Ego ja Jumaluus?

Mielestäni tämä kysymys luo hämminkiä ns. 'uskovaisten' keskuudessa?

Onhan fyysinen elämä ja oleminen pelkkää egoa...vai mitä?

Pyydän selviä kannanottoja, ei mitään 'pilvissä liihoittelua'...

32

241

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jumaluus kaikkialla

      Kaikki on jumalallista myös fyysinen elämä. Huomattava että kausaalielämä eli elämä abstraktien ideoiden parissa on myös fyysistä.

      Siis:
      1. Fyysinen on jumalallista
      2. Jumalallinen on fyysistä

      Ego tarkoittaa "idän puheissa" samaistumista fyysiseen, ottaen sen keskuksekseen ja minäkseen.

    • Tyhjyyden merkitys

      "Ei-mitään" on jotain muuta kuin fyysistä. Tällä ei-mitään viitataan tietoisuuteen, joka ui fyysisyyden virrassa olematta kuitenkaan fyysinen. Tyhjyys. Äärettömyys.

      Kun puhumme tyhjyydestä käsin, niin sitä kuvataksemme muodostuu jänniä kielikuvia. Ikäänkuin liihottelua.

      *** Tyhjyydestä kaikki sai alkunsa, tyhjyyteen kaikki palaa. Tyhjyydessä me elämme, olemme ja liikumme. Tämä on kvanttifysikaalinenkin fakta kun tutkimme tieteen saavutuksia.

      • uskomaton elämä

        Olet aivan oikeassa, mutta tyhjyys ei ole tyhjä vaan elävä ääretön tietoisuus, josta kaikki on saanut alkunsa, ja myös siihen palaa.

        Ajallisina emme voi ymmärtää tuota ajatonta tapahtumaa, vaikka olemme osa tuota ååretöntä tyhjyyttä

        On vain yksi ajaton elämä joka pitää hengissä, kaiiki erilliset fyysiset elämät


      • On vain yksi ajaton elämä....???


    • Ego ja Jumaluus on myös haaste....fyysisisyys on egoa...miksi näin?

    • izumi1

      Ego on lihallinen käsite, mutta todellisuus on hengellistä alkuperää.

    • Fyysinen elämä ympäröi meidät ja egot mellastavat....mitä me tiedämme muusta?

      Onko tälle palstalle kirjoittajia, joilla on makohtaisia kokemuksia esim. Olemisen tilasta...eli edes kehosta irtaantumista?

      • efvefvevevev

        Niinpä, miten ihminen voisi tajuta toisin kuin ihmisyytensä kautta?
        Tai miten muuten voisi nähdä kuin subjektinsa kautta?

        Tietysti näkemäänsä voi ymmärtää erillaisissa konteksteissa, siis yksinään, laajemmin, tai suppeammin, kollektiivin kautta tai avulla(jne), mutta; voiko olla muutakuin se mikä alunperin on?
        Psykologisesti ihmisessä 'sattuu ja tapahtuu' kaikenlaista persoonan yhteydessä, persoona muuttuu siihen vaikuttavissa voimissa, mutta kun analysoi psykofyysisestä kokonaisuutta, niin sen lisäksi että tuntemukset erillään aiheuttaa hämmenyksestä pelkoon asti outoja tuntemuksia, niin nousee mieleeni kyssäri; "Onko kollektiivitajunnallisuus turvallisena, enemmän joukko-tietävänä, enemmän pystyvänä se pysyvämpi tila, se onnellisempi tila kuten jokkopsygoosi ja jokkkovoima, joukkomoraali, joukkopako, joukkovoima täällä karkeassakin eläinmaailmassa =?


      • efvefvevevev kirjoitti:

        Niinpä, miten ihminen voisi tajuta toisin kuin ihmisyytensä kautta?
        Tai miten muuten voisi nähdä kuin subjektinsa kautta?

        Tietysti näkemäänsä voi ymmärtää erillaisissa konteksteissa, siis yksinään, laajemmin, tai suppeammin, kollektiivin kautta tai avulla(jne), mutta; voiko olla muutakuin se mikä alunperin on?
        Psykologisesti ihmisessä 'sattuu ja tapahtuu' kaikenlaista persoonan yhteydessä, persoona muuttuu siihen vaikuttavissa voimissa, mutta kun analysoi psykofyysisestä kokonaisuutta, niin sen lisäksi että tuntemukset erillään aiheuttaa hämmenyksestä pelkoon asti outoja tuntemuksia, niin nousee mieleeni kyssäri; "Onko kollektiivitajunnallisuus turvallisena, enemmän joukko-tietävänä, enemmän pystyvänä se pysyvämpi tila, se onnellisempi tila kuten jokkopsygoosi ja jokkkovoima, joukkomoraali, joukkopako, joukkovoima täällä karkeassakin eläinmaailmassa =?

