Olen 25 vuotias nainen ja onnellisesti naimisissa jo muutaman vuoden ajan. En ole ollut saman miehen kanssa ihan kovin nuoresta asti vaan ennen häntä seurustelin pitkään toisen ihmisen kanssa ja olen viettänyt aikaa myös sinkkuna. Olen aina ollut vähän "levoton sielu" mutta koskaan en ole pettänyt ketään poikaystävääni, enkä koskaan pettäisikään, moraalini on sen verran korkea kuitenkin. Nyt olen tässä viimevuosina alkanut pohtia sitä, että mistä johtuu tämä ainainen haaveilu ja ehkä jopa joskus pienet ihastumiset muihin miehiin. Ne kyllä jää aina vaan sille tasolle..onneksi! Yleensä näen myös unissa entisiä ihastuksia ja joskus tulee kyllä kieltämättä baarissa flirttailtua aika rankemman puoleisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa. Eihän siinä mitään, mutta joskus kyllä pelottaa että homma riistäytyy täysin käsistä....joskus nimittäin tekisi mieli heittäytyä täysin vietäväksi, mutta se ei kyllä sitten olisikaan enää hyvä juttu..
Tiedän, ettei tämä varmaan koskaan tule loppumaan koska luonteeltani olen vähän levoton. Se vaan että onko teillä muilla samanlaisia tuntemuksia parisuhteessa? Kertokaa kokemuksia..
Tiedän kyllä ettei ruoho ole sen vihreämpää aidan toisellakaan puolella ;)
Tiedän, ettei tämä varmaan koskaan tule loppumaan koska luonteeltani olen vähän levoton. Se vaan että onko teillä muilla samanlaisia tuntemuksia parisuhteessa? Kertokaa kokemuksia..
Tiedän kyllä ettei ruoho ole sen vihreämpää aidan toisellakaan puolella ;)
Vastaukset 7
Vanhimmat
se ole täysin normaalia ajatuksen kulkua jota esiintyy varmaankin kaikilla silloin tällöin, toisten periaatteet ovat löyhemmät kuin toisilla ja käyttäytyvät sen mukaan.
Joten sinulla ei ole huolta niin kauan, kun periaatteesi pitää.
Olen sinua hieman vanhempi, saman kokenut, saman miehen kanssa ollut nyt 8v, josta osan naimisissa, lapsiakin on. Itselläni ollut sama tilanne: muita olen katsellut, muita miettinyt, märkiä unia nähnyt, flirttaillutkin enemmän ja vähemmän... Aina miettinyt ja vannonut: minä en ainakaan petä!
No, nyt tilanne on se, että tilanne ON riistäytynyt käsistä. Ensin "viattomampi" pettäminen, sitten pari pahempaa lipsahdusta. En tiedä, mikä on itseeni mennyt: elämä kuitenkin hymyilee kaikin puolin ja suhde mieheeni on kaikinpuolin toimiva ja tyydyttävä. Ero ei ole edes käynyt mielessä, syytä vaihtamiseen ei ole, ei liioin käytökseeni. Mutta, kerta se ensimmäinen ja sen henkisesti voitettuaan näköjään on ilmeisesti helpompi jatkaa, ikävä kyllä...??
Ruoho EI ole vihreämpää aidan toisella puolen, sen olen todennut, päinvastoin. Parempaa on kotona tiedossa!!! Toivon, että saan jatkossa pidettyä itseni kurissa, nytkin on jo aivan liian paha olla huonon kolkuttavan omatunnon kanssa... Ja toivon tietenkin, että vaikka taakka on painava kantaa, saisin sen itse kantaa ilman että toinen siitä jyvälle pääsee...
Tässä mietteitä sulle. En voi sanoa "anna palaa", vaikkakin se sillä hetkellä jännittävältä ja kenties hyvältäkin tuntuu. Sanon vain: ole varuillasi, tiedä vielä mistä itsesi löydät?!
