Jos puolisoista toinen tai molemmat käy joskus vieraissa, niin miksi se on niin suuri juttu? Mikä siitä tekee niin kamalaa? En ymmärrä, miten jonkun elämä voi olla niin täysin riippuvaista toisesta ihmisestä, että yksi pano (tai jopa pelkkä suutelukin) vieraan kanssa kaataa koko maailman.
En voi uskoa, että maailmassa on yhtään ihmistä, jolla ei ole mitään salaisuuksia puolisoltaan, miksi siis tämä yksi asia on sellainen, joka vie pohjan koko parisuhteelta?
En petä itse eikä nykyinen puolisonikaan tietääkseni, mutta aiemmin minua on kyllä petetty eikä maailma tai edes suhde siihen kaatunut. Miten te, jotka ette hyväksy pettämistä millään tasolla, uskallatte edes elää parisuhteessa? Ja erityisesti, miksi täytyy hakemalla hakea mahdollisia merkkejä pettämisestä kun tietämättömänä voisi elää paljon onnellisemmin (jos siis on sitä tyyppiä, että pettäminen kaataa maailman).
En voi uskoa, että maailmassa on yhtään ihmistä, jolla ei ole mitään salaisuuksia puolisoltaan, miksi siis tämä yksi asia on sellainen, joka vie pohjan koko parisuhteelta?
En petä itse eikä nykyinen puolisonikaan tietääkseni, mutta aiemmin minua on kyllä petetty eikä maailma tai edes suhde siihen kaatunut. Miten te, jotka ette hyväksy pettämistä millään tasolla, uskallatte edes elää parisuhteessa? Ja erityisesti, miksi täytyy hakemalla hakea mahdollisia merkkejä pettämisestä kun tietämättömänä voisi elää paljon onnellisemmin (jos siis on sitä tyyppiä, että pettäminen kaataa maailman).
Vastaukset 54
Vanhimmat
Kirjoitit juuri minun ajatukseni. Rakkaus ei mielestäni ole omistamista eikä statusta. Se on hyvää oloa toisen lähellä.
Eihän se omistamista olekkaan eikä statusta.
Se onkin hyvää oloa toisen lähellä. Mutta jos toisella vain on hyvä olo, eikä sitten toisella olekkaan.
Kyllä kaikki syöpäläiset ja taudit on ikäviä, voi vaikka hengen lähtö olla lähellä.Ja sitten tulee kuvioihin mukaan valehtelu yms, yms.
Kyllä jatkuvasti useampia suhteita ylläpitävä on pohjimmiltaan sinkku, kun ei pysty yhteen sitoutuunyhdellä kertaa. On helpompi olla monien kanssa kuin yhden tai kahden. Ei mene tunteineen mukaankoko skaalalla yhteen suhteeseen.
Voisi jopa verrata porttoon, joka ei enää korvaansa lotkauta kun paria vaihtaa.
Ihana huomata, että edes joku on samaa mieltä kanssani.
Kunhan ei satuta/särje "kakkosta" eikä "kolmosta" tai vierasta naista. Jos se on kumppanille oikei että on avoin suhde...
Tuota olen itsekin ihmetellyt. Ihmiset antaa parisuhteissaan anteeksi psyykkisen ja fyysisen väkivallan, alkoholi ongelmat sun muut jutut ja pettäminen on se, joka maailman kaataa. En voi tajuta. Avioliitto ei ole vankila. Toista ihmistä ei voi omistaa, ei hänen ruumistaan eikä sieluaan.
Jos parisuhteeseen lähtee, niin pitää luottaa toiseen. Ei olettaa, että pettäähän se kuitenkin ja etsimällä etsiä merkkejä pettämisestä. Epäluulo syö miestä/naista ja vaikuttaa varmasti parisuhteen laatuun.
Juuri näin. Seksi on hauskanpitoa! On ahdasmielistä puhua pettämisestä tai aviorikoksesta vapaan seksin yhteydessä. Aviollinen uskollisuus on ihmislajille nuori kulttuurinen ilmiö, se syntyi maanviljelyksen kanssa samaan aikaan muutama tuhat vuotta sitten. Yksiavioisuus on vallanpitäjien keino varmistaa perillistensä taloudellinen menestys. Ja tätä puolikristillistä hömppää väitetään sitten ainoaksi oikeaksi moraaliiksi. Herätkää! Toista ei voi omistaa.
" Aviollinen uskollisuus on ihmislajille nuori kulttuurinen ilmiö,...."
Höpö höpö. Antropologia ei taida olla sinun alasi. Ota selvää asioista ennen kuin latelet itse keksimiäsi epätotuuksia.
Ihminen on AINA ollut yksiavioinen ja siihen on erittäin hyvät ja ymmärettävät perusteet. Täsä löytyy vahvaa näyttöä kaikissa antropologian tutkimushaaroissa.
