Olen ollut kihloissa 5vuotta saman ihmisen kanssa. Vuosi sitten hänelle puhkesi paniikkihäiriö joka rajoitti elämää aika tavalla. Hän ei pystynyt pahimmillaan tulemaan ollenkaan ulos talostamme. Hän hakeutui ammattiauttajan pakeille ja diagnosoitiin vaikea paniikkihäiriö. Oikeaa lääketasapainoa haettiin pitkään, mutta ennenkuin se löytyi, tuli kihlatulleni itsemurha-ajatuksia. Hän ei kestänyt paniikkihäiriön aiheuttamaa ahdistusta ja rajoitteita ja lopulta tämän vuoden tammikuussa otti yliannostuksen unilääkkeitä. Hän päätyi sairaalaan vatsahuuhteluun ja palasi kotiin pelokkaana ja järkyttyneenä ja sanoi ettei oikeasti tahtonut kuolla ja hän meni liian pitkälle ja oli edelleen shokissa ja sanoi että hän häntä kaduttaa.
Minulta, ja monilta muilta läheisiltä, ja häneltä itseltään kesti kauan toipua kyseisestä tapauksesta. Kihlattu kuitenkin sai oikeat lääkkeet paniikkihäiriöön ja elämä muuttui mukavemmaksi. Jatkoimme normaalia onnellista elämää yhdessä, kihlatun kuitenkin käyden kerran kuussa edelleen psykologin luona juttelemassa ihan vaan arjen iloista ja suruista.
Itsemurha-ajatuksia ei enää tuon tammikuun jälkeen ole tullut, saatika minkäänlaisia aikeita siihen suuntaan.
Taannoin yheinen ystävämme houkutteli meidät kanssaan baariin. Emme olleet juoneet kumpikaan kuukausiin, todella pitkään aikaan ja kihlatullani oli nuorempana muutenkin ongelmia alkoholin ja kohtuuden kanssa. Kihlattuni joi kaksin käsin kirkkaita ystävän yllyttämänä ja oli lopulta kamalassa sikakunnossa. Kun olimme lähteneet baariin kihlattuni heittäytyi ilkeäksi, ivasi minua ja lopulta löi minua kerran poskelle ja uhitteli jotain kännissä öristen. Hän selkeästi oli niin humalassa, ettei tajunnut mistään mitään eikä ilmeisesti näyttänyt edes tuntevan kuka minä olen. Pelästyin itse valtavasti tilannetta, koska hän ei ole aiemmin kajonnut minuun lyöden. Soitin siinä poliisille ja kihlattu päätyi viettämään yön putkassa.
Seuraavana aamuna hän ei muistanut ainuttakaan asiaa koko illasta eikä esimerikiksi edes sitä että missä baarissa olimme iltaa viettäneet eikä sitä että meillä oli ollut mitään riitaa koko iltana. Juttelimme ja soveimme asian mutta kihlattuni päätti itse, ja samalla lupasi minulle, ettei enää alkoholia käytä.
Tietty seuraavalla psykologikäynnillään hän avautui tuostakin humalakäyttäytymisestään.... Noh, tänään yllättäin puhelin soi. Kihlatun psykologi ilmoitti, että huomenna aamulla klo 9 kihlatun tulee olla hänen vastaanotollaan. Että ovat lääkärin kanssa keskustelleet ja päätyneet siihen että kihlattuni tulisi päästä sairaalaan hoitojaksolle. Kihlattuni oli ällikällä löyty ja yritti tivata mitä asia tarkoittaa. Pyskologi oli sanonut, että hän ei puhelimessa kerro enempää että tavataan huomen aamulla. Mutta oli sanonut että asia on hänen omaksi parhaakseen ja on heidän velvollisuutensa lähettää hänet pakkohoitoon huomen aamulla ja asia on päätetty.
Olemme kumpikin olleet tänään kotona ja itkeskelleet tajuamatta miten tilanne voi totisesti olla tällainen. Emme ymmärrä miksi tässä näin on käynyt. Eli emme kumpikaan voi mitään sille että huomenna aamulla hänet väkisin viedään kauan pois toiseen kaupunkiin mielisairaalaan vasten tahtoisesti?
