Tämä nyt menee vähän ohi ehkä aiheen, mutta kirjoitanpa kuitenkin.
Olin ensimmäisessä avioliitossa väkiväaltaisen miehen kanssa. Turpiin tuli joka käänteessä ja henkinen väkivalta oli todella julmaa. Vieraita naisia mies pyöritti koko liittomme ajan. Ensimmäiseen liittooni menin kun olin vielä alaikäinen, melkein lapsi, ja vihille heti kun laki sen salli.
Onneksi siitä liitosta selvisin hengissä. Henkisten haavojen paikkailu jatkui pitkään ja jatkuu varmasti läpi elämän.
Olen kuitenkin uskaltautunut aloittamaan uuden suhteen 12 vuoden sinkkuelämän jälkeen. Uusi suhde on kestänyt nyt viisi vuotta.
Toisinaan juttelen nykyiselle kumppanilleni niitä tuntemuksiani ja kerron miten pelko haavoitti minua ensimmäisessä liitossani.
Yleensä mies on vain kuunnellut ja ottanut kainaloon. Vähän aikaa sitten hän kuitenkin heitti sellaisen kommentin, joka sai minut melkein järkyttymään.
Hän kysyi minulta, olenko koskaan ajatellut miksi mies löi ja alisti minua, mikä minussa oli vikana, mitä tein väärin.
Hiukseni nousivat melkein pystyyn. Kuinka monta vuotta olenkaan kuunnellut terapeuttini vakuutteluja, että väkivalta ei ole uhrin vika. Ja nyt nykyinen puolisoni melkein suoraan sanoi, että vika ex mieheni väkivaltaisuuteen onkin minussa.
Tunteeni nykyiseen mieheeni tipahtivat heti -50. En voi sille mitään. En halua, että hän koskee minuun tai tulee lähelleni. Pelkään.
Kertokaa hyvät ihmiset, miten miehet voi ajatella näin. Onko ihan oikeasti oikeutettua lyödä, uhkailla, alistaa ja pahoinpidellä ja sitten väittää sen olevan uhrin omaa syytä. Miten nykyinen puolisoni voi myöskin ajatella, että ex:n käytös on ollut minun syytäni.
Olin ensimmäisessä avioliitossa väkiväaltaisen miehen kanssa. Turpiin tuli joka käänteessä ja henkinen väkivalta oli todella julmaa. Vieraita naisia mies pyöritti koko liittomme ajan. Ensimmäiseen liittooni menin kun olin vielä alaikäinen, melkein lapsi, ja vihille heti kun laki sen salli.
Onneksi siitä liitosta selvisin hengissä. Henkisten haavojen paikkailu jatkui pitkään ja jatkuu varmasti läpi elämän.
Olen kuitenkin uskaltautunut aloittamaan uuden suhteen 12 vuoden sinkkuelämän jälkeen. Uusi suhde on kestänyt nyt viisi vuotta.
Toisinaan juttelen nykyiselle kumppanilleni niitä tuntemuksiani ja kerron miten pelko haavoitti minua ensimmäisessä liitossani.
Yleensä mies on vain kuunnellut ja ottanut kainaloon. Vähän aikaa sitten hän kuitenkin heitti sellaisen kommentin, joka sai minut melkein järkyttymään.
Hän kysyi minulta, olenko koskaan ajatellut miksi mies löi ja alisti minua, mikä minussa oli vikana, mitä tein väärin.
Hiukseni nousivat melkein pystyyn. Kuinka monta vuotta olenkaan kuunnellut terapeuttini vakuutteluja, että väkivalta ei ole uhrin vika. Ja nyt nykyinen puolisoni melkein suoraan sanoi, että vika ex mieheni väkivaltaisuuteen onkin minussa.
Tunteeni nykyiseen mieheeni tipahtivat heti -50. En voi sille mitään. En halua, että hän koskee minuun tai tulee lähelleni. Pelkään.
Kertokaa hyvät ihmiset, miten miehet voi ajatella näin. Onko ihan oikeasti oikeutettua lyödä, uhkailla, alistaa ja pahoinpidellä ja sitten väittää sen olevan uhrin omaa syytä. Miten nykyinen puolisoni voi myöskin ajatella, että ex:n käytös on ollut minun syytäni.
Vastaukset 53
Vanhimmat
onhan siinä pointti: ärsytitkö tai provosoitko sinä exääsi? nimittäin kyllä uskon minäkin, että ihan kenet tahansa saa ärsytettyä käyttämään väkivaltaa!
en tietenkään sano, että asia olisi noin ollut, mutta on niitäkin tapauksia kun oikein ärsyttämällä ärsytetään toista. tämä on aika yleistä naisten käyttämää henkistä väkivaltaa.... ja sitten itketään kun mies käytti sitä fyysistä, vaikka itse ajettiin toinen siihen pisteeseen. ei tervettä tämäkään.
kuten myös on ihan perkeleen typerää jäädä suhteeseen jossa on ilmennyt väkivaltaa (oli sitten henkistä tai fyysistä). jos ei lähde ensimmäisestä lyönnistä (tai räksytyksestä) niin tavallaan hyväksyy, että toisen on ok mättää sinua turpaan (fyysisesti tai henkisesti). ja sitten on turha itkeä kun nyrkkiä sataa kun itse on moiseen suhteeseen jäänyt.
