Olen 40v mies ja olen tullut siihen tulokseen, että netti on todella huono seuranhakukanava. Itsellä on ollut kuvallinen profiili vuosia netissä ja siihen on vastannut yksi nainen, joka loppujen lopuksi kirjoitti yhden viestin ja hävisi. Olen lisäksi vastaillut naisille useasti pitkiä vastauksia, ei liian pitkiä, mutta ei kuitenkaan mitään muutaman sanan mittaisia. Vaikka profiileissa naiset etsivät savutonta, mahdollisimman alkotonta miestä niin tämmöisiltä naisilta ei vastauksia heru. En todellakaan ole naisten suhteen mitkään liian suuret vaatimukset vaan ihan tavallinen suominainen kelpaa kyllä. Lisäksi olen myös komeaksikin joskus sanottu siviilissa. Lisäksi omilaan toimeentuleva ja säännölliset tulot sekä työssäkäyvä.
Olen vastaillut naisille asiallisia vastauksia vaikka kuinka paljon, mutta se on saavutus, että edes joku kymmenistä vaivautuu vastaamaan. Usein vastaus on myös luokkaa, että ei kiinnosta ja toivotetaan hyvää jatkoa.
Missään korvessa on todellakaan asu vaan ihan eteläisessä Suomessa, josta on hyvät yhteydet joka puolelle.
Täytyy tässä pikku hiljaa hylätä netti ja siirtyä seuranhakuun vaikka kirjastoon ja tekemään ehdotuksia joka vastaantulevalle naisillle.
Eli nettiä kyllä ylistetään liian hyväksi seuranhakukanavaksi. Joku on jopa sanonut, että miksi et käytä seuranhakuun nettiä kun sieltä kuulemma löytyy heti. He eivät todellakaan tiedä mikä on totuus. Eihän sinkkuja ja yksineläjiä Suomessa olisi kovinkaan paljoa jos netti todella toimisi. Yksinasuvien määrä kasvaa koko ajan.
Naisilla varmaan on helpompi löytää joku netistä, koska vastauksia tulee varmasti satamäärin. Heille tulee eteen se valinnan vaikeus, että kenet nyt ottaisin.
Olen vastaillut naisille asiallisia vastauksia vaikka kuinka paljon, mutta se on saavutus, että edes joku kymmenistä vaivautuu vastaamaan. Usein vastaus on myös luokkaa, että ei kiinnosta ja toivotetaan hyvää jatkoa.
Missään korvessa on todellakaan asu vaan ihan eteläisessä Suomessa, josta on hyvät yhteydet joka puolelle.
Täytyy tässä pikku hiljaa hylätä netti ja siirtyä seuranhakuun vaikka kirjastoon ja tekemään ehdotuksia joka vastaantulevalle naisillle.
Eli nettiä kyllä ylistetään liian hyväksi seuranhakukanavaksi. Joku on jopa sanonut, että miksi et käytä seuranhakuun nettiä kun sieltä kuulemma löytyy heti. He eivät todellakaan tiedä mikä on totuus. Eihän sinkkuja ja yksineläjiä Suomessa olisi kovinkaan paljoa jos netti todella toimisi. Yksinasuvien määrä kasvaa koko ajan.
Naisilla varmaan on helpompi löytää joku netistä, koska vastauksia tulee varmasti satamäärin. Heille tulee eteen se valinnan vaikeus, että kenet nyt ottaisin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minä väittäisin, että joillekin netti voi ihan todella olla hyvä seuranhakukanava. Totta silti on, että kaikkia varten se ei ole. Parhaiten pärjäävät oma-aloitteiset, sanavalmiit ja tilannetajuiset ihmiset, jotka osaavat kirjoittaa hyvää ja värikästä suomen kieltä, kertoa itsestään persoonallisesti ja erottua edukseen muista. Varsinkin miehiltä nettideittimaailma vaatii aika paljon aloitteellisuutta, ja ihan kaikilta se vaatii kykyä kestää pettymyksiä, tarvittaessa tylyjäkin vastauksia ja malttia käyttäytyä niistä huolimatta itse hyvien tapojen mukaan. Pelkästään asialliset vastauksetkaan eivät välttämättä riitä: kun jotkun saavat lukuisia lähestymisyrityksiä, parhaiten pärjää se viestittelijä, joka osaa muotoilla sanottavansa toisella tapaa kuin useimmat muut.
Julma tosiasia on, että pelkästään se, että tietyt perusedellytykset kuten esimerkiksi savuttomuus, omillaan toimeentulo, säännölliset tulot ja ihan kiva ulkonäkö eivät vielä yksinään riitä: ne ovat ehkä ihan hyvä lähtökohta, mutta vaaditaan enemmän, jotain erityisellä tavalla kiehtovaa, joka tekee ihmisestä enemmän kuin vain "ihan kivan". Se tietysti on sitten ihan ihmisistä kiinni, mikä tämä asia voisi olla. Se voi olla hauska kirjoitustyyli, mielenkiintoinen harrastus, fiksu arvomaailma, edustava kuva tai jotain ihan muuta.
Kaikki eivät osaa antaa itsestään netissä sitä kaikkea, mitä he oikeasti ovat, eikä pelkän kirjoitetun tekstin kautta viestiminen ole kaikille ominaisinta. Moni ei etsinnöistä huolimatta löydä netistä koskaan mitään kummempaa. Silti se ei tarkoita, etteikö netti voisi olla erinomainen seuranhakukanava joillekin muille.
Oho, siis näin: *Julma tosiasia on, että pelkästään se, että tietyt perusedellytykset kuten esimerkiksi savuttomuus, omillaan toimeentulo, säännölliset tulot ja ihan kiva ulkonäkö ovat kunnossa, ei vielä yksinään riitä --"
Joopa joo, "julma paikka" :) Erityisesti ylimielisten sellaisten ihmisten joilla "sisäinen kaunes" menee yli ulkoisen kauneuden :)
Kommentti: " Parhaiten pärjäävät oma-aloitteiset, sanavalmiit ja tilannetajuiset ihmiset, jotka osaavat kirjoittaa hyvää ja värikästä suomen kieltä, kertoa itsestään persoonallisesti ja erottua edukseen muista."
Kuin suoraan "kynämiehen (tai naisen)" kädestä! Virtuaalista skeidaa, mutta miten tapahtuu kuin eteen astuu tosielämä? Miltä tuota ko. "kynämies" näyttää tai mitä hän saa yleensäkään sanottua tositilanteessa suustaan ulos?
Paperilla tuo menee hienosti, mutta ei sitten tosielämässä.
Nettideittailun ongelma on se, että tänne on 2000-luvulla "valunut" ns. kynäihmiset eli Runebergejä jotka osaavat vääntää asiansa paperille, mutta elävässä elämässä heidän pärjäämisensä oikeassa elämässä voi olla alla nolla rajan.
Sekä rujona taviksena että korkeakoulutettuna (oliko yllätys?) osaan tsekata asiaa vähän molemmilta puolin.
Ketään ei kannata arvioida pelkästään yhden tai kahden attribuutin perusteella.
Parempi nähdä ja todeta meneekö noin yleensä asiat hyin yhteen.
"Miltä tuota ko. "kynämies" näyttää tai mitä hän saa yleensäkään sanottua tositilanteessa suustaan ulos?"
Tähän täytyy todeta, että jos sitä profiilitekstiä kirjoittaa harkitusti ja profiilin kiinnostavuutta laskelmoiden, ei anna enää oikeata kuvaa itsestään. Että ihan sama se sitten on, kun paikalle saapuu eri henkilö, kuin minkä kuvan tekstistä saa. Antakaa sen profiilitekstin "pulputa".
Joopa joo nennia. Itse kyllä mielestäni osaan kirjoittaa hyvin. Oli tuo äidinkielikin ja ainekirjoitus koulussa aina kiitettävällä tasolla ja nimenomaan kirjoitustaitojeni ansioista olen edennyt nykyiseen asemaan työmarkkinoilla. Joten hyvä kirjoitustaitokaan ei tuo mitään.
Poikamies etelästä, ei tämä ollut mikään henkilökohtainen kommentti juuri sinua vastaan. Eihän minulla ole aavistustakaan, millaisen profiilin olet itse kirjoittanut. Ainakin yritin korostaa nimenomaan sitä, että pelkästään sinänsä asiallinen ja hyvin kirjoitettu profiilikaan ei vain aina yksinään riitä: tarvitaan myös jotain erityistä kimmoketta, joka herättää ihmisen mielenkiinnon, ja tämän suhteen kaikki on kiinni ihan vain ihmisten henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Ei ole olemassa mitään yksinkertaista ohjetta, jota noudattamalla voisi luvata, että vastauksia ja kiinnostusta aivan taatusti tulee. Joskus oikeat ihmiset kohtaavat toisensa, joskus eivät. Ei se nettideittailussakaan silti millään tavoin mahdotonta ole, vaikka kaikkien kohdalle onni ei olisikaan osunut.
Profiilia kirjoittaessa joutuu helposti tasapainoilemaan monenlaisten keskenään ristiriitaisten vaatimusten kanssa. Profiilin pitäisi olla tunteita herättävä ja kiinnostava ja sen lisäksi olla sellainen, ettei se pelästytä sinällään potentiaalisia kumppaneita pois. Toinen ristiriitaisuus on sitten se, että profiilin pitäisi kuvata sen takana olevaa ihmistä mutta mielellään kuitenkin säilyttää sen takana olijan henkilöllisuus salassa.
Tää homma menee niin, että täällä netissä on paljon niitä ihmisiä jotka ei vain ole ulkomaailmasta löytäneet "sitä jotain". Joko ihmiset ovat epäluotettavia tai eivat vaan herätä mitään tunnetta. Siksi heille, kuten itsellnikin, on muodostunut mielikuva että on olemassa joku kuten he itse. Ihminen joka hoitaa asiansa mutta on silti jännittävä.
Se, että peräänkuulutetaan kunnollisuutta, siis sitä, että tulee toimeen omillaan, ei sählää viinan kanssa, on savuton, huolehtii terveydestään jne. on vain se peruskivi jolle rakennetaan. Ilman sitä ei tule olemaan mitään. Mutta se ei todellakaan vielä riitä mihinkään. Kukaan ei herätä kiinnostusta näillä meriiteillä.
Kuten Ketonen & Myllyrinne sketsissään upeasti kiteyttää: "Ma haluan olla Jim Morrison, liskokuningas". Siitä on kyse!
Kyllä tämä toimii mutta mitä muuta olet itsestäsi kertonut kuin itsestäänselvyydet? Ei kai profiilisi ole tylsä? Huono kuva?
Naisena olen usean miehen kanssa kirjoitellut ja vastannut ahkerasti ja asiallisesti kysellen. Minulla on stoppi tullut pääasiassa kahdesta syystä.
Ensiksi asemasotmies: mies ei ole oikeasti suunnitellut mitään sen varalle, että nainen löytyisi. Ei mitään oikein osaa sanoa, haluaako esim. asua yhdessä vaiko molemmat omissa kodeissaan. Tapaamistakaan ei tunnu mies kovasti haluavan vaan vitkuttelee, minun mielestäni kuin asemasodassa.
