Ollaa oltu kavereita 8 vuotta. Juttelimme viime viikolla ja minulle selvisi että kaverini ei ymmärrä vieläkään kuinka paljon rakastan harrastustani. Kysyin häneltä suoraa, tulisiko hän joskus katsomaan kisojani. Vastaus oli ei, koska se ei kiinnosta. En tiiä haluanko edes enää panostaa ystävyyteemme. Mielestäni se ettei hän tule edes katsomaan kerran treenejä tai kisoja, kertoo siitä että hän ei edes välitä minusta oikeasti. Menin katsomaan toisen kaverini tanssikisoja, vaikka en niitä seuraa ollenkaan. Mutta totta kai menin, hän on minun ystäväni. Menisin katsomaan ihan mitä vain, vaikka shakkia(anteeksi vain shakin pelaajille, pelkkä esimerkki:)), ystävieni vuoksi. Olenko kohtuuton?
Olenko kohtuuton?
En tiedä mitä tehdä
10190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hän siis myös kävi kokeilemassa kyseistä urheilulajia nykyisen poikaystävänsä kanssa (eivät olleet silloin vielä yhdessä). Minun kanssani ei ikinä suostunut
Et ole lainkaan kohtuuton. Aika kummalliselta tuo käytös kuulostaa, varsinkin jos
pyysit häntä kerran katsomaan, ei jatkuvasti. Minäkin olisin jossain määrin
loukkaantunut tuosta.
Oletko varma, ettei kyse ole ystäväsi ajanpuutteesta?
En usko että se on ajanpuutteesta. Saattaisi olla ehkä kateudesta? En kuitenkaan ole superhyvä harrastuksessani, mutta en ole oikein keksinyt mitään muuta syytä. Hän ei suostunut edes yläasteella ikinä harrastamaan sitä. Kiitos paljon vastauksestasi!
Ennen kuin kehität ison ongelman tästä asiasta, tee vielä ystävällesi selväksi, että sinulle olisi tärkeää, että hän tulisi edes kerran katsomaan. Jos hän kieltäytyy sittenkin... niin, enpä osaa suoralta kädeltä mitä pitäisi tehdä. Riippuu sitten
muista tekijöistä eli ystävyyden lujuudesta kaiken kaikkiaan. Lujaa ystävyyttä tuo asia ei kaada.
Jonkin verran ellei jopa melko paljon riippuu myös äänensävyistä, joita tässä keskustelussa on käytetty, ja nehän eivät välity näin tekstistä.
Kiitos avustasi. Katsotaan miten asia etenee. Olisin vaan toivonut että hän olisi tajunnut sen itsekin. Kaikki muutkin ystäväni, jotka eivät edes harrasta/seuraa lajia, ovat kiinnostuneita ja niin, mut ihmiset ovat erilaisia. Ei se ole niin tärkeää, ettei hän tule katsomaan, vaan se ettei häntä kiinnosta pätkänvertaa. Se tuntuu, ettei hän välitä minusta. Mutta kai se niin vain on, että puhumalla selviää.
Olet. Kyse on sinun harrastuksestasi, ei hänen. Et voi pakottaa ketään olemaan kiinnostunut asiasta, joka on sinulle tärkeä edes ystävyyden nojalla.
Luultavasti tosiaan, aivan kuten epäilitkin kaverisi ei ymmärrä kuinka tärkeää sinulle olisi, että hän tulisi katsomaan kisojasi.
Olet kysynyt häneltä kerran suoraan, tulisiko hän joskus katsomaan kisojani. Vastaus oli ei, koska se ei kiinnosta.
Kaverisi oli vain rehellinen, häntä ei kiinnosta. Olet pyytänyt häntä katsomaan vain kerran, ei hän voi siitä päätellä, kuinka tärkeää sinulle olisi että hän tulee yleisöksesi.
Kysypä itseltäsi, MIKSI sinulle on niin tärkeää, että kaverisi tulee katsomaan kisojasi?
Onko kenties takana tiedostamatonta narsistista pätemisenhalua? Haluatko päästä loistamaan hänen silmissään? Yrittää tehdä häneen vaikutuksen veuhtomalla lavalla? Haluatko tehdä hänet kateelliseksi kun hän joutuu näkemään miten taitava ja menestyksekäs lajissasi oletkaan?
Onko kyse narsistisesta tarpeesta saada narsistin yleisöä (narsistinen lähde) itsellesi ja nyt olet kokenut narsistisen loukkauksen, kun sinua ja mieletöntä taitavuuttasi ei haluta tulla ihastelemaan?
Sinua kismittää, kun kaverisi ei olekaan samanlainen kuin sinä ja arvosta korkealle asiaa, joka sinusta on hieno juttu?
Ystävyys on ihan eri asia, kuin toisen yleisönä oleminen ja samoista asioista diggaileminen ja puhuminen. Samanlaiset kiinnostuksenkohteet ja tietty samankaltaisuus ovat toki plussaa ystävyydessä, mutta eivät välttämättömyyksiä. Erilaisten ihmisten kanssa ystävyys on erilaista.
Mieti, mikä ystävyydessänne on hyvää. Kirjoita vaikka ranskalaisilla viivoilla ylös suhteenne plussat ja miinukset ja katso sitten, kannattaako suhdettanne jatkaa. Jos yleisöksi tulemattomuus on mielestäsi suhteenne suurin miinus, niin kyllä, olet mielestäni kohtuuton ja pikkusieluinen.