Kerro minulle, miten 16 vuotias neitsytmorsian provosoi 10 vuotta vanhempaa miestä lyömään? Olin lapsi sen hullun kynsissä.
Minä joka olin niin kiltti, että en varmasti missään hanttiin laittanut tai poikkipuolista sanaa sanonut.
Mutta kai se oli sitten se syy hakata, olin liian kiltti. Ja lopulta niin arka, että en uskaltanut poistua kotoa muualle kuin töihin, etten vain aiheuttaisi noita raivokohtauksia kohtaamalla muita miehiä esim. marketissa. Töihinkin mies teki tarkistus soittoja päivittäin ja joskus jopa piipahti katsomassa yllättäen.
Mutta tottakai miehen pitää ajatella, että vika on naisessa. Vaikka olisin kierinyt lattialla ja kehrännyt kuin kissa, turpiin olisi tullut kuitenkin.
Yksi esimerkki syistä, miksi ex löi, oli että rintani olivat liian suuret hänen makuunsa.
Mutta se elämä on taakse jäänyttä. Nyt olikin kysymys luottamukseni romahtamisesta nykyistä miestäni kohtaan.
"Kerro minulle, miten 16 vuotias neitsytmorsian provosoi 10 vuotta vanhempaa miestä lyömään?"
kuten sanoin: ihmiset kyllä osaavat ärsyttää toista halutessaan vittuilemalla jne.
ei ole temppu eikä mikään saada toinen raivoihinsa
Minulla ei ole tapana v****illa tai ärsyttää muita ihmisiä tahallisesti. Olen erittäin rauhallinan ja rauhaa rakastava ihminen.
Kun olin 16 vuotias, olin todellakin maailmasta mitääntietämätön ns. tynnyrissä kasvanut pikkutyttö.
Tuo kymmenen vuotta vanhempi eksäni todellakin otti niska-perse otteen elämästäni heti kertaheitolla. Uskon, että ei edes tiukemmissa muslimimaissa pidetä akkaa niin tiukasti hellan ja nyrkin välissä kuin mitä olin. En saanut nostaa katsettani lattiasta edes miehelleni puhuessani.
Todennäköisesti miestä nimenomaan ärsytti tuo minun kiltteyteni ja se, etten koskaan laittanut hanttiin. En teoin enkä sanoin. Hän olisi voinut ottaa minut hengiltä paljain käsin enkä olisi päästänyt ääntäkään.
Nykyään sentään osaan puolustaa itseäni edes hieman.
Mutta kuten huomaat, sinuakin miehenä ärsyttää se, että naiset alistuvat. Eli olisit valmis lyömään naista joka on edessäsi alistunut.
Ja sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. En tiedä liekö totta vai ei, että se joka lyö, tuntee nautintoa lyödessään.
miksi sä koitat laittaa sanoja mun suuhuni?
Sulla "lifemocker" ei taida olla kaikki muumit laaksossa.
"Romahtaa" - jätä tällaisen ääliön kommentit huomioimatta. Ja jos nykyinen miekkoses käy suo pelottamaan, niin eipä siihenkään kannata jäädä. Kait kysyit häneltä että minkälaiset asiat hänen mielestään olisi sellaisia jotka voisi "oikeuttaa" väkivaltaan. Jos sieltä tulee yksikin - ota ja lähde.
VOI jestas tota lifemockeria!!!!!!!!!!!!! LYÖMINEN ei ole ikinä OIKEUTETTUA, ei vaikka kuinka ärsyttäis toista, EI IKINÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!! TOTTAKAI lyöjä aina syyttää uhria, AINA! teit jotakin, sanoit jotakin, käyttäydyit tietyllä tavalla jne... Kyllä se on lyöjässä se vika, terapeutit ovat oikeassa, lifemocker tuskin on terapeutti!
AP, se ei ole sinun syysi, ei ikinä.. lyöjä ei ole terve. Olen itse ollut myös väkivallan uhri lähes koko ikäni. Koin aina että se oli minun syy. IHAN sama jos vaikka kuinka hyppisin nenille tai tekisin mitä tahansa ei se oikeuta lyömään.
