Varmaan täällä on keskusteltu lapsia haluamattomista naisista ennenkin, mutta en tähän hätään löytänyt yhtäkään ketjua.
Onko niin, että naisista vähintään 95 % haluaa joskus lapsen?
Hakusessa olis sellainen kolmekymppinen nainen, jolle lapsen hankkiminen ei ole se elämän päämäärä. Olen yrittänyt etsiä netistäkin, mutta tulokset ovat laihoja: jos hakuehdoksi laittaa ettei halua lapsia, niin tuloksena on kohtuullisen olematon määrä hakutuloksia.
Missä tälläiseen naiseen voisi törmätä vai onko se täysi mahdottomuus?
Onko niin, että naisista vähintään 95 % haluaa joskus lapsen?
Hakusessa olis sellainen kolmekymppinen nainen, jolle lapsen hankkiminen ei ole se elämän päämäärä. Olen yrittänyt etsiä netistäkin, mutta tulokset ovat laihoja: jos hakuehdoksi laittaa ettei halua lapsia, niin tuloksena on kohtuullisen olematon määrä hakutuloksia.
Missä tälläiseen naiseen voisi törmätä vai onko se täysi mahdottomuus?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minusta tuntuu että 95% miehistäkin haluaa lapsia. En ole vielä tavannut yhtäkään miestä, jonka olisin kuullut sanovan ettei halua. Tiedän että heitä on, mutta en tiedä missä. Ja kun sekään ei ole ainut asia mahdollisessa miehessä, vaan meidän pitäisi tietenkin muutenkin olla toisillemme sopivat. Tuntuu kuin neulaa heinäsuovasta etsisi. Tai no, en kyllä ketään varsinaisesti etsikkään, ihan hyvä yksinkin on olla. Katsotaan mitä tapahtuu.
En nyt taida sinun hakuunkaan ilmoittautua, kun haluan tavata ihmisiä livenä, nämä nettijutut ei oikein ole mun juttuni.
Niin, ja neuvoisin ehkä etsimään yliopistosta. Koulutetut naiset useammin eivät haaveile lapsista kuin kouluttamattomat.
mä en tunne kuin yhden miehen joka oikeasti on halunnut lapsen (tosin parilla muullakin kaverilla mukuloita on, mutta eivät niitä ole kyllä mitenkään haluamalla halunneet)
jollei halua lapsia.
Tässä on selvä kohtaanto-ongelma. Hyvin minäkin viihdyn yksikseni, mutta joskus sitä kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja hellyyttä. Sinäkin varmaan välillä sellaista kaipaat?
Tietysti haluaisin itsekin tutustua livenä, jotenkin nettideittailu tuntuu aika keinotekoiselta. Toisaalta kun ajattelee, että vaatimuksena on vapaaehtoinen lapsettomuus ja muutenkin palikat pitäisi edes jotenkin loksahdella kohdilleen, niin valinnanvaraa alkaa olla todella vähän. Se on karu tosiasia.
Itse olen yliopistoajan jo ohittanut, joten sekään ei oikein onnistu.
oletko tullut miettineeksi, että ne kellä se kello tikittää, etsivät aktiivisesti sitä kumppania... kun taas ne ketkä ovat suht tyytyväisiä elämäänsä, eivät missään nettitreffeissä pyöri ;)
Kyllä olen, ja asia on varmaan juuri niin kuin sanot.
Varmasti suurimmalla osalla 3-kymppisistä lapsettomista naisisa, alkaa jonkin lainen biologinen kello soimaan; täysin luonnollista.
Nykyisin elämän päämääriä on tosin muitakin kuin lapsi ja perhe-elämä. Yllättävän usean tavoite on itsensä toteuttaminen ja urallaan eteneminen tai ihan vain itseensä keskittyminen, ilman minkään laisia häiriötekijöitä. Olisiko niin, että vela naiset kokevat myös parisuhteen häiritsevän itsensä toteuttamista ja muuta itsekeskeistä elämää?
En jaksa uskoa, että vapaaehtoisesti lapsettomat naiset olisivat mitenkään itsekeskeisempiä kuin lapsia haluavat naiset. Minulle sopisi oikein hyvin itsenäinen nainen, mutta ei itsekeskeinen.
En ymmärrä miksi "En halua lapsia" on käännetty itsekyydeksi. Minusta on suurta rakkautta sitä syntymätöntä lasta kohtaan että niitä lapsia ei hankita siksi että kun yhteiskunta vain olettaa että lapsia on hankittava. Eikö lapsen olekin parasta syntyä rakastavaan perheeseen?
