Minulla elämä ei ole oikein mennyt niin kuin piti. Valmistuin pari vuotta sitten maisteriksi enkä löytynyt sopivia töitä. Opiskelujeni ohessa tehdyt työt eivät tukeneet nykyistä tutkintoani riittävästi, minkä takia haastavamman työn hankkiminen oli hankalaa.
Sitten sairaistuin psykoosiin noin pari kuukautta sitten. Tuntuu, että elämä on jotenkin pysähtynyt 26-vuotiaana. Minulla on hyvä verkosto enkä ole sosiaalisesti yksin, mutta tämä työttömyys on alkanut ahdistaa. Tuntuu, että kaksi vuotta työttömänä ollutta ei huolita minnekään, kun on niin nuori. Kyllähän se CV:ssä paistaa, että jotain on mennyt pahasti vikaan.
Onko jollain vastaavia kokemuksia ja kuinka sitten lopulta kävi.
Sitten sairaistuin psykoosiin noin pari kuukautta sitten. Tuntuu, että elämä on jotenkin pysähtynyt 26-vuotiaana. Minulla on hyvä verkosto enkä ole sosiaalisesti yksin, mutta tämä työttömyys on alkanut ahdistaa. Tuntuu, että kaksi vuotta työttömänä ollutta ei huolita minnekään, kun on niin nuori. Kyllähän se CV:ssä paistaa, että jotain on mennyt pahasti vikaan.
Onko jollain vastaavia kokemuksia ja kuinka sitten lopulta kävi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
20 vuotta työttömänä eikä mitään ongelmaa. Olisin takuulla katkera jos olisin tyhmyyksissäni tuhlannut elämäni töihin.
Tässä on nyt 2 vuotta työttömyytä takana 28-vuotiaana. Tätä ennen aukoton CV, inssin paperit taskussa, armeijat käyty ja yleensäkin ottaen perusjutut oli hanskassa. Ikävä kyllä perinteinen "normaali, ahkera, heteromies" -tyylinen ajattelu ei yksinkertaisesti enää riitä nykypäivänä. Pitää olla "sopiva" tai paras.
Opinnot, työelämä ja eläke on ummehtunut näkemys siitä miten elämän pitäisi mennä. Nykyään tehdään lyhyitä työputkia, harrastetaan ja kouluttaudutaan aina uudelleen. Lystin maksaa valtio. Mihinkään ei sitouduta, ei edes omaan perheeseen tai ystäviin. Uusi ajattelutapa pitää vain kyetä hyväksymään tai putoat rattailta.
Samoja fiiliksiä täälläkin. Ennen opiskelemaan lähtöä minulla oli selkeä suunnitelma siitä mitä haluan ja miten pääsen kyseiseen lopputulokseen. Maisterin paperit hankin suunnitelman mukaan, mutta siihen se pysähtyikin. Oman alan töitä ei ole ja työkokemustakin niin vähän, etten pääse oikein mihinkään hommiin. Nyt vajaa pari vuotta työttömyyttä takana, josta puoli vuotta työelämävalmennuksessa. Eihän se hyvältä CV:ssä näytä.
Eniten ehkä ahdistaa se, että minulla on edelleen ihan toteuttamiskelpoinen suunnitelma, mutta pelkään lähteä toteuttamaan sitä, koska se edellyttäisi muuttoa ulkomaille. Paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko eivät ainakaan helpota tilannetta. Tällä hetkellä tuntuu että olen täysin jumissa ja jotain pitäisi tapahtua että pääsisin taas liikkeelle.
Olen kyllä muuten ihan tyytyväinen elämääni, pelottaa vaan että tämä työttömyysputki pilaa kaikki tulevaisuuden mahdollisuudetkin. Toisaalta tiedän ettei elämä voi tällaisena jatkua loputtomiin, vaan kyllä se lähtee siitä taas kulkemaan. Pitää kai vaan yrittää pysyä positiivisena.
Tsemppiä sulle! Täysin samalta tuntuu täälläkin, vaikka usein helpottaa juuri se tieto, että niin moni muukin on samassa tilanteessa. Vaikka onhan se melko järkyttävää, että sellainen asia voi "helpottaa".
Itse olen nyt ollut vasta vuoden työttömänä maisteriksi valmistumisen jälkeen. Tai no oli mulla 2 kuukauden määräaikainen työ keväällä, josta ei sitten poikinutkaan enempää, kun ei ole resursseja ja aiotaan jatkossa kierrättää pidempään määräaikaisena olleita jne.
Työhakemuksia laitan noin yhden viikossa, ja niihin panostan oikein kunnolla. Tiedän mitä osaan ja minulla on mielestäni jopa vähän kokemustakin omalta alalta tai ainakin edellisistä töistä koottua relevantihkoa kokemusta, jota voisin varsin hyvin kehittää eteenpäin. Enkä edes vaadi työltä kovin paljoa, en siis hae mitään johtajien ja yliasiantuntijoiden paikkoja.
Useimmiten pystyn pitämään optimistisen asenteen ja uskomaan, että kyllä se vielä nappaa, on se sitten määräaikainen tai joku muu työ. Mutta tänään oli tuo usko taas koetuksella kun sain vastauksen eilen lähettämään työhakemukseen. Tuohon työhön oli hakuaikaa vielä kolme päivää, mutta jo tänään sain vastauksen, että hakuprosessi on edennyt enkä tullut valituksi. Ylläri. Siellä on taas joku jo valmiiksi valittu ja aivan kuin kiusallaan laitettu tehtävä julkiseen hakuun.
Tästä lähtien ajattelin hakea töitä vain muulla tavalla kuin julkisen haun kautta löytyvistä paikoista. Tästä työkkärissäkin muistuttivat, ja siihen oli kyllä pakko kommentoida, että joka ikinen kerta kun johonkin soittaa ja kysyy asiasta, vastaus on että "sori, ei oo rahaa" tai "ei me voida ketään palkata". Eikä asiaa helpota yhtään se, että vastaaja on monesti kireