Olin isäni juhlissa (miesten ilta) (olen siis 18vuotias mies) ja sielä oli hänen kavereitaan vaikka kuinka paljon. Tajusin kuinka tärkeitä ystävät/kaverit ovat.
Olin yksin eräänä perjantai iltana. Äitini ja siskonu lähtivät viettämään iltaa baariin ja minä jäin yksin kotia. Mietin, että kenelle kaverille soitan. Tajusin ettei ole juuri ketään ystävää kenen kanssa voisin hengailla. Joten jäin yksin kotia perjantaina.
Yksinäisyyteeni on vaikutatnut huomattavasti se, että olen jäänyt kotia pelaamaan pleikkaria aivan liian usein ja muut olleet muualla. Nyt olen vähentänyt pelaamista.
En ole kuitenkaan täysin yksin. Minula on muutamia kavereita ja ihan hyviäkin sellaisia. Nyt viimekuukausina olen hengaillut tyyliin kerran viikossa tai vähintään kahdessa viikossa ollaan vietetty aikaa. Tämä on ns. kaveripiiri jossa kaikki tunnemme toisemme ja ollaan yleensä yhdessä liikkumassa. Nyt huvilakauden päättäjäisissa kaveri soitteli että mennäänkö kyseisen kaveriporukan juhliin. No minä poika menin ja ilta meni hyvin. Tapailin uusia ihmisiä tosin ujostelin enkä oikestaan jutellut kenenkään kanssa koska olen hieman ujo. Kuppiakun ottaa niin vähä olin rennommin ja juttelin ja niin pois päin.... Siinä illan päätteeksi sitten taisin jopa halaillu yhtä muijaa jota en ennen tuntenut. Minulla ei ole koskaan tyttöystävää eli en voi olla kuitenkaan mikään pahion mahdollinen? En elättele mitään toiveita koska halailu tuskin meinaa mitään mutta olisi kiva tietää porukalta mitä mieltä olette.
Mutta aina ei jaksa olla samojen naamojen kanssa. Minulla on paljon kavereita jotka tunnen, mutta en vietä koskaan aikaa heidän kanssa. Jossain tapahtumassa saatan nähdä heitä kuten torilla mutta siihen se sitten jääkin. Kyseessä siis lapsuuden kavereita.
Olenko tuhoon tuomittu? Asun äitini luona vielä, lukio on vielä kesken eikä kavereita ole hirveästi, tosin kuin siskollani. En ole mikään parhaimman näkönen, mutten myöskään rumin mahollinen. Pituutta löytyy se 184cm ja painoa 76kg eli en ole ylipainoinen, Pidän politiikasta, urheilusta ja hyvästä seurasta. Miten saisin vanhoista ystävistäni takaisin hyviksi ystäviksi vai yksinäisyys odottaa? tyttöystävää ei ole ollut koskaan. Tuomittu vai toivo?
Olin yksin eräänä perjantai iltana. Äitini ja siskonu lähtivät viettämään iltaa baariin ja minä jäin yksin kotia. Mietin, että kenelle kaverille soitan. Tajusin ettei ole juuri ketään ystävää kenen kanssa voisin hengailla. Joten jäin yksin kotia perjantaina.
Yksinäisyyteeni on vaikutatnut huomattavasti se, että olen jäänyt kotia pelaamaan pleikkaria aivan liian usein ja muut olleet muualla. Nyt olen vähentänyt pelaamista.