Toiseksi livemies-nettideittailee: ei halua kirjoittamalla kertoa itsestään ja ajatuksistaan. Tuhahtaa, ettei hän mitään nettideittaile vaan haluaa livessä naisen. Nimensä kertoo heti, osoitteensakin ja työpaikkansa ja kuvittelee, että niiden perusteella hänet tunnen. Suutahtaa, jos en osaa kertoa, olenko kiinnostunut vai ei. Soittaakin minun olisi pitänyt ymmärtää, jos olen kiinnostunut hänestä, koska tiedän nmeronsa, vaikka emme olleet sopineet puhelimessa keskustelemisesta.
Ja minua ei säväytetä hienolla profiililla.
Asiallinen, lyhytsanainen, tylsäkin kelpaa aivan mainiosti, jos sitten kirjoitellessamme menee hyvin. Ja vieläkään en odota mitään pellehyppyjä vaan aivan asiallista,avointa ja rehellistä juttelua. Mahdollisesti heränneen kiinnostuksensa minusta saisi mielellään oikein sanoilla ilmaista eikä vain omassa päässään ajatella.
Sanoisin näin nais näkökulmasta katsottuna, että että. Netti on hyvä keino,
edes yrittää niille, jotka eivät käy kapakoissa ja harrastuspiirissäkin omaa
sukupuolta olevia. Nämä ovat syy minun kohdallani.
Sitten mennään asiaan, eli löytyykö täältä ketään. En ole ihan rumemmasta
päästä ja luonteeltani lupsakka, tarkoittaa ettei nuttura kiristä liikaa ja osaan
nauraa itselleni. Annan toiselle tilaa hengittää, en huohota niskassa. Vaatimukset vastapuolesta on realistiset, (kuten ei ihan kuuta taivaalta) vitsi.
Treffeillä olen käynyt, ihan mukavien miesten kanssa, mutta kuten täällä
on usein todettukin, niin ei se mukavuus yksin riitä. Kyllä sen tuntee, kun
ei kannata alkaa väkisin mitään säätämään.
Siispä olen aloitus pisteessä. Kohta vuoden notkunut netissä.
Tiedän, että toisilla käy tuuri ja löytävät sen oikean, mutta suurin osa etsii
neulaa heinäkasasta vuodesta vuoteen ja turhautuu. Niin on käymässä
minullekkin, ei siinä taida auttaa maamme laulukaan. Siksi onkin parempi
poistua takavasemmalle hyvissä ajoin.
Ei tämä nyt mikään maailman loppu kuitenkaan ole, vai onkohan sittenkin.
tiedän tunteen, kun nettideittailu alkaa tuntua turhanpäiväiseltä touhulta :). On siellä siellä mukana niitä naisiakin vastailee tooodella harvoille ja valituille. Eikä siinä mitään, jos tietää mitä hakee. Se on toisaalta niinkin, että tavallisuus on tylsää. Eli ei kai se mikään ihme, jos "moi, mitä kuuluu"-viestit ei saa vastausta. Pitäis jollain muotoa erottua joukosta ja herättää se vastapuolen kiinnostus. Taustaltaan monet lähes samalla viivalla, niin se persoona on silloin hyvinkin ratkasevassa roolissa.
Ei ois varmaan paha, jos viesteissä ois sopivasti huumoria ja flirttiä. Ja vois myös tuoda esille mikä siinä tyypissä herätti mielenkiinnon, jolle päätti viestin tyrkätä. Muutenkin pitäis sellaanen vaikutelma saada annettua, että profiili on vaivauduttu lukemaan ja tässä tyypissä on sitten jotain spesiaalikiehtovaa :). Räväkkyyttä peliin! Ja pitää olla sopivan utelias toisen asioista ja valmis kertomaan itsestään niin, ettei kaikkea infoa tarvii lypsämällä lypsää. Vielä kirsikkana kakun päälle annos reipasta mieltä ja tervettä itseluottamusta, niin eiköhän sieltä joku epätoivonen silli ui rysään :D. Niin sitä ainakin luulis...
Kyllä on yritetty kaikki, profiilia saatää sun muuta ja tekstejä/kirjoituksia räväkämmäski, mutta ne naiset... mikään ei tunnu kelpaavan.
