Kysymyksiä toisille naisille ja varatuille miehille:
Olen nainen, toinen nainen, ja olen rakastunut varattuun mieheen ja hän minuun. Olen yrittänyt päästä pois tästä vaikeasta tilanteesta, mutta jokin vetää meidät aina takaisin toistemme luo. Hän ei voi antaa minun olla, minä en pysty myöskään jättämään häntä. Olen itse eroamassa, vaikka tämä suhde ei se pääsyy siihen olekaan. Mies haluaa lähteä omasta avioliitostaan, vaikka ei ole siihen vielä pystynyt. Pääsyynä ovat hänellä lapset. Haluan olla onnellinen, rakastaa ja olla ihmisen kanssa yhdessä päivittäin. Mistä tiedän, päätyykö hän todella eroamaan, vai onko se lasten takia aina tai vielä pitkään vaikeaa? Kuinka kauan annan aikaa ja tilaa ja ymmärrystä? Epäröikö hän, koska kuitenkin on pohjimmiltaan epävarma, olenko aina hänen rinnallaan? Kuinka paljon tarvitsee vakuuttaa, että mies uskoo, että minä todellakin haluan hänet? Meistä molemmista tuntuu, että kuulumme yhteen, että olemme tunteneet toisemme aina. Mitä te varatut miehet sanotte? Mitä te toiset naiset tästä ajattelette ja minkälaisia kokemuksia teillä on? En halua petettyjen vaimojen moralisointia. En uskonut, että tekisin mitään tällaista, että satutan ketään sivullista koskaan näin. Pyydän anteeksi. Rakkaus on vahva voima ja haluan uskoa siihen. Joskus vain nuorena päädymme avioitumaan ihmisen kanssa, jonka kanssa sitä ajat kestävää, rakastavaa, kiihkeää suhdetta ei osaa tai pysty rakentamaan.
Olen nainen, toinen nainen, ja olen rakastunut varattuun mieheen ja hän minuun. Olen yrittänyt päästä pois tästä vaikeasta tilanteesta, mutta jokin vetää meidät aina takaisin toistemme luo. Hän ei voi antaa minun olla, minä en pysty myöskään jättämään häntä. Olen itse eroamassa, vaikka tämä suhde ei se pääsyy siihen olekaan. Mies haluaa lähteä omasta avioliitostaan, vaikka ei ole siihen vielä pystynyt. Pääsyynä ovat hänellä lapset. Haluan olla onnellinen, rakastaa ja olla ihmisen kanssa yhdessä päivittäin. Mistä tiedän, päätyykö hän todella eroamaan, vai onko se lasten takia aina tai vielä pitkään vaikeaa? Kuinka kauan annan aikaa ja tilaa ja ymmärrystä? Epäröikö hän, koska kuitenkin on pohjimmiltaan epävarma, olenko aina hänen rinnallaan? Kuinka paljon tarvitsee vakuuttaa, että mies uskoo, että minä todellakin haluan hänet? Meistä molemmista tuntuu, että kuulumme yhteen, että olemme tunteneet toisemme aina. Mitä te varatut miehet sanotte? Mitä te toiset naiset tästä ajattelette ja minkälaisia kokemuksia teillä on? En halua petettyjen vaimojen moralisointia. En uskonut, että tekisin mitään tällaista, että satutan ketään sivullista koskaan näin. Pyydän anteeksi. Rakkaus on vahva voima ja haluan uskoa siihen. Joskus vain nuorena päädymme avioitumaan ihmisen kanssa, jonka kanssa sitä ajat kestävää, rakastavaa, kiihkeää suhdetta ei osaa tai pysty rakentamaan.
Vastaukset 83
Vanhimmat
Olen toinen nainen. Annat tasan kuukauden aikaa järjestellä asiansa. Mitä kauemmin salasuhde jatkuu salaisena, on mahdollisuus että sellaiseksi se myös jää. Jos mies sinua rakastaa, kyllä hän tulee sinun luoksesi heti. Reilua myös kertoa vaimolle totuus heti.
En sortuisi ikinä, enkä ole sortunut kakkosnaiseen osaan, Sehän on vain miehen viihdyttämistä jaksaakseen avioliitossaan paremmin. Ja toisen jätteille, yäk.
Ystävättäreni joka oli tahollaan naimisissa teki hyvin viisaasiti minun mielestäni kun rakastui myös itse varattuun mieheen. Hän otti eron omasta miehestään eli hoisi vain oman asiansa niinkuin oikeaksi katsoi. Hän myös sanoi rakastetulleen että odottaa puoli vuotta ja he sopivat treffeit puolen vuoden päähän tiettyyn paikkaan mikäli tuo mies olisi myös sillä välin tehnyt ratkasunsa omassa liitossaan. Mies sai itse tehdä päätöksensä ja ystävättäreni uskoi että mikäli heidät on yhteen tarkoitettu he sitten tapaavat puolen vuoden päästä. Mikäli mies ei tule niin ystävättäreni oli kuitenkin itse tehnyt mielestään oikean ratkaisun erotessaan koska koki että avioliitto oli kuitenkin ohi ja rakkaus siellä loppunut. Puoli vuotta kului ja ystävättäreni sekä hänen ikkomiesrakastajansa eivät pitäneet mitään yhteyttä koko aikana. Se oli myös sovittu jotta lapset ja muu ympäristö sai myös topimusaikaan eroon ja ystävättäreni sai itse käsitellä omaa eroaan ilman että siinä olisi toista miestä sotkemassa päätä. Ei edellistä voi lopettaa niin että vaihtaa vauhdissa uuteen. Puolen vuoden päästä he tapasivat toisensa ja mies oli eronnut omalla tahollaan. Mies oli itse tehnyt oman ratkaisunsa. Tästä on kulunut aikaa yli 15 vuotta ja tänä kesänä he menivät naimisiin. Tässä välissä heille syntyi myös yhteinen lapsi ja he ovat eläneet onnellisesti avoliitossa tähän asti.
"Mistä tiedän, päätyykö hän todella eroamaan, vai onko se lasten takia aina tai vielä pitkään vaikeaa?"
Hän ei eroa koskaan, usko minua. Heille tulee eroa vasta sitten, jos hänen vaimonsa ottaa eron - esimerkiksi siksi, että saa tietää tulleensa raskaasti petetyksi.
Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Minä (mies) olen niistä yksi. Mies ei jätä lapsiaan ja perhettään ikinä ennen kuin pakon edessä. Jos perheen hylkääminen olisi hänen valintansa, hän olisi jo eronnut.
Mies voi kyllä olla sinuun kovastikin ihastunut ja "vannoo" rakastavansa, mutta tosipaikan edessä, hän valitsee perheensä. Valitseeko perhe hänet vielä sitten, kun kaikki paljastuu, on toinen juttu. Siihen saakka hän voi elää kaksoiselämää vaikka kuinka kauan. Minä tein sitä vuositolkulla. "Kakkoset" vain vaihtuivat ja jokaiseen olin tavallaan rakastunut. Jotkut suhteista kestivät useita vuosia ja saattoivat jatkua uudestaan. Tätä kesti lähes koko yli viidentoista vuoden avioliiton ajan.
Tunnen useita muitakin miehiä, joilla on sama tilanne. Kakkosia pyöritetään muun elämän ohessa. En tunne yhtään sellaista tapausta, jossa mies olisi eronnut rakastuttuaan toiseen avioliittonsa aikana. Mies eroaa, jos aikoo niin tehdä, ja perustaa uuden parisuhteen sen jälkeen. Sellaista miestä ei ole olemassakaan, joka rakastuu niin, että hän hyppää suhteesta toiseen. Mies tekee tietoisia, ”järkeviä” valintoja (jotka eivät aina suinkaan ole oikeita).
