Ei kyllä huvittaisi mennä mihinkään luokkakokoukseen niiden menestyjien joukkoon kuuntelemaan sitä leveilemistä kuinka hyvin heillä kaikilla menee. Entisistä naispuolisista lukiokavereistanikin varmaan jo ainakin puolet on naimisissakin ja osalla heistä on jo jälkikasvuakin.
Nyt siis puhutaan päälle parikymppisistä henkilöistä. Nekin jotka eivät ole naimisissa ovat varmaan vähintään toisella ellei kolmannella kierroksella. Voitte vain miettiä kuulunko itse niihin menestyjiin.
Nyt siis puhutaan päälle parikymppisistä henkilöistä. Nekin jotka eivät ole naimisissa ovat varmaan vähintään toisella ellei kolmannella kierroksella. Voitte vain miettiä kuulunko itse niihin menestyjiin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En siis tunne kuuluvani heidän joukkoonsa, enkä oikeastaan kouluaikoinakaan niin tuntenut.
Mene paikalle kullipuvussa.
Tällaista ajattelin. http://best-funny-pictures.com/images/13687_dick_suit.jpg
No älä mene.
Joo, en ehkä menekkään vaikka olen kyllä tehnyt suunnitelmia siltä varalta jos menenkin.
-Älä mene
-"Menestyjät" eivät ole aina menestyjiä
-Asioilla on aina useampi kuin yksi puoli, vähintään kaksi (he ovat jo naimisissa ja heillä saattaa olla lapsia => arkisten rutiinien pyörittämistä jne. joka ei ole aina onnea)
-Olet paljon vapaampi kuin he tekemään päätöksiä elämässä
-Suuret puheet voivat merkitä myös pieniä tekoja ja kokemuksia
Määrittele itsesi ja menestyksesi sekä tee omanlaisia valintoja niillä keinoilla mihin kuhunkin kykenet.
Jos tavoitteesi on menestyminen jossain yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa mielessä niin ala panostamaan siihen.
Voin sanoa että niiltä elämän syrjäpoluilta jne. voi löytyä yllättäviä asioita kuten mielenkiintoisia ihmisiä ja kokemuksia joita et vaihtaisi koskaan noiden "menestyjien" elämään. ET koskaan.
Jos sinulta vielä niitä puuttuu niin tee asialle jotakin.
Itse en pidä vanhoihin luokkakavereihin yhteyttä koska ei ole enää oikein mitään yhteistä, elämä on ajanut ohi heistä ja toisaalta he ovat tylsiä.
Kyllä he menestyjiä ovat minuun verrattuna jos ajatellaan yhteiskunnallisia sekä ihmissuhdeasioita. Niillä asioillahan menestys nykyaikana mitataan. Siis nämä kliseiset jutut a) Hyväpalkkainen ammatti b)perhe c) auto, omakotitalo ja pari kakaraa, ehkä pari kotieläintä. Nuo kakarathan nyt kuuluu tuohon kohtaan b)
Itse en varmaankaan tule saavuttamaan mitään noista vaikka tiedän että itsestähän se loppuviimeksi on kiinni. Kuitenkaan kenenkään on turha antaa minulle neuvoja tässä asiassa kun ette tunne minua ja minun elämäntarinaani. En myöskään halua sitä alkaa kertomaan koska se on niin henkilökohtainen aihe. Asia kun on niin ettei kaikista tule niitä "menestyjiä".
On minulla kuitenkin omaisuutta joten auto ja omakotitalokaan ei ole mikään mahdottomuus. Tietysti rahalla voi ujompikin mies saada puolison, mutta ei se varmaan olisi sen arvoista. Eihän se nainen minua rakastaisi, vaan minun rahojani. Onhan nämä tietysti myös valintakysymyksiä ja itseäni saan syyttää koska olen muutenkin vähän sellainen oman tieni kulkija. En ehkä haluakkaan elää elämää minkään yleisen kaavan mukaisesti. Voi olla parempi että jätän menemättä luokkakokouksiin vaikka tavallaan kyllä vähän houkuttelisi nähdä minkälaisia vanhat luokkakaverit nykyään on. En kuitenkaan haluaisi kertoa mitään omasta elämästäni heille.
parikymppisenä naimisissa? ei nykypäivänä mikään menestyneen mitta.
Eihän sinun kannata mennä ellet halua. Ja jos et koe että "oispas hauska tietää mitä x:lle kuuluu" niin miksi ihmeessä menisit. Kyllä sen menemisen pitäisi herättää mukavia fiiliksiä että olisi vaivan arvoista. Ja toisaalta, turha ottaa pulttia vaikka et halua mennä. Ei niihin moni muukaan mene, syitä varmasti monia, joitakin ei yksinkertaisesti kiinnosta vaikka olisikin "menestynyt." Meillä harva edes vastasi kutsuun. Ihmetyttää vähän miksi kokouksia pidetään jos luokkahenki ei ole ollut kummoinen, tämä nyt toinen aihe mutta tulipa mieleen. Ja ton ikäiset(itse olen 26) vasta alottelee niitä uriaan että mistään kaikkien tunnustamasta menestyksestä tuskin on kyse..
Mua kiinnostaisi. Kävin yläasteen tarkkiksella, jossa opettajasuhde oli tiiviimpi kuin perusryhmissä ja muutenkin muihin luokkalaisiin tuli tutustuttua hyvin kun niitä oli parhaimmillaan viisi kappaletta.
Perjantai tai lauantai olisi aivan täydellinen päivä toteuttaa tarkkisluokkakokous. Tuskimpa muutkaan ovat raitistuneet viimeisen kymmenen vuoden, joten juttua varmasti riittäisi ja kaikki viihtyisivät.
Tarkkiksen opekin oli tuohon aikaan sen verran nuori, että aivan hyvin voisi ainakin tulla morjestamaan vanhoja oppilaita, vaikka viina juokin luultavasti ihan yhtä vähän ja harvakseltaan kun noihin aikoihin.
Tiedän ainakin yhden luokka kaverini nais puolisen olleen vankilassa. Ja siihen olin vielä ihastunut 9 luokalla ja se oli luokan kaunein tyttö. Pussailimme luokka retkellä ruotsin ristelilyllä mutta pimppiä en saanut. Alibista luin vaan että oli puukottanut väkivaltaista poikakystäväänsä kuolettavasti joskus 7 vuotta sitten. On sii jo päässyt pois vankilasta kuitenkin. No sen siitä saa kun lähtee jonkun juopon matkaan.
Miten se on hyvin menoa jos on naimisissa ja kakaroita jo päälle parikymppisenä?