Vasta nyt (muutamana viime vuosikymmenenä), kun elämä on niin helppoa, että ihminen voi olla täydellisen vastuuton, on alkanut esiintyä ajatuksia vapaasta seksistä yms. Uskottomutta on ilmeisesti jossain määrin aina ollut, mutta sekin on lisääntynyt muun vastuuttomuuden myötä.
Kysymys ei myöskään ole kristillisestä tai puolikristillistä hömpästä. Yksiavioisuus on kristinuskoa paljon vanhempi asia.
Uskollisessa, yksiavioisessa parisuhteessa ei myöskään ole kysymys kenenkään omistamisesta. Siinä on kyýsymys toisen kunnioittamisesta, keskinäisestä luottamuksesta ja yhteisestä elämästä.
Tiede-lehti kertoo seuraavaa.
Arvostettujen tutkijoiden Christopher Ryanin ja Cacilda Jethán mukaan nykyinen yksiavioinen seksi keksittiin vasta yhtä aikaa maatalouden kanssa.
Kun ihminen eli vielä metsästäjänä ja keräilijänä, yhteisöjen seksi oli tutkijoiden mukaan yhteistä. Naiset ja miehet parittelivat ristiin.
Tässä kisassa ei ollut väliä sillä, kuka harrasti seksiä kenenkin kanssa, sillä kyse oli koko yhteisön selviämisestä. Kun tuore lapsi saattoi olla kenen tahansa, yhteisön miehet pitivät huolta kaikista syntyneistä.
Naiset käyttivät tutkijoiden mukaan muinaisissa ihmisyhteisöissä seksiä sovinnon välineenä samalla tavoin kuin mitä eräät ihmisapinat edelleen tekevät. Kun seksistä ja naisista ei tarvinnut kilpailla, yhteisön miehet pysyivät keskenään paremmissa väleissä.
Länsimainen yksiavioinen parittelukulttuuri onkin ihmiselle varsin luonnoton tapa lisääntyä.
Maanviljelytaidon ja kaupunkien synnyn jälkeen ihmisen seksuaalisuus ei ole paljoa muuttunut, mutta se on etsinyt muita muotoja ilmentyä. Muutos liittyy omistamisen kulttuuriin, jossa maata, luontoa ja myös naisia saattoi yhtäkkiä omistaa.
Omistamisen ajatus muuttikin tutkijoiden mukaan seksin ja avioliiton molemminpuoliseksi kyräilyksi: naisen olikin yhtäkkiä kilpailtava muita naisia vastaan, jottei mies kylväisi siementään ympäriinsä liian laajalle; mies taas kyttäsi naistaan ja muita miehiä, jottei joutuisi elättämään suotta muiden miesten lapsia.
Seksuaalisuuden muinaishistorian tutkijoiden mukaan tässä omistamisen kulttuurissa kulkee raja, jonka jälkeen seksi on muuttunut sovinnollisesta ja yhteisestä asiasta yhteiskuntaa repiväksi ristiriidan lähteeksi.
Tätä ristiriitaa ihmisyhteisöt ovat sitten pyrkineet ratkaisemaan erilaisin määräyksin ja kulttuurisin tavoin, esimerkiksi romanttisen rakkauden ideaalin avulla.
Ootko sä niitä ihmisiä, jotka uskoo kaiken maailama tutkimuksiin. Niithän saatetaan manipuloida juuri niinkuin halutaan ihmisten toimivan. Hyvä esimerkki lasten imetys.
Uskon, että hyvin harva mies tykkää, että vaimo muhinoi toisten miesten kanssa.
Kyllä. Olen ihminen joka uskoo tieteeseen.
Fakta on faktaa. Ja jollei se kelpaa, mietipä ihan "mutu-tuntumalla", miten kivikauden ihmiset olisivat selvinneet kuolematta sukupuuttoon, jos olisi tarkkaan mietitty parisuhdesidonnaisuuksia ja sitä, kuka kenenkin kanssa saa harrastaa seksiä? Silloin ei istuttu neljän seinän sisällä vatuloimassa joutavia asioita kuten nykyään on tapana - vaan joka hetki oli kyse elämästä ja kuolemasta, selvitymisestä. Ihmissuku jatkui ilman sovinnaisuussääntöjen sitovuutta.
Tieteeseen?
Minä taas uskon mieluummin totuuteen. Se on aivan sama mitä joku sanoo tieteen nimissä, jos se ei pidä paikkaansa. Olihan tässä ihmisiä jotka laittoivat uskonsa "tieteelliseen sosialismiin" joka oli pelkkää huuhaata, mutta olipahan tieteellistä huuhaata.
Ekä tiede mitään tutki vaan ihmiset, tieteen nimessä.
No on sulla argumentit!
Ensinnäkin: sinä puhut nyt ajasta yli kymmenen tuhatta vuotta sitten, kun ihminen oli kaikin puolin eläimen tasolla. Voit saman tien perustella pettämistä sillä miten meduusat käyttäytyivät sitäkin aikaisemmin.