Minulta, ja monilta muilta läheisiltä, ja häneltä itseltään kesti kauan toipua kyseisestä tapauksesta. Kihlattu kuitenkin sai oikeat lääkkeet paniikkihäiriöön ja elämä muuttui mukavemmaksi. Jatkoimme normaalia onnellista elämää yhdessä, kihlatun kuitenkin käyden kerran kuussa edelleen psykologin luona juttelemassa ihan vaan arjen iloista ja suruista.
Itsemurha-ajatuksia ei enää tuon tammikuun jälkeen ole tullut, saatika minkäänlaisia aikeita siihen suuntaan.
Taannoin yheinen ystävämme houkutteli meidät kanssaan baariin. Emme olleet juoneet kumpikaan kuukausiin, todella pitkään aikaan ja kihlatullani oli nuorempana muutenkin ongelmia alkoholin ja kohtuuden kanssa. Kihlattuni joi kaksin käsin kirkkaita ystävän yllyttämänä ja oli lopulta kamalassa sikakunnossa. Kun olimme lähteneet baariin kihlattuni heittäytyi ilkeäksi, ivasi minua ja lopulta löi minua kerran poskelle ja uhitteli jotain kännissä öristen. Hän selkeästi oli niin humalassa, ettei tajunnut mistään mitään eikä ilmeisesti näyttänyt edes tuntevan kuka minä olen. Pelästyin itse valtavasti tilannetta, koska hän ei ole aiemmin kajonnut minuun lyöden. Soitin siinä poliisille ja kihlattu päätyi viettämään yön putkassa.
Seuraavana aamuna hän ei muistanut ainuttakaan asiaa koko illasta eikä esimerikiksi edes sitä että missä baarissa olimme iltaa viettäneet eikä sitä että meillä oli ollut mitään riitaa koko iltana. Juttelimme ja soveimme asian mutta kihlattuni päätti itse, ja samalla lupasi minulle, ettei enää alkoholia käytä.
Tietty seuraavalla psykologikäynnillään hän avautui tuostakin humalakäyttäytymisestään.... Noh, tänään yllättäin puhelin soi. Kihlatun psykologi ilmoitti, että huomenna aamulla klo 9 kihlatun tulee olla hänen vastaanotollaan. Että ovat lääkärin kanssa keskustelleet ja päätyneet siihen että kihlattuni tulisi päästä sairaalaan hoitojaksolle. Kihlattuni oli ällikällä löyty ja yritti tivata mitä asia tarkoittaa. Pyskologi oli sanonut, että hän ei puhelimessa kerro enempää että tavataan huomen aamulla. Mutta oli sanonut että asia on hänen omaksi parhaakseen ja on heidän velvollisuutensa lähettää hänet pakkohoitoon huomen aamulla ja asia on päätetty.
Olemme kumpikin olleet tänään kotona ja itkeskelleet tajuamatta miten tilanne voi totisesti olla tällainen. Emme ymmärrä miksi tässä näin on käynyt. Eli emme kumpikaan voi mitään sille että huomenna aamulla hänet väkisin viedään kauan pois toiseen kaupunkiin mielisairaalaan vasten tahtoisesti?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Nää on lakiasioita, vastoin omaa tahtoa voidaan hoitoon viedä mikäli on epäilys että ihminen saattaa vahingoittaa itseään tahi ulkopuolisia. Ne ovat todellakin psykiatrian lääkärin tekemiä johtopäätöksiä, olivat totta tai ei. Mutta todella raskaat täytyy olla näytöt että ihminen viedään pakkohoitoon. En osaa tarkemmin näillä spekseillä sanoa täyttyvätkö kriteerit, kenties, ehkä olet jättänyt jotain kertomatta?
Itse olin 4 vuotta vaikeassa psykoosissa olevan puolisoni omaishoitaja joten tiedän että ei oo kivaa :( Hänkin oli välillä suljetulla, välillä avolla ja myös siis kotihoidossa enimmäkseen kun mä yritin sitä pitää lääkityksessä ja kasassa kaikin voimin.
