Tämän sivun vakio-trolli muistuttaa tämän tästä ihmisten tahallaan ja laiskuuttaan aiheuttaneen lihomisensa. Varsinkin me 60 miehet olemme laiskoja, siksi lihavia, juomme vain kaljaa ja syömme voita ja läskiä.
En tunne muiden tapauksia enkä elämää, joten kerron vain omasta puolestani, mutta oletan kohtalotovereita olevan tuhansin. Hektinen työelämä uuvuttaa, jopa tappaa, tämä on totisinta faktaa niin meillä kun muualla. Kun stressi ylittää ihmisen sietokyvyn seuraukset ovat kohtalokkaat. Tällainen elämänjakso yleensä heittää ihmiselle psyykkisiä ja fyysisiä vaivoja loppuiäksi. Stressiä kestää paremmin jos on hyvä kunto, tämä on totta. Pidin kunnostani huolta tai oli pakko pitää, jotta paineista selvisi yleensä hengissä. Kuntoilussakin tulee raja vastaan, se toimii hyvänä lisänä pitämään pään kylmänä, mutta ei estä henkistä loppuun palamista.
1982 vastasin suunnittelijana elämäni suurimmasta projektista, itse projektissa ei ollut ongelmia, se onnistui 110% . Jotta pääsin tähän jouduin keväällä 1982 turvautumaan lääkäriin saadakseni unta. Päivittäinen 1..2 tunnin hikilenkki ei enää riittänyt, kun valvoin jo kolmatta vuorokautta oli pakko mennä lääkäriin. Diagnoosi oli syvä masennustila…burn out. Tästä toipuminen kesti runsaan puolivuotta, ennen kun vitsit nauratti. Jouduin taas samaan kierteeseen 1985…86, entisiä kokemuksia rikkaampana selvisin siitä helpommin. 1987 vaihdoin alaa ja nostin kuntoni tasolle, jolla pystyin tekemään raskaita rakennustöitä reilun 5 vuotta. Kuten niin monen miehen tarinassa on avioero, se tuli myös minulle vastaan, siinä yli 15 vuotinen ”asemasotavaihe” myös kypsytti miestä.
Kaiken tämä jälkeen sitä halusi elää vain rauhassa ja pyrkiä elämään stressitöntä elämää, itseään rääkkäämättä. Kun olin roteva ja tottunut syömään paljon jotta jaksaa, siitä jäi tapa vaikka työ ja elämä oli helpompaa. Toki siinä oli myös sitä lohtusyömistä mukana, iän karttuessa tuli myös niitä kiloja. En koskaan sortunut ryyppäämiseen, en stressien aikana enkä eroni vuoksi.
Ulkopuolisen on helvetin helppo sanoa, mikset tehnyt niin tai näin, eihän noilla sanomisilla ole mitään merkitystä, jokainen oman onnensa ja läskiensä seppä. Onneksi en ollut tupakkamies ja perinyt kohtalaiset geenit, joten ikäisekseni kuntoni on varsin hyvä. Jotta Balleriinan ei tarvitse minua syyllistää erosta, voin ilmoittaa olevani hyvissä väleissä exän kanssa. Onhan meillä kolme yhteistä lasta, viisi lasten lasta ja kummallakin uusi puoliso.
***
En tunne muiden tapauksia enkä elämää, joten kerron vain omasta puolestani, mutta oletan kohtalotovereita olevan tuhansin. Hektinen työelämä uuvuttaa, jopa tappaa, tämä on totisinta faktaa niin meillä kun muualla. Kun stressi ylittää ihmisen sietokyvyn seuraukset ovat kohtalokkaat. Tällainen elämänjakso yleensä heittää ihmiselle psyykkisiä ja fyysisiä vaivoja loppuiäksi. Stressiä kestää paremmin jos on hyvä kunto, tämä on totta. Pidin kunnostani huolta tai oli pakko pitää, jotta paineista selvisi yleensä hengissä. Kuntoilussakin tulee raja vastaan, se toimii hyvänä lisänä pitämään pään kylmänä, mutta ei estä henkistä loppuun palamista.
