kun muut seurustelee ja saavat lapsia ja tekevät juttuja mutta itse on vaan yksin ja toivoo että joku kiinnostuu. Sehän menee niin että naiset valitsee miehen ja miehen on vaan toivottava että joku kiinnostuu.
Miltä tuntuu olla aina yksin
ajattelin vaan.
16516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se tuntuu pahalta tietysti.
Jaa, osan naisistakin on "vaan toivottava että joku kiinnostuu" eikä kaikilla ole jatkuvasti vientiä. Itse muistan tasan kerran kahden ihmisen olleen (aidosti) kiinnostuneen minusta yhtä aikaa, hekin kaveruksia jotka sattuivat olemaan yhtä aikaa baarissa ja kutsuivat sitten seuraansa kun olin yksin, eli en tiedä vaikuttiko siihenkin se että kun olin toisen mielestä kiinnostava sitä hänen kaveriaankin kiinnosti? Ainakin aika usein tuntuu mieskaveruksilla olevan keskenään sama maku (miespuoliset kaverini ainakin omissa kaveripiireissään puhuvat keskinäisissä keskusteluissaan tasan niistä parista samasta naisesta josta kaikki muutkin puhuvat, riippumatta miehen omasta ulkonäöstä tai suosiosta). Top-3 naisiaan toisiltaan kysyessäänkin jokainen kummasti luettelee täysin saman listan, vai lieneekö vain sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluvaa "ollaan nyt vaan sitä mieltä kuin nää muutkin"?
Mutta suurosan vapaa-ajastani kulutan sitten erilaisiin harrastuksiin ja kaverien kanssa yhteydenpitoon (onneksi on hyvät kaverit, jotka haluavat olla yhteyksissä liki päivittäin, niin heidän ansiostaan ei voi kuitenkaan koskaan tuntea olevansa täysin yksin eikä voi masentua), niin ei niiden lomassa aina tule edes pohtineeksi omaa sinkkuuttaan ja sitä "mistä sen miehen nyt loytäisi" tai että tuleeko tapaamaan enää ketään. Eihän yksinäisyys kivaa ole, mutta ei siihen auta se masentuminenkaan, päin vastoin alakulo ja ikävä mieliala pahentaa sosiaalista eristymistä.
Erityisesti liikuntaa suosittelisin olonsa yksinäiseksi tunteville sinkuille tylsien päivien täytteeksi, paitsi että se piristää, on terveellistä ja pitää kunnossa säännöllisesti liikkuvat ihmiset huomataan helpommin kuin kaikki päivät tv:n ääressä sohvalla makoilevat.
Tuo nuorinainen1988 on hauska. Kirjoittaa pitkiä tekstejä joita en periaatteestakaan lue! Siitäs sait, häh! No niin, vastataanpa aloittajalle. Se tunne riippuu ihan siitä, että onko sulla elämää muutenkaan.
Ei haittaa vaikket lukiskaan, en menetä sen vuoksi yöuniani :)
Sinähän se vasta olet varsinainen älyn jättiläinen!
Hyvältä, siihen asti kunnes joku seurusteleva idiootti tulee säälistä juttelemaan ja kyselemään vointia.
Erittäin pahalta. Naisilla on kuitenkin yleensä kavereita ja he saavat jonkinlaista huomiota miehiltä, joten elämä on ihan ok. Olen joskus lukenut täysin epätoivoisten naisten tuntemuksia ja ne ovat virkistävän samanlaisia kuin meidän ikiyksinäisten miesten.
Tavallisilla naisilla ei ole tarttumapintaa siihen, miltä täydellinen läheisyystyhjiössä eläminen tuntuu ja siksi he tälläkin palstalla kirjoittelevat usein hämmästyttävän julman kuuloisia viestejä, kenties vahingossa, mutta todennäköisesti tahallaan, koska ihminen nyt vain on hirviö.
Niin, jos nainen nyt on edes vähintään perusnäköinen eikä omaa ylipainoa niin aivan varmasti tulee miehiltä jossain vaiheessa itsetuntoa kohottavaa huomionosoitusta. Ja miksei vähän vaatimattomammatkin naiset kelpaa viimeistään siinä vaiheessa kun valomerkki räpsyy ja alkoholilla kyllästetyt epätoivoiset urokset pyrkivät saamaan naista hinnalla millä hyvänsä rimat lattialla. Valitettavaa toki niille naisille jotka eivät näissä viihdepaikoissa käy.
Miehenä taas joutuu tyytyä siihen että minkäänlaista palautetta ei juuri naisilta tule, korkeintaan sitä etäältä kyttäilyä jonka voi tulkita ihan miten vaan, yleensä kuitenkin heikkoitsetuntoisena negatiivisesti. Naiset itse toki kuvittelevat olevansa kovinkin aloitteellisia ja tehneensä kaikkensa osoittaessaan kiinnostustaan mieheen. "Höh, ei se tullutkaan kun katsoin sitä, no ei voi mitään".
Ihan hyvältä tuntuu, kiitos kysymästä. Täysipainoista ja onnellista elämää voi elää yksinkin.
Tosi surkeelta. Ei mulla ole oikeestaan edes kavereita. Ne muutamat joita tunnen niin ne juovat vaan alkoholia ja niiden elämä pyörii tuolla puiston penkeillä nykyään muiden juoppojen kanssa ja en jaksa sellasta kun itse juon harvoin ja yritän pysyä järjissäni. Ei mulle kukaan soita enkä tapaa ketään juuri koskaan. Ei tää hääviä ole olla vuodesta toisen yksin.
Yleensä kiereskelen lattialla parkuen ja vonkuen.
"on vaan toivottava että joku kiinnostuu."
Jep. Hyvä idis, odottele siellä sängynreunalla, joku varmaankin kiinnostuu ja tulee hakemaan sinut ulos luolastasi. Älä missään nimessä tee itse asialle/asioillesi mitään, se ei kannata. Jos joskus sairastit, ei kannata lähteä lääkäriin tai apteekkiin, olo vain turhaan helpottaa.
Kyllä minä ainakin olen käynyt baareissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa varmaan 15 vuotta ja toivonut että joku kiinnostuu. mut ei niin ei. Ei se auta jos käyt näytillä joka paikassa, jos et ole komea niin naiset ei vaan kiinnostu.
Olen hyvin tottunut olemaan yksin. Tietysti joskus tuntuu todelta pahalta, kun on vaikkapa yksipuolinen ihastus meneillään, eikä kaipaukselle meinaa loppua tulla. Luulen, että jossain kohtaa jokainen luovuttaa. Sen jälkeen kaikki on helpompaa, mutta toisaalta yhdentekevää, kun itsekin pitää omia haaveitaan typeränä haihatteluna.
Tuntuu lähes normaalilta olla yksin kun ei juuri enää muista toisenlaista olotilaa. Vaikka tajuan että meitä yksinäisiä on paljon, niin silti tuntuu kuin olisin yksin yksin. Kai se kuuluu yksinäisyyden luonteeseen. En osaa määritellä itseäni sinkuksi, koska se kuulostaisi turhan hauskalta ja vauhdikkaalta. Olen vain yksin ja ihmettelen miten ja miksi elämä meni näin pieleen.
Mäkin toivon että voittaisin lotossa, mutta eipähän tule kauheasti lotattua.