Hei,
olisin tiedustellut miksi isällä/äidillä on niin kiire eron jälkeen tutustuttaa lapsi kolmanteen osapuoleen ja myös hänen lapsiin jotka ovat samaan aikann tapaamassa äitiään/isäänsä viikonloppuna.
Voihan tapaamiset järjestää muuallakin kuin kotona,
vai eikö tässä ajatelle muuta kuin aikuisia?
Erosta on kulunut 1 kk:si ja hirveä kiire tutustuttaa osapuolet toisiinsa. Miksi lapselle ei anneta aikaa toipua??? ei lapset ole mitään koneita.
olisin tiedustellut miksi isällä/äidillä on niin kiire eron jälkeen tutustuttaa lapsi kolmanteen osapuoleen ja myös hänen lapsiin jotka ovat samaan aikann tapaamassa äitiään/isäänsä viikonloppuna.
Voihan tapaamiset järjestää muuallakin kuin kotona,
vai eikö tässä ajatelle muuta kuin aikuisia?
Erosta on kulunut 1 kk:si ja hirveä kiire tutustuttaa osapuolet toisiinsa. Miksi lapselle ei anneta aikaa toipua??? ei lapset ole mitään koneita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
... tähän jo ole ajatuksia annettu, mutta kertaus on opintojen äiti.
Riippuu tilanteesta ... mutta on mielestäni oudompaa piilotella uutta puolisoa ja olla viemättä lasta uuteen kotiin missä uusi puoliso elelee (jos asia niin faktisesti).
Koska lapset eivät ole koneita, usein heitä hämmentää enemmän vanhempien peittely tosiasioista.
Mutta tietenkin lapsetkin ovat yksilöitä, joillekkin sopii yhdenlainen lähestyminen tilanteeseen, toiselle ei ... teidän vanhempien se pitäisi tietää.
Joo, meidän vanhempienha se pitäisi pystyä sopimaan lapsen puolesta nämä asiat mutta kun toinen ei pysty vaikka lapsen terapeuttikin on kuvioissa mukana kertomassa tilanteesta että nyt kun lapsi reakoi voimakkaasti pitäisi hidastaa vauhtia ja edetä pikku hiljaa niin että lapsi itse on valmis tapaamiseen. Mutta tätä ei ex:ä ymmärrä vaikka on kysymys hänen omasta lapsestaan. Ei ole kyse piilottelusta vaan siitä että lapsi on valmis tapaamiseen.
... teillä tuollainen tilanne, ikävä tosiaan. Monella taas lapsella ei pienintäkään ongelmaa tavata isän tai äidin uutta "kaveria" (jos fiksusti asia hoidetaan).
Ei tuohon varsinaiseen kysymykseesi teidän tilanteesta voi vastata kukaan muukuin exäsi.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kaikki tarvitsisivat aikaa edellisen suhteen tai lapsen kannalta aiemman perhetilanteen selvittelyyn ennen kuin aivan uusia ihmisiä otetaan kuvioon mukaan. Aikuisten kannattaisi keskittyä lapsen ja itsensä väliseen suhteeseen täysillä eikä haahuilla muuta silloin, kun lapsi on paikalla. Mikäli tilanne halutaan hoitaa lasta kohtaan hienovaraisesti, molemmat vanhemmat voisivat aluksi hoitaa muita suhteitaan silloin, kun lapsi on toisella vanhemmallaan. Se olisi aluksi kaikkein luontevinta, opeteltaisiin ensin uusi tapa elää toisen vanhemman kanssa (uudessa paikassa)ilman toisen vanhemman läsnäoloa. Kyllä siinä lapselle olisi ihan tarpeeksi oppimista (ja aikuisellekin). Kokonaan toinen juttu voi kuitenkin olla kyseessä, mikäli kuvassa on jo terapeuttikin mukana eikä lapsi "halua" tavata jotain tai joitakin toisia ihmisiä eikä samasta syystä myöskään toista vanhempaansa. Hälytyskellot soimaan!!! Missä vika? Periaatteessahan lapsella ei pitäisi olla kovinkaan pahaa "ennakkokäsitystä" näistä uusista ihmisistä. Ainakaan se vanhempi, joka näiden uusien luona asuu tai muutoin viettää aikaansa, ei varmaankaan ole mitään "torjuntaa" aiheuttavaa lapselle syöttänyt. Mikäli taas toinen olisi näin tehnyt, se ei liene voinut perustua varsinaiseen tietoon uusista ihmisistä ja heidän ominaisuuksistaan, vaan ainoastaan negatiiviseen asenteeseen koko tilannetta kohtaan (inhimillistä kylläkin). Vaarana on se, että tilanne voi ryöstäytyä käsistä ja syntyy tilanne, jossa lapsi ei enää "saa henkistä lupaa" tavata toista vanhempaansa eikä myöskään käytännössä tätä enää