Tiedätkös, silloin yli 10.000 vuotta sitten ihminen toimi monessa muussakin suhteessa eri tavalla kuin mitä nykyinen, sivistynyt ihminen pitää oikeana. Keräilijä-ihmiset tappoivat lajikumppaneitaan mitä erilaisimmista syistä, eikä se ollut mitenkään väärin saati rangaistavaa. Jos ruokaa tai muuta tarpeellista oli vähän se varastettiin siltä, jolta sen helpoimmin sai, eli heikommalta. Loukkaantuneet ja vammaiset jätettiin tai tapettiin etteivät olisi vaivaksi.
Toiseksi: Christopher Ryan ja Cacilda Jethá eivät ole arvostettuja antropologeja - itse asiassa he eivät ole antropologeja lainkaan. Toinen on psykologi ja toinen psykiatri (Psykiatri ei ylipäätään edes ole seksuaalikäyttäytymisen asiantuntija). Psykologi voisi olla, jos olisi siihen opinnoissaan suuntautunut. Ryan ei ole. Tällä hetkellä he ovat lähinnä kirjailijoita (ei varsinaisesti tutkijoita).
Jethá on Mosambikilainen, Intiassa asunut ja Portugalissa opiskellut lääkäri, joka on tehnyt työtä Afrikassa AIDS -potilaiden kanssa.
Ryan taustoista voi todeta mm. että on toiminut Bankokissa opettaen englantia prostituoiduille ja hän on opettanut Meksikossa itsepuolustusta maareformi aktivisteille!?!
Näistä lähtökohdista nämä kirjoittavat kirjan aiheesta, joka on tarpeeksi raflaava, jotta kauppa kävisi. Kirja esittelee heidän arvauksensa siitä, miten esi-ihminen käyttäytyi 10.000 vuotta sitten – ja sinä käytät sitä argumenttina sille, miksi pettämien on ihan OK!?
Ja puhut samassa yhteydessä tieteestä.... voi pyhä sylvi sun kanssas! Mene nyt kipin kapin takaisin sinne amispoikien porukkaan tupakkaa polttamaan. Se on sinulle ihan tarpeeksi jännää puuhaa. Unohda kaikki mitä luulet tieteeksi.
1. Jos kaikki johtuu maanviljelystä, niin minkä ihmeen takia metsästäjä-keräilijät ovat kumminkin yksiavioisia?
2. Yhteisön selviäminen ei riitä valintapaineeksi.
3. Tuossa kuviossa vapaamatkustus on liian helppoa
Uskon siis aikaisempiin teorioihin.
"Jos parisuhteeseen lähtee, niin pitää luottaa toiseen."
Entäpä sitten kun luottamus petetään?
On luotettu ja perustettu perhe ja saatu kolme lasta, jotka rakastavat molempia vanhempiaan. Hekin luottavat siihen, että isä ja äiti ovat läsnä arjen jokaisena hetkenä. Kukaan ei jätä eikä petä toista, vaan perhe on kaiken turvallisuuden perusta; isä ei jätä lapsiaan eikä äitiä hylkää heitä.
Sitten äiti "ihastuu" työkaveriinsa ja seminaarimatkat lisääntyvät. Pikkujouluista yms. mennäänkin miehen asunnolle. Tämä mies "panee parastaan" sanan joka merkityksessä. En ole arjen kuormaa ja äiti kuvittelee kaiken niin rusuiseksi.
Miestä ja lapsia kusetetaan 6-0. Mies hoitaa lapset kun äiti nai työkaveria.
Ja kaikki on aloittajan mielestä ihan ok? Äidin toinen työkaveri ei kestä katsoa vierestä ja kertoo miehelle. Kaikki mihin mies on uskonut ja luottanut romahtaa, mutta on kiitollinen saatuaan tietää totuuden. Mitä nyt tehdään? Odotetaan vain koska äiti tulee järkiinsä tai lähtee toisen miehen matkaan (erotakseen hänestä kun arki koittaa.
Lasten maailma romahtaa. Äiti tai isä jättää kodin, eikä ole enää arjessa läsnä. Lapset nukahtav iltaisin ikävää itkien.
Aloittaja kysyys miksi pettämisestä tehdään niin suuri numero!?
Aloittaja on vastuuton ja itsekäs limanuljaska, jolla ei ole mitään käsitystä elämän arvoista, luottamuksen merkityksestä, perheen merkityksestä - hänellä tuskin on lapsia (ja toivottavasti ei koskaan saakkaan).
Sulle tuota noin:
Kuinka moni oikeasti voi elää avoimessa suhteessa? Ketään ei haittaa toisen pettäminen, jos toinen osaa olla niin fiksu ettei jää kiinni. Ja näin voidaan olla onnellisia koko elämä.
Jos taas sovitaan, että saa pettää, niin kuinka moni miettii jatkuvasti sydän syrjällään, että pettääkö se nyt ja kenen kanssa.
Ilmeisesti et rakasta kumppaniasi.
Minä kyllä koen, että avioelämää eletään vain yhden kanssa ja samalla taataan lapsille koti.
Ihminen joka elää avioelämää, seksuaalista useiden kanssa ei ole terveesti kehittynyt aikuiseksi.
Ja se yleensä mene niin, että oma koti säilyy, vaan kaipuua siihen salaisuuteen saa tekemään niitä tyhmiä tekoja ja samalla hyökäämään sen kotona olevan puolison eli todella hylkäämään hänet, kyllä sen huomaa aina. Kahta ei voi pitää smaan aikaan.
Mielestäni seksi on parasta sen ihmisen kanssa jota rakastaa. Hyvään seksiin kuuluu luottamus toiseen. Lisäksi parisuhteeseen kuuluu jo määritelmänkin mukaan vain kaksi ihmistä. Vain uskollisessa yksiavioisessa suhteessa voi olla varma siitä ettei joudu pelkäämään sukupuolitauteja tai että lapset ovat sen oman puolison jälkeläisiä. Ihminen joka pettää tai harrastaa seksiä muiden kuin oman aviopuolison kanssa, ei rakasta tätä.
Olen samaa mieltä kahta ei voi olla nimimerkin kanssa, se joka elää avioelämää ja seksielämään useiden kanssa, ei ole terveesti kehittynyt aikuiseksi. Mm. skitsofreenikoilla ja narsisteilla on taipumusta lukuisiin partnereihin ja seksuaaliseen holtittomuuteen.
Joo joo tää on just tätä horinaa että sellaisia epänormaaleja ovat vapaan seksin harrastajat ja että heidän elämäntapansa on väärin... Ihan samaa liturgiaa kuin silloin kun homous oli vielä rikos. Aina riittää moralisteja jotka tietävät mikä muille on parasta. Miksi tuomita muita?
Vapaan seksin harrastajat voi harrastaa vapaasti seksiä eikä sitä kukaan tuomitse vaan pettäminen tumitaan koska se on fakta että se ei ole parasta sille joka uskoo että se toinen uskollinen.
Niin eihän se olisikaan niin vakavaa jos pettäjän käytös ei muutuisi kumpania kohtaan. Mutta kun se pettäjä alkaa purkaa sitä omaa pahaa oloaan siihen kumpaniin.
Lisänä vielä hirveä kyttääminen ja mustasukkaisuus.
Eihän se pettämistä olekkaan, jos irtosuhteista on yhdessä sovittu. Mutta kun yleensä ei olla, ja tieto tulee toiselle yllätyksenä. Ajatellaanpa toisinpäin; eikö parisuhteessa elävällä ole täysi oikeus olettaa, että suhde on luottamuksellinen. Eikö avioliito solmita aina yksiavioisuuden pohjalta.
Pettäminen on monelle samantapainen riippuvuussuhde kuin alkoholi. Harrastetaan itsekkäistä syistä vailla vastuuta. Kaikki ikävät kokemukset jättävät meihin jälkiä, niin pettäjään kuin petettyynkin. Toiset selviävät niistä paremmin toiset huonommin. Elämä on valintoja täynnä, mutta kun siihen valintaan liittyy toisen satuttamista, meistä jokainen tietää tekevänsä väärin. Kyllä sen tietää alkoholisti, puolison hakkaaja ja pettäjäkin, ne ei vaan välitä.
Jos sinun maailma ei pettämiseen kaadu, niin ajattele vaikka vertauskuvallisesti, että ymmärtäisit jonkun toisen tuskan:
Olet tehnyt ystäväsi kanssa sopimuksen, että säästätte vaikka kymmenen vuotta rahaa saman verran yhteiseen yritykseen, jonka sitten perustatte. Yhdeksän vuoden jälkeen ystäväsi perustaa yrityksen jonkun muun kanssa teidän rahoillanne ja toteaa vaan, että sorry, eihän se haittaa... pahastuisitko?
Tai säästät puolisosi kanssa yhteiseen matkaan ja yhtä äkkiä puolisosi onkin varannut matkan ja lähtenyt jonkun toisen kanssa kertomatta sinulle. Harmittaisiko?
Avioliitto on yhteinen sopimus. Kunnioitus, luottamus, rakkaus, uskollisuus ja rehellisyys on osa sitä sopimusta. Eri asia jos on sovittu muuta. Mutta se järkytys on todella niin suuri sellaiselle, jolle nämä edellämainitut asiat ovat itsestäänselvyyksiä ja se kaikkein rakkain ja tärkein ihminen maailmassa sopimusta rikkoo.
Jolle pettäminen on noin pikku juttu, mihin ihmeeseen edes tarvii parisuhdetta?
Jo naimisiin mentäessä, aviolupausta antaessa luvataan uskollisuutta jne. Kertokaa papille siinä tilaisuudessa ettette aio olla uskollisia ettekä kunnioittaa parisuhdetta ja aiotte tehdä huorin joka välissä ettekä kykene sitoutumaan puolisoonne, katsotaan sitten suostuuko pappi teitä enää vihkimään.
