Olen 19-vuotias nainen, joka ei ole koskaan seurustellut tai edes suudellut ketään. En ole koskaan ollut sosiaalinen, takana on koulukiusaamista ja masennus. Sosiaaliset suhteet on aina olleet mun suurin ongelma. Mitä tulee kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin viimeviikkoinen noin tunnin mittainen juttelutuokioni erään pojan kanssa opiskelijatapahtumassa taitaa olla pisin aika jonka olen viettänyt pojan seurassa. Miten voisin tutustua yhteenkään mukavaan ikäiseeni poikaan/mieheen ja mahdollisesti aloittaa seurustelusuhteen, kun pelkään lähestyä ihmisiä enkä melkein koskaan käy missään? Ainoa mahdollisuus taitaa olla löytää joku netin kautta.
Tuntuu, että kaikki muut ovat jo löytäneet jonkun sopivan kumppanin. Siskoni ovat seurustelleet suunnilleen 15-vuotiaista lähtien ja muutamasta kaveristani vain yksi on sinkku mun lisäksi. Tunnen jotenkin epäonnistuneeni kun en ole löytänyt ketään. Mäkin haluan tuntea olevani rakastettu ja jakaa elämäni jonkun kanssa.
Olen normaalipainoinen ja ihan normaalin näköinen, ja opiskelen yliopistossa. Mussa ei siis pitäisi olla mitään erityistä vikaa, mutta en uskalla lähestyä miehiä ja miehet luultavasti pitää mua ylimielisenä vaikka oikeasti olen ujo ja epävarma. Jos näen parin halailemassa tai suutelemassa alkaa masentaa ja ärsyttää. Mitä enemmän ajattelen tätä asiaa, sitä enemmän se harmittaa.
Tiedän, että olen säälittävä koska voisin itse vaikuttaa tähän "ongelmaan", mutta kynnys uskaltaa tehdä tiettyjä asioita on vain niin suuri. Kysymys ei ole siitä, että haluan vain löytää jonkun joka huolii mut, vaan haluan löytää "sielunkumppanin" ja olla vihdoin onnellinen.
Tuli pitkä kirjoitus, jossa ei taida olla mitään järkeä, mutta tän tarkoitus taisikin vaan olla se, että saan purkaa tuntemuksia jonnekin.
Tuntuu, että kaikki muut ovat jo löytäneet jonkun sopivan kumppanin. Siskoni ovat seurustelleet suunnilleen 15-vuotiaista lähtien ja muutamasta kaveristani vain yksi on sinkku mun lisäksi. Tunnen jotenkin epäonnistuneeni kun en ole löytänyt ketään. Mäkin haluan tuntea olevani rakastettu ja jakaa elämäni jonkun kanssa.
Olen normaalipainoinen ja ihan normaalin näköinen, ja opiskelen yliopistossa. Mussa ei siis pitäisi olla mitään erityistä vikaa, mutta en uskalla lähestyä miehiä ja miehet luultavasti pitää mua ylimielisenä vaikka oikeasti olen ujo ja epävarma. Jos näen parin halailemassa tai suutelemassa alkaa masentaa ja ärsyttää. Mitä enemmän ajattelen tätä asiaa, sitä enemmän se harmittaa.
Tiedän, että olen säälittävä koska voisin itse vaikuttaa tähän "ongelmaan", mutta kynnys uskaltaa tehdä tiettyjä asioita on vain niin suuri. Kysymys ei ole siitä, että haluan vain löytää jonkun joka huolii mut, vaan haluan löytää "sielunkumppanin" ja olla vihdoin onnellinen.
Tuli pitkä kirjoitus, jossa ei taida olla mitään järkeä, mutta tän tarkoitus taisikin vaan olla se, että saan purkaa tuntemuksia jonnekin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä olen 27-vuotias mies. Koskaan en ole seurustellut tai ollut missään fyysisessä kontaktissa naisen kanssa. Pelkäksi kaveriksikaan en kelpaa. Mietipä sitä.
Sinä olet vielä nuori ja mikä parasta NAINEN. Varmana saat miehen ennen kuin tähän ikään ehdit. Naisilla tämä pariutuminen on nimittäin paljon helpompaa. Ei teidän tarvitse lähestyä miehiä, sillä miehet lähestyvät teitä. Ujous ja arkuus on vain plussaa naisessa, joten älä hätäile. Minun mahdollisuuteni meni jo, mutta sinä varmasti löydät vielä jonkun itsellesi. Älä vaivu epätoivoon!
älä teemu jaksa taas esiintyä naisena se on niin säälittävää.
Haha 27v mies sanoo että "mahkuni" meni jo... ei huhuhuu
Noh siellä on nettitreffit tällä sivulla että sieltä vaan etsimään "omantyylistä" seuraa, luulisi kyllä tulevan viestejä naiselle siellä. Voit vaikka harjoitella netin kautta juttelua poikien kanssa näin alkuun.
MBTI luonnetesti myös auttaa itsensä kehityksessä ym-.
Tuntui siltä että pakko vastata sinulle "tuleva vanhapiika?", koska näen niin paljon samaa tilanteessasi, kuitenkin myös paljon eroja. Kaipaus suhteeseen, ympäristön paineet ja ahdistus asiasta ovat mullekin silti tosi tuttuja.
Olen suunnilleen saman ikäinen kuin sinä, 20v, enkä myöskään koskaan ole seurustellut, suudellut kyllä, mutta mitään vakavaa tai "sitä enempää" ei minulle ole tapahtunut. Omista kavereistani myös 95% on seurustellut joskus tai seurustelee parhaillaan, loput ovat harrastaneet yhden yön juttuja jotka ei mua jaksa kiinnostaa. Ja koen myös epäonnistuneeni elämässä tässä suhteessa, kun kaikilla muilla on ollut suhteita jos niitä ovat halunneet. Olen ollut hyvin ahdistunut asiasta, kavereiden kesken puhutaan paljon suhteista ja seksistä eikä minulle ole mitään lisättävää keskusteluihin. Olen niin pihalla kaikesta.
Erona se, että olen luonteeltani hyvin sosiaalinen ja aloitteellinen. Lähestyn kyllä miestä jos olen kiinnostunut tai ainakin näytän kiinnostukseni jotenkin. Silti, vaikka käyn ulkona, tapahtumissa, ja on sitä netinkin kautta tullut kokeiltua, ei mikään oikein auta. Ei mussa mitään vikaa ole, kuulen paljon kehuja ulkonäöstäni, pukeudun persoonallisesti ja sanovat usein "kauniiksi", pidän itse itseäni ihan hyvännäköisenä. Ulkonäöllä saa kyllä huomiota, mutta ei se takaa, että sopiva tyyppi tulisi vastaan.
Olin itsekin hyvin arka ja epäsosiaalinen ylä-asteikäisenä, aikalailla sellainen miltä sinä nyt kuulostat. Kärsin myös masennuksesta, olin epävarma itsestäni hyvin pitkään. Vietin aikaa vääränlaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa en voinut olla oma itseni. Vähitellen, kun pääsi oikeiden ihmisten seuraan, alkoi kerätä itseluottamusta ja epävarmuus karisi. Sosiaalinen pelko lähti vähitellen, se vei aikaa ja vaati tsemppausta, mutta oli sen arvoista. Haluan vain sanoa, että tietynlaisessa ujoudessa ei ole mitään vikaa, mutta sosiaalisuutta voi myös harjoitella, ja siinä samassa kasvaa ihmisenä, enkä tarkoita ainoastaan miesten suhteen :) 5 vuotta sitten jouduin pakottamaan itseni puhumaan jos halusin isommassa porukassa sanoa jotain, ja stressasin sellaisia sosiaalisia tilanteita. Nykyään minulle ei ole ongelma eikä mikään lähestyä tuntematonta miestä baarissa :)
Kylläpä teki hyvää moinen kehitys. Pitäisikö aiheuttaa hymyä.
Naitu neiti mutta vähän käytössä ollut.
Sellaiselle sopisi joku nuori mies joka olisi kehitykseltä saman tasoinen kuin nuori mies.
Naitua neitiä kutsuttaisiin puumaksi.
Nainen löytää miehen kun vaan osaa avata suunsa miehen edessä. Pelkäät saavasi pakit ja voi toki netissä yrittää tutustua johonkin. Siellähän on helppo jutella kun toinen ei nää sua mut netissä on helppo tulla huijatuksi et toinen ei olekkaan sellainen kuin on kertonut. Pyydät vaan jonkun pojan kahville tai baariin ja yritä osoittaa kiinnostusta mut älä mene sänkyyn.
Aloittajalle kommentti nuorelta mieheltä. Sinussa ei ole mitään vikaa, pääset varmasti alkuun miesten suhteen kun aikasi tulee. Ei kaikki ikäisesi todellakaan seurustele, sinun kaveripiirissä vain on niin käynyt. Oletko mistäpäin Suomea ? Voin tehdä sulle aloitteen, jos niistä on pulaa :D