Kun sen joutuu itse kokemaan. Asumme vielä samassa osoitteessa ja asian vireille laittanut pursuaa elämäniloa ja voimia tuntuu riittävän vaikka mihin kun taas itsellä on vaikeuksia jaksaa tehdä yleensä mitään! Onhan tässä miettinyt jos hakisi apua pullosta mutta jotenkin vielä yrittää sinnitellä lasten takia sillä jos sille tielle lähtee niin sitä voi päättyä sen jälkeen lopulliseen ratkaisuun,,,Toiset sanoo että anna sinäkin vaan palaa ja harrasta ja löydä jotain sisältöä vaan minkäs teet kun on veto pois niin se on ja se vähäinen itsetunto joka oli niin siitä on vain rippeet jäljellä! Ja jos ja kun tästä selviää niin miten se onkaan hirveää nähdä hänet vielä heilastelemassa jonkun muun kaiken tämän jälkeen. Ei sitä silloin elämän ollessa kohdallaan voi aavistaa että näinkin voi käydä.
Miten ero voikin satuttaa?
Särkyvää on onni tää
9414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jatkaisin vielä sen verran ettå puolisoni rupesi provosoimaan suhteen loppupuolella tosi rankasti ja veikkaan että tuo "elämänilokin" on tuota suurta teatteria mitä hän esittää ja taitavasti sen osaakin tehdä sillä minuun se on osinut ja upottanut varsin tehokkaasti! Teinkin selväksi että kun muutan pois niin katkaisen kaikki suhteet niin häneen kuin lapsiinikin joka järkytti häntä varsinkin kun teen sen myös lapsilleni!
"Teinkin selväksi että kun muutan pois niin katkaisen kaikki suhteet niin häneen kuin lapsiinikin joka järkytti häntä varsinkin kun teen sen myös lapsilleni! "
Siis "eroat" lapsistasi järkyttääksesi puolisoa? Kostat? Onkohan se nyt kovinkaan fiksua....?
Älä murehdi. Ei ole asiallista käytöstä puolisoltasi. Ei hänkään sisimmissään niin pirtsakasti voi. Pakenee kipeitä tunteita, kohtaa ne sitten aikanaan ja ilme .uuttuu aivan toiseksi.
Keskity sinä omiin tunteisiisi. Älä ota vastuuta toisen käytöksestä.
Aloittajan omat tunteet ovat: masennus, masennus, masennus.
Lähdepä hakemaan apua itsellesi, suomalainen mies. Puhua et näämmä ole ennenkään osannut, muutakuin keskusteluun pakotettuna äristä ja uhkailla. Joku viisas asiantuntija hiljakkoin lehdessä totesi: kyllä huonosti voivalla miehellä on toivoa, kun hänet vain saa puhumaan.
Täältä käsin tietysti mahdotonta sanoa kuka teki tai jätti tekemättä mitäkin. Perustavanlaatuisten ristiriitojen lakaiseminen maton alle "pikkujuttuna" tai "nalkutuksena" jolle korvat suljetaan ja porskutetaan kuten ennenkin on ainakin tuttu juttu parisuhdeasioissa.
Sinulla saattaa olla myös hormonaalinen vaje tms. terveydellistä kremppaa. Käypä perusteellisessa terveystarkastuksessa (verenpaine, -sokeri, kolesteroli, testosteroni, maksa-arvot ainakin) ja kunnosta itsesi tarvittavalla tavalla. Isyydestä et voi ottaa eroa, oikeasti!
Omalla kohdallani tilanne oli täysin samanlainen. Ennen eroa vaimo hehkui, provosoi, biletti ja jätti minut ihmettelemään. Sitten kävi käry ja selvisi että hänellä oli sen puoli vuotta suhde työkaveerinsa. Edessä väistämätön eli ero jonka ex pisti vireille, jotta selviäisi selittämiseltä.
