, niin voi käydä juuri niin kuin vaimosi tapauksessa on käynyt.

On aika tavallista, että kun saavuttaa ne tavoitteet, jotka nainen on elämälleen asettanut (kaunis koti, lapset, avioliitto), niin se ei riitäkään ja tulee hirveä tyhjyyden tunne, jopa pakokauhu, että mitä tehdä nyt ja missä se elämän tarkoitus onkaan. Se saattaa aiheuttaa naisessa kuten vaimossasi paniikkireaktion. Siksi moni nainen saattaa palata ns. häntä koipien välissä takaisin aikansa sekoiltuaan. Miehetkin tekevät tällaista, mutta naisten poislähtöön reagoidaan voimakkaammin ja sitä paheksutaan enemmän.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
En ryyppää. Liikunta kuuluu elämääni, ja se vähän auttaakin. Ei laastareita, tunnen kyllä epäonnistuneeni raskaasti, mutta silti en halua hämmentää asiaa enempää. En hauku vaimoani lapsille, enkä tuomitse vaimoni tunteita. Mielestäni en ole epätoivoinen enkä lamaantunut, vaan pohjattoman surullinen. Ja täysin ällikällä lyöty. Syytän tilanteesta paljon itseäni, sillä tällaisia päätöksiä ei pienin perustein kai kukaan tee!? Ja jos tähän liittyy ikäkriisi, kyse on neljänkympin ei kolmenkympin sellaisesta. Mutta tuo 'mikään ei riitä' on kiinnostava näkökulma, sitä olen yrittänyt miettiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
En ryyppää. Liikunta kuuluu elämääni, ja se vähän auttaakin. Ei laastareita, tunnen kyllä epäonnistuneeni raskaasti, mutta silti en halua hämmentää asiaa enempää. En hauku vaimoani lapsille, enkä tuomitse vaimoni tunteita. Mielestäni en ole epätoivoinen enkä lamaantunut, vaan pohjattoman surullinen. Ja täysin ällikällä lyöty. Syytän tilanteesta paljon itseäni, sillä tällaisia päätöksiä ei pienin perustein kai kukaan tee!? Ja jos tähän liittyy ikäkriisi, kyse on neljänkympin ei kolmenkympin sellaisesta. Mutta tuo 'mikään ei riitä' on kiinnostava näkökulma, sitä olen yrittänyt miettiä.
Objektiivisesti ajatellen sinun ei tarvitse hyväksyä sitä, että vaimosi on pettänyt sinut. Sinulla on täysi oikeus olla vihainen. Toki pelissä on suuret panokset, joten mieti tarkkaan miten pelaat.

Vaimosi taitaa olla aika hyvä puhumaan viattomalla ja lapsekkaalla tavalla kun on saanut sinut uskomaan, että hän on jollain oudolla tavalla uhri. Minulla on vahva epäilys, että vaimosi on yksinkertaisesti kyllästynyt ja haluaa pois. Kaikenlainen höpinä sisäisen palon tukahduttamisesta on ihan huuhaata. Hän on jostain typerästä syystä rikkonut sinulle antamasi lupauksen sillä selvä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kyllä heillä se seksisuhde jo on. Ei vaimosi "sika säkissä" lähde. Mutta se ei ole nyt olennaista, ero joka tapauksessa tulee. Silmät voi kuitenkin pitää jo nyt ihan auki.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Näin se menee. Vaimon mielestä minkäänlaista ihastustakaan ei olisi, mutta hän on sen jo painostuksen alla myöntänyt. Seksisuhdetta heillä ei tietäänkään voi olla, koska vaimollasihan on henkinen kriisi ja jos hänellä sellainen olisi niin viattoman enkelin esittäminen olisi vaikeaa.

Mielestäni vaimosi harrastaa seksiä ja haluaa saada uudet lapset uuden miehen kanssa. Hän voi jopa uskoa, ettei hän ole harrastanut seksiä tuon miehen kanssa. Hän harrastanut seksiä niin vähän aikaa, ehkä vain kymmenen kertaa ja sitä ei lasketa. Siis hän ei ole varsinaisesti harrastanut seksiä ollenkaan.

Vaimosi on varmasti hyvin loukkaantunut jos edes epäilet hänen harrastavan seksiä vaikka panee jatkuvasti. Sillä häntä järkyttää varmasti se millainen kuva sinulla hänestä on. Se toinen mies sentään ajattelee myönteisesti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Joo toi on tuttua, eli pala kerrallaan se koko karmea valhe meilläkin paljastu. Ensin kiellettiin kaikki suhteeseen liittyvä ja sovittiin muutenkin jo kuinka asiat hoidetaan lasten kannalta. No ensin pääsin jyvälle siitä suhteesta ja sitten kaikki muut asiat mitä oltiin sovittu, petettiin kohta kohdalta ja väitän etten enää siinä vaiheessa tuntenut tätä naista siksi joka se aikaisemmin oli ollut.

Rupesi todella itsekkääksi ja muutti mieltä joka asiasta koko ajan, eli kannattaa varautua siihen, että totuus paljastuu tai itse sen paljastat ja myös siihen, että muutkin asiat saattaa mennä samalal solmuun. Siellä kato on jo eri korvaan suputtelija ja se pystyy venettä heiluttelemaan. Me puhuttiin juhlallisesti eron aluksi että tärkeintä on että asiat menee lasten kannalta parhain päin ja näin ei siis sitten käynyt.

No viimeisin episodi oli jo pariviikkoa sitten kun tätä salakumppania esiteltiin meidän lapsille ja eksä totesi siinä vaiheessa minulle että tämä mies tulee olemaan hänen elämässään todella pitkään.. Eli kuvastaa lähinnä sitä kuinka suunnitelmallista ja pitkäkestoista työtä hän on jo sen suhteen vuoksi pitkään tehnyt. Siinä vaiheessa meinasi pää haljeta vihasta siihen paikkaan..
Ilmianna
Jaa
Tarinan on jollakin tapa tuttu, jollakin ei.
Luultavasti asiaan sisältyy paljon, paljon enemmän kuin kukaan muu tietää. kuin tämä äiti itse ja kyllä varmasti mieskin tietää mikä on johtanut tähän.

Minulle selvisi, että mies oli laiminlyönyt naista joka asiassa, hän ei ollut koskaan kotona, ei ottanut osaa kodin töihin, oli ylitöitä ja oli työmatkoja ja harrastuksia.
Selvinnyt on myös, että mies valehteli, asioissa oli mukana myös naisia.

Omaan vaimoonsa hän ei koskenut aviollisessa mielessä vuosiin, voiko pahemmin enää loukata toista.
Vaimo etsi ulospääsyä tilanteesta, yritti saada perheen kokoon, sanoi että mies ei koskaan kuunnellut.
No tuli tilaisuu vaihtaa työpaikkaa toiselle paikkakunnalle, kotipaikkakunnalle, miehenkin piti tulla, mutta hänpä viivytteli tulollaan lähes vuoden, joten odottajan osa oli pitkä, hän tapasi työpaikalla olkapään johon vuodattaa pahaa oloaan, mutta tästävalkoi sitten vaimon valehteleminen todella. Tämä jo monen perheen eronnut mies osasi vikitellä ja saada vaimon pistämään välit poikki kaikkiin entisiin ihmisiin elämässään, eli vielä kauhemapi mies tuli. Mutta eihän tämä täysin loppuun ajattu ihminen sitä huomaa, on ihastunut ja rakastunut tähän hulttioon, joka jaksoi kuunnella ja varmasti samalla ottaa naiselta kaiken, niin moraalin, kuin naiseudun ja tietenkin vielä elätyttää itseään ja suurta lapsilaumaansa tällä naisella.
Naisen omat lapset ovat aina moitittavina, niinkuin myös naisen vanhemmat.
Koska vanhemmat tietävät miehen taustan monelta suunnalta, on heidän aivan mahdotonta tätä miestä mieltää oikein miksikään.

Tässäkin asiassa on varmasti vielä monia ja monia asioita, jotka ovat piilossa, sillä suhde alkoi avioliiton aikana ja samoin ensin annettiin ymmärtää, että ensin vietiin eropaperit ja sitten löytyi, mutta niinkuin aina, tässäkin totuus tuli toisaalta ilmi. Aina joku taho vuotaa, niin salassa elämää ei voi elää.

Tosin tämä vaimo on kertonut vanhemilleeen, että hän on valahdellut heille hyvin paljon asioita, hän siis todella kärsii.
Lapset kärsivät, he itkevät usein, pahoinvointikin tulee ja hätä jos äiti on vähän pitemmän aikaa pois, hätä jättääkö hän heidätkin vielä.

Kun tätä ajattelen mistä kaikki paha alkoi tässä perheessä, se oli taatusti miehen välinpitämättömyys perhettään kohtaan, kaikki muu oli tärkemämpää hänelle ja valitettavasti taitaa olla vieläkin, sillä vaikka lapset ovat hänen luonaan, saattaa hän olla harrastuksessaan ja lapset isovanhempien luona, onko tämä pari kertaa kuukaudessakin liikaa lasten tapaamista.

Ihmettelen eikö kukaan nainen olisi voinut auttaa tätä äitiä, että hän ei olisi sotkeutunut tähän uuteen luuseriin, mitään hyvää ei ole seurannut.Mies paikkaunnalla kuuluisa naisten vikittelijä ja näitä hänen käyttämiaan naisia on paljon, luultavasti miehellä on jossakin kunniataulukkonsa tästäkin.

Asioissa on aina monia puolia, joten en usko oikein koskaan kirjoitetun sitä omaakin puolta ja oikein , valehtelematta, mutta taitaa olla niinkin, kun tarpeeksi valahtelee alkaa uskoa itsekin omiin valheisiinsa.

Tämä miesten toiminta on kyllä naisen henkistä tappamista, tosin tässäkin on taitanut olla aika lähellä se, että äiti ei olisi jaksanut enää, ainoastaan lapset olivat syy olla elossa ja osittain omat vanhemmat.

Jo yhtään osaatte mitään ajatella, tässä on valtava määrä tuskaa, niin tällä äidillä, lapsillaan kja vanhemmillan, kaikkien elämän jalustan polki tuo aviomies. en tiedä kuinka hyvää hänen elämänsä nyt on, mutta toivoisin hänenkin saavan kokea
saman käsrsimyksen, pelon ja tuskan, joka ilmeisesti seuraa elämän loppuun saakka jollakin tavalla mukana.

Kun nainen lähtee, hän lähtee syystä, että hänet tyystin unohdettu, ei hän lähde hetken mielijohteesta, vaan pitkällisen ajan jälkeen.
Ja jotkut jättävät jopa lapsensa, sillä mieshän on lusmuillut usein kodin tehtävistä, nyt äiti jättää lapsensa, jotta mies hoitaisi lapsiaan.

Nämä aisanosaiset, jotka tänne kirjoittavat, kirjoittavat usein valheita tai jättävät kertomatta totuuden, mutta kirjoitukseni on ajatuksella ajateltua, sillä olen etsinyt etsimästä päästyäni vastauksia eri asioihin, eli pyrkinyt saamaan totuuden siemenen edes esiin, jotta jollakin tapaa ymmärtäisin tapahtunutta.

En halua syyllistaa ketään, mutta halaunan, että osaatte kuulla kun puolisonne puhuu vaikeistakin asioista, ettekä lähde pakoon, sillä ei hoideta mitään.
Lapsenne kärsivat niin valtavasti, että kannattaa yrittää aina kaikin tavoin pitää se perhe ja koti ykkosenä elämässä, kukaan kaveri ei saa olla heitä tärkeämpi, eikä kukaan saa manipuloida ketään perheellistä lähtemään yksin harrastuksiin ja työnantije pitää alkaa kunnioittaa työtekijöidensä perhe-elämää, eikä järjestää jatkuvasti iltapalaverejä tai yhteishenfen nostamisiltoja, ne ajat kuuluvat perheell ja puolisolle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kiitos kirjoituksestasi. Ihan kaikesta alussa kirjottamastasi en saanut kiinni, mutta kolme viimeistä kappaletta ymmärsin. Näin itsekin ajattelen: Kukaan ei (kai?) lähde ilman erittäin vakavaa syytä. Minä tunnistan tapauksessamme yhden melko vakavan syyn, mutta en mitään sellaista, jonka vuoksi pitää jättää perhe ja tehdä tällainen äkkiero.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tee kuten vaimos, mut oo vähän sitä nopeampi. Ota itsellesi huone yömajasta ja häivy himasta, mitään puhumatta, huikkaset vaan ovelta:mä lähden nyt enkä tuu takas, se on sit ero, moro! Jätä koko perheesi ja katkaise puhelimesi. Muijallesi tekisi koirakoulu oikein hyvää, saisi olla pari kk yksinhuoltajana, ja hoitaa lapset ja kodin ihan yksin, se kun on tottunut siihen että se saa tehdä muksuja mutta sä hoidat ne ja muutkin asiat aina. Toinen äijäkin häviää maisemasta, ihan sata varmasti, kun se tajuaa, että muijas onkin kolmen lapsen yksinhuoltaja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
En tee. Ja se on boheemin vaimoni mukaan ehkä yksi vakavimmistani puutteista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Muistapa nyhtää äidiltä sitten myös tuntuvat elatusmaksut!!!! Saapa hutsake nähä ettei ole helppoa elää ja maksaa asuminen ja elarit yhden ihmisen tuloilla, ellei sitten pukki elätä! Naisillehan tuokin on helpompaa!
Ilmianna
Jaa
Tilanne menee osaltani outoon suuntaan. Tai luonnolliseen, en jaksa googlettaa trauman jälkeisiä reaktioita. Itsesyytökseni tai -epäilyni kasvavat joka päivä. Olisi niin helppo yhtyä tuomitsijoiden kuoroon, olla tekemättä sen kummempaa itseanalyysiä, mutta en voi. Jokin minussa sanoo, että vastauksia pitää etsiä muualtakin, kuin vaimoni psyykkeestä tai moraalista. Perheneuvolan kriisiaikojemme lisäksi sain omia aikoja työpaikkapsykologille, yritän saada selvyyden ongelmistani, vioistani tai niistä persoonallisista piirteistäni, joiden kanssa on näin vaikea elää. Elämä on matka, kaukomaille tai tuntemattomille vesille. Todellakin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Nyt olet tekemässä ihan oikein, etsit tätä kautta tietä pois tuosta tilanteestasi, kyllä elämä jatkuu kaikesta huolimatta, mutta helppoa se ei ole ja vie valtavasti aikaa.
Ensin minuutti kerrallaan ja siitä sitten hiljalleen pitenee parempi olo, välillä kyllä lyö takapakin jonkin asiayhdeyden vuoksi.
Itsekin itkin ja valvoin, mutta etsin apua myös tuota samaa tietä eli asiantuntijoilta ja jotenkin jotakin aukeni, tosin muutahan se ei mitään, on vain tultava tilanteen kanssa toimeen. Ilo n edelleenkin kadoksissa pitkän ajan jälkeen, on kuin koko elämältä olisi tipahtunut pohja, mistä osaan iloita, onko minulla lupa iloita, pelkään mitä pahaa vielä tapahtuu. Eli kesken on asioiden kanssa edelleen.
Mutta en enää itke, ja nukunkin jo melko hyvin, tosin aina niitä takapakkeja tulee, kuulen uuden jutun, tai elän juhlapäiviä.

Jos se elämä olisikin niin helpooa, kuin on sen eropaperin ottaminen netistä ja lähettäminen, siksi toivoisin että entinen palaisi, että eroa ei saa ennenkuin molemmat puolisot ovat käyneet ainakin kolme kertaa parisuhdeterapiassa.
Eihän se eroa saata estää, mutta ainkain on paremmat mahdollisuudet selvitä ulos ja saada lasten asiat selvitetyksi, kun kumpikin tietää, mitä ero merkitsee myös lapsille ja läheisille.
Tämä hyvä asia lopettiin rhan vuoksi, sillä eihän rahaa Suomessa riitä mihinkään hyvään asiaan , vaan kaikkeen hölynpölyyn.

Nyt älä kuuntele enää muita opastajia, vaan näitä perheneuvolan ja työpaikka spykologin ajatuksia.
Ja pidä yhteys läheisiisi, ole heille rehellinen auttavat varmasti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Viisas ihminen etsii ensin syitä itsestään, ennen kuin syyttää muita. Silti, usko pois, jokainen aikuinen on itse hlökohtaisessa vastuussa siitä miten toimii muita kohtaan. Joten et voi ottaa niskaasi tai syytää itseäsi aikuisen vaimosi päätöksistä, teoista, valheista ja kusetuksista. Kunhan toivut, ymmärrät tämän. Ja vielä, ymmärrä että on aika vaikea pärjätä hyvänä, rehellisenä ja oikealla käytökselllä, kun vastassa on vaimo, joka pelaa täysin epärehellisin säännöin ihan omaa peliään. Joten usko pois, jos sinua kusetetaan, se antaa itsellesikin oikeuden toimia tavoilla, joilla suojaat itseäsi lisäloukkaksilta, siis lisäkusetuksilta, varastamiselta etc. Ymmärtänet että vaimosi on voinut pedata avioeroakin jo selkäsi takana, itselleeen suopeaksi, sinua loukaten. Jaksamisia. Trauma on suuri, keskity nyt vain tärkeimpiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllä sinä tästä tulet vielä selviämään! Voimia ja jaksamisia! Jos jaksat niin käy täälläkin päivittämässä tilannetta. Auttaahan sekin jaksamaan ja saa monia hyviäkin neuvoja, vaikka on monia höpöttäjiäkin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
osmo66 kirjoitti:
Kyllä sinä tästä tulet vielä selviämään! Voimia ja jaksamisia! Jos jaksat niin käy täälläkin päivittämässä tilannetta. Auttaahan sekin jaksamaan ja saa monia hyviäkin neuvoja, vaikka on monia höpöttäjiäkin!
Kiitos taas rohkaisevista sanoista ja kannustuksesta. Mietin tuota 'kusetuksen logiikkaa'. Vaikka erotilanteissa tuntuu vallitsevan tiettyjä yhtäläisyyksiä, meidän jokaisen parisuhde ja avioero ovat kuitenkin omanlaisensa. Ymmärrän huonot kokemukset ja sitä kautta varoittavat sanat ja kovan pelin -ohjeet, mutta en koe tilannettamme samoin. Tai sitten en ole vielä siinä vaiheessa, jossa koston ja vihan tunteet päihittävät rakkauden, tiedä häntä. Kirjoittamisesta on apua, joten jos vain suinkin jaksan, käyn täällä päivittäin. Nyt lapsia noutamaan, niitä parhaita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minulla myös vaimo lähti nettituttavuuden luo Helsinkiin monensadan kilometrin päähän jo raskaana ollessaan 2005, vei myös esikoisemme mennessään koska olin ilta/yö painotteisessa työssä. Pahalta se silloin tuntui ja vääryydeltä. No lapset tuli sitten takaisin ja vaimokin yritti jo 8kk päästä mutta en enää huolinutkaan! Märisi ja vinkui ettei ollut omaitsensä ja muuta kun läksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Ei hyvä. Onneksi sait lapset takaisin. Minultakin on jo kysytty, että jos ja kun vaimosi lähtee, ottaisitko takaisin jos hän tulisi katumapäälle? Tällä hetkellä kyllä, mutta mitä mahdan ajatella puolen vuoden jälkeen, sitä ei voi tietää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hyvä "Osmo66". Muistakaa, oli kyseessä mies tai nainen joka lähtee toisen matkaan. Älkää ikinä ottako takaisin. Tällaiset ihmiset eivät ole sen arvoisia. Vaikka kuinka ero kirpaisisi, älkää tehkö sitä virhettä. Entiseen ei ole paluuta, se jättää jälkensä, sanokoon kuka tahansa muuta. Tiedän myös näitä "vapaa liittolaisia", jotka suureen ääneen toitottavat sitä ihanuutta, mutta totuus siellä seinien sisällä on ihan jotain muuta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ihmiset vaan ovat sekopäitä. Ei merkitse aina lapset, ei perhe eikä mikään riitä. Ei ole vastuuntuntoa, uusi huuma on kuin huume joka vie. Yhteiskunta joka hyväksyy helpot erot, helpot tavat paeta vastuuta ei ole terve yhteiskunta. Mennään vaan massan mukana käyttämättä omaa päätä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Olenkin aina moittinut tätä nykyistä kaikensallivaa mätää rappiokulttuuria! Olisi Adolfin pitänyt aikanaan voittaa niin asiat olisi paremmin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Totta on, että eroista on tullut nykyään hyväksyttävämpiä kuin ennen. Eikä se ole välttämättä huono juttu, vastuuttomien ratkaisujen vastapainoksi moni epäterveessä suhteessa kituva ihminen saa uuden elämän. Sitä paitsi asiat ja arvot muuttuvat, minunkin valituksestani osa menee sen piikkiin, että suhtautumiseni on vanhanaikainen, luterilainen ja ehkäpä jopa kohta outokin. Muutosvastarinta aiheuttaa aina kipua, ja kun siihen lisätään kipu rakastetun lähtemisestä, epäonnistumisen fiilis ja pelko tulevaisuudesta, tuska alkaa olla sietämätöntä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Isä ja lapset, sinulla on oikeus luterilaiseen elämänkatsomukseen. Se on hieno elämänkatsomus, ei outo, älä häpeä sitä vain siksi että tässä 'moniarvoisessa' yhteiskunnassa monet jättävät uskollisuuden ja yksiavioisuuden arvon. Eikä ole sinun syysi, jos vaimosi kusetti sinua uskomaan jakavansa samat arvot, vaikka ei jakanut. Se on kusetus, mitä edes vaimosi erilainen elämänkatsomus ei todellakaan oikeuta. Jos hän yrittäisi nyt, kiinni jäätyään, pilkata sinua arvoistasi, se on vain yksi kiero pettäjän lisätemppu, jolla pettäjä yrittää siirtää syyllisyyden itseltään kumppaninsa harteille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
epäterveessä suhteessa kituva ihminen saa uuden elämän.

Mikä on epäterve suhde, mikä sen saa aikaan?
Jos tämä yksi pääsee kitumasta, ja onko todella kitumista, tulevat kitujiksi tilalle lapset. Lapset eivät voi itse päättää yhtään mitään, heidät vain laitetaan olemaan aikuisten ehdoilla, ei siinä lapsen tulevaisuutta, tai mitään muutakaan asiaa katsota.

On vain minä itse.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
'On vain minä itse' on hyvin sanottu. Epäterveellistä suhteella tarkoitan pelolla ja väkivallalla koossa pidettäviä suhteita. Ja arvot ovat toki tärkeitä, mutta kyllä nekin muuttuvat, hitaasti mutta kuitenkin. Ja eikö elämässä ole tärkeintä osata toimia ja pärjätä omassa ajassaan, ei menneessä eikä tulevaisuudessa. En armahda pienin syin perheensä jättäjiä, sellainen tunnen itsekin olevani, vaan yritän ymmärtää syitä ja olosuhteita, joissa tällaista tapahtuu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ymmärrä tiettyyn rajaan asti ja sitten et. Mistä sen tietää mitä seuraavaksi...vaikka skitsofreniaa, bipoa tms. pukkaa vaimolle kun oikein huono tuuri käypi. Ts. en pidä ihan terveen ihmisen temppuna tempaustaan.
Itse hankkiuduin eroon miehestä kolmen pienen lapsen kanssa. Mutta lapsiani en olisi jättänyt mistään hinnasta enkä missään olosuhteissa. Niinkin kauan olin avoliitossa koska mies mm. uhkasi viedä lapset mukanaan jos tulee ero.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
50 VASTAUSTA:
Eiköhän kannattaisi myöntää, että toisille lapset merkitsevät eri tavoin eri asioita kuin toisille. Niin liiton aikana kuin sen jälkeen. Jotkut aivan selkeästi eroavat erossa myös lapsistaan, mutta loppuviimein siinäkin on hyvät puolensa. Ei tule riitaa huoltajuudesta eikä lasten tarvitse kärsiä jatkuvasta epävarmuudesta sen vuoksi. Ehkäpä jättäjän/lähtijän tärkein sanoma on: "minä lähden, mutta uskon lapset huomaasi". Lähtijä luottaa lasten äitiin/isään niin paljon. Minusta tämä on hienompaa kuin se, että taistellaan siitä kumpi viettää (täytyy tai saa) lasten kanssa kuinka monta tuntia viikossa. Kaikenlainen uhkailu lapsilla erotilanteessa/-uhassa, on tosi syvältä pepunreiästä. Mutta sitä kun vaan ei voi estää mitenkään.