Taas kerran niin tuore ja virkistävä avaus: naisille ei kelpaa.
Hohhoijaa.
Milloin teille miehille menee ymmärrykseen, että yhtä lailla miehille ei kelpaa? Netti on kauniiden ja menestyjien temmellyskenttä; jotkut naiset saavat sadoittain viestejä, me muut emme. Minäkin olen savuton, alkoholi ei ole ongelma, ei ole mielenterveysongelmia, on hyvä koulutus ja koulutusta vastaava työpaikka, kaikki perusasiat siis kunnossa. Mutta arvaapa monenko miehen silmissä nuo asiat tekevät minusta kiinnostavan? Viestimäärästä päätellen pari kokeilunhaluista 20 vuotiasta kelpuuttaisi seksiseuraksi ja saman verran 60 vuotiaita saattaisi kiinnostua (tarkka kopio viestistä: "no lähetä kuvas niin katotaan värähtääkö"). Oman ikäiset eivät edes vastaa aloitteisiin.
Jos haluat parantaa mahdollisuuksiasi niin tarkista pari asiaa:
- lähesty muita kuin niitä naisia, joille kaikki muutkin kirjoittavat
- oletko ollut naimisissa/avoliitossa? jos, niin olethan merkinnyt itsesi eronneeksi eikä sinkuksi? Nelikymppinen sinkku ei vetoa naisiin
- jos haet suunnilleen ikäistäsi naista niin älä aseta ikärajaa liian alas; ikäisesi nainen ei vastaa, jos hakusi alkaa esim. 25-vuotiaista alkaen.
Muuten hyvä kirjoitus, mutta mietityttää että kauanko ihmisen pitää leimata itsensä eronneeksi ennen kuin saa olla sinkku. Meinaan jos miehellä on profiilissa "eronnut", itselleni tulee mieleen että hän on yhtä lääpällään eksäänsä kun kerta pitää korostaa että erottu on.
Sinkku voi aivan mainiosti olla jos suhteesta on jo jonkin aikaa. Kuinka pitkä aika, sitä en osaa sanoa. Ja jotkut taas ovat sitä mieltä että jos avoliitto loppuu, niin ei sitten ole mikään eronnut. Eikö, vaikka yhdessä olisi oltu yli vuosikymmen?
En tiedä suhtaudunko asiaan liian virallisesti, mutta miellän nämä "suhdestatusvaihdoehdot" yhtäläisiksi ns. siviilisäädyn kanssa. Tällöin niissä ei ole mitään tulkinnanvaraa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Siviilisääty
Sinkku on siis sama kuin naimaton ja avoliitosta eronnut ei ole eronnut.
Valitettavasti netti on todellakin miehille "vaikea" seuranhakukanava, jossa oman kokemukseni mukaan ne harvat naiset joihin yleensäkään saat minkäänlaista kontaktia, ovat sellaisia joihin ei halua tutustua ainakaan lähemmin.
Ja sama pätee toiseen suuntaan.
Aloittajalle lisää kylmää niskaan: olet siis sinkku 40 v. Tarkoitatko että et ole ollut avio- etkä avoliitossa koskaan? Jos tarkoitat, niin miksi olet jättänyt kumppaninhaun tekemättä nuoruudessasi ja nyt kypsissä kymmenissä, keski-ikäisenä yhtäkkiä seurustelu kiinnostaisi?
Luulen että omasta henkilöhistoriastasi pystyy johtamaan sen, että naisille ei kelpaa JUURI SINÄ. Meinaan koko ruuhka-Suomihan on pullollaan yksinäisiä 30-45 v. naisia, osa lapsettomia, suuri osa lähihuoltajia, joiden suurin toive on löytää mukava, luotettava, rakastava vapaa mies.
Hei MIss watson!