Viikko eron jälkeen talo oli laitettu myyntiin ja koitettiin mahtua lasten ja talouden takia saman katon alle. Eihän siitä mitään tullut toinen edelleen hehkutti kaikkea mahdollista ja itse koitin vaan jotenkin selvitä jokaisesta päivästä järissäni. Onneksi lapset ovat sellainen voimavara joka veti minut tuon yli ilman pulloa tai muuta ylilyöntiä. Sillä aika tiukille ottaa kun itse on täysin romuna niin toinen kertoo leveä hymy naamalla että hän tietää jo nyt miten ihana arki heitä sen kaverin kanssa odottaa(Minun muutettua pois unelma mies kävi kerran yökylässä jä palasi vaimonsa luokse... joten se siitä ihanasta arjesta) Puoli vuotta eron jälkeen vaimoni muistaa edelleenkin hehkuttaa elämäänsä, (nyt taitaa olla jo kolmas työkaveri koittamassa iloista arkea) , mutta kun se on aika surkeasti toteutettua teatteria... toivottavasti nukku tuota hokemalla yönsä paremmin.
Sen verran neuvon että muutatte erilleen. Sillä oma ylös nousu alkoi siitä päivästä kun makasin tyhjän yksiön lattialla kelaten elämääni. En enää tarvinnut mitään taloja,autoja tai muutakaan, tarvitsin vaan paikan jossa pääsin irti kaikesta.Silloin sain rauhassa koota ajatukset. Sen jälkeen aloin huolehtimaan lapsistani ja sitä kautta myös itsestäni. Voin sanoa että exä ei ollu kykeneväinen huolehtimaan kenestäkään eron hetkellä. Koska hän ei ajatellut ketään muuta kuin itseään ja sitä uutta miestä.
Nyt kun erosta on puoli vuotta olen pitkästä aikaa huomannut olevani onnellinen. Tulen toimeen omillani ja pidän lapsista niin hyvää huolta kun etävanhempana pystyn. Samalla uskon että joskus kun asiat menee nappiin niin olen valmis myös heittäytymään täysillä uuteen suhteeseen.
Kylläpä se siitä selkiintyy. Itsellä 3 vuotta erosta aikaa kulunut ja nyt on elämä ihan mallillaan. Ei kuitenkaan uutta suhdetta kehenkään, tai oli yksi laastarisuhde tuossa välissä, mutta loppui sekin jo 1,5 vuotta sitten. Eli nyt vain sinkkuillaan, mutta eipähän ole kukaan sanomassa mitä milloinkin tehdään, vaan itse saan päättää kaikesta. Seksiä olis mukava saada aina välillä, mutta monista asioista joutuu luopumaan elämän varrella iän karttuessa.
Suosittelen eroseminaaria omasta kokemuksesta. Siellä on samankokeneita fiksuja naisia ja miehiä. Voi käydä koko menneen suhteen läpi ja oppia paljon uutta tulevaisuutta ja toimivampia ihmissuhteita varten. Itsetunto on yleensä alhaalla huonossa suhteessa ja ero romahduttaa loputkin, on siis aika saada pää ja oma elämä kuntoon ja löytää entistä parempi itsetunto. Itselläni osallistuminen seminaariin oli yksi elämäni viisaimmista päätöksistä.
Komppaan edellistä kirjoittajaa. Eroseminaari kannattaa!!!! Se voima, jonka koki itsessään kasvavan jo pelkästään tuon seminaarin aikana oli mieletön. Ja kasvu jatkuu! Eväät uuteen elämään, apua ensiaskeliin sillä tiellä... Suosittelen!!!!!
Kyllä aivan osuu kirjoitus sydämmeen. Näin minullakin on käynyt. Toinen tehnyt kotiaskareita enemmän kuin koskaan ja tuonnut ystäviään, ja naapurinkin oikein katsomaan miten on siivonnut. Naureskelevat vaan, ja minä isänä ja lasten kanssa yritän jotenkin olla sanomatta tilanteeseen mitään. Hyvin on vaimo, tai ex vaimo saanut naapurinkin mukaan. Elämän ilo mennyt kun toinen näin lasten edessä tekee.
jotenkin pitäisi jaksaa..jotenkin.
tsemppii sinulle myös sinne.