En ikinä tule ymmärtämään miksi oma äitini hankki oikein kaksi lasta vaikka hänessä ei ollut yhtään äidin vaistoja. Hän sanoi minulle ja veljeni että hänen vastuunsa loppui siihen kun hän meidät synnytti. Lisää lapsia vain tämmöisillekin ihmisille.
Lisäksi maapallo on jo valmiiksi niin ylikuormitettu että oltaisiin kaikki aika kusessa jos jokainen niitä lapsia rupeaisi tekemään. Nousisi elämiskustannuksetkin ihan kunnolla, ja täällä on jo valmiiksi maita jotka ovat niin tiheään asutettuja että hyvä että sekaan edes mahtuu.
Tehkööt kukin mitä elämällä haluaa. Jos oma elämän tyyli ei satuta ketään tai riko lakia niin antaa mennä vaan. Joku haluaa keskittyä uraan toinen haluaa kasvattaa lapsia, valinta on vapaa.
Ja tuo väite että uranaiset eivät halua suhdettakaan on niin stereotypinen että. Onhan tähänkin viestiketjuun kirjoittaneet naiset, jotka etsivät suhdetta mutta eivät halua lapsia.
Hienoa jos opetat omille lapsillesi kaikkia noita idioottimaisuuksia ja erilaisuus on selvästikin kauhistus sinulle.
On meitä lapsia haluamattomia naisia, mutta elämä on vaan niin julma, ettei sitä heti kannata julkistaa. Sitä on sen jälkeen friikki kummajainen. Eikä sittenkään voi puhua avoimesti asiasta, vaikka mieskään ei haluaisi lapsia. Ei ainakaan heti tutustumisvaiheessa. on siitä nääs kokemusta. Tulee naamalle.
On joo meitä, mutta sitä ei tosiaan kovin helposti uskalla ääneen sanoa. Tulee niin ikävää palautetta heti tai myöhemmin. Olen itse tosiaan 31 enkä lapsia halua, ja onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa joka on samaa mieltä asiasta. En tiedä onko tuttavapiirissä kuinka paljon ihmisiä tai pariskuntia jotka lapsettomaksi haluaisivat jäädä, kun aihe on sellainen ettei sitä uskalla ottaa esille ainakaan lapsellisten läsnäollessa.
Aika mielenkiintoista. Olen kyllä itse puhunut asiasta lapsellisten (ja lapsettomien) ystävieni kanssa, eikä kellään ole ollut pahaa sanottavaa asista. Ollaan ihan järkevästi voitu keskustella asiasta. Ei kai se ole sen kummempaa kuin yleensäkään puhua haaveistaan ja ajatuksistaan ja fiiliksistä elämän suhteen. Ollaan myös juteltu siitä lapsiperhe-elämästä, kun olen jotenkin koittanut ymmärtää sitä tunnetta kun haluaa niitä lapsia.
Olen jossain juttelun lomassa maininnut asiasta myös ei-niin-läheisille tutuille, enkä ole koskaan saanut osakseni omituisia katseita tai sanoja. Uskon kyllä että niitä kieroon katsovia henkilöitä löytyy, mutta en sitten kai hengaile sellaisten ihmisten kanssa. Sen puoleen, jos jollain joku päivä on jotain kommentoitavaa asiasta, niin ei se minun päivääni pilaa.
35 vuotta olen elänyt ilman vauvakuumetta tai muunkaanlaista mielenkiintoa lapsia kohtaan. Olen hetero, elän parisuhteessa, en ole mikään uraohjus. Kokemukseni mukaan on näin, että vapaaehtoisesti lapsettomia saa arvostella miten tahansa, mutta jos erehtyy arvostelemaan lasta hinnalla millä hyvänsä ja keinoja kaihtamatta monta vuotta yrittäviä, saa hirviön leiman.