Sinulle ap: päästä irti vaimostasi, anna mennä. Teillä oli mielestäsi hyvä elämä yhdessä, mutta nyt se on loppu. Liittoa ei voi jatkaa pakolla, etenkään rakkausliittoa. Sopikaa lasten asiat ja omaisuuden jako. Pysykää ystävinä tai edes väleissä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
jane* kirjoitti:
Eiköhän kannattaisi myöntää, että toisille lapset merkitsevät eri tavoin eri asioita kuin toisille. Niin liiton aikana kuin sen jälkeen. Jotkut aivan selkeästi eroavat erossa myös lapsistaan, mutta loppuviimein siinäkin on hyvät puolensa. Ei tule riitaa huoltajuudesta eikä lasten tarvitse kärsiä jatkuvasta epävarmuudesta sen vuoksi. Ehkäpä jättäjän/lähtijän tärkein sanoma on: "minä lähden, mutta uskon lapset huomaasi". Lähtijä luottaa lasten äitiin/isään niin paljon. Minusta tämä on hienompaa kuin se, että taistellaan siitä kumpi viettää (täytyy tai saa) lasten kanssa kuinka monta tuntia viikossa. Kaikenlainen uhkailu lapsilla erotilanteessa/-uhassa, on tosi syvältä pepunreiästä. Mutta sitä kun vaan ei voi estää mitenkään.

Sinulle ap: päästä irti vaimostasi, anna mennä. Teillä oli mielestäsi hyvä elämä yhdessä, mutta nyt se on loppu. Liittoa ei voi jatkaa pakolla, etenkään rakkausliittoa. Sopikaa lasten asiat ja omaisuuden jako. Pysykää ystävinä tai edes väleissä.
Olett varmasti oikeassa siinä, että taisteluni ei johda haluamaani lopputulokseen. Ehkäpä se hetki, kun vaimoni saa hakemansa asunnon, ja konkreettisesti muuttaa pous, pidän suuni, enkä vaadi häntä vielä miettimään ja jäämään. Ja yhteishuoltajuus on hänen ehdotuksensa, niin että minä olisin lähihuoltaja. Asuisimnelähekkäin, että lapset voisiat liikkua halutessaan kahden asunnon väliä omiakin aikojaan. Vamo ottaisi automme, jolla minunkin olisi mahdollusuus kuljettaa lapsia harrastuksiinsa. Näin ollen, vaimoni ehdotukset johtaisivat siihen, että olisimme edelleenkin paljon tekemisissämme, nukkuisimme vain eri paikossa. Emmwkä tietenkään olisi enää tilivelvollisia toisillemmme. Nerokasta vai jotain ihan muuta?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapaet kirjoitti:
Olett varmasti oikeassa siinä, että taisteluni ei johda haluamaani lopputulokseen. Ehkäpä se hetki, kun vaimoni saa hakemansa asunnon, ja konkreettisesti muuttaa pous, pidän suuni, enkä vaadi häntä vielä miettimään ja jäämään. Ja yhteishuoltajuus on hänen ehdotuksensa, niin että minä olisin lähihuoltaja. Asuisimnelähekkäin, että lapset voisiat liikkua halutessaan kahden asunnon väliä omiakin aikojaan. Vamo ottaisi automme, jolla minunkin olisi mahdollusuus kuljettaa lapsia harrastuksiinsa. Näin ollen, vaimoni ehdotukset johtaisivat siihen, että olisimme edelleenkin paljon tekemisissämme, nukkuisimme vain eri paikossa. Emmwkä tietenkään olisi enää tilivelvollisia toisillemmme. Nerokasta vai jotain ihan muuta?
En tiedä, onko kyseessä nerokkuus mutta on vaimosi asioita miettinyt ja ottanut myös tulevan huoltajuutenne ja lastenne kannalta tärkeitä asioita huomioon. Suunnitelmat voivat matkan varrella muuttua, mutta kyllä hän kaikesta päätellen haluaa asettua lähelle lapsiaan. Hän nyt vaan haluaa toteuttaa omaa itsenäistä tahtoaan. Ehkä omalle isälle ei ole tullut kapinoitua murrosiässä tai tunteet on joutunut aikanaan tukahduttamaan lapsuudenkodissa. Ei noista identiteettikriiseistä oikein ota selkoa kriisissä oleva itsekään. Eikä toisen ihmisen pään sisälle pääse.

Toivottavasti kaikki menee ilman isompia riitoja ja käräjöintejä, sillä ne eivät ainakaan ole lasten etu. Aina parempi laiha sopu kuin lihava riita. Ja sen etävanhemman kanssa joutuu väkisinkin olemaan tekemisissä vielä pitkään vaikkei haluaisikaan. Yhteiset lapset pysyy aina yhteisinä ja tulee monenlaista sovittavaa jatkossakin. Tulee lasten juhlia, valmistujaisia ym. joita ei kannata pilata vihanpidolla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapaet kirjoitti:
Olett varmasti oikeassa siinä, että taisteluni ei johda haluamaani lopputulokseen. Ehkäpä se hetki, kun vaimoni saa hakemansa asunnon, ja konkreettisesti muuttaa pous, pidän suuni, enkä vaadi häntä vielä miettimään ja jäämään. Ja yhteishuoltajuus on hänen ehdotuksensa, niin että minä olisin lähihuoltaja. Asuisimnelähekkäin, että lapset voisiat liikkua halutessaan kahden asunnon väliä omiakin aikojaan. Vamo ottaisi automme, jolla minunkin olisi mahdollusuus kuljettaa lapsia harrastuksiinsa. Näin ollen, vaimoni ehdotukset johtaisivat siihen, että olisimme edelleenkin paljon tekemisissämme, nukkuisimme vain eri paikossa. Emmwkä tietenkään olisi enää tilivelvollisia toisillemmme. Nerokasta vai jotain ihan muuta?
Haloo? Kuulostaa että vaimosi on suunnitellut eron selkäsi takana ja pelkästään oman etunsa mukaan ja kovin itsekkäästi. Hän saa "oman elämän", kun sulle jää lapset lähihuoltajana vastuullesi. Silti hän saa auton? Hän saa pitää myös hyvän äidin ja rehellisen naisen maineen "yhteishuoltajana", suunnittelee hän, mm. siksi hän ei tunnusta uskotttomuuttaan, että oma maine ei mene.

Aattelepa itse vähän. Avioerossa ei luovutella ilmaiseksi autoja kenellekään, sen sijaan ilman avioehtoa omaisuus ajetaan karkeasti puoliksi, niin reaaliomaisuus kuin irtain. Ja sille joka jää lähihuoltajaksi, hänelle rakastava vanhempi jättäisi enemmän, lasten edun mukaan. MM. autoa lähihuoltaja tarvitsee sitä lasten kuljetuksiin enemmän.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
jane* kirjoitti:
Eiköhän kannattaisi myöntää, että toisille lapset merkitsevät eri tavoin eri asioita kuin toisille. Niin liiton aikana kuin sen jälkeen. Jotkut aivan selkeästi eroavat erossa myös lapsistaan, mutta loppuviimein siinäkin on hyvät puolensa. Ei tule riitaa huoltajuudesta eikä lasten tarvitse kärsiä jatkuvasta epävarmuudesta sen vuoksi. Ehkäpä jättäjän/lähtijän tärkein sanoma on: "minä lähden, mutta uskon lapset huomaasi". Lähtijä luottaa lasten äitiin/isään niin paljon. Minusta tämä on hienompaa kuin se, että taistellaan siitä kumpi viettää (täytyy tai saa) lasten kanssa kuinka monta tuntia viikossa. Kaikenlainen uhkailu lapsilla erotilanteessa/-uhassa, on tosi syvältä pepunreiästä. Mutta sitä kun vaan ei voi estää mitenkään.

Sinulle ap: päästä irti vaimostasi, anna mennä. Teillä oli mielestäsi hyvä elämä yhdessä, mutta nyt se on loppu. Liittoa ei voi jatkaa pakolla, etenkään rakkausliittoa. Sopikaa lasten asiat ja omaisuuden jako. Pysykää ystävinä tai edes väleissä.
Miten voi pysyä "ystävänä" ex-puolison kanssa joka jättää toisen takia???
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hstd kirjoitti:
Miten voi pysyä "ystävänä" ex-puolison kanssa joka jättää toisen takia???
Siten, että käsittää, mistä tästä elämä-nimisessä jutussa on kymysys.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Yksinkertaisest'i kirjoitti:
Siten, että käsittää, mistä tästä elämä-nimisessä jutussa on kymysys.
Ei kaikkia voi kuitata aina tuolla elämä sanalla! Ei sellaisen kanssa voi ystävä olla joka tekee pahaa jättämällä toisen takia, vai olisiko asia sulle ok ja voisit ystävä olla ja kuitata asian olankohautuksella ja elämä- sanalla??
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Yksinkertaisest'i kirjoitti:
Siten, että käsittää, mistä tästä elämä-nimisessä jutussa on kymysys.
Tuollaisia ihmisiähän kaikki kusettaa mennen, tullen ja palatessa. Sellaisia jotka kaikki hyväksyy ja ajattelee, että "tää on vaan elämää"
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hstd kirjoitti:
Ei kaikkia voi kuitata aina tuolla elämä sanalla! Ei sellaisen kanssa voi ystävä olla joka tekee pahaa jättämällä toisen takia, vai olisiko asia sulle ok ja voisit ystävä olla ja kuitata asian olankohautuksella ja elämä- sanalla??
"Pahaa"? Mitä pahaa siinä on, jos toinen löytää paremman ja sopivamman, jonka kanssa elämä sujuu ja menee kaikella tavalla toiselle onnellisemmin? Mikä minä - tai sinä - olen kenenkään muun elämästä määräämään?

Ajattelepa ystävyys-sanakin uudestaan, sillä sekin on vain sinusta kiinni, ei mistään muusta eikä kenestäkään toisesta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hstd kirjoitti:
Tuollaisia ihmisiähän kaikki kusettaa mennen, tullen ja palatessa. Sellaisia jotka kaikki hyväksyy ja ajattelee, että "tää on vaan elämää"
Mutta pääasia ollee, että ei "kuseta" itse itseään. Itsensä narraaminen on naurettavaa ja säälittävääkin. Eikä toista ihmistä voi omistaa, ei ketään. Rakastaminen ja omistaminen ovat kaksi eri asiaa ja oikeaa rakkautta on päästää vapaaksi, kun toinen niin tahtoo.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapaet kirjoitti:
Olett varmasti oikeassa siinä, että taisteluni ei johda haluamaani lopputulokseen. Ehkäpä se hetki, kun vaimoni saa hakemansa asunnon, ja konkreettisesti muuttaa pous, pidän suuni, enkä vaadi häntä vielä miettimään ja jäämään. Ja yhteishuoltajuus on hänen ehdotuksensa, niin että minä olisin lähihuoltaja. Asuisimnelähekkäin, että lapset voisiat liikkua halutessaan kahden asunnon väliä omiakin aikojaan. Vamo ottaisi automme, jolla minunkin olisi mahdollusuus kuljettaa lapsia harrastuksiinsa. Näin ollen, vaimoni ehdotukset johtaisivat siihen, että olisimme edelleenkin paljon tekemisissämme, nukkuisimme vain eri paikossa. Emmwkä tietenkään olisi enää tilivelvollisia toisillemmme. Nerokasta vai jotain ihan muuta?
Voi isä, älä usko tuota paskaa. Tuo oli kuin omasta elämästäni, mutta minä tiedän lopputuloksen. "Yhteishuoltajuus", "lähekkäin asuminen, lapset voi kulkea kahden kodin väliä, kun haluavat" jne. Noin minäkin kuvittelin, mutta uusi elämänkumppani pisti asiat "järjestykseen", joten se totuus tuli kahdessa viikossa selväksi, ettei mennyt kun strömssöössä. Itselleni sain mukavat naurut tyhmyydestäni, että kuis sitä nyt noin tuli kuviteltua. Uusi puoliso vei voiton, mutta minkä taakseen jättää sen eestään löytää
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapaet kirjoitti:
Olett varmasti oikeassa siinä, että taisteluni ei johda haluamaani lopputulokseen. Ehkäpä se hetki, kun vaimoni saa hakemansa asunnon, ja konkreettisesti muuttaa pous, pidän suuni, enkä vaadi häntä vielä miettimään ja jäämään. Ja yhteishuoltajuus on hänen ehdotuksensa, niin että minä olisin lähihuoltaja. Asuisimnelähekkäin, että lapset voisiat liikkua halutessaan kahden asunnon väliä omiakin aikojaan. Vamo ottaisi automme, jolla minunkin olisi mahdollusuus kuljettaa lapsia harrastuksiinsa. Näin ollen, vaimoni ehdotukset johtaisivat siihen, että olisimme edelleenkin paljon tekemisissämme, nukkuisimme vain eri paikossa. Emmwkä tietenkään olisi enää tilivelvollisia toisillemmme. Nerokasta vai jotain ihan muuta?
"Nerokasta vai jotain ihan muuta?"

Nerokasta. Vaimosi osoittaa kantavansa vastuuta lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan. Jos tai KUN haluaa erota, niin siinä tilanteessa vaimosi miettimä ratkaisupaketti on oikein hyvä, ihan paras mahdollinen. Toivottavasti autat toteutuksessa. Asioiden ollessa tuolla mallilla, otsikointi on hieman harhaanjohtava "äiti jättää perheensä". Jos äiti eron myötä muuttaa lähistölle ja teillä on yhteishuoltajuus, ei äiti todellakaan "jätä" perhettään, tai ainakaan lapsiaan. Avioerossa taas käy varsin usein niin, että vain toinen haluaa erota. Ei siinä kannata edes yrittää kääntää puolison päätä, koska sillä voi loppuviimein vain pitkittää eroa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hstd kirjoitti:
Ei kaikkia voi kuitata aina tuolla elämä sanalla! Ei sellaisen kanssa voi ystävä olla joka tekee pahaa jättämällä toisen takia, vai olisiko asia sulle ok ja voisit ystävä olla ja kuitata asian olankohautuksella ja elämä- sanalla??
"Ei kaikkia voi kuitata aina tuolla elämä sanalla!"

Ei voikaan, tai oikeastaan mitään ei kuitata yhdellä sanalla, ei kahdellakaan. Vaan elämässä on tärkeää ymmärtää niin itseään kuin toisiakin ihmisiä. On suorastaan epäterveellistä vetää herne nenään, vihastua, kantaa kaunaa ym jokaisesta asiasta. Miksi ylipäänsä pitäisi loukkaantua verisesti, jos toinen rakastuu/ihastuu toiseen ja haluaa erota?

Omassa elämässäni olen nähnyt monta kertaa, että ystävinä pysytään, vaikka erottu on kumppanin uuden rakkauden takia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hstd kirjoitti:
Tuollaisia ihmisiähän kaikki kusettaa mennen, tullen ja palatessa. Sellaisia jotka kaikki hyväksyy ja ajattelee, että "tää on vaan elämää"
"Tuollaisia ihmisiähän kaikki kusettaa mennen, tullen ja palatessa"

No ei todellakaan, juuri päinvastoin. Ei tarvitse kusettaa, kun toisella(kin) on hyvä itsetunto. Siinä tarvitaan vain keskustelu miten on käynyt - on rakastuttu toiseen. Kun tietää kohtaavansa ymmärrystä, niin asia on huikean paljon helpompi kohdata.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ikä ja sielun koko ? kirjoitti:
"Pahaa"? Mitä pahaa siinä on, jos toinen löytää paremman ja sopivamman, jonka kanssa elämä sujuu ja menee kaikella tavalla toiselle onnellisemmin? Mikä minä - tai sinä - olen kenenkään muun elämästä määräämään?

Ajattelepa ystävyys-sanakin uudestaan, sillä sekin on vain sinusta kiinni, ei mistään muusta eikä kenestäkään toisesta.
Haista sinä paska claudia ja ikäsielukoko! Olette juuri molemmat tämän kaikensallivan mädän rappiokulttuurin tuotteita! Siitä vaan etsimään kaikki "parempia ja sopivampia" ja jätetään puoliso jonka kanssa on vihille menty-- yksin!!
On todellakin perheensä jättämistä jos lähtee pois. On turha lässyttää jostain etävanhemmuudesta.. vanhemmuutta kun ei voi hoitaa kuin jotain haistapaska toimistotyötä- etänä! Teidät pitäisi kummatkin pieksää!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
dottie1 kirjoitti:
"Ei kaikkia voi kuitata aina tuolla elämä sanalla!"

Ei voikaan, tai oikeastaan mitään ei kuitata yhdellä sanalla, ei kahdellakaan. Vaan elämässä on tärkeää ymmärtää niin itseään kuin toisiakin ihmisiä. On suorastaan epäterveellistä vetää herne nenään, vihastua, kantaa kaunaa ym jokaisesta asiasta. Miksi ylipäänsä pitäisi loukkaantua verisesti, jos toinen rakastuu/ihastuu toiseen ja haluaa erota?

Omassa elämässäni olen nähnyt monta kertaa, että ystävinä pysytään, vaikka erottu on kumppanin uuden rakkauden takia.
dottie1, olet vissiin jotemkin vajaa!=) Eikö sinua vituttaisi katsoa toisen kuherteluja?? Jokainen normi mies pieksäisi molemmat tuossa tilanteessa, oikeaan vanhanliiton malliin! Perinteet kunniaan! Alas nykyinen kaikensalliva mätä rappiokulttuuri!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
claudia kirjoitti:
"Nerokasta vai jotain ihan muuta?"

Nerokasta. Vaimosi osoittaa kantavansa vastuuta lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan. Jos tai KUN haluaa erota, niin siinä tilanteessa vaimosi miettimä ratkaisupaketti on oikein hyvä, ihan paras mahdollinen. Toivottavasti autat toteutuksessa. Asioiden ollessa tuolla mallilla, otsikointi on hieman harhaanjohtava "äiti jättää perheensä". Jos äiti eron myötä muuttaa lähistölle ja teillä on yhteishuoltajuus, ei äiti todellakaan "jätä" perhettään, tai ainakaan lapsiaan. Avioerossa taas käy varsin usein niin, että vain toinen haluaa erota. Ei siinä kannata edes yrittää kääntää puolison päätä, koska sillä voi loppuviimein vain pitkittää eroa.
Kannattaahan se yrittää pitkittää eroa mahdollisimman pitkään. Saapahan jättäjä kärsiä! Jättäjän tulisi kärsiä aina mahollisimman paljon! Itse lähtisin vaikka linnaan istumaan kunhan saan vain murskattua jättäjän sairaat "unelmat"!!!!!!!!!! PERKELE!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ikä ja sielun koko ? kirjoitti:
"Pahaa"? Mitä pahaa siinä on, jos toinen löytää paremman ja sopivamman, jonka kanssa elämä sujuu ja menee kaikella tavalla toiselle onnellisemmin? Mikä minä - tai sinä - olen kenenkään muun elämästä määräämään?

Ajattelepa ystävyys-sanakin uudestaan, sillä sekin on vain sinusta kiinni, ei mistään muusta eikä kenestäkään toisesta.
Haista ikä ja sielun koko vittu!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
dottie1, olet vissiin jotemkin vajaa!=) Eikö sinua vituttaisi katsoa toisen kuherteluja?? Jokainen normi mies pieksäisi molemmat tuossa tilanteessa, oikeaan vanhanliiton malliin! Perinteet kunniaan! Alas nykyinen kaikensalliva mätä rappiokulttuuri!
Jep, jokainen normimieäs. Mutta ihmiset eivät piekse toisiaan mistään syystä, vaan hoitavat asiansa normaalin inhimillisen ihmisen tapaan. Entisaikain perheperinteet pomottajaäijäkulttuureinneen ovat perinteitä persheestä ja ne kuuluvat vain niille, jotka elävät vieläkin pimeällä keskiajalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sikasepposaatana kirjoitti:
Haista ikä ja sielun koko vittu!
Kyllä se näillä ulostuksilla haiseekin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rakkauven sanat kirjoitti:
Mutta pääasia ollee, että ei "kuseta" itse itseään. Itsensä narraaminen on naurettavaa ja säälittävääkin. Eikä toista ihmistä voi omistaa, ei ketään. Rakastaminen ja omistaminen ovat kaksi eri asiaa ja oikeaa rakkautta on päästää vapaaksi, kun toinen niin tahtoo.
Taas ihme mätäkulttuurin tuotteita täällä. Lässytetään ettei ketään voi omistaa.. Miksi on menty yhteen jos kerran on tarve olla niin vapaa. Ei avioliitossa ole vapaa ja vaimo on OMA vaimo ja aviomies omamies.. Täällä vsan suvaitsevaiset huorintekijä lässyttäjät selittelee ettei ketään voi omistaa.. Tavallaan voi! Sanokaa mitä sanotte minä olen oikeassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
dottie1 kirjoitti:
"Tuollaisia ihmisiähän kaikki kusettaa mennen, tullen ja palatessa"

No ei todellakaan, juuri päinvastoin. Ei tarvitse kusettaa, kun toisella(kin) on hyvä itsetunto. Siinä tarvitaan vain keskustelu miten on käynyt - on rakastuttu toiseen. Kun tietää kohtaavansa ymmärrystä, niin asia on huikean paljon helpompi kohdata.
Taitaa dottie1olla melko horo ja puolisoaan rakastamaton ihminen kun ei vituta yhtään jos puoliso rakastuu toiseen.. Paskaa jauhat. Vai keskustelu riittäis.. Enpä usko. Itku tulisi... Hyvähän se on oletella. Odotapa kun sattuu kohdallesi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Entä oma ÄO:si ? kirjoitti:
Jep, jokainen normimieäs. Mutta ihmiset eivät piekse toisiaan mistään syystä, vaan hoitavat asiansa normaalin inhimillisen ihmisen tapaan. Entisaikain perheperinteet pomottajaäijäkulttuureinneen ovat perinteitä persheestä ja ne kuuluvat vain niille, jotka elävät vieläkin pimeällä keskiajalla.
Kerran se on testattu puolustusvoimissa ja äom oli keskivertoa korkeampi. Itse olet mätä rappiokulttuurin tuote jolla ei ole moraalia eikä arvoja.. Ei todellakaan kuulu minnekään keskiajalle.. Ole sinäkin mies ja lopeta lässytys ja kaiken selittely jollain nykyajalla. Kun seuraava suursota tulee, niin loppuu tämä kaikensalliva mätä rappiokulttuuri. Sota toimii sitten vähän kuin kirurgi ja tuhoaa yhteiskunnan mädännäisyydet ja hätätila saa ihmisten moraalin ja oikeudentajun kohdalleen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Turbourpot vauhdissa kirjoitti:
Kyllä se näillä ulostuksilla haiseekin.
Niin haiseekin!!!! Nimittäin nämä ikäsielukoom, claudian ja varsinkin dottie1:n ULOSTUKSET!!! Ollaan muka niin saat.anan "suvaitsevaista"!! Tuskinpa on itselle mtn noin ikävää sattunut... tai sitte ollaan itse petetty ja jätetty kun noin puolustellaan! Pitäisi todellakin pieksää tuollaiset PETOKSEN puolustelijat! Ei se "rakastuminen" kaikkea pyhitä ja oikeuta. Yuskin lasta paljon lämmittää äidin "uusi rakkaus" siinä vaiheessa kun äiti hylkää ja jää "etävanhemmaksi"!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
dottie1 kirjoitti:
"Ei kaikkia voi kuitata aina tuolla elämä sanalla!"

Ei voikaan, tai oikeastaan mitään ei kuitata yhdellä sanalla, ei kahdellakaan. Vaan elämässä on tärkeää ymmärtää niin itseään kuin toisiakin ihmisiä. On suorastaan epäterveellistä vetää herne nenään, vihastua, kantaa kaunaa ym jokaisesta asiasta. Miksi ylipäänsä pitäisi loukkaantua verisesti, jos toinen rakastuu/ihastuu toiseen ja haluaa erota?

