Olen mies, avioliitosta pari vuotta sitten vapautunut ja täytin keväällä 60. Eron jälkeen deittailu on ollut vilkasta, kuitenkin niin ettei kuin yksi deitti kerrallaan, ja että on ehtinyt tutustua kumppaniin. Niin läheltä kuin kaukaakin. Palstoja ja keskusteluja seuraamalla, tuntuu että ikäisiäni ei enää juuri näissä kuvioissa ole tai sitten ovat jossain muualla.
Onko tässä 50-60 ikävuoden siirtymässä joku maaginen raja, jossa aletaan viettämään tasaisempaa elämää? Miksi sitten en tätä huomaa, johtuu varmaan siitä, että olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin viisikymppisenä, ihan terveystarkastuksen mittauksienkin perusteella. Ajatus pelaa ja työ maistuu, viriiliyttäkin riittää... mutta eihän tämänikäisten pitäisi?
Onko tässä 50-60 ikävuoden siirtymässä joku maaginen raja, jossa aletaan viettämään tasaisempaa elämää? Miksi sitten en tätä huomaa, johtuu varmaan siitä, että olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin viisikymppisenä, ihan terveystarkastuksen mittauksienkin perusteella. Ajatus pelaa ja työ maistuu, viriiliyttäkin riittää... mutta eihän tämänikäisten pitäisi?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Itse olen 57-vuotias ja hyvin pitkästä liitosta lähtemässä. Kerropa kokemuksia miten tässä iässä uudet suhteet mielestäsi onnistuu? Oletko jotenkin pettynyt tämän iän sinkkuuteen. Onko naiset jo selvästi haluttomampia hormoninuutosten takia tässä iässä? Vieläkö haluaisit palata entiseen liittoon?
Tämän iän sinkkuuteni ei ollut oma valintani, minulle olisi kelvannut hieman vaatimattomampikin avioliitto, mutta vaimolle ei. Sanonta "kasvaa erilleen" on monen kohdalla mitä totisinta totta. En siten osaa olla pettynyt sinkkuuteeni, koska se ei ollut oma valintani. Aivan varmasti kaipaan asioita avioliiton ajalta, mutta mennyttä ei saa takaisin. Minun kokemuksen mukaan naiset kuudenkymmenen tienoilla ovat aika halukkaita lähempään kanssakäymiseen, seksin puute koetaan sielläkin erääksi suurimmaksi ongelmaksi. En kuitenkaan haluaisi palata entiseen liittoon, jos saisin nyt valita. Mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Kuitenkin tämän sinkkuuden ottaa aika tavalla asiallisemmin kuin nuoruuden romanssin päättymisen.
Uudet suhteet ovat olleet monella tapaa ongelmallisia, ja ongelmallisia lähinnä sen vuoiksi että ihmiset ovat monien tapojensa orjia. Toisen toisenlaiset tavat pistävät liikaa silmään, niistä helposti huomautellaan. Puolin ja toisin. Joskus vaan kaikki ärsyttää. Mutta elettävähän sitä on, ja puhekaveria kaipaa ja muutakin.
Aloittaja "onlysixtyplus"
Miksi vaihdoit ja vaihdoit ja vaihdoit ja taas vaihdoit deittinaisesi aina ja aina ja aina vaan uuteen?
Oletko jäänyt koukkuun naismetsästykseen?
Tuollaiseen vaihtajaan en itse ala ollenkaan tutustumaan, vaan jätän heti alkumetreillä, koska tiedän, että itse kiinnyn aika nopeasti ja joudun sitten itkemään, kun minut jätetään.
Olen terveempi kuin 5-kymppisenä. En tartte mitään muita lääkkeitä kuin liikunta ja syömisen laadun ja määrän tarkkailu.
Seksihalut eivät ole missään vaiheessa vähentyneet.
