Homma ei toimi jos yksikään on joku unelmoija tai sättäri.Ei ainakaan asiakaspalvelussa.Pitäisi olla juonessa mukana eikä haahuilla siellä täällä ja pyöriä jaloissa.Pitää sanoa itsensä irti eikä sekoittaa muiden pakkaa suotta jos työ ei maita.Sain tänään sellaisen raivarin että oksat pois ja yksi lähti häntä koipien välissä kotiin.Toivottavasti huomenna on vähän parempi tahti eikä pakoile asiakastilanteita,ei ne pure.Pitkä pinna on mullla mutta joku raja saakeli!Tuolla asenteella ei kannata tehdä töitä ja pakoilla tilanteista.Jää kotiin jos työ ei maita.Turhaan sitä töissä notkuu jos asenne on että pitää pakolla töissä viettää aikaa naama alaspäin.Negatiivinen asenne pakolla tarttuu ja tänään se tarttui minuun vaikka olen ollut positiivisella mielellä ja katsonut läpi sormien monia tilanteita.Eikö tuollaisia työntekijöitä edes hävetä?
Kun jurpo työkaveri
Hihansa polttanut
41102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkään en kestä sitä, kun tullaan töihin niin ensimmäisenä sanotaan; Ku ei huvita yhtään. Mikä saatana pakottaa käymään töissä jos ei huvita? Jos on velkaa ja perhe niin luulis työn maistuvan että saa viedä kakaroille leipää pöytään ja lainanlyhennykset hoidettua. Toinen ryhmä on ne laiskat jotka haluaa töitä, mutta ei niitä tee.Kolmas ryhmä on nämä opiskelijat.. Jos opiskelijabileet on tiedossa ja läksyt sun muut painaa niin sanokaa ajoissa että ette pääse töihin. Vituttaa menettää vapaapäivä kun tulee viestiä "pääsetkö töihin?". En osaa olla sanomatta ei ja se raha kelpaa kyllä.
Tuttu tunne. Ollaan kuuneltu erästä pessimistiä joka on ollut kokoajan irtisanomassa itteensä - kylvää negatiivista asennetta tieten tahtoen. Alkaa masentaa kun haukutaan palkat, työvälineet, pomot ja vähän muitakin, manataan paikka alimpaan helvettiin.. Oma itsetuntokin kolahtaa, jotkut sentään pitävät paikasta ja ansaitsevatkin enemmän. Mutta nehän ovatkin ihan hulluja hänen mielestään. Silti itsekin saapuu töihin urhoollisena kuin pakotettuna. Uhoaminen alkaa tarttumaan ja selvän viikonlopun viettäminenkin turhan vaikeaa kun on ärsytys pakko unohtaa jotenkin. Vaikka palkka onkin huonommasta päästä ja pomot kusettaa jne, ei tällä hetkellä muutavaihtoa oo, eikä ole työkavereillakaan marmattajilla itselläkään.. Onhan se leipä ansaittava muttei apinanraivolla sentään.. Työnilon kokeminen on harvinaista ja jos vielä aamusta oli mukavaa, tämä narisija torpedoi varsin nopeasti senkin hyvän mielen. Yritän vain laskea kaiken läpikorvien, mut välillä se on vaikeaa kun kaikki puheet lopulta kääntyy samaan jokapäiväiseen valitusvirteen. Asiasta oli myös juttua viimeisimmässä työ&turvallisuus lehdessä.
Turha sitä on ite hermostua toisista ihmisistä työmaalla. Ite oon kokeillut yltiöpositiivisuutta, kannustamista ja kaikkea vast. näihin onnettomiin. Tehoaa toisinaan. Voi kyllä vaikuttaa jo vittuilulta, mutta naurun kautta toinenkin huomaa oman tyhmyytensä/tyhjyytensä ja itselle päivä on huomattamasti parempi. Turha haaskata aikaa toisten kyttäämiseen. Iloa, vaikka väkisin! Try it!
Tuo on kuin suoraan omalta työpaikaltani. Meidän valittaja on töihin tullessaan tiennyt palkan ja työtehtävät, silti ei osaa kuin valittaa, tyrkkää muille tehtävät jotka ei hänen arvolleen sovi ja elää yli varojensa ja sitten valittaa palkasta. olen yrittänyt muistaa että työ on vain työtä ja todellinen elämä on muualla, mutta vetää mielen matalaksi. Koitetaan jaksaa.