välttelevät tiukkaa karppausta. Moni urheilijakin on kokeillut LCHF tai VHH dieettiä, mutta teho ja voima loppui n 97%:sti!
Maratoonarit sen sijaan kertoivat rasvan suuresta vaikutuksesta, ja sillä pystyy hyvinkin juoksemaan puoliteholla n 10 km, ei yhtään enempää.
Mm shakkimestarit Karpov ja Kasparov kertoivat, että ellei he saa oikeaa annosta hyvää hiilihydraattia, heidän ajatusmaailma häiriintyy! Koska shakissa joutuu ajattelemaan monta siirtoa eteenpäin, ilman hiilaria he pystyivät hädin tuskin yhtä tai kahta siirtoa eteenpäin!
Sekä heidän stressisietokykynsä huononevivat, heidät kätensä rupesi tärisemään tukalassa tilanteessa.
Maratoonarit sen sijaan kertoivat rasvan suuresta vaikutuksesta, ja sillä pystyy hyvinkin juoksemaan puoliteholla n 10 km, ei yhtään enempää.
Mm shakkimestarit Karpov ja Kasparov kertoivat, että ellei he saa oikeaa annosta hyvää hiilihydraattia, heidän ajatusmaailma häiriintyy! Koska shakissa joutuu ajattelemaan monta siirtoa eteenpäin, ilman hiilaria he pystyivät hädin tuskin yhtä tai kahta siirtoa eteenpäin!
Sekä heidän stressisietokykynsä huononevivat, heidät kätensä rupesi tärisemään tukalassa tilanteessa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...Lisäksi eläinrasvaa nauttimalla muuttuu kasvot BULDOKIN kaltaisiksi.
Posket roikkuu. tukka harvenee ja putoaa pois koska kalju ja tukka ei pysy samassa päässä !
karpatessa lähtee tukka ja akka, viipurilainen vessan siivooja ljudmila !!!
Viipurin veturitallien ( lokakuun rautatiet ) saniiteettitilojen ( kakkapyttyjen tiskarina ) toimiva Ludmila Tarantella ja hänen mafia-veljensä hyödyntävät 100 % Virtakujalla asuvaa ja työttömyysrahaa nostavan mörököllin euroja.
Miksi näihin keskusteluihin otetaan aina urheilijat mukaan? Kuinka moni oikeasti treenaa kuten urheilija ja miksi edes pitäisi?
Tarkoitatko urheilijalla ammattia? Vai mihin sen rajaat? Tulostavoitteellinen harjoittelu, kilpailu, elämäntapa?
Aika moni tutuistani ja harrastuspiireistäni treenaa kuin urheilija. Minäkin, jos mittariksi otetaan tavoitteellisuus ja elämäntapa. Harrastan myös tavallista liikuntaa ilman että yritän parantaa tuloksiani niissä.
Erilaisten ihmisten on usein vaikea ymmärtää että on myös toisenlaisia kuin mitä itse. Lähipiiristäni löytyy myös liikkumaton henkilö, joka ei usko että normaalit ihmiset harrastavat liikuntaa säännöllisesti. Samoin urheilupiireissä (kirjoitan nyt urheilu, vaikka voit ymmärtää sen liikunta-sanaksikin) ihmisten on vaikea uskoa, että joku ei liiku lainkaan. "Ei yhtäkään tunnin kävelylenkkiä edes viikossa, ei ole totta... Onko se kipeä?" (No onhan se sairaskin, johtuu mm. liikkumattomuudesta.)
Itse käsitän urheilijalla sellaista ihmistyyppiä, joka treenaa jotain lajia tavoitteellisesti, mutta ei välttämättä ammatikseen. Tavoitteet voivat olla kilpailullisia tai itse asetettuja. Tuolloin suorituskyvyn parantaminenhan vaatii suunnitelmallista treeniä ja sitä tukevaa ruokavaliota.
Itse en esimerkiksi pidä itseäni urheilijana, vaikka liikuntaa kertyykin viikkotasolla aika paljon. Liikuntani ei ole erityisen suunnitelmallista tai edes tavoitteellista, ainakaan aikaan sidottuja tavoitteita minulla ei ole. Liikun miten nyt sattuu milloinkin huvittamaan ja esimerkiksi salitreeniohjelmaan vaihdan kun edellinen alkaa kyllästyttää. Omassa tuttavapiirissäni on todella paljon liikkuvia ihmisiä, joista kukaan ei pidä itseään urheilijana.
Ruokavaliokeskusteluissa, etenkin niissä joissa keskustellaan hiilarin tarpeesta, argumenttien loputtua otetaan esiin liikuntakortti, eli väitetään että ilman hiilaria ei jaksa liikkua. Jos jaksaa, ei ainakaan tehokkaasti. No jos kuitenkin pystyy liikkumaan tehokkaasti, ei ainakaan pysty juoksemaan maratonia. Koska muutenhan kaikki huippu-urheilijat olisivat vhh:lla. Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan urheilijoiden keskusteluun mukaan vetämisellä? Onhan se nyt aivan selvää, että ruokavaliovaatimukset maratoonarille ja pari kertaa viikossa sählyä pelaavalle toimistotyöläiselle ovat hiukan erilaiset.