Tie ei ole helppo mutta toivotan voimia ja vointeja ja kaikkea hyvää toivon. Tiedän että tuo on vittumoinen tie kulkea :( Muista että jonakin päivänä aurinko paistaa taas.
Ilmeisesti lääkärin mielestä se että puolenvuoden aikana on sattunut itsemurhayritys ja väkivaltainen riita kumppanin kanssa kertoo että hän on vaaraksi itselleen ja muille. Toisaalta tuo lääkeyliannotus oli tammikuussa ja jäi yhteen kertaan ja sekin kihlattuani kadutti myöhemmin suunnattomasti. Ja tuo väkivaltaisuus ilmeni kihlattuni osalta hänen ollessaan sikajuovuksissa. Ja oli vain yksi kerta eikä hän selvinpäin ole sellaista tehnyt minulle eli katson ettei se johdu psyykeestä vaan alkoholista (vaikka humala nyt onkin typerä syy yleisesti ottaen mihin tahansa).
Teidän suhteestanne ei tule mitään jatkossakaan, jos mies sekoilee vaan eikä hallitse paljonko ottaa. Eroa. Teidän täytyy puhua asiat selväksi lääkärin kanssa, ettei kyse ollut mistään vakavammasta. Ja ehkä sen saa purettua? Joku väärinkäsitys on voinut tulla. Olisko psykologin vaihto myös paikallaan. Tarviiko mies terapeutti ennemmin ja psykiatrin neuvot. Vaihtakaa avohoitoon... jos jossain käytävä. Selittämällä ne asiat selviää, myös vanhempanne voivat auttaa keskusteluissa ja sinä.
Se on nyt kuule niin (sinun pitää selittää hänelle), että mies ei saa missään nimessä enää ottaa liikaa alkoholia. Syystä että tulee noita lähetteitä helposti näköjään, lisäksi alkon liika-annostus voi johtaa hänen kuolemaansa, hänen pitää opetella mikä on yksi ja kaksi annosta jne. alkoa. Ei vedetä väkevää, vaan mieto. Se ei ole mikään leikin asia. Hän opettelee välttämään yllyttävien (väärien) kaverien seuraa kokonaan ja sanomaan EI jos joku yllyttää - poistuu paikalta kokonaan. Itsetunto kuntoon ja järki mukaan valinnoissa. Hän ei hallitse itseään jos ottaa liikaa ja ei tunnista ihmisiä. Aika monille voi käydä niin. Lisäksi alko tekee hänestä ilkeän, niin jotkut miehet muuttuvat siitä. Onneksi ei tappanut sinua humalassa sekaisin ollessa. Joillakin se on päättynyt niin.
Alkoholi ja kofeiini (kahvi) lisäävät paniikkihäiriön mahdollisuutta. Alkoholimenneisyys hänen pitäisi jättää jo taakse. Ethän itsekään halua olla hänen seurassaan jos on ilkeä tai muuttunut. Alkoholia voi opetella ottamaan hyvin vähän huppeliin joskus, ei känniin jossa ollaan tuntikausia. Ja sopiiko hänen lääkityksensä siihen. Myös positiivinen tuki ja vahvistus auttaa häntä. Ajan kanssa hän saa pan.häiriöt hallintaan. Sinä et ole terapeutti, vaan parisuhteen osapuoli.
Hankkikaa tosiaan hänet avon piiriin suljetulta pois. Psykologi ymmärsi varmaan jotain väärin. Mutta haluatko olla miehen kanssa joka vetää kaksin käsin kirkkaita kun joku kehottaa? Hänen pitää lopettaa se ja tajuata, ottaa vakavasti että ajattelee omilla aivoilla. Eikä mene yllytyksiin (ei yritä miellyttää muita) joissa ei ole järkeä, jotka tekevät haittaa hänelle ja muille. Sekava ihminen ei tiedä mitä tekee ja hänellä oli liikaa viinaa veressä.
Zemppiä. Älä hakkaa päätäsi seinään hänen kanssaan ollessa. Oppiiko hän mitään uutta?
Sori kirjoitusvirheet, kirjoitin nopeasti.
Myös se auttaa että mies kertoisi että tiedostaa, ettei jatkossa ota liikaa. Lääkäri huomaa että hän tajuaa kunnolla sen, ja pahoittelee. Lisäksi teillä ei ollut sellaista että mies olis kanveesiin sut saattanut, voit todistaa sen - sano että pelästyit vaan humalaa että siksi poliisit soitit. Ennen tälläistä ei ole ollut. Eikä ole tulossa.
Henkinen väkivalta on paha asia eli se iva (ero olisi ok), mutta tuo oli sen alkon aikana vaan. Mutta hän ei sitten ota liikaa jatkossa - hänen pitää olla se joka sen päättää - haluta sitä itse. Naisen ei pidä kuunnella ilkeyksiä eikä nalkutuksia, ei katsoa toisen sikahumalaa. Uskon että asiat kääntyvät vielä parempaan tästä. Älkää hätääntykö.
Nuori ihminen voi olla varsinkin teininä yllytyshullu, ikävä kyllä. Mut jossain kohtaa voi rakentaa ne henk.koht rajat, ettei liikaa alkoa. Alkoholi ei ole mikään ihanne eikä kovuuden merkki. Se on kulttuurinen rappio että liikaa ottavat. Pitää tuntea annokset vai mitä.
Hän ei ole tekemässä itsemurhaa enää. Lääkäri varmaan tajuaa sen. Koska nyt on oikea lääkekin.
Anteeksi nyt mutta ap kirjoitti etteivät olleet kuukausiin ottaneet kumpikaan tippaakaan ja ongelma kihlatullaan on ollut joskus nuorempana, eli ties missä menneisyydessä. Valitettavasti alkon ja varsinkin kirkkaiden kanssa yhtäkkiä pelleillessä vahinkoja sattuu mutta tämä kokemus nyt ei ihan heti vaikuta kenellekään niin hyvältä että kihlattu intoutuisi enemmänkin lääkitsemään itseään alkoholilla. Vaikka oikeassa toki oletkin niin aivan turha tässä vaiheessa pitää mitään suuria alkoholinvastaisia puheita, suuremmat ongelmat on kyllä jossain muualla vaikka tämä kokeilu nyt olikin harvinaisen kammottava.
Millään selittelyllä kihlattu ei todennäköisesti siitä hoitojaksosta pääse eroon vaan päätös pitää kun se kerran on tehty. Kaikki avunsaanti on saatu kuulostamaan niin kauniilta, aina kun jollain alkaa ahdistaa niin ei muuta kuin lääkäriin. Jos sen avun piiriin oikeasti pääsee niin ei niillä siellä mitään taikasauvaa ole näihin pääkopankaan asioihin sen paremmin kuin vaikka elintasosairauksiin. Valitettavasti se on enemmän ja vähemmän itsestä kiinni tässäkin asiassa rämpiä suosta ylös. Jos kaikki kerrottu pitää paikkansa mitään poistamatta ja siihen lisäämättä niin ap. on oppinut nyt kantapään kautta ettei kaikkea pidä suustansa sielläkään päästää. Onhan siinä toki vielä sekin mahdollisuus että on päästellyt suustansa vielä jotain muutakin levottomuutta herättävää. Kerran kuussa tavattu psykologi ei kuitenkaan ole kenenkään paras kaveri vaikka helpotusta toisikin eikä välttämättä ymmärrä mikä ajatustenvirrassa on oleellista. Mene vitsailemaan lentokentälle pommeista ja huumeista niin varmasti saat viranomaisten huomion, ei siinä sen kummempaa ole. Kun akuutein vaihe on mennyt ohitse niin kannattaa opetella itse harkitsemaan ja ottamaan se apu vastaan siltä pohjalta mitä oikeasti tarvitsee ja käyttäytymään sen mukaan. Loput työstä joutuu tekemään itse. Tottakai ihmismieli voi kehittää myös tiloja jolloin ihminen itse ei tajua hoidontarvettaan ollenkaan, mutta jos nyt tässä tapauksessa läheinenkin on sitä mieltä että menee pieleen niin ei liene siitä kyse.
JOS asia on niin kuten kirjoitit, tahdonvastaisen hoidon kolme edellytystä ei missään nimessä täyty. Laitoshoitoon toki voi mennä vapaaehtoisestikin ja suosituksesta monet tekevät näin. Mielivaltasista päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kerro toki miten tapaaminen meni ja mitä mieltä olivat.
On aika outoa, että nuinn helposti lähetetään pakkohoitoon.
Mutta ehkä kannattaa kuitenkin ottaa siitä kaikki hyöty irti.
Olen itse ollut pakkohoidossa aikoinaan ja ei se niin kamala kokemus ollut.
Saa levätä, syödä hyvin, jutella asioistaan jne.
Eivätkä välttämättä pidä kuin sen neljän päivän tarkkailuajan.
Noniin tulin kertomaan tilanteesta.
Änkeydyin itse tosiaan mukaan tuohon kihlattuni ja hoitohenkilökunnan tapaamiseen. Lähete psyk.sairaalaan oli pöydällä valmiina ja lääkäri ilmoitti olleensa niin huolissaan ja totesi että kun on ollut puolenvuoden sisällä 2 vakavaa tapahtumaa (tammikuussa se unilääke-episodi) ja nyt taannoin tuo riita, kun mies kännissä löi ja uhkaili minua niin ovat hoitohenkilökunta olleet mielenterveystoimistossa niin huolissaan että jonkinaikainen jäähy sairaalaosastolla olisi paikallaan ja että ensiviikolla voisi kokeilla osastojaksoa kun tulee paikkoja. Huomasin itse kyllä heti alusta alkaen lääkärin puheista ja olemuksesta, että hän koitti hakea kihlattuni omaehtoista suostumusta sairaalahoidolle ja yritti suostutella. Arvasin heti, että pakkohoidon kriteerit eivät ilmeisesti ole täyttyneet kuitenkaan, vaan lääkäri koittaa hakea omaehtoisen suostumuksen sairaalan lähettämiselle kaikin keinoin.
Kihlattuni ilmaisi, että on suostuvainen päiväosastolle menoon tai muunlaisiin avohuollon yksiköihin, mutta ei halua lähteä suljetulle osastolle omaehtoisesti.
Lääkäri oli melko murheellisen oloinen, otti puhelimen käteen, näppäili kaavakkeesta jonkin numeron, antoi puhelin soida pari kertaa ja laski luurin se jälkeen alas. Ehdein jo ajattelemaan että hän hälyttit valkotakkiset odottamaan oven taakse.
Lääkäri kuitenkin päätyi empien ratkaisuun, että me molemmat tulemme tapaamaan häntä heti ensviikon alussa tiistaina aamulla. Itse tivasin häneltä syytä palaveriin ja lääkäri totesi että "keskustellaan samasta mistä tälläkin tapaamisella puhuimme. Ei sitten mitään alkoa viikonloppuna!!".
Nyt ollaan kotona ja mietiskelin tässä että mitähän lääkärillä on mielessään. Yrittääköhän tiistaina edelleen sitä osasto-asiaa, kun kuitenkin käynnin alussa suosutteli osastolle menoa kertoa että ensiviikolla voisi kokeilla osastoa kun vapautuu paikka...
Miksi olet niin vastaan sitä hoitoa?
Moni haluaisi hoitoon, mutta ei pääse millään!!
Pelkäätkö kenties menettäväsi tyttöystäväsi?
Keskustelkaa asiat niin, että lääkäri vakuuttuu siitä avohoidon riittävyydestä - jos mies kerran ei ole ongelma enää sinulle/muille, vaan oppinut alkon kanssa tästä kerrasta. Ja että alkoa ei oteta nyt. Ja että mies on sitoutunut käymään kyllä avopuolella keskustelemassa.
Kerro että läpsäisy kevyesti poskelle(?) ei ole ollut sinulle katastrofi - sinua ei ole hakattu (eikä teillä ole ollut koskaan muuta tälläistä eikä sanallisesti aiemmin), kyse oli humalasta joka ei toistu. Onko mies samaa mieltä tästä ettei isoa humalaa enää? Pitäisi olla. Kannataa miettiä ok perustelut.
