Eräs mies kulki kuumana kesäpäivänä keskellä aavikkoa, kaukana sivistyksestä, vähin varustein (vedenkin ollessa jo aivan lopussa) ja ypöyksin. Hän katseli ymmällään, kun valtavat hiekkakasat vaihtoivat tuulen myötä paikkaa keskellä erämaata, eikä hänellä ollut enää juotavaakaan mukana. Hän tunsi itsensä hylätyksi, janoiseksi ja yksinäiseksi ja oli jo menettämäisillään kaiken toivon, kun yhtäkkiä taivaalle iskeytyi hänen silmiensä eteen suunnaton ukkospilvi, oikea rajuilma, kuin Herran enkeli, ja pieksi sadetta keskelle hiekkalaatikkoa. Hetken päästä, sateen tauottua, mies alkoi uudestaan kävellä ja katseli ja haisteli ihastuneena kaikkea minkä päältä asteli - aavikko oli alkanut kukkimaan. Lisäksi muutaman kymmenen metrin päässä häämötti keidas ja varjoisa levähdyspaikka, ja mies päätti käydä siellä täyttämässä vesisäiliönsä ja ruokavarastonsa sekä levätä hiukan, jotta voisi taas jatkaa matkaansa. Hän huokaisi helpotuksesta.
Tämä on vertaukseni yksinolosta. Aluksi, kun ihminen jää yksin, kun tuntuu, että kaikki ovat hylänneet jonkun, hänen olonsa tuntuu toivottomalta. Mutta jos hän oivaltaa, että ainoastaan hänen vähä-älyinen ja ehdollistunut mielensä on pannut hänet ajattelemaan, että ilman muita ihmisiä ympärillään ei muka voisi olla onnellinen, hän tajuaa, ettei hän olekaan enää yksinäinen. Hän saattaa edelleen olla yksin, mutta ei enää yksinäinen. Siinä on jo eroa. Aavikko kukkii.
Tämä on vertaukseni yksinolosta. Aluksi, kun ihminen jää yksin, kun tuntuu, että kaikki ovat hylänneet jonkun, hänen olonsa tuntuu toivottomalta. Mutta jos hän oivaltaa, että ainoastaan hänen vähä-älyinen ja ehdollistunut mielensä on pannut hänet ajattelemaan, että ilman muita ihmisiä ympärillään ei muka voisi olla onnellinen, hän tajuaa, ettei hän olekaan enää yksinäinen. Hän saattaa edelleen olla yksin, mutta ei enää yksinäinen. Siinä on jo eroa. Aavikko kukkii.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ole sitten yksin ja pidä se jatkossa omana tietonasi.
Haluatko mieluummin nääntyä nälkään eli toisin sanoen olla jatkuvasti muiden ihmisten, mielesi ja aineellisen omaisuuden hallittavana päivästä toiseen ja antaa niiden orjuuttaa sinua?
En, mutta pyrin terveelliseen tasapainoon oman henkilökohtaisen elämäni ja muiden ihmisten kanssa harjoitettavaan vuorovaikutukseen. On totta, valtaosa maailma väestöstä on suhteessa liiankin riippuvaisia toisistaan, mutta se ei tarkoita sitä, että kenenkään ole jatkuvasti hyvä olla yksin. Ihminen on sosiaalinen olento.
Ja kyllä, ymmärrän kyllä mihin pyrin ja olen lukenut tuon Paulo Coelhon teoksen mihin luullakseni viittaat, mutta omasta mielestäni viet homman äärimmäisyyksiin ja se on kompastuskivesi tällä palstalla. Tajuatko?
Anteeksi, tarkoitin sanoa "mihin sinä pyrit".
"On totta, valtaosa maailma väestöstä on suhteessa liiankin riippuvaisia toisistaan, mutta se ei tarkoita sitä, että kenenkään ole jatkuvasti hyvä olla yksin. Ihminen on sosiaalinen olento."
