http://tinyurl.com/opy4x2x
Vihdoinkin avautui mahdollisuus äänitellä eräs pitkään roikkunut tekele. En ehkä muuten mainostaisi, mutta tuli tämän taustaraitaa esiteltyä viime palstakonsertin yhteydessä, ja liittyyhän tämä nyt jollakin lailla palstan aiheeseenkin. Ja on kerrankin ihan kilttiä materiaalia, etten sanoisi jopa massoille suunnattua.
Vihdoinkin avautui mahdollisuus äänitellä eräs pitkään roikkunut tekele. En ehkä muuten mainostaisi, mutta tuli tämän taustaraitaa esiteltyä viime palstakonsertin yhteydessä, ja liittyyhän tämä nyt jollakin lailla palstan aiheeseenkin. Ja on kerrankin ihan kilttiä materiaalia, etten sanoisi jopa massoille suunnattua.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hyvä biisi! Milloin seuraava keikka?
En ole suunnitellut, en koskaan etukäteen tiedä milloin inspiroidun. (Sen tiedän, etten ainakaan tänään: jouduin eilen viemään soittovehkeet mummovainaan mökille ja tekemään vokaaliäänittelyt hätäisesti illalla siellä, koska muuten ei olisi varmaankaan ollut rauhallista hetkeä puuhastella ainakaan kuukauteen. En ole vielä jaksanut koota kahta kosketinsoitinta kaikkine tykötarpeineen takaisin paikoilleen, ja tuskin tänään viitsinkään tehdä sekä sitä että vielä soitellakin.) En lupaa että lähipäivinä, mutta ainakin lähiaikoina kyllä voisi taas pianomusiikkia soitella. Laulumateriaalin esittämisen kohdalla ongelmani on sama rauhallisen ja yksityisen ajan puuttuminen kuin äänittelyssäkin, mutta toisin kuin äänitellessä, edes mummolaan pakeneminen ei tätä ongelmaa ratkaise: siellä kun ei ole nettiyhteyttä.
Välillä ärsyttää, kun pitää antaa niin paljon "tasoitusta" sekä välineiden että työskentelyolojen suhteen. Toisaalta näin säilyy nöyryys tekemistä kohtaan ja toisaalta myös osaaminen, kun ei ole mitään teknisiä oikoteitä tai korjausvälineitä. Silti joskus mietityttää, mihin pystyisin, jos sen enempää raha kuin aika eivät olisi esteenä visioiden toteuttamiseen... No jaa, en välttämättä paljon muuhun kuin nyt, joten ehkä parempi elää kuvitelmissa.
Olet tehnyt kappaleita jo vuosia ja määrällisesti paljon.
Tunnettavuutesi on silti olematon eikä siinä tapahdu edistystä.
Mistä luulet sen johtuvan? Miten jaksat tehdä vuodesta toiseen asiaa joka ei johda mihinkään?
Olemattoman tunnettavuuden syyt... En tiedä. En ole itseäni juurikaan mainostanut, vaan ajatellut, että kyllä joku ne biisit löytää, jos niissä jotakin löytämisen arvoista on. Ehkä niissä ei sitten ole: ei sekään maailmanloppu ole. Muun markkinoinnin lisäksi tietenkin pitäisi esiintyä myös livenä. Ennen vanhaan ennen Facebookia ja muuta turhaketta keikkailu oli jokaisen artistin paras markkinointivaltti, ja konservatiivina tekisin tämän asian niin kuin ennen vanhaan, jos sen tekisin. Pitäisi myös olla vähemmän anonyymi: voiko olla tunnettu, jos mitään tunnettavaakaan ei ole?
Mikään tekemiseni ei johda mihinkään, se on elämäni koko tarina. Siksi teenkin nykyisin vain sellaisia asioita, joista itse pidän. Jos lopputulos on joka tapauksessa samantekevä, minkä ihmeen vuoksi minun pitäisi sietää epämukavuutta? Toistaiseksi musiikin tekeminen, oli kuulijoita tai ei, on ollut nautittavaa. Jos se joskus lakkaa olemasta sitä, mitä en usko tapahtuvan, todennäköisesti lopetan. Oli kuulijoita tai ei.