Samanikäset miehet vaan tuntuvat kovin köppänöiltä sekä henkisesti että fyysisesti. Pätee heihin "Nainen sanoi minua huonoksi rakastajaksi, kohtuuton väite minuutin näytön perusteella." Kun vielä ikäluokassamme on jako kansakoulun käyneet, keskikoulun käyneet ja ylioppilaat niin viimeksimainittuun ryhmään kuuluvana oman tasoiseni ;D miehen kohtaaminen olisi melkeis lottovoitto. Noita pöllömpiä kyllä olisi vaan ovat niin kökköjä, ettei jaksa. Kun vaan möllöttävät omassa möllöydessään vinoillen sovinistisesti. Seksi kyllä kelpaisi, se heidän HetkiSeksi.
Aivan! Kökköjä ja sitä-sun-tätä kyllä riittää, mutta huonompaa kuin ex en huoli. Pitkästä ja upeasta liitosta eronneena en halua enää tässä elämänvaiheessa sitoutua rasitteeseen. Kun jäljellä on vähemmän kuin takana, suhteen pitää olla molemminpuolin hyvä.
Nyt on mummo jämähtänyt henkisesti jonnekin 60-luvulle ja kuvittelee olevansa nuorekas, pääkopassa ei kuitenkaan ole kaikki ihan kohdallaan, kun höpisee jostakin jaosta kansakoulu, keskikoulu ja ylioppilaat. Huvittavinta, kun kuvittelee vielä oman tasonsa korkeaksi "tasoiseni miehen kohtaaminen olisi melkein lottovoitto"
Olen nuorempi mies, naurattaa nämä vanhusten jutut, miten kalkkeutunutta ajattelua, onko kaikki yli 6-kymppiset tuolla tasolla?
Toivottavasti ei, ainakaan silloin, kun oma ikäluokkani on tuossa iässä.
Me vanhat melkein kuusikymppiset olemme kasvaneet juuri tuossa ilmapiirissä. Yritä ymmärtää, että sen ajan tapaan jako oli hyvin eriyttävä. Ne, jotka jatkoivat oppikouluun ja siitä esim. korkeakoulututkintoon, saivat mm. kielipääoman aivan toisin kuin amis-tien valinneet. Yleissivistys on edelleen mitattavissa oman ikäluokkamme parissa juuri koulutuksen tasosta, siksi ymmärrän kirjoittajan pointin.
Te nuoret olette eläneet tietotekniikan lapsosina "kaakaokuppi"nenukan alla ja saanet kuin ilmaiseksi infoa ja osaamista, taidoista puhumattakaan.
Kun tapaan treffisivulla melkein kirjoitustaidottoman miehen, jolle välimerkit ovat jotain aivan uutta, voit uskoa että jatkan matkaa. En halua toimia hänelle tulkkina sukupäivällisillä, en selittää sanojani.
Se mitä koulussa on opittu 40 - 50 vuotta sitten, on unohtunut 95%:sti v 2013.
Uteliaisuus asioiden suhteen, oppimishalu, aktiivisuus, rohkeus ja innostus uuteen ratkaisee, millaisia olemme vanhemmalla iällä. Jollakin koulutuksella kymmeniä vuosia sitten ei ratsasteta kovin pitkälle. Jos ei ole edes varallisuutta saanut hankittua ja taloutta hyvään kuntoon, on 60 vuotiaana turha esittää olevansa fiksu, vaikka olisi mitä kouluja käynyt. Näyttöjä pitää olla elämässä, ei ketään nykyään kiinnosta oikesti missä koulussa lapsena olit.
Pyöritelkää nyt miten tahdotte mutta kyllä se meidän ikäluokalla oli hyvin selvä jako. On edelleen iän kartuttuakin pääsääntöisesti. Poikkeuksia tietysti on.
Ja on nykyäänkin amislaiset ja lukiolaiset eri porukkaa. Tiedän sen, koska kuopukseni juuri pääsi lukiosta pois ja juteltu on asioista paljonkin.
Hei, ei se mennyt ihan niin.