Ainakin ne olisi sellaisia lupauksia jotka olisi helpompi pitää.
Harvemmin siellä alttarilla tulee mieleen, että petänpäs tuota vieressä seisojaa heti huomispäivänä. Ei kai naimisiin senkään tähden mennä, että saatais erota vuoden päästä.
Miksi niitä eroja sitten vain tapahtuu? Ei kaikki uskottomuuden takiakaan.
Onhan se aika merkillistä kun oikein miettii, että ensin sitä rakastetaan niin halvatusti. Sitten kymmenen vuoden päästä voi rakkaudesta olla enää muistot.
Voiko ihminen siis olla varma elämässään, että minä en koskaan eikä meille ikinä tapahdu niin.
"Voiko ihminen siis olla varma elämässään, että minä en koskaan eikä meille ikinä tapahdu niin. "
Voi, ja helposti! Se on valinta. Minä valitsin niin suhteemma alussa ja minä valitsen niin joka päivä. Minä ymmärrän uskollisen parisuhteen merkityksen. Tiedän, että koko elämää ajatellen se luo parhaat edellytykset onnelliselle elämälle. Siksi minä valitsen sen. Helppoa!
"Ainakin ne olisi sellaisia lupauksia jotka olisi helpompi pitää"
Miten niin?
Minä olen luvannut olla pettämättä puolisoni luottamusta, eikä sen lupauksen pitämisessä ole ollut mitään vaikeuksia. Itse asiassa minkään sellaisen lupauksen pitäminen ei ole vaikeaa, joka on minusta itsestäni kiinni.
Sitä en voi luvata, että sinä et petä, tapa tai varasta, koska sinä teet itse päätöksen olla tai olla olematta kusipää. Mutta sen voin helposti luvata ja yhtä helposti myös pitää lupaukseni, että minä en tuollaisia asioita tee.
Mikä siinä on muka on vaikeaa!?
Parisuhde on ainutlaatuinen suhde. Sitä ei voi verrata irtosuhteisiin. Se on puolisoiden intiimi keskinäinen suhde jota ei voi verrata mihinkään muuhun ihmissuhteeseen. Parisuhdetta pidetään yleensä kauniina kahden ihmisen yhdistymisenä joka on sidottu yhteen rakkaudessa ja jota ei ulkopuolisen ole lupa tulla rikkomaan. Parisuhteen tarkoituksena on taata myös yhteisille lapsille turvallinen kasvuympäristö ja kahden aikuisen, miehen ja naisen tuki. Lapselle se on tärkeä kasvualusta tasapainoista tulevaisuutta ajatellen. Perhe on aina hyvä kasvualusta pienelle ihmiselle. Riippuvuudesta ei tarvitse edes olla kysymys, mutta pieni lapsi on aina riippuvainen aikuisista ihmisistä kehitystasonsa mukaan.
Aina uskollinen parisuhde jossa kunnioitetaan toista osapuolta, tuo vahvuutta elämän pyörteissä, lapsille ja aikuisille. Joka haluaa tämän kaiken hajoittaa, tehdä elämästä sekamelkaisen, ovat ne ihmiset joilla ei ole moraalintajua. Itsekkyys ja uskottomuus ovat paheita joilla ihmisten tasapainoista liittoa yritetään horjuttaa kaikella tavalla.
Siitä huolimatta suurin osa ihmisistä haluaa itselleen tasapainoisen ja pysyvän suhteen.
Minäkään en usko koko elämän kestävään uskolliseen parisuhteeseen. Ihminen ei vaan ole luotu tyytymään vuodesta toiseen siihen samaan "evääseen". Halutaan tottakai vaihtelua.
Mä olen jo aikuinen nainen, enkä vedä tosiaankaan hernettä nenään jos mies käy laskettelureissullansa jonkun toisen naisen sängyssä. Se ei ole multa pois. Mies tietää tämän. Enkä tosiaankaan alennu koskaan tutkimaan hänen taskujaan tai kännykkäänsä, enkä edes kysy, mitä teki edellisellä lomallansa poikain kanssa. Silti rakastan tuota miestä todellakin. Rakkaudella ja irtoseksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Minä en usko parisuhteeseen ollenkaan.
Miksi pitää elää jonkun kanssa tietäen että tuo toinen ei riitä? Elän mieluummin yksin ja haen sitä vaihtelua ihan päivänvalossa eikä salaa. Parisuhteessa vaihtelu joudutaan kuitenkin hakemaan yleensä salaa.
Mitäpä teet sitten kun joku näistä irtonaisista rakastuu myös mieheesi tai miehesi rakastuu heihin. Ihmisen tunne-elämä on niin ihmeellinen, että sillä ei pitäisi
leikkiä. Entäpä jos näitä "rakastuneita" on useita. Rakastatko miestäsi vielä silloinkin kun hän kertoo, että joku näistä uusista tulee tilallesi. Jäljelle saattaa jäädä monta surullista ihmistä.