Vasta sitten kun kaikki paljastui ex-vaimolleni ja hän otti yhteyttä näihin kakkosiin, alkoi tapahtua. Erosimme (tietysti), mutta minulla suhde ei jatkunut yhdenkään näistä kakkosista kanssa. En voisi perustaa oikeaa parisuhdetta ihmisen kanssa, joka on ollut valmis elämään kakkosena, jakamaan miehen osana petosta. Minkälainen arvomaailma sellaisella ihmisellä on? Nyt joku taas sanoo, että pettäjällä se vasta paska arvomaailma onkin. No niin on, mutta se ei muuta sitä, että niin on kakkosellakin. Tässä tapauksessa mies on muun ja kuoren välissä. Vastuuntunto pitää miehen kiinni lasten ja perheen isänä, siinä mikä on hänen velvollisuutensa. Kakkosella taas on kaikki vaihtoehdot. Hän on vapaa valitsemaan, hän voisi valita oikeinkin – vapaan miehen. Mies taas yrittää kantaa vastuun perheestään ja toisaalta hän yrittää epätoivoisesti olla rakastettu ja haluttu mies – tämän kakkonen tarjoaa. Miehen (minun) toiminta on (oli) ihan perseestä, mutta ilman kakkosia se ei olisi onnistunut.
Nyt olen ollut viisitoista vuotta onnellisesti ja uskollisesti uusissa naimissa (tai niin luulin), eikä tulisi mieleenikään pettää. Ensinnäkin löysin elämäni naisen ja toiseksi opin virheistäni. Syy miksi roikun tällä palstalla on se, että vaimoni petti minua. Asiasta on koitettu keskustella ja puolustautuu mm. sanomalla, että olethan sinäkin niin tehnyt.
Oletpa hieno mies tuon kaiken kertoessasi! Minä olen kakkonen jota manipuloitiin vuosia kun mies eli "sitten kun" elämäänsä. Ymmärsin melko suhteen alussa ettei hänellä ollut aikomustakaan jättää perhettään vaikka muuta minulle uskotteli. Minä jatkoin elämääni.Hän pitää yhteyttä minuun yhä syystä jota en tiedä!Vieläkään ei ole eronnut!
Kyse ei tässä tapauksessa ole ihastumisesta vaan rakastumisesta, joka johti rakkauteen. Kyse on myös yhteenkuuluvuudentunteesta, hyvästä olosta yhdessä, tunteesta, että kuulumme yhteen. Jos mitään ei tapahdu pian, minun on oman riutuvan sydämeni takia kadottava hänen elämästään, vaikka tiedän sen sattuvan ja tiedän, että hän ei varmaan taaskaan voi antaa olla ja unohtaa, vaikka pyytäisin. Muita kommentteja, paljon aikaa mies tarvitsee, että pystyy lähtemään?
Ette oikeasti ole siis eläneet vuorokauttakaan toistenne kanssa? Vain lyhyitä tapaamisia, joissa molemmat jo valmiiksi virittäytyneet samalle taajuudelle? Olette nähneet vasta toistenne parhaat puolet? Kaikki em. on kyllä vasta ihastumista, silloin siis kun sukat pyörii jaloissa ja todellisen rakkauden kanssa sillä ei ole paljoakaan tekemistä.
Ap nainen, mielestäsi siis teillä on yhteenkuuluvuus yms. Onko se vain sinun mielipiteesi ja tunteesi? Kysy millainen yhteenkuluvuus miehellä on vaimoonsa, jonkinlainen täytyy olla, kun ei ole kerran eronnut.
Ensinnäkin minkä ikäisiä miehen lapset ovat?
Kuinka kauan suhteenne on kestänyt?
Onko miehen vaimo koskaan epäillyt mitään?
Kuinka pidätte yhteyttä ts kuinka se onnistuu?
Tässä muutama kysymys joka voi vaikuttaa asioihin.
"...paljonko aikaa mies tarvitsee, että pystyy lähtemään?"
Voi hyvät hyssykät sentään, kun ei mene sana perille. Mies (sukupuoli) osaa tehdä päätöksiä, eikä siihen mene aikaa kuin muutama minuutti.
Mieti nyt:
vaihtoehdot versio 1.
a) saa pitää perheen, lapset, kodin ja rakastajattaren
b) saa pitää vain perheen, lapset, kodin
c) saa pitää vain rakastajattaren
Totta kai hän valitsee, eikä tarvitse aikaa kuin sekunnin, vaihtoehto a:n. (jos siis ylipäätään on sellainen tyyppi, joka pettää). Ja tämän hän valitsee just niin pitkään kun se on mahdollista.
Vaihtoehdot versio 2.
a) saa pitää perheen, lapset, joita rakastaa, kodin, jonka on yhdessä vaimonsa kanssa rakentanut. Näistä hän ei ole koskaan halunnutkaan luopua.
b) saa pitää vain rakastajattaren, josta ei oikeasti tiedä muuta kuin että tämä on valmis osallistumaan pettämiseen olemalla kakkonen ja menettää lapset, kodin, heittää menemään kaikki yhteiset vuodet vaimonsa kanssa ja menettää kaiken sen, mitä he yhdessä ovat suunnitelleet loppuelämäkseen.
Valitsee takuuvarmasti vaihtoehto a:n – siis kun nämä kaksi asetetaan vastakkain, eli heti kun sanot hänelle, että nyt päätät, sekunti aikaa.
Vaihtoehdot versio 3.
a) joutuu jatkamaan liittoa, jota ei ole koskaan/aikoihin halunnut, inhoamansa pettävää vaimon kanssa. Mitään yhteistä ei ole, arvot eivät kohtaa. Elämä vaimon kanssa on ahdistavaa.
b) saa pitää rakastajattaren, josta ei oikeasti tiedä muuta kuin että tämä on valmis osallistumaan pettämiseen olemalla kakkonen.
Tämä vaihtoehtoasetelma on täyttä satua, sillä jos miehen tilanne olisi vaihtoehto a:n kaltainen, hän olisi jo valmiiksi eronnut ja alkaisi uuden suhteen vasta erottuaan.
Ihan aikuisten oikeesti: mies ei tarvitse mitään ”aikaa” – sellainen vetvaaminen on puhtaasti naisten juttu. Jos ”aikaa” tarvitaan asioiden järjestämiseen (asunnon hankkiminen, talon myynti yms.), niin mies tekee sen niin, että kertoo vaimolleen eroavansa ja että nyt laitetaan asiat kuntoon.
Kaikki ”aikaa” pelaaminen on VAIN siksi, että saisi pitää molemmat mahdollisimman pitkään.
Jos olet viisas, niin sanot miehelle, että lopetatte suhteen. Sano hänelle, että soita kun olet eronnut. Jos olen vielä silloin vapaa, niin katsotaan mitä meistä tulee.
Kaikki ovat yksilöitä, mutta voin sanoa, että mies tekee tällaiset ratkaisut paljpn harkitummin ja pidemmän ajan kuluessa kuin nainen. Itse elin suhteessa naimisissa olevaan mieheen yli kolme vuotta ennen kuin hän erosi. Lasten vuoksi hänkin siinä niin pitkään tilannetta ja muutosta mietti. Pelkäsi lasten katkaisevan välit häneen. Olivat siis jo teinejä ja vanhin muuttanut kotoa pois.
Pelkkien helppojen ja hyvien asioiden sijaan on käyty läpi vaikeita asioita niitä sen kummemmin tällä palstalla eritelemättä. Tunnemme toisemme hyvin ja tunsimme jo aiemmin, ennen kuin suhde yllättäen muuttui sellaiseksi kuin se nyt on. Kyse on aikuisten ihmisten suhteesta ja erotamme kyllä rakastumisen rakkaudesta. Vaiheet on käyty läpi aika ison kipuilunkin kanssa, koska tähän kuitenkin liittyy ulkopuolisten satuttamista. Yhteenkuuluvuus ei ole minun mielipiteeni yksin vaan molemmat tuntevat niin. Puhumme paljon asiasta. Vaimoon rakkautta ei miehen sanojen mukaan ole, ei välittämistä vaan kestämistä, kun perheen hajottaminen on tietenkin vaikea päätös. Rakkauden ohella koen myös huolta. Jos itse pystyn katoamaan tästä kuviosta, jätän toisen henkisesti tyhjän päälle. Voi kun hän voisikin korjata suhteen vaimoonsa. Hän yritti kyllä, kehotin häntä, olin poissa tästä aika pitkään, mutta mikään ei ole auttanut. Ja kun kaipaamme toisiamme, rakastamme toisiamme, päädymme aina jollain tavoin yhteen. Kysymykseni koski sitä, miten paljon on annettava aikaa, vaikka varmuus toisen tunteista ja tahdosta on.
Tuskin hän jää sinun hävittyä kuvioista henkisesti tyhjän päälle, onhan hänellä perheensä! Ja vaikka kieltääkin niin onhan jotakin tunteita vielä vaimoaankin kohtaan, kun ei ole lähtenyt kokonaan mukaasi! Mistä tiedät vaikka he aikanaan esim.pariterapian kautta saisivat suhteensa kuntoon. Sinuna jättäisin tuon perheen rauhaan ja etsimään vapaan miehen. Tämä mies on jo sitoutunut muualle.
Jooo... On jo tullut harvinaisen selväksi,että rakastatte toisianne ja kuulutte yhteen kuin käsi ja kinnas.Eli eikö olisi aika nostaa kunnolla kissa pöydälle ja selvittää se asia heti kerralla,koska oma mielipiteeni on,että eikö tällä sinun salarakkaasi vaimollakin pitäisi olla vielä mahdollisuus löytää uusi ja kiihkeä rakkaus omaan elämäänsä.Te oikeastaan leikitte nyt toisen ihmisen elämällä.Vaan saatko jotain kiksejä siitä kun suhteenne jatkuu salassa? Ei mitään vastaväitteitä vaan tämän miehen täytyy nyt selvittää vaimonsa kanssa se fakta että mieheltä on rakkaus loppu ja avioliitto ei voi enään jatkua.Jos heillä on yhteisiä lapsia niin kyllä sivistyneet aikuiset ihmiset voivat järjestellä lapsien tapaamiset,hoidot jne... Lapsetkin tulevat loppujen lopuksi kärsimään sellaisessa perheessä jossa isä ja äiti eivät enään rakasta toisiaan tai tässä tapauksessa isä ei enään rakasta äitiä.Ei muuta kuin,että asia vireille nyt.
Hyvät neuvot sulla on, rakkaus2, mutta tuskin noudatetaan. Nämä tyypit piilottelevat salarakkautensa, omia maineitaan suojellen, välittämättä petettyjen, lastenkaan tunteista tai elämästä. Jos olisi rohkeutta ja selkärankaa, he toimisivat rehdisti. Mutta eipä silloin olisi päässyt syntymään isoa ongeelmaa, jonka ääressä ahdistuneena pohdiskelevat, miten lutviutua erosta parhaalla tavalla, edelleen kusettaen ja salaten omat teot ja "rakkaudet" muilta. Piipittävät "en haluta loukata ketään" ja kusetus jatkuu, kun eivät ymmärrä yksinkertaistakaan, että mitä kauemmin kusettaa sen suurempi loukkaus on kun asia vihdoin tulee ilmi.
Hei comoon - kyllä te yheen pääsette kun ukon vaimo saa tietää saa sen retaleen ihan ikiomaksi! Minkä ikäiset lapset miehellä on? Kuinka kauan olette suhteilleet salaa? Veikkaan, että vaimo jopa epäilee jotain ja ukko kieltää kaiken kotona. Ei mies lasten takia jää avioliittoon. Oletko koskaan kuullut mitä tarkoittaa syödä kakku ja säästää kakku..
Ei kannata mennä yksioikoisesti arvioimaan sellaista suhdetta, josta ei tiedä. Kyllä parisuhteessakin voi olla todella yksinäinen ja henkisesti tyhjän päällä. Joo, miehellä on perhe, mutta avioliitto ja suhde vaimoon riittäisi hänelle, hän ei pettäisi vaimoa. Pitkät rinnakkaissuhteet ovat hyvin usein syvää rakkautta. Se, mikä pitää avioparin yhdessä, ei useinkaan ole rakkaus vaan moni muu asia.
Joku tekee päätökset nopeasti, toinen hitaammin. Siihen vaikuttavat niin nykyhetki kuin menneisyyskin. Voiko sanoa, että sellainen joka pettää muttei eroa, on parempi kuin sellainen, joka pettää ja sitten eroaa?
Joku kuuntelee omia vanhempiaan ja sukulaisiaan ja jää kuolleeseen liittoon, toinen taas uskaltaa ajatella omaakin elmäänsä ja valita itselleen rakkauden.
Lasten vuoksi moni jää liittoon, jossa ei ole enää juuri muuta kuin tottumusta. Toisaalta on niitäkin rohkeita, jotka uskovat, että asiat järjestyvät. Ei mies lakkaa olemasta isä lapsille vaikka eroaisikin heidän äidistään. Valitettavasti moni nainen on loukattuna ja petettynä altis mustamaalaamaan vaikka lasten omaa isää näille, minkä vuoksi moni mies jää kuolleeseen liittoon, koska pelkää, että lapset katkaisevat muuten välit häneen. Surullista.
Elämä on siitä mielenkiintoista, ettei se ole ennustettavissa. voi käydä miten vaan. Vaikka siten, että mies eroaa, ja eron jälkeen haluaa erota myös ap:stä. Näin kävi minullekin. Rakastin kakkosmiestäni, ihan täysillä. Haaveilin elämästä hänen kanssaan. Erotessani ex-miehestä suhde "kakkoseen" alkoi ahdistaa. Huomaisin kakkosessa myös ne viat ja puutteet, joita oli exässäkin. Silloin vasta todella aloin ajatella millaisen miehen tarvitsen. Ennenkaikkea ymmärsin, etten voisi missään nimessä jatkaa entistä salasuhdetta julkisena suhteena. Halusin aloittaa täysin puhtaalta pöydältä.
Tiedän myös toisenlaisia elämäntarinoita. Kuten ystävälläni. Hän ex-miehensä kanssa naimisissa oltuaan tapasi entisen lapsuudenystävänsä "jotain tapahtui". Kolmen kuukauden miettimisen jälkeen ystäväni erosi. Meni lapsuudenystävänsä kanssa naimisiin vuoden kuluttua. Ovat nyt olleet yhdessä 15v.
Sen haluan ap:lle sanoa, että odota miehen eroa vaimostaan max. puoli vuotta. Ellei mitään tapahdu, jätä mies. Olet sen arvoinen. Ketään ei ole luotu roikkumaan epämääräisessä suhteessa, jos kerran odottaa elämältä kunnon parisuhdetta.
En haluaisi masentaa, mutta juuri tuollaisia rakkaustarinoita on pilvin pimein.Jokainen tietysti uskoo ja on varma, että justiin oma on sitä varmasti oikeanlaista.
Aniharvoin on.
http://www.menaiset.fi/keskustelu/687/ketju/rakastunut_naimisissa_olevaan_mita_teen/sivu/1
Tässä taisi mennä kaksi vuotta.
Näitä tarinoita mahtuu 13 tusinaan ja niitä tälläkin saitilla on riittänyt!