        Olisi mielekästä tarkentaa fyysisyyden tarkoitus, eli miksi tällainen tila on olemassa?

        Kun tämä asia on ensin perinjuurin käsitelty ja perusteltu, voidaan käsitellä ns 'todellista olemista'.
        Nyt tilanne on se, että ylivoimainen valtaenemmistö ei ajattele muuta, kuin omaa egoaan....tämä on havaittavissa kaikkialla.
        Siis miksi tämä 'harhaksi sanottu tila'?
        100% 'uskovaisista' kuitenkin rukoilee sitä jumalaa, joka on Raamatusta...Koraanista ym.
        Kunka moni pystyy tietoisesti kokemaan 'korkeampia tietoisuuksia'?
        Näitä asioita pohditaan...siis ne jotka haluavat johdonmukaisuutta uskomiinsa asioihin.


      • Zyrtek
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Olisi mielekästä tarkentaa fyysisyyden tarkoitus, eli miksi tällainen tila on olemassa?

        Kun tämä asia on ensin perinjuurin käsitelty ja perusteltu, voidaan käsitellä ns 'todellista olemista'.
        Nyt tilanne on se, että ylivoimainen valtaenemmistö ei ajattele muuta, kuin omaa egoaan....tämä on havaittavissa kaikkialla.
        Siis miksi tämä 'harhaksi sanottu tila'?
        100% 'uskovaisista' kuitenkin rukoilee sitä jumalaa, joka on Raamatusta...Koraanista ym.
        Kunka moni pystyy tietoisesti kokemaan 'korkeampia tietoisuuksia'?
        Näitä asioita pohditaan...siis ne jotka haluavat johdonmukaisuutta uskomiinsa asioihin.

        Miksi tästä pitäisi tehdä ongelmaa? Miksi fyysisyys ja henkisyys olisivat toisilleen vastakkaisia? Eikö juuri fyysisyys mahdollista meille kokemisen maailmassa? Miksi pitää jakaa asioita korkeampiin ja alempiin?

        Kun perhonen on kotelovaiheessa, se kotelo suojaa perhosen kasvua, se on sen turvapaikka. Jos ihmisen kotelovaihe on ego? Ei hyvä, eikä paha, se vain on. Kun perhonen on valmis perhoseksi, se jättää kotelonsa. Kun ihminen on valmis ihmiseksi, se jättää egonsa. Mitä järkeä on perhosen huutaa ja herätellä koteloa? Se tulee perhoseksi, kun se on valmis siihen. Ei se sieltä aiemmin tule.


      • Zyrtek kirjoitti:

        Miksi tästä pitäisi tehdä ongelmaa? Miksi fyysisyys ja henkisyys olisivat toisilleen vastakkaisia? Eikö juuri fyysisyys mahdollista meille kokemisen maailmassa? Miksi pitää jakaa asioita korkeampiin ja alempiin?

        Kun perhonen on kotelovaiheessa, se kotelo suojaa perhosen kasvua, se on sen turvapaikka. Jos ihmisen kotelovaihe on ego? Ei hyvä, eikä paha, se vain on. Kun perhonen on valmis perhoseksi, se jättää kotelonsa. Kun ihminen on valmis ihmiseksi, se jättää egonsa. Mitä järkeä on perhosen huutaa ja herätellä koteloa? Se tulee perhoseksi, kun se on valmis siihen. Ei se sieltä aiemmin tule.

        Fyysisyys mahdollistaa kokemisen, se on totta.


      • ebbebbbe
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Olisi mielekästä tarkentaa fyysisyyden tarkoitus, eli miksi tällainen tila on olemassa?

        Kun tämä asia on ensin perinjuurin käsitelty ja perusteltu, voidaan käsitellä ns 'todellista olemista'.
        Nyt tilanne on se, että ylivoimainen valtaenemmistö ei ajattele muuta, kuin omaa egoaan....tämä on havaittavissa kaikkialla.
        Siis miksi tämä 'harhaksi sanottu tila'?
        100% 'uskovaisista' kuitenkin rukoilee sitä jumalaa, joka on Raamatusta...Koraanista ym.
        Kunka moni pystyy tietoisesti kokemaan 'korkeampia tietoisuuksia'?
        Näitä asioita pohditaan...siis ne jotka haluavat johdonmukaisuutta uskomiinsa asioihin.

        Minusta se "todellinen oleminen" ei ole 'se kysymys', vaan kysymys on se--> 'mikä on tyydyttävin ja kestävin tila ja tilanne joka johtaa sellaiseen olomuotomme joka on perimmäisen'?
        Tarkoituksellisuus sinänsä on jo sanana sitova, koska silloin ollaan menossa johonkin, kyseinen tilanne ei ole siis stabili, tyydyttävä, tai tarpeeksi mielenkiintoienn, siitä tilanteesta puuttuu mielen ja muunkin "rauha", eli onnellisuus.