Myös että jatkossa kaikessa tulee olemaan kohtuus, mokasta oppii. Lääkäri ja poliisi on ehkä säikähtänyt että nyt on kauheaa perheväkivaltaa...Väärinymmärrys.
Megakännimoka ei saa kertakaikkiaan toistua, opeta joskus miehelle mikä on yksi tai kaksi annosta, jos ei tiedä. Ja mikä on kohtuus. Ja onko meis puhunut psykologin kanssa mitään sellaista, miksi asia olisi noussut esiin? Mitä se voi olla. Miettikää etukäteen sekin. Mikä sai psykologin varpailleen? Miehen pitäisi olla nyt ajoissa rehellinen, ettei mene asiat enempää solmuun. Kyllä se siitä.
Ja jos tunnet joskus että mies ottaisi alkoa liikaa, lähde kotoa heti ja muuta erilleen. On jo parempi merkki että on uusi keskustelu, koska siellä saa selvennettyä teidän kantaa ja väärinymmärryksiä. Ei lähtenyt suoraan osastolle. Avohoidossa voi saada psykiatrin neuvoja ja ehkä terapeutin, joka on pätevämpi usein kuin psykologi. Vaikka usein kunnilla on vain psykiatri, mutta saa ehkä jossain vaiheessa terapeutinkin kun kyselee mitä kautta ja kelan korvaus.
Myös osastolla ja ulkopuolelta voi keskustellen miettiä pääseekö avoon, jos niin käy että osastolle, tuskin kuitenkaan (että osastolle menisi). Pitäkää huoli siitä jo nyt, että avoon. Ja tuskin loputtomiin osastolla olisi. Mutta avoon varmaan menee, keskustelu auttaa järjestämään asiat. Lääkäri testaa ehkä miestä olemalla vähän tiukka, että hermostuuko mies helposti tai missä pisteessä. Pysykää siis rauhallisena, asiat selviää. Lääkärin testi on että kokeilee painostaa miestä aluksi, ikävä kyllä suomessa näin.
Mutta jos mies on oikeasti päättänyt ja pystyy pitämään päätöksen, ettei läträä viinalla.. voi tulevaisuus olla parempi. Kyllähän "huppeli" riittää monille. Eikä sen aikana saa olla ilkeä sinulle tai muille jatkossa. Vaikka pieniä perheriitoja onkin ihmisillä.
Onko mies itse sanojensa takana siellä, ettet sinä pelkästään vakuuttele. Usko että kaikki menee hyvin. Harmi että odotatte ensi viikkoon. Mutta asiat selkiää siitä.
Ei meis vaan mies, korjaan. Avossakin voi olla psykologisia testejä ja psykiatrin testi, mutta lääkäri testasi jo silloin kun oli se miehen lääkejuttu? Lääkitystä voi myös aina tarkistaa jos siinä on ongelmia, että sekoittaa päätä. Ihme ettei mies ollut silloin lääkejutun jälkeen osastolla vai oliko? Ja kun ei ollut, lekuri ehkä huolestui. Kun oli tämä toinen episodi päälle. Ja miksi oli pelkkä psykologi hänellä eikä muuta. Psykologi ei ratkaise isompia ongelmia. Ja onko mies kovin nuori?
Pitäisi olla ensinnäkin oikea diagnoosi ja sen tekee psykiatri, että voi olla oikea lääke apu. Vaikka ilmeisesti löytyi paniikkihäiriöönsä oikea lääke.
Teillä on fiksu lääkäri´, hän on oikeassa, ette te kaksi maallikkoa.
Sen sijaan että pelkäätte tai syyttelette tai yritätte venkoilla hoitoa, jopa yhdessä, ajatelkaa mitä lääkäri teki. Hän herätti, ja kunnolla sairaan kihlattusi kerralla sairautensa todellisuuteen. Todellakin, vuoden ajan jatkunut henkinen sairaus, ilman todellista potilaan tahtoa ja motivaatiota hoitaa itse itseään, johtaa siihen mihin teillä jo johtikin - itsensä ja muiden ihmisten vahingoittamiseen.