Yhdelle oli muutaman sentin liian lyhyt (vain 181 cm) - joutuisi käyttämään matalia kenkiä noin niinkuin julkisissa tilaisuuksissa. Toiselle olin tavallaan "varamiehenä" jos löytyisi entiselle kunnanjohtajan vaimolle joku suurempi johtaja ottajaksi. Pelin selvittyä lopetin suhteen. Kolmannelle taas en ajatellut maailman ongelmia tarpeeksi vakavasti... eli vikoja on löytynyt. Viimeisen kanssa lienen ollut asioiden tärkeysjärjestyksessä 5-6 sijalla, edelle menivät lapset, taideharrastukset, tavaran hamstraaminen kotiin ja vanhan taistolaisuuden vaaliminen... jotain tällaista palautuu mieleeni.
Liikunta on minunkin huumetta, mutta terveyden kannalta myös aivan välttämätöntä. Tapaamistani naisista vain yksi harrasti säännöllisesti ja tavoitteellisesti liikuntaa. Onko otannassa jotain vikaa?
Kun otat puheeksi seksin, kerronpa minäkin jotain. Melko monet ikäiseni naiset ovat tavattoman varautuneita. Tavallisia ehtoja tuntuvat olevan ennenkuin mies on edes ehdottanut sänkyyn menoa "ei sitten mitään erikoista" tai "en ota suuhun". Vaikka vähänkään asiasta ymmärtävä mies ei näin kuitenkaan tee, vaan ottaa hiljalleen ja ajan kanssa selville, mistä nainen pitää. Minulle on jäänyt kuva, että suomalainen nainen on todella kokematon, mielikuvitukseton ja kökkö seksiasioissa. Saa olla vapaasti eri mieltä, en loukkaannut.
Kyllä se seksi kuuluu suhteeseen, mutta ei noilla avauksilla...
No ei tuo sinun kielenkäyttö mitenkään lukion käyneeltä vaikuta.
@onlysixtyplus:
Kiitos, kun vastasit! Ja hyvin vastasitkin.
Fyysinen kunto ja terveys ovat tärkeitä, tuntuu hyvältä, kun toisestakin löytyy potkua. Pullea vähän liikkuva ei jaksa kiinnostaa, ellei hän sitten ole niin tosi tosi mukava, että lämmöllään sulattaa sydämen.
Henkinen puoli vaatii paljon sujuakseen. Kun on molemmilla pitkästi elämää takana, on tapoja ja ihmissuhteita, joista osa jatkuu edelleen. Vaikka kaipaa läheisyyttä ja vaikka on hyviäkin hetkiä yhdessä, niin vierauden tunne voi yllättää ja halu mennä pois ja olla vaikka yksin mieluummin kuin tuon oudon ihmisen kanssa.
Haluaminen ja rakastelu toimii seitsenkymppisilläkin, jos parisuhde on kunnossa eikä joku sairaus vaikuta. Haluamiseen, fyysiseen ja psyykkiseen, voi niin mies kuin nainenkin lyödä kuoliniskun loukkauksilla, vähättelevillä ja tökeröillä puheilla. Herkkä aihe. Sitä tulee pitää kuin kukkaa kämmenellä, niin se kukoistaa.
Jahas, Suomessa on toteutunut täydellinen tasa-arvo kansalaisten kesken. Kiitos nuoremmat, kun kerroitte kalkkistädille :)
http://www.youtube.com/watch?v=zW2ZueaKHo8
.... vaan muista, hän on kyyneliisi täysin viaton ....
Minun hyvä muistaa, ehkä jonkun toisenkin.
SEKSI
Jatkan seksillä, vaikka tiedän, että saan miinuspeukutusta ja paheksuntaa joka suunnasta.
Haluamiseen voi todellakin lyödä kuoliniskun loukkauksilla, vähättelevillä ja tökeröillä puheilla. Herkkä aihe.