Yksi erittäin opettavainen on blogi; Solan planeetalla. Siinä kakkonen odotti sen 7-8 vuotta ja lopputulos oli katkera, surun sekä suuren tuskan täyttämä.
Mistä ihmeestä näitä hyväuskoisia salasuhteilijoita riittää?
Solan planeetalla -blogi on todella opettavainen,
Kirjoittajanainen
- eroaa hyvästä miehestä koska "rakastuu"" varattuun, jonka kanssa ppari vuotta salasuhteili naimisissa ollessaan
-vietti 7v salasuhteessa tuoden varatun miehen avoimesti omien lastensa kotiin ja elämään, eikä koskaan ole asettanut tätä kyseenalaiseksi, ilmeisesti ei ymmärrä, että satuttaisi ja vahingoittaisi omia lapsiaan sillä että pettäjäämies käy valehtelemassa viikoittain naisen lastenkin kotona
-kirjoittaa tuhansia rivejä "mä tunnen näin, mä rakastan näin, mä kärsin näin" siis pelkkää omaa tunnesoopaansa, ilman todellistä ymmärrystä omien lasten, vaimon tai avioparin lasten elämäntilanteesta. Haukkuu vaimoa, vaikka ei tunne tätä.
-uskoo sokeasti miehen kusetukset suuresta rakkaudesta, erosta, vaimon kanssa keskusteluista, asumisuserosta jne, "koska rakastaa miestä kaikesta huolimatta kaikkine vikoineen"
-tajuaa emäkusetuksen vasta kun mies kyllästyy ja haluaa itse eroon kakkosestaan
-käräyttää vaimolle vasta kun mies jätti, nyt selvisi että vaimo ei tiennyt koko 7v aikana salasuhteesta mitään. Hyvin oli äijä kusettanut perhettäänkin, eikö.
-jatkaa blogin loppuun asti oman ristiriitaisen tunnesoopansa omia uniaan "analysoiden", ajatuksissa on korkeintaan hyviä "aikomuksia" mutta ei todellisia päätöksiä tai järkeen perustuvia päätösten mukaisia tekoja, kuten ei ollut aiemminkaan.
Lopussa, pikkasen empatiaa kirjoittajalta jo löytyy, pinnallisella tasolla "mitähän se vaimo nyt tällä hetkellä ajattelee", tietenkään tajuamatta hölynpölyä siitä, miten traumaattisen, jopa lasten loppuelämän määrittelevän hyvin vaikean tunnekokemuksen eteen miehen lapset, tai edes omat lapset joutuivat, kuten vaimokin joutui.
Korjaus edelliseen Solan blogista kirjoittajalle. Minun käsittääkseni miehellä ei ollut edes niitä lapsia, jotka olisivat sitoneet avioliittoon. Mies oli täydellinen luuseri-pelkuri!
Sola oli aivan uskomattomasti höynäytettävä nainen!
Mietin usein tuota blogia alusta asti seurattuani, että miten noin fiksun oloinen nainen sortuu tuollaiseen suhteeseen. Hänen itsensä täytyy olla hyvin epävarma ja jollain lailla rikottu persoona. Sekin selviää blogista, että hänen lapsuudesta kumpuaa itsensä aliarvioiminen...
Olen itse alkanut suhteeseen varatun miehen kanssa 3 kertaa. Jokainen heistä jätti perheensä. Yksi samantien, toisella meni n vuosi ja kolmannella vajaa vuosi. Jokainen tarina on erilainen joten kukaan ulkopuolinen ei voi sinulle kertoa kuinka kauan ratkaisuihin menee, mitä ne tulevat olemaan ja mitä sitten tapahtuu. Voit tehdä vain omat ratkaisusi oman elämäsi suhteen.
Kolme perhettä hajosi ? Apua. Otitko edes jonkun miehistä ?
Voiko kukaan olla noin alas vajonnut? Kolme salasuhdetta ja vielä tulee uskottomuussaitille sitä kehumaan...
Joillekin ko. asia on myös ylpeyden aihe!! Huhhuh, on meitä todella moneksi. Tuossakin tapauksessa puuttuvat ihmisen moraalikäsitykset.
Täysin moraalitonta touhua ja ei edes yhdestä kerrasta oppinutta käytöstä. Täydyt olla täysin itsekeskeinen alapäälläsi ajatteleva ja nautit pelkästään huomiosta. Huh,..et ole tainnut ajatella sitä, että jos olisit ollut itse ollut noiden petettyjen tilalla, miltä sinusta olisi tuntunut. Minusta on hyvä kunnioittaa toisen avio/avoelämää siten, että ei lähde iskemään näitä varattuja vain oman egonsa pönkittämisen vuoksi vaan tulisi tarkkaan aina miettiä niitä seurauksia ja sitä suurta tuskaa ja surua, jonka aiheutat menemällä sotkemaan toisten elämää.
Ap. sähän laskelmoit, kannattaako sun erota itse vai ei. Eroaisit, jos tietäisit varmasti, että myös mies eroaa. Laskelmointi => rakkautesi ei ole aitoa. Ei aviomieheesi eikä myöskään tähän toiseen. Yrität itsekkäästi laskelmoiden saada itsellesi parhaan elämän ja nautinnot, muista et niinkään piittaa.
Vastaus kysyttyyn:tuskinpa tuo mies eroaa, sillä pettäjät, kokeneet, pelurit näkevät hyvin tarkalla tavalla laskelmoivien ihmisten kuoren läpi, niillä on taitoa, erittäin tarkka silmä huomaamaan muiden pelit.
Ei ap.n kirjoittama mies mikään peluri ole. Se on varmaan totta kuten tässäkin on kirjoiteltu, että mies ei helpolla lähde liitostaan, vaikka tunneside vaimoon ei olisikaan enää voimissaa. Mutta huom. on sitten niitäkin jotka ovat eronneet.
Vaikea paikka, mikä olisi viisainta. Tunneasiat kun eivät aina järjen kanssa käy yksiin. Itse en oikein usko johonkin annettuun määräaikaan. Se halu elämänmuutoksesta pitäisi lähteä mieheltä itseltään "vapaaehtoisesti" eikä painostamalla. Jos sitä ei sitten tapahdu, niin minkäs teet, niin kakkamaiselta kuin se tuntuukin.
Sanotaan, että kaikella on aikansa ja paikkansa.
Painostamisesta ei kukaan tykkää, vähiten ainakaan mies.
Tuossa joku kirjoittikin, että voit tehdä vain omat ratkaisusi oman elämäsi suhteen.
Niinhän se on.
Tiedän kyllä mitä on kun tykkää tosi paljon toisesta ja toinen on tosi tärkeä.. Ja me molemmat ollaan tahoillamme varattuja. Yhteisestä tulevasta emme ole ikinä puhuneet, siinä mielessä olemme erilainen pari kuin ap. Kuusi ja puoli vuotta meidän suhteemme on kestänyt. Jokainen suhde on oma tarinansa eikä yleispätevää neuvoa voi antaa. Päivä kerrallaan.
"Ei ´... mies mikään peluri ole.....ja me molemmat ollaan tahoillamme varattuja"
Mistä sinä tiedät millainen on ihminen jota et tunne? Mistä sinä tiedät millainen on varattu josta "tykkäät tosi paljon" peräti 6.5v, kuitenkaan koskaan asumatta tai viettämättä todellista arkea kaikkine velvollisuuksineen hänen kanssaan? Mistä tiedät miten hän hoitaa asiansa? Siitäkö, mitä hän sulle puhuu teet johtopäätöksesi? Vai siitä, millainen itse olet, luuletko toisen olevan samanlainen kuin itse olet, samoine ajatuksineen kuin itselläsikin on? Kai tiedät, että pelurit on taitavia "peilaamaan" toisen ajatuksia, peluri puhuu sinulle sitä mitä näkee sinun itsesi ajattelevan, ja tuo ajatukset ilmi, kuten haluat kuulla.