EHKÄ sun miehesi ei vaan yksinkertaisesti JAKSA enään kuunnella sun puheita siitä menneisyydestä, oli vaan huonolla tuulella, ärsyyntynyt ja lotkautti tuon, AJATTELEMATTA sen enempää... Ikävä kyllä ei kukaan jaksa ikuisesti kuunnella. Sinun tapauksessasikin menneestä on jo niin kauan, jospa siirtyisit eteenpäin ja jättäisit meneet taaksesi.. Olet kauan ollut uuden miehesi kanssa, jos ei väkivaltaa ole niin anna anteeksi exällesi ja uskalla luottaa nykyiseen, anna menneiden olla menneitä ja lopeta niistä puhuminen.. Mä olen ainakin huomannut ettei kukaan läheisistäni enään jaksa kuunnella mun jauhamista menneistä, ne on niin kaluttuja aiheita... JOTEN on aika lopettaa niistä jauhaminen, antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin.. Menneisyys ei silti mihinkään katoa, mutta ei se sillä JAUHAMISELLAKAAN miksikään muutu.. Jos käyt terapiassa niin mitä jos puhuisit noista vaan siel terapiassa ja antaisit nykyiselle miehellesi mahdollisuuden.. Miltä sinusta tuntuisi jos miehesi jatkuvasti puhuisi omasta paskasta menneisyydestään, eikä antaisi sinulle mahdollisuutta näyttää ettei kaikki ole samanlaisia???
Niin totta.
Yleensä en kaivele tätä sontaa, jota raahaan mukanani. Joskus ne vain tulee esille jonkun muun keskustelun yhteydessä.
Esim. tuo josta edellä kerroin kun nykyinen kumppanini kysyi mikä vika minussa on, että ex mies löi, tuli esille toisenlaisen keskustelun yhteydessä. Muistaakseni puhuimme uskollisuudesta, koska nykyinen kumppanini kertoi katselevansa naisten rintoja ja kysyi koenko sen loukkauksena itseäni kohtaan jne.
Kerroin, että en koe ja itse en voisi koskaan katsella muita miehiä "sillä silmällä" koska syvällä minun sisimmässäni elää edelleen pelko toisen mustasukkaisuudesta.
Läheisistäni ei kukaan tiedä että entisessä avioliitossani oli väkivaltaa. Äitini sai tietää asiasta vasta pari vuotta sitten ja erostani on kulunut kohta kaksikymmentä vuotta. Työkaverini ja ystäväni eivät tiedä. Niin paljon häpeän sitä jaksoa elämässäni. Nykyiselle kumppanilleni olen kertonut.
henkinen väkivaltakaan ei ole yhtään sen oikeutetumpaa.
turha itkeä jos on itse ensin käyttänyt henkistä väkivaltaa niin, että ajaa toisen käyttämään fyysistä.
helvetin typerää se on kaivaa verta nenästään ja sitten itkeä kun nokka vuotaa.
Sinulla on outoja ajatuksia naisista lifemocker.
ei ole mikään uutinen, että naiset eivät hyväksy tasavertaista kohtelua, vaikka tasa-arvosta jauhavatkin.
lifemocker: entäpäs jos se MIES oli ENSIN käyttänyt henkistä väkivaltaa naista kohtaan, sit nainen antoi samalla mitalla takaisin henkistä väkivaltaa, ja sit se mies löi??? Tajuutko että tuo "kumpi teki ensin" ei lopu mihinkään. Mutta ISON RAJAN ylittää jos alkaa käydä käsiksi kun ei enää PYSTY älyllä puolustamaan keskustellen tekojaan esim. Kun ei puhuminen onnistu, pitäisi myöntää riidassa oma tappionsa, että esim. on tehnyt väärin, tai kannattaa väärää asiaa, ja että toinen on oikeasa. Mutta lyöjä tässä kohtaa ei suostu elämään oikeiden pelisääntöjen mukaan, vaan ottaa nyrkit käyttöön, näin psykopaatti/ narsisti toimii: kun hänen valheensa tai tietämättömyytensä on osoitettu, nöyrtymisen ja anteeksipyytämisen tai sen myöntämisen sijasta alkaa fyysinen tappelu! Hah haha!
parempi erota jos ei osata asioista puhua normaalisti. huutaminen jo kertoo sen, että kyseiset ihmiset eivät sovi yhteen
mitä näitä sun kommentteja on lukenut niin,sulle pitäis antaa porttikielto tälle palstalle. jo sillä perusteella, että tuskin olet itse väkivaltaa itseäs suuremmalta parisuhteessa kokenut ja sen pelossa elänyt, fyysistä tai henkistä, joten pitäisin suuta vähän supussa.
tuollainen päänaukominen ei auta väkivaltaa kokenutta, ei kyllä yhtään.
olet palstan tuomitsija, et auttaja tai keskustelija.
No kieltämättä aika urpolta kuulostaa tuo nyyinenkin mies. Loukata nyt omaa rakastaan puhumalla muitten naisten rinnoista.