        Kun ajatellaan olemisen mahdollisuuksiamme, ovat ne kokemisen kannalta kahdenlaisia.
        1. Fyysinen kokeminen
        2. Kuviteltu kokeminen
        Fyysinen kokeminen on lopulta meko lyhytkestoista ,eli melko pian itsensä turhaksi tekevää.
        Fyysisen kokemisen edeltävältä ajalta voimme bongata kuvitellun tilanteen joka johtaa--> haaveen, pelon tai jonkin ajatuksen kautta määrittämään tulevaa kokemista, eikö?
        Kun kokeminen sitten tapahtuu, niin tuo mielikuva joko vahvistuu tai menettää "hohtoaan".

        Yksi asia pohdittaessa olomuotomme mielekkyyttä on se mihin se vertautuu. Ympäristömme on suhteessa vapauteemme ja mahdollisuuksiimme,eli mm. aivot ajattelun välineenä ovat pääosassa maailmme luomisessa.
        Mitä me haluamme nähdä, niin sen näemme, olkoon se totta tai hoaxia.
        Jos siis näin on, miksi ajattelun ja toteuman "välissä"" täytyisi edes olla kehollisuus, joka on vain kuvittelun "väline"?
        Kun kehollisuus ja fyysisyys mahdolistaa vastakkain-asettelut--->alistamisen, rajoitukset jne, miksi ajatella mitään olevaksi jos ainut sen tuoma onni on nautinto joka perustuu aina ärsytykseen,ei siis rakkaudellliseen harmoniaan?
        Onko mielestänne tämä tai jokin muu todellisuus siis todellakaan tarua ihmeellisempää kun todellisuus pitää kuvitella kokemisen kautta tai kokeminen kuvittelun kautta?


      • Kuvittelun lakkautus
        ebbebbbe kirjoitti:

        Minusta se "todellinen oleminen" ei ole 'se kysymys', vaan kysymys on se--> 'mikä on tyydyttävin ja kestävin tila ja tilanne joka johtaa sellaiseen olomuotomme joka on perimmäisen'?
        Tarkoituksellisuus sinänsä on jo sanana sitova, koska silloin ollaan menossa johonkin, kyseinen tilanne ei ole siis stabili, tyydyttävä, tai tarpeeksi mielenkiintoienn, siitä tilanteesta puuttuu mielen ja muunkin "rauha", eli onnellisuus.

        Kun ajatellaan olemisen mahdollisuuksiamme, ovat ne kokemisen kannalta kahdenlaisia.
        1. Fyysinen kokeminen
        2. Kuviteltu kokeminen
        Fyysinen kokeminen on lopulta meko lyhytkestoista ,eli melko pian itsensä turhaksi tekevää.
        Fyysisen kokemisen edeltävältä ajalta voimme bongata kuvitellun tilanteen joka johtaa--> haaveen, pelon tai jonkin ajatuksen kautta määrittämään tulevaa kokemista, eikö?
        Kun kokeminen sitten tapahtuu, niin tuo mielikuva joko vahvistuu tai menettää "hohtoaan".

        Yksi asia pohdittaessa olomuotomme mielekkyyttä on se mihin se vertautuu. Ympäristömme on suhteessa vapauteemme ja mahdollisuuksiimme,eli mm. aivot ajattelun välineenä ovat pääosassa maailmme luomisessa.
        Mitä me haluamme nähdä, niin sen näemme, olkoon se totta tai hoaxia.
        Jos siis näin on, miksi ajattelun ja toteuman "välissä"" täytyisi edes olla kehollisuus, joka on vain kuvittelun "väline"?
        Kun kehollisuus ja fyysisyys mahdolistaa vastakkain-asettelut--->alistamisen, rajoitukset jne, miksi ajatella mitään olevaksi jos ainut sen tuoma onni on nautinto joka perustuu aina ärsytykseen,ei siis rakkaudellliseen harmoniaan?
        Onko mielestänne tämä tai jokin muu todellisuus siis todellakaan tarua ihmeellisempää kun todellisuus pitää kuvitella kokemisen kautta tai kokeminen kuvittelun kautta?

        Samoilla linkoilla kokemisen ja kuvittelun suhteen.

        - Koemme kuvitellun ja kuvittelemme kokemuksen -

        Olemme ajautuneet kokemukseen ja kuvitteluun? Näin tämän koen. Kun tiedostamme tämän, voimme alkaa purkamaan kuvitteluja. Tiedostaminen askel kohti kokemisen ja kuvittelun loppua.

