Olen nainen ja tahtoisin tietää miksi eräs nainen tahtoo tulla väkisin elämääni? Menen kohta kysymään sitä itse häneltä suoraa, koska keinoni alkavat loppua.
Hän on naapuri, yrittänyt tulla voimalla elämääni, heti muuttopäivästä lähtien, lähes keinolla millä hyvänsä. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Alkuun ovikello soi ja hän tuli tänne kuin kotiinsa, puhelimeni piippasi ja pärisi hänen viesteistä ja puheluista. Hän sabotoi menojani jos hän saa vähänkin vihiä mitä teen ja minne menen. Normaali keskustelu hänen kanssaan ei onnistu. Hän joko lipoo sairaasti ja jos käsken hänen lopettamaan sen kiekumisen hän heittäytyy häijyksi. Normaalia tasaista keskustelua tai tunnetilaa ei näy.
Hän on valtavan reviiritietoinen ja hän tahtoo hallita koko tätä...mäkeä. Hän kilpailee kanssani kaikessa mahdollisesta...mä en edes keksi niin lapsellisia vetoja mitä sieltä tulee.
Yritän sulkea silmäni, kulkea ohi, mutta siitä seurasi se että hän agitoi toisen naapurini kimppuuni.
Eilen hän ilmaantui harrastuspiiriini ja tervehti minua maireasti pöydän toiseltapuolen.
Välttelen ja yritän olla ajattelematta häntä, mutta se näyttää aihettavan sen, että hän pyrkii entistä lähemmäksi. Minun on näytettävä jämäkästi missä raja kulkee. Hänen perusluonne on häijy ja ennennäkemättömän paha. Ilmekkään ei värähdä vaikka tiedän hänen valehtelevan. Hän selittelee asiat ihan toisiksi ja unohtaa kaiken mitä hän ei halua muistaa.
Tämä ei ole ensimmäin nainen joka tahtoo olla väkisin "ystäväni" eikä ehkä viimeinen. Onko minut kirottu? Olen hetero, hän on oletettavasti hetero.
Mikä tällaista naista vaivaa? Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Tai tunnistaako joku nainen itsessään tällaisen väkisin tunkeutujan piirteen? Onkohan hänellä jokin traumaattinen hylkäyskokemus vai onkohan tämä jokin saavutus joka pitää voittaa? Onko täällä mielen ammattilaisa, joka voisi valottaa mitä hlvettiä mä teen? Miten sellaisesta pääsee eroon?
Missä menee raja, että voin tehdä rikosilmoituksen?
Hän on naapuri, yrittänyt tulla voimalla elämääni, heti muuttopäivästä lähtien, lähes keinolla millä hyvänsä. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Alkuun ovikello soi ja hän tuli tänne kuin kotiinsa, puhelimeni piippasi ja pärisi hänen viesteistä ja puheluista. Hän sabotoi menojani jos hän saa vähänkin vihiä mitä teen ja minne menen. Normaali keskustelu hänen kanssaan ei onnistu. Hän joko lipoo sairaasti ja jos käsken hänen lopettamaan sen kiekumisen hän heittäytyy häijyksi. Normaalia tasaista keskustelua tai tunnetilaa ei näy.
Hän on valtavan reviiritietoinen ja hän tahtoo hallita koko tätä...mäkeä. Hän kilpailee kanssani kaikessa mahdollisesta...mä en edes keksi niin lapsellisia vetoja mitä sieltä tulee.
Yritän sulkea silmäni, kulkea ohi, mutta siitä seurasi se että hän agitoi toisen naapurini kimppuuni.
Eilen hän ilmaantui harrastuspiiriini ja tervehti minua maireasti pöydän toiseltapuolen.
Välttelen ja yritän olla ajattelematta häntä, mutta se näyttää aihettavan sen, että hän pyrkii entistä lähemmäksi. Minun on näytettävä jämäkästi missä raja kulkee. Hänen perusluonne on häijy ja ennennäkemättömän paha. Ilmekkään ei värähdä vaikka tiedän hänen valehtelevan. Hän selittelee asiat ihan toisiksi ja unohtaa kaiken mitä hän ei halua muistaa.
Tämä ei ole ensimmäin nainen joka tahtoo olla väkisin "ystäväni" eikä ehkä viimeinen. Onko minut kirottu? Olen hetero, hän on oletettavasti hetero.
Mikä tällaista naista vaivaa? Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Tai tunnistaako joku nainen itsessään tällaisen väkisin tunkeutujan piirteen? Onkohan hänellä jokin traumaattinen hylkäyskokemus vai onkohan tämä jokin saavutus joka pitää voittaa? Onko täällä mielen ammattilaisa, joka voisi valottaa mitä hlvettiä mä teen? Miten sellaisesta pääsee eroon?