Mies jonka kanssa minä olen suhteessa, ei ole luvannut mitään mitä ei pysty täyttämään. Tämä alkaen jo puhelinsoitoista.
Emme ole koskaan puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta.
Siksi emme myöskään suunnittele ääneen mitään, koska emme sitä kumpikaan pysty täyttämään. Avioliittojemme tilanteista emme puhu juurikaan mitään. Myöskään perheittemme muista asioista puhumme erittäin vähän.
Jokainen itse tietää omat tunteensa, sitä ei pysty määrittelemään kukaan muu.
Arjen sujumisesta ei salasuhteessa tietenkään tiedäkään, eikä voi vannoa miten se arki sitten sujuisi. Niinhän se taitaa kaikissa suhteissa aluksi olla.
Se arjen puuttuminen ei merkitse silti sitä, etteikö ihmisestä voi "tykätä tosi paljon".
Tykkäämisen määrästä Mistä sä tiedät-nimimerkkikään ei voi tietää, ethän tunne meitä kumpaakaan, et minua etkä sitä toista.
Eivät kaikki jotka ovat ovat salasuhteen osapuolia ole pelureita jotka puhuvat yhdeksästä hyvästä ja kymmenestä kauniista. Vaikka on pettäjä, se ei automaattisesti merkitse, että on katteettomien lupausten puhuja.
Painoitko monta kertaa tykkää-painiketta? Jossain oli hauska nimitys näille tekstarirakastuneille, muuta en enää muista sitä.
Tietääkö tämä sun salarakkaasi vaimo,että teidän suhde on jo kestänyt 6,5 vuotta?
Ei, jos et sinä kerro.
No kannattasko kertoa!!!! V:tun H:pukit. Mikä oikeus teillä on rajoittaa yhden ihmisen elämää viemällä mahdollisuus onneen (tarkoitan salarakas pukkipässis vaimoa) Salailette suhdettanne jo seitsemättä vuotta.Aika monta vuotta olette vieneet ihmisen elämästä.Kyllä on itserakasta porukkaa SÄ ja Se sun luuuuuseri salaukkos.Sanoppa on tällä sun salaukkos vaimollaki kenties oikeus löytää uusi mies elämäänsä.Siis löytää oikea rehti mies.Miksi ette paljasta suhdettanne ja ala elää yhteistä elämäänne vaan koko ajan kusetatte muita salailemalla.Tiedän että ihmisiä on moneen junaan,mutta mä en pystyis elämään ikinä tuollaista salailu elämää.
Nää on niin nähty!!! Moni ukkomies käyttää naista hyväkseen valehtelemalla,että eroaa vaimostaan. Vaikka ei ole aikomustakaan erota vaimostaan. Luulempa,että voisit yhtähyvin ja (paremminkin ) kokea huuman jonkun vapaan miehen kans!..ja paremminkin,kun ei ole valheiden verkkoa mukana. Tällä hetkellä sait ehkä palan maistaa siitä rakkaudesta,mitä on ollut/ on miehen ja vaimonsa liitossa. Toivottavasti sydämmesi ei tule särkymään...
Nimenomaan näin se on. Ukkomies valehtelee vaimolle ja valehtelee rakastajattarelle jos suhde on salainen. Muuten ei voi ollakaan. Suhde on aina perustettu valehtelulle jos kyseessä on salarakas.
Ai että, kaikkia herkkuja se elämä tarjookin. Salasuhteilu on vähän niinkuin kermakakun syöminen, makeeta on eikä lihota. IIHAANAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!Tarttis varmaan kokeilla.
Oma tarina: olin vuosia toinen nainen, mies naimississa ja kouluikäisten lasten isä. Ei luvannut eroavansa ainakaan niin kauan, kun lapset ovat alle "mopokortti-iän" enkä sitä häneltä odottanutkaan. Tapasimme epässäännöllisen säännöllisesti, yhteyttä pidimme päivittäin. Valitsin sen elämän, sillä tunne oli vahvempi kuin omien lapsieni isän kanssa oli ollut aikoinaan, liitto päättyi jo ennen tätä toista "juttua". Otin sen, mitä oli saatavissa mieluummin kuin elin ilman tätä miestä.
Sitten tuli päivä, jolloin mies kysyi, että haluaisinko hänet "kokonaan"? Hetkeäkään en empinyt vastatessani kyllä eikä mies empinyt vastauksen kuultuaan. Erosi ja järjesti asiansa ja elämänsä uudelleen niin, että meistä tuli pari. "Julkinen" parisuhteemme on kestänyt sekin jo vuosia enkä edelleenkään ole joutunut katumaan tälle tielle lähtemistä.
Meille tänne et varmaankaan tulisi edes kertomaan jos suhde ajautuisi puihin, muista uusiosuhteiden ongelmista puhumattakaan. Meistä jokainen tietää, että vastoinkäymisiä riittää, kun lähipiirille ja ystäville paljastuu salasuhteijoiden kieroilu.
Elämä on usein kaukana tuosta onnen auvoisuudesta!
Tunnen muutaman ykköstyneen, joka häpeää asemaansa.
Näitä keskusteluja kun lukee, niin huomaa ihmisten erilaisen suhtautumisen moraaliin. Se mikä suurella osalla kuluu peruskasvatukseen, näkyy joillakin olevan hyvin puutteellinen.
Hei mitä jeesustelua sentään. Jokainen suhde voi ajatua puihin, alkoi se sitten millä tavalla tahansa. Jokainen perhe voi hehkuttaa onneaan tai suruaankin, oli se sitten sinkku, yksinhuoltaja, uusioperhe tai muu sellainen.
Jessus teitä pahanilmanlintuja.
Alkuperäisen jatkokommentteja kysyjille. Lapset ovat kouluikäisiä, vaimo tietää että mies rakastaa toista. Pidämme yhteyttä kaikin mahdollisin tavoin, se ei rajoitu mihinkään tai mitenkään. Näemme usein. Hyväksi isäksi itsensä kokeman ihmisen tuska on käsin kosketeltavaa. Ja olen oikeasti itse eroamasss. Hän on pohtinut eroa ja sen järjestämistä jo jonkin aikaa.
Hyvä isä ei nussi vaimonsa lisäksi muita. Huonompaa isää lapsella ei voi olla kuin lapsen äitiä pettävä isä, joka pettää vaimonsa lisäksi myös lapsensa. Myös minun mieheni kertoi kakkoselleen kuinka oli vuosia suunnitellut eroa ja kuinka ei ole minusta enää pitkiin aikoihin välittänyt. Niinpä vaan itki ja vannoi rakkauttaan, kun kiinni jäi. Voihan sitä mies haaveilla uudesta paremmasta elämästä uuden naisen kanssa, mutta haaveeksi ne useimmiten jää.
Kyllä voi olla lapsella huonompi isä, kuin sellainen pettää. Nimittäin väkivaltainen mies on paljon pahempi.
Sillä, että petti sinua ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö voisi olla hyvä isä. Vai onko sinun mielestäsi hyvä isä sellainen, joka juoksee pää kolmantena jalkana omissa riennoissaan - tekee pitää työpäivää ja sen päälle vielä harrastukset ja työillanvietot ja lapset saavat ehkä yhden viikonlopun kuukaudessa isänsä aikaa ? Mutta pakkohan hänen on olla hyvä isä, kun ei petä sinua...???
Ihan sama juttu kuin sekin, että ihminen on hyvä puoliso, vaikka olisi suustansa miten "paha" hyvänsä ja dissaisi kumppaninsa totaalisesta - kunhan vain ei petä...