1982 vastasin suunnittelijana elämäni suurimmasta projektista, itse projektissa ei ollut ongelmia, se onnistui 110% . Jotta pääsin tähän jouduin keväällä 1982 turvautumaan lääkäriin saadakseni unta. Päivittäinen 1..2 tunnin hikilenkki ei enää riittänyt, kun valvoin jo kolmatta vuorokautta oli pakko mennä lääkäriin. Diagnoosi oli syvä masennustila…burn out. Tästä toipuminen kesti runsaan puolivuotta, ennen kun vitsit nauratti. Jouduin taas samaan kierteeseen 1985…86, entisiä kokemuksia rikkaampana selvisin siitä helpommin. 1987 vaihdoin alaa ja nostin kuntoni tasolle, jolla pystyin tekemään raskaita rakennustöitä reilun 5 vuotta. Kuten niin monen miehen tarinassa on avioero, se tuli myös minulle vastaan, siinä yli 15 vuotinen ”asemasotavaihe” myös kypsytti miestä.
Kaiken tämä jälkeen sitä halusi elää vain rauhassa ja pyrkiä elämään stressitöntä elämää, itseään rääkkäämättä. Kun olin roteva ja tottunut syömään paljon jotta jaksaa, siitä jäi tapa vaikka työ ja elämä oli helpompaa. Toki siinä oli myös sitä lohtusyömistä mukana, iän karttuessa tuli myös niitä kiloja. En koskaan sortunut ryyppäämiseen, en stressien aikana enkä eroni vuoksi.
Ulkopuolisen on helvetin helppo sanoa, mikset tehnyt niin tai näin, eihän noilla sanomisilla ole mitään merkitystä, jokainen oman onnensa ja läskiensä seppä. Onneksi en ollut tupakkamies ja perinyt kohtalaiset geenit, joten ikäisekseni kuntoni on varsin hyvä. Jotta Balleriinan ei tarvitse minua syyllistää erosta, voin ilmoittaa olevani hyvissä väleissä exän kanssa. Onhan meillä kolme yhteistä lasta, viisi lasten lasta ja kummallakin uusi puoliso.
***
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus.
Työelämä on nykyään hyvin raadollista. Henkinen puoli unohdetaan helposti, kun eletään pinnallisesti ja materialistisesti.
Itse tein rankan ratkaisun ja heittäydyin pois stressavasta työstä. Hankin uuden koulutuksen ja työpaikan. Ei se raha tuo onnea eikä terveyttä. Mitä tekee rahalla, jos on töissä 16 tuntia vuorokaudessa? Silti se kuluu johonkin, vaan ei siitä ehdi edes nauttimaan. Elämänarvot menevät kummasti uusiksi, kun on menettämässä tärkeimpänsä. Mitä ne sitten kenellekin ovat.
Vähemmälläkin tulolla pärjää. Opiskeluaikana huomasin, miten vähällä ihminen oikeasti tuleekaan toimeen ja kuinka paljon turhaa meillä on. Se oli hyvin puhdistava ja valaiseva oivallus. Ei elämää ole tehty rahan keräämistä varten, vaan nautittavaksi. Autetaan toisiamme.
Silloin kun raha oli tiukalla, tuli ajateltua myös ruokapuoli kuntoon. Terveellinen ruoka on edullisempaa kuin einekset. Liikunnassa kävely on ilmaista. Jumppavideoita saa kirjastoista. Ja loppujen lopuksi kun syö kunnolla, säästää helpostikin kuntosalikortin verran kuukaudessa...
Jälkikäteen on sanottava, että tein oikean ja rohkean ratkaisun.
Epäonnistumiset ja onnistumiset on AINA oma vika.
"Epäonnistumiset ja onnistumiset on AINA oma vika."
Juuri näin. Varmin tapa onnistua elämässään on valita oikeat vanhemmat. Kun syntyy vaikkapa varakkaaseen Suomen-ruotsalaiseen sukuun, lähtökohdat elämälle ovat huikeasti paremmat.
Ihmisen terveyteen vaikuttaa paljon se onko hän tyytyväinen elämäänsä ja valintoihinsa. Omakohtaisesti en ole koskaan katunut valintojani tai surrut menetyksiä, ne ovat osa elämää, johon kuuluu ylä- ja alamäet.
Kenen vika se lihavuus sitten on? THL:n? Pekka Puskan?
Älkää jaksako naurattaa.
Toki siinä oli myös sitä lohtusyömistä mukana, iän karttuessa tuli myös niitä kiloja.
Siinähän se olennainen tuli, muuten ihan hieno tarina.
"Älkää jaksako naurattaa."?
