olemme 30v molemat omissa asunoissame asuvat mies ja nainen olemme useinmiten minun luonani olemme 2 vuotta seurusteleet ja tyttöystävältäni tuntuu olevan aivan mahdotonta vastata yhteenkään asiaan kunnolista vastausta olen nyt 2 vuotta katsonut tätä touhua mikään häntä ei tunnu kiinostavan ja kun ehdotaa mitätahansa mikään ei kiinosta
jumalattoman hullu suhde
reiijo.,.
4242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikös nyt ole sitten vaan vakavan keskustelun paikka?
Kerrot ensin mitä sinä haluat suhteelta ja minkälaisia suunnitelimia ja unelmia sinulla on.
Sittten kysyt tyttöystävältä mitä hän haluaisi suhteelta ja mitä unelmia ja suunnitelmia hänellä on ja pyydät häntä miettimään asioita, jos ei osaa sanoa mitään.
Eikö teillä ole siis käyty mitään peruskeskusteluja, kuten mikälaisen mahdolisen perheen haluatte ja mitä unelmia teillä on elämän ja esim. työn suhteen?
Asutteko käytännössä yhdessä, vaikka kummallakin on omat asunnot?
Jos niin miten teidän arki sujuu?
Eli kuinkan esim. käytte kaupassa? Meillä käydään pääsääntöisesti yhdessä kaupassa.
Minä ja mieheni ei oikeastaan mitään peruskeskustelua käyty muusta asiasta, kun siinä minkälainen perhe me olemme eli onko meillä lapsia tai lemmikkieläimiä. Yhteinen päätös oli, että meillä ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä.
Yhteenmuutosta kävimme keskusteluja ja tulimme siihen tulokseen, että alkuksi minun asuntoon asumaan, josta myöhemmin muutimme yhteiseen kotiin eli hankimme isomman asunnon. Lisäksi kävimme keskustelut luonnollisesti siitä, kuinka kustannamme elämämme yhdessä.
Eli ihan rohkeasti vaan kyseleen ja pohtimaan ääneen, kyllä se toinen herää jossain vaiheessa siihen, että pitäisi varmaan vastata. Jos tyttöystävälläsi on tunne, että kuhanta tässä hengailen vaan.
meillä pää asialisesti minä käyn kaupassa koska osaan paremin laskea ruuan riitämisen ja ostaa useamalepäiväle tyttö ystäväni kaupa ostokset usein vain yhden suupalan ruoka esim mikro pizza tai hampurilainen ja yhteinen päätös on että emme halua lapsia molemilla on joh aikaisemista suhteista lapsia koiraa haluaisi tyttö ystäväni mutta minä en vältämättä halua koska se kääntyy todennäköisesti hoito kokonaan minun vastuuleni koska tyttö ystäväni lapsien hoitokin yhdesä vaiheesa kääntyi näin kunnes lopetin ja totesin että lapsiviikonloput hän saa olla omassa kodisaan ja siitä seurasi se että hänen omat vanhempansa hoitavat nyt hänen lapsiaan enemän kun hän itse yhteen muutoa en uskala aijatella viralisesti koska hänen luonteensa on niin epävakaata että kun on riita päälä niin hän saataa huutaa /kiljua niin että saa häädön hänen takiaan
En tiedä mitä itse haluat suhteelta, joten tee päätös omalta osaltasi. Ja jos on pitemmän aikaa näyttänyt siltä, että et tule saamaan edes osaa siitä, niin kyllä silloin voi alkaa miettimään eroa. Et voi muuttaa toista, vaan toisen on itse tehtävä omalta osaltansa päätökset ja jos haluaa yritää opetella uusia toimintatapoja.
Siinä olet oikeassa, tyttöystäväsi on itse järjestettävä omien lastensa hoito. Hän ei varmaan osaa jostain syystä ottaa vastuuta omista lapsista, mutta mikä on sitten syy siihen, en tietenkään voi ottaa kantaa siihen pelkän tekstin perusteella.
Tiedätkö yhtään miksi edellinen suhde lasten tai lapsen isään meni poikki, ei tarvitse kertoa sitä. Mutta se antaa varmaan joitakin vastauksia sinulle.
Koiraa ei tietenkään oteta ainostaan sen vuoksi, että lapsi tai toinen haluaa, vaan kaikkien perheenjäsenien on sitouduttava sen hoitamiseen, tietenkin aikuisella on vastuu, jos koira otetaan lapselle.
Eli jos sinä et halua ja tyttöystävä haluaa, hän voi ottaa sen, mutta silloin hänen täytyy asua omassa kodissaan, eli koira ei ole sinun kodissasi.
Meille ei tule sen vuoksi koiraa, kun tiedämme, että se jäisi mieheni hoidettavasksi aika usein ja hän ei halua alkaa hoitamaan koiraa. Kissaa taas ei tule siksi, koska rouvalla ei pitäisi hermot sen kanssa, kun raapisi rouvan huonekkalut. Joo, nyt joku sanoo, että sen voi opettaa, voi kyllä, mutta helpommalla päästään, kun ei otetan oleenkaan.
Se mitä tulee huutamiseen tai kiljumiseen, aina ääntä mahtuu maailmaan, mutta tietenkin täytyy muistaa kerrostalossa, että ei voi aina häritä naapureita ja jos omat lapsesi alkaa kärsimään teidän kireistä väleistä on tietenkin sinulla vastuu siitä, että luon lapsellesi turvallisen ympäristön. Eli jos sinun ja tyttöystäväväsi kodissa on aina kireä tunnelma ja alkaa oleen ahdistavaa tulla kotiin töistä sinun ja kyllä sinä huomaat, kun lapsi ei mielellään tule koulusta kotiin tai tapaamisviikonloppuun, silloin on jotain josta lapsi ei pidä. Tietenkin lapsi kapinoi vastaan joskus, mutta ei se silti tarvitse tuntua ahdistavalta kenellekään.
Miksi olet yhdessä tyttöystäväsi kanssa ?
Miksi "katsot tätä touhua" sen sijaan, että ELÄISIT PARISUHTEESSA?