Persoonallisuushäiriö

Suosittelen kirjaa Epävakaapersoonallisuushäiriöisen hoito, jonka kirjoittanut mm. Maaria Koivisto. Kirjan alkuosa selittää miten kyseinen häiriö syntyy. Sen valossa omaa käyttäytymistä ja tunne-elämää ymmärtää paremmin. Samojen tekijöiden, jotka tuon kirjan kirjoittaneet, itsehoito-opas löytyy netistä ja on printattavissa ihan ilmaiseksi.

Sehän on läheisyydenkyvytön, eikö totta?
- Pelkkä osoitteleminen lääkärinä ei riitä aikuisen virike-ympäristöksi.
Älyllisyydettömyyden, hektisyyden painostaminen ei riitä ihan selviytymiskeinoksi, kun sen ympäristönä on painostaminen, eri ympäristöinä.
Se ei ole persoonallisuushäiriö, vaan ehdoton kielteisyys, psyykkisen kivun tuottamisen oikeutuksen pyytämiseksi, mm. ulkoisen kauneuden koskettelemisena syrjinnän tuottamiseksi, sitä aiheuttaen arvona, tulevaisuuden tuhoten samanaikaisesti, hyvinvoinnitta monilta.

Persoonallisuushäiriö on vain osoittava hektisyyden trillerieleviittoma.
- Se on samankaltainen kehitysvammaisella, joka ei pysty täysin omaksumaan mielikuvitus-leikki iän mukanaan tuomaa egoismiään, normaalein leikkiän motoriikka-leikein.
' - Oletko jotenkin sairas?

' Se kuvaa vahingollista persoonaa psyykkisen kivun tuotosta.

'Tulevaisuuden tuhoaminen psyykkisen kivun tuottamisella.

"Kidutuksessa oleva eläin-ihminen, hakee apua, psyykkisen kivun avulla, toimivalle olemukselleen kidutuksessa."

Aivan kuin olisin lukenut joskus kirjoitetut omat muistiinpanot. Siksi paljon samankaltaisuutta löytyy. Diagnoosikin sama höysteillä epäsosiaalinen persoonallisuus. Ennen itseä kiinnosti hyvinkin moni asia, nyt ei oikeastaan mikään. Ei huomaa itsestänikään päällepäin mitään. Saan sakin nauramaan ja juttu on kourassa, mutta vain hetken. Usein huomaan johtavani keskustelua, vaikka saunan lauteilla. Mutta mutta, särmikkyydestä ja hetkellisestä hauskuudesta olen yksin. En tiedä mikä on mennyt vikaan, mutta uravalinta tämä ei ole.

Minulla on vaikeuksia nimenomaan ajatusten hallinnassa koska ne kulkevat tunteiden kautta (siis minulla) ja siksi en ikäänkuin ehdi ajatella ennenkuin tunneryöppy tulee ja vääristää/suurentaa ongelmaa.
Olen lukenut paljon kirjoja joissa kerrotaan mistä persoonallisuushäiriö syntyy, ymmärrän hyvin mekanismit.
Hoito onkin sitten se vaikeampi puoli. On terapiamuotoja jotka saattavat auttaa, mutta ne olisi pitänyt aloittaa jo kauan sitten.
Käyttäytymistä voi aina yrittää hallita, kuten teenkin. Tunne-elämän hallinta on paljon vaikeampaa, tunne kun tulee niin ennalta arvaamatta ja persoonallisuushäiriöinen reagoi yleensä voimakkaasti niihin tunteisiin.
Kuvasin tuossa ensimmäisessä tekstissä sitä että olen tukahduttanut tavallaan tunteitani, jotten reagoisi näkyvästi. Vaarana on aina se ylireagointi ...
Miten voi jättää kaiken negatiivisen pois, elämä ei ole pelkkää positiivista?
Pitäisi oppia hallitsemaan sekä negatiivisia ja positiivisia tunteita siten ettei niistä paisu aina elämää suurempia asioita.
Sehän se ongelma juuri on että persoonallisuushäiriöinen ei osaa pitää asioita oikeissa mittasuhteissa.
Keskustelen mielelläni asioista, ainahan sitä voi toinen toisiltaan oppia.

Valitettavasti en ole kiinnostunut uskonnosta...ja toisaalta uskon vielä lääkärien taitoihin.
Jos menee jalka poikki, en todellakaan jätä sitä "herran haltuun".

Et todellakaan ole ainoa jolla on häiriö omassa persoonallisuudessaan. Olen nyt 46 mies ja vasta nyt, tänä vuonna sattumalta löysin netistä tietoa kun olen vuosia ihmetellyt ja epätoivoisesti taistellut vaihtelevia tunteitani, ajatuksiani ja kaaosta päässäni vastaan Luonteeltani olen sellainen, ettei kukaan varmaan voisi arvata että sisälläni vallitsee enimmäksen tukala ja ahdistunut olo.
Onneksi on vielä toivoa jäljellä ja puukko pysyy tupessa.

Mulla on diagnoosina Muu Persoonallisuushäiriö... epävakaa piirteitä
Ja uusin diagnoosi; Riippuvainen persoonallisuus

Epävakaa eli rajatilainen persoonallisuushäiriö on kontroversiaalinen.


---Kirjoittajien mukaan Borderline Personality Disorder nousi kategoriaksi psykoanalyysin kukoistusaikoina, jolloin sitä käytettiin osoittamaan tapauksia, jotka olivat neuroosin ja psykoosin "rajalla".

Huolimatta siitä, että se luokitellaan persoonallisuushäiriöksi (PD), kirjoittajat väittävät, että BPD:n ominaisuudet eivät ole linjassa muiden PD:iden konsensusymmärryksen kanssa. Esimerkiksi "sen diagnostiset kriteerit eivät ole pysyviä persoonallisuuden piirteitä, vaan vaihtelevia oireita ja käyttäytymistä."