Avausesitykseni idea ei siis ollut osoittaa, että ihmisen olisi tarkoituksellisesti pyrittävä yksin oloon. Idea on siinä, että ihmisen, joka syystä tai toisesta on joutunut muiden ihmisten hylkäämäksi tai muuten vain erakoksi, ei tarvitse muuttua epätoivoiseksi. Ja tämä ei ymmärtääkseni ole äärimmäisyyksiin viemistä, vaikka se monista ihmisistä siltä saattaa tuntua.
Ja ei, en ole lukenut herra Coelhon tuotoksia ainakaan vielä enkä tiedä siis tarkalleen, mitä kyseinen äijä oikeastaan on kirjoittanut ja mikä hänen ideologiansa on.
Tällainen äitelä coelhomainen jeesustelu on varmaan kuumaa valuuttaa vähän kypsempien tätien keskuudessa.
Aika ontuva vertaus kun tuollaista ei tapahdu oikeasti, vettä voisi tullakin mutta ei ne kukat ihan tuosta vaan putkahtele. Selitys vielä ontuvampi, mies kaipasi vettä ja sai sitä niin eikö silloin sinkkumieheen verratessa voisi ajatella että sinkkumies vaeltelee puutteessa ja sitten sillointällöin jos saa pildeä se auttaa jaksamaan ja hetken aikaa taas jaksaa itsekseen vaeltaa.
Ei. Vertauksella tarkoitan nimenomaan, että esimerkiksi se puutteessa vaelteleva sinkkumies kulkee karussa autiomaassa. Jos hän onnistuu löytämään sieltä vettä ja näkee aavikon kukkivan, niin se ei tarkoita suinkaan sitä, että hän olisi onnistunut saavuttamaan jotain, kuten naisseuraa tai muuta. Ei sinnepäinkään! Vesi tarkoittaa tässä nyt sitä, että mies on saavuttanut ymmärryksen. Hän ymmärtää, ettei hänen haluamillaan ja kaipaamillaan asioilla ole muuta merkitystä kuin se, minkä hänen ohjelmoitu mielensä on hänelle asettanut. Silloin ei siis enää ole väliä, saavuttaako haluamiaan asioita vai ei. Voi kulkea vapaana eikä enää ole jano.
Kiitti kerrankin vähän syvällisemmästä tekstistä. Oli kaunistakin!
ei toimi koska biologia
Tosin ehkä jos luovuttaa niin puute ei paista naamasta eli sitten lohkeaa.
Vitut biologiasta. Kyse ei ole siitä. Kyse on ohjelmoidusta ja ehdollistuneesta mielestä. Luuletteko, että jokainen kadulla vastaankävelevä sinkkumies kihisee päivittäin naama punaisena vain siksi, ettei ole saanut naista? Ymmärtäkää, ettei asialla ole merkitystä. Ei kenenkään tarvitse taistella tuulimyllyjä vastaan. Koska mitä enemmän taistelette vastaan, sitä enemmän annatte voimaa demonillenne, joka puolestaan taistelee teitä vastaan. Voitte jatkaa kamppailuanne kaikin mokomin ja tuntea jatkossakin yksinäisyyttä, pelkoa, ahdistusta ja masennusta, jos välttämättä niin haluatte, tai voitte antaa kaiken vain olla ymmärtämällä asioiden todellisen puolen.
"-- asioiden todellisen puolen."
Eli jos sanahelinä jätetään pois, niin asioiden todellinen puoli on se, ettei millään ole mitään väliä?
Tämä aparaatti-ihminen on oikeaan suuntaan henkisesti kypsynyt mies, kirjoittaakin niin hienosti! Niin syvällisen metaforistisin sanakääntein analysoiden yksinäisyyttä suhteessa yksinoloon. Ihminen voi yksinkin olla onnellinen, ainakin aika ajoittain. Usein yksin, harvoin yksinäinen ;))