Jos se kuitenkin on sinulle kynnyskysymys, tee se ystävällesi selväksi.
Kerro suorin sanoin , että haluat, että hän tulee edes kerran elämässään katsomaan kisojasi, muuten harkitset jo välien poikkilaittamista! Luultavasti kaverisi tyrmistyy, pitää sinua naurettavana, kohtuuttomana ja ehkä alatte asiasta riitelemäänkin, voi tulla se kaipaamasi välirikkokin, mutta saatpahan ainakin haluamasi lopputuloksen. Tai sitten kaverisi tulee katsomaan kisojasi väkisin, ei ole vaikuttunut ja on näreissään, kun on sinun mieliksesi joutunut tuhlaamaan niin paljon aikaansa asiaan, joka ei häntä kiinnosta pätkän vertaa.
Kerro nyt toki vielä mitä harrastat. Ketään normaalia ei kiinnosta seurata jotain aitajuoksua, kuulantyöntöä tai voimistelua, saati muitakaan lajeja. Yleensä yleisönä on lajin muita harrastajia tai harrastajien vanhempia.
En pakota häntä pitämään harrastuksestani, katsomaan sitä 24/7 tai kuuntelemaan höpötyksiäni siitä koko ajan. Olisi mukavaa kuitenkin edes joskus puhua siitä hänelle, tai kokeilla sitä joskus yhdessä. Mielestäni se kuuluu ystävyyteen.
Olen kysynyt aikaisemminkin, joskus yläasteella. Vastaus oli sama, ja silloinkin se loukkasi yhtä paljon. Sanoi sen vielä todella törkeästi.
En ole narsistinen. Enkä ole huipulla harrastuksessani. Mielestäni ystävän kuuluu tukea, välittää toisesta, olla iloinen puolestani ja olla välillä ylpeä saavutuksistani. Ylpeällä tarkoitan olla ylpeä onnistumisista, ei sellasta koppavaa "minä olen paras" ylpeyttä. En todellakaan ole sellainen ihminen.
Ystävyyttä on kyllä erilaista. Mutta samoja arvoja täytyy olla. Eihän siitä tule mitään jos kummatkin ovat liian erilaisia. En tiedä millaisia ystävyyssuhteita sinulla on.
Tämä ei tietenkään ole ainoa syy, minkä takia olen miettinyt ystävyytemme katkaisemista. Vain yksi niistä, ja tärkeä minulle. En todellakaan kaipaa välirikkoa, pitkän ystävyytemme ja kokemamme takia. Mutta mitta alkaa vaan olemaan täysi, kun tuntuu että olen meistä se ainut joka oikeasti välittää. Haha enkä usko että tunti ystävänsä harrastukseen tuhlaaminen on kauheaa ajantuhlausta! :D
Ihan oikeesti? Normaalia? Olet oikeassa yleisöstä, mutta siellä on myös ystäviä tai ihan muuten vain lajista kiinnostuneita. En halua kertoa harrastustani, koska jos hän sattumalta lukee tämän, en halua että hän tunnistaa. Sitäpaitsi, se ei ole asian pääkohta.
Ehkä kaverillasi on ikävä kokemus siitä, että hän on käynyt katsomassa jonkun toisen lempiharrastusta?
Tai ehkä juuri sinun harrastukseesi liittyy joku hänen kokemuksensa, kenties ajalta jolloin ette vielä edes tunteneet toisianne.
Ehkä hän on vain viisas ja tietää tylsistyvänsä katsomossa. Mitä sitten tykkäisit?
Voi olla, kiitos ajatuksistasi. En tietenkään pakota häntä tulemaan katsomaan, enkä halua että hän kyllästyy katsomossa. Mutta en silti jaksa uskoa että hän tylsistyisi, jos tulisi esim. katsomaan kisojani. Ei hänen tarvitsisi yksin tulla ja olla koko päivää. Tai jos kokeiltaisiin urheilulajia yhdessä, ei sitäkään tarvitse tunti tolkulla tehdä.
Nyt kun olen alkanut pohtimaan tilannetta kunnolla, niin hän ei ole ikinä edes kysynyt miten meni kisat, vaikka hän tiesikin niistä. Ja joskus saattoi tulla mitalikin, ei hän ikinä edes onnitellut.
Ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät edes tajua sitä, että se merkitsee paljon, jos tuttavat tulevat katsomaan. Nuorin siskoni harrastaa lajia, joka on ehkä hieman tylsähkö niille, jotka eivät lajista mitään tiedä (kuten jopa minulle), mutta menen kuitenkin aina katsomaan, kun tiedän että hänellä on kisat. Veljeni ei tule koskaan. Tiedän, että se on paha pala siskolleni, mutta vaikka olen siitä veljelleni sanonut, ei hän näe asiaa kovin isona juttuna. Eikä siskoni halua alkaa painostamaan tulemaan, jos toista ei kiinnosta. Ei kaikki vaan tajua sitä että läsnäololla saattaisi olla suurempikin merkitys. Ja joillain itsekkyys tuollaisissa asioissa on korkealla tasolla, vaikka hyvä ystävä haluaa ollakin ja välittää suuresti.
Ystäväsi todennäköisesti mietti vastauksessaan lajia, ei sinua.