Voisit tehdä parhaista ralleista omakustannelevyn, joka saavuttaa suurta kulttisuosiota. On sulla kyllä vähän flegmaattinen ja tollanen ei kannata kun ei voi onnistua asenne tohon touhuun, mutta omapa on asiasi tietty.
Heitetään nyt lisää ideoita. Levykokonaisuus olisi ehkä helpommin lähestyttävä jotenkin ja antaisi sellaisen kuvan, että tässä on ikään kuin oikea muusikko eikä joku netin hämyisten nurkkien nörtti tai harrastelija. Digitaalipainoksen lisäksi, jonka voi laittaa jakoon nettiin pitää olla tietenkin C-kasettiversio ja kansikuvaan pitää satsata, jotta tulee se oikea huoltsikkakasettifiilis. Näinä crowdsourcingin aikoina varmaan joku joka osaa photoshoppia vähän enemmän voi sellaisessa auttaa jos ei itse osaa tai halua tehdä. Ja tuo kannattais tehdä artistin oma Youtube-tili jollei sellaista vielä ole ja miksei vaikka musiikkivideo! Jos ei muuta, niin joku kuvakollaasi/kökköanimaatio/kännykkäkamera-spektaakkeli. Välineet löytyy melkein keneltä hyvänsä, kunhan on ideoita ja innostusta. Crowdsourcing auttaa tässäkin, jos ei itsellä ole intoa tai taitoa.
Mutta jos ei yhtään nappaa mikään tällainen ja tuntuu liikaa työltä ja sielunsa myymiseltä kapitalistipaskiaiselle ja itsensä huoraamiselta, niin sitten ei voi mitään.
Harvat musiikkiin edes välillisesti liittyvät jutut tuntuvat työltä, se ei välttämättä olisi minkään ehdotetun kohdalla ongelma. Myöskään sielun myymisen riskiä ei ole, sillä tiedän ettei jutuillani ole missään tapauksessa rahallista arvoa tai kaupallista potentiaalia. Jos olisin työelämässä ja minulla olisi tuloja, tämä olisi kuten muutkin normaali-ihmisten harrastukset eli sellainen, johon voisi tuhlata rahojaan kuvittelemattakaan saavansa niitä takaisin. Tuo vaihtoehto on kuitenkin suljettu pois.
Crowdsourcing kuulostaa rumalta trenditermiltä (10-luvun versio 90-luvulla taajaan hoetulle, astetta metafyysisemmälle "synergialle"?), jota konsultinketaleiksi valmistuvat hokevat jossakin Aalto-yliopistossa, mutta jos nyt en vastustaisi sitä pelkästään tuon vuoksi... Ajatus on hyvä, mutta en tunne ketään. Vaikka mielelläni työpalveluksia vaihtaisinkin (paljon mieluummin kuin maksaisin rahaa jota ei ole), minulla ei ole mitään sellaista annettavaa vastikkeena, josta joku muu voisi hyötyä ja jolla voisin korvata heille heidän vaivannäkönsä. Noin muuten minulla ei ole mitään periaatteellista syytä vastustaa videotaidetta.
Rahaa taas ei ole maksaa kenellekään korvausta työstä tai edes painattaa omakustanteita, jotka todennäköisesti jäisivät rappusten alle pölyttymään kuten vahvistamattoman legendan mukaan kävi Alpo Myllerin "Enon Discon" seiskatuumaisille... Toisaalta eipä minulla ole edes paikkaa tai aikaa tehdä kappaleistani sellaisia versioita, jotka miellyttäisivät omia korviani ja jotka siksi voisi harkita julkaisevansa. (Oletetaan, että en ideaalitilanteessakaan kokonaan päivittäisi laitekantaani, jos niiden avulla saavutettava "huoltoasemakasettisoundi" on musiikissani ns. se juttu; kyse on joistakin muista epätäydellisyyden lajeista.)
C-kasetti saattaisi kyllä mennä liikaa jo ironisen hipsteriyden puolelle, mutta toisaalta voisi muuten sopia.