En ole kuitenkaan täysin yksin. Minula on muutamia kavereita ja ihan hyviäkin sellaisia. Nyt viimekuukausina olen hengaillut tyyliin kerran viikossa tai vähintään kahdessa viikossa ollaan vietetty aikaa. Tämä on ns. kaveripiiri jossa kaikki tunnemme toisemme ja ollaan yleensä yhdessä liikkumassa. Nyt huvilakauden päättäjäisissa kaveri soitteli että mennäänkö kyseisen kaveriporukan juhliin. No minä poika menin ja ilta meni hyvin. Tapailin uusia ihmisiä tosin ujostelin enkä oikestaan jutellut kenenkään kanssa koska olen hieman ujo. Kuppiakun ottaa niin vähä olin rennommin ja juttelin ja niin pois päin.... Siinä illan päätteeksi sitten taisin jopa halaillu yhtä muijaa jota en ennen tuntenut. Minulla ei ole koskaan tyttöystävää eli en voi olla kuitenkaan mikään pahion mahdollinen? En elättele mitään toiveita koska halailu tuskin meinaa mitään mutta olisi kiva tietää porukalta mitä mieltä olette.
Mutta aina ei jaksa olla samojen naamojen kanssa. Minulla on paljon kavereita jotka tunnen, mutta en vietä koskaan aikaa heidän kanssa. Jossain tapahtumassa saatan nähdä heitä kuten torilla mutta siihen se sitten jääkin. Kyseessä siis lapsuuden kavereita.
Olenko tuhoon tuomittu? Asun äitini luona vielä, lukio on vielä kesken eikä kavereita ole hirveästi, tosin kuin siskollani. En ole mikään parhaimman näkönen, mutten myöskään rumin mahollinen. Pituutta löytyy se 184cm ja painoa 76kg eli en ole ylipainoinen, Pidän politiikasta, urheilusta ja hyvästä seurasta. Miten saisin vanhoista ystävistäni takaisin hyviksi ystäviksi vai yksinäisyys odottaa? tyttöystävää ei ole ollut koskaan. Tuomittu vai toivo?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luulin vastanneeni tähän jo, mutta ilmeisesti en painanut lähetä- nappia :)
Sullahan on vielä vuosia ja vuosia aikaa haalia itsellesi suuri kaveripiiri, jos sellaisen haluat. Siihen tarvitaan vaan yhteydenottoa ja pyydä vaikka kaljalle ja vaihtamaan kuulumisia, tai lenkille, tai mitä nyt sitten mieluiten yhdessä teette.
Itse olen hyvin ujo tällaisissa asioissa, ja olin samassa tilanteessa (ja olen osittain vieläkin), mutta se on vaan tehtävä, jos niitä kavereita haluaa nähdä, koska eivät ne suhun tajua ottaa yhteyttä, jos niillä on muutakin elämää, ja saattavat ajatella että sinulla on aivan uudet kuviot, etkä kaipaa heitä enää? Kokeile. Et menetä siinä mitään. Ja unohda se pleikkari!
Itse "menetin" paljon kavereitani pitkän parisuhteen aikana, kun olin liian keskittynyt mieheeni ja hänen kavereidensa kanssa pyörimiseen. Vain muutama lähimmistä ystävistäni oli siinä sivussa mukana. Ja kun parisuhde kaatui, ei mulla ollut kuin nämä muutama ystävä. Ja koska olemme kaikki päälle kolmekymppisiä, on monilla on jo perheet, eli heillä aika menee lasten ja aviomiesten kanssa. Olen muutamiin ottanut yhteyttä fb:n kautta (onneksi sellainen on, koska muuten en tietäisi heistä yhtään mitään), ja olemme käyneet muutaman kerran kahvilla tai viettämässä iltaa yhdessä, mutta tässä iässä se kaveripiirin takaisin haaliminen on huomattavasti vaikeampaa. Samoin miehen löytäminen, mutta siinä mulla kävi hyvä tuuri, ja nyt jo useampi vuosi parisuhdetta takana.
Suosittelen siis että otat itseäsi niskasta kiinni ja yksi kerrallaan otat näihin kaipaamiisi kavereihin yhteyttä. Heidän kautta löydät lisää kavereita ja kenties sen tyttöystävänkin.. Et todellakaan ole tuhoon tuomittu. Jos näyttää siltä, ettei vanhat kaveripiirit onnistu, etsi uusia esim. harrastusten kautta.