Aloittajalle paljon tsemppiä, arvosta itseäsi!
Kiitos.
Luulenpa, että kaikki miehet katselevat muiden naisten rintoja. Minun kumppanini vain sattui pukemaan sen sanoiksi. Ei se minua loukkaa, koska meidän kumppanuudessa ei ole kysymys siitä, että hän rakastaisi minua. Olemme rehellisiä näissä asioissa ja hänen tunteensa on enemmän kiintymystä ja ystävyyttä.
Eihän lyöminen ole oikeutettua, muussa tapauksessa kun itsepuolustuksessa. Jos sinua kohtaan käytetään fyysistä väkivaltaa minusta sinulla on oikeus puolustaa omaa koskemattomuuttasi lyömällä takaisin.
Eihän se toinenkaan kunnioita sinun koskemattomuuttasi, miksi sinun pitäisi kunnioittaa hänen?
Lifemockerin kanssa olen samaa mieltä, että joitakin ihmisiä voi provosoida omalla käytöksellään. Käyttäytymällä ilkeästi ja toista halvalla laittaen voi olla toiselle liikaa ja hän äityy ihan lyömäänkin. Tuskin Lifemockerkaan sitä puoltaa, että se oikein olisi lyödä jos joku soittelee suutaan. Mutta toiset on sellaisia, lyövät kun eivät pärjää suusanallisesti toiselle ärsyttävissä tilanteissa.
On kuitenkin ihan totta sekin, että oma vika jos sellaista ihmistä jää katselemaan jonka kanssa elämä on tuskaa ja pelkoa. Yliampuva näyryys on typerää ja koituukin monen kuolemaksi.
Miksi hän sinua kohteli kuten kohteli? Et varmasti ollut hänen silmissään minkään arvoinen. Olit hyvä aggression kohde ja vieläpä niin höntti, että annoit hänen tehdä sinulle niin. Onneksi elämä opettaa, vaikkakin joskus se vaatii usemamman haavan.
"Miksi hän sinua kohteli kuten kohteli? Et varmasti ollut hänen silmissään minkään arvoinen. Olit hyvä aggression kohde ja vieläpä niin höntti, että annoit hänen tehdä sinulle niin."
Luulen että syy ennemminkin oli se, että hän halusi hallita toista. Oma epävarmuus aiheuttaa sen, että toista pitää hallita ja siten tuntea olevansa jotain.
"On kuitenkin ihan totta sekin, että oma vika jos sellaista ihmistä jää katselemaan jonka kanssa elämä on tuskaa ja pelkoa. Yliampuva näyryys on typerää ja koituukin monen kuolemaksi."
Tämä on aika hankala juttu, monta kertaa on niin hankala lähteä vaikka haluaisi. Mies hallitsee kaikkea. Uhkailee eri asioilla. Että vaikka tappaa jos jätät. Tai jos on lapsia niin tekee jotain niille. Siinä tilanteessa on usein aivan yksin (koska mies on ikäänkuin eristänyt kaikesta) ja se lähtö on todella todella vaikeaa.
Tämmöistä on erittäin hankala niiden käsittää, jotka eivät itse ole olleet sellaisessa tilanteessa. Todetaan vaan että tyhmä olet kun et lähde. Ei ymmärretä miten toinen saattaa pelätä, olla aivan umpikujassa, ilman ketään keneltä kehtaisi pyytää apua, luultavasti masentunutkin. Onneksi nykyään on internet, sieltä sentään löytyy tietoa millaista apua voi saada, erilaista oli ennen.
Tämmöistä on erittäin hankala niiden käsittää, jotka eivät itse ole olleet sellaisessa tilanteessa. Todetaan vaan että tyhmä olet kun et lähde.
- Niin en tässä alkanut puhumaan omista kokemuksistani, joten jäi epäselväksi että olen itsekin elänyt kahdesti väkivaltaisessa suhteessa nuoruudessani. Lapsia ei onneksi kummassakaan suhteessa syntynyt. Tiedän omalta osaltani kyllä millaista on elää väkivaltaisessa suhteessa. Tiedän sen myös lapsen näkökulmasta, koska vanhemmillani oli aikoinaan alkoholin kanssa läträttyään tapana ryhtyä tappelemaan. Isälläni oli vieläpä tapana lyödä, jos toinen sai hänet suuttumaan ja hän ei pärjännyt suutaan soittamalla.
Olen myös ollut koulukiusaatu, johon liittyi väkivaltaa minua kohtaan. Niin henkistä kuin fyysitäkin eli jotain tiedän myös toisen ihmisen aiheuttamasta elosta ja kivusta. Silti edelleen olen sitä mieltä, että jostain se rohkeus on kerättävä ja tuollaisista suhteista pois lähdettävä, jos haluaa josku elää normaalia ja turvallisempaa parisuhde elämää tai ylipäänsä elämää tasapainoisemmin.
Vielä varmemmin, jos parilla on lapsia niitä tulee suojella vaikka kuinka pelottaisi.
Hallinnasta tietysti on kyse, mutta kukaan ei yleensä yritä hallita ihmisiä joita kunnioittaa ja arvostaa. Hallittaviksi alennetaan ne joita ei arvosteta eikä pidetä arvossa. Tämän näkee ihmisien hierarkia käyttäytymisessä joka päivä tavalla tai toisella.
Pahoittelen kirjoitusvirheitäni, toivottavasti asia kuitenkin on ymmäreettävässä muodossa niistä huolimatta.
Sun pitää ymmärtää että väkivalta mitä mies kohdistaa sinuun ei ole sinun vikasi. Se on sen miehen päässä ja luonteessa vikaa eikä sinussa. Ei miehellä ole oikeus lyödä eikä olla väkivaltainen naista kohtaan. ja taitaa mies olla manipuloinut sinut jo pahasti kun edes mietit tuollaista. jos nyky miehes tuollasta ajattelee niin kannattaa erota sitten.
No sinussa oli se vikana että olit niin munaton että annoit toisen kohdella itseäsi väärin. Jäit suhteeseen etkä ikinä näköjään kostanut mitenkään. Sano nykyisellesi että nyt on asiat toisin ja varmasti ryhtyisit toimenpiteisiin jos joku on sinulle törkeä.
Sellainen ihminen, joka ei ole väkivaltaista suhdetta kokenut, ei sitä varmasti ymmärrä silä tavalla kuin sen elänyt.
Omassa suhteessani tuo kaikki tuli hitaasti ja koko ajan kasvaen.
Itse olin nuori ja opiskelin. Tynnyrissä kasvanut kiltti tyttö. Rahaton ja tietämätön mistään. Ensimmäinen jolla mies minua hallitsikin oli raha. Sitten tuli ulkonäön mollaaminen. Olin liian laiha, liian isot rinnat vartalooni nähden. Olin hänen silmissään ruma ja melkein joka päivä sain kuulla kysymyksen "miksi et ole niinkuin naapurin Lissu tai Ellu" Opin häpeämään ulkonäköäni.
Olin todella tyhmä lapsi ja yritin muuttua ja tulla hyväksytyksi.
Pikkuhiljaa sitten tuli kuvioihin tönimiset ja lopulta lyömiset ja pahoinpitelyt sairaalakuntoon.
Pois en olisi päässyt, jos en olisi saanut ulkopuolista apua. Se apu tuli sosiaalityöntekijältä, joka yhden pahoinpitelyn jälkeen hankki minulle asianajajan.
Miksi en olisi päässyt pois? Siksi, että se on niin vahva henkinen vankila ja sinne vankilaan joutuneella ei ole voimia sieltä yksin lähteä. Se henkinen vankila uskottelee uhrille, ettei hän pärjää vankilansa ulkopuolella. Hän on tarkoin varjellut salaisen helvettinsä ulkopuolisilta, jopa perheeltään ja sukulaisiltaan. Koska häpeää lyöjää ja lyödyksi tulemista. Koska hän hakee vikoja itsestään ja oikeuttaa lyöjän teot.
Niin, ihminen voi olla "niin munaton", että antaa toisen kohdella itseään väärin. Se on totta. Pitäsikö meidän yrittää parantaa ne munattomat ihmiset, koska heissä on vika?
Kostanut? Ei tätä elämää eletä kostamalla. Ne kostajat päätyvät lehtien palstoille ja oikeuden eteen.
Tuota olen aina miettinyt, että kuinka meistä pahoinpitelyä kohdanneista naisista toiset pääsee ulos suhteistaan helpommin kuin toiset. Ihan omin päin. Epäilen sen olevan hyvin pitkälle luonne kysymys. Toiset ovat helpompia alistaa ja manipuloida kun toiset.
En tiedä miten muuten kaksi saman kokenutta ihmistä voisi toimia niin eri tavoin.
Siksi, että se on niin vahva henkinen vankila ja sinne vankilaan joutuneella ei ole voimia sieltä yksin lähteä. Se henkinen vankila uskottelee uhrille, ettei hän pärjää vankilansa ulkopuolella. Hän on tarkoin varjellut salaisen helvettinsä ulkopuolisilta, jopa perheeltään ja sukulaisiltaan. Koska häpeää lyöjää ja lyödyksi tulemista. Koska hän hakee vikoja itsestään ja oikeuttaa lyöjän teot.
- Tuossa se ero ehkä tulikin. Koska hän hakee vikoja itsestään ja oikeuttaa lyöjän teot.