EI VARMANA TIEDÄ! YHTEYDENPITO ON SALATTU VAIMOLTA MYÖS.
Mikään tuossa sagassa ei ole totta. Vaimo ja sinä olette molemmat kusetettuja.
Vaimo tietää ja mistäkö itse tiedän? Siitä että vaimo on ollut pitkin matkaa yhteydessä minuun. Ollaan käyty aika mielenkiintoisia keskusteluja ja vähän itkettykin yhdessä
En usko! Se on liikaa jo petetyltä vaadittu, että alkaisi kakkosen kanssa kaveeraamaan. Puolin ja toisin, vaikuttaa keksityltä tai sitten molemmat ovat usyhtä höynäytettäviä(lue uunoja)..Kukaan fiksu nainen ei keskustele puolisonsa salarakkaan kanssa yhtään mitään. Sehän on itsensä alentamista jonkun leväperäisen tasolle!
Heips! Minulla on miesystäväni kanssa varmaan menossa tuo mietintävaihe. Nyt olen pystynyt olemaan hänelle viestittämättä.Kahteen kuukauteen en ole mitään hänestä kuullut. Tiedä onko hyvä vai huono, mutta kaipaan häntä ihan kauheasti.
Meillä sopassa toinen naisystävä, joka kynsin hampain pitää miehestä kiinni, vaikka olemme monta kertaa ns kärähtäneet. Nainen siis tietää meistä kun ollaan saman pöydän äärellä juteltukin asioista.
Miehestä ei saa selvää erkkikään. Puheittensa mukaan haluaa päästä tuosta naisesta irti, mutta kun nainen kuulemma tulee takaisin aina väkisin ja alkaa hääräilemään. On omien sanojensa mukaan on itse ihan täysi lapanen, kun ei ilkeä korottaa ääntään. Tässä tapauksessa sekään ei enää riitä, sillä ollaan puhuttu lähestymiskiellosta. Kun lähdin kävin miehen luona kääntymässä sanoen, että haluan nähdä minkälainen mies minulle on valehdellut. Vastasi, että ei ole mitään valehdellut vaan kaikki on totta.
No kaksi kuukautta on kulunut ja miehestä ei ole mitään kuulunut. Kun puhutaan tästä miehestä, aikaa on kulunut liian vähän. Odottelee jospa minä vaikka viestittäisin. Saa odottaa nyt tuomiopäivään saakka. Minä odotan vastavuoroisesti ja toivon, että tämä olisi ollut oikeaa rakkautta kuitenkin. Omalta puoleltani kyllä, mutta miehen puolelta... aika näyttää jos näyttää.
"kun nainen kuulemma tulee takaisin aina väkisin .." Luehan ite, uudestaan.
"Minä odotan.." Aattelepa ite, uudestaan.
Et ilmeisesti ymmärrä, että pettävä isä pilaa lapsen elämän yhtä varmasti kuin se, joka tekee pitkää työpäivää, ja paljon varmemminkin. Pettävän isän lapset elävät petetyn äidin painajaisessa, siinä samassa helvetissä missä äitikin. Jokaista sanaa epäillään valheeksi ja jokainen sana on valhe. Sen ne lapset oppivat, valehtelemaan, pettämään ja epäilemään. Pahimmassa tapauksessa pettävä vanhempi käyttää lapsia valheensa jatkeena. Mikä on sinun miehestäsi huonompi isä kuin se, joka pilaa lapsen oman elämän ja tulevaisuuden?
Pettäminen on väkivaltaa lasten äitiä kohtaan. Katkera äiti ei voi edes olla lapsilleen paras äiti. Usein isän pettäminen johtaa jossain kohtaa äidin katkeroitumiseen. Mitä pitempään isä salasuhteilee äidin selän takana sen likaisempi erosta tulee ja sitä enemmän siinä kärsii muutkin perheen jäsenet.
Haaveilla paremmasta elämästä? Silloin on kyllä syytä lähteä ja tehdä haaveista totta. Miksi kärvistellä ja haaveilla muusta. Se ei ole reilua ketään kohtaan. Minulla ei ainakaan vaimona olisi mikään voittajafiilis tilanteesta. Eihön mies jätä lapsiaan vaan rakkaudettoman liiton silloin, jos vaimo on tarpeeksi fiksu antaakseen miehensä etsiä ja kulkea sen paremman parisuhteen perässä.
Kyllähän sitä mies haaveilee vaikka parinsadan tuhannen mersusta, mutta ei se sitä kuitenkaan osta. Eikä edes oikeasti halua, mutta haaveileepa joskus.
kun paljastu pitkä salainen suhde ollessani aviossa, eli miehellä oli vuosia ollut jo toinen. Ihmettelinkin miksi meillä oli niin vaikeaa, eli hän eli jo omaa elämää toisen kanssa.
Mutta, sinä aikana minäkin tulin siihen tulokseen, että en kestä Ja kun totuus paljastui, mies itki, ettei ollut tosissaan toisen naisen kanssa,toinen nainen taas sanoi, ettei jätä suhdetta.
Minä sanoin, jatkakaa vaan ja erosin. Annoin aikaa pari vuotta miehelle, tehdä valinta ja hän jatkoi tapailua.
Eli mies voi olla niin sidoksissa kumpaankin lopulta ja joko vaimo tai kakkonen lopettaa suhteen.
En olisi voinut elää sen miehen kanssa enää ja hyvä kun kakkonen otti hänet omakseen.
Mulla on ollut suhde ukkomieheen 3 vuotta. Itsekin olen naimisissa, muta asutaan erillään nyt. En KOSKAAN ole salarakkaalta kysynyt hänen eroomisestaan enkä muutenkaan kotiasioista. Nyt kesällä hän alkoi puhumaan omasta erostaan ja mä pakenin paikalta. En halua olla tekemisissä millään tavoin tämän prosessin aikana. Jääkööt kotiin tai lähtekööt sieltä, tehkööt oman päätöksensä, mutta valitusta tästä tilanteesta en meinaa kuunnella.
AP, miksi oma suhteesi on kariutunut? Onko teillä lapsia ja minkäikäisiä?
Kannattaa miettiä sitä mitä olet itse viemässä uuteen suhteeseen... kiikutatko samat ongelmat mitkä ovat tuhonneet edellisen liittosi.
Omat lapset tietenkin mutkistavat asiaa lisää...
Alkuperäiselle kysyjälle haluan kertoa oman tarinani. Tarinan jolla ainakin tositaiseksi on onnellinen loppu.
Tapasin nykyisen mieheni, kun olimme molemmat vielä tahoillamme naimisissa. Olimme samassa työpaikassa ja ystävystyimme, pikkuhiljaa rakastuimme. Puoli vuotta ensisuudelma jälkeen päädyimme samaan sänkyyn, tässä vaiheessa jo kumpikin oli myöntänyt rakastuneensa. Aika pian tuon jälkeen itse erosin, liitto oli ollut katkolla jo ennen kuin edes ihastun tähän uuteen.
Mies heräsi tuossa kohden miettimään omaa tilannettaan tarkemmin, halusi vähän aikaa ajatella ja jäsentää ajatuksiaan. Sanoi rakastavansa ja että haluaa olla kanssani, mutta ei ollut varma pysyykö lasten takia eroamaan. Hyväksyin tämän, lupasin että puoli vuotta jatketaan samaan tapaan, tavataan kun pystytään n. pari kertaa viikossa muutama tunti kerrallaan, ja samalla mies käy ajatuksensa läpi ja tekee päätöksen jatkosta.