Omassa elämässäni olen nähnyt monta kertaa, että ystävinä pysytään, vaikka erottu on kumppanin uuden rakkauden takia.
Etkö itse muka loukkaantuisi!?? Hienoa varmaan hyväksyä tilanne vapaaehtoisesti ja alistua kusetetuksi ja oikein kerjätä kaltoin kohtelua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sikasepposaatana kirjoitti:
Kannattaahan se yrittää pitkittää eroa mahdollisimman pitkään. Saapahan jättäjä kärsiä! Jättäjän tulisi kärsiä aina mahollisimman paljon! Itse lähtisin vaikka linnaan istumaan kunhan saan vain murskattua jättäjän sairaat "unelmat"!!!!!!!!!! PERKELE!
Ja tuo on tervettä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Taas ihme mätäkulttuurin tuotteita täällä. Lässytetään ettei ketään voi omistaa.. Miksi on menty yhteen jos kerran on tarve olla niin vapaa. Ei avioliitossa ole vapaa ja vaimo on OMA vaimo ja aviomies omamies.. Täällä vsan suvaitsevaiset huorintekijä lässyttäjät selittelee ettei ketään voi omistaa.. Tavallaan voi! Sanokaa mitä sanotte minä olen oikeassa.
Ollet klassinen narsissi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
taidat olla itsekin kirjoitti:
Ja tuo on tervettä?
No eihän sitä kannata "vaan hyväksyä" että itseä kohdellaan kaltoin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
No eihän sitä kannata "vaan hyväksyä" että itseä kohdellaan kaltoin!
Et kohtele ketään koskaan kaltoin missään muodossa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Haista sinä paska claudia ja ikäsielukoko! Olette juuri molemmat tämän kaikensallivan mädän rappiokulttuurin tuotteita! Siitä vaan etsimään kaikki "parempia ja sopivampia" ja jätetään puoliso jonka kanssa on vihille menty-- yksin!!
On todellakin perheensä jättämistä jos lähtee pois. On turha lässyttää jostain etävanhemmuudesta.. vanhemmuutta kun ei voi hoitaa kuin jotain haistapaska toimistotyötä- etänä! Teidät pitäisi kummatkin pieksää!
Mies läksi ja annoin mennä. Rakkautta voi olla sekin että antaa periksi ja toisen mennä "sopivamman" kanssa.
En morkannut lapsille heidän isäänsä. Varmaan minutkin halutaan pieksää kun halusin miehelle vaan hyvää ja toivotin hyvää elämää uusissa ympyröissä. Hankala olisi ollut elää sellaisen kanssa joka kaipaa muuta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
huutomerkki!! kirjoitti:
Et kohtele ketään koskaan kaltoin missään muodossa?
Enpä usko. Korkeintaan silloin jos minua yritetään lähestyä baarissa ja lähestyjä ei poistumiskehoitusta usko. Silloin kohtelen kaltoin, mutta muuten minulla ei ole tarvetta kohdella kaltoin ketään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ex-vaimo.. kirjoitti:
Mies läksi ja annoin mennä. Rakkautta voi olla sekin että antaa periksi ja toisen mennä "sopivamman" kanssa.
En morkannut lapsille heidän isäänsä. Varmaan minutkin halutaan pieksää kun halusin miehelle vaan hyvää ja toivotin hyvää elämää uusissa ympyröissä. Hankala olisi ollut elää sellaisen kanssa joka kaipaa muuta.
No olisithan voinut vähän työntää kapuloita rattaisiin!=)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Enpä usko. Korkeintaan silloin jos minua yritetään lähestyä baarissa ja lähestyjä ei poistumiskehoitusta usko. Silloin kohtelen kaltoin, mutta muuten minulla ei ole tarvetta kohdella kaltoin ketään.
Täällä on hyvä kohdella anonyyminä kaltoin sanallisesti vaikka ketä joka ei miellytä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
No olisithan voinut vähän työntää kapuloita rattaisiin!=)
Miksi olisin niin tehnyt. Aikuinen ihminen tietää mitä haluaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ex-vaimo.. kirjoitti:
Miksi olisin niin tehnyt. Aikuinen ihminen tietää mitä haluaa.
No tietenkin siksi että olisit saanut heidätkin kärsimään edes hieman! Tuskin sinä ilahduitkaan tuosta miehesi teosta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
huutomerkki!! kirjoitti:
Täällä on hyvä kohdella anonyyminä kaltoin sanallisesti vaikka ketä joka ei miellytä.
No tämähän on keskustelua ja inttämistä. Ei tässä kukaan oikeasti loukkaannu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
dottie1 kirjoitti:
"Ei kaikkia voi kuitata aina tuolla elämä sanalla!"

Ei voikaan, tai oikeastaan mitään ei kuitata yhdellä sanalla, ei kahdellakaan. Vaan elämässä on tärkeää ymmärtää niin itseään kuin toisiakin ihmisiä. On suorastaan epäterveellistä vetää herne nenään, vihastua, kantaa kaunaa ym jokaisesta asiasta. Miksi ylipäänsä pitäisi loukkaantua verisesti, jos toinen rakastuu/ihastuu toiseen ja haluaa erota?

Omassa elämässäni olen nähnyt monta kertaa, että ystävinä pysytään, vaikka erottu on kumppanin uuden rakkauden takia.
Tuo on jo sairasta!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
adsfc kirjoitti:
Tuo on jo sairasta!
siis tuo ystävänä pysyminen kumppanin uuden rakkauden takia aiheutuneesta erosta huolimatta! sairasta!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ex-vaimo.. kirjoitti:
Miksi olisin niin tehnyt. Aikuinen ihminen tietää mitä haluaa.
Jos/kun on itselläkin uusi katsottuna niin on helppoa laskea toinen menemään. Minulla ainakin herää kirjoittajasta aina ajatus, että on joko kakkonen tai salasuhteilija itsekin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ero satuttaa kirjoitti:
Jos/kun on itselläkin uusi katsottuna niin on helppoa laskea toinen menemään. Minulla ainakin herää kirjoittajasta aina ajatus, että on joko kakkonen tai salasuhteilija itsekin.
Nimenomaan! Ei se kyllä normi ihmiselle ole mitenkään helppoa "päästää toinen menemään" niinkuin täällä kaikki (naiset) toitottaa! Kyllä se ero käy kippeetä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
No tietenkin siksi että olisit saanut heidätkin kärsimään edes hieman! Tuskin sinä ilahduitkaan tuosta miehesi teosta.
En ilahtunut mutta en saa tyydytystä toisten kärsimyksistä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ero satuttaa kirjoitti:
Jos/kun on itselläkin uusi katsottuna niin on helppoa laskea toinen menemään. Minulla ainakin herää kirjoittajasta aina ajatus, että on joko kakkonen tai salasuhteilija itsekin.
Saahan niitä ajatuksia olla. En ole ollut kakkonen eikä salasuhteilija.
Ei toista voi väkisin pitää. Pääsee itsekin helpommalla kun ei rupea taistelemaan.
Kuten sanoin.. en halua ihmistä joka kaipaa muualle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Nimenomaan! Ei se kyllä normi ihmiselle ole mitenkään helppoa "päästää toinen menemään" niinkuin täällä kaikki (naiset) toitottaa! Kyllä se ero käy kippeetä.
Miten moni nainen täällä toitottaa mitään?
Ei taida toitottaa muut kun minä. Se on minun ratkaisu "päästää" menemään. Jos toinen on mennäkseen niin menee vaikka ei päästäisi. Parempi antaa periksi suosiolla. En halua että kukaan säälistä kanssani elää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Nimenomaan! Ei se kyllä normi ihmiselle ole mitenkään helppoa "päästää toinen menemään" niinkuin täällä kaikki (naiset) toitottaa! Kyllä se ero käy kippeetä.
Kuka sulle on luvannut, että elämä olisi, tai sen pitäisi olla, helppoa. Ja taulapäille sen tulee olla vieläkin kipeämpää ja vaikeampaa - niin kuin näyttää olevankin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ex-vaimo.. kirjoitti:
Miten moni nainen täällä toitottaa mitään?
Ei taida toitottaa muut kun minä. Se on minun ratkaisu "päästää" menemään. Jos toinen on mennäkseen niin menee vaikka ei päästäisi. Parempi antaa periksi suosiolla. En halua että kukaan säälistä kanssani elää.
Toitottaahan ne kaikki petturuuden ja vääryyden puolustajat täällä ja selittää lässyttäen kaikkensa että pettäminen/eroaminen sen seurauksena olisi jotenkin hyväksyttävää kun nyt "tatttuu lakastumaan toiteen" Yllättäen ovat melkein kaikki naisia...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ikä ja sielun koko ? kirjoitti:
"Pahaa"? Mitä pahaa siinä on, jos toinen löytää paremman ja sopivamman, jonka kanssa elämä sujuu ja menee kaikella tavalla toiselle onnellisemmin? Mikä minä - tai sinä - olen kenenkään muun elämästä määräämään?

Ajattelepa ystävyys-sanakin uudestaan, sillä sekin on vain sinusta kiinni, ei mistään muusta eikä kenestäkään toisesta.
Mitä pahaa?? Niin sanoit oleellisen "ikä ja sielun koko". Kaikki sujuu paremman ja sopivamman kanssa onnellisemmin toiselle.. toiselle. Taas jätetty tulee loukatuksi ja kärsii. Eikö se toisen kärsimys paina mitään????? On siis pahuutta jättää toisen takia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Toitottaahan ne kaikki petturuuden ja vääryyden puolustajat täällä ja selittää lässyttäen kaikkensa että pettäminen/eroaminen sen seurauksena olisi jotenkin hyväksyttävää kun nyt "tatttuu lakastumaan toiteen" Yllättäen ovat melkein kaikki naisia...
Minkä vääryyden puolustajat? Kirjoitin että laskin miehen menemään. Jokainen tyylillään. Joku alentuu tappelemaan miehestä, minä en.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ex-vaimo.. kirjoitti:
Minkä vääryyden puolustajat? Kirjoitin että laskin miehen menemään. Jokainen tyylillään. Joku alentuu tappelemaan miehestä, minä en.
En nyt juuri sinua tarkoittanutkaan, vaan yleisesti esim tässäkin ketjussa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Asenne syvältä kirjoitti:
Kuka sulle on luvannut, että elämä olisi, tai sen pitäisi olla, helppoa. Ja taulapäille sen tulee olla vieläkin kipeämpää ja vaikeampaa - niin kuin näyttää olevankin.
Kirjoitusasusi perusteella SINÄ olet juurikin se taulapää. Muuta en noin vähä-älyiseen kommentoikaan=)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapaet kirjoitti:
Olett varmasti oikeassa siinä, että taisteluni ei johda haluamaani lopputulokseen. Ehkäpä se hetki, kun vaimoni saa hakemansa asunnon, ja konkreettisesti muuttaa pous, pidän suuni, enkä vaadi häntä vielä miettimään ja jäämään. Ja yhteishuoltajuus on hänen ehdotuksensa, niin että minä olisin lähihuoltaja. Asuisimnelähekkäin, että lapset voisiat liikkua halutessaan kahden asunnon väliä omiakin aikojaan. Vamo ottaisi automme, jolla minunkin olisi mahdollusuus kuljettaa lapsia harrastuksiinsa. Näin ollen, vaimoni ehdotukset johtaisivat siihen, että olisimme edelleenkin paljon tekemisissämme, nukkuisimme vain eri paikossa. Emmwkä tietenkään olisi enää tilivelvollisia toisillemmme. Nerokasta vai jotain ihan muuta?
Sitä autoa ei tarvitse antaa. Jos kerran lähtee, ostakoon oman auton itselleen. Ei tule toimimaan auton yhteishuoltajuus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kyllä se niin on että jos nainen ihastuu johonkin toiseen, paluuta ei ole. Vai onko jokainen valmis antamaan vaimon seikkailun anteeksi ja jatkaa idyllistä perhe-elämää uudelleen? Luottamus on ollut ja mennyt siinä vaiheessa. Siinä tilanteessä jätetyn rakkaus vaan jaksaa luoda uskoa sille että vielä tämä tästä iloksi muuttuu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Arvaa, olenko miettinyt samaa?! Mutta jos pannaan toiseen puntariin minun egoni ja ylpeyteni, ja toiseen koko perheen hyvinvointi ja tulevaisuus, valitsen jälkimmäisen. Meidän pitää pystyä antamaan anteeksi. Ainakin, jos pyydetään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Arvaa, olenko miettinyt samaa?! Mutta jos pannaan toiseen puntariin minun egoni ja ylpeyteni, ja toiseen koko perheen hyvinvointi ja tulevaisuus, valitsen jälkimmäisen. Meidän pitää pystyä antamaan anteeksi. Ainakin, jos pyydetään.
Hyyyväää "isä ja lapset"! Pistä niille jauhot suuhun ja kuuma peruna, jos ne ymmärtäisi ajatella uudestaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
moro
luin tuota sun tarinaa ja oon ite vähän samassa tilanteessa tosin sillä isolla erolla
että lapset on jo isoja eukko on päättänyt aloittaa uuden elämän uutena persoonana ilman mitään sen kummempia tunnon tuskia
hänellä tosin on lapsena hyväksikäyttö tausta joka käsittäkseni ,mitä olen selvittänyt
saattaa selittää persoonamuutoksia ja ikänsä puolesta kokee että on nyt oikeutettu
uuteen elämään ,tuli vaan mieleen että oletko selvittänyt että vaimosi taustalla ei ole mitään tälläisiä luurankoja..ei ne kaikkea selitä eikä pettämistä eikä jättämistä millään tavalla helpota mutta saattaa antaa joillekki asioille selityksiä
voimia kuitenkin joka tapauksessa niiin sulle kuin lapsille miksei myös mulle
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Ebbe2 hyvä, olet oikeilla jäljillä. Vaimoni perheessä on kärsitty alkoholiongelmista ja hylkäämiskokemuksista. Uskon, että näillä on vaikutusta ihmisen tunne-elämään. Surullista on se, että vaikka asianosainen sen tiedostaisi, se ei välttämättä vaikuta käyttäytymiseen. Meillä jätetyillä on tarvetta etsiä syitä ja selityksiä kohtalollemme, ehkä ne auttavat meitä eteenpäin, kohti ymmärrystä ja hyväksyntää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kuulehan ebbe2... meillä mies päätti aloittaa uuden elämän uutena persoonana kun lapset oli jo isoja. Aika kaukaa on haettu jos joku lapsuusiän juttu vielä vaikuttaa. Olisi kyllä näkynyt jo aikaisemmin.

Mies läksi ja olen siihen tyytyväinen. Kaipasin myös 30 yhteisen vuoden jälkeen uutta. Minun ei tarvinnut lähteä koska mies teki sen omasta aloitteestaan. Ei minullakaan ole lapsena hyväksikäytetty vaikka kaipasin muutosta. Paljon tulee eroja keski-iässä ja sen jälkeenkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tuttu tarina, että vaimo lähti salarakkaan matkaa. Sillä erolla että exä otti lapset pelinappulaksi alusta lähtien ja alkoi valtava demonisaatio lastensuojelun ja viranomaisten suuntaan. Mykkökoulua ja vieraannuttamista jatkunut pari vuotta enkä lapsia ole nähnyt kuukausiin. Tästä syystä syksyllä käräjät, kun exä taas hakee ylsinhuoltoa. Kamalaa pelleilyä lasten tulevaisuudella. Asianajokuluihin mennyt 50000 € ja lunastin exän ulos talostani.

Eli ole tarkkana lastensuojelun kanssa ja jos tarve hanki hyvä asianajaja. Aika näyttää miten asiat menee. Ja pidä lastesi lähivanhemmuus, jos pystyt. Olet selvästi fiksu ja vahva ja vastuuntuntoinen ihminen.

Jos tarve käy psykiatrilla niin saat vaikka nukahduslääkkeitä ja lausunnon jolla saat osin kelan maksamaa terapia tukea. Miessakit ja isät lasten asialla jeesaa myös...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Meikäläisen nyrkit puhuis tossa vaiheessa...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nyrkki-Ismo kirjoitti:
Meikäläisen nyrkit puhuis tossa vaiheessa...
Oikein nyrkki-ismo! S.aatana sinä olet ÄIJÄ!! ymmärrykset ja keskustelut voi työntää huoran perseeseen tuossa tilanteessa. Paskaa puhutte jostai itsetunnosta.. kaikilla se romahtaisi tuossa tilanteessa ja ois vaan suunnaton vitutus!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Siinähän ne lapset kasvaa täysi-ikäiseksi heistä tapellessa. Lakimiehet rikastuu...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Perheneuvolassa ja työterveyspsykologilla on tullut jo käytyä. Muutaman nukahtamislääkkeenkin söin, kun unet menivät kriisin alkuvaiheessa. Asianajaa en tällä hetkellä mieti, sillä jos tässä jotain "hyötynäkulmaa" pohtisi, minä olen voittaja.

Kaikesta huolimatta olen pihalla eron lopullisista syistä. Ilmisyy on vuosia jatkunut tyytymättömyys ja riidat, mutta jos en pääse kurkistamaan niiden taakse, en ole oppinut elämästä mitään.

Vaimoni sanoo, ettei tunne minua enää. Nyt neljän viikon prosessi on vienyt minut paikkoihin ja tiloihin, joita en tiennyt tai muistanut olevan olemassa. Vaimoni ei usko muutoksen. Vastaukseni on, en muutu - palaan omaksi itsekseni. Hitto, olen ikävöinyt tätä tyyppiä, joka keskustelee, pohtii ja yrittää ymmärtää - eikä vain ole tyytymätön, syytä muita ja haasta riitaa.
Ilmianna
Jaa
Mieshän ajattelee järjellä ja nainen tunteella ja ne ei välttämättä kohtaa.
Monesti on näitä kommunikointi ongelmia ja jos on pitkä suhde takana niin on eräänlainen kyllästyminen ja väsyminenkin.

Monesti vielä tämän naisen "naisystäväfrenditkin" mitkä on monesti myös eronneita innostaa ja kannustaa jättämään sen miehen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Miehen järki on kaukana kun himot vie varattua miestä. Eletään salassa kaksoiselämää. Sekin on täysin väärin kumppania kohtaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Niinpä niin..kun näin tapahtuu lähtee nainen etsimään väliin jäänyttä nuoruuttaan, etsimään uusia tasoja elämäänsä, ottamaan välimatkaa..jne.
Mies taas on edesvastuuton, itsekäs sika.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
17 VASTAUSTA:
Molemmissa tapauksissa ratkaiseva tekijä on se, miten homma hoidetaan, aikuisesti vai sillä lailla kuin lapset ja teinit tekevät asioita, kun tietoa, näkemystä, kokemusta ja ymmärrystä ei vielä ole tarpeeksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mitä on aikuisuus? kirjoitti:
Molemmissa tapauksissa ratkaiseva tekijä on se, miten homma hoidetaan, aikuisesti vai sillä lailla kuin lapset ja teinit tekevät asioita, kun tietoa, näkemystä, kokemusta ja ymmärrystä ei vielä ole tarpeeksi.
No mitä on aikuisuus? Lapset ja teinit hoitavat monesti asiansa paremmin kuin aikuiset... ovat ymmärtäviä, suvaitsevia ja avarakatseisia ym. Aikuiset katsovat asioita hyvinkin usein vain oman kapean putkinäkönsä kautta. Sitä he pitävät "ainoana oikeana" tapana ja siitä pahimmat riidat ja erimielisyydet syntyvätkin. Ei enää riidelläkään asiasta, vaan kinataan siitä kumpi on oikeassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
dottie1 kirjoitti:
No mitä on aikuisuus? Lapset ja teinit hoitavat monesti asiansa paremmin kuin aikuiset... ovat ymmärtäviä, suvaitsevia ja avarakatseisia ym. Aikuiset katsovat asioita hyvinkin usein vain oman kapean putkinäkönsä kautta. Sitä he pitävät "ainoana oikeana" tapana ja siitä pahimmat riidat ja erimielisyydet syntyvätkin. Ei enää riidelläkään asiasta, vaan kinataan siitä kumpi on oikeassa.
dottie1 on täysi paska ja huorintekoa puolusteleva lunttu itsekin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
dottie1 kirjoitti:
No mitä on aikuisuus? Lapset ja teinit hoitavat monesti asiansa paremmin kuin aikuiset... ovat ymmärtäviä, suvaitsevia ja avarakatseisia ym. Aikuiset katsovat asioita hyvinkin usein vain oman kapean putkinäkönsä kautta. Sitä he pitävät "ainoana oikeana" tapana ja siitä pahimmat riidat ja erimielisyydet syntyvätkin. Ei enää riidelläkään asiasta, vaan kinataan siitä kumpi on oikeassa.
Arvoisa dottie1. Johtuisikohan lasten ja teinien "asioiden parempi hoitaminen" ehkä siitäkin, ettei ole vielä vastuuta omista lapsista, taloista, lainoista ja muusta yhdessä hankitusta ja rakennetusta eli kaikesta perhe-elämään ja sen pyörittämiseen liittyvästä. Valitettavasti aikuisen pitäisi olla loppuun asti aikuinen eikä alkaa taas teiniksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mahdoton mies kirjoitti:
Arvoisa dottie1. Johtuisikohan lasten ja teinien "asioiden parempi hoitaminen" ehkä siitäkin, ettei ole vielä vastuuta omista lapsista, taloista, lainoista ja muusta yhdessä hankitusta ja rakennetusta eli kaikesta perhe-elämään ja sen pyörittämiseen liittyvästä. Valitettavasti aikuisen pitäisi olla loppuun asti aikuinen eikä alkaa taas teiniksi.
Mahdoton mies: Usein teinien "asioiden parempi hoitaminen" johtuu yksinkertaisesti siitä, että tiedetään mitä halutaan ja millä ehdoilla eikä suostuta loputtomiin märehtimään asioita. Kuten sitä pitäisikö erota. Jos toinen haluaa lähteä, niin antaa mennä, koska eihän siinä mikään muukaan auta. Itse olen näin vanhempana myös huomannut, ettei kukaan muu kuin itse tee asioita vaikeammaksi. Asiat on juuri niin miten ne ottaa, olkoon miten päin tai miten mullinmallin tahansa. Vanhempana sitä usein muistaa myös matkan varrella unohtuneet arvonsa ja/tai periaatteensa, joista on "joustanut" "perheen hyväksi" (=lähes aina pelkästään puolison hyväksi). Loppuviimein lasten hyväksi on edes suhteellisen tasapainoiset vanhemmat, tai edes yksi.

Minäkin kuvittelin jatkavani ex-liittoani "lasten vuoksi", vaikka näin jälkikäteen se on osoittautunut suureksi, joskin yleiseksi, valheeksi. Ex-liitossani kannoin yksin vastuun kaikesta. Ex oli perheessämme jäniksenä, joka tiesi kaikesta kaiken, vaikkei osallistunut mihinkään eikä halunnut huomioida kuin itsensä. On niin perusteellisen ihanaa ja onnellista, kun voi eron jälkeen keskittyä ihan oikeasti lasten (myöhäisteinien yksi täysi-ikäinen) elämään. Eikä enää tarvitse miettiä exän rahaongelmia. Tästä johtuen ensimmäistä kertaa n. 25 vuoteen myös talous on tasapainossa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mahdollinen nainen kirjoitti:
Mahdoton mies: Usein teinien "asioiden parempi hoitaminen" johtuu yksinkertaisesti siitä, että tiedetään mitä halutaan ja millä ehdoilla eikä suostuta loputtomiin märehtimään asioita. Kuten sitä pitäisikö erota. Jos toinen haluaa lähteä, niin antaa mennä, koska eihän siinä mikään muukaan auta. Itse olen näin vanhempana myös huomannut, ettei kukaan muu kuin itse tee asioita vaikeammaksi. Asiat on juuri niin miten ne ottaa, olkoon miten päin tai miten mullinmallin tahansa. Vanhempana sitä usein muistaa myös matkan varrella unohtuneet arvonsa ja/tai periaatteensa, joista on "joustanut" "perheen hyväksi" (=lähes aina pelkästään puolison hyväksi). Loppuviimein lasten hyväksi on edes suhteellisen tasapainoiset vanhemmat, tai edes yksi.