- Minä en hakenut vikoja itsestäni, kun minua lyötiin. Minä tiesin, että vika on lyöjässä aina. Voi olla että olin kotona jo oppinut tuon asian, kun näin isän lyövän äitiä. Lyöjä tekee väärin. Ja siksi mun oli helppoa lopettaa väkivaltainen suhde ajoissa, senkin uhalla että mua uhattiin tappaa jos eroan.
"- Minä en hakenut vikoja itsestäni, kun minua lyötiin. Minä tiesin, että vika on lyöjässä aina."
jos soitit suutasi ennen tapahtumaa niin tottakai vikaa oli MYÖS SINUSSA
Riitatilanteissa varmaankin kumppaneista molemmat "soittavat suutaan". Ei se silti oikeuta toista hakkaamaan kumppaniaan sairaalakuntoon.
En soittanut suutani, arka kun olin. Kuten tuo tuolla yllä. Mutta tiedän ettei suun soitolla pitkälle pötki. Mun tapauksessa kyseessä oli sairaan mustasukkainen ihminen joka ei antanut kenenkään tulla ees kylään, kun olin paikalla. Toinen taas oli alkoholisti/pilleristi. Kumpikin löi koska oli päästänsä sekasin, ei minkään suun soiton takia.
Mutta nykyisin voisin jopasoittaa suutani. Ja jos minua löisi sen vuoksi, että mun huomautus vaikka alituisesta dokaamisesta tulkitaan suunsoitoksi. Löisin takaisin. Kritiikkiä omasta huonosta käytöksestä pitää kestää yhtään tulkitsematta sitä suunsoitoksi.
Jos sinä dokaat yhteiset rahat ja kannat tavaroita kaniin saadaksesi viinaa, siitä huomauttaminen ei ole suunsoittoa eikä oikeuta lyömään. N iin kun minua joskus hakattiin siksi, että otin asian puheeksi. Nyt se juoppo on jo kuollut joten rest in peace. Se siitä.
Niin ja tosiaan suunsoitto ei minustakaan oikeuta lyömään toista. Niinhän sitä sanotaan, että mihin järki ja kyvyt loppuu siitä lähtee nyrkki laulamaan.
Mustasukkaisesta pilleristiin. Miten te osaattekin mennä aina ojasta allikkoon? Katsotteko te mitään muuta kuin ulkonäköä? Vai uskotteko taas kerran rakastavanne nistit ja listit kuntoon? Käsittämätöntä.
On tarpeeksi vaikeaa löytää sopiva kumppani ihan tavallisistakin ihmisistä, joten tuollaiset ongelmakimput minä ainakin kiertäisin kaukaa heti ensimmäisestä merkistä.
Otappas huomioon, että minä olen ollut 16-vuotias kun ekan poikakaverini tapasin. Luuletko että hän heti kättelyssä näytti mustasukkaisuutensa tai taipumuksensa väkivaltaan? Tai toisen kerran 18-vuotiaana tutustuin itseäni vanhempaan mieheen, joka oli niin fiksu ja korrekti kuin olla saattoi. Kerrassaan taitoi kaikki käytöksen kultaiset säännöt ja etiketit, mutta kun emme olleet 1477 yhdessä hän ryyppäsi ja vietti aikaansa kapakoissa. Tottakai minä ihmettelin missä hän vapaansa viettää aina kun en ole maisemissa. Lopulta kun aloin olemaan maisemissa selvisi mikä hän on miehiään.
Ja kummankaan ulkonäkö ei ollut mikään tutustumisen syy. Vaan se taito miten ihmisiä hurmataan, korrekti ja hyvä käytös. Minäkään en kauaa ehtinyt kummankaan kanssa suhteessa olemaan, kun valkeni mitä he ovat ja tiet erosi kun väkivaltaan ryhdyttiin. Ensimmäisen kanssa siedin henkistä väkivaltaa kokemattomuuttani puoli vuotta, kokonaisen vuoden aikana esimmäisen kolme kuukautta olikin ihan erilaiset mitä loppu sitten alkoi olemaan.
Se olsikin helppoa, jos olis ollut se elämänkokemus mikä mulla nyt on takana silloin ja se luonne mikä mulla on nyt. En olis koskaan noihin haksahtanut nykyisellä elämäkokemuksella ja tiedolla ihmisistä. Vaan jälkiviisaus ei auta kun uusien mokien välttämiseen.