        Mitä jää jäljelle? Ainakin aluksi kaaosmainen materia, kun ei kuvitella mitään muotoja. Vaikea olla kuvittelematta vähempää kuin kaaoismainen fluidumi, muotojen kuvittelun lakkaaminen on helpohkoa.

        Alussa oli kaaos, voisi sanoa. Niin on lopussakin, kun lakkautamme feikkimuodot.


      • Kuvittelun tiedostus
        ebbebbbe kirjoitti:

        Minusta se "todellinen oleminen" ei ole 'se kysymys', vaan kysymys on se--> 'mikä on tyydyttävin ja kestävin tila ja tilanne joka johtaa sellaiseen olomuotomme joka on perimmäisen'?
        Tarkoituksellisuus sinänsä on jo sanana sitova, koska silloin ollaan menossa johonkin, kyseinen tilanne ei ole siis stabili, tyydyttävä, tai tarpeeksi mielenkiintoienn, siitä tilanteesta puuttuu mielen ja muunkin "rauha", eli onnellisuus.

        Kun ajatellaan olemisen mahdollisuuksiamme, ovat ne kokemisen kannalta kahdenlaisia.
        1. Fyysinen kokeminen
        2. Kuviteltu kokeminen
        Fyysinen kokeminen on lopulta meko lyhytkestoista ,eli melko pian itsensä turhaksi tekevää.
        Fyysisen kokemisen edeltävältä ajalta voimme bongata kuvitellun tilanteen joka johtaa--> haaveen, pelon tai jonkin ajatuksen kautta määrittämään tulevaa kokemista, eikö?
        Kun kokeminen sitten tapahtuu, niin tuo mielikuva joko vahvistuu tai menettää "hohtoaan".

        Yksi asia pohdittaessa olomuotomme mielekkyyttä on se mihin se vertautuu. Ympäristömme on suhteessa vapauteemme ja mahdollisuuksiimme,eli mm. aivot ajattelun välineenä ovat pääosassa maailmme luomisessa.
        Mitä me haluamme nähdä, niin sen näemme, olkoon se totta tai hoaxia.
        Jos siis näin on, miksi ajattelun ja toteuman "välissä"" täytyisi edes olla kehollisuus, joka on vain kuvittelun "väline"?
        Kun kehollisuus ja fyysisyys mahdolistaa vastakkain-asettelut--->alistamisen, rajoitukset jne, miksi ajatella mitään olevaksi jos ainut sen tuoma onni on nautinto joka perustuu aina ärsytykseen,ei siis rakkaudellliseen harmoniaan?
        Onko mielestänne tämä tai jokin muu todellisuus siis todellakaan tarua ihmeellisempää kun todellisuus pitää kuvitella kokemisen kautta tai kokeminen kuvittelun kautta?

        Kuvittelussa piilee avain menestykseen maailmassa ja mammonaan! (omahyväisyyden kiusaus)

        Kuvittelun osittaisessa tiedostamisessa piilee myös kyky lakkauttaa kuvittelu ainakin hetkeksi ja kuvitella harkitusti.

        Jeesuksen suuhun pantu erämaan kiusaus on tämä sama minkä kohtaavat ne/me, jotka tiedostavat kuvittelun perustavan voiman. KOKO maailma on tehty kuvittelemalla, valtaisat kuvittelijat ovat sen alkuunpanneet. Paljon voimakkaammat ja tiedostavammat kuin me. Koska hekin kuvittelivat eivätkä muuhun kyenneet?, niin ehkäpä mekin vielä jonkin matkaa.


      • Kuvittelun tiedostus kirjoitti:

        Kuvittelussa piilee avain menestykseen maailmassa ja mammonaan! (omahyväisyyden kiusaus)

        Kuvittelun osittaisessa tiedostamisessa piilee myös kyky lakkauttaa kuvittelu ainakin hetkeksi ja kuvitella harkitusti.

        Jeesuksen suuhun pantu erämaan kiusaus on tämä sama minkä kohtaavat ne/me, jotka tiedostavat kuvittelun perustavan voiman. KOKO maailma on tehty kuvittelemalla, valtaisat kuvittelijat ovat sen alkuunpanneet. Paljon voimakkaammat ja tiedostavammat kuin me. Koska hekin kuvittelivat eivätkä muuhun kyenneet?, niin ehkäpä mekin vielä jonkin matkaa.

        'Kuvittelussa piilee avain menestykseen maailmassa ja mammonaan!'

        Oikein, olen havainnut tämän melkein päivittäin....siis mielikuvituksen voiman.

        Emile Coue', kuuluisa Ranskalainen psykiatri toi tämän totuuden julki hyvin seikkaperäisesti n. 100-vuotta sitten.