Missä menee raja, että voin tehdä rikosilmoituksen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole muuta kokemusta mutta kuulin äskettäin juttua naisesta joka toimi vastaavaan tapaan ja puuttui kaikkeen naapurien elämässä hallinnoiden (omasta mielestään) kokonaista rivitaloyhtiötä. Kaikille oli ollut suunnaton helpotus kun eukko muutti veks. Ilmeisesti siinä tapauksessa oli kyseessä jonkin tyyppinen mielen häiriö tai sairaus, juttujen perusteella (mitä kaikkea se muija teki).
Ainakin pääset keskustelemaan hänen kanssaan.
Perässä juoksijoita on sellaisiakin jotka eivät näyttäydy vaan hiostavat lähipiiriä.
Väkivalloin kotiin tunkeutujat eivät lähde muutoin kuin niska-p----e -otteella.
Selityksiä riittää, tulen töistä kotiin illalla kymmeneltä, pyydän kotirauhaa, vastaus, herranen aika nythän on suviaika.
Mehän sovimme miehen kanssa jostain, lopulta olin yksin kotona ja katsoin voivani päättää itse laskenko hänet ovesta, häirikkö oli suunniltaan raivosta ja tarrasi ohikulkijaan haukkuakseen minut.
Raja menee siinä että on valvottava yöt - meillä ei auttanut sekään että uhkasin soittaa poliisit, ainoa keino oli kun mies poisti hänet, meni tosin monta vuotta.
Hänellä oli jopa valittu paikka meillä, jos siinä istui joku muu, hän seisoi niin kauan kuin se vapautui. Istuin joskus ilkeyksissäni koko vierailun ajan.
Unohda hyvät tavat, henkilö voi käyttää sitä hyväkseen kun ajattelee toisten haluavan olla fiksuja.
En muuta osaa kuin veikata narsistisia luonteenpiirteitä. Voit lukaista netistä narsistin lähipiirille annettuja ohjeita. Olet kai jotenkin "herttainen" tai "kiltti" tai "kiinnostava" ihmisten mielestä.
Niin vaikeaa kuin se onkin, täydellinen välinpitämättömyys tehoaa parhaiten. Yritä pitää mielentyyneytesi koossa. Älä anna hänen nostattaa mitään tunnekuohuja, mikäli suinkin mahdollista.
Hän luopuu muutamassa viikossa ja ottaa taas uuden "uhrin".
tuolla ei nyt kyllä ole kaikki kohdallaan. jos kyseessä olisi mies, niin varmasti olisit jo ottanut yhteyttä poliisiin!
Koska mua itseä harmittaa se, että nykyään naapurit on aika etäisiä... Meidän rapussa kuitenkin moikataan, ja on pari naapuria joiden kanssa voi jutella niitä näitä, mutta tuo sinun juttu menee kyllä ihan täysin yli!
Jos sulla on enemmänkin samankaltaisia kokemuksia, oletko ehkä liian kiltti? Osaatko sanoa ei? Koska jos joku, edes kiva naapuri, tulis tunkemaan mun kämppään niin vastustaisin aika suuresti...
Johan selvisi. Nainen on virolainen.
Kyllä, hänessä on vahvasti narsistisia piirteitä, luo sääntöjä toisille ja eikä itse noudata niitä. Vattuilee joka kerran kun tulee tilaisuus, varastaa kaiken mikä irti lähtee. En luota häneen ollenkaan. Joku samankaltainen suomalainen on löynätyt onnensa ja ovat nyt naimisissa.
Kävin Naapurit -palstalla ja siellä oli näköjään melko samanlaisia kokemuksia virolaista.
Osaa ne suomalaisetkin olla hulluja mutta tämä on ihan omaa luokkaansa.
Ja kyllä, olen liian pitkään liian kohtelias, yritän ensin neuvotella ja annan toisella mahdollisuuden ottaa vinkistä vaariin. Kuten joku jo neuvoikin laittamaan liian kohteliaisuuden romukoppaan, sillä on nyt edettävä.
Ja ei, hän ei lopeta eikä muutu . Siitä ei voida lähteä, hän on kasvanut vironvenäläiseen kulttuuriin ja hän on sellainen. Kiusaamista on jatkunut jo pari vuotta. Vain minä voin muuttaa omaa käytöstäni, kohteliaisuus vähemmälle. Hyvä käytös ei ole nyt oletuksena.