Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä kohta 5 vuotta, asunut yhdessä 4 vuotta. Olen 22 ja hän 24v. Me hankimme koiranpennun puoli vuotta sitten jotta olisi enemmän tekemistä yhdessä ja minä piristyisin hieman. En voinut olla enemmän väärin.. Olen kärsinyt masennuksesta vuositolkulla ja koettanut peittää sitä häneltä. Hän tietää mutta olen huomannut että hänkään ei enään jaksa. Itken yöllä kun hän on nukahtanut, kun hän on poissa ja kun hän on toisessa huoneessa. Häpeän että olen näin heikko ja olematon. Ennen uskalsin kertoa että on kauhea olo tai että ajatusket ottaa vallan, silloin hän lohdutti. En ole pitkään aikaan uskaltanut kertoa ja se näkyy mm. sillai että kaikki ärsyttää minua ja olen koko ajan levoton, tuntuu kuin tulisin hulluksi. Mutta totuushan on että olen sairas. En vain haluaisi sitä myöntää.
Hän on ollut vajaa viikon vanhempiensa mökillä sukujuhlissa ja päätin olla tulematta, totesin että hänellä on hauskempaa ilman minua. Kolme päivää ja ei olla oltu yhteyksissä. Tänään soitin ja hän oli kovin lyhytpuheinen, koitin olla positiivinen ja peittää yksinäisyystunteeni. Lopulta hän huokaisi ja löi luurin korvaan.
Nyt pelkään että hän on vihdoinkin tajunut että elämä olisi paljon helpompaa ilman minua. Tiedän itse että olen hänelle vain riesa, mutta en uskalla päättää suhdettamme. Se olisi hänelle uuden ajan alku, mutta minulle maailman loppu.
Jos hän jättää minut tulen valua taas siihen pimeään koloon josta on niin vaikea päästä pois yksin. Jos minä jätän hänet minulla olisi edes hiukan kunniaa jäljellä, mutta olisin kuitenkin täysin sirpaleina.
Mitä pitäisi tehdä?
Miten suhde lopetetaan?
Hän on ollut vajaa viikon vanhempiensa mökillä sukujuhlissa ja päätin olla tulematta, totesin että hänellä on hauskempaa ilman minua. Kolme päivää ja ei olla oltu yhteyksissä. Tänään soitin ja hän oli kovin lyhytpuheinen, koitin olla positiivinen ja peittää yksinäisyystunteeni. Lopulta hän huokaisi ja löi luurin korvaan.
Nyt pelkään että hän on vihdoinkin tajunut että elämä olisi paljon helpompaa ilman minua. Tiedän itse että olen hänelle vain riesa, mutta en uskalla päättää suhdettamme. Se olisi hänelle uuden ajan alku, mutta minulle maailman loppu.
Jos hän jättää minut tulen valua taas siihen pimeään koloon josta on niin vaikea päästä pois yksin. Jos minä jätän hänet minulla olisi edes hiukan kunniaa jäljellä, mutta olisin kuitenkin täysin sirpaleina.
Mitä pitäisi tehdä?
Miten suhde lopetetaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikä nyt kannattaisi hakea itselleen apua? Kun kuitenkin tunnustat sairautesi ja sen että apua tarvitset?
Se mitä parisuhteelle sitten tapahtuu,on sen ajan murhe. Itsestä pitää pitää huolta eikä jäädä itkeskelemään. Näinkä haluat lopun elämäsi elää?
Niin kuin totesit: " Nyt pelkään että hänon vihdoin tajunnut että elämä olis paljon helpompaa ilman minua."
Näin saattaa olla. Ei kukaan jaksa vetää toista ihmistä perässään jatkuvasti. Jokainen on itse vastuussa elämänsä hyvinvoinnista. Eikä kukaan voi roikkua toisessa vaan sen takia että olisi täysin sirpaleina jos ero tulee. Rakkaudesta ollaan toisen kanssa eikä haluta erota