60 nainen saa samanikäisiltä miehiltä kuulla pilkkaa "kuiva mummo". Mies itse kuvittelee olevansa vielä elämänsä kunnossa - onhan hän MIES - ja katselee vain nuorempien naisten perään. Samanikäinen ei kelpaa. 60 nainen voi tämän uskoa, kun tarpeeksi usein toistetaan. Nuoremmat miehet kohtelevat kauniimmin 60 naista naisena. Liekö syynä sukupolvien ero käytöksessä naisia kohtaan. Meistä naisita vaan tuntuu epäsopivalta ikäero niinpäin, että mies olisi nuorempi - miehillehän suorastaan kuuluu paljonkin nuorempi nainen. 60 nainen nuoremman, seksissä jaksavan miehen sylissä saa tuntea, mitä on haluta viriiliä miestä, joka myös haluaa ja kykenee, ja millainen miehen pitää olla rakastajana. Sen jälkeen ei enää välitä ikäistensä miesten ilkeilystä eikä kelpuuta kiukuttelevaa, vähättelevää samanikäistä kumppanikseen, koska tietää, että naisena kykenee hyvään seksiin. 60 nainen voi tämän voimaannuttavan kokemuksen jälkeenkin valita kumppanikseen fiksun samanikäisen tai vain vähän nuoremman.
Jos olisitte fiksupäisiä, niin pysyisitte ketjun otsikossa!
Jestas sentään. En minä ainakaan ole huomannut kuusikymppisissä (ja vanhemmissakaan) tällaista jakoa. Itse olen kaksikymmentä vuotta nuorempi. Kyllä monet sen amiksen käyneet ovat fiksumpia kuin ylioppilaat, niin silloin kuin nytkin. Aivan turha keksiä muuta. Ja ammattini puolesta tunnen paljon ihmisiä.
Ja "vanahemmalle naiselle" vielä, että onlysixtyplus vastasi kyllä jo ennen kuin ehdit kysyäkään miksi "vaihtoi ja vaihtoi deittinaisen". Miten se voi jäädä epäselväksi?
Ei se fiksuus johdu suoraan kouylutuksesta, niinkuin edellinen totresi. Mutta jos koulutusta ei osaa soveltaa elämään, on se hukkaan heitettyä. Alkuperäinen ajatukseni ketjussa oli, missä ja mikä on se näkymättömän tuntuinen raja, jonka jälkeen tyydytään yksinoloon tai vastakkaisen sukupuolen seura lakkaa kiinnostamasta. Onko se jossain normaalin eläkeiän tienoilla. Jos on, niin alkaapa olla kiire!
Taitaa naisilla kuukautisten lopun aiheuttamat hormonitoimintojen loppuminen olla syynä tuohon hiljenemiseen. Kun ei vaan enää kiinnosta. Ei voi ajatella ottavansa enää miestä, kun ei kykene seksiin haluttomuuden vuoksi.
Ei ole. Vanhempani ovat sinua vielä parikymmentä vuotta vanhempia ja kyllä vastakkaisen sukupuolen seura näyttää vieläkin kiinnostavan :) Eivät muuten ole ainoita tuossakaan iässä. Toivon, että olen saanut samat geenit :)
Ollaan huoletta :)
Itse olen 57-vuotias ja hyvin pitkästä liitosta lähtemässä. Kerropa kokemuksia miten tässä iässä uudet suhteet mielestäsi onnistuu? Oletko jotenkin pettynyt tämän iän sinkkuuteen. Onko naiset jo selvästi haluttomampia hormoninuutosten takia tässä iässä? Vieläkö haluaisit palata entiseen liittoon?
Copypaste -mielipidevaikuttaja iskee jälkleen.
aloittajalle: Sinähän kerrot, että deittailu on ollut vilkasta. Senjälkeen valitat, että naisia ei ole löytynytkään. Vähän ristiriitaista. Kerronpa sinulle omat huomioni, olen yli 60 nainen. Tässä ikäluokassa melkein jokaisessa profiilissa on ikää alennettu noin kymmenellä vuodella. Minulle tuttuja miehiä löytyy useita treffipalstoilla, ikä ilmoitettu olevan 60 -62, todellinen ikä yli 70. Jos naiset harrastavat samaa taktiikkaa, en ihmettele, ettei treffit oikeasti enää kiinnosta, ei vaan jaksa enää. Liikaa pettymyksiä, totuttu olemaan yksin, omat tavat, seksielämä loppunut, ihan normaalia vanhentumista.