Meidänkin kaupungissa on tälläinen tunnettu sängystä toiseen hyppääjä, joka kertoo naisille säälittäviä tarinoita omasta ovioliitostaan ja surkeudestaan. Joku on joskus uskonutkin, luullut ehkä pelastavansa tai auttavansa. Seuraukset ovat olleet järkyttäviä, rikoontuneita liittoja, riitoja, selvittelyä. Vaan mitä tekee tämä hyppelijä; jatkaa elämäänsä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kai sitä nyt voi rakastua vaikka työpaikalla tai kaupassa, ei siihen Leviä tarvita. Mä vaan olen sitä mieltä, että kun antaa vapauden eikä yritäkkään sitoa toista liekaan, ei tarvitse silloin lähteäkään.
Tuo on kyllä kuin itse oisin kirjoittanut ja sama ajatusmaailama. Meillä on todella pitkä parisuhde. Kestää varmasti loppuelämän.
Meillä kans ei kytätä toisia eikä reissuista mustiksina kysellä.Sen verran kuiteskin että ilmi käy että toisella on ollut sutinaa....
Molemmilla on siellä ollut, hauskan pitoa, irtosexiä mutta ei ne meidän suhdetta ole huonontanut yhtään. Ne irtosexisuhteet jää sinne reissulle. Ei niitä kotiin tuoda...paitsi ylimääräisenä kiihkona jonka sitten yhdessä koemme.
Kerran täällä vaan eletään ja toista ei vaan voi omistaa..Ongelmathan tulee vasta siitä jos toinen on sairaanloisen mustis ja haluaa toisen omistaa.
Tällä hetkelläkin vaimo on reissussa ja olen tietoinen että siellä harrastetaan muutakin kuin opiskelua ;-)
Mun vuoro tulee sit myöhemmin "reissata" kunhan ekaksi jaetaan vaimon kokemukset yhdessä :-)
Mutta te tiedätte molemmat missä mennään, teillä on avoin suhde ja molemmat ovat asian hyväksyneet. Se on aivan eri asia, kuin pettäminen!
Totta kait on eri asia mutta muutkin voi "helposti" suhteensa muuttaa "avoimeksi" niin ongelmia ei tule, ei ainaskaan meille, koska ajattelemme asioista samoin.
Meillä on takana yhteiselämää vajaa 30 vuotta ja asia on täysin yhteisymmärryksessä sovittu. Luottamus suhteessamme on todella vahva ja kaikesta voimme puhua avoimesti.
Minun mieheni (kuulostaa typerältä)... No PITKÄAIKAINEN avioPUOLISONI kuitenkin, on petollista laatua... Kun eräs pidempiaikainen suhde paljastui ja ehdotin meille sitten avointa suhdetta jatkossa, hänelle ei se käynytkään missään nimessä. Miksi?
Varmaan siksi koska teillä ei ole tarvittavaa luottamusta. Mies pelkää tulevansa jätetyksi sun taholta...että löydät paremman..on epävarma itsestään. Ehkä jotain tommosta. Haluaa vain itse nauttia ja rajoittaa sinun nautintoja....Minä, minä, minäääää.........kaikki mulle ei sulle.
Avoin suhde vaatii kyllä todella vahvaa luottamusta niin itseen kuin toiseenkin mutta on saavutettavissa jos molemmat haluaa niin ja se vaattii ehdottomasti sitä että molemmat sen hyväksyy.
Nykyihmisen ajattelua säätää eettisyys, moraali ja yhteiskunnalliset normit , joihin hän on syntynyt ja jotka hän keksinyt.
Biologista olentoa säätävät vietit ja hormonit.
Tästä syntyy ristiriita, jota toiset säätävät järjellä ja toiset antavat biologian ohjata.
Säädökset on keksitty, ihminen on mitä on biologisesti.
Parittelu on puhdasta biologiaa, se säilytti ihmisrodun. Nyt eletään normitetussa yhteiskunnassa, jota ohjaa kunkin kulttuurin arvot.
Aivoja saa käyttää ja kukin löytäköön parhaan tavan selvitä ristiriidoistaan.
Kirjoittamaton moraalisäännöstä, normit ja säännöt eivät ole yhden ihmisen keksintö. Ne ovat enemmistön tahdon mukaisia. pohdittuja ja perusteltuja asioita, jotta voimme elää yhdessä toisiamme loukkaamatta. Joka näitä yhteisesti sopimuksia rikkoo, loukkaa tehdessään jonkun toisen, tai monen, yhtä tasa-arvoisten ihmisen oikeuksia.
Ihmettelen teitä, jotka olette sitä mieltä että "säännöt eivät koske minua", toivon että eivät koskisi toisinpäinkään, että teitä itseänne loukattaisiin samoin, yleistä etiikkaa ja moraalia vastaan.
Mistä tiedät että puolisosi ei petä sinua ? Jos olet asiasta tota mieltä niin tuskin se sinua kirpaiseekaan jos pettäisikin. Ihmettelen vain mihin teidän parisuhde perustuu, ei ainakaan luottamukseen.