Älä sinä aliarvioi sen merkitystä, että tulit lyödyksi. Se ei ollut humalan syy, jos kihlattusi ei saa tai oikeammin halua itselleen hoitoa, vuoden kuluttua hän lyö sinua jo selvinpäin.
Face it. Näin se meni. Kihlattusi on jo ylittänyt pahalla tavalla normaalin terveen ihmisen käytöksen rajat. Lääkäri on ammattilainen, jonka työhön kuuluu parantaa kihlattusi. Alkju on hyvin lupaava. Toivottavasti potilaalle on tullut nyt selväksi, mihin hänen sairautensa johtaa, jos hän ei vihdoin aloita motivoituneesti niitä lääkärin ehdotttamia toimia, joilla paranee tai syö niitä lääkkeitä joita määrätään.
Jos haluat tukea oikein, tue kihlattuasi uskomaan lääkärin neuvoja ja noudattamaan niitä, ja tekemään hänelle annetut harjoitukset, syömään lääkkeet yms. Pahin asia mitä voit kihlatullesi tehdä on tukea hänen vainoharhaisuuttaan siinä, että hän saisi "huonoa hoitoa" "epäpätevältä lääkäriltä", tällöin hänen sairastilansa pahenee.
Tutkimusten mukaan alkoholi aiheuttaa aggressiivista käytöstä. Aloittajan kuvauksen perusteella ei todellakaan mitkään pakkohoitokriteerit täyty. Ihmettelen, että noilla oireilla ylipäätään pääsee osastolle, vaikka itse haluaisi.
Totta, on että jos on pieniä väkivallan/halveksinnan/nalkutuksen merkkejä humalassa, oikeastaan aloittajan pitäisi erota. Tilanne voi olla toivoton jatkossa suhteen kannalta. On mahdollista ettei mies ole aidosti mukana suhteessa, jos ilkeilee. Mutta se kannattaa pohtia sitten, kun nämä muut asiat saadaan kuntoon.
Mies kuitenkin saa lääkärin apua avosta ensin, diagnoosin. Jos tilanne menisi pahaksi, johan sen huomaa nopeasti. Muistan että 3 miestä on humalassa joskus ilkeillyt kunnolla, ja se oli aivan kamalaa, pahempaa kuin että mies olisi lyönyt. Omat rajansa pitäisi kaikkien tuntea.
Joskus Uutisissa itsemurha-alttiit miehet tappavat puolison ja itsensä, siksi kannattaa miettiä onko toinen varmasti kunnossa vai pitääkö suhteesta vetäytyä. Itse en uskaltaisi olla miehen kanssa, jos ongelmat menevät johonkin pisteeseen. Ja mikä esti ajattelun silloin kun vedettiin ne kirkkaat? Pystyykö mies hallitsemaan määrät. Sanomaan ei vaativalle kaverille.
Ja sähläys tarkoittaa just niitä ongelmia. 2 sählinkiä puolen vuoden sisällä. Eihän enää uusia?
"Toisaalta tuo lääkeyliannotus oli tammikuussa ja jäi yhteen kertaan ja sekin kihlattuani kadutti myöhemmin suunnattomasti."
Tämä kommenttisi on se punainen vaate ja hälytysmerkki. Teistä nyt ei kumpikaan tunnu tajuavan miten siinä olisi oikeasti voinut käydä ja silloin ei katuminen enää onnistu.
Elän paniikkihäiriöisen kanssa, jo yli 18 vuotta yhdessä, tiedän mistä puhun. Lääkäri on oikeassa ja kihlatullesi tarjotaan nyt apua, ottakaa se vastaan.
Ei se vapaaehtoinen pakkohoito ole paha-asia.
Kannattaa mennä, jos sinne pääsee. Ystäväni oli kerran siellä ja nyt hänen elämä on saatu järjestykseen.
Ihmisillä on on pakkohoidosta pahempi kuva kuin mitä se on.