Itse olen lähempänä 3-kymppiä, tosin naimisissa miehen kanssa, joka ei myöskään halua lapsia. Itse olen 99.9 % varma, etten halua lapsia koskaan, tietty olisi naiivia sanoa, että niitä ei ikinä tule, koska ihme kääntymisiä joillekin on tapahtunut, eikä sitä tiedä vaikka joskus omat hormonit alkaisi heitellä, mutta en usko. Lapsiasia tuli puheeksi suhteessamme oikeastaan vasta parin vuoden päästä seurustelun aloittamisesta. Olimme tosi nuoria, eikä lapsiasia käynyt vakavasti mielessä alle parikymppisenä. Kun asiasta sitten alettiin puhumaan, niin kovan pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, etten halua niitä. En ole koskaan nähnyt itseäni äitinä ja kun otollinen aika lisääntymiselle oli korvilla, niin asia valkeni lopullisesti. Tietysti mieheni vähän ihmetteli asiaa, mutta pitkien keskusteluiden jälkeen mieheni on myös ilmaissut halunsa elää lapsetonta elämää. Tietysti aina on mahdollista, että mieheni jossain vaiheessa haluaakin lisääntyä, mutta se ei ole sitten minun käsissäni. Olen kantani kuitenkin hänelle ilmaissut ja hän on tehnyt päätöksensä olla minun kanssani tuli mitä tuli.
Mitä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta puhumiseen tulee, niin olen saanut aika hyvää palautetta. Ainoastaan erään ystäväni äiti, kenellehän asiani eivät kuulu sitten pätkääkään, aloitti hirveän papattamisen, ihan kuin lapsettomuuteni häntä nyt liikuttaisi! Muutoin yksikään ihminen ei ole alkanut v*ttuilemaan päin naamaa tms. Vanhempanikin ovat suhtautuneet asiaan paremmin kuin hyvin. Sanovat, ettei lapsia todellakaan pidä tehdä, jos niitä ei aidosti halua. Toivottavasti AP löytää samat arvot omaavan naisen, tiedän että se on hankalaa, joten voin toivottaa vain rutkasti onnea!
Täällä myös yhden kummajaisen näkökulma, itse olen 28 v. Olen kertonu velaudestani vain hyville ystävilleni. Esimerkiksi sukulaisten kesken/töissä/koulussa en ole kertonut, koska siellä oletetaan että kaikki haluavat lapsia, enkä halua "seinää" vastaani, en jaksaisi/uskaltaisi selittää suuren väkijoukon edessä syvimpiä tuntojani ja perustavanlaatuisia arvojani siitä mitä elämältäni haluan. En ole varma ihmisten suhtautumisesta, tuntuu että siinä olisi esim. töissä koko suuri kyselijäjoukko silmät pyöreinä paheksumassa täysin ennenkuulumatonta vastaustani ja väheksymässä arvojani. Sen sijaan vastaan kysymyksiin aiheen kiertääkseni "hmmm en ole miettinyt", "ei ole suunniteltu" tai "enpä ole ajatellut asiaa".
Päällepäin siis voi olla hyvin vaikea tietää velaudestani, mutta mielelläni asian jaan ihmisten kanssa joiden arvelen asian ymmärtävän, tai jopa olevan itsekin vela. Onneksi minulla on joitakin velaystäviä, joiden kanssa tätä henkistä "taakkaa" voi purkaa. En tiedä yleisesti muista veloista, ovatko he usein enemmänkin piilossa asian tiimoilta, vai ilmoittavatko kantaansa kovaan ääneen? Itse olen tähän asti ollut se piiloutuja.
ps. En ole mielestäni itsekeskeinen, en tietääkseni näiden asiasta tietämättömienkään mielestä sellaisena kuin he minut (tätä asiaa lukuunottamatta) tuntevat.
Täälläkin kolmikymppinen N joka ei halua lapsia. Olen kihloissa miehen kanssa joka myöskään ei halua lapsia. Että kyllä meitä löytyy, varmasti vapaitakin :)
Mä olen jo 37 ja siltikään ei ole tullut tarvetta lisääntyä. Melko nopeasti tässä pitäisi löytää se sopiva kumppani, jos lapsia vielä mielisi. Mutta miksi ihmeessä tarvisi niitä tehdä?
Lapsista tykkään kyllä, mutta onneksi sukulaisilta saa aina lainaksi ja ne onkin vähän kuin omia. Muutoinkin haluaisin auttaa yh-äitejä lasten hoidossa, koska tiedän että heillä on harvoin vapaa-aikaa. En vain tiedä oikein mitä kautta voisi heihin tutustua.
Orpolapsiakin on koko maailma pullollaan ja olenkin jossain vaiheessa haaveillut lähteäni vapaaehtoistyöhön.
Mun unelmakumppani olisi n. 40 vuotias mies, joka on jo lapset maailmaan tehnyt. Mieluiten yh, koska he ainakin ovat tottuneet kantamaan vastuuta. Nuorissa miehissä, jotka eivät halua lapsia, minua hieman pelottaa vastuuntunnottomuus.