Tein alkuvuodesta tietoisen elämäntapamuutoksen. Olenkin nyt laihtunut -13 kg, hyvin pitkälti lisäämällä liikuntaa ja katsomalla mitä syön. Mitat tällä hetkellä 164/74 vyötärö 74cm ja lantio 109cm. Painoa olisi tarkoitus pudottaa vielä se 10kg.
Pääkoppani ei vain tahdo pysyä tässä muutoksessa perässä. En ole laiha, mutta en koe olevani enää mikään super lihavakaan, mutta silti aina kun katson peilistä, en yhtään näe niitä positiivisia muutoksia vaan keskityn vain niihin negatiivisiin puoliin pelkästään ja "rankaisen" itseäni.
Haluaisin välillä vähän höllätä ja ottaa rennommin, nauttia saavutetuista tuloksista, sen sijaan, että poden morkkista kaikesta mitä teen. Liikun 5-6krt vkossa (sali juoksu, treenaan tällä hetkellä puolikasta varten) ja se pieni järjen ääni päässäni huutaa, että höllää välillä, mutta se kriittisempi ääni taas toteaa, että et todellakaan ole hölläämässä läski, tossua toisen eteen, hauskaa pidetään vasta sitten kun ollaan laihoja.
Viimeiset 3 kk olen ravannut vaa'alla 3-10 kertaa päivässä ja ahdistun jos sen luku nousee tietyn määrän yli päivän aikana. Käyn psykologilla selvittämässä päätäni (koska selkeästi tämä ei ole enää kauhean terveellä pohjalla).
Vuodatukseni pointtina tänne on kuitenkin se, että pysyykö teillä muilla nuppi perässä kun kroppa muuttuu? Ja onko kellään muulla elämäntapamuutoksen myötä karannut mopo käsistä?
Pääkoppani ei vain tahdo pysyä tässä muutoksessa perässä. En ole laiha, mutta en koe olevani enää mikään super lihavakaan, mutta silti aina kun katson peilistä, en yhtään näe niitä positiivisia muutoksia vaan keskityn vain niihin negatiivisiin puoliin pelkästään ja "rankaisen" itseäni.
Haluaisin välillä vähän höllätä ja ottaa rennommin, nauttia saavutetuista tuloksista, sen sijaan, että poden morkkista kaikesta mitä teen. Liikun 5-6krt vkossa (sali juoksu, treenaan tällä hetkellä puolikasta varten) ja se pieni järjen ääni päässäni huutaa, että höllää välillä, mutta se kriittisempi ääni taas toteaa, että et todellakaan ole hölläämässä läski, tossua toisen eteen, hauskaa pidetään vasta sitten kun ollaan laihoja.
Viimeiset 3 kk olen ravannut vaa'alla 3-10 kertaa päivässä ja ahdistun jos sen luku nousee tietyn määrän yli päivän aikana. Käyn psykologilla selvittämässä päätäni (koska selkeästi tämä ei ole enää kauhean terveellä pohjalla).
Vuodatukseni pointtina tänne on kuitenkin se, että pysyykö teillä muilla nuppi perässä kun kroppa muuttuu? Ja onko kellään muulla elämäntapamuutoksen myötä karannut mopo käsistä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni on pieni pudotus tapahtunut eli alkumitat 166/n.73 ja nyt paino n.65kg. Olen huomannut myös olevani erittäin kritisoiva omaa kehoa kohtaan. Torstaina kaupungilla kävellessäni huomasin kuitenkin oman sivuprofiilini kauppojen ikkunoista ja suorastaan järkytyin kun tajusin sen olevan minä! Olen pitänyt jalkojani erittäin paksuina mutta ei ne olekaan! Sääret olivat hyvin kapoisen näköiset ja ei takapuolikaan mitenkään huono ollut :)
Päätin nyt yrittää unohtaa sen vaa'an ja yrittää päästä takaisin siihen että punnitsen itseni vain kerran viikossa. Jos housut alkaa kiristää niin sitten mittaan aikaisemmin mutta ei enää niitä 5 krt päivässä punnituksia ja tuskastumisia siitä kuinka paino nousi aamupainosta kilon. Totta kai se nousi kun söi ja joi vettä n. 3 litraa päivässä mutta ei millään meinannut päähän mahtua tämä fakta. Yritän olla ottamatta enää stressiä painostani. Se tippuu jos tippuu ja ei tipu jos ei tipu. Pääasia on että syö terveellisesti ja jaksaa nauttia elämästä!
kuulostaa erittäin tutulta.itse laihdutin noin vuosi sitten reilut kaksikymmentä kiloa ja koin edellee olevani lihava, iso, ja ruma. Vuoden aikana puolet kiloista on tullut takaisin juuri sen turhautumisen seurauksena, koska en itse nähnyt tuloksia.vasta jälkeenpäin vuiden takaisia kyvia katsellessani olen tajunnut, kuinka vääristyny kuva mulla oli. Nyt sitten yritän rauhassa ja maltillisesti saads muutaman kilon tiputettua ja samalla pitää mieli kurissa. Tsemppiä, mä niin tiedän mitä käyt läpi!!!