Tällainenkin alkoi ihmetyttää. Eli kun uuteen suhteeseen entisestä mennään, niin miksi tuntuisi siltä, että se valmiiksi uuden kumppanin etsiminen, pettäminen ja lennosta vaihto tuntuisi ihan hyväksyttävältä toiminnalta ja toimivalta kun taas jätettyä osapuolta on kaikki repimässä hihasta ja suorastaan käskemässä olemaan yksin kun suhde olisi kuulemma "laastari" siinä vaiheessa.
Kuitenkin noista lennosta vaihtaen, hyvinkin nopeasti edellinen suhde rikkoen jutuista tuntuisi tulevan ihan yhtä pitkäaikaisia suhteita kuin muulla tavoin alkaneista. Samoin olen nähnyt jätetyn löytäneen hyvin nopeasti uuden elämän uuden ihmisen kanssa.
Kuitenkin noista lennosta vaihtaen, hyvinkin nopeasti edellinen suhde rikkoen jutuista tuntuisi tulevan ihan yhtä pitkäaikaisia suhteita kuin muulla tavoin alkaneista. Samoin olen nähnyt jätetyn löytäneen hyvin nopeasti uuden elämän uuden ihmisen kanssa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
koska läheisyysriippuvaiset ihmiset pelkäävät yksinoloa
tai huomionkipeät kun eivät saakkaan keltään huomiota
usein tunteet kuolleet jo siinä vaiheessa kun ero tapahtuu. Hän on saattanut käsitellä sen eron jo suhteen aikana, jolloin on valmis uuteen suhteeseen heti erottuaan tai on jopa suhteen aikana saattanut ihastua toiseen ja eroaa, jotta voi aloittaa suhteen tämän toisen kanssa. Ei siis välttämättä niin, että olisi etsinyt mitään tai edes tarvitsisi laastaria mihinkään, jos tunteet entistä kohtaan ovat jo kuolleet. Jätetyksi tullut taas saattaa tarvita enemmän laastaria eron käsittelyyn, joka alkaa vasta eron jälkeen, toisin kuin jättäjällä. Ja miksi niistä uusista suhteista ei voisi tulla pitkiä, jopa loppuelämän jatkuvia? Onhan yleensä kaikilla aikuisilla joitain epäonnistuneita suhdeyritelmiä takanaan ennen kuin se oikea, molemminpuoliseen rakkauteen perustuva parisuhde löytyy.
se on jännää, että miksi ei uskalleta sitten erota TAI KORJATA ASIOITA kun huomataan ettei toisesta aletaan etääntyä
entistä kohtaan ei ole niin ei sitä halua tai motivaatiotakaan korjata mitään välttämättä ole. Miksi väkisin pitäisi yrittää rakentaa suhdetta, jos tunteita ei ole tai ne kohdistuu jo johonkin toiseen. Tai jos ongelmat suhteessa ovat liian suuria ja tietää itsestään sen, ettei niitä pystyisi korjaamaan tai uskomaan enää suhteeseen. Silloin musta on ihan viisasta erota ja siitähän aloitttaja juuri puhuikin eli erosta. En siis oikein ymmärrä tuota kysymystäsi, että miksi ei uskalleta erota, kun erostahan ja eron jälkeisistä suhteistahan aloittaja juuri puhui. Niin itse olen tehnytkin joskus suhteissani eli yrittänyt korjata ja kiinnittää toisen huomion siihen etääntymiseen, mutta ei ne suhteet silti ole aina onnistuneet. Joskus kuilu voi olla liian syvä ylitettäväksi tai ihmiset liian erilaisia, niin etteivät ymmärrä toisiaan tai haluavat suhteelta eri asioita. Siinä se rakkaus ja sitoutuminen juuri mitataan, kun suhteeseen alkaa ongelmia muodostua, kuten kaikissa suhteissa ennen pitkää käy. Ongelmien myötä ihminen saattaa vaan havahtua huomaamaan, ettei se toinen olekaan hänelle se oikea tai sopiva kumppani pidemmän päälle.