En hyväksy pettämistä. Minua petettiin mutta uskallan silti elää parisuhteessa. Anteeksi en ole antanut. Luottamusta toiseen rakentelen pikku hiljaa. Mielestäni oli meidän kohdalla parempi että asia tuli julki. Puolisoni ei ainakaan kyennyt asiaa peittämään vaan kärsi itsekin.
Pettäminen = kumppanin kusetus, kumppanille valehtelu ja intiimiyden loukkaus.
Jos pettäminen on teistä ok, niin ajatusloogikkanne johtaa siihen, että teistä on ok myös, jos teitä itseänne kusetetaan, tavalla tai toisella.
Te jotka ette vieläkään ymmärrä, mitä väärää pettämisessä on, voipa silti olla, että jos teitä itseänne kusetettaisiin, loukkaantuisitte kuitenkin itse.
Heille, joilla omaa älyä ei riitä tajuamaan:
Intiimiyden loukkaus=toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden ja tunteiden loukkaus
Jokaisella on oikeus suojata fyysistä terveyttään itse päättämällään tavalla. Pettäjä loukkaa tätä petetylle kuuluvaa ihmisoikeutta. Hän joka haluaa suojata itseään sukupuolitaudeilta, ei harrasta turvatonta seksiä. Petetty on kusetettu luulemaan elävänsä yksiaivoista seksisuhdetta, joten hän voi saada taudin ilman omaa syytään. Hän on petoksen uhri.Tunteiden loukkaus on hläkohtainen kokema, oikeutettu sekin.
Kysyisin aplta,
- olisitko edelleen "onnellinen että et tietäisi uskottomuudesta", vaikka puolisosi olisi tuonut sinulle taudin, josta et sen oireettomuuden vuoksi tietäisi mitään?
-Olisitko onnellinen tietätämtön, kotiseksiä harrastaessasi, ilman kondomia, vaikka riski on että sait jopa kuolemaan johtavan taudin?
Ap vastaa:
kirjoitin nyt pettämisestä, en suojaamattomasta seksistä. Suojaamatonta seksiä en hyväksy vieraan kanssa ollenkaan. Tottakai järki täytyy aina pitää päässä, sekä tautien että mahdollisen raskauden takia. Jos suojaamatonta seksiä harrastaa, siitä pitää tietysti kertoa puolisolle, mutta silloin puhutaan mielestäni jo ihan eri asiasta eli sillon tällä pettämisellä on jo seurauksia.
Ap. kirjoituksellani tarkoitan nimenomaan sellaista pettämistä, josta ei ole seurauksia kuten. suhdetta, raskautta tai tauteja.
Kondomi ei suojaa herpekseltä eikä kondyloomalta. Eli harrastamissasi suhteissa on tautiriski. Kaltaisellasi ihmisellä varmasti suurin osa taudeista jo onkin joten et taida välittää vähääkään.
"Hyväksyn pettmisen kondomilla??"
Ap, kirjoitit itsesi pussiin. Jos sinua petetään et voi tietää, käyttääkö kumppanisi kondomia vieraissa vai ei. Et sinä voi "hallita" pettämistapahtumaa, jos olet petetty, sillä akti kaikkine leluineen ja ehkäisyneen salataan sinulta 100%. Siksi sitä kutsutaanpettämiseksi.
En usko että se yksi pano tai suutelu kenenkään maailmaa kaataa vaan juurikin se pettäminen. Pettäminen loukkaa koska pettäminen on selän takana puuhastelua ja sellaista puuhastelua mistä ei ole ehkä sovittu tai mitä ei voi avoimesti toiselle kertoa. Valehtelu loukkaa ja se liittyy useimmiten siihen panemiseen tai vieraissa käymiseen. Suhteen yksi peruspilari on avoimuus ja se avoimuus ei toimi jos ei avoimesta suhteesta tässäkin asiassa ole sovittu ja jos toinen elää siinä uskossa että ollaan uskollisia. Seksi on hienoa ja en todellakaan ihmettele jos sitä haluaa monen kanssa harrastaa mutta silloin kun mennään parisuhteeseen on yhdessä sovittava siitäkin niinkuin monesta muustakin asiasta.
Ei kaveria petetä ei puolisoa petetä eikä ketään joka on tärkeä petetä. Ei suhteeseen mennä sillä ajatuksella että menenpä nyt pettämään tuota ja odotan häneltä sitten anteeksiantoa. Joku voi pystyä antamaan sen pettämisenkin mutta ikävä kyllä ei mikään tunne tyhjästä synny eli se on vain yhtä tosiasia että moni kokee sen niin pahana että ei pysty kuin sekin että moni käy vieraissa siitä huolimatta. Uskon että se juopottelukin kuin väkivalta ja muu pahoinpitely johon pettäminenkin kuuluu jättää aina jälkensä. Minä en haluaisi että puolisoni suhtautuisi noin avarakatseisesti jos kävisin vain panemassa välillä jonkun kanssa niin kivaa kun se olisikin. MInua loukkaisi jopa se.