VHH:lla voi olla myös hiilaritietoisesti. Silloin syödään jopa paljon hiilareita, kun niitä treenissä ja palautumisessa tarvitaan. Muina aikoina syödään hyviä hiilareita.
Se on selvää, ettei oikeasti rankkaa liikuntaa voi harrastaa ilman hiilareita. Kevyttä liikuntaa voi heilutella matalillakin hiilareilla hissukseen. En tunne ainuttakaan urheilijaa tai kovaa treenaavaa, joka vetelisi matalilla hiilareilla. Hiilarit ovat välttämättömiä palautumiseen ja sitä kautta kehittymiseen ja tulosten parantumiseen.
Okei, kehonrakentajat ja fitness-harrastajat voivat dieetata vähähiilarisesti, mutta massakaudella hekin tarvitsevat hiilareita, nopeita sellaisia.
Määrittele kevyt ja raskas liikunta. Koska omissa mielikuvissani kevyt liikunta on esimerkiksi kävelyä ja raskas liikunta esimerkiksi nyt vaikka joku kova crossfit-treeni tai kova HIIT. Tuohon väliin mahtuu aika paljon eri intensiteeteillä suoritettua liikuntaa.
Ja mikä itseisarvo on se, että aina pitää treenata kovaa. Miksi?
Kevyt liikunta on matalasykkeistä lyhyt aikaista (pari tuntia) reipasta kävelyä, esimerkiksi. Kovaksi se tulee useimmille, kun laitetaan selkään 25 kg rinkka ja kävellään päivä umpimetsässä.
Kun alat treenata kovaa, ymmärrät miksi niin tehdään. Se koukuttaa, tuntuu todella hyvältä vetää itsensä aivan piippuun, sillä saa tuloksia näkymään ja tuntumaan. Se on rajoja rikkovaa, itsensä ylittämistä henkisesti ja fyysisesti. Sellaisessa treenissä oppii uutta eikä junnaa paikallaan. Hapenottokyky kasvaa, kunto nousee, henkinen kapasiteetti kohenee.
Moni kyllästyy liikuntaan, kun ei ole tavoitteita. Tavoitteilla saa motivaatiota. Tavoite voi olla vaikkapa kävelyvauhdin nostaminen 6 km / h - > 7 km / h. Tai 8 km / h. Tavoitteen saavuttamiseen täytyy nähdä vähän vaivaa, muuten se ei tunnu niin palkitsevalta.
Kokele crossfit-treeniä. Monella salilla sitä saa käydä kokeilemassa ilmaiseksi. Se on todellakin koukuttavaa. Ja se että kehittyy, antaa motivaatiota jatkaa. Sopii sohvaperunasta urheilijaan, jokainen voi treenata omalla tasollaan - kovaa.
Olen entinen kilpaurheilija. Joten tiedän kyllä miltä tuntuu, kun treenataan kovaa. Omalla kohdallani se ei ollut mitenkään koukuttavaa vaan siitä tuli pikemminkin pakkomielle, ja erittäin haitallinen sellainen. Koska joka treeni piti vetää täysillä, ei siksi että se tuntuisi jotenkin hyvältä, vaan siksi, että tuntisin itseni jotenkin paremmaksi ihmiseksi.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että tavallisen painonhallitsijan ei ole välttämätöntä treenata kovaa, mikäli ei sitä halua tehdä. Liikuntamotivaatio säilyy useimmilla nimenomaan sen hyvän olon vuoksi, ei välttämättä siksi, että jotkut tietyt konkreettiset tavoitteet täyttyisivät.
MInäkin olen ennen kilpaillut ja pärjännytkin ihan hyvin. Ei treenaaminen ole ollut minulle koskaan vastenmielistä, kilpaileminen toisia vastaan kyllä vähän.
Sulla on ollut muita ongelmia, kun olet siirtänyt ne suorittamiseen urheilussa.
Painonhallitsijan ei tarvitse treenata kovaa. Mutta tosiasia on, että rasvakarppauksella siihen ei kykenisikään. Rasvakarppaus ei sovi aktiiviurheilijoille. Siitähän tässä keskustelussa oli kyse alun alkaenkin.
Rasvakarppaus sopii parhaiten sohvaperuna-tyyppisille ihmisille, jotka haluavat karttaa reipasta liikuntaa.
Ja komppaan tuota hauskaa "palstahäröä", en ole koskaan nähnyt hyväkroppaista terveen näköistä rasvakarppia.
"Rasvakarppaus" sopii kyllä minulle, joka harrastaa reipasta (ei kovaa) liikuntaa. Hiilarit pyörii noin 50g päiväannoksessa ja hyvin jaksaa liikkua. Vaikka juosten.
Hassu ajatus, että jos et treenaa kovaa, et liiku reippaasti. Ihan kuin olisi olemassa vain kovaa tai kevyttä treeniä.
Onko kukaan nähnyt timmiä ja hyväkroppaista karppaajaa?
En minäkään.
Kuka haluaa treenatun kropan? Pieni kumpu vatsan seudulla on paljon sympaattisempi, katso nyt vaikka Antti Heikkilää.agronet