Oliko tuossa kielioppivirhe, koska se ei oikein luonnu päässäni?
"Kenen vika se lihavuus sitten on? THL:n? Pekka Puskan?"
Toki valinnat ovat omat valitsee; itsemurhan, alkoholismin tai runsaan syömisen. Syyt jotka johtavat näihin valintoihin, voivat löytyä ihmisen ympäristöstä ja eri elämän tilanteista. Jokainen kantaa vastuun fyysisesti valinnoistaan aivan itse , ampuuko aivot tapettin, vai ryyppääkö itsensä tärviölle, tai sitten lihottaako itsensä ihrapalloksi.
PS. Tietääkseni en tekstissäni syytellyt /haukkunut valinnoistani muita, (en edes THL:n Puskaa) vaan toin esimerkkinä omat elämän tilanteeni, joissa loppuivat paukut kesken.
'
Niin että herkut maistuivat muttei liikunta?
Kun olet sohvaperuna niin sinulle maistuu herkut ja sokeriset sellaiset. Siksi olet lihava trolli ja nimimerkkivaras
Minulle maistuu tupakka.
Se laihduttaa jos ei syö mitään .
Tupakka vie nälkäni.
"Niin että herkut maistuivat muttei liikunta?"
Väärin, kyllä maistuu olen eläkkeellä oleva liikemies...
Liikemies joka ei ole liikkeessä lihoo...
Hölkkämies laihtuu.
Serkku-Herkku mies / nainen lihoo.
Lihavuus (kuten useimmat muutkin ongelmat elämässä) ovat aina jossain määrin oma vika, toiset enemmän kuin toiset.
Kyse on kuitenkin yleensä siitä mitä asialle teet. Syyllistäminen ja haukkuminen on typerää ajantuhlausta, energia kannataisi suunnata siihen miten ongelman ratkaisee. Tyytyykö tilanteeseen vai pyrkiikö tilanteen muuttamaan.
Näin siis, mikäli puhutaan aikuisista ihmisistä, jotka oikeasti pystyvät omaan elämäänsä vaikuttamaan.
Koskaan ei ole liian myöhään ja elämästä pitää osata myös nautiskella. Kun on päässyt toteuttamaan rikkaan elämäntyön, niin nyt on varaa sitten hieman rauhoitella ja parantaa elämänkuntoaankin. Laulussa sanotaan että "en päivääkään vaihtaisi pois" ja vielä kun noita kadehtijoitakin riittää haitalle saakka.
En tiedä kuka sitten nauttii aikaansaannoksistaan esimerkiksi "miljoonalla ylilihavalla" jne. mutta kyllä niihinkin omat mestarinsa löytyy ainakin THL:n suunnalta. Minä en kylläkään niillä saavutuksilla retostelisi hetkeäkään.
Tässä juuri tilattiin lentoliput Espanjan aurinkoon ja siellä kämppä odottaa muutamaksi kuukaudeksi ja pitä ranta odottaa "sauvakävelijää". Saa sitten "nimimerkkivarkaat retostella" rauhassa ja nauttia elämänsä "rikkaudesta" omassa seurassaan.
Minun tarina voisi suunille rinnastaa kirjoituseesi. Olin toistakymmentä vuotta yksityisyrittäjänä, joka oli työvaltainen yritys.
Siinä piti kantaa huolet myös työtekijöiden ongelmista (alkoholi ym). Tuli avioero jne.
Olen ollut myös siinä hyvässä asemassa, ettei vaimoni ole koskaan käyttänyt lapsiamme hyväksi mahdollisiin riitoihimme, vaan painvastoin hän usein lähetti lapsemme minun luokse syynä, etteivät lapset vieraannu isästään. Toinen hyvä asia on se, että elän jälleen exäni kanssa ja meillä menee hyvin.
Johtuikohan kaikki siitä, että söin liika ja liikuin liian vähän, joka taas johtuu sitä, että vuorokaudesa on vain 24 tuntia. Usein 24 tuntia ei tunnu riittävän yrittäjälle, mutta voisihan sitä tehdä töitä vielä ruokatunni, niin sitten se olisikin 25 tuntia.
Mitä balleriina tekee työkseen, muuta kuin istuu netissä ja solvaa ihmisiä, jotka yrittää kuntoutua tressisen elämän vuoksi oikealla ruokavaliolla.
Minä ole onnistunut siinä loistavasti.