Eli olisin kiinnostunut tietämään miten parisuhde mahdollisesti muuttuu uuden tulokkaan myötä. Olemme mieheni kanssa ryhtymässä vauvantekopuuhiin ja toivommekin, että pian tärppää.
Mutta: Miehelläni on pian 4-vuotias tytär edellisestä liitostaan. Tytär on meillä vähintään joka toinen viikonloppu ja parina arki-iltana viikossa. Olen ilmaissut miehelleni haluni olla ihan oikea äiti, ei ainoastaan äitipuoli hänen tyttärelleen. Nyt siis alkaa olla oikea aika käsillä.
Ajattelin vaan näin ennakkoon, että jos meille oma nyytti suodaan, niin sehän tosiaan on siinä 24h/vrk. Itselleni ok, mutta olen pohtinut miten mies jaksaa... hänelle kun tuntuu välillä olevan ylivoimasta olla tyttärensä kanssa kuten sovittu. Onko suhteemme tuhoon tuomittu yhteisen lapsen syntymän jälkeen? Osaanko itse olla hyvä äiti? Halua ja intoa ainakin riittää ja muutenkin elämä kunnossa.
Vaikea selittää mitä ajan takaa... Luin tuolta jostain, että ensimmäisen lapsen äiti on miehelle olevinaan jotenkin ikuinen ykkönen niin kauan, kunnes uusi nainen synnyttää miehelle lapsen. Toivon todella, että mieheni haluaa meille lapsen rakkaudesta (ehkä jopa osoittaakseen minun olevan tärkeämpi kuin ex) eikä todistellaakseen kenellekään mitään. Ihmettelen vain tätä hänen äkillistä vauvakuumetta... Itselläni sitä on kestänyt jo vuoden päivät mutta olen kärsivällisesti odottanut, että mies on valmis. Aikaisemmin hän totesi, että tytär riittää toistaiseksi. Onko nyt todella aika?
Onkohan todella nyt niin, että hän on valmis? Varma rakkaudesta minuun? En tiedä miksi epäilen, mutta tuntuu ettei joku nyt ihan natsaa... Ehkä satunnainen mustasukkaisuuteni exää kohtaan on saanut miehen kokemaan, että tarvitsen jotain todisteluja... en tiedä, enkä osaa edes selittää. Sekavaa tekstiä, mutta haluaisin vain luottaa siihen että hän yksinkertaisesti todella rakastaa minua niin paljon, että haluaa meidän saavan oman lapsen.
Niin joo, eli siis kun meillä nyt menee loistavasti ja on oikeastaan aina mennytkin, niin onko odotettavissa, että suhde rakoilee pahastikin kun meitä on 3, ja joka toinen vkonloppu 4?
Mutta: Miehelläni on pian 4-vuotias tytär edellisestä liitostaan. Tytär on meillä vähintään joka toinen viikonloppu ja parina arki-iltana viikossa. Olen ilmaissut miehelleni haluni olla ihan oikea äiti, ei ainoastaan äitipuoli hänen tyttärelleen. Nyt siis alkaa olla oikea aika käsillä.
Ajattelin vaan näin ennakkoon, että jos meille oma nyytti suodaan, niin sehän tosiaan on siinä 24h/vrk. Itselleni ok, mutta olen pohtinut miten mies jaksaa... hänelle kun tuntuu välillä olevan ylivoimasta olla tyttärensä kanssa kuten sovittu. Onko suhteemme tuhoon tuomittu yhteisen lapsen syntymän jälkeen? Osaanko itse olla hyvä äiti? Halua ja intoa ainakin riittää ja muutenkin elämä kunnossa.
Vaikea selittää mitä ajan takaa... Luin tuolta jostain, että ensimmäisen lapsen äiti on miehelle olevinaan jotenkin ikuinen ykkönen niin kauan, kunnes uusi nainen synnyttää miehelle lapsen. Toivon todella, että mieheni haluaa meille lapsen rakkaudesta (ehkä jopa osoittaakseen minun olevan tärkeämpi kuin ex) eikä todistellaakseen kenellekään mitään. Ihmettelen vain tätä hänen äkillistä vauvakuumetta... Itselläni sitä on kestänyt jo vuoden päivät mutta olen kärsivällisesti odottanut, että mies on valmis. Aikaisemmin hän totesi, että tytär riittää toistaiseksi. Onko nyt todella aika?
Onkohan todella nyt niin, että hän on valmis? Varma rakkaudesta minuun? En tiedä miksi epäilen, mutta tuntuu ettei joku nyt ihan natsaa... Ehkä satunnainen mustasukkaisuuteni exää kohtaan on saanut miehen kokemaan, että tarvitsen jotain todisteluja... en tiedä, enkä osaa edes selittää. Sekavaa tekstiä, mutta haluaisin vain luottaa siihen että hän yksinkertaisesti todella rakastaa minua niin paljon, että haluaa meidän saavan oman lapsen.
Niin joo, eli siis kun meillä nyt menee loistavasti ja on oikeastaan aina mennytkin, niin onko odotettavissa, että suhde rakoilee pahastikin kun meitä on 3, ja joka toinen vkonloppu 4?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nosta kissa pöydälle, asiat puhutaan halki kun näitä kysymyksiä alkaa nousta pintaan. Puhumalla ne selviää, ei muuten. Meistä kukaan ei kuitenkaan osaa asettautua sinun tilanteeseen ja tunteisiin niin syvällisesti, että pomminvarmat neuvot voisi heittää. Ja toisaalta ei kukaan myöskään voi tietää mitä mieltä miehesi on asioista, kun ei mitään sightseen-touria kuitenkaan pysty hänen mieleensä kukaan tekemään näin äkkiseltään.
Puhumalla nämä asiat on kotonanne selvitettävä. Rehellinen puhe auttaa eteenpäin ja asiat selkiintyvät molemmille. Lapsenhankinta on yhteinen päätös ja siitä pitää olla molempien varma.