        Hän totesi mm. 'kun tahto ja mielikuvitus kiistelevät, voittaa aina mielikuvitus.'
        'Kun tahto ja mielikuvitus ovat samaa mieltä, niin toinen ei pelkästään liity toiseen, vaan toisen voima kertautuu toisella.'
        'Jokainen ajatus, joka kokonaan täyttää mielemme, esiintyy meille totena ja pyrkii ilmantumaan tekona'.


    • fyysisyyden tarkoitus,

      Olisiko jotain ideaa siinä että fyysisyydessä pääsee helposti kokemaan tekonsa seuraukset. Silloin on mahdollisuus "kovakalloisimmankin" huomata vihan pelon ja ahneuden seuraukset "omissa nahoissaan"
      Kokee uskomustensa seuraukset myös sinne rakauden ja myönteisyyden puolelle. Lopulta ymmärtä että keho kertoo - luovu eilisestä - Jotta pystyt ottamaan uutta ja tervettä tilalle. Lopulta yksilö ymmärtää että tämä on laki myös henkisellä puolella. Sitten huomaa että kaikki mitä on on ensin mielessä ja sitten oppii että muuta ei olekkaan kuin henki - mieli

      • Kokemaan tänne tullaan, mutta se edellyttää jälleensyntymän kiertokulkua...ollaakseen tarkoituksenmukainen?
        Luterilainen kirkko ei tunnusta jälleensyntymäoppia...siksi tämä ajatus on utopiaa täällä...ei tietenkään tee siitä mahdotonta?
        On se kummallista, me höpötämme rakkaudesta.... ihmisiä tapetaan ja kidutetaan jatkuvalla syötöllä....eli onko ihme, että kysymys tämän maailman merkityksestä herättää kysymyksiä?
        Tämä meno on jatkunut kautta koko tunnetun historian ja ihminen on aina ollut mestari keksimään uusia kidutusmuotoja ym.
        Mutta asia on kuitenkin niin, että muuta emme tunne, puhumme 'tietoisuuksista'...onko meillä omakohtaista kokemusta näistä?...teorioita on ja kirjallisuutta, mutta mitä ne loppujenlopuksi todistavat?


    • Olen omien kokemusteni "vanki"
      kokemus tappamisesta. Läheiseni kuoli liikenteessä.

      kokemus menneistä elämistä
      opiskelu Jarl Falerin ja Reima Kampmanin kirjat Lisäksi omakohtainen opiskelu ja harrastus muuntuneista tietoisuuden tiloista.
      Todistavat minulle.. jotakin. Esimerkiksi. Asialla on minulle se merkitys jonka minä sille annan. Muilla on omansa.
      Myös hyvä mietelause on. Olettamukseni antaa olemiselleni sekä syyn että seurauksen.

      Kumpikin ajatus antaa myös mahdollisuuden nähdä karman laki joka paikassa. Annan asialle jonkin merkityksen joten joudun sen asian myös kohtaamaan antamani mekityksen avulla.

      Siksi lopullinen totus on antaa itselleen anteeksi ajatuksensa. Luopuu syystä, syyllistämisestä, (katsoo rakkaudella=Jumala)

      Tuo kaikki mahdollisimman laajassa merkityksessä=vapautuu mahdollisimman perusteellisesti. Vapautuu seurauksesta, karmasta, egosta.

      Minä ymmärrän Jumalan ainoaksi ominaisuudeksi ainoastaan rakkauden. Kaikki muu on egon keksimää pelkoa. "Taivas" on aina ongelmat pitää keksiä.

      • Kun poistumme tästä tietoisuuden tilasta, eli fyysisyydestä korkeampiin tasoihin....ollaan edelleen syyn ja seurauksen lakien alla?
        Emme mene 'taivaaseen', emmekä 'helvettiin'...tämä tilanne lienee 'perususkovaisille', kuten alussa mainitsin hämmennyksen paikka?

        Egolla on täällä vaikeuksia, koska kaikki on läpinäkyvää 'ajatukset'?


      • Myötäeläjä kirjoitti:

        Kun poistumme tästä tietoisuuden tilasta, eli fyysisyydestä korkeampiin tasoihin....ollaan edelleen syyn ja seurauksen lakien alla?
        Emme mene 'taivaaseen', emmekä 'helvettiin'...tämä tilanne lienee 'perususkovaisille', kuten alussa mainitsin hämmennyksen paikka?

        Egolla on täällä vaikeuksia, koska kaikki on läpinäkyvää 'ajatukset'?

        Egoilla on todella vaikeuksia, juuri siksi että kaikki tunteet näkyvät heti...et pysty salamaan mitään...kaikki on avoinna.
        Näin tämä taso myöskin kouluttaa ja tuo kokemuksia, hyödyllistä.


      • Muuan hemmo
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Kun poistumme tästä tietoisuuden tilasta, eli fyysisyydestä korkeampiin tasoihin....ollaan edelleen syyn ja seurauksen lakien alla?
        Emme mene 'taivaaseen', emmekä 'helvettiin'...tämä tilanne lienee 'perususkovaisille', kuten alussa mainitsin hämmennyksen paikka?

        Egolla on täällä vaikeuksia, koska kaikki on läpinäkyvää 'ajatukset'?

        Kyllä vain. Kaikki kuvailtavissa olevat taivaatkin on syyn ja seurauksen alla. Kaikki missä on ehdonvaraisia ilmiöitä.
        Mestaritkin ovat syyn ja seurauksen lain alla. He ovat kylläkin oppineet elämään tätä lakia hyödyntäen. Kun egollinen karma poistuu, jää kollektiivinen karma. Kollektiivinen karma on sitä mitä on tämä elämä yleensä ilman egoa.


    • Muuan hemmo on aivan oikeassa kaikki ajassa ja aineessa elävät ovat syyn ja seurauksen lain laisia.
      Ainut mikä ei ole sen lain ajaton elämä joka on ainut absoluutti maailman kaikkeudessa.
      Mekin olemme osa tuota yhtä ajatonta elämää, erillisyys on vain harha, joka on saattanut ihmisen myös henkisesti, syyn ja seurauksen alaiseksi
      SEN SEURAUSTA ON SITTEN TÄMÄ, kärsimysten ja väkivallan täyttämä yhteiskunta.

      Sen johdosta voimme myös itse vaikuttaa siihen millaiset ovat seuraukset.
      Olemme luoneet uskontoja ja aatteita hyvän ideoita joitten mukaa elää, mutta seuraukset ovat olleet aivan muuta kuin on oletettu

    • Tarkkis

      Sijaintimme kaikkeudessa?
      Aineeton kaikkeus on kokonaisuus, joka pitää sisällään aineellisen kaikkeuden. Aineellinen on erotettu aineettomasta omaksi alueekseen ja on noin kolmannes kokonaisuudesta.
      Aineellinen perustuu magneettiseen energiaan. Kaikki aineellinen lähtee KeskusAuringosta valon plus- ja miinushiukkasina. Se missä me asumme muodostuu kahdestatoista ulottuvuudesta eli maailmasta. 12-ulottuvuudesta alaspäin aina 8-ulottuvuuteen saakka valohiukkaset ovat kaasumaisia. Aluksi olennot ovat muodottomia ja ilmentävät kaasumaisia muotoja vasta etäännyttyään muutaman ulottuvuuden verran KeskusAuringosta.
      Vasta 7-ulottuvuus on ensimmäinen, jossa valohiukkasten aktiivisuus on laskenut niin paljon, että ne suostuvat menemään toistensa lähelle niin, että voidaan puhua fyysisestä eli näkyvästä aineesta, hauraasta sellaisesta.
      Henki materialisoituu yhä enemmän, kun laskeudutaan yhä alemmaksi taajuuksissa 6-, ja 5-ulottuvuuksiin. Olentojen ykseyskenttä päättyy tähän. 4-ulottuvuus on jo yksilötietoisuuskentässä ja aineen tiheys senkun kasvaa vaan.
      Me maapallolaiset olemme yksilötietoisuuskentässä 3-ulottuvuudessa ja Henki on ottanut jo hyvin tiheän muodon. Olemme painavia ja hitaita. Olemme valon plus- ja miinushiukkasten kasautumia. Ei yhtään mitään muuta. Olemme alin ulottuvuus, missä on ihmismäistä elämää.

      Olemme olleet jo kauan - viimeiset 12000 vuotta - 3-ulottuvuuden vankeja. Kuolema ei vapauta ja ei ole koskaan vapauttanut meitä 3-ulottuvuuden vankeudesta. Ulottuvuuden tai värähtelytaajuuden vaihto ei ole mikään yksinkertainen asia.

      Aikakausien vaihdos antaa mahdollisuuden planeetan ja ihmisten ylösnousuun. Aikakausien vaihdos oli 21.12.2012 ja vaikutti siltä, että me olimme ryssineet tämän mahdollisuuden jotenkin. Nimittäin ei ollut yhtäkään ihmistä maapallolla, joka olisi ollut ylösnousukelpoinen tuona päivänä. Ylösnousu olisi tarkoittanut siirtymistä 4-ulottuvuuteen eli takaisin sinne mistä pudottiin Jahven hallintokauden alussa.

      Ylösnousu tapahtuu fyysisen ihmiskehon kanssa yhdessä maapallon kanssa. Meidän ihmiskehojen käyttöjärjestelmä ei mahdollistanut hengissä pysymistä ylösnousun aikana. Saimme lisäaikaa 9 kuukautta ja tänä aikana on meidän käyttöjärjestelmää uusittu moniulotteiseksi niin, että nyt kestämme nousut tuotakin korkeammalle. Siis ne kestävät, jotka ovat niin valinneet sielutasolla ja hyvä olisi päivätietoisuustasolla vahvistaa nousuhalukkuus.
      Taivas - Jahven julistama taivasten valtakunta - on 3-ulottuvuuden maapalloon kuuluva osa. Ei suositeltava paikka kenellekään. Ylösnousu ei tapahdu sen kautta.

      Todennäköisesti tämä pallo jää 4-ulottuvuuteen ja korjataan luonnonkansojen asuttavaksi. Maan oma sielukylvös - luonnonkansat - ovat olleet tällä 4D-pallolla miljoonia vuosia ja se kuuluu heille. 5-ulottuvuuteen on rakennettu uusi maapallon kaltainen planeetta ja sinne on mahdollisuus nousta. 5-ulottuvuuden uuteen maahan voi mennä fyysisen kehon kanssa. Uusittu käyttöjärjestelmä mahdollistaa sen. Ns. enkeli-ihmiset nousevat 5-ulottuvuuteen, jos eivät kieltäydy. Ketään ei pakoteta mihinkään. Jokainen valitsee itse henkilökohtaisesti. Massanousuja ei tule muille kuin luonnonkansoille, koska heidän sielunsa ja maan sielu ovat sama. Kun maapallo nousee, niin luonnonkansat seuraavat automaattisesti.
      Monet ovat jääneet 3-ulottuvuuden ansaan ja saa nähdä mihin heidät asutetaan.

      Sijaintimme on kaukana KeskusAuringosta ja vain sen kautta on "käytävä" aineettomaan kaikkeuteen. Emme mene kukaan sinne. Vaihtoehtoina on; luonnonkansoilla 4-ulottuvuus, ns. enkeli-ihmisillä 5-ulottuvuuteen saakka fyysisenä ja siitä eteenpäin ilman fyysistä kehoa aina loppuun saakka, avaruuskansalaisilla paluu kotiplaneetalleen 4D:hen tai 5D:hen, jos kykenevät nousuun tai jääminen jollekin 3-ulottuvuuden planeetalle jatkamaan opiskelua.

      Kaikki perustuu Hengen tieteeseen. Aina on suunnitelmat ja johtajat, niin nytkin tässä muutoksessa. Millekään hallelujalle ja toivetalkoille ei ole sijaa vaan on tiedettävä ja osattava arkisia asioita, mitkä perustuvat järkeen ja viisaisiin valintoihin.

      • Saattaapi olla näinkin, vaikka tällä 'liihotellaan pilvissä'?

        Kun ajatuksiin tulee jumala, vaistomaisesti mielletään se joksikin mystiseksi voimakeskukseksi, jonka olinpaikka on 'jossain taivaaksi' sanotussa?

        Pitäisikö itse kunkin katsella tarkemmin ympärilleen ja ennen'kaikkea vapauttaa omasta itsestä Jumaluus näkyville?
        Eli etsimme kaukaa ja kurkoitamme korkeuksiin ja tämä etsimämme on vieressämme...ollut aina?


      • Myötäeläjä kirjoitti:

        Saattaapi olla näinkin, vaikka tällä 'liihotellaan pilvissä'?

        Kun ajatuksiin tulee jumala, vaistomaisesti mielletään se joksikin mystiseksi voimakeskukseksi, jonka olinpaikka on 'jossain taivaaksi' sanotussa?

        Pitäisikö itse kunkin katsella tarkemmin ympärilleen ja ennen'kaikkea vapauttaa omasta itsestä Jumaluus näkyville?
        Eli etsimme kaukaa ja kurkoitamme korkeuksiin ja tämä etsimämme on vieressämme...ollut aina?

        Ulkoistaminen on yksi tapa kieltää nyt hetken merkittävyys.

        tämä etsimämme on vieressämme...ollut aina?

        Juuri NYT


    • valistunut

      Tuohan on RUDOLF STEINERIN hengentiedettä 1800 luvulta, ja aikaansaatu selvänäön avulla.
      Se on kuitenkin jämähtänyt 1800 luvun tasolle, samoin kun uskontokin on jämähtänyt vuoden nolla tasolle, ja tehty siitä ikuinen totuus.
      Totuus on kuitenkin nykyhetkessä, joten se on joka hetki oivallettava uudelleen, vaikka se olisikin sama.

      Elämme 3d tasolla ja 4d taso on tuon 3d tason aura, eli henkimaailma, jka on seurausta 3 tason toiminnasta

      Kohoaminen 5d tasolle ei ole mistään ulkopuolisen vaikutuksesta kiinni vaan ihmisestä itsestään yksilönä.

      Juuttumine tälle 3 tasolle, on ihmisen omasta toiminnasta kiinni, sillä uskonnot ja aatteet ovat olemassa vain sitä varten, että tmä tilanne jatkuisi ikuisesti, sillä muuten menettäsivät hallintansa
      ihmismieleen

      Siirtyminen 5d tasolle on kuitenkin mahdollista, ns, psykologisessa kuolemassa jossa ymmärretään, tuo menneisyydessä ihmisen toiminnasta, syyn ja seuraksen tuloksena syntyneen egon sielun syntyprosessi, minkä seurauksena ihminen on jäänyt henkisessä kehityksessään pysähtyneisyyden tilaan, vaikka se ajatuksen syntymisen jälkeen on informatorisesti teknisesti edennyt huimaa vauhtia

      Kun vanhat legendat ja mysteerit päivitetään nykytietämyksen valossa, niin ne saavat aivan uuden ilmeen, ja silloin ne voidaan
      ymmätää mitä ne ovat alunperin tarkoittaneet.

      Älyllinen ymmärtäminen henkisissä asioissa, luo vain kaaosta, täytyy käyttää kohdistumatonta tunnevoimaa joka on rakkautta ,
      ja vain se nähdä asian ytimeen.

    • Tarkkis

      En ole tutustunut Rudolf Steinerin hengentieteeseen, joten en tiedä mitä hän on kirjoittanut. Se mitä kirjoitan on päivitettyä tietoa vanhojen ohjelmien toteutumisesta, uusien suunnitelmien suuntaviivoista ja toivotuista lopputuloksista. 1800-luvulla voimassa olleet ohjelmat on kaikki mitätöity. Näinollen myös uskonnoissa luvatut asiat on mitätöity. Nyt on uusi aika ja kaikki on muuttunut vuoden 2006 jälkeen.

      "Sitten tulivat ihmiset ja ottivat vallan, muuttivat kaiken, muuttivat aikataulun, toteutuksen, laativat omat ohjelmansa ja kaiken muun. Siksi monilta on pallo hukassa, koska he noudattavat aikaisempaa käsikirjoitusta, jonka ihmiset sittemmin muuttivat. Näinollen ei voi odottaakaan vanhaa ohjelmaa noudattavien ymmärtävän uusia juttuja. Kaikista hassuinta on, että niitä määräyksiä noudatetaan. Ensin vähän pitkin hampain, mutta nyt jo ilman varauksia. Hyvä."
      Tämä kirjoitus työryhmämme jäseneltä marraskuussa 2008.

      Muut sivilisaatiot ja henkimaailmojenkin edustajat ovat pitäneet ihmiskuntaa luomakunnan pohjasakkana, joita ei tarvitse kuunnella ja joille ei kuulu mikään hyvä. He eivät tienneet keitä täällä on ihmiskehoissa. Tulin tietoiseksi ITSESTÄNI ja marssijärjestys muuttui.

      • 'Tulit tietoiseksi ITSESTÄSI' ja marssijärjestys muuttui.?

        Kerropa ihmeessä hieman lisää...ollaan uteliaita?


    • izumi1

      Jumalasta ei voida sanoa Hän. Jumala on kaikki, ei siis mikään erillinen. Se mikä on erillinen, ei olle Jumalasta. Pahuus on olemattomuutta, eli harhaa.

    • Juuri näin, Jumaluus on kaikki, koko luomakunta.
      Pahuus on vastapaino, jota tarvitaan ja kysymyksessä on tietoisuuden 'kohottaminen'.

      • Joten me voidaan sanoa myös 'Me'...siis jumaluudesta?


    • izumi 1

      Me kaikki olemme samaa jumaluutta, koska muuta todellista ei ole kuin Jumala.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?

      Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https
      Maailman menoa
      275
      2929
    2. En sitten aio sinua odotella

      Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e
      Ikävä
      76
      1528
    3. Muistatko kun kerroin...

      että palelen..? Myös nyt on kylmä. Tahtoisin peittosi alle.
      Ikävä
      43
      1460
    4. Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"

      Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      34
      1260
    5. Kuka sinä oikeen olet

      Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej
      Ikävä
      47
      1190
    6. En vain ole riittävä

      Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o
      Ikävä
      25
      1187
    7. Hei, vain sinä voit tehdä sen.

      Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change
      Ikävä
      6
      1170
    8. Oon pahoillani että

      Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(
      Ikävä
      43
      1109
    9. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      23
      1067
    10. Ihan mielenkiinnosta kyselen...

      Kun olen huomannut, että omat sähköpostit sakkaavat, puhelut eivät yhdisty jne. että missähän mahtaa olla vika? Osaisko
      Ikävä
      14
      1003
    Aihe