Miksi sitten pitää luvata uskollisuutta, jos ei pidä sitä oikein minään? Ei oo pakko hankkiutua yksiavioiseen suhteeseen, jos ei sitä halua.
Ei kai sekään asia että jonkun maailma siitä kaatuu ole sen tuomittavampi asia kuin se pettäminenkään? Ihmetellä tietenkin voi että miksi joku ottaa sen niin raskaasti (tunne) ja ihmetellä voi samalla lailla miksi joku pettää (teko)..
itse petin naimisissa ollessani miestäni miehen kanssa joka on nyt avomieheni.
En tuntenut tuolloin tunnontuskia vaikka tiesin tehneeni väärin.En siis hyväksy pettämistä,vaikka itse olen niin tehnyt,ero oli tuolloin jo varmaa ,joten mikään ei olisi pelastanut liittoani ja petin koska tunsinitseni hyväksytyksi ja haluttavaksi.
Nyt tänä avomieheni on pettänyt minua monesti,lupaa ettei ikinä enää ,tiedän että hän pettää hetkenpäästä taas.Ehkä olen ansainnut tämän,olinhan itsekkin pettäjä.
Voikohan tähän mieheen ikinä luottaa?
Nämä netin treffi-palstat ja chatit onniin helppoja paikkoja hakea seuraa
Sulla taitaa olla vähän kaksijakoinen olo? Petit surutta miestäsi ja selitit sen sillä, että halusit tuntea itsesi hyväksytyksi ja haluttavaksi. Etkä hyväksy pettämistä. Ja nyt ukkos pettää sua surutta. Ehkä hänkin haluaa tuntea itsensä hyväksytyksi ja haluttavaksi? Mietihän sitä ennenkuin pata kattilaa soimaa. Tuskin voit luottaa, mutta sait mitä tilasit. Eikö vaan?
"siis hyväksy pettämistä,vaikka itse olen niin tehnyt", "nyt avomieheni on pettänyt minua monesti"
Sori. Todistit itse avomiehellesi, missä moraalirajasi kulkee, omalla esimerkilläsi. Joten et voi enää mitään, avomies ei tule uskomaan kun huudat että "pettäminen on väärin.", sillä opetusmenetelmä "älä tee mitä minä teen, tee mitä minä sanon" ei toimi, sille vain nauretaan.
"Ihmetellä tietenkin voi että miksi joku ottaa sen niin raskaasti..."
Ai? Minä taas ihmettelen, että miksi joku on niin alhainen, että pettää toisen luottamuksen. Tekee jotain. mistä on nimen omaan sovittu, että niin ei tehdä.
Ihmetellä voi vain sitä, että miksi niin pitää tehdä?
Ajatteleppa, että lainaat jollekin viiskyt tonnia rahaa. Tai viis tonnia tai ihan mitä vain sun lompakos kestää. Ja toinen lupaa maksaa takaisin. Mutta ei maksakkaan.
Mitäs jos siihen sitten toteaisi vain, jotenkin näin, että
" Ihmetellä tietenkin voi että miksi joku ottaa sen niin raskaasti ..."
tai
"Miksi pettämisestä tehdään niin suuri numero..."
Kenellä on oikeus määritellä se, että kuinka paljon sinua ottaa pattiin se, ettei kaveri pitänyt lupaustaan? Saanko minä sanoa sinulle, että voi voi, pikku summa ja rahaahan se vain on. Sitähän maailmassa riittää ja lisää saa. töihin vain ja tienaat uuden viiskyt tonnia.
Kenellä on oikeus määriltellä (tai ihmetellä sitä), että kuinka paljon jonkun maailma hajoaa, jos hänelle annettu lupaus petetään; siis jonka perusteella hän on suunnitellut koko loppuelämänsä ja antanut puolet elämästään...?
Eihän me sille mitään voida että sitä nyt täällä tuo ap ihmettelee kun joku ottaa sen pettämisen niin raskaasti. Sehän näyttää olevan yhtä fakta kun sekin että joku pettää ja ihmettelee taas tai ei petä ja sitäkin ihmetellään. Minä halusinkin tuoda esille sen että ei voi tuomita sitä joka ihmettelee kun kerran niin näyttää olevan mutta ei voi tuomita sitäkään että joku ottaa pettämisen raskaasti koska niin tapahtuu. Jokainen voi miettiä kumpaan voit vaikuttaa enemmän siihen tekoon eli pettämiseen vai siihen tunteeseen eli raskaasti ottamiseen. Nyt voidaankin ihmetellä sitä että tunne tulee jostakin teosta kas kummaa ! Jos kaveri ei pettäisi ei tulisi sitä tunnettakaan. Tunne tulee pyytämättäkin eli loppujen lopuksi minun mielestäni on normaalimpaa ihmetellä jotakin mitä joku tekee kuin sitä mitä joku tuntee.