Profiileja pitävät, jotta elämässä on edes jotain jännitystä, turha kuitenkaan enää odottaa mitään kanssakäymistä.
Kokemuksesta voin sanoa, että jos jotain löydät, pidä se, muuten jäät nuolemaan näppejäsi.
No tuo on tyhmää, tuleehan ikäs esille kuitenkin!
ykskin laitto yli kymmenen vuotta nuoremman kuvan, eli aikamoista huijausta on..
55 naisena en usko, että hormonitoiminta niin paljon muuttuu iän myötä ettei seksi ollenkaan kiinnostaisi enää. Toki jonkin sortin vähenemistä voi tulla aikaisempaan, tällä tarkoitan esim. lapsentekoiän hormonikiimaa, joka pohjautuu ihan vaan biologiaan. Ehkä se aika olikin suurta fuulaa :)
Ikääntyneen uudessa suhteessa etsitään aitoa asiaa pintaa syvemmältä. Arvojen kohtaamista, ystävällisyyttä ja kypsyyttä kohdata elämä kokonaisvaltaisesti, nähdä rumankaunis ihminen ihanana aitona aarteena. Omat nettisuhteeni ovat kaikki alkaneet jotakuinkin hyvin (kirjallisesti), mutta pian sössiytyneet toisen kulmikkuuteen, näköalattomuuteen ja myös ilottomuuteen. En näytä olevan kelvollinen ollessani iloinen ja vapaa vagabondi, miehet haluavat piikaa tai exän korviketta. En sellaiseksi suostu, miksi suostuisin? Olenhan aina ollut Minä, myös pitkässä liitossani.
Harvat nuoretkaan ovat vapaita sieluja, siksi vanhana tuskin kohtaan koskaan kaltaistani.
Kai se on yksilöllistä, että miten ikänsä hyväksyy. Jotkut valitsee yksinäisyyden,
kuvitellen, "eihän sitä nyt tässä iässä enää kannata etsiä mitään".
Itse täytän 58 v. ensikuussa (olen nainen) ja en ole ottanut mitään paineita
ikääntymisestä. Minulla oli kuvallinen profiili, samaa ikäluokkaa ja 3-4 v.
miehiä tapailin, oli myös - 3-4 vuotiaita. Ei mitään sohvapottuja, vaan kunnostaan
huoltapitäviä, kuten itsekkin olen. Liikuntaa kuluu noin parituntia päivässä.
Siihen päälle hyötyliikkuminen.
Koska en ole eronnut, vaan muusta syystä yksin jäänyt, niin ehkä katson
vähän eri silmällä asioita, joten taisin etsiä tahtomattani samankaltaista
miestä, myös luonteeltaan, kuin entinen mieheni oli. Mene ja tiedä.
No en ole suinkaan nakannut kirvestä kaivoon, sillä kyllä sitä kaipaa
kaikkea, mitä nyt kuuluukin yhdessä oloon. Siis myös erityisesti vällyjen
alla, jaa mitä siellä nyt tehtiinkään, koska olen ollut yksin muutaman vuoden,
lukuun ottamatta lyhyttä suhdetta tässä välissä. Se karahti pitkään välimatkaan.
Usealla kuusikymppisellä miehellä lukee profiilissa, että "ikä on vain numeroita".
Näinhän se onkin, mutta kuten täällä on jo mainuttu, niin pitääkö niillä
numeroilla kikkailla.
Mahtaisiko johtua sitä että 50 - 60 vuotiaat naiset eivät ole mitä innokkaimpia netin käyttäjiä. Tässä iässä, olen itse 56 vuotias, on varmasti korkeampi kynnys aloittaa nettideittailu. Työ vie paljon aikaa ja kun se pääasiassa tapahtuu tietotekniikkaa hyväksi käyttäen, niin eipä sitä enää iltaisin paljon vitsi surffata. Tunteet ja tuntemukset ovat varmasti yhä mukana kuvioissa. Löydät varmasti sen "oikean" kun olet noin atiivinen.