Ja ei en minäkään tietoisesti rakastunut/ihastunut mustasukkaiseen enkä nistiin. Kyllä mä kuvittelin niiden olevan jotain ihan muuta, mutta he olikin roolimiehiä.
tällöin käytät sinäkin henkistä väkivaltaa, joka ei hyväksyttävää ole sekään.
psykiatrin puheille jos ei osata riidellä kuin aggressiivisesti!
miksi sun pitää koittaa muuttaa sitä henkilöä jonka kanssa olet? eihän siinä nyt ole mitään järkeä! ota sellainen tyyppi jonka HYVÄKSYT niin sun ei tarvitse urputtaa mistään!
omaa typeryyttä tuo on, jos koitat suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jonka elämäntyyliä sinä et pysty hyväksymään!
suunsoitolla ei päästä mihinkään hyvää, joten miksi pitää alkaa toiselle räksyttämään kun mitä vahvempaa kieltä sä käytät, mitä kovempaa ääntä sä käytät ja mitä aggressiivisempi sinä olet niin sitä vähemmän se toinen sinua kuuntelee.
jos asioita ei voida ratkaista puhumalla niin sitten tulee etsiä sellainen ihminen kenen kanssa tulee niin hyvin juttuun, ettei tälle tarvitse suutaan soittaa!
suunsoitolla tuhoat vain koko suhteen.
Turhaan sinä mulle opetat sellaista minkä jo tiedän. Jos yhtään lueskelit tuolta alempaa mun olleen 16 ja 18 ollessani noissa vaikeissa suhteissa. Nyt mä olen jo nelikymppinen ja elämää, niin kun miehiäkin nähnyt.
Kyllä silti asioista voi ja pitää voida sanoa, jos on eri mieltä. Minusta sellainen suhde ei ole edes mikään suhde missä ei voida olla eri mieltä ja kritisoida toisen valintojakin. Oletko koskaan vielä tavannut ihmistä jonka joka ikinen valinta miellyttää sinua eikä mielesi tee yhtään asioista huomauttaa? Saanen epäillä tuota, vaikka hyvin suoraviivaisella tavalla pyrkisitkin ajattelemaan.
Kerro toi mun miehelle, että suunsoitolla ja minua muuttamalla tuhoaa meidän suhteen. Eläkä mulle, mä tiedän asian helvetin hyvin. En siis kaipaa tässä kenenkään neuvoja. Silti en edelleenkään hyväksy lyömistä suunsoiton takia, vain itsepuolustuksena jos toinen lyö ensin tai käy muuten fyysisesti satuttaakseen päälle.
Mä soitan suutani jos soitan, ja tiedän kyllä helvetin hyvin senkin että omalla avstuullani sen teen. Kuten sinäkin.
Henkinen väkivalta ei kuitenkaan tapa ketään toisin kuin nyrkki voi tehdä. Pariskunnat riitelevät joskus ja huudon määrä voi livetä vähän lapasestakin. Jos toinen ei siinä väittelyssä pärjää niin ei se silti oikeuta lyömään "voittanutta" osapuolta. Eli ei provosointikaan kelpaa syyksi vaikka tiedän että se toimiikin tehokkaasti katalyyttina näissä pahoinpitelytapauksissa. Olennaista on ettet lyöminen ole oikein missään olosuhteissa.
Ja riitely ei siis ole henkistä väkivaltaa. Se on vain riitelyä.
silti se oma vastuu on syytä myös tämän ärsyttäjän-huutajan muistaa.
tekopyhää se on ensin ärsyttää toista siihen pisteeseen, että saa itse pataan ja syyttää sitten pelkästään toista koko tilanteesta.
Maailmassa jokaisella ihmisellä on itsenäisyys, jota jokainen voi järkyttää jopa surkeudella, vastuuttomuudella, vääränlaisella oikeuden mukaisuudella jne.....
sinä aloittaja olet typerys joka luulee AINA olevansa oikeassa, surkeudessaankin, olet periksiantamaton, kompromisseja tekemätön ja lisäksi vielä perää antamaton, olet surkea lasten taakse vetäytyvä uhriutuja... etkä ymmärrä sitä ITSE. Valitat mutta et ota vastuuta OMASTA käyttäytymisestäsi, sinä saat kaikki sorsimaan sinua OMASTA syystäsi !! Kokeili vaikka palstan kilttiä "miestä" surkeampaa otusta ei ole.... te olisitte sielun kumppanit !! Jos saa, pitää myös antaa ja arvostaa eikä aina vaan uhriutua ja hallita surkeudella ! Sinuna opettelisin ennenkaikkea itseäni, sieltä se "syy" löytyy.
Kunnioitus pitää ansaita, ei se ole mikään itsestään selvyys naisillakaan.
Opettele arvostamaan itseäsi ja ota vastuu surkeudestasi, älä syytä muita, heilläkin on oma elämä elettävänä. Mistä näitä prinsessoja riittää??? Heittäkää arabeille nämä........
\o/
Hei mikäs merkki tää on?? huraa vai antautuminen vai mikä?
Voihan sen tietenkin noinkin sanoa.
Kaikki me ei vain olla riidanhaluisia ja räksyttäviä.