"Korkeamoraalisia" ihmisiä on kahdenlaisia.
1) heitä, jotka pitävät ihmisen / pariskunnan itse keskusteleman moraalin ohjenuoranaan ja noudattavat sitä. Ts. ei ole mitään ihmisen "ulkopuolelta" tulevaa moraalia. Tällöin korkeamoraalinen ihminen sallii toiselle sen, mitä itselleenkin, pyrkien välttämään käytöstä, jota ei sallisi toiselle. Tähän kategoriaan menee myös se, että jos haluaa toisen kunnioittavan omia arvojaan, kunnioittaa myös toisen arvoja (ei esim. tee sellaista, mistä tietää toisen loukkaantuvan).
2. Toinen vaihtoehto on uskoa johonkin absoluuttiseen moraalikoodiin (esim. kymmenen käskyä), ja yrittää noudattaa niitä.
Korkeamoraalinen ihminen YRITTÄÄ pitää kiinni periaatteistaan. Matalamoraalinen "antaa mennä" niiden vastaisesti silloin tällöin.
Kokemukseni mukaan useimmat ihmiset, joskaan eivät kaikki, ovat matalamoraalisia - aika monella varmaan esiintyy ajatuksia huoraamisen suhteen (käytän tässä nyt tuota vanhaa sanaa toisen ihmisen pettämisestä, jota myös huorinteoksi kutsutaan). Tosin "luonne" ei ole mikään syy selitellä pois sitä, jos itse tietää tekevänsä väärin - eihän pedofiilillekaan (toivottavasti) lueta puolustukseksi hänen "luonnettaan". (Joskin pedofiilit usein selittelevät olevansa muutoin jotenkin moraalisia). Ts. "luonteeseensa" on turha vedota lieventävänä asianhaarana, jos tietää tekevänsä väärin. Toisaalta useimmat ihmiset tekevät ajatuksissaan väärin joskus - todennäköisesti poikaystäväsikin (joka taas ei edelleenkään ole syy, vaan todennäköinen tosiasia).
Uskoisin, että tuo "luonne" flirttailla pohjautuu jonkinlaiseen sisäiseen epävarmuuteen, jota esiintyy myös miehillä: on testattava, onko vielä "käypää valuuttaa". Sen suhteen ehkä kannattaisi pohtia sitä, kannattaisiko analysoida, mistä tuommoinen halu johtuu muihin, samalla jos on sen suhteen ristiriitainen halu olla uskollinen. KEstäessään tuommoinen hajottaa ihmistä. Toisaalta semmoisesta voi päästä jossain määrin myös eroon.
Mikäli sallit vastaavat "hairahdukset" ja ajatukset myös miehellesi, et ole sen korkea- tai matalamoraalisempi kuin valtaosa ihmisistä. Jollet, niin silloin tilanne kuulostaisi vähän omituiselta. (Ts. jos toisen tuomitsee siitä, mihin itsekin kokee taipumusta).
Moraalilla ja halulla ei mitään tekemistä keskenään. Halu on luonnollinen tarve, ihana asia. Moraali säätelee ihmisen käyttäytymistä ja vaihtelee niin suuresti yksilöstä toiseen, että mitään "listoja" on turha ruetaa laatimaan ja lokeroimaan ihmisiä.
Jotenkin tuntuu, että nää proffat ym on miehiä, joille naisten halu ja seksuaalisuus on jokin peikko jota pitää tuollaisella höpöpaskalla torjua.
Niin, ja siitä moraalista vielä että olempa monta tilannetta nähnyt, jossa niin oikeamielinen ja moraaliltaan huippulaatua oleva yksilö on mennyt kuin pässi narussa kun oikea tilanne ja tunne kohdalle osuu.
...lukea / ymmärtää tekstiäni? (Ehkä se oli vähän vaikeasti ilmaistu).