Vielä tuohon "ikään kuin oikea muusikko" vs. "netin hämyisten nurkkien nörtti tai harrastelija" -kysymykseen. Olen aina uskonut, että sen oikean muusikkouden osoittaminen tapahtuisi tekemällä lauluja, joista asia kävisi korvia käyttämällä ilmi, ja muu on pelkkää turhaa silmänlumetta. Jos tätä elementtiä ei ole itse musiikissa, niin sitä on ihan turha feikata.
Näihin törmää aina välillä netissä, missä totaalisella nevarilla on Facebook-sivujensa mukaan oma studio ja "talli", jossa hän "työskentelee" (mutta kuka siitä maksaa) taiteellisena johtajana, koordinaattorina, PR-vastaavana ja studiopäällikkönä; sitten pannaan kotikutoinen filmi jakoon ja korostetaan miten se on nyt kappaleen "Official Video" (varokaa halp... öh, vielä halvempia kopioita); kaiken kukkuraksi tietenkin itse biisi kuulostaa siltä, ettei tekijä ymmärrä edes tonaalisuuden alkeita, mistään soittamisesta tai laulamisesta nyt puhumattakaan. Pointtina siis on, että ammattimaisten elkeiden lisäksi myös substanssin pitäisi olla samalla viivalla, tai muuten vaikutelma on pelkästään koominen. En ole koskaan ajatellut omaa substanssiani sille tasolle, että minulla olisi varaa "the creative force behind CR Productions" -elvistelyyn.
Katsotaan nyt. Ehkä jossakin vaiheessa saan maisterin paperit yliopistolta ulos, ja kun sitten jään tyhjän päälle, voi olla, ettei elämässä enää olekaan mitään muuta sisältöä tai tekemistä. Luultavasti sitten syvennyn enemmän näihin mahdollisuuksiin.
Se, että tarjoaisi musiikkia ikään kuin valmiina pakettina, vaikkakin kotikutoisin keinoin, tekisi siitä kuitenkin lähestyttävämpää niille, jotka ei kolua mikseri-tyyppisiä sivustoja harrastuksekseen. Siksi myös tuota YouTube-tiliä ehdotin. Siellä on suuremmat todennäköisyydet bongata vahingossa jotain uutta ja outoa.
Joskus on kai puhuttu demoista, joita on lähetelty erinäisille tahoille. Eikä noista "crowdsourcing"-jutuista ole ennenkään palkkaa maksettu. Se sun naislaulajahakemuksesi on periaatteessa juuri tuota mitä tarkoitin. Samalla periaatteella voi kysellä jotain videoharrastelijaa tekemään videota biisiin. Molemmat hyötyy lähinnä sen, että saavat oman duuninsa näkyville. Ja sun musiikkihan on jo ironista hipsteriyttä, vaikket sitä itse myöntäisi.
Opiskelijana sulla on muuten paremmat mahdollisuudet erinäisiin juttuihin kuin sitten työttömänä maisterina. Sun asenteessa on paljon samaa kuin LordBoredomilla. Tuollainen periaatteellinen asioiden vastustelu joihinkin mielikuviin ja ennakkoasenteisiin vedoten.
Youtuubin kappaleet kannattaa laittaa eikä mitään omakustannelevyjä rueta tekemään. Jos kappaleet saavat siellä riittävästi katsomiskertoja niin massia alkaa kyllä tulla.
Pitäähän miehellä olla periaatteita.
Omakustanne C-kasettia voi jaella yliopistolla ja saada hipsteritytöiltä pimpsaa.
Se on ironista mutta ei hipsteriyttä. Hipstereillä ei ole yksinoikeutta omia tuota käsitettä!
Joitakin kappaleitani on YouTubessa, vaikka en itse niitä sinne ole ladannutkaan. Ainoat jotka niistä saavat kuulijoita ovat omasta näkökulmastani tuotantoni sivuseikka eli suomalaiseen kuvalautakulttuuriin liittyvät, muut eivät kiinnosta. Tietysti keskitetyllä kanavalla ja vielä jonkinlaisen videomateriaalin kera homma toimisi varmasti paremmin; siinä olisi edes jokin imago ja mielikuva.