tapaa. Viranomaiset ovat kautta aikojen ja auttavat edelleen (usein tietämättään ja ymmärtämättään) juuri tähän lopputulemaan ja silloin on kaikki menetetty for ever. Kannattaa siis miettiä. Ns. lähivanhempikin voisi tutkailla omia ajatuksiaan ja puheitaan, että löytyisikö jotain mahdollisia "avaimia" omasta päästä. En väitä, että näin aina olisi, mutta tiedän, että asiaa on tutkittu laajastikin ja on jopa löydetty ns. vanhemmasta vieraannuttamisen syndroomaksi kutsuttu oireyhtymä (parenthal alienation syndrome), mikä voi olla todellinen syy siihen , miksi lapsi yhtäkkiä alkaa haluta jotain, mikä muutoin ei olisi luonnollista (kuten kykenevyys asialliseen suhteeseen molempiin vanhempiin, lojaalisuuteen heitä molempia kohtaan jne.) Lapsen "terapoinnin" sijasta saattaisi olla ensin hedelmällisempää "terapoida" vanhempia ja vielä erityisesti ns. lähivanhempaa. Hyvin tärkeää olisi itse kunkin vanhemman ulottaa tuo kriittinen tarkastelu myös itseensä, ei aina siihen toiseen. Toki "olosuhteet" ns. etävanhemman luona tulee ottaa myös asianomaisen vanhemman (siis vain hänen) tarkempaan ruodintaan eli löytyykö sieltä tilanteita tai asioita, jotka ovat hänen lapselleen aidosti kiusallisia tai loukkaavia.
Onko nyt kuitenkin tilanne se, että toipumisaikaa tarvitsetkin sinä, eikä lapsi???
mieltä olen kanssasi. Vaikka tuossa kyseltiin/ihmeteltiin, että "kuka toipuu", niin kyllähän niitä lapsiakin pitää ajatella. Voihan olla, että uudesta parisuhteesta ei tulekaan mitään. Turha minun mielestäni on kiirehtiä lapsia tutustumaan uusiin äidin/isän -ystävään.
on suhteellinen käsite.Mutta jos exäsi
jo asuu uuden kumppanin kanssa,niin eiköhän
asia ole vakava,miksei siis sinun lapsesi
saisi mennä isän luo.Onhan se ihme tilanne
jos isän luona saavat uuden puolison lapset
olla,muttei oma.
Älä tukehduta lastasi liialla suojelulla ja
opeta liian varovaiseksi,siitä on haittaa
hänelle tulevaisuudessa.
Älä heijasta omia pelkojasi,ennakkoluulojasi ja
ehkä mustasukkaisuuttakin lapseen,vaan anna
hänen tavata rauhassa isäänsä.
Ei isän tarvitse tavata lastaan julkisilla
paikoilla sinun pelkojesi vuoksi,vaan hänellä
on oikeus (tai siis enemmänkin lapslla on oikeus)
nähdä turvallisessa kotiympäristössä lastaan.
Kiitos vastauksista, olen sitä mieltä että eihän isäkään vielä tunne tätä ihmistä vaikka tämän kanssa yhteen muuttaakin koska hän on kertonut että on tuntenut ihmisen vasta 2 kk:ta. Joten mistä sitä tietää kestääkö se suhde vai ei. Toivon että kestää kerta heillä on vakaa aikomus tutustuttaa osapuolet toisiinsa hinnalla millä hyvänsä. Itselleni olen tehnyt selväksi että tapaaminen toteutuu mutta olsin pyytänyt vain näiltä kahdelta aikuiselta hiukan aikaa, kun terapeuttinkin on samaa mieltä asiasta. Ja lapsi todella oirehtii tilanteesta. Joten en ymmärrä tätä kiirettä todellakaan, itsellänikin on suhde mutta ei tule mieleenkään että tutustuttaisin hänet lapseeni ennen kuin olen varma että se kestää, vaan tapaan häntä silloin kun lapsi on isällä. Lapsellamme on todellakin tekemistä tämän eron kanssa vielä ja ei todellakaan kaipaa uusia isä- tai äitipuoli ehdokkaita.
Uutta naista pukkaa, koko ajan.
En yhtään ihmettele sitä, että 13 vuotias jo pyrkii aikuiseksi ennen kuin on sitä. Iskää pitää
tukea uuden naisen takia. Hyi.
Miksi lasten täytyy erojen jälkeen kulkea pitkiäkin matkoja tapaamassa etävanhempaa? Voisivatko vanhemmat joskus miettiä miltä tuntuisi joka toinen viikonloppu lähteä sadan kilometrin päähän huusholliin, jossa asuu vieraita ihmisiä. Näin jää usein väliin kavereiden syntymäpäiviä, yhteisiä menoja esim. konsertteja, bileitä yms.
Jos erojen jälkeen vanhemmat rahtaisivat eri huushollien väliä niinkuin nykyisin lapset tekevät
vuosien ajan, tilanne voisi monesti muuttua. Tuskin aina on niin, että lapset sopeutuu.