Lähinnä pitäisin ko. ihmistä moraalittomana (se oli ajatukseni), mikäli hän tuomitsisi poikaystävänsä samasta asiasta (joka ei käy ilmi tosin tuosta tekstistä). Toisaaltahan kyseessä on avaajalle moraalinen ristiriita, koska hän kokee ainakin rivien välistä, että jotain väärää on ilmassa tuossa flirttailuhalussa.
Kun hän kysyi, mistä tuo homma voisi johtua, niin näin miesnäkökulmasta sanoin kokemuksestani, että se voi johtua siitä, että on epävarma itsestään - "testaa" omaa haluttavuuttaan muilla.
En mielestäni torjunut "naisten halua ja seksuaalisuutta"... olen itse onnellisesti naimisissa todella upean naisen kanssa, joka ei tod. ole onneksi epähalukas, niin sanoakseni. Kuulisin mielelläni, minkä kohdan kirjoituksessani koit sellaiseksi, että haluaisin kyseistä ilmiötä "torjua".
Viimeisestä lauseestasi olen samaa mieltä kanssasi - joka omaa moraaliaan mainostaa "korkeaksi", hänen kannattaa varoa, ettei katajaan kapsahda. (Eli vähän tökkäsi tuo avaajan kommentti, jossa hän arvioi itseään "korkeamoraaliseksi" - jota sinäkin tässä tunnut vähän kritisoivan).
Onko sinulla kireä olo?
Hyvää pohdintaa sinulta proffa, muutamiin lauseisiin yhdyn minäkin.
"Uskoisin, että tuo "luonne" flirttailla pohjautuu jonkinlaiseen sisäiseen epävarmuuteen, jota esiintyy myös miehillä: on testattava, onko vielä "käypää valuuttaa""
Olen aivan samaa mieltä. Olen ollut nuorempana aivan samanlainen, hyvin epävarma ja siksi flirtti. Vaan enpä huomannut sitä silloin! Nyt minulla on upea suhde, ei ole tarvetta lirkutella ja nähdä märkiä unia kun on rakas kenen kanssa kaiken voi kokea livenä. Useat seurustelevat ystäväni (varsinkin n.20 vuotiaana nykyisen kumppaninsa löytäneet) testaavat jatkuvasti ovatko vielä käypää valuuttaa, ja tietysti kumppaninsa seläntakana. Minua sellainen ahdistaa suunnattomasti: ikävää mennä kyseisten pariskuntien luo esim. viettämään iltaa, kun tietää mitä seläntakana puuhastellaan - tuntuu siltä että minä valehtelen kun en kerro sille petetylle kumppanille totuutta! Mutta se ei ole minun asiani käräyttää ketään.
Vakavat ihastumiset ja jatkuvat märät unet eivät minun mielestäni (=mielipide, tästä on siis ihan turha alkaa kinaamaan olenko väärässä vai oikeassa :)) kuulu onnelliseen, hyvin toimivaan suhteeseen. Päiväunihassuttelu on kuitenkin OK, kukapa ei huokaisi nähdessään vaikkapa...Prad Pittin vähissä vaatteissa :)
Ja olen aivan samaa mieltä siinä asiassa, että kaikki mitä harrastat itse, sallithan saman myös kumppanillesi :)
:)
Tuo kaikki on aivan normaalia, jos ei tungettele väkisin, vaan toinen halaa takaisin, baarissa.
Näen unia miehistä ja naisista, eroottisia. Halaan naisiakin baarissa, mutta lopetin, koska luulivat oikeasti lesboksi.
On parasta lähteä ovesta ulos yksin taksilla tai kumppani hakee. Juorut ovat aika ilkeitä joskus, väärinkäsityksiä. Kun tulee ikää lisää, niin vähän rauhoittuu, mutta ei kokonaan.
Ja sitten, flirttiä silloin, kun hän ei ole paikalla. Saattaa pahoittaa mielensä, kovastikin.