kun mietin noita korjaamisyrityksiäni. Mulla on useammassa suhteessa käynyt niin, että olen ne ongelmat huomannut ja tiedostanut sen, että homma on ajautumassa väärälle raiteelle ja että jos sitä ei pystytä saamaan oikealle raiteelleen niin suhde tulee päättymään. Mutta sitten kun olen yrittänyt puhua niistä ajatuksistani toiselle toinen on saattanut olla välinpitämätön tai jopa suuttua ja syytellä minua. Ja sitten kun korjaamisyritykseni eivät ole tuottaneet pitkälläkään ajalla mitään tulosta, vaikka olisin kaikkeni yrittänyt, enkä enää näe muuta vaihtoehtoa kuin lopullisen eron, niin se ero on kuitenkin tullut toiselle muka "yllätyksenä" ja toinen ei ole yhtään tajunnut, mitä aiemmin olen puhunut. Sitten se jätetty saattaa suhteen jälkeen jäädä vaan ihmettelemään ja syyttää että liian kevein perustein tai ilman mitään syytä olen halunnut lopettaa, etten ole yrittänyt tai rakastanut tarpeeksi jne., vaikka todellakin olen yrittänyt kaikkeni ja rakastanut ihan tosissani, kunnes ne tunteet ovat alkaneet ongelmien ja toisen käytöksen myötä hiipua. Ei ole vaan ymmärtänyt tai välittänyt silloin kun asia olisi ehkä ollut vielä korjattavissa, ja sitten vasta havahtuu kun on jo liian myöhäistä.
jos et enää usko suhteeseen niin olisiko syytä puhua SEN KUMPPANIN KANSSA eikä hiljaa valmistella sitä eroa yksinään?
mä tossa sanoin. Eli että olen yrittänyt puhua, paljonkin, ja olen yrittänyt myös muuttaa omaa käytöstäni siltä osin kuin olen kokenut, että olen jossain asiassa toiminut suhteen ja toisen ihmisen kannalta huonosti. Mutta se toinen ei vaan ole välttämättä ymmärtänyt mitä olen puhunut tai ei ole halunnut kuunnella tai on ollut välinpitämätön, kunnes sitten havahtuu kun olen jo luovuttanut ja kokenut ettei mikään puhe tai korjaamisyritykseni ole muuttanut asioita parempaan ja tuskin jatkossakaan tulisi muuttamaan, jolloin lopullinen ero on jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi.
minusta tuo nyt ei ole sitä "eron valmistelua yksinään", vaan sen toteaminen että tämä homma ei toimi.
käsitän "eron yksinään valmistelun" sinä toimintana, jota tehdään toisen selän takana, ettei puhuta toiselle ongelmista joita suhteessa näkee ja ettei edes yritetä korjata niitä yhdessä
Tarkoitin oikeastaan niitä tapauksia joissa toisella on jo uusi kun ero toisen tietoon saatetaan. Vaikka koko juttu olisi ollut jo pitkään täysin kylmä ja ohi, tuntuisi siltä, että uuden löytänyttä tuetaan mutta viikoksikin yksin jäänyttä oikein kammetaan irti vastakkaisesta sukupuolesta.
Samoin varattu tuntuisi kelpaavan monelle tosi mielelläkin mutta vasta eronnutta pidetään ongelmana. Missä pointti?
pointtini. Kun se toinen saattaa silti kokea että ero tulee hänelle yllätyksenä ja ettei asioista ole muka puhuttu tai yritetty tarpeeksi. Ehkä on puhuttukin ja yritetty, mutta toinen ei ole sitä ymmärtänyt tai halunnut kuunnella tai tajuta asioiden tilaa, kun vasta sitten kun on jo liian myöhäistä, eikä toinen jaksa mitään enää yrittää, vaan luovuttaa mahdottoman edessä.
nämä on näitä juttuja joista on vaikea sanoa... että onko esim PUHUTTU SUORAAN se suu puhtaaksi vai sitten vain vihjailtu. vihjailuilla ei päästä pitkälle, vaan pariskunnan pitäisi pystyä puhumaan toisilleen mahdollisimman suoraan
"varattu tuntuisi kelpaavan monelle tosi mielelläkin mutta vasta eronnutta pidetään ongelmana. Missä pointti? "
pointti on siinä, että varatusta haetaan hetken hupia, mutta eronnut on vielä "hajalla" joten hänestä ei ole paljoakaan iloa
voin sanoa, että olen puhunut niin suoraan kuin mahdollista. Olen ylipäätään rehellisyyteen ja suoruuteen pyrkivä. Varattuihin en koskaan ole minkäänlaisissa suhteissa ollut, ap-kirjoittajalle tuohon alla vastaten.
".... mutta vasta eronnutta pidetään ongelmana. Missä pointti?"
Ainakin itse olen kuullut muiden puhuvan siitä että vastaeronneen kanssa ei kannata mitään aloittaa koska tämä etsii luultavasti vain laastarisuhdetta eikä halua mitään vakavempaa. Tai on vain niin rikki eikä ole päässyt entisestä vielä eroon että vakavampi suhde toisen kanssa kaatuu heti alkumetreillä ....