Naislaulajahakemuksesta ei seurannut mitään; ainoa ilmoittautunut hävisi kuvasta vähin äänin. Tällaista ryhmätöiden tekeminen on ollut minun kanssani ala-asteelta lähtien. Minulta puuttuu sellainen karisma ja auktoriteetti, jolla saisin muutkin tekemään jotakin (pelkkä "esimerkillä johtaminen" ei tunnu riittävän), ja päädyn lopulta tekemään kaiken itse, koska vain silloin voin luottaa siihen, että asioita tapahtuu. (Ainoa poikkeus tähän on tuore yhteistyö erään toisen kuvalauta-aiheista laulavan kanssa, joka sujui hienosti; nostan hänelle hattua siitä.)
Jos näkymätön artisti ja näkymätön videotaiteilija yhdistävät voimansa, mitä siitä seuraa?
En jaksa vastata erikseen, joten hänelle, joka arvelee mahdollisuuksieni kaventuvan valmistumisen jälkeen:
En usko. Nyt elämäni on ilmaisen työn tekemistä ja opiskelua ilman rahaa, yksityisyyttä ja omaa aikaa. Mikä osa-alue tästä huonontuu, kun saan paperit ulos?
Opiskeluaikoina on parhaat mahdollisuudet tutustua muihin ihmisiin. Työttömänä irl-sosiaaliset kontaktisi tulee koostumaan lähinnä kaupan kassoista. Kun et itse tunnu edes pyrkivän muuttamaan tilannetta, niin ei kai paljon muita vaihtoehtoja ala jäämään kuin dokaamisen aloittaminen.
Noistahan sosiaaliset kontaktini ovat koostuneet koko opiskeluaikanikin... Mitä juomiseen tulee, niin en koe tarpeelliseksi: kuka vain osaa pilata elämänsä päihdyttävillä aineilla, mutta paljon hienompaa on pystyä siihen ilman niitä.
Mitähän traumoja sinunkin taustalla on, kun et edes yritä muutosta elämässä.
Ainakin sun pitäisi saada oma hikikomero, jossa saisit laulaa rauhassa ja koska haluat.
Opiskelujen jälkeen Hämärän rajoilta menee tietenkin töihin ja sitä kautta sosiaalisia kontakteja muodostuu kyllä. Jotenkin en usko, että pitkälle kouluttautunut ihminen heittäisi kaiken opiskelun vaivan roskikseen ja jäisi työttömäksi. Eihän siinä olisi mitään järkeä. Kenties Hämärän rajoilta jatkaa opiskelujaan tohtorin tutkintoon asti ja siirtyy yliopistolle pysyvästi tutkijan ominaisuudessa. Tämä on vain arvailua, mutta en todellakaan usko tuohon syrjäytymis/työttömyys/alhoholisoitumisskenaarioon, jota muutamat yrittävät tyrkyttää.
Ja mitä tulee musiikin tekemiseen, niin senhän todellakin voi pitää "pelkästään" kiinnostavana harrastuksena, eikä ole pakko tavoitella mitään levytyssopimuksia. Itsekin olen käynyt laulutunneilla yli kymmenen vuoden ajan, viime aikoina harjoitellut klassista laulua, mutta en silti pyri kohti oopperalavoja tai levytyssopimuksia. Tämä on "vain" erittäin antoisa harrastus ja tuottaa suurta iloa ilman kovin korkeita tavoitteita. Musiikintekeminen on erittäin mahtava tapa ilmaista itseään.
Todellisuudessa jo muutaman kuukauden CV-aukot estävät työllistymisen.
Aloittajan kaltainen kolmekymppinen tyyppi ilman työkokemusta ei varmasti tule eläessään pääsemään mihinkään töihin.
Hänen olisi pitänyt tehdä asialle jotakin kymmenen vuotta sitten. Nyt on myöhäistä.
Riippuu työstä. Luulisi, että HR:llä olisi lahjoja esim. musatoimittajaksi. Helppo duuni, kirjoitella musiikista, kun sitähän se täälläkin tekee. Ei sillä hommalla välttämättä tienaa, mutta saispa ainakin jotain täytettä CVWC:seen. Mut nyt saa riittää nämä elämän ohjeet. Itsetunto ongelmaisiahan täällä on muitakin. Potkitaan seuraavaksi Lordia perseelle. Lordi laihikselle!