Pakkohoidossa on ihan tavallisia ihmisiä laidasta laitaan. On professoria, lääkäriä, rekkakuskia, opiskelijaa jne.
Siellä asutaan sairaalan tiloissa syödään säännöllisesti ja treapoidaan silloin tällöin ammattilaisen kanssa jne. Se on hyvä seurantajakso jossa voidaan kartoittaa ihmisen vointia ja saada paras apu hänelle.
Pakkohoito ei ole pahasta. Sillä on jostakin syystä aivan liian paha kaiku ihmisten korvissa.
Ystäväni oli masennuksen takia siellä ja siellä oli monta muuta samassa tilanteessa ollutta. Skitsot ja muut psykoottiset tyypit oli eri osastolla.
Kannattaako kahden ihmisen pilata elämäänsä jos vain toisen on pakko? Julmaa mutta totta enkä minä ainakaan tuomitsisi jos päättäisit jättää tuollaisen suhteen, et voi tietää miloin joku ystävä taas saa kihlattusi astumaan korkin päälle ja jos ei silloin tajua tekosiaan voi käydä paljon huonomminkin.
En minäkään ole tuomitsemassa ketään mutta täytyy sanoa että hämmästyin tätä keskustelua. Kuinka moni luultavasti jättäisi laivan ekassa (oikeassa) tyrskyssä ja sitäpaitsi tuntuu pitävän ap:n kihlattua jonkinlaisena hirviönä. Oppia ikä kaikki taas, enkä nyt edes tiedä mitä kuvittelin ja miksi, sillä nyt kun ajattelee niin kaatuuhan se liitto nykyään jo levinneeseen takapuoleen tai jos on pikkuisen tylsää ja ärsyttävää tai kukkapuska jäi ostamatta liian monta kertaa.
"Ei se vapaaehtoinen pakkohoito ole paha-asia.
Kannattaa mennä, jos sinne pääsee. Ystäväni oli kerran siellä ja nyt hänen elämä on saatu järjestykseen.
Ihmisillä on on pakkohoidosta pahempi kuva kuin mitä se on.
Pakkohoidossa on ihan tavallisia ihmisiä laidasta laitaan. On professoria, lääkäriä, rekkakuskia, opiskelijaa jne.
Siellä asutaan sairaalan tiloissa syödään säännöllisesti ja treapoidaan silloin tällöin ammattilaisen kanssa jne. Se on hyvä seurantajakso jossa voidaan kartoittaa ihmisen vointia ja saada paras apu hänelle.
Pakkohoito ei ole pahasta. Sillä on jostakin syystä aivan liian paha kaiku ihmisten korvissa.
Ystäväni oli masennuksen takia siellä ja siellä oli monta muuta samassa tilanteessa ollutta. Skitsot ja muut psykoottiset tyypit oli eri osastolla. "
Älä viitsi jauhaa p*skaa idiootti.
kyllä poliisi vie vankilaan jos rikoksen tekee.
mielisairaalat tulisi lopettaa ja pakkohoito kumota. Oma päätösvalta tulee HOIDOSTA olla jokaisella !!!!
No ei se kyllä ole yhtään oma asia jos on siinä tilassa jo että saattaa hyökätä sivullisten päälle. Tai viiltää ranteensa auki jonkun pikkuasian tähden. Kyllä siihen on silloin muiden eli ulkopuolisten puututtava jos ihmisen mielentila heikkenee niin pahaksi.
Tuskin suakaan lohduttaa jos joku kontrollinsa menettänyt käy sun tai jonkun sun läheisen päälle ihan vaan koska päättii ettei halua hoitoa. Silloin et enää puolustele vaan vaadit että ko. henkilö viedään hoitoon vaikka vastoin omaa tahtoaan.
Huomaa kyllä että kun ei ole elämänkokemusta niin jauhaa ihan tunteellista bullshittia tällaisista päätösvalta-asioista.
Melkein sama kuin että tappajaa ei pistetä vankilaan koska hän itse ei sinne halua.. me muut ollaan kuule ihan eri mieltä siitä mihin kyseiset henkilöt kuuluvat.
Pakkohoitoon viedään heti eikä vasta aamulla.