Meni 4kk ja mies sanoi että on päättänyt erota, mutta että eron valmistelu vie aikaa, että vaimon kanssa ei mene riitelyksi, lasten huoltajuudesta ja muusta pitää saada sovittua sovussa... Tässä vaiheessa epäilin että ei mies saa eroaan hoidetuksi, alkoi kuulostaa niin klassiselta tapaukselta. Mutta niin vain kävi, että puoli vuotta tuosta mies sai eropaperit tehtyä.
Siitä 3kk kuluttua muutimme yhteen ja menimme kihloihin ja sen jälkeen aika pian naimisiin. Nyt yhteiseloa takana 2 vuotta ja olemme edelleen maailman onnellisin pari, siltä ainakin tuntuu ;-)
Edelliseen korjaus, eli virallisen eron astuttua voimaan meni tuo 3kk ennen kuin muutimme yhteen :-)
Ja niin vain täällä uskottomuuspalstalla olet.
En tiennyt tällaisen palstan olemassa-oloa ennenkuin tulin petetyksi.
Taatusti se joka on pettäjä tai kokee petturuuden "eksyy" tänne, joten kumpiko olet?
Huvikseni en minä ainakaan näitä surullisia, halveksivia ja osin inhottavia tarinoita selaisi...
Maailman onnellisimman parin osapuolena en todellakaan olisi täällä lukemassakaan.
Että lehmätkin lentää...
No, eiköhän 4 6 kirjoittajalla ollut sen verran omakohtainen kokemus, että voihan sitä vielä uskottomuuspalstallakin vierailla.
Ei siinä minun mielestäni mitään feikkiä ole ko.kirjoittajan puolelta ole.
Hienoa, että näitä onnellisiakin tarinoita löytyy, vaikka alku ei olisikaan kahden sinkun rakastuminen.
Älä kehtaa. Ihanko vasta petetyksi tullessasi muka löysit suomi24:n? Mun mielestä täällä on todella hyviä kirjoituksia ja näkökulmia. Avartavaa lukea, vaikka ei omalle kohdalle tilanne sattuisikaan. Oppii, ettei maailma ole niin mustavalkoinen kuin luulee.
Hienoa, että salasuhteena alkanut suhde kukoistaa ja voi hyvin. Mä uskon, että tuollaisia salassa alkaneita suhteita on pilvin pimein. Turha sanoa, että pettää se suakin. Ei voi tietää kukaan sitä. Petetyksi voi tulla myös puhtaalta pöydältä alkaneessa suhteessa. Niinkuin sullekin on käynyt. Vai miten teidän suhde alkoi?
Jos vakka on kantensa löytänyt, niin ei muuta kuin onnea jatkoon 4 6
Halusit tulla kehumaan asiaa ihan peräti uskottomuuspalstalle, jossa tiedät voivasi satuttaa kirjoituksellasi kaikkia petettyjä. Ei kovin fiksua...
Muutenkin olen huomannut, että tänne kerääntyvät nämä toisten parisuhteissa siipeilevät, onnettomat ja peloissaan olevat naiset. Ei se kakkosuuskaan kovin auvoa taida olla loppuviimein. Se suhteen epävarmuus tekee näköjään ilkeäksi kuten myös katkeraksi.
Uskon, että palsta on alkujaan tarkoitettu pettäjien ja petettyjen ajatuksien ja kokemusten vaihtoon.
Avo-ja avioeropalsta tarjoaa paljon aikuismaisempia keskusteluja! Täällä näitä lukiessa tulee vain vihaiseksi...
Kakkosten mellastuskentäksi on koko saitti muuttunut! Kiitetään ja kehutaan toisiaan, kun on taas saatu yksi parisuhde rikki ja perhe onnettomaksi! Hyi, hyi...
Älkää lyökö viestintuojaa. sana on netissä vapaa kaikilla. Tämä palsta on opettavainen, kanava kaikkien osapuolten ajatuksiin.
Tiedoksesi: tämä uskottomuus -palsta on minulle harrastus tai viihdettä. Ihan siinä missä avioero -ja parisuhde palstakin. Huvitan itseäni lukemalla myös muita palstoja kuten raha, asuminen jne Mihin nyt sattuu olemaan pätkä aikaa päivästä.
Onnellisuus on hyvin suhteellinen käsite. Moni kokee itsensä onnelliseksi, mutta se ei todellakaan estä sitä, etteikö ongelmia olisi. Itseasiassa jokaisen elämään mahtuu tukullinen ongelmia, surua ja murhetta, mutta myös iloa, onnea ja riemua. Elämänkokemukseeni pohjaten sanoisin, että mitä enemmän "elää", pistää itsensä likoon, tapaa erilaisia ihmisiä ja juttelee heidän kanssaan, sitä enemmän kohtaa ongelmia, vaikeuksia ja sitä herkemmin iloitsee ihan pienistäkin asioista.
Kaikki on kiinni loppujenlopuksi omasta asenteesta. Olen kyllä tavannut ihmisiä, jotka kiittävät kakkosta, joka sai vaimot aukaisemaan silmänsä ja pääsivät vielä samantien miehestä eroon. Useinpien ystävien ja tuttavien mielestä perhe on ollut onneton ja parisuhde rikki, jos toinen kuljeksii vieraissa. Hankalampi juttu tietysti, kun uskoton osapuoli on nainen. Miehet ovat niin romanttisia höpsöjä, etteivät millään raaskisi erota uskottomista vaimoistaan :). Monenmoista kertaa olen todistanut tämän. kyllä se ero lopulta tulee, mutta vasta vuosien päästä.
Kakkoset ovat raukkaparkoja.Vailla isän tukea kasvaneita moraalittomia hutsuja.Ei ole esimerkkiä täysipäisestä miehestä lainkaan.Vaan tuntuu niin ihanalta särkeä toistenkin onni.
Pitäisssikö yhteiskunnan tulla jotenkin näitäkin luusereita vastaan?Rinnastan oireyhtymästä kärsivän pikavippien kategoriaan.
Särkeä onni? Pah. Jos se miehesi luuhaa vieraissa, ei siellä mitään särjettävää onnea jäljellä ole ollut. Ja etkö usko rakastumiseen?
En usko, vaan lihan himoon, ihan varmasti.
Mieshän lähtee panemaan vosuja kun ei oma anna, sitähän täällä toitotetaan.
Pikkujoulu-aika tulee taas, olkaa valmiina, lankatkaa kenkännekin...
Lihan himosta ne ukot vieraiden perässä juoksee. Tuo on totta. Mutta eikö kotona ole tarpeeksi hyvää lihapataa tarjolla, kun niin pitää tehdä? Kyllä se vaan pettäjä on, joka liiton rikkoo. Ei kukaan vieras ihminen. Vaikka petetystä tuntuisi miten hyvältä ja oikeudenmukaiselta vierasta syyttää, niin totuus on se, että pahin pettäjä nukkuu sun vieressä. Ei onnea kukaan ulkopuolinen särje. Milloin se menee sunkin kaakkuun? Vieritetään vastuu oman parisuhteen onnellisuudesta/onnettomuudesta vieraan ihmisen harteille. Naurettavaa.
Kiitos taas vinkistä. Pikkujoulujen aikaan kapakkaan luuhaamaan pikkumustassa ja varmasti tulee seksiä ukkomiehiltä. Paitsi taidan jättää väliin. Ne on niin helppoja saada sänkyynsä, mutta eivät tarjoa minkäänlaista haastetta. Ihan eri maata kuin vapaat.
Varmaan kaikkien jakomäkeläisten raamaattu, tämä saitti.
Elämässä toimii vain ja ainoastaan karman laki.Mene vieraisiin ja herää jskus siihen todellisuuteen, että vaimosikin meni.
Minne rakkaus katosi?Tyhmyyteesi.Siihen, ettei sinulla ollut arvostelukykyä.