Olen kyllä hakenut netistää seuraa niin kauan kuin netti on ollut eli kaksikymppisenäkin. Mutta juuri kukaan ei ole vaivautnut vastaamaan.
MIssä ne piileksivät vapaat naiset? En vain yksinkertaisesti löydä ja pääse edes juttusille.
Haluatko vain naisen itsellesi, kuin minkä tahansa esineen?!
Pointti parinmuodostuksessa on se, onko SINULLA mitään annettavaa toiselle?!
Pariutumiseen tarvitaan rakkautta, hellyyttä, kosketuksia, läheisyyttä.. Onko sinulla tarjota näitä kaikkia? Kumppanin saa tunteisiin vetoamalla, järkiperäisillä selostuksilla "minä minä" -tyyliin jää ikuisesti yksin.
Hellitä sovinnolla, poikamies. Keskity niihin asioihin, jotka tässä elämässä tuottavat iloa sinulle. Ei kaikkia ole tarkoitettu parisuhteeseen. Taidat olla juuri tyypillinen yksineläjä, joka livenä pakenee lähestyvää naisihmistä. Näitäkin on nähty.
Netissä viittä naista kohti on keskimäärin n. 10-15 miestä, suhdeluku 1:2-3. Jos kaksi naista ja miestä onnistuvat löytämään toisensa, jäljelle jää edelleen kolme naista ja 8-13 miestä ilman seuraa, suhdeluku 1:3-4. Lähtökohtaisesti näillä ihmisillä on edelleen puolin ja toisin mahdollisuus löytää sopiva kumppani, mutta onnistumiseen vaadittava aika kasvaa entisestään. Joidenkin kohdalla tuo kumppanin löytämiseen vadittava aika venähtää niin pitkäksi, että mahdollisuudet alkavat olla melko teoreettiset. Lyhyesti: netti on VAIN yksi tapa hakea seuraa - kannattaa siis jalkautua ihmisten pariin ja hakea sitä seuraa sieltä
Jos netissä viittä naista kohti on keskimäärin n. 10-15 miestä, niin missä sitten ne puuttuvat naiset ovat? Siellä suhdeluku olisi päinvastoin.
Eipä todellakaan ole naisille yhtään helpompaa se seuran haku. Ei tule vastauksia lukuisiin aloituksiini.
Kyllä se on se valinnan vaikeus miesten heiniä.
kenellä on varaa valita? Eiköhän se ole tullut selväksi, että nuoret naiset ja vanhemmat oikeesti nuorekkaat miehet on ne joilla on kysyntää. Tavallinen aivan kelvollinen mies jää paitsioon. Vajaan vuoden nettideitissä pyörineenä saldona kolme aloitetta naisilta, joista kahdessa kysytty heti kuvaa. (välillä ollut kuvattomana). Eli vain yksi avaus, jossa aidosti osoitettu kiinnostusta tutustua. Itse tullut heitettyä viestiä ahkerasti kiinnostaville naisille. Mutta laihaksi jäi tulos niistäkin. Tästäpä on helppo vetää johtopäätöksiä nettideittailun kannattavuudesta kohdallani.
Nettideitti toimii varmaan, jos olet kaikkien himoitsema valioyksilö. Tavalliselle miehelle ei tarjoa muuta kuin pettymyksen. Kilpailu on kovaa naisista ja paljon on myös niitä joilla vaatimukset niin pilvissä, että omat eväät on syöty nopeesti siinä kilpailussa. Ei tämä kokemus silti täysin masentanut, kun tietää, ettei niin toivotonta naisen löytäminen kuitenkaan ole mitä nettideittailusta voisi päätellä:). Ehkä se nainen löytyy vielä joka tuntee minut nähdessään niitä oikeanlaisia kemioita ja kolahdus kuuluu pitkälle:). Netin välityksellä siinä en onnistunut. Joku onnistunut? Voihan kriteeriviidakko!
Minullakaan ei ole kovin hyviä kokemuksia nettitreffipalstoista vaikka olen nainen. Suuri osa miehistä ei lähesty ollenkaan, varatut ehdottelee sopimattomia ja nuoret miehet lyhyttä seksiä. Itse on pitänyt melkein aina ottaa ensiaskel ja joskus on tullut jopa tavattua joitakin.
Olisipa hienoa, jos joku jonakin päivänä pistäisi sellaisen sinkkukahvilan pystyyn tänne Tampereelle. Se voisi olla aika hyvä kohtaamispaikka meille kaikille :)
Sinkkukahvila myös Helsinkiin!
Tänään juuri asiaa mietin, että pitäisi olla joku paikka jossa tavata sinkkuja ilman että asiaan vaaditaan viinalla läträystä. Koska vielä ei ole kehitetty sinkkuleimaa otsaan lätkäistäväksi - eikä toivottavasti kehitetäkään - on seuranhaku ns. arkisissa tilanteissa aina arpapeliä. Baarissa ei monikaan ikäiseni ihminen jaksa enää juosta, kuten en minäkään, ja silti olisi intoa tavata uusia ihmisiä. Sinkkukahvilaan voisi mennä ihan itsekseen ja oikeasti tapaamaan muita ihmisiä joiden tietäisi olevan sinkkuja. Kontaktin ottamisen kynnyskin olisi varmaan matalampi kun suuremmalla todennäköisyydellä keskustelukumppani olisi vapaa, eikä varattu.
Tähän pakko kommentoida, että joskus se vaan osuu se oikea kohdalle ja ihan nettideittailun myötä. Itse löysin nykyisen aviomieheni sitä kautta, vaikken sillä vakavuudella edes hakenutkaan ehdokkaita, lähinnä uusia tuttavuuksia uudella paikkakunnalla. Naisena toki sain joitakin kontakteja ilman kuvaakin, joista osa aivan asiattomia, osa asiallisia. Moni mies ehdotteli heti tapaamista, osa enemmän. Muutamaa tapasinkin. Ja sitten löysin sielunkumppanini. Ja ei, en ole kovin kaunis eikä silloin ollut vakityötä, huumoria ja ennakkoluulotonta uteliaisuutta mulla kyllä löytyy. Eli joskus se vaan onnistuu, varsinkin kun ei pakonomaisesti etsi kumppania, vaan avoimin mielin tutustuu ihmisiin
Saisikohan tätä nettiä muokattua johonkin suuntaan, jotta se olisi parempi seuranhakukanava? Mikä on netin suurin yksittäinen vika mielestäsi?
Suurin vika on ME ihmiset itse. Deittipalstoja on vaikka kuinka paljon, kaikissa pyörii samat naamat. Kyllä tämä on kaikille yhtä vaikeaa. Olen kyllä käynyt kymmenillä, jos ei sadoilla treffeillä vuosien aikana. Ennen tämä toimi paremmin, kun oli uusi juttu, mutta nykyään ei enää toimi, koska asenteemme on, ettei täältä löydy mitään.
Minä löysin useitakin, lyhyitä seurustelusuhteita, 1-7kk. Tulin jätetyksi ja jätin itse. Suhteen luominen ja onnistuminen on vaan niin vaikeata. Lopulta tulin siihen tulokseen, että nyt riitti. Haluankin olla yksin:)
Naulan kantaan. On helppo syyttää vastakkaista sukupuolta ja mitä tahansa muuta, vaikka internettiä. Mahdotonta ajatella että vika olisi itsessää. Jjotenkin vaikea kuvitella että "minä en kelpaa kellekään eikä täältä mitään löydy" -asenteella elävä ruikuttaja olisi potentiaalinen kumppani kenellekään.
Netti on helppoa tapa tutustua vastakkaiseen(miksei samaankin) sukupuoleen, mutta kannattaa olla avoimin mielin liikkeellä eikä tavoitella kuuta taivaalta.