työnarkomaani isä

Periaatteessa olet lapsillesi velkaa aikaasi ja energiaasi, mutta jos lasten elanto ja hyvinvointi sitä vaatii, heidän on selvittävä isättä. Itse asian punnitset, ja toivottavasti pääsette vaimosi kanssa yhteisymmärrykseen.

Perhe, onni ja oma elämä on työtä tärkeämpää. Kukaan tuskin voi antaa mitään hyvää ohjetta täällä.
En tiedä mitä teet työksesi, mutta sinun on turha kuvitella että saisit jonkun palkkion ylimääräisistä hommista, tai siitä miten paljon yrität auttoo työtovereitasi.
Minulle ei ole tullut töistä mitään valituksia, pelkästään kehuja, mutta silti en saanut uutta työsopimusta lomautuksien vuoksi.
Yritä mittiä mitkä hommat on sinulle kuuluvia äläkä yritä miellyttää poma tai työkavereita. Jos se ei riitä niin sitten se on epäreilua sinua kohtaan. Voit miettiä omaa ratkaisua siihen.. potkivatko ne sinut siitä hyvästä? Onko työyhteisön tai paikan vaihto mahdollinen... Oma elämä on työtä tärkeämpi kuitenkin. Tämä yhteiskunta on perseestä.

Noin kun asian esität niin saa ensisijaisesti käsityksen että ongelma on työmaalla. Ihminen on kyllä tehty myös työntekoa varten ja jos työstään tykkää niin sitä ei välttämättä ole henkisesti niin uupunut pitkänkään päivän jälkeen. Ehkä et ole sinulle sopivalla alalla? Tai ehkä voit miettiä läpi mitä positiivisia asioita työssäsi on ja mitä negatiivisia. Työstä tykkääminen on vähän määrittelykysymys, mutta yleensä ihmiset nauttivat onnistumisen tunteesta sekä siitä että jonkun asian saa valmiiksi (vaikka olisi jäljellä vielä tekemättömiä asioita). Ehkä voit itse vaikuttaa työhösi sen verran että saat siitä enemmän irti?
Vähän alastasi riippuen ja jos tykkäät lukea niin kannattaa lukaista Rework. Löytyy todennäköisesti myös suomeksi: http://37signals.com/rework
Siinä on paljon ideoita, osittain varmaan toteuttamiskelvottomia mutta saa kuitenkin ajattelemisen aihetta.

Laadi ptkän ajan vakava suunnitelma, sellainen että pääset normaalin ihmisen 8h työpäivään. Älä vertaa itseäsi muihin työntekijöihin. Työnantajakin voi aluksi kitistä ja yrittää kääntää päätäsi, mutta työnantajakin katsovat ihan hyvällä lopulta heitä, jotka tekevät kunnolla ja hyvää työtä koko työajan, mutta kieltäytyvät ylitöistä. Silllä he eivät pala loppuun, ja he ovat ajankäytössään tehokkaita,toisin kuin he, jotka ovat 12h paikalla. Vaimo kitisköön rahanpuutteesta, menköön itse töihin, jos se on niin tärkeää hänelle. Älä ole vaimosi rahapussi.

Voi voi voi...
"Kova tekemään työtä" tarkoittaa helposti "Kova luopumaan elämästä ja perheestä".

Olet valinnut luopua elämisestä, voimasta lapsillesi ja vaimollesi. On hyvä muistaa, että työ ei ole mikään kaikkeen oikeuttava instituutio jota kumartaa kaikki asiat elämässä.

Kannattaisi ehkä pysähtyä miettimään, että mikähän tässä elämässä olikaan tärkeää ja mikä ei... vaimosi kun tapaa miehen, joka tienaa 4k käteen 6-7h päivällä, on energinen, iloinen, rakastava ja pitää työtä "jonain juttuna missä ollaan päivisin ja väliin vähän matkustetaan", niin teidän setti on tasan tarkelleen sillä hetkellä loppu.

Kukaan ihminen ei kestä tuollaista baskaa, missä mies myy itsensä johonkin työn kaiken kaiken muun ylittävälle alttarille.

Ymmärtäisin jotenkin, jos palkkasi riippuisi työpäiväsi pituudesta? Eli saisit ylitöistä korvausta tai olisi joku urakkapalkka tai provisio. Vika kyllä on selkeästi työpaikassasi, jos se käy liikaa voimille ja kaikki voi pahoin. Ei oo hyvä ei, saat pian jonkun burnoutin!

Voisitteko jotenkin tinkiä elintasostanne? Tai pystyisitkö vaihtamaan työpaikkaa, jossa vähemmällä raadannalla saisi saman palkan? Mun miehellä on tilanne, että työpäivät on 2-4 h pidempiä kuin mulla, mutta tienaa saman verran kun minä tai joskus vähemmänkin kuin minä.

Onko järkeä raataa, jos ei koskaan ehdi nauttia rahoista? Ja lapsetkin varmaan pitää enemmän siitä, että isä on kotona kuin että saavat hienoja vaatteita?

Hmm, mikä on hulluna töitä. Kuulostaa kuitenkin siltä että ihmisten aikoihin pääset kotiin perheesi luo jos kotitöitäkin voit tehdä ja vaimon vieressä istuskella.
Kuulostaa siltä että maallista mammonaa on tullut hankittua velaksi ja nyt olet loukussa työhön josta et nauti jotta olisi käytössä kaikki pelit ja pensselit. Jos vaimo kerran on niin huonopalkkainen ettei saa kampaamoakaan omistaan maksettua niin kannattaako tuollaisessa työssä ollakaan.
Vaimosi asemassa kouluttautuisin lisää tai vaihtaisin alaa, jotta työssäkäynti alkaisi kannattamaan.
En halua loukata, mutta tuloihinne nähden olette siis ottaneet liikaa velkaa. Olisiko pienempi asunto/halvempi auto kelvannut?

Mun mieheni on yrittäjä, poissa kotoa 09.00-23.00, joskus jopa 10.00-02.00. Työpäiviä on 6-7, joten kaikki kotityöt ym. jää minulle. Emme edes näe paljoakaan. Mies on väsynyt mutta nauttii työstään. Elämme silti vaatimattomasti, ja pienellä rahalla. Ei ole asuntoa eikä autoa velalla. Ostetaan kaikki kunhan rahat on kaikki säästössä. Siten mies voi lopettaa milloin haluaa, koska ei olla velkaloukussa, eikä se ole katastrofi.

En siis sanoisi että olet työnarkomaani, vaan yksinkertaisesti et nauti työstäsi ja maallinen ostettu velalla, eli olet nalkissa. Vaimosi ei pysty tukemaan riittävästi koska on jättäytynyt matalapalkka-alalle.

Työnarkomaani on sellainen jota ei kotona näy, ja joka asettaa työn kaiken muun edelle.