----ADHD:llä, kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä ja muilla mielialahäiriöillä on samanlaiset oireprofiilit, mikä lopulta sekoittaa diagnostisen maiseman.


---Kun kielen, kuten dialektiikan, mentalisoinnin, skeeman muodostuksen ja siirron patina on riisuttu pois, tarjolla olevat hoidot ovat täsmälleen samat kuin yleiseen psyykkiseen ahdistukseen ja

https://www.madinamerica.com/2023/06/borderline-personality-disorder-no-longer-has-a-place-in-clinical-practice/

Nimeäminen on helpotus helpoimmasta päästä mutta voi viedä ojasta allikkoon.

--Monet lääkärit ja potilaat sopeutuvat rajapiirteiden diagnostisiin kuvauksiin, koska niiden piirteet ovat helposti havaittavissa ja hyvin yleisiä teini-iästä lähtien ja diagnoosi näyttää antavan rauhoittavan varmuuden muuten käsittämättömistä monimutkaisista oireista ja käyttäytymisestä. 5

https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/01410768231164780

YLE areenassa on hyvä ruotsalainen sarja nimeltä Sumussa. Minusta sarja on hyvin tehty ja uskottavan oloinen, en tiedä onko tällaisia suhde pelejä oikeasti olemassa, Suomessa? Jos on niin ihmettelen sitä naisen sokeutta asioissa?

Itse irtautuisin heti tilaisuuden tullen sellaisesta suhteesta. Ehkä siinä on mieslogiikan ja naislogiikan ero. Miehet ilmeisesti tunnistaa epäterveen tilanteen paremmin?

Ymmärrän paremmin naisten rikkoutuneita sydämiä, jos ovat sumussa- sarjan suhteita kokeneet. Turvaton suhde, joka alistaa toisen. Uhriutuminen olisi ymmärrettävää noissa, mut tietynlaiset asiat ilmeisesti estää uhriutumisen näissä (pelko)?

Ennen kuin mitään diagnooseja tehdään, olisi hyvä kartoittaa ihmisen juuri senhetkinen elämäntilanne, onko jotain joka aiheuttaa hankaluutta.
Asiat, ongelmat ym. useimmiten tulevat ja menevät ihmisen elämässä, eivät aina jää pysyviksi.
Jonkun lyhyemmänkin esi. masennus- tai ahdistusjakson aikana annetaan diagnooseja, jotka jäävät riesaksi koko loppuelämän ajaksi.
Joku asiantuntija kirjoitti kerran jossain lehdessä, että psyyken diagnooseja tulisi tarkastaa aina silloin tällöin. Niin olisikin hyvä, juuri vaihtelevien elämäntilanteiden takia.
Se ei mene niin, jos joskus on jotain, että olisi sitten muka aina.

Olet pitkälti minun kohtalotoverini. Ero, joka on meillä on se, että otin Juusuksen matkakumppanikseni. Hän auttoi niin, että olin työelämässä 40 vuotta. muuten elämäni on mennyt samoja latuja kuin sinulla. Traaginen lapsuus, kaksi kasvattikotia oman perheeni hajotessa. Tulin uskoon 23 ikäisenä. Nyt olen 71-vuotias ja olen onnellinen.34-ikäisenä koin valtavan kriisin. Ennen kuin se oli ohi, meni 15 vuotta. Nyt eläkkeellä olen tehnyt vapaaehtoistöitä. Nyt asun Tampereella. Muutan ensi kesänä takaisin Ouluun omistusasuntooni, jolloin minulle jää varoja hiukan matkustellakin. Sanon sinulle: koita nauttia elämästä. Kyllä me se ollaan ansaittu.

"Olen ollut hyvinkin empaattinen, nykyään sekin on jotenkin haalistunut. En jaksa enää välittää muiden ongelmista paljoakaan, kun tuntuu että koko oma elämä on mennyt kaikilla osa-alueilla pilalle tämän häiriön takia. "

Jos syöt masennuslääkkeitä, niin nuo yleensä latistavat tunteita ja vie terävimmät tunteet pois. Oli ne sitten hyviä tai huonoja tunteita.
Voi olla, että masennuslääkkeiden syömisestä lopulta kärsii paljon enemmän kuin siitä, että olisi ilman ja käsittelisi tunteet loppuun saakka sellaisina kuin ne ovat.

Masennuslääkkeet voivat myös tuoda tyhjyyden tunnetta ja suorittamisen tuntua. Mikään ei oikein tunnu miltään niin on haettava jatkuvasti jotain täytettä ja fiilinkiä elämään.

Minun mielestäni tuot esille ehkä liikaa sitä, että olet tietynlainen ihminen. Mitä väliä sillä on, että onko sinulla sairautta vai ei. Tutustu rauhassa ihmisiin äläkä anna itsellesi mitään leimoja. Ei kukaan muu sitä tiedä, ellet itse tuo sitä avoimesti esille. Voisit hyvinkin olla jollekin juuri se oikea omana itsenäsi, kunhan ensin opettelet pitämään itse itsestäsi.
Meillä ihmisillä on monenlaisia sairauksia eikä se ole estänyt löytämästä parisuhdetta.

Toivotan sinulle voimia.

Joskus pelkästään se voi lisätä ongelmia, kun annetaan joku diagnoosi.
Ihminen saattaa alkaa pitää itseään jotenkin viallisena ja epäonnistuneena yksilönä, kun on ihan diagnosoitukin, todettu sairaaksi.
Mutta joo, diagnoosista huolimatta hyvä tai tyydyttävä elämä on täysin mahdollista.