Minäkin kuvittelin jatkavani ex-liittoani "lasten vuoksi", vaikka näin jälkikäteen se on osoittautunut suureksi, joskin yleiseksi, valheeksi. Ex-liitossani kannoin yksin vastuun kaikesta. Ex oli perheessämme jäniksenä, joka tiesi kaikesta kaiken, vaikkei osallistunut mihinkään eikä halunnut huomioida kuin itsensä. On niin perusteellisen ihanaa ja onnellista, kun voi eron jälkeen keskittyä ihan oikeasti lasten (myöhäisteinien yksi täysi-ikäinen) elämään. Eikä enää tarvitse miettiä exän rahaongelmia. Tästä johtuen ensimmäistä kertaa n. 25 vuoteen myös talous on tasapainossa.
Aloittaja kertoo äidin lähtemisestä toisen miehen matkaan ja omien lastensa jättämisestä.

Mahdollinen nainen, sinun tilanteesi on ollut ja on ihan erilainen! Puolustelet eroa, joka onkin hyvä juttu sinun kannaltasi. Lapset isoja yms. seikat.

Itselläni on ollut näköalapaikka tapauksesta, jossa äiti jättää 12 ja 15 v. lapset isälleen vain uuden miehen vuoksi!
Lapset ovat itkeneet ja rukoilleet äitiänsä jäämään kotiin, mutta turhaan.

Sydän särkyy kaikkien lasten vuoksi, joiden koti hajoaa pettäjien ja jättäjien vuoksi.

Mikä ihme vaivaa 30-40v. naisia ja miehiä, kun heistä on kasvanut todella vastuuntunnottomia vanhempia?
Oksettaa jo sanonta "yksi elämä", kun tuntuu sen avulla voivan tuottaa läheisilleen surua ja tuskaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ajatelkaa lapsianne kirjoitti:
Aloittaja kertoo äidin lähtemisestä toisen miehen matkaan ja omien lastensa jättämisestä.

Mahdollinen nainen, sinun tilanteesi on ollut ja on ihan erilainen! Puolustelet eroa, joka onkin hyvä juttu sinun kannaltasi. Lapset isoja yms. seikat.

Itselläni on ollut näköalapaikka tapauksesta, jossa äiti jättää 12 ja 15 v. lapset isälleen vain uuden miehen vuoksi!
Lapset ovat itkeneet ja rukoilleet äitiänsä jäämään kotiin, mutta turhaan.

Sydän särkyy kaikkien lasten vuoksi, joiden koti hajoaa pettäjien ja jättäjien vuoksi.

Mikä ihme vaivaa 30-40v. naisia ja miehiä, kun heistä on kasvanut todella vastuuntunnottomia vanhempia?
Oksettaa jo sanonta "yksi elämä", kun tuntuu sen avulla voivan tuottaa läheisilleen surua ja tuskaa.
Nämä on todella vaikeita asioita kun on lapsia. Ajatelkaa lapsianne-kirjoittajan kertomassa tapauksessa oli nuorimmaisen kohdalla kuusi vuotta täysi-ikäisyyteen.
Onko se sitten pitkä aika, on ja ei. Riippuu ihan mistä ja kenen näkökulmasta tilannetta katsoo.

Mitä asioita vanhempi painottaa ja mitä tekee se nainen/mies samassa kropassa.
Vanhempi tietysti ajattelee lapsensa parasta. Mutta samalla vanhempi on myöskin nainen tai mies joka ei enää halua jatkaa parisuhdettaan lapsen äidin/isän kanssa.
Mistä löytyy tasapaino. Joku kärsii aina. Pitäisikö siis odottaa se kuusi vuotta?
Vai hyväksyykö aikuinen lapsikaan koskaan jättäjävanhemman ratkaisua?
Paljon isoja kysymyksiä joihin ei kaikille osapuolille hyvää vastausta löydä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ajatelkaa lapsianne kirjoitti:
Aloittaja kertoo äidin lähtemisestä toisen miehen matkaan ja omien lastensa jättämisestä.

Mahdollinen nainen, sinun tilanteesi on ollut ja on ihan erilainen! Puolustelet eroa, joka onkin hyvä juttu sinun kannaltasi. Lapset isoja yms. seikat.

Itselläni on ollut näköalapaikka tapauksesta, jossa äiti jättää 12 ja 15 v. lapset isälleen vain uuden miehen vuoksi!
Lapset ovat itkeneet ja rukoilleet äitiänsä jäämään kotiin, mutta turhaan.

Sydän särkyy kaikkien lasten vuoksi, joiden koti hajoaa pettäjien ja jättäjien vuoksi.

Mikä ihme vaivaa 30-40v. naisia ja miehiä, kun heistä on kasvanut todella vastuuntunnottomia vanhempia?
Oksettaa jo sanonta "yksi elämä", kun tuntuu sen avulla voivan tuottaa läheisilleen surua ja tuskaa.
Kerrankin järkevä vastaus "ajatelkaa lapsianne" sitähän minäkin olen yrittänyt tässä toitottaa että lapset ja perhe tulisi mennä uusien "rakkauksien" edelle ja tuo "yksi elämä" tai "elämä on lyhyt" on juurikin niitä itsekkäitä harhaluuloja. paskat elämä mikään lyhyt ole kun keskinmäärin 80v täällä töllistellään..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mahdollinen nainen kirjoitti:
Mahdoton mies: Usein teinien "asioiden parempi hoitaminen" johtuu yksinkertaisesti siitä, että tiedetään mitä halutaan ja millä ehdoilla eikä suostuta loputtomiin märehtimään asioita. Kuten sitä pitäisikö erota. Jos toinen haluaa lähteä, niin antaa mennä, koska eihän siinä mikään muukaan auta. Itse olen näin vanhempana myös huomannut, ettei kukaan muu kuin itse tee asioita vaikeammaksi. Asiat on juuri niin miten ne ottaa, olkoon miten päin tai miten mullinmallin tahansa. Vanhempana sitä usein muistaa myös matkan varrella unohtuneet arvonsa ja/tai periaatteensa, joista on "joustanut" "perheen hyväksi" (=lähes aina pelkästään puolison hyväksi). Loppuviimein lasten hyväksi on edes suhteellisen tasapainoiset vanhemmat, tai edes yksi.

Minäkin kuvittelin jatkavani ex-liittoani "lasten vuoksi", vaikka näin jälkikäteen se on osoittautunut suureksi, joskin yleiseksi, valheeksi. Ex-liitossani kannoin yksin vastuun kaikesta. Ex oli perheessämme jäniksenä, joka tiesi kaikesta kaiken, vaikkei osallistunut mihinkään eikä halunnut huomioida kuin itsensä. On niin perusteellisen ihanaa ja onnellista, kun voi eron jälkeen keskittyä ihan oikeasti lasten (myöhäisteinien yksi täysi-ikäinen) elämään. Eikä enää tarvitse miettiä exän rahaongelmia. Tästä johtuen ensimmäistä kertaa n. 25 vuoteen myös talous on tasapainossa.
Arvoisa mahdollinen nainen. Mielestäni olet tehnyt lastesi kannalta vastuuntuntoisen päätöksen, mikäli olet erotilanteessa ottanut alaikäisten lastesi lähihuoltajan velvoitteet vapaaehtoisesti kannettavaksesi. Etkä ole ollut eroamassa puolisostasi sen takia, että olet ollut tunteidesi vietävänä, rakastunut toiseen ja pettänyt ex-puolisoasi rinnakkaissuhteessa. Ero ei ole tullut sinulle yllätyksenä. Olet saanut toteuttaa omaa tahtoasi ja valintojasi vakaan harkinnan jälkeen.

Aloittajan ja hänen puolisonsa tilanne on erilainen. Vaikka olemmekin lukeneet vain aloittajan osuuden tilanteeseen, uskoisin hänen olevan järkyttynyt, peloissaan ja suuren hämmennyksen vallassa. Ainakin itse olin omassa erokriisissäni kaikkea noita, kunnes taas elämä alkoi voittaa.

"Uskoin kerran ihmisihin, en nyt uskone enempi, ihmiset on ilvesheimo, paha, karsas, kahlehdittu; jos joku kohoopi heistä, sen he iskevät ijäksi, riemuitsevat rinnassansa: ollut meitä ei parempi!" (E. Leino)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
dottie1 on täysi paska ja huorintekoa puolusteleva lunttu itsekin!
Et muuta keksinyt?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hupssss kirjoitti:
Et muuta keksinyt?
Eihän totuutta tarvitse keksiä! Sehän tulee luonnostaan kuin aamu yön jälkeen!=)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Eihän totuutta tarvitse keksiä! Sehän tulee luonnostaan kuin aamu yön jälkeen!=)
Tunnet dottien henkilökohtaisesti? Olet ehkä maksava asiakas eli huoripukki?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ajatelkaa lapsianne kirjoitti:
Aloittaja kertoo äidin lähtemisestä toisen miehen matkaan ja omien lastensa jättämisestä.

Mahdollinen nainen, sinun tilanteesi on ollut ja on ihan erilainen! Puolustelet eroa, joka onkin hyvä juttu sinun kannaltasi. Lapset isoja yms. seikat.

Itselläni on ollut näköalapaikka tapauksesta, jossa äiti jättää 12 ja 15 v. lapset isälleen vain uuden miehen vuoksi!
Lapset ovat itkeneet ja rukoilleet äitiänsä jäämään kotiin, mutta turhaan.

Sydän särkyy kaikkien lasten vuoksi, joiden koti hajoaa pettäjien ja jättäjien vuoksi.

Mikä ihme vaivaa 30-40v. naisia ja miehiä, kun heistä on kasvanut todella vastuuntunnottomia vanhempia?
Oksettaa jo sanonta "yksi elämä", kun tuntuu sen avulla voivan tuottaa läheisilleen surua ja tuskaa.
"Meillä on vain tämä yksi elämä" on tuttu lause. Olen samaa mieltä, siksipä tekisi mieleni elää se arvojeni eikä viettieni mukaan. Pyydän jo nyt anteeksi tätä moralismin värittämää närkästystäni.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hupssss kirjoitti:
Tunnet dottien henkilökohtaisesti? Olet ehkä maksava asiakas eli huoripukki?
Tunnen tuon ihmistyypin! Eihän tarvi ketään tunteakaan kommentoidakseen mielipidettä. Se että on lumppu, paistaa läpi kyllä, kun puolustelee huorintekoa. Dottie1 en tunne henkilökohtaisesti, enkä haluakaan. Mitä viimeiseen ala-arvoiseen lausahdukseesi tulee, niin en maksaisi siitä kun se ei ilmaiseksikaan ole kelvannut enää aikoihin!=)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Tunnen tuon ihmistyypin! Eihän tarvi ketään tunteakaan kommentoidakseen mielipidettä. Se että on lumppu, paistaa läpi kyllä, kun puolustelee huorintekoa. Dottie1 en tunne henkilökohtaisesti, enkä haluakaan. Mitä viimeiseen ala-arvoiseen lausahdukseesi tulee, niin en maksaisi siitä kun se ei ilmaiseksikaan ole kelvannut enää aikoihin!=)
Lausahdukseni ei ole sen ala-arvoisempia kun omasikaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hupssss kirjoitti:
Lausahdukseni ei ole sen ala-arvoisempia kun omasikaan.
Ehkä niinkin! Tuleehan sitä toisinaan käytettyä hieman karkeaa kieltä!=) Pahoitteluni siitä kaikille herkkähermoisille lukijoille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
valintojen paikka kirjoitti:
Nämä on todella vaikeita asioita kun on lapsia. Ajatelkaa lapsianne-kirjoittajan kertomassa tapauksessa oli nuorimmaisen kohdalla kuusi vuotta täysi-ikäisyyteen.
Onko se sitten pitkä aika, on ja ei. Riippuu ihan mistä ja kenen näkökulmasta tilannetta katsoo.

Mitä asioita vanhempi painottaa ja mitä tekee se nainen/mies samassa kropassa.
Vanhempi tietysti ajattelee lapsensa parasta. Mutta samalla vanhempi on myöskin nainen tai mies joka ei enää halua jatkaa parisuhdettaan lapsen äidin/isän kanssa.
Mistä löytyy tasapaino. Joku kärsii aina. Pitäisikö siis odottaa se kuusi vuotta?
Vai hyväksyykö aikuinen lapsikaan koskaan jättäjävanhemman ratkaisua?
Paljon isoja kysymyksiä joihin ei kaikille osapuolille hyvää vastausta löydä.
Nimenomaan pitää odottaa se 6 vuotta. Ei hyväksy lapsi koskaan jättäjävanhemman tekoa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Venkoilua. Tempoilua. Poukkoilua. Ihmettelyä. Haaveilua. Hyvin ammattilaiset tämän tietävät ja minulle selittävät. Tunteet tai tunnetilat eivät vaihtele vain päivittäin, vaan jopa tunnettain. Nousuhumalan kaltaisen hetken jälkeen tulee krapulan kaltainen masennus. Tuntuu, että renkaat kuluvat vauhdilla, toivotaan, ettei ote ja tuntuma tien pinnasta katoa. Jos jossain paistaa aurinko, yritän tähyillä siihen suuntaan.
Ilmianna
Jaa
Kannattaisi kokeilla kylmyyttä myös. Ilmoitat vain että lapset laitetaan laitokseen sinä et toisen ihastuksen takia ala uhrautumaan.

Näkisit todella onko naisesi todellinen hirviö vai vain hormooni höyryssä.

Tuo hormooni höyry vähenee 9 kk aikana suurimmalla osalla ihastujista. Ja älytään että se oma perhe oli sittenkin ihan hyvä.

Lastenkin kannalta on paras että saatte ammattilaisapua jota tulet tarvitsemaan vaikka jäisitkin lasten kanssa sitten lopulta kaksin.
taitaa vaan olla niin että emännällä on nyt uusi sonni sanellu ehdot joilla suhdetta viedään eteenpäin ja hän tietää luottaa että sinä hyvänä isänä hoidat lapset . Kyllä hoidatkin toki mutta sosiaalihuolto on juuri näitä tapauksia varten ja lasten edun mukaista.
Tällä varmistetaan vain se että sossu ei tule kuuntelemaan äitiä kun yhtäkkiä kyllästyy elatusmaksujen maksuun ja haluaakin muksut yht äkkiä sinulta . Sellaisia naisia on yllättävän paljon. Kannattaa pitää puolensa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Ei se lasten elättäminen lähivanhemmallakaan halpaa ole vaikka elatusmaksut tulee. Mieluummin elatusmaksut kun lähivanhemmuus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
epäilen kirjoitti:
Ei se lasten elättäminen lähivanhemmallakaan halpaa ole vaikka elatusmaksut tulee. Mieluummin elatusmaksut kun lähivanhemmuus.
Paskat! Niitä kuluja voi kuitenkin lähivanhempi säädellä ja elää suu säkkiä myöten! Kun maksat elareita, et voi! Se on aina se sama maksu vaikka muita olisi kuinka paljon ja rahaa ei itselle jäisi lainkaan. No, onneksi ne on maksettu ajat sitten... ei paljon purista enää, mutta muistaahan tuon.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Paskat! Niitä kuluja voi kuitenkin lähivanhempi säädellä ja elää suu säkkiä myöten! Kun maksat elareita, et voi! Se on aina se sama maksu vaikka muita olisi kuinka paljon ja rahaa ei itselle jäisi lainkaan. No, onneksi ne on maksettu ajat sitten... ei paljon purista enää, mutta muistaahan tuon.
Jokaisella on muitakin maksuja. Niin lähi- kuin etävanhemmalla. Lähivanhemman luona oleva lapsi maksaa aina enemmän hänelle kuin etävanhemmalle. On kokemusta . Mies pääsi paljon vähemmällä kun minä jonka luona lapsi asui.
Elatusmaksu säädetään maksajan tulojen mukaan. Lähivanhempi maksaa loput elinkustannukset lapsen osalta vaikka tulot olisi kuinka pienet. Töissäkäyvänä mutta pienituloisena en saanut mitään yhteiskunnan tukia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
epäilen kirjoitti:
Jokaisella on muitakin maksuja. Niin lähi- kuin etävanhemmalla. Lähivanhemman luona oleva lapsi maksaa aina enemmän hänelle kuin etävanhemmalle. On kokemusta . Mies pääsi paljon vähemmällä kun minä jonka luona lapsi asui.
Elatusmaksu säädetään maksajan tulojen mukaan. Lähivanhempi maksaa loput elinkustannukset lapsen osalta vaikka tulot olisi kuinka pienet. Töissäkäyvänä mutta pienituloisena en saanut mitään yhteiskunnan tukia.
Miten muka lapsi maksaa enemmän? Maksaahan se jos suostuu kaikkeen. Lähivanhempi vo ikuitenkin säädellä kuluja mitä lapseen menee. Peruselämiseen ei mene niin paljoa rahaa. Esimerkkinä jos tienaat vaikka 1600€ nettona, ja maksat vuokraa 700€, kolmesta lapsesta elaria 500€, niin sitten jää 400€ ja siitä vielä muut laskut ja kulut. Ei siinä elämiseen jää juurikaan rahaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Miten muka lapsi maksaa enemmän? Maksaahan se jos suostuu kaikkeen. Lähivanhempi vo ikuitenkin säädellä kuluja mitä lapseen menee. Peruselämiseen ei mene niin paljoa rahaa. Esimerkkinä jos tienaat vaikka 1600€ nettona, ja maksat vuokraa 700€, kolmesta lapsesta elaria 500€, niin sitten jää 400€ ja siitä vielä muut laskut ja kulut. Ei siinä elämiseen jää juurikaan rahaa.
Miten se lähivanhempi voi kuluja säädellä, kerro?

Jos lähivanhempi tienaa vaikka nettona 1800e, maksaa vuokraa 950e, saa yhdestä lapsesta 17v elaria 150e, vaikka toinen opiskelijakin 19v vielä asuu luona. No, tuosta jää 1000e, josta menee työmatkakuluihin molempien lasten opiskelumatkakuluihin 200e -jää 800e. Tämän päälle puhelinmaksut nettimaksut min. 100e. Jää 700e. Kun tuosta 700e:sta vähentää kolmen ihmisen muut kulut, kuten ruuan ja hygienian, ei mihinkään jää yhtään rahaa. Puhumattakaan molempien lasten koulukirjoihin.

Innolla odotan nuorimmaisen 18v päivää. Elaritkin loppuvat (molempien lapsilisä loppui aikapäivät sitten). Pitää varmaan heittää molemmat kadulle ja muuttaa yksin pienempään/halvempaan asuntoon?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
,nlkhlikho kirjoitti:
Miten se lähivanhempi voi kuluja säädellä, kerro?

Jos lähivanhempi tienaa vaikka nettona 1800e, maksaa vuokraa 950e, saa yhdestä lapsesta 17v elaria 150e, vaikka toinen opiskelijakin 19v vielä asuu luona. No, tuosta jää 1000e, josta menee työmatkakuluihin molempien lasten opiskelumatkakuluihin 200e -jää 800e. Tämän päälle puhelinmaksut nettimaksut min. 100e. Jää 700e. Kun tuosta 700e:sta vähentää kolmen ihmisen muut kulut, kuten ruuan ja hygienian, ei mihinkään jää yhtään rahaa. Puhumattakaan molempien lasten koulukirjoihin.

Innolla odotan nuorimmaisen 18v päivää. Elaritkin loppuvat (molempien lapsilisä loppui aikapäivät sitten). Pitää varmaan heittää molemmat kadulle ja muuttaa yksin pienempään/halvempaan asuntoon?
19 vuotias ei ole enää lapsi, joten töihin vaan. Itsekin tein työtä opintojen ohella aikanaan. Tosin ei se toki kyllä lastenkaan kanssa helppoa ja halpaa ole, en minä sillä. Mutta aina voi karsia kuluja kuitenkin jostain. Vaikka kalliista harrastuksista vaikka tärkeitä ovatkin. Ruoka on myös asia mihin tämän nykyisen rappiokulttuurin mädät tuotteet saavat kulumaan poskettomasti rahaa kun ostetaan puolivalmista tai valmista einestä eikä viitsitä käyttää järkeä. Itse kalastan ja marjastan/sienestän ja ostan ainoastaan sen mitä pakosta tarvii.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Masennus on taas vallannut mielen. Toivottomuuteni ei johdu siitä, etten selviytyisi tai pärjäisi lasten kanssa. Olen keskittynyt lasten sytymien jälkeen vain heihin, joten mikään homma ei tule yllätyksenä. Paha oloni kumpuaa siitä, että olen menettämässä rakastamansa naisen. Ja siitä, että olen -edelleenkin - sitä mieltä, että ongelmamme olisivat selvitettävissä, jos siihen halua löytyisi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ongelma on vaan siinä, että toimiva suhde tarvitsisi sen, että molemmat olsiivar sitä mieltä, että ongelmat olisivat selvitettävissä.

Oikeastaan tässä vaiheessa on parempi, mitä vähemmän olet vaimoosi yhteydessä. Keskity itsesi selväpäisenä pitämiseen ja että lapsesi selviät mahdollisestä rytinästä mahdollisimman ehjin nahoin. Kerro heille, että rakastat heitä ja ole heille turvallinen vanhempi. Jos menet tästä kohtaa pieleen, heistä tulee aikuisena samanlaisia kuin vaimosi, joka kykenee tuollaiseen temppuun.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ettei vaimo olisi alkanut huumeita käyttää, mistä tiedät. Nehän koukuttaa ja nopeasti. Siksi kannattaa sopia asiat niin ettet myöhemmin ole jopa kiristyksen kohteena.
Tiedätkö uuden kumppanin elämästä, millainen mies on kyseessä? Voihan olla että Kaikki ei kestä siellä toisessa päässä päivänvaloa? Jos vaimosi vielä on boheemi, niinkuin kerroit, ja ravintola-alallako?
Ilmianna
Jaa
Tämä voi kuullostaa herkkkäuskoisen epätoivoiselta selitysyritykseltä, mutta (kuten vaimoni on useasti korostanut) udella ihastuksella on kovin vähän merkitystä sen kanssa, että meillä menee huonosti. On kai mennyt jo vuosia. Itse en ole ymmärtänyt, että tilanne on näin vakava. Olen pitänyt vaikeuksiamme parisuhteeseen kuuluvina, normaaleina riitoina. Olen naiivisti olettanut, että kun nuorimmaisemmekin on vähän isompi, meillä on aikaa enemmän toisillemme. Ei ole huumeita, eikä mitään muutakaan kuviossa mukana. Asumme edelleen saman katon alla ja käymme syvällisempiä keskusteluja kuin koskaan ennen. Vaimoni käytös ei ole muuttunut, uutta on vain päätös erosta ja päätöksen ehdottomuus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10 VASTAUSTA:
Etkö sinä voisi jo lopettaa tämän asian jauhamista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
´Älä jaksa jauhaa kirjoitti:
Etkö sinä voisi jo lopettaa tämän asian jauhamista.
Tätähän voi aloittaja "jauhaa" juuri niin kauan kuin tarvetta on. Ja sinä voit sillä aikaa lukea tai tehdä jotain aivan muuta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
´Älä jaksa jauhaa kirjoitti:
Etkö sinä voisi jo lopettaa tämän asian jauhamista.
Öh, korjatkaa jos olen väärässä, mutta olen ymmärtänyt palstan olevan juuri 'jauhamista' vareten?! Kirjoittaminen tänne on vapaaehtoista, kuten lukeminenkin. Asioiden jäsentämiseksi ja ymmärtämiseksi joutuu tekemään melkoisesti duunia, ja jos en käy tätä kunnolla läpi, lykkääntyy ongelmia vain eteenpäin.