Ei se silti tarkoita, että olisin vielä se 16 vuotias lapsi jota aikuinen mies pieksi mennen tullen. Osaan puolustaa itseäni aikuisena naisena jos siihen tarve tulee. En kuitenkaan jaksa riidella, kävelen mieluummin pois tilanteista joissa riitaa syntyy. Voihan se olla itsekkyyttä, manipulointia, ärsyttämistä, härnäämistä, alistumista, periksiantamattomuutta, uhrautumista tai ihan mitä vain. Sellainen tilanne vain tympäisee jos toinen alkaa haastaan riitaa.
huraa ;)
Vieläks sä hakkaat muijaas?
sulla on jännä mielikuvitus
Ei toi ap:n nykyinenkään kovin upealta kuulosta. Jos ei ole rakkautta, mies avoimesti haikailee muita naisia ja syyllistää ap:ta kohdatusta väkivallasta niin kehottaisin harkitsemaan yksin elämistä ja rakastavamman miehen etsimistä.
Tiedän, että on vaikea ns. tunnistaa hyvää miestä, jos on aina saanut kuraa niskaan eikä tiedä mitä on olla rakastettu. Käytä terapeuttiasi ja kysele tunneasioista ja tutustu itseesi. Itse opettelin tunteiden nimeämistä ja hallintaa reilu parikymppisenä, kun se jäi lapsuudessa väliin. Tunne-elämän tasapainoisuus (mihin kuuluu myös itsensä puolustaminen ilman suuria tunteita) vetää enemmän puoleensa samanmoisia ja helpottaa hankalien tapausten ohittamista (yleensä tällaiset miehet ovat hyvin kiihkeitä ja liiallisen rakastavia alussa kunnes alkaa hallinta ja nyrkin heiluminen).
Ihmissuhteideni (ystävät, perhe) laatu parani huomattavasti omana terapia-aikana vaikka edelleenkin parisuhteeni ovat lyhyitä (max 3 vuotta), kun retkahdan helposti tietynlaisiin pahoihin poikiin (ikuinen jännityksen etsijä?), joista ei kuitenkaan ole loppupeleissä tukevaan parisuhteeseen.
Ensin: Lifemocker; hirtä ittes dingelisdongeleista jos sulla sellaset on. (mitä kyllä vahvasti epäilen)
On sairauksia (päässä) jotka ei muulla parane. Että köysikauppaan poistu!
Väkivalta ei koskaan, missään tilanteessa, milloinkaan ole hyväksyttävää saatikka oikeutettua. Piste.
Liuhuparrat rasvaletit jotka ei itse pysty tervettä normaalia parisuhdetta luomaansaatikka ylläpitämään, purkavat turhaumiaan nyrkin kautta. Reppanat.
Ap:n mies ei ehkä tarkoittanut ihan niin pahasti kuin ap vanhasta tottumuksesta tulkitsi. Ehkä keskustelu meni suunnilleen näin: nainen sanoo "eksä oli hirveän mustasukkainen" johon mies "aiheutitko jotenkin käytökselläsi mustasukkaisuutta?". Monet naisethan flirttailevat hyvinkin mielellään ja avoimesti, että sikäli kysymys on järjellinen. Minusta olisi hyvä idea että otat miehesi mukaan muutamiin terapiaistuntoihin, niin että samalla terapeutti voisi jutella molempien kanssa yhdessä tai erikseen. Hyötyisit varmasti.
Takaisin kysymykseen, miten nainen itse aiheuttaa väkivaltaista käytöstä itseään kohtaan. Tietysti jäämällä, suostumalla. Alistumalla, antamalla pelon jähmettää passiiviseksi. Lapsuudenoloistaan johtuen.
Jos tyttö on kasvanut, kasvatettu riittävän vahvaksi, omat rajat tiedostavaksi, hän lähtee ennen ensimmäistä pahoinpitelyä. Ei siedä edes henkistä väkivaltaa, vaan puolustaa mielipiteitään ja oikeuksiaan. Tällöin usein se onkin paskiais-mies joka lähtee etsimään helpompaa uhria.
Myös luonne on osittain perimän sanelema, tyyliin hallitseva-alistuva, passiivinen-aktiivinen. Alituvien ja passiivisten henkilöiden tulisi korostetusti opetella terveiden rajojen pitämistä, puolustautumista, selviytymiskeinoja.
Yleensä fyysinen väkivalta alkaa henkisellä väkivallalla, ja niin että sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa toteuttaa sama henkilö. Kyseessä on sama ilmiö, ilmiasu vain vaihtelee. Fyysinen väkivalta sattuu myös henkisesti. Väkivallan tekijä herkästi vierittää vastuun ja syyn uhrille.
Väkivalta lähisuhteessa myös raaistuu koko ajan, sekä henkisesti että fyysisesti.
Lifemocker on aivan väärillä jäljillä, ja kirjoituksillaan osoittaa olevansa erittäin epäempaattinen. Elämänkokemusta ja kokemusta ihmissuhteista hänellä taitaa olla aika vähän.
lifemocker PAINU HELVETTIIN