Mene vieraisiin ja herää joskus myös siihen todellisuuteen että minkä taaksesi jätät sen edestäsi löydät.
Saa nähdä mitä eräälle"rakastuneelle varatulle naiselle" sittemmin eronneelle, erossakaan ei kärynnyt, sittemmin jatkoi "rakkaussuhdettaan" joka kas päättyi nyt käy. Kas kun käräytän nyt exälleen. Eipä tiennyt kusetettu ex, kenestä erosi, niin viattomasti nainen esiintyi, hyvänä äitinä jne.
Saa nähdä miten huoltajuusoikeudenkäynnissä nyt käy, kun mun kaikki tiedot ehkä leviää tuomarin eteen, tästä "hyvästä äidistä" joka kovasti "piilotteli salarakastaan" ennen ja jälkeen eronsa, niin kovasti piilotteli että salapari ei uskaltanut tupakalle ulkona yhdessä käydä...Ei auta, ilmi tulee.nyt. kaikki.
Tuskin tuomareita kiinnostaa, kenen kanssa äiti panee. Kyse on pelkästään lasten hyvinvoinnista ja huoltajuudesta. Aika ikävä ihminen olet, jos nyt käyt kertomaan eksälle, millainen puoliso hänellä oli. Ei vaan kuulu sulle ulkopuolisena nuo asiat. Vai oletke se petetty, jonka puolison kanssa ko nainen vehtasi?
En arvuuttele, mikä tuomaria kiinnostaaja miten päättää, mutta tuskin on eduksi, jos "parisuhteen huonon tilan vuoksi" eronsa selittänyt äiti tuo salarakkaansa lapselleen keskellä yötä näytille ja yöpymään oman lapsensa kotiin heti ensimmäisenä yönä kun muutti yksin, vieläpä humalassa. Olenpa ikävä ihminen, mutta tuon tämänk julki.
Huomautus: aika marginaalinen osa tuo salarakastaan lapselleen keskellä yötä näytille ja vielä humalassa. Ja eikö lapsen pitäisi olla yöllä nukkumassa ja hoitaja hänen kanssaan kotosalla, jos kyseessä on pieni lapsi? Ei kai lasta sängystä ylös kiskota katsomaan tuota näytille tuotua ihmistä?
Nuoret nyt hyvinkin ymmärtävät, että vanhemmallekin saattaa joskus käydä ns vanhanaikaisesti. Bilettämisen jälkeen aamiaispöydässä on yllätyshenkilö.
Hyvin monet naiset, kuten sinäkin "nainen kysyy" sekoittavat rakastamisen/rakastumisen ja parisuhteen. Asiahan on niin, että ihminen voi rakastaa ja rakastua oli sitten vapaa tai varattu. Rakkaus on mahdollista myös ilman parisuhdetta. Monet myös ajattelevat rakkaudesta aivan eritavoin. Joidenkin mielestä rakkauden kohde pitää valloittaa itselleen, hinnalla millä hyvänsä. Toiset kokevat rakkaudeksi juuri sen, ettei hamua etenkään varattua ihmistä parisuhteeseen, vaan joko tyytyy salarakkaan osaansa tai sitten jättää varatun.
Muista, ettei mikään ole varmaan, paitsi epävarma. Vaikka mies eroaisikin, niin myös te voisitte erota. Ehkä hyvinkin pian miehen eron jälkeen. Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Et tiedä edes itsestäsi sitä miten tunteesi muuttuvat. Siksi parisuhteessa täytyy ottaa lukuun tunteiden lisäksi myös järki ja tahto. Miettiä esim. tahdonko olla salasuhteessa varatun kanssa, onko siinä mitään järkeä. Sopiiko salasuhde omiin arvoihini, rikkooko se omia rajojani.
"Meistä molemmista tuntuu, että kuulumme yhteen, että olemme tunteneet toisemme aina. "
Tämä on ihan huuhaata. Ihminen voi tuntea kuuluvansa yhteen monen ihmisen kanssa, vaikkei halua, no ei kyllä oikein voikaan, ryhtyä parisuhteeseen kaikkien kanssa.
"vaan joko tyytyy salarakkaan osaansa tai sitten jättää varatun"
Tuosta tuli mieleen, että valinta on loppujen lopuksi helppo, joko tai. Aloittaessaan suhteen varatun kanssa voi joko jatkaa sitä, juuri sellaisena kuin se on, eli suhteena varattuun tai jättää varattu. Nämä ovat ainoat realistiset vaihtoehdot, tässä ja nyt. Huominen ei tosiaan ole ennustettavissa.
Ap esittää koko joukon kysymyksiä, joihin kukaan ei voi vastata ja jotka perustuvat haaveisiinsa, mielikuviinsa elämästä ko varatun miehen kanssa. "Rakkaus tekee sokeaksi" ei ole ihan tuulesta temmattu lause, vaan siinä on vinha perä.
"valinta on loppujen lopuksi helppo, joko tai"
Juuri näin, ehdottomasti. Usein vain jäädään, kuten tässäkin, ehkä vuosiksi roikkumaan joko-tain välimaille-, haaveillen, miettien ihanaa tulevaa sitku-elämää. Harmi vain, että elämä on juuri nyt ja tässä. Ihminen tuhlaa hyvinkin usein vuosia elämästään miettien menneitä ja mielessään haaveillen tulevaisuudesta, joka ei koskaan tule. Ainakaan sellaisena kuin haaveilee. Vaikka lopulta vuosien päästä ap:nkin mies eroaisi, niin suhde miehen kanssa muotoutuisi todennäköisesti hyvinkin erilaiseksi kuin ap ajatteli (vuodet).
Niin jäi sanomatta, että tuo roikkuminen näiden kahden joko-tain välimaastoon merkitsee sitä, ETTEI helppoa valintaa suoriteta, koska ei itse kyetä. Se on ongelma ja tämä ongelma on ap:n korvien välissä.
Kaikilla kakkosilla tämä helvetin samat vetoomukset ja itkut.
Ihan sama minulle mitä itkevät. kaikki on olevinaan (oman ajan onkin) paljon hehkuvampaa kuin IKINÄ kellään muulla. Perhe, vaimo, lapset ja suku saavat kenkää.
Jos kuuluisitte yhteen, olisitte jo yhdessä! Elämä on välillä vähän kliseistäkin, mutta kirjoituksessasi kliseitä oli liikaa.
- olen rakastunut varattuun mieheen ja hän minuun.
- Olen yrittänyt päästä pois tästä vaikeasta tilanteesta, mutta jokin vetää meidät aina takaisin toistemme luo.
- Hän ei voi antaa minun olla, minä en pysty myöskään jättämään häntä.
- Mies haluaa lähteä omasta avioliitostaan, vaikka ei ole siihen vielä pystynyt.
- Pääsyynä ovat hänellä lapset.
- Haluan olla onnellinen, rakastaa ja olla ihmisen kanssa yhdessä päivittäin.
- Meistä molemmista tuntuu, että kuulumme yhteen, että olemme tunteneet toisemme aina.
- En uskonut, että tekisin mitään tällaista
Ap kirjoittaa , maailman upein pari on löytänyt toisensa, on kaksi vastarakastunutta. Ihanaa.
Ja lopuksi ap kysyy MEILTÄ:
paljon aikaa mies tarvitsee, että pystyy lähtemään? "
Miten on niin, että se maailman upein, rakastunut mies ei itse osaa aplle vastata näin yksinkertaiseen kysymykseen? Miksi pitää tuntemattomilta tulla netissä kysymään? Sillä kukaan ei kommunikoi niin hyvin kuin vastarakastunut pari toisilleen.
Voi luoja naisten logiikka....