Joten veli hyvä, rauhoitu, siirry seuraavaan aiheeseen ja anna meille muille mahdollisuus jatkaa sillä tiellä, josta koemme hyötyvämme. Aivan kuten itsekin teet.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Et ole ollut naiivi, elit normiarjessa, parisuhteessasi. Vaimosi on yksinkertainen ja kykenemätön tunnustamaan edes itselleen, että "pakenin tylsää arkeani uskottomuuteen, ihastuin janyt jätän perheeni oman uskottomuuteni vuoksi jotta pääsen jännään elämään". Kaikki pettäjät syyttävät erossa "huonoa parisuhdetta ja exää", mutta eivät koskaan itseään eivätkä koskaan tunnnusta, että avioeron syy on uskottomuus, josta tosiongelmat alkoivat.. Ihan normipettäjä vaimosi onn, kaikkine itsekeskeisine ajatuksineen. Ennustan jatkon:kun sinä lopulta toteat että lähde vaan, muutut kylmäksi myös ja ajat eroa (joudut hoitamaan käytännön asiat, oletan), silloin menee pupu vaimosi pöksyyn, alkaa itku ja valitus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Öh, korjatkaa jos olen väärässä, mutta olen ymmärtänyt palstan olevan juuri 'jauhamista' vareten?! Kirjoittaminen tänne on vapaaehtoista, kuten lukeminenkin. Asioiden jäsentämiseksi ja ymmärtämiseksi joutuu tekemään melkoisesti duunia, ja jos en käy tätä kunnolla läpi, lykkääntyy ongelmia vain eteenpäin.

Joten veli hyvä, rauhoitu, siirry seuraavaan aiheeseen ja anna meille muille mahdollisuus jatkaa sillä tiellä, josta koemme hyötyvämme. Aivan kuten itsekin teet.
Minullekin kommentoitiin samalla tavalla; mutta koen, että palsta on jauhamista varten!!
Se jäsentää samalla omia ajatuksia ja tunteita. Minä ainakin sain alkukesästä paljon hyviä kommentteja ja näkemyksiä, jotka auttoivat eteenpäin. Voimia sinulle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sii26 kirjoitti:
Minullekin kommentoitiin samalla tavalla; mutta koen, että palsta on jauhamista varten!!
Se jäsentää samalla omia ajatuksia ja tunteita. Minä ainakin sain alkukesästä paljon hyviä kommentteja ja näkemyksiä, jotka auttoivat eteenpäin. Voimia sinulle.
Kiitos. Olen kyllä niin paskana tästä, että ei haittaisi vaikka helpottaisi. Miten sinä olet selvinnyt? Onko elämänilo yhtään palannut?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
Kiitos. Olen kyllä niin paskana tästä, että ei haittaisi vaikka helpottaisi. Miten sinä olet selvinnyt? Onko elämänilo yhtään palannut?
Sinun täytyy vaan hyväksyä se että suurin syyllinen on tuo mieskakkonen.
Näinhän se menee silloinkin kun mies pettää vaimoaan. Miehessä ei ole vikaa vaan siinä syntisessä kakkosessa. Hänelle kuuluu kaikki syyllisyys. Miksi kajoaa varattuun. Varattu on aina vietelty salakavalasti.

Näin se mene kun mies pettää vaimoaan. Miehessä ei ole koskaan vikaa. Naiset ainakin haukkuu kilpaa naiskakkosta. Missä on nyt nuo haukkujat? On kyse mieskakkosesta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ihan kuin oma tarinani,mutta meillä mies lähti. Hyvin on viihtynyt matkassa jo usean vuoden. Kai hän löysi sen parinsa sitten entisestä työkaverista. Koskaan en saanut mitään selitystä, MIKSI! Hänkään ei puhunut tunnoistaan minulle,vaan helpompi oli kuulema puhua toiselle naiselle. Kuinka usein kuuntelinkaan työhuolia,hieroin niskaa ym.pientä. Riitojakaan ei ollut. Tuli aika monelle yllätyksenä meidän ero. Niin sitä luulee tuntevansa toisen, mutta ei tunne kuitenkaan. Olen niin perhekeskeinen, että tuntuu pahalta olla yksin. Toki toinen lapsista on vielä kotona, mutta kaipaa sitä aikuista rinnalleen,jonka kanssa puhua. En sitten tiedä iskikö 50 villitys mieheen, mutta sillä tiellä on edelleen. Minä taas en ole sen jälkeen ollut kenenkään kanssa. Ne pari hassua nettiviestiä mitä olen saanut, olivat ainoastaan seksin hakua. Mulle se ei sovi. Tyydyn ainoastaan parisuhteeseen ja siihen sitte seksi. Voimia sulle, tiedän suunnilleen mitä käyt läpi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
huomannut kirjoitti:
Sinun täytyy vaan hyväksyä se että suurin syyllinen on tuo mieskakkonen.
Näinhän se menee silloinkin kun mies pettää vaimoaan. Miehessä ei ole vikaa vaan siinä syntisessä kakkosessa. Hänelle kuuluu kaikki syyllisyys. Miksi kajoaa varattuun. Varattu on aina vietelty salakavalasti.

Näin se mene kun mies pettää vaimoaan. Miehessä ei ole koskaan vikaa. Naiset ainakin haukkuu kilpaa naiskakkosta. Missä on nyt nuo haukkujat? On kyse mieskakkosesta.
Turhaa haukkua mieskakkosta. Kuten ap sanoi hänellä ei ole mitään hävittävää.

Tässä tarinassa minua häiritsee ap:n itsesyytökset. Hän yrittää ymmärtää loputtomasti vaimoaan. Vaimo ei ilmeisesti ole joutunut kantamaan paljoa vastuuta ja oppinut, että elämässä pärjää muita syytellen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
niinpä niin kirjoitti:
Turhaa haukkua mieskakkosta. Kuten ap sanoi hänellä ei ole mitään hävittävää.

Tässä tarinassa minua häiritsee ap:n itsesyytökset. Hän yrittää ymmärtää loputtomasti vaimoaan. Vaimo ei ilmeisesti ole joutunut kantamaan paljoa vastuuta ja oppinut, että elämässä pärjää muita syytellen.
Vai on turha haukkua. Miksi sitten ei ole turha haukkua naiskakkosta? Ei ole kysymys siitä onko hävittävää vaan periaatteesta. Ap kyllä itkee täälläkin että menettää rakastamansa naisen. Eli ei hävittävää..?
Jos asetelma olisi toisinpäin että pettäjä olisi mies niin kaikki vika olisi siinä vieraassa naisessa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ehkä tässä turhaan syyllistät itseäsi, sillä tilanteen aiheuttaja on jossain ihan muualla. Sinä kuulostat siltä, että olisit tehny ttilanteen korjaamiseksi mitä tahansa.
Vaimosi todennäköisesti syyllistää vain sinua, koska näin hän saa jonkinlaisen oikeutuksen teolleen.

Miten voit korjata mitään, jos sinulle ei kerrota minkään olevan rikki?
Toimiva parisuhde vaatii sen, että molemmat osapuolet tekevät suhteen eteen kaikkensa. Jos näin ei syystä tai toisesta ole, homma ei toimi.
Ilmianna
Jaa
No olet tyytyväinen että jätti perheensä eikä vienyt sitä sulta!!
Ilmianna
Jaa
Ehkä teoriassa on mahdollista, että tällaisissa kriiseissä on vain yksi syyllinen. Mutta ei meidän tapauksessamme. Olen ollut liia ankara ja vaativa kumppani, suoraan sanottuna, vaikeasti rakastettava. Olen tunnistanut puutteeni, mutta en ole osannut muuttaa käyttäytymistäni.Nyt kovuus on tipotiessään, kun olen selkä seinää vasten ja veitsi kurkulla. Ajattelen, suhtaudun ja käyttäydyn aivan eri tavalla asioihin. Ensimmäistä kertaa vuosi hyväksyn itseni ja käytökseni.. Ja tämä on jutun pointti. Jos pidän itsestäni nyt, en näyttele. Tällaisella miehellä on vielä mahdollisuuksia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Onko vaimosi koskaan kertonut sinulle, missä vika on?
Jos ei, syyllistät itseäsi turhaan.

Jos oikeasti kyse on siitä, että olet tehnyt väärin, toiselle pitäisi riittää se, että otat opiksesi viimeistään nyt ja parannat tapasi.
Ymmärrän tietty tilanteen, jos vaimo on moneen kertaan sanonut asiasta ja siltikin asia ovat menneet kuuroille korville. Sitten valitettavasti jäljelle jää vain peiliin katsominen.

Vaimosi ehdottomuus asian suhteen kertoo siitä, että hän etsii syntipukkia.
Todelliset ongelmat johtuvat hänen selkärangattomuudestaan.

Oli tilanne mikä hyvänsä, yritä olla syyllistämättä itseäsi liikaa, keskity siihen, että selviät arkirutiineista, ota yhteys ammattiauttajaan ja ole läsnä lapsillesi kaikesta huolimatta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
No mutta se, että olet ollut liian vaadiva ja ankara kumppani, sitä et täällä aikaisemmin maininnut. Eikös se sitten suurelta osin olekkin eron syy?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Voi hyvinkin olla. Vaikea olla syyllistämästä itseään, jos onnistuu kartoittamaan läheltään rakastamansa ihmisen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Siis karkoittamaan!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"isä ja lapset": jauhamisen vaikutelma syntyy siitä, että kieltäydyt näkemästä sitä, mitä "normipettäjä on" ja "wandering man" kirjoittavat. Et suostu kuulemaan mitä vastaavan tilanteen kokeneet kirjoituksistasi tunnistavat. Vaimosi varmuus siitä, että suhteenne on TÄLTÄ ERÄÄ TÄYSIN OHI; MITÄÄN EI OLE NYT TEHTÄVISSÄ, johtuu siitä, että vaimosi on rakastunut toiseen. Huume on seksuaalinen hullaantuminen. Todella turhaa on itsesi syyllistäminen, tällainen seksuaalinen rakastuminen on erittäinkin yleistä. Sitä sattuu niillekin, joiden liitto on ollut hyvä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Siinä olet oikeassa, että kyseessä on hullaantuminen, mutta se että mitään ei olisi tehtävissä ei pidä paikkaansa. Isän vaimo ja lasten äiti on kännissä. Kun kännistä ja krapulasta on toivuttu, asiat näkee paljon selvemmin.

Todennäköisesti tässä siltoja kuitenkin ooltellaan siihen malliin, eikä suhde on ohi, mutta kyllä vielä toivoa on.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
älä viitsi masentaa kirjoitti:
Siinä olet oikeassa, että kyseessä on hullaantuminen, mutta se että mitään ei olisi tehtävissä ei pidä paikkaansa. Isän vaimo ja lasten äiti on kännissä. Kun kännistä ja krapulasta on toivuttu, asiat näkee paljon selvemmin.

Todennäköisesti tässä siltoja kuitenkin ooltellaan siihen malliin, eikä suhde on ohi, mutta kyllä vielä toivoa on.
Kyllä se sun naises on menny jo.Muista kumminkin,että hänhän se on on pettänyt sun luottamuksen ja teidän perheen.
Ihmiset nyt selittää kaikkensa,että petturuus olisi jotenki hyväksyttävämpää...Sanoit ja teit pahasti,ollu vaikeeta pitemmän
aikaa jne...Ei oikeesti kannata uskoa ja jos uskot olet sinä kohta se syyllinen kaikkeen.Sua tässä
tässä on kumminkin loukattu ja petetty.Oikeesti jos se naises susta välittäis ei se noin tekis.Tollee menetetty
monta hyvää miestä,kun jää suruun ja syyllistyy.Tiedän että on kauheeta jos rakastaa toista,vaan vähä vaikeeta on
rakastaa yksin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Toivoa en ole heittänyt pois, vaikka vastapuoli antaa päivittäin ymmärtää, että ero tulee. Se kai tästä tekeekin niin vaikeaa, antamalla periksi ja sitä kautta vihan ja halveksunnan tunteet helpottaisivat varmasti olipa, mutta ei, en pysty. Taistelen vielä, ja kärsin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Pakko vielä sanoa,että nainen kun saa ton pettämis js vapaus huuman päälle
ei siinä auta vaikka olisit J.Depp.Naises menetti maineensa.Säilytä sinä omasi
ja viskaa se petturi pihalle...Nyt vähä määrätietosuutta ja
kiukkua peliin.Toisten tunteilla ei pelata.Olisi ottanut eron ja sitten
aloittanut suhteen nyt vaan hajottaa sua vaikka mitä sanois.Ero tulee... Mitä sitten?
Parempi ero kuin valhe.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sanoppa muijallesi että meiltä ei lahdetä kuin kerran ja se on sitten siinä ja takisin et ota vaikka mikä olisi niin vaimosi voi herätä tai sitten ei.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mek kirjoitti:
Sanoppa muijallesi että meiltä ei lahdetä kuin kerran ja se on sitten siinä ja takisin et ota vaikka mikä olisi niin vaimosi voi herätä tai sitten ei.
Voit olla, mek, hyvinkin oikeassa. Mutta tunnustan tässä nyt pelkoni, välittömän oven pamahduksen. Mikäkö minä olen? Toiveikas luuseri enkä mikään muu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"Isä ja lapset". Voimia sinulle, et ole ensimmäinen etkä viimeinen. Ikinä en ollut kuullut "että äiti jättää perheensä" ja yks kaks tiedän useamman. Pisti ajattelemaan. Äidillä on uusi, sehän se on syy että on valmis jättämään lapsensakin, asialle et voi mitään joten toivon sinulle voimia jatkaa lasten kanssa ja pitää heistä huolta ja hoivata jatkaa elämää eteenpäin niin normaalisti kuin mahdollista jo pelkästään lastenkin takia. Mutta muista se, että kun äidin uusi pikkuihastus on ollutta ja mennyttä, ja hän alkaa katumaan ja ruikuttamaan, niin älä ota häntä takaisin, älä edes lastenkaan takia. Jos otat, elät jatkuvassa alitajuntaisessa pelossa, koska vaimo taas löytää uuden ja lapset: koska äiti taas lähtee. Jatkakaa sinä ja lapset elämäänne, vastuu on nyt sinulla, äläkä ala ryyppäämään
Ilmianna
Jaa
"Siinä olet oikeassa, että kyseessä on hullaantuminen, mutta se että mitään ei olisi tehtävissä ei pidä paikkaansa. Isän vaimo ja lasten äiti on kännissä. Kun kännistä ja krapulasta on toivuttu, asiat näkee paljon selvemmin.

Todennäköisesti tässä siltoja kuitenkin ooltellaan siihen malliin, eikä suhde on ohi, mutta kyllä vielä toivoa on."

Lainailin niminerkin "älä viitsi masentaa" kirjoitusta.

Lienee enemmän kuin totta, että tuo halluntuminen tulee viini-tai viinalasien ääressä, sillä mikä solisi otollisempi hetki jonkun luuserin saada nainen hullaantumaan.
Siiihen tarvitaan vain, vaikkapa työpaikan iltapalaverin jälkien rentoutus, eli työntantja vielä maksaa juomiset, sitten on kotona hieman tiukaa, joko taloudellisesti, tai ei hyväksy toisen harrastuksia tai vain kodin sisutaminen ja kodin työt pännii, siinä sitten sitten on lähellä luuserin olkapää, hänhän osaa maanitella ja kuunnella.
Joo siitäpä sitten lähdetään yhdessä ja varmasti luuseri vie omaan lakanoihin saakka, jotta saa haluamansa.

Nainen on myyty, nyt joku kuunteli ja ei tarvitse huolehtia lapista, kodista, ei tarvitse sietää mistä, jonka kanssa on erimielisyyttä.

Nainen ei enää näe ei miestään ei lapsiaan ei kotiaan, mikään entinen ei ole hyvää vain tuo kulkyuri, jolla on viinapullot ja tyhjät taskut.

Mutta kun se ero sitten tulee, saattaakin olla että luuserin mukana saat katraan lapsia ainakin joka toinen viikonloppu, joita sitten syötät, joita varten sinun täytyy hankkia tilaauto, sillä niinhän tuo luuseri määrää, omat lapsesi ovat täysin oman onnensa nojassa, naisen silmät eivät näe muuta kuin tuon miehen ja hänen sukunsa, kaikki omat suhteet kaikkiin ystäviin, kavereihin, sukulaisiin lopettaa.
Sillä kaikkienhan pitäisi olla polvillaan ihailemassa tuota, sanoisinko maailman suurinta pahantekijää.
Ilmianna
Jaa
Nyt just masentaa älyttömästi, meinaan musertua tän kaiken paskan alle.
Ilmianna
Jaa
Mäkin törmäsin sitten eksään ja sen salasuhteeseen kaupassa, nyt ensimmäistä kertaa ja meinas oikeesti pää haljeta.. No nyt ne on niin rakastuneita ja viettävät kaiken ajan yhdessä, molemmillä kolme lasta ja kaksi perehttä tuhosivat tällä rakkaudellaan.

Voin sanoa että ei oo ollut nyt helppoa, viime viikolla lapseni oli ekan kerran mun luona viikon, ja ei ollut kiva kun poika itki lohduttomasti äiti ikäväänsä.. Mielessäni ajattelin että äiti vaihtoi ajan pojan kanssa ajaksi uudelle romanssilleen (Kyllä pistää vihaksi!).

Sorry en nyt pysty sulle valamaan uskoa huomiseen, kun sitä ei itsellänikään ole vaikka prosessissa olemme jo muutaman kuukauden edellä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Voi helevetti, että kuulostaa pahalta osasi. En voi kuvitellakaan kertomaasi tilannetta. En ikikuunapäivänä halua ajatella niin pitkälle, että lasteni äiti esittelee lapsillemme uuden miehen, 'isäpuolen''. Järki lähtisi varmasti, kuten totesitkin. Mutta sekin päivä on edessä. Sinulla se jo oli, ei saatana, niin koskee pelkkä ajatuskin. Ja tuota lasten itkua ja ikävää! Jos me hyväksymme yleisen onnen tavoittelun, eikö useamman onni paina mitään yhden onnen rinnalla?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Voi helevetti, että kuulostaa pahalta osasi. En voi kuvitellakaan kertomaasi tilannetta. En ikikuunapäivänä halua ajatella niin pitkälle, että lasteni äiti esittelee lapsillemme uuden miehen, 'isäpuolen''. Järki lähtisi varmasti, kuten totesitkin. Mutta sekin päivä on edessä. Sinulla se jo oli, ei saatana, niin koskee pelkkä ajatuskin. Ja tuota lasten itkua ja ikävää! Jos me hyväksymme yleisen onnen tavoittelun, eikö useamman onni paina mitään yhden onnen rinnalla?
yhyy... älä jätä...yhyy...teen mitä vaan ku tuut takas...yhyy...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Voi helevetti, että kuulostaa pahalta osasi. En voi kuvitellakaan kertomaasi tilannetta. En ikikuunapäivänä halua ajatella niin pitkälle, että lasteni äiti esittelee lapsillemme uuden miehen, 'isäpuolen''. Järki lähtisi varmasti, kuten totesitkin. Mutta sekin päivä on edessä. Sinulla se jo oli, ei saatana, niin koskee pelkkä ajatuskin. Ja tuota lasten itkua ja ikävää! Jos me hyväksymme yleisen onnen tavoittelun, eikö useamman onni paina mitään yhden onnen rinnalla?
Herranpieksut mitä valitusta aikuisilta (?) ihmisiltä. Teillä on asenneongelma, poijjaat, eikä sellainen tuo elämään onnea koskaan eikä ikinä. Eikä varsinkaan silloin, kun on nainen vierellä, nykytytöt eivät kauaa ongelmaisia katsele.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Voi helevetti, että kuulostaa pahalta osasi. En voi kuvitellakaan kertomaasi tilannetta. En ikikuunapäivänä halua ajatella niin pitkälle, että lasteni äiti esittelee lapsillemme uuden miehen, 'isäpuolen''. Järki lähtisi varmasti, kuten totesitkin. Mutta sekin päivä on edessä. Sinulla se jo oli, ei saatana, niin koskee pelkkä ajatuskin. Ja tuota lasten itkua ja ikävää! Jos me hyväksymme yleisen onnen tavoittelun, eikö useamman onni paina mitään yhden onnen rinnalla?
Tuo yleisen "onnen" tavoittelu ja se ettei läheisten onnellisuus paina mitään- on juurikin sitä itsekkyyttä. Nykyinen mätä kaikensalliva rappiokulttuurihan perustuu juuri tuolle itsekkyydelle ja se tässä on ikävää että 80% ihmisistä hyväksyy tuon itsekkyyden. "minä minä minä minä ja minun rakastumiseni ja onneni minä minä minä ja mun jutut"
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Isä: kuulostaa siltä että surutyöprosessisi etenee. Se on hyvä. Mutta olosi on paha, sen me saman kokeneet tiedämme.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Sankarin viitta tarjolla...Tartu siihen.Näytä sille entiselle naiselle,että sen alamäki
alkoi kun petti sinut.Ei se naises niin kova luu ole,se romahtaa kun tajuu mitä tuli tehtyä ja elämän
realiteetit tulee sen uuteen suhteeseen.Sulla silloin jo uusi onni...Tärkeintä on että sailytät toimintakyvyn
sekä et syytä itseesi.Jos vaimoasi harmitti ja ahdisti,niin sen olisi pitäny laittaa sanoja pötköön eikä pettää.
Mua suututtaa kun soimaat itseesi ja alistut.Sulle tehty vääryyttä!PERKELE.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Valitettavaa, muta totta aikuiselta ihmiseltä voi kadota taito ajatella kokokaan lastensa onne ja tulevaisuutta, silloin kun hurahtaa takaisin etsimään nuoruutta, mutta miten sellainen voi ottaa vanhan jo isoisän tai isoäidin, todella itseään paljon vanhemman suhteen elämään tuota etsimäänsä nuoruutta. Tosin nämä isoisät ja äidit ovat täysin päästänsä vialla olevia elämän hyväksikäyttäjiä.

Kun jokainen malttasi edes ottaa selville, tuon kumppanin taustatiedot, eli elämän menon, kuinka monta kumppania on jo käytetty.
Tuovat yleensä lapsensa ja lapsenlapsensa vain hoidettaviksi ja elättäviksi, niiksi muutamiski päiviksi, jotka itse pitäisi lapsiaan hoitaa hoitosopimuksen mukaan. Eli sitäkään eivät itse tee. Puheissaan he ovat sitten niin täydellisiä, mutta totuus on ihan toista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Mitä ihmettä oikein selität?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Julma Juha kirjoittaa asiaa. Sinä soimaat itseesi ja alistut.Sulle on tehty vääryyttä!
Ilmianna
Jaa
Tilanne on mennyt taas oudoksi. Vaimo valittaa, etten ole tehnyt eroamista helpoksi. Ehkä hän tahtoo sanoa, että reilun neljän viikon aikaiset tekoni ja puheeni ovat jollakin tavalla vaikuttaneet hänen ajatuksiinsa, en tiedä. Mutta että helpommaksi? Kuuluisiko minun?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Eroaminen ei ole koskaan helppoa. Ei, vaikka molemmat sitä haluaisivat ja tietäisivät tarkasti sen olevan paras, ainoa oikea ratkaisu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllä...Kasvattaa munat tai sitten voi toisaalta aina märehtiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
No ei tietenkään kuulu petetyn siloittaa petturin tietä!!! Eli helpottaa vielä eroa! Ihme kuvitelmia! Miksi pitäis? Ja te joille kaikki "onnentavoittelu" muiden kustannuksella on sallittua, työntäkää ahteriinne vastauksenne!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Elättelet niin paljon yhteenpaluuta, että olet valmis alistumaan ja tekemään mitä tahansa, että vaimosi tulee takaisin. Tuo on helppo tapa vaimollesi palata, mutta tekee helpoksi lähteä taas kosioretkilleenkin. Ei ole kestävällä pohjalla liittosi, vaikka vaimosi nyt takaisin saitkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Tunnistan riskin. Ja silti olen sen valmis ottamaan. Jos vaimoni peruisi eropäätöksensä, tarvitsisimme parisuhdeapua. Ja jos löytäisimme taas toisemme, olisi tietenkin mahdollista mokata juttu myöhemmin. Jos vaimoni tulisi toisen kerran lähtöaatoksiin, en enää itkisi perään. Mutta tämän kerran olen valmis tekemäön töitä niin paljon kuin se vaatii, ja nöyrtymään. Tämän kerran. Jos.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"Elättelet niin paljon yhteenpaluuta, että olet valmis alistumaan ja tekemään mitä tahansa, että vaimosi tulee takaisin"

Tämä on virhe. Vaikka vaimo tulisikin takaisin, se tulisi säälistä.

Ei edesauta ollenkaan kunioituksen rakentamista, pikemminkin päinvastoin, se aiheuttaa halveksuntaa.

Jos aikoo tarjota mahdolisuutta sen pitää olla tyyliin päätät sen nyt heti. Joko jäät tai lähdet, mutta se tapahtuu tällä sekunnilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Vaimosi oli hyvää vauhtia "demonisoimassa" rajoittavaa ja ärsyttävää aviomiestään, siis sinua. Mutta nyt murtuneen miehen ja hämmentyneiden lapsien keskellä korskat visiot ja luulot alkavat säröillä.
Uskon, että teillä vielä on toivoa. Pidän varovaisesti peukkuja.
Ilmianna
Jaa
Kiitos peukuista. Toiveikkuus ei olisi pahasta, mutta puhumaton ja hiljainen mytty vieressäni juuri ilmoitti, ettei hänen "kuppinsa ole tippaakaan tyhjentynyt". Tässä se klikki onkin, en tiennyt sen edes täyttyneet, ainakaan kokonaan. Olisin tehnyt mitä vain, mennyt minne vain, mutta jos eropäätös tuulee yksipuolisesti näin yllättäin, mieli ei pysy mukana. Vaati syitä ja selityksiä, miksi hän ei puhunut asiasta ajoissa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Kuulostaa siltä, että vaimosi on jo pitkään pettänyt sinua, ehkä vuosia?. Ymmärrä pettäjän pitkän ajattelun kautta syntyvä vahva, psyykettä ylläpitävä itsepetos. Uskottomuuden aluksi on suuria omantunnontuskia, mutta uskottomuuden jatkuessa kypsymätön ihminen projisoi syyllisyyden uskotomuudestaan täysin kumppaninsa niskaan. "Saan pettää koska mun kuppi on täys ja mun kumppani on p*a". Kun aikaa kuluu riittävästi ilman kiinnijäämistä, tämä oma ajatus kehittyy hyvin vahvaksi defenssiksi. Niin vahvaksi, että sen purkaminen on melkein mahdoton rasti. Selitys, miksi "ei puhunut ajoissa" on se, että pettäjä ei halua purkaa omaa defenssiään. Kansantajuisesti, hän ei halua ratkoa niitä "parisuhteen ongelmia", joita syyttää uskottomuutensa aiheuttajaksi, sen sijaan hän ylläpitää ja pahentaa niitä itse, saaden yhä suuremman syyllisen kumppanistaan. Esimerkiksi jos "puhumattomuus" olisi pettäjän mielestä ongelma, pettäjä on todellisuudessa itse se, joka ylläpitää mykkäkoulua parisuhteessaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kaipa hänet on päästettävä itsekseen asumaan. Kunhan ette joutuisi myymään taloa. Voithan tilata ajan pariterapeutilta ja mennä ainakin itse sydäntäsi purkamaan jos toinen ei suostu tulemaan. Omahan on vahinkonsa jos ei huoli tarjottavaa ja tarvittavaa apua.
Saisit kokeneen asiantuntijan kanssa arvioida mikä kamala aviomies olitkaan, vaiko ehkä liian hyvä : )
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olet varmaan kaikkesi tehnyt selittäessäsi, yrittäessäsi, katuessasi ja pohtiessasi asioita.
Jos vaikka kiteyttäisit vielä ajatuksesi pitkään kirjeeseen, missä toivot vielä, että vaimo harkitsisi päätöstään, ja hakisitte yhdessä parisuhdeapua. Ja lähdet esim. viikoksi itse reissulle, vaikka kaverin luo tai jonnekin vuokramökille (eivät ole kalliita tällä hetkellä). Saa vaimo miettiä rauhassa keskenään mitä nyt sitten todella ajattelee siitä lasten yhteisen kodin hajottamisesta, ja mitä se on olla kenenkään yksinään vastuussa kolmesta mukulasta. Plus että tilanteen ylläpitäminen alkaa olla vaimoltakin vallankäyttöä: ehkä hänestä on kuitenkin miellyttävää pitää kahvoja kädessään ja veistä sinun kurkullasi. Peruuttamatonta päätöstään hän on jo miettinytkin, näin hän voisi vähän testata käytäntöä, olla sinusta erossa, ja itsekin saisit aikaa miettiä: myös sitä, mitkä ovat sinun eron ehtosi, jos ero kerran on tulossa. Älä ryömi maton alla, kummankin on kannettava vastuu itsestään ja lapsistaan, sekä sinun että vaimon.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Joo. Joku takaraja tuohon vaimon pähkäilyyn.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
niin uuven ihastuksen pauloissa viis vuotta sitten et koti hajos. Pojat on silti kasvanu ja eteenpäin on menty.
Ilmianna
Jaa
Avioeron vaihtoehto on ulkoruokinta, hienommin "parantava erillisyys, väliaikainen asumusero". Moni pari on palannut yhteen väliaikisen ulkoruokinnan jälkeen. Siitä voi lukea Fisher:Jälleenrakennus - kun suhteesi päätty Liite B.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
12 VASTAUSTA:
Voisiko toimia? Tekisi mieleni yrittää tätä, ja jos ei onnistuisi, niin sen jälkeen voisin ehkä todeta, että tein kaikkeni...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
Voisiko toimia? Tekisi mieleni yrittää tätä, ja jos ei onnistuisi, niin sen jälkeen voisin ehkä todeta, että tein kaikkeni...
Unohda jo kaikenlaiset haihattelut avioliiton jatkamisesta !

Nimittäin jos edes haluat saada vaimon takaisin niin ei se ainakaan pyytämällä taikka ruikuttamalla onnistu. Paljon parempi mahdollisuus on vain todeta että ala mennä jo. Ainoastaan osoittamalla että pärjäät itse paljon paremmin voit ehkä saada vaimosi takaisin.

En tosin näe siinä takaisinottamisessa pienintäkään järkeä, mutta jotta voisit edes saada mahdollisuuden, sinun pitää olla valmis hylkäämään koko avioliitto.

Ei kukaan halua palata nössykän luokse, sensijaan jos exästä paljastuukin pystypäinen tekijämies, joka ei turhista välitä, tilanne voi olla eri.

Mutta en kyllä suosittele ottamaan takaisin vaikka vaimo polvillaan rukoilisi (mitä ei muuten tule tekemään)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
nyrkki-ismo kirjoitti:
Unohda jo kaikenlaiset haihattelut avioliiton jatkamisesta !

Nimittäin jos edes haluat saada vaimon takaisin niin ei se ainakaan pyytämällä taikka ruikuttamalla onnistu. Paljon parempi mahdollisuus on vain todeta että ala mennä jo. Ainoastaan osoittamalla että pärjäät itse paljon paremmin voit ehkä saada vaimosi takaisin.

En tosin näe siinä takaisinottamisessa pienintäkään järkeä, mutta jotta voisit edes saada mahdollisuuden, sinun pitää olla valmis hylkäämään koko avioliitto.

Ei kukaan halua palata nössykän luokse, sensijaan jos exästä paljastuukin pystypäinen tekijämies, joka ei turhista välitä, tilanne voi olla eri.

Mutta en kyllä suosittele ottamaan takaisin vaikka vaimo polvillaan rukoilisi (mitä ei muuten tule tekemään)
Saattaa hyvinkin rukoilla polvillaan! Mutta kyllä Nyrkki-Ismo täyttä asiaa puhuu!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Saattaa hyvinkin rukoilla polvillaan! Mutta kyllä Nyrkki-Ismo täyttä asiaa puhuu!
Nössömies ottaa takaisin ja syyttää kaikesta tapahtuneesta itseään. Tosimies näyttää ovea tuollaisten töppäysten jälkeen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isä ja lapset kirjoitti:
Voisiko toimia? Tekisi mieleni yrittää tätä, ja jos ei onnistuisi, niin sen jälkeen voisin ehkä todeta, että tein kaikkeni...
Mä olen ollut sun vaimon pöksyissä jokunen vuosi sitten. Uskoa mua, ei se tule takaisin. Merkit on selvät. Hän on päätöksen erosta tehnyt, luultavasti vuosi kausia sitä miettinyt. On saattanut asiasta sulle puhua, mutta todennäköisesti olet ajatellut, että mitä tuo tuossa hölmöilee, meillähän on kaikki hyvin. Onko näin?
Vaimosi erohalu luultavasti liittyy myös hänen ikäänsä. Nainen alkaa ajatella, onko tämä elämä sitä, mitä loppuikäni haluan elää. Onko tuo mies oikea minulle. Onko meillä enää mitään yhteistä, onko mitään yhteisiä päämääriä elämässä. Sitten kun tajuaa, että ei ole, tulee paha olo henkisesti. Ja taas hän yrittää jutella ja sä et tajua. Menikö näin?
Hän on ehkä tuntenut, että rakasta, kunnioita etkä arvosta häntä yhtään. Oletko näyttänyt tunteesi edes teoilla tätä ennen? Naiset vaan yksinkertaisesti on sellaisia, että kaipaavat lepertelyä ja hyvänä pitoa. Ei siihen tarvita mitään maallista mammomaa.
Mä ainakin yksinkertaisesti lakkasin vuosien myötä tykkäämästä miehestäni, koskaan en häntä varmastikaan rakastanut. Lapset piti yhdessä, ei mikään muu. Aloin vilkuilla vieraisiin pöytiin ja kerran se unelmien mies sitten astui elämääni. Juuri sellainen, josta olin aina haaveillut. Eropäätös oli todella helppo tehdä. Mun mies käyttäytyi ihan kuin sä erosta kerrottuani.
Voin sanoa suoraan, että ärsyttävää on tuollainen ruikuttaminen ja vikojen etsiminen itsestä. Jos toinen haluaa erota, niin se on hänen päätös, ei sun syy eikä vika. Ei se takaisin tule, usko mua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sunvaimonpöksyissäol kirjoitti:
Mä olen ollut sun vaimon pöksyissä jokunen vuosi sitten. Uskoa mua, ei se tule takaisin. Merkit on selvät. Hän on päätöksen erosta tehnyt, luultavasti vuosi kausia sitä miettinyt. On saattanut asiasta sulle puhua, mutta todennäköisesti olet ajatellut, että mitä tuo tuossa hölmöilee, meillähän on kaikki hyvin. Onko näin?
Vaimosi erohalu luultavasti liittyy myös hänen ikäänsä. Nainen alkaa ajatella, onko tämä elämä sitä, mitä loppuikäni haluan elää. Onko tuo mies oikea minulle. Onko meillä enää mitään yhteistä, onko mitään yhteisiä päämääriä elämässä. Sitten kun tajuaa, että ei ole, tulee paha olo henkisesti. Ja taas hän yrittää jutella ja sä et tajua. Menikö näin?
Hän on ehkä tuntenut, että rakasta, kunnioita etkä arvosta häntä yhtään. Oletko näyttänyt tunteesi edes teoilla tätä ennen? Naiset vaan yksinkertaisesti on sellaisia, että kaipaavat lepertelyä ja hyvänä pitoa. Ei siihen tarvita mitään maallista mammomaa.
Mä ainakin yksinkertaisesti lakkasin vuosien myötä tykkäämästä miehestäni, koskaan en häntä varmastikaan rakastanut. Lapset piti yhdessä, ei mikään muu. Aloin vilkuilla vieraisiin pöytiin ja kerran se unelmien mies sitten astui elämääni. Juuri sellainen, josta olin aina haaveillut. Eropäätös oli todella helppo tehdä. Mun mies käyttäytyi ihan kuin sä erosta kerrottuani.
Voin sanoa suoraan, että ärsyttävää on tuollainen ruikuttaminen ja vikojen etsiminen itsestä. Jos toinen haluaa erota, niin se on hänen päätös, ei sun syy eikä vika. Ei se takaisin tule, usko mua.
Hei, hei, ota nyt hyvä ihminen huomioon aloittajan lapset iältään 3-7v. Kyllä äidin pitäisi siirtää sitä oman elämän etsimistä vielä tulevaisuuteen. Mitä nainen ajattelee, kun noin pienet lapset pystyy jättämään jonkun vieraan miehen vuoksi? Normaalin kasvatuksen saanut ihminen ei voi noin tehdä. Jos on lapset halunnut, niin eihän niitä heitellä kuin räsypusseja, kun nyt arki alkaa kyllästyttämään.

Vain todella vastuuntunnoton persoona voi noin käyttäytyä!! Lapsiraukat eivät tule asiaa koskaan ymmärtämään ja äidin on myöhemminkään turha kuvitella kuvitella saavansa heidän kunnioitustaan. Lapset muistavat asian loppuelämänsä!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sunvaimonpöksyissäol kirjoitti:
Mä olen ollut sun vaimon pöksyissä jokunen vuosi sitten. Uskoa mua, ei se tule takaisin. Merkit on selvät. Hän on päätöksen erosta tehnyt, luultavasti vuosi kausia sitä miettinyt. On saattanut asiasta sulle puhua, mutta todennäköisesti olet ajatellut, että mitä tuo tuossa hölmöilee, meillähän on kaikki hyvin. Onko näin?
Vaimosi erohalu luultavasti liittyy myös hänen ikäänsä. Nainen alkaa ajatella, onko tämä elämä sitä, mitä loppuikäni haluan elää. Onko tuo mies oikea minulle. Onko meillä enää mitään yhteistä, onko mitään yhteisiä päämääriä elämässä. Sitten kun tajuaa, että ei ole, tulee paha olo henkisesti. Ja taas hän yrittää jutella ja sä et tajua. Menikö näin?
Hän on ehkä tuntenut, että rakasta, kunnioita etkä arvosta häntä yhtään. Oletko näyttänyt tunteesi edes teoilla tätä ennen? Naiset vaan yksinkertaisesti on sellaisia, että kaipaavat lepertelyä ja hyvänä pitoa. Ei siihen tarvita mitään maallista mammomaa.
Mä ainakin yksinkertaisesti lakkasin vuosien myötä tykkäämästä miehestäni, koskaan en häntä varmastikaan rakastanut. Lapset piti yhdessä, ei mikään muu. Aloin vilkuilla vieraisiin pöytiin ja kerran se unelmien mies sitten astui elämääni. Juuri sellainen, josta olin aina haaveillut. Eropäätös oli todella helppo tehdä. Mun mies käyttäytyi ihan kuin sä erosta kerrottuani.
Voin sanoa suoraan, että ärsyttävää on tuollainen ruikuttaminen ja vikojen etsiminen itsestä. Jos toinen haluaa erota, niin se on hänen päätös, ei sun syy eikä vika. Ei se takaisin tule, usko mua.
Näinhän se varmaan menee pääpiirteissään. Ja lopputulos on, että tänä päivänä puolet avioliitoista kariutuu. Neljässä tapauksessa viidestä jättäjänä on nainen.

Vuosikaudet nainen miettii eroa ja haaveilee jostain muusta kuin on elämässään saanut ja saavuttanut. Ja nainen on puhunut, koska niin hän väittää. Miehelleen silloin, toisen kerran tällöin. Hänen viestinsä tulkitaan valittamiseksi. Naisethan aina välillä valittavat. Se kuuluu miesten mielestä asiaan ja avioliittoon varsinkin. Miehen mielestä tuntuu, ettei nainen ole koskaan tyytyväinen. Niin pienen hetken kerran kuussa korkeintaan. Sekin riittää miehelle vaikka loppuelämäksi.

Mies yrittää lepyttää naistaan ja menee jopa naimisiin naisen mieliksi. Antaa hänelle kaikkensa, vaikka rakentaa talon jos nainen niin haluaa. Ottaa ison lainan ja käy töissä kun nainen haluaa olla kotona lastenhoidon nimissä. Mutta nainen ei vain ole koko aikaa tyytyväinen. Mies yrittää entistä kovemmin ja menee entistä kovemmin metsään yrityksissään. Silloin aletaankin olla siinä, josta "sunvaimonpöksyissäol" kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Oravanpyörää.

Puhetta ja vääriä tulkintoja. Tulkintoja ja väärää puhetta. Helpompi on katsella vieraisiin pöytiin. Sieltä löytyy hän, jonka kanssa ei tarvitse jakaa loppuelämän vastuita lapsista tai lainoista, huolista ja murheista. Hän joka on viaton eikä ruikuta. Hän on voittaja. Aikansa, muttei sen kauempaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sunvaimonpöksyissäol kirjoitti:
Mä olen ollut sun vaimon pöksyissä jokunen vuosi sitten. Uskoa mua, ei se tule takaisin. Merkit on selvät. Hän on päätöksen erosta tehnyt, luultavasti vuosi kausia sitä miettinyt. On saattanut asiasta sulle puhua, mutta todennäköisesti olet ajatellut, että mitä tuo tuossa hölmöilee, meillähän on kaikki hyvin. Onko näin?
Vaimosi erohalu luultavasti liittyy myös hänen ikäänsä. Nainen alkaa ajatella, onko tämä elämä sitä, mitä loppuikäni haluan elää. Onko tuo mies oikea minulle. Onko meillä enää mitään yhteistä, onko mitään yhteisiä päämääriä elämässä. Sitten kun tajuaa, että ei ole, tulee paha olo henkisesti. Ja taas hän yrittää jutella ja sä et tajua. Menikö näin?
Hän on ehkä tuntenut, että rakasta, kunnioita etkä arvosta häntä yhtään. Oletko näyttänyt tunteesi edes teoilla tätä ennen? Naiset vaan yksinkertaisesti on sellaisia, että kaipaavat lepertelyä ja hyvänä pitoa. Ei siihen tarvita mitään maallista mammomaa.
Mä ainakin yksinkertaisesti lakkasin vuosien myötä tykkäämästä miehestäni, koskaan en häntä varmastikaan rakastanut. Lapset piti yhdessä, ei mikään muu. Aloin vilkuilla vieraisiin pöytiin ja kerran se unelmien mies sitten astui elämääni. Juuri sellainen, josta olin aina haaveillut. Eropäätös oli todella helppo tehdä. Mun mies käyttäytyi ihan kuin sä erosta kerrottuani.
Voin sanoa suoraan, että ärsyttävää on tuollainen ruikuttaminen ja vikojen etsiminen itsestä. Jos toinen haluaa erota, niin se on hänen päätös, ei sun syy eikä vika. Ei se takaisin tule, usko mua.
Katsohan, näyttää vaimonikin löytäneen tämän palstan. No, e sinä mitään, mukava kuulla jotain tilanteestamme edes näin. Ja saadaan se kaivattu kolikon toinen osapuoli näkyville. Vankkaa ja pitävää argumentaatiota, näin se elämä veljet ja siskot tänä päivänä menee. BB- elämään meidän on nyt tyytyminen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sunvaimonpöksyissäol kirjoitti:
Mä olen ollut sun vaimon pöksyissä jokunen vuosi sitten. Uskoa mua, ei se tule takaisin. Merkit on selvät. Hän on päätöksen erosta tehnyt, luultavasti vuosi kausia sitä miettinyt. On saattanut asiasta sulle puhua, mutta todennäköisesti olet ajatellut, että mitä tuo tuossa hölmöilee, meillähän on kaikki hyvin. Onko näin?
Vaimosi erohalu luultavasti liittyy myös hänen ikäänsä. Nainen alkaa ajatella, onko tämä elämä sitä, mitä loppuikäni haluan elää. Onko tuo mies oikea minulle. Onko meillä enää mitään yhteistä, onko mitään yhteisiä päämääriä elämässä. Sitten kun tajuaa, että ei ole, tulee paha olo henkisesti. Ja taas hän yrittää jutella ja sä et tajua. Menikö näin?
Hän on ehkä tuntenut, että rakasta, kunnioita etkä arvosta häntä yhtään. Oletko näyttänyt tunteesi edes teoilla tätä ennen? Naiset vaan yksinkertaisesti on sellaisia, että kaipaavat lepertelyä ja hyvänä pitoa. Ei siihen tarvita mitään maallista mammomaa.
Mä ainakin yksinkertaisesti lakkasin vuosien myötä tykkäämästä miehestäni, koskaan en häntä varmastikaan rakastanut. Lapset piti yhdessä, ei mikään muu. Aloin vilkuilla vieraisiin pöytiin ja kerran se unelmien mies sitten astui elämääni. Juuri sellainen, josta olin aina haaveillut. Eropäätös oli todella helppo tehdä. Mun mies käyttäytyi ihan kuin sä erosta kerrottuani.
Voin sanoa suoraan, että ärsyttävää on tuollainen ruikuttaminen ja vikojen etsiminen itsestä. Jos toinen haluaa erota, niin se on hänen päätös, ei sun syy eikä vika. Ei se takaisin tule, usko mua.
SItä joskus miehenä ihmeetteln kun se ero tulee vasta sitten kun lapsetkin on tehty eikä heti alussa ja ei tarttis sitä omaisuuttajakaa ja pariskuntien pitäisi aina tehdä avioehto eiten että vain yhteisomsituksessa oelva omaisuus kuluu avio-oikeuden piiriin eikä mikään muu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mahdoton mies kirjoitti:
Näinhän se varmaan menee pääpiirteissään. Ja lopputulos on, että tänä päivänä puolet avioliitoista kariutuu. Neljässä tapauksessa viidestä jättäjänä on nainen.

Vuosikaudet nainen miettii eroa ja haaveilee jostain muusta kuin on elämässään saanut ja saavuttanut. Ja nainen on puhunut, koska niin hän väittää. Miehelleen silloin, toisen kerran tällöin. Hänen viestinsä tulkitaan valittamiseksi. Naisethan aina välillä valittavat. Se kuuluu miesten mielestä asiaan ja avioliittoon varsinkin. Miehen mielestä tuntuu, ettei nainen ole koskaan tyytyväinen. Niin pienen hetken kerran kuussa korkeintaan. Sekin riittää miehelle vaikka loppuelämäksi.

Mies yrittää lepyttää naistaan ja menee jopa naimisiin naisen mieliksi. Antaa hänelle kaikkensa, vaikka rakentaa talon jos nainen niin haluaa. Ottaa ison lainan ja käy töissä kun nainen haluaa olla kotona lastenhoidon nimissä. Mutta nainen ei vain ole koko aikaa tyytyväinen. Mies yrittää entistä kovemmin ja menee entistä kovemmin metsään yrityksissään. Silloin aletaankin olla siinä, josta "sunvaimonpöksyissäol" kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Oravanpyörää.

Puhetta ja vääriä tulkintoja. Tulkintoja ja väärää puhetta. Helpompi on katsella vieraisiin pöytiin. Sieltä löytyy hän, jonka kanssa ei tarvitse jakaa loppuelämän vastuita lapsista tai lainoista, huolista ja murheista. Hän joka on viaton eikä ruikuta. Hän on voittaja. Aikansa, muttei sen kauempaa.
'Mahdoton mies' -nimimerkki latelee sellaista vekstiä, etten usko kenenkään pääsevän analyysissään tämän lähemmäksi totuutta. Sotkuiseen vyyhtiin liittyy tietysti paljon kestämättömiä asioita: Omat vajavaisuudet, muiden puutteet, arjen raskaus, negatiiviset -vaikkakin normaalit - tunteet, (muiden varaan laskettu) jatkuvan viihtymiseen tarve, itsekkyyden nostaminen muille hyvää tekemisen ohi elämän arvoissa etc. onhan näitä. Tällaista yhteiskuntaa me arvosamme. Ja rakennamme.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sunvaimonpöksyissäol kirjoitti:
Mä olen ollut sun vaimon pöksyissä jokunen vuosi sitten. Uskoa mua, ei se tule takaisin. Merkit on selvät. Hän on päätöksen erosta tehnyt, luultavasti vuosi kausia sitä miettinyt. On saattanut asiasta sulle puhua, mutta todennäköisesti olet ajatellut, että mitä tuo tuossa hölmöilee, meillähän on kaikki hyvin. Onko näin?
Vaimosi erohalu luultavasti liittyy myös hänen ikäänsä. Nainen alkaa ajatella, onko tämä elämä sitä, mitä loppuikäni haluan elää. Onko tuo mies oikea minulle. Onko meillä enää mitään yhteistä, onko mitään yhteisiä päämääriä elämässä. Sitten kun tajuaa, että ei ole, tulee paha olo henkisesti. Ja taas hän yrittää jutella ja sä et tajua. Menikö näin?
Hän on ehkä tuntenut, että rakasta, kunnioita etkä arvosta häntä yhtään. Oletko näyttänyt tunteesi edes teoilla tätä ennen? Naiset vaan yksinkertaisesti on sellaisia, että kaipaavat lepertelyä ja hyvänä pitoa. Ei siihen tarvita mitään maallista mammomaa.
Mä ainakin yksinkertaisesti lakkasin vuosien myötä tykkäämästä miehestäni, koskaan en häntä varmastikaan rakastanut. Lapset piti yhdessä, ei mikään muu. Aloin vilkuilla vieraisiin pöytiin ja kerran se unelmien mies sitten astui elämääni. Juuri sellainen, josta olin aina haaveillut. Eropäätös oli todella helppo tehdä. Mun mies käyttäytyi ihan kuin sä erosta kerrottuani.
Voin sanoa suoraan, että ärsyttävää on tuollainen ruikuttaminen ja vikojen etsiminen itsestä. Jos toinen haluaa erota, niin se on hänen päätös, ei sun syy eikä vika. Ei se takaisin tule, usko mua.
Katsohan, näyttää vaimonikin löytäneen tämän palstan. No, e sinä mitään, mukava kuulla jotain tilanteestamme edes näin. Ja saadaan se kaivattu kolikon toinen osapuoli näkyville. Vankkaa ja vastaansanomatonta argumentaatiota, näin se elämä veljet ja siskot tänä päivänä menee: BB- elämään meidän on nyt tyytyminen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mahdoton mies kirjoitti:
Näinhän se varmaan menee pääpiirteissään. Ja lopputulos on, että tänä päivänä puolet avioliitoista kariutuu. Neljässä tapauksessa viidestä jättäjänä on nainen.

Vuosikaudet nainen miettii eroa ja haaveilee jostain muusta kuin on elämässään saanut ja saavuttanut. Ja nainen on puhunut, koska niin hän väittää. Miehelleen silloin, toisen kerran tällöin. Hänen viestinsä tulkitaan valittamiseksi. Naisethan aina välillä valittavat. Se kuuluu miesten mielestä asiaan ja avioliittoon varsinkin. Miehen mielestä tuntuu, ettei nainen ole koskaan tyytyväinen. Niin pienen hetken kerran kuussa korkeintaan. Sekin riittää miehelle vaikka loppuelämäksi.

Mies yrittää lepyttää naistaan ja menee jopa naimisiin naisen mieliksi. Antaa hänelle kaikkensa, vaikka rakentaa talon jos nainen niin haluaa. Ottaa ison lainan ja käy töissä kun nainen haluaa olla kotona lastenhoidon nimissä. Mutta nainen ei vain ole koko aikaa tyytyväinen. Mies yrittää entistä kovemmin ja menee entistä kovemmin metsään yrityksissään. Silloin aletaankin olla siinä, josta "sunvaimonpöksyissäol" kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Oravanpyörää.

Puhetta ja vääriä tulkintoja. Tulkintoja ja väärää puhetta. Helpompi on katsella vieraisiin pöytiin. Sieltä löytyy hän, jonka kanssa ei tarvitse jakaa loppuelämän vastuita lapsista tai lainoista, huolista ja murheista. Hän joka on viaton eikä ruikuta. Hän on voittaja. Aikansa, muttei sen kauempaa.
"Ja lopputulos on, että tänä päivänä puolet avioliitoista kariutuu."

Eikä kariudu. Tuollaiseen lopputulokseen päästään, jos verrataan saman vuoden aikana solmittuja avioliittoja saman vuoden aikana tapahtuneisiin eroihin. Mutta kun ei noita voi verrata! Ennen solmittiin avioliittoja paljon enemmän eli suoraan sanottuna myös paljon kevyemmin perustein kuin tänäpäivänä!

Kyllä nykyiset avioliitot kestävät siinä missä 80-luvulla solmitutkin, veikkaanpa että nykyiset kestävät enemmän kun se ei tänäpäivänä ole mikään tapa, joka on vaan toteutettava, vaan tänäpäivänä ollaan avoliitossa ja mennään naimisiin vain, jos oikein siltä tuntuu.

70-luvulla solmituisa avioliitoista eroon on päätynyt noin 40%.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hei isä, lapsineen ! Esa Tikkasen vaimo: " surukseni ilmoitan että avioliittomme on
ohi, mutta yhteiselämämme jatkuu ihanien lastemme yhteisellä kasvatuksella."
Ei tilanteesi niin poikkeuksellinen ole, vaikka ymmärrän emotionaalisen pettymyk-
sen ja tuskan. Se on vain niin, että vaimosi haluaa eri asioita kuin sinä.

Sanottu sana ja ammuttu nuoli, vaimosi haluaa elää "vapaana" ja sinun takertumi-
sesi ahdistaa häntä. Väkisin ei voi ketään rakastaa, yhteenpaluunne voisi olla
vaimosi mielestä jonkinasteista pakottamista, tämänhetkisistä unelmista luopu-
mista. Sinkuksi hän ei muutu ikinä. Hän on kolmen lapsensa äiti koko ikänsä.
Älä vaivu epätoivoon tai itsesääliin, näethän miten liittonne toinen osapuoli
suhtautuu tähän tilanteeseen jonka on itse junaillut.

Nyt tarvitset sitä luonteenlujuutta joka sinulla on. Selviydy kaveri !
Ilmianna
Jaa
Ei minusta äijyyttä puutu, siksi kai olenkin kohta mennyt mies. Herkkyyttä minusta sen sijaan on puuttunut, toivottavasti ei puutu enää. Kovuus ja pehmeys balanssiin, näinhän se menee. Kuten kohta vaimonikin. En minäkään ruikuttamisesta välitä, mutta isot ovat panokset, siksipä näin. Mutta kohta meno muuttuu, tiedän kyllä sen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
20 VASTAUSTA:
Olet tosiaan todella kova äijä, Isä ja lapset, kun rohkeasti uskallat, edes viime tingassa (tai sen jälkeen), näyttää TUNTEESI ja tehdä itsestäsi pöhköltäkin tuntuvia aneluja ym jotta saisit vaimosi pysymään kanssasi. Oikeasti näytät välittävän vaimostasi! Sitä ei voi sanoa monesta muusta täällä kirjoittelevasta miehestä. Sekin vähän ihme juttu. Jos ei tykkää vaimostaan, kannattaa tietenkin erota. Mutta miehen, joka tykkää vaimostaan, ei kannata erota - etenkään ihan helpolla.

Voi hitsi kun haluaisin tietää miksi vaimosi OIKEASTI haluaa eron sinusta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
fgahdfgh kirjoitti:
Olet tosiaan todella kova äijä, Isä ja lapset, kun rohkeasti uskallat, edes viime tingassa (tai sen jälkeen), näyttää TUNTEESI ja tehdä itsestäsi pöhköltäkin tuntuvia aneluja ym jotta saisit vaimosi pysymään kanssasi. Oikeasti näytät välittävän vaimostasi! Sitä ei voi sanoa monesta muusta täällä kirjoittelevasta miehestä. Sekin vähän ihme juttu. Jos ei tykkää vaimostaan, kannattaa tietenkin erota. Mutta miehen, joka tykkää vaimostaan, ei kannata erota - etenkään ihan helpolla.

Voi hitsi kun haluaisin tietää miksi vaimosi OIKEASTI haluaa eron sinusta.
Niin haluaisin minäkin. Minä ja kotimme alkaa kuulostaa vaimoni puheissa miltein demoniselta paikalta, kaikki tuntuu olevan pielessä. Lapsistakin löytyy vikaa joka päivä enemmän ja enemmän. Vaimoni puhuu vain tulevasta asunnostaan, joka on kivalla, trendikkäällä alueella, ja siellä on hieno moccamaster ja kallis patja. Se on nyt onni ja autuus!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Niin haluaisin minäkin. Minä ja kotimme alkaa kuulostaa vaimoni puheissa miltein demoniselta paikalta, kaikki tuntuu olevan pielessä. Lapsistakin löytyy vikaa joka päivä enemmän ja enemmän. Vaimoni puhuu vain tulevasta asunnostaan, joka on kivalla, trendikkäällä alueella, ja siellä on hieno moccamaster ja kallis patja. Se on nyt onni ja autuus!
Voi sua. Mitähän sun vaimosi päässä oikeasti liikkuu, jos lapsistaankin vikoja jo etsii? Meillä lasten isä oli lähivanhempi, mä se etä. Lapset oli vuoroviikoin molempien luona ja hyvin meni, ainakin mun mielestä. Ei mulle tullut mieleenkään, etten lapsista olisi huolta pitänyt niinkuin ennenkin. Hehän oli ja on mulle kaikki kaikessa. Toinen lapsista vuosien varrella alkoi viettää enemmän ja enemmän aikaa mun luona ja nyt asuu mun kanssa koko ajan. Toinen muutti jo omilleen ja meillä on hyvät välit edelleenkin.
Muuttaako vaimosi uuden miehen kanssa saman katon alle? Mä en muuttanut, vaan ihan yksin. Suhde kariutui, koska mies olisi halunnut vakavampaa ja mä en ollut kuitenkaan siihen valmis. Jos sua yhtään lohduttaa, niin vaimosi tulee aikanaan kärsimään eron tuskat. Vielä hän ei siihen kykene, mutta se aika tulee ihan varmasti. Ei kukaan pääse pitkästä liitosta yli ihan noin vain. Kyllä se hänellekin tulee peiliin katsomisen paikka. Mä ainakin tajusin hyvin pian, ettei musta parisuhteeseen ole, vaikka 20 v kokemusta olikin takana. Kaikista vaan ei ole. Mä olen ehkä itsekäs, mutta onnellinen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Niin haluaisin minäkin. Minä ja kotimme alkaa kuulostaa vaimoni puheissa miltein demoniselta paikalta, kaikki tuntuu olevan pielessä. Lapsistakin löytyy vikaa joka päivä enemmän ja enemmän. Vaimoni puhuu vain tulevasta asunnostaan, joka on kivalla, trendikkäällä alueella, ja siellä on hieno moccamaster ja kallis patja. Se on nyt onni ja autuus!
Vaimosi kaatoi kulissit, ja tätä sinun on nyt vaikea hyväksyä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
RistoKN kirjoitti:
Vaimosi kaatoi kulissit, ja tätä sinun on nyt vaikea hyväksyä.
Sanoit sen, jota myös itse ajattelin. Onko näin, että miehille kulissien kaatuminen on rankempaa kuin naisille? Onko miesten itsetunto oikeasti kiinni siitä, mitä muut heistä ajattelee? Mun mielestä oikea mies on sellainen, joka hyväksyy tosiasiat. Ketään syyttelemättä tai tuomitsematta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
RistoKN kirjoitti:
Vaimosi kaatoi kulissit, ja tätä sinun on nyt vaikea hyväksyä.
Kyllä naises haluu kaiken ja vähän yli...Uuden suhteen,vapauden,uuden kodin,
lapset siinä sivussa kun pystyy luottamaan että sinä huolehdit arjesta ja hän tarjoo
sitten laatuaikaa kun saa elämänsä kuntoon.Varmasti laskee vielä että on paluukortti
jos ei olekkaan kivaa.
(Selityksellä omastatilasta ja väsymisestä.(pienen itkun kera))
Varmaan pyytää että auttaisit vähän rempassa ja autat muutossa,koska onhan se lastenki koti ajoittain.
Hei oikeesti...!Monoo horolle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sunvaimonpöksyissäol kirjoitti:
Sanoit sen, jota myös itse ajattelin. Onko näin, että miehille kulissien kaatuminen on rankempaa kuin naisille? Onko miesten itsetunto oikeasti kiinni siitä, mitä muut heistä ajattelee? Mun mielestä oikea mies on sellainen, joka hyväksyy tosiasiat. Ketään syyttelemättä tai tuomitsematta.
Neljässä erotapauksessa viidestä mies ei edes ajattele mitään kulisseja eikä ymmärrä mitä sellaisilla tarkoitetaan. Nainen taas ihannoi niitä rohkeita naisia, jotka uskaltavat kaataa kulissit. On toki edelleen kahdenkymmenen prosentin osuus jättäviä aviomiehiä, mutta hekin puhuvat kulisseista vasta kun erosta on jo aikaa.

Jos mies rakentaa sen talon konkreettisesti ja vaimo puhuu kulisseista, kun aviomies ei kykene naisen tunteisiin vetoaviin "rakkauden tekoihin" niin ollaan sellaisessa käsitteiden suossa ettei pahemmasta väliä.

Ja mitä ne ovat ne tosiasiat? Jokaisella meillä on oma totuutemme. Syyttelemistä ja tuomitsemista esiintyy varmasti silloin kun puhutaan "oikeasta miehestä". Oikea mies on syytön ja entinen, väärä, se jota ei muka koskaan edes rakastanut ja josta ei lopulta enää edes pitänyt on syyllistetty loppuiäkseen ja raskaimman kautta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sunvaimonpöksyissäol kirjoitti:
Sanoit sen, jota myös itse ajattelin. Onko näin, että miehille kulissien kaatuminen on rankempaa kuin naisille? Onko miesten itsetunto oikeasti kiinni siitä, mitä muut heistä ajattelee? Mun mielestä oikea mies on sellainen, joka hyväksyy tosiasiat. Ketään syyttelemättä tai tuomitsematta.
Sanoit sen,jota myös itse ajattelin...Empä usko.Rankkaa on se että olet
eläny valheessa ja sen hyväksyminen että olet korvattavissa.Ei se mun mielestä katso
sukupuolta.Paskamaisinta on se että olet vilpitön rakkaudessasi ja rakennat elämäsi
toisen varaan kun luotat ja toinen pelaa sun luottamuksella.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sunvaimonpöksyissäol kirjoitti:
Sanoit sen, jota myös itse ajattelin. Onko näin, että miehille kulissien kaatuminen on rankempaa kuin naisille? Onko miesten itsetunto oikeasti kiinni siitä, mitä muut heistä ajattelee? Mun mielestä oikea mies on sellainen, joka hyväksyy tosiasiat. Ketään syyttelemättä tai tuomitsematta.
Rehellisesti sanottuna en piittaa pätkääkään kulisseista. Piittaan siitä, että menetän rakastettuni ja perhekokonaisuuden, jonka varaan olen laskenut kaiken. Totta kai sekin syö, että köyhdyn julmetusti. Talo menee jossakin vaiheessa myyntiin, autoa ei ole varaa enää pitää ja lasten harrastusmaksutkin ovat liian korkeat. Joudun myös vaihtamaan työtäni. En siis menetä sitä, mutta joudun vaihtamaan hommia supermieluisista ei ihan niin mieluisiin. Mun henkilökohtaisen tuskan mukana kulkee siis kokonaisuus, eli eromme tulee vaikuttamaan kaikkeen, ihan kaikkeen. Ehkä joissain tapauksissa joku voin vain lähteä, ja surra. Mutta vaimon, asunnon, auton ja harrastusten menettäminen ja työn vaihtuminen tuntuu kohtuuttomalta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
julma juha kirjoitti:
Kyllä naises haluu kaiken ja vähän yli...Uuden suhteen,vapauden,uuden kodin,
lapset siinä sivussa kun pystyy luottamaan että sinä huolehdit arjesta ja hän tarjoo
sitten laatuaikaa kun saa elämänsä kuntoon.Varmasti laskee vielä että on paluukortti
jos ei olekkaan kivaa.
(Selityksellä omastatilasta ja väsymisestä.(pienen itkun kera))
Varmaan pyytää että auttaisit vähän rempassa ja autat muutossa,koska onhan se lastenki koti ajoittain.
Hei oikeesti...!Monoo horolle.
Eilen illalla vaimo kysyi oudon kysymyksen: "Kun laitan plussat ja miinukset ylös, on selvää, että miinussarakkeessa on kymmeniä merkintöjä ja plussarakkeessa vain yksi - minun hyvinvointini - niin olisitko uskonut, että pystyn tekemään tällaisen ratkaisun?"

Ööö, no. 5 viikkoa sitten en, mutta nyt uskon. Veljet ja sisaret uskossa ja rakkaudessa, mistä on kysymys???
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna en piittaa pätkääkään kulisseista. Piittaan siitä, että menetän rakastettuni ja perhekokonaisuuden, jonka varaan olen laskenut kaiken. Totta kai sekin syö, että köyhdyn julmetusti. Talo menee jossakin vaiheessa myyntiin, autoa ei ole varaa enää pitää ja lasten harrastusmaksutkin ovat liian korkeat. Joudun myös vaihtamaan työtäni. En siis menetä sitä, mutta joudun vaihtamaan hommia supermieluisista ei ihan niin mieluisiin. Mun henkilökohtaisen tuskan mukana kulkee siis kokonaisuus, eli eromme tulee vaikuttamaan kaikkeen, ihan kaikkeen. Ehkä joissain tapauksissa joku voin vain lähteä, ja surra. Mutta vaimon, asunnon, auton ja harrastusten menettäminen ja työn vaihtuminen tuntuu kohtuuttomalta.
Jos susta tulee lähihuoltaja, niin vaimosi on kyllä ihan lain mukaan velvollinen maksamaan sulle alatusmaksuja huolimatta hänen tuloistaan. Jos hän ei sitä tee, saat elatustuen Kelalta ja se instanssi varmasti perii sen vaimoltasi, jos ei muuten niin ulosoton kautta. Saat myös lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen, vaikka teillä olisikin yhteishuoltajuus. Pidä vaan sitten puolesi sopimuksia tehdessä. Vaikka yksinhuoltajuudenkin saisit, niin vaimollasi on oikeus tavata lapsia.
Sä olet tainnut rakentaa elämäsi kokonaan toisen ihmisen varaan. Se on sääli, koska silloin jos ero tulee, tippuu korkealta ja kovaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Eilen illalla vaimo kysyi oudon kysymyksen: "Kun laitan plussat ja miinukset ylös, on selvää, että miinussarakkeessa on kymmeniä merkintöjä ja plussarakkeessa vain yksi - minun hyvinvointini - niin olisitko uskonut, että pystyn tekemään tällaisen ratkaisun?"

Ööö, no. 5 viikkoa sitten en, mutta nyt uskon. Veljet ja sisaret uskossa ja rakkaudessa, mistä on kysymys???
Kysymys on siitä, ettei vaimosi rakasta enää sinua. Onkohan koskaan rakastanutkaan? Uusi ihastus vaikuttaa varmasti hänen päätöksiinsä. Helpompaa ehkä lähteä, kun tietää että kelpaa muillekin.
En haluaisi loukata, mutta näyttää siltä, että sun peli on pelattu. Et voi asialle enää mitään. Hän lähtee. Jonkun ajan kuluttua huomaat, että ratkaisu olikin oikea. Usko vaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Eilen illalla vaimo kysyi oudon kysymyksen: "Kun laitan plussat ja miinukset ylös, on selvää, että miinussarakkeessa on kymmeniä merkintöjä ja plussarakkeessa vain yksi - minun hyvinvointini - niin olisitko uskonut, että pystyn tekemään tällaisen ratkaisun?"

Ööö, no. 5 viikkoa sitten en, mutta nyt uskon. Veljet ja sisaret uskossa ja rakkaudessa, mistä on kysymys???
Vaimos on huolestunu sun hyvinvoinnista... Syystä että lapset jää sun luokse.
Susta se ei välitä enää paskaakaan.Usko nyt että teidän liitto on
THE END.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Eilen illalla vaimo kysyi oudon kysymyksen: "Kun laitan plussat ja miinukset ylös, on selvää, että miinussarakkeessa on kymmeniä merkintöjä ja plussarakkeessa vain yksi - minun hyvinvointini - niin olisitko uskonut, että pystyn tekemään tällaisen ratkaisun?"

Ööö, no. 5 viikkoa sitten en, mutta nyt uskon. Veljet ja sisaret uskossa ja rakkaudessa, mistä on kysymys???
"olisitko uskonut, että pystyn tekemään tällaisen ratkaisun?"

Kysymyshän on lkuin apsen uhittelua. Mitä ihmettä.. aikuinen nainen kyselee aviomieheltään tyyliin "uskot sä hei musta TÄTÄ!" -ihan kuin pikkupentu rehvastelisi äidilleen "rohkeudellaan". Jokainen punnitsee varmasti elämänsä miinuksia ja plussia, mutta tarinassasi on ollut jo paljon piirteitä nnäkyvissä siitä, että sinä olet aikuinen järkiratkaisuinen ja aikuisen velvollisuuksineen, vaimosi kuin itsekäs kapinoiva teini. Ei ole aikuinen nainen, jos ei osaa listan plussan puolelle lisätä edes yhtä sellaista aikuisen asiaa kuin "lasten ehjä ja turvallinen koti ilman taloudellisia, lapsiinkin kohdistuvia vaikeuksia, joita ero synnyttää".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna en piittaa pätkääkään kulisseista. Piittaan siitä, että menetän rakastettuni ja perhekokonaisuuden, jonka varaan olen laskenut kaiken. Totta kai sekin syö, että köyhdyn julmetusti. Talo menee jossakin vaiheessa myyntiin, autoa ei ole varaa enää pitää ja lasten harrastusmaksutkin ovat liian korkeat. Joudun myös vaihtamaan työtäni. En siis menetä sitä, mutta joudun vaihtamaan hommia supermieluisista ei ihan niin mieluisiin. Mun henkilökohtaisen tuskan mukana kulkee siis kokonaisuus, eli eromme tulee vaikuttamaan kaikkeen, ihan kaikkeen. Ehkä joissain tapauksissa joku voin vain lähteä, ja surra. Mutta vaimon, asunnon, auton ja harrastusten menettäminen ja työn vaihtuminen tuntuu kohtuuttomalta.
" en piittaa kulisseista. Piittaan siitä, että menetän perhekokonaisuuden, jonka varaan olen laskenut kaiken. Totta kai sekin syö, että köyhdyn julmetusti."

Tässähän se syy tulikin miksi vastustat eroa vaikka muuta väität!!!!!!
Valehtelet itsellesikin ja muille, ettet muka piittaa pätkääkään kulisseista. Välität suuresti siitä, mitä muut sinusta ajattelee ja komeita puitteita joissa asut! Tämä on juuri sitä, että nyt vaimosi kaatoi komeat kulissit ja näin ollen yrität alistumalla anella vaimoa takaisin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Totuus piilossa kirjoitti:
" en piittaa kulisseista. Piittaan siitä, että menetän perhekokonaisuuden, jonka varaan olen laskenut kaiken. Totta kai sekin syö, että köyhdyn julmetusti."

Tässähän se syy tulikin miksi vastustat eroa vaikka muuta väität!!!!!!
Valehtelet itsellesikin ja muille, ettet muka piittaa pätkääkään kulisseista. Välität suuresti siitä, mitä muut sinusta ajattelee ja komeita puitteita joissa asut! Tämä on juuri sitä, että nyt vaimosi kaatoi komeat kulissit ja näin ollen yrität alistumalla anella vaimoa takaisin.
Nyt on kyllä puurot ja vellit sekä termit sekaisin.

Kulissit on niitä juttuja, jotka näkyvät ulospäin. Jos _koko_ elämä menee mullin mallin, niin ei se ole mitään "kulissien romahtamista" vaan ihan "elämän romahtamista".

Kulissit tarkoittaa sitä että on hieno talo, auto, vaimo ja perhe, ylipäätänsä merkittävä osa elämää siksi, että niitä voi näyttä muille, ei siksi että oikeasti tykkäisi asua siinä talossa, ajaa sillä autolla, käydä niissä harrastuksissa ja olla naimisissa. Että kaikki se mitä on ympärillä ei oikeasti merkitse mitään, ne ovat niitä kulisseja. Jos perheen menettäminen kirpaisee siksi että elämä ilman perhettä on ikävää, niin ei se perhe ole mikään kulissi. Jos se kirpaisee pääasiassa siksi että "mitä vanhemmillekin sanois" , se on kulissi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Laspellinen! kirjoitti:
"olisitko uskonut, että pystyn tekemään tällaisen ratkaisun?"

Kysymyshän on lkuin apsen uhittelua. Mitä ihmettä.. aikuinen nainen kyselee aviomieheltään tyyliin "uskot sä hei musta TÄTÄ!" -ihan kuin pikkupentu rehvastelisi äidilleen "rohkeudellaan". Jokainen punnitsee varmasti elämänsä miinuksia ja plussia, mutta tarinassasi on ollut jo paljon piirteitä nnäkyvissä siitä, että sinä olet aikuinen järkiratkaisuinen ja aikuisen velvollisuuksineen, vaimosi kuin itsekäs kapinoiva teini. Ei ole aikuinen nainen, jos ei osaa listan plussan puolelle lisätä edes yhtä sellaista aikuisen asiaa kuin "lasten ehjä ja turvallinen koti ilman taloudellisia, lapsiinkin kohdistuvia vaikeuksia, joita ero synnyttää".
Lapsia käytetään myös pelinappuloina siinä että toinen haluaa jatkaa yhteiselämää ja toinen ei. Jätetty vetoaa lapsiin että he tarvitsevat molemmat vanhemmat.

Kun ero on tullut voimaan niin sama vanhempi käyttää taas lapsia kostaakseen toiselle vanhemmalle. Yrittää jopa estää häntä tapaamasta lapsia. Asian ristiriita osoittaa juuri tuon lasten hyväksikäytön koston välineenä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vanhemman kosto kirjoitti:
Lapsia käytetään myös pelinappuloina siinä että toinen haluaa jatkaa yhteiselämää ja toinen ei. Jätetty vetoaa lapsiin että he tarvitsevat molemmat vanhemmat.

Kun ero on tullut voimaan niin sama vanhempi käyttää taas lapsia kostaakseen toiselle vanhemmalle. Yrittää jopa estää häntä tapaamasta lapsia. Asian ristiriita osoittaa juuri tuon lasten hyväksikäytön koston välineenä.
Hyvä huomio!!!!!!!!!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vanhemman kosto kirjoitti:
Lapsia käytetään myös pelinappuloina siinä että toinen haluaa jatkaa yhteiselämää ja toinen ei. Jätetty vetoaa lapsiin että he tarvitsevat molemmat vanhemmat.

Kun ero on tullut voimaan niin sama vanhempi käyttää taas lapsia kostaakseen toiselle vanhemmalle. Yrittää jopa estää häntä tapaamasta lapsia. Asian ristiriita osoittaa juuri tuon lasten hyväksikäytön koston välineenä.
Lapsihan tarvii juurikin MOLEMMAT vanhemmat. Etävanhemmuus ei ole OIKEAA vanhemmuutta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Eilen illalla vaimo kysyi oudon kysymyksen: "Kun laitan plussat ja miinukset ylös, on selvää, että miinussarakkeessa on kymmeniä merkintöjä ja plussarakkeessa vain yksi - minun hyvinvointini - niin olisitko uskonut, että pystyn tekemään tällaisen ratkaisun?"

Ööö, no. 5 viikkoa sitten en, mutta nyt uskon. Veljet ja sisaret uskossa ja rakkaudessa, mistä on kysymys???
Minusta viesti on päivänselvä. Suomeksi käännettynä tuo tarkoittaa: olet säälittävä. Sitä en tiedä tarkoittiko hän todella mitä sanoi vai sanoiko tuon vain suutuspäissään. Ei tuolla lauseella mitään sen syvempää sisältöä ole.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Niin, et sitten pyytänyt tarkentamaan pisteytystä. Eikö plussasarakkeeseen kuuluisi
myös sinun hyvinvointisi ja yhteisten lastenne?

- "olisitko uskonut, että pystyn tekemään tällaisen ratkaisun ?" On absurdi kysymys
- tuossa teossa ei ole mitään kunniallista. Kysymys kuuluu: " olisitko voinut kuvitel-
la, että hajotan oman perheeni, en arvosta uurastustasi minun ja lasten eteen ?
En kestä pysyvää parisuhdetta, olen avioeroperheestä ja niin tulevat lapsenikin
olemaan."

- tässä on kysymys vaimon ja lasten äidin sisäisestä tyhjyydestä. Fyllinkiä
haetaan jännittävyydestä. Ruoho on vihreämpää...jne. Samalla testataan
sinun reaktiota jätte yllätykseen. Turhautuminen tuottaa tuollaista, kun oman
elämän merkitys punnitaan klisheillä, tarkoittaa jotain epämääräistä Carpe
Diem- tuttavuuksia, viritelmiä joilla sähäkkyyttä arkeen.

- kun ei ole rauhaa missään, alkaa syyttely. Tyytyminen siihen mitä on, on
avain onneen. - Seneca - Anna pölyn laskeutua, turbulenssia on syksysi ollut,
kun vallankahvassa on vaimosi. Tjaa-a.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Tosi mies hoitaa lapsensa yksinkin, eikä ruikuta omille teilleen lähteneen vaimonsa perään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
abcabc kirjoitti:
Tosi mies hoitaa lapsensa yksinkin, eikä ruikuta omille teilleen lähteneen vaimonsa perään.
Joku mies hoitaa lapsensa yksin, tosi mies punnitsee riskit ja mahdollisuudet ja yrittää valita pitkällä tähtäimellä parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Tarkoittaa olennaisuuksin keskittymistä, joka taas tarkoittaa monien epäolennaisuuksien, kuten ylpeyden ja koston, unohtamista. Näin toimii tosi mies.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ensivaikutelma kysymyksestä, " olisitko uskonut, että pystyn tekemään tällaisen
ratkaisun?", oli ettei vaimosi ymmärrä ettei ole kysymys urheudesta tai uroteosta.
- ymmärtääkö hän kuinka paljon tässä on pelissä ? Jotenkin on tunne gamesta,
hänenhän ei tarvitse ottaa lapsia mukaansa, ja huolehtia heistä, miten jos pitäisi

- kuten vaimosi kirjoitti, puolet avioliitoista päättyy eroon, ja neljässä tapauksesta
viidestä jättäjä on nainen. Kylmää tekstiä. No, ehkä hänellä on kotikenttäetu kun
itsekin on eroperheestä.
- kysyt, " mistä on kysymys ?" - Esa Tikkanen puhui Breikistä suhteessaan. Niin
kauan olet naimisissa, kun ensin viette käräjäoikeuteen sen ae-hakemuksen, siitä 1/2 harkinta-ajan jälkeen 2.vaiheen hakemus. En oikein usko, että etenisit-
te tuohon saakka. Minusta vaimosi haluaa jotain radikaalia muutosta elämään-
sä, mutta avioero on siihen väärä ratkaisu.

- miten jos sitä pisteytyskaavaketta miettisitte yhdessä ? - plussat voisi lisään-
tyä. Mutta kuitenkin, anna arvoa itsellesi, olet lastesi tukipilari !
1/2 vuotta se kakkosvaiheen hak
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10 VASTAUSTA:
Kirjoitin nimimerkillä Mahdoton mies tuon lainaamasi tekstin "puolet avioliitoista päättyy eroon, ja neljässä tapauksesta viidestä jättäjä on nainen", joka on lähinnä toteamus sillä näin vain on nykyisin. Ei siinä ole kovastikaan omaa keksintöäni vaan kylmää tilastoa. Kovasti mielelläni olisin aikoinaan pysytellyt aviossa, mutta asia ei ollut pelkästään minun päätettävissäni. Kylmiä tilastoja tuijottamalla voi vain lohduttautua, ettei minun eikä ketjun aloittajankaan tilanteessa ole lopultakaan mitään mikä olisi ensimmäinen tai viimeinen kerta tässä maassa. Näitä sattuu ja se sattuu.

En pysty olemaan kenenkään vaimo. Olen kolmen lapsen isä ja lähihuoltaja. Nykyisin myös poikamies.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mahdoton mies kirjoitti:
Kirjoitin nimimerkillä Mahdoton mies tuon lainaamasi tekstin "puolet avioliitoista päättyy eroon, ja neljässä tapauksesta viidestä jättäjä on nainen", joka on lähinnä toteamus sillä näin vain on nykyisin. Ei siinä ole kovastikaan omaa keksintöäni vaan kylmää tilastoa. Kovasti mielelläni olisin aikoinaan pysytellyt aviossa, mutta asia ei ollut pelkästään minun päätettävissäni. Kylmiä tilastoja tuijottamalla voi vain lohduttautua, ettei minun eikä ketjun aloittajankaan tilanteessa ole lopultakaan mitään mikä olisi ensimmäinen tai viimeinen kerta tässä maassa. Näitä sattuu ja se sattuu.

En pysty olemaan kenenkään vaimo. Olen kolmen lapsen isä ja lähihuoltaja. Nykyisin myös poikamies.
Naiset jättää siksi koska heillä on enemmän rohkeutta. Jos nainen on tyytymätön elämään niin se lopetetaan reilusti.
Mies purkaa tyytymättömyyden vieraissa käyntiin salassa. Ei uskalla jättää perhettä reilusti koska tietää että yksin eläminen voi olla vaikeaa.
Niilläkin miehillä jotka hakee eroa on vaikeuksia elämässään sen jälkeen. Alkoholi tulee kuvaan helposti jne.
Yleensäkin nainen selviää erosta helpommin kun mies. Siksi naisen tekemät avioero aloitteet on yleisempiä kun miehen.

Meillä mies oli jättäjä. Hänen elämänsä kääntyi lähes heti alamäkeen. Itse selvisin kohtalaisen äkkiä elämän muutoksesta. Yhteistä taivalta kertyi 30 vuotta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vainiin.. kirjoitti:
Naiset jättää siksi koska heillä on enemmän rohkeutta. Jos nainen on tyytymätön elämään niin se lopetetaan reilusti.
Mies purkaa tyytymättömyyden vieraissa käyntiin salassa. Ei uskalla jättää perhettä reilusti koska tietää että yksin eläminen voi olla vaikeaa.
Niilläkin miehillä jotka hakee eroa on vaikeuksia elämässään sen jälkeen. Alkoholi tulee kuvaan helposti jne.
Yleensäkin nainen selviää erosta helpommin kun mies. Siksi naisen tekemät avioero aloitteet on yleisempiä kun miehen.

Meillä mies oli jättäjä. Hänen elämänsä kääntyi lähes heti alamäkeen. Itse selvisin kohtalaisen äkkiä elämän muutoksesta. Yhteistä taivalta kertyi 30 vuotta.
Eihän tuo ihme ole, naisilla on vientiä.. mies jää yksin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
njkmn kirjoitti:
Eihän tuo ihme ole, naisilla on vientiä.. mies jää yksin.
Naisilla on taito elää yksin. Paria etsiviä miehiä on paljon enemmän kun paria etsiviä naisia.
Sitä paitsi jos naisella on vientiä niin kenen kanssa? Useimmiten miehen. Eli myös miehillä on vientiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vainiin.. kirjoitti:
Naisilla on taito elää yksin. Paria etsiviä miehiä on paljon enemmän kun paria etsiviä naisia.
Sitä paitsi jos naisella on vientiä niin kenen kanssa? Useimmiten miehen. Eli myös miehillä on vientiä.
No on miehilläkin. Ainakin minulla.. en ole uutta kaivannut, vaikka tuskinpa oisin saanutkaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
njkmn kirjoitti:
No on miehilläkin. Ainakin minulla.. en ole uutta kaivannut, vaikka tuskinpa oisin saanutkaan.
Huomattavasti harvemmalla miehellä on sitä taitoa.. yksinelämisen taitoa. Siksi miehet ei uskalla olla aloitteen tekijänä eroissa vaikka haluja olisi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vainiin.. kirjoitti:
Huomattavasti harvemmalla miehellä on sitä taitoa.. yksinelämisen taitoa. Siksi miehet ei uskalla olla aloitteen tekijänä eroissa vaikka haluja olisi.
Voi olla, en voi puhua kuin omasta puolestani. Muista miehistä en tiedä. Pärjäähän tuota yksinkin vaikka eipä se mukavaa ole.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vainiin.. kirjoitti:
Naisilla on taito elää yksin. Paria etsiviä miehiä on paljon enemmän kun paria etsiviä naisia.
Sitä paitsi jos naisella on vientiä niin kenen kanssa? Useimmiten miehen. Eli myös miehillä on vientiä.
korjausta tuohon. Naiset elää yksin kun eivät huoli puoliakaan tarjolla olevista miehistä. Pienellä osalla miehiä on vientiä. Ei taida yksinelon rohkeudesta olla kyse, ainoastaan siitä että helppo naisen olla yksin kun halutessaan saa sormia napsauttamalla miehen. Miehillä noin ei ole, joten ymmärrän miksi suurin osa miehistä ei haluaisi "rohkesti elää yksin".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
njkmn kirjoitti:
korjausta tuohon. Naiset elää yksin kun eivät huoli puoliakaan tarjolla olevista miehistä. Pienellä osalla miehiä on vientiä. Ei taida yksinelon rohkeudesta olla kyse, ainoastaan siitä että helppo naisen olla yksin kun halutessaan saa sormia napsauttamalla miehen. Miehillä noin ei ole, joten ymmärrän miksi suurin osa miehistä ei haluaisi "rohkesti elää yksin".
Kolmenkymmenen parisuhdevuoden jälkeen on ihanaa olla yksin. Vaikka olisi vaikeaa saada mies niin yksinolo olisi silti yhtä ihanaa. Ei sillä ole merkitystä ainakaan minulle. Yksinolo on tietoinen valinta riippumatta siitä saisiko miestä vai ei.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vainiin.. kirjoitti:
Kolmenkymmenen parisuhdevuoden jälkeen on ihanaa olla yksin. Vaikka olisi vaikeaa saada mies niin yksinolo olisi silti yhtä ihanaa. Ei sillä ole merkitystä ainakaan minulle. Yksinolo on tietoinen valinta riippumatta siitä saisiko miestä vai ei.
Niinkin! Mutta varmaan minunkin mietteitteni mukaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Voisihan isikin ehdottaa radikaalisia uudelleenjärjestelyjä äidin muutettua pois. Mieti ihan vakavasti ja kerro vaimollekin miettiväsi muuttoa takaisin vanhempiesi naapurustoon, saadaksesi lastenhoitoapua. Arvatenkin myös jotta lapsilla olisi turvallinen ja terveellinen kasvuympäristö (jotenkin arvelen isän olevan maaseudulta/pieneltä paikkakunnalta). Nyt olisi hyvä aika muuttaa kauaksi kun vasta vanhin aloittelee koulutaivaltaan. Mieti asiaa!
Ilmianna
Jaa
Pieni päivityksen paikka. Perheneuvola-käyntejä takana kolme, työterveyspsykan tapaamisia kaksi. Yksi tilanteemme tuntevan pariskunnan tapaaminen, muutama ystäväkeskustelu, tuskan tilitystä täällä, sekä tauotonta pohdiskelua ja analyysiä asiasta. Aikaa shokkiuutisesta 5 ja puoli viikkoa. Alan tottua ajatukseen erosta, mutta sen hyväksyminen on vielä vaiheessa.

Vaimo kertoi sosiaalityöntekijälle tekemästään plus-miinus-listasta. Kotiinjäämisen puolesta -sarakkeen alle löytyi melkoinen joukko puoltoja. Eron puolesta -sarakkeeseen vain muutama. Sosiaalityöntekijä puhui argumenttien painotuseroista, me enemmänkin arvoista. Tuntuu, että kohtasimme toisemme tunnetasolla, pitkästä, pitkästä aikaa. Arvot, yhteisiksi luultujen perusarvojen eroistako erimielisyytemme johtuvatkin?!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
7 VASTAUSTA:
Kannattaa katsella vähän tarkemmin jatkossakin niitä vaimon puuhia vieraiden miesten kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mä luulen, että teidän erimielisyydet johtuvat siitä vaimon uudesta ihastuksesta. Puhuitteko jo perheneuvolassa siitä asiasta?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
voi olla mutta.... kirjoitti:
Mä luulen, että teidän erimielisyydet johtuvat siitä vaimon uudesta ihastuksesta. Puhuitteko jo perheneuvolassa siitä asiasta?
Jostainhan se uuden ihastuksen tarve johtuu yleensä. Oikeasti aviomiehessä voi olla vikaa.
Näinhän se menee silloinkin kun mies ihastuu ulkopuoliseen. Vaimossa se vika silloin on?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
luulenn kirjoitti:
Jostainhan se uuden ihastuksen tarve johtuu yleensä. Oikeasti aviomiehessä voi olla vikaa.
Näinhän se menee silloinkin kun mies ihastuu ulkopuoliseen. Vaimossa se vika silloin on?
Tai sitten ei kannata etsiä syyllisiä ja osoitella viallisia. Vanha suhde on vain ajautunut joiltain tai monilta osin toimimattomuuteen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
luulenn kirjoitti:
Jostainhan se uuden ihastuksen tarve johtuu yleensä. Oikeasti aviomiehessä voi olla vikaa.
Näinhän se menee silloinkin kun mies ihastuu ulkopuoliseen. Vaimossa se vika silloin on?
Ei tarvi olla vikaa! Miksi aina puolustellaan petturuutta sillä että petetyssä voi olla jotain vikaa. Ei se silti oikeuta pettämistä. Eikö voi pettäjä myöntää että hakee itsekkäästi uutta jännitystä..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sssna kirjoitti:
Ei tarvi olla vikaa! Miksi aina puolustellaan petturuutta sillä että petetyssä voi olla jotain vikaa. Ei se silti oikeuta pettämistä. Eikö voi pettäjä myöntää että hakee itsekkäästi uutta jännitystä..
Ei tarvitsekaan. Mutta lähes aina on niin että kun mies pettää niin syy on vaimossa. Miehen mielestä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
luulenn kirjoitti:
Ei tarvitsekaan. Mutta lähes aina on niin että kun mies pettää niin syy on vaimossa. Miehen mielestä.
No sehän on niitä omantunnon soimauksia vaan!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
---on ei-kärynneen pettäjän tavoite parisuhdekriisissä. Kaikista ongelmista puhutaan erittäin paljon. Ihan kaikista, pienistäkin, hammastahnatuubin puristamisesta alkaen, Mistä muusta tahansa mutta ei puhuta hänen omasta uskottomuudestaan. Mikäli tahansa esiin tullut asia edes liipaisee läheltä, kierretään keskustelun ajautuminen väärään asiaan pois, uhkaillen, vastasyytellen, suuttuen, vihalla, ylimielisesti "ei kuule kiinnosta", millä tahansa tavalla, sillä tästä aiheesta pettäjä ei halua puhua.

Ap, ota pokkana esiin perheneuvolassa "puhutaanko tällä kertaa uskottomuudesta parisuhteessa" ...jos tarvis, jatka vasta sitten "Ihan yleisellä tasolla." Ei tarvitse syyttää vaimoasi, mutta seuraa vaimosi reaktiot ehdotuksees/asiakeskustelussa erittäin tarkasti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Olen samaa mieltä Tuosta "uskottomuudesta"/ihastumisesta kannataa pariterapiassa puhua vaikka ärsytykseen asti.

Jankaamiseksihan ja itkuideksi se todennäköisesti menee, mutta kokemuksesta voin sanoa, että asian käsittely auttaa. Ei se kovin helppoa kyllä ole, kun miehenä pitää ottaa asia esille, nain: "Puhutaan siitä, kun vaimoni ihastui toiseen mieheen". Kahdestanne asiasta ei kannata puhua, senkin voin kertoa oman kokemukseni perusteella.

Taustalla varmaan on paljon asioita, jotka antoivat tilaa ihastumiselle, mutta minustakin tuntuu siltä, että se ihastus nyt ongelmanne aiheuttavat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mies. kirjoitti:
Olen samaa mieltä Tuosta "uskottomuudesta"/ihastumisesta kannataa pariterapiassa puhua vaikka ärsytykseen asti.

Jankaamiseksihan ja itkuideksi se todennäköisesti menee, mutta kokemuksesta voin sanoa, että asian käsittely auttaa. Ei se kovin helppoa kyllä ole, kun miehenä pitää ottaa asia esille, nain: "Puhutaan siitä, kun vaimoni ihastui toiseen mieheen". Kahdestanne asiasta ei kannata puhua, senkin voin kertoa oman kokemukseni perusteella.

Taustalla varmaan on paljon asioita, jotka antoivat tilaa ihastumiselle, mutta minustakin tuntuu siltä, että se ihastus nyt ongelmanne aiheuttavat.
Hmm. Viimeksi perheneuvolassa sovittiin, että puhutaan eron aiheuttamista vaikutuksista ja sitä kautta uusista järjestelyistä. Eli asumisesta, töitsä, öistä ja kuljetuksista. Ei mieluinen puheenaihe sekään, jos ei ihastumisjututkaan. Paitsi vaimolleni, hänelle muuttopuheet sopinevat passelisti. Enpä tiedä, pitäisikö tässä kohtaa heittäytyä itsekkääksi!?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Isä ja lapset kirjoitti:
Hmm. Viimeksi perheneuvolassa sovittiin, että puhutaan eron aiheuttamista vaikutuksista ja sitä kautta uusista järjestelyistä. Eli asumisesta, töitsä, öistä ja kuljetuksista. Ei mieluinen puheenaihe sekään, jos ei ihastumisjututkaan. Paitsi vaimolleni, hänelle muuttopuheet sopinevat passelisti. Enpä tiedä, pitäisikö tässä kohtaa heittäytyä itsekkääksi!?
Vaimosi ei halua kuulla mitään ikäviä syyllistämisiä ja itkuvirsiä.

Ihme kun vaimosi ei ole vielä keksinyt sanoa eron syyksi sitä, että olet huono eroamaan. Sitten jos muutut hyväksi eroajaksi, niin vaimosi pääsee sinusta helpolla eroon.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hyvä Isä ja lapset, on suositeltavaa puhau, noista, töistä, öistä ja kuljetuksista ja lapista eritoten, ei varmasti miellyttävää.

Kun asiat ovat noin, harvoin se äiti taitaa perääntyä, joten kannattaa nyt sopia lasten kannalta oikein asiat, jotta he eivät joutuis enää enmpää kärsimään.
Voin sanoa, että lapset ovat ehkä nyt vaiti, pelosta menettää vielä koti kotonaan, jossa edes toinen vanemmista asuua ja pelottavaa on kun äidin tai isän viereen köpii se uusi suhde.
Minulle lapset itkivät sitä, että eivät saa enää mennä äidin kainaloon, asiat ovat lapselle pelottavia, joten vielä kymmenvuotias lapsi kaipaa päästä äidin tai isän viereen ilman että siellä on tuo uusi köriläs.
Koti ei oel koti, kun sinne muuttaa ulkopuolinen henkilö, sitä teidän eronneet ihmiset pitöisi ajatella enmmän, lapsi ei tule onneliseksi nähdessään jonkun toisen äidin tai isän kainalossa, pusssaamassa.

Onko unohtunut kokonaan olla äiti tai isä.
Ilmianna
Jaa
Nimenomaan! Eroaminen lapsiperheessä on vastuutonta. Erota jos pitää, niin sitten pitäisi olla ilman niitä uusia suhteita ja keskittyä lapsiinsa ja heidän hyvinvointiin. Mikään ei inhota ja järkytä lapsen mieltä kuin se että perheeseen änkeää joku ulkopuolinen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Lapsesta tehdään suojakilpi, jolla avioliittoa yritetään pitää koossa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Elämä vie. Huomaan leukani olevan alempana kun aiemmin, mutta se ei tarkoita luovuttamista, ainakaan vielä. En osaa tarkkaan sanoa, miksi minä, ylpeä äijänjäärä jo monennessako polvessa, en osaa antaa periksi. Päinvastoin, tunnen omituista ylpeyttä ja rauhaa, kun kerron vaimolleni, että en aio luovuttaa.

Hän tuskin nauttii jutuistani, mutta en jaksa siitä enempää stressata. Mutta kun hän kuitenkin minut jättää, niin kai minun pitäisi vähän muutakin miettiä!?

Rakkaus on omituinen juttu. Ei järjellä slitettävä. Tuomittava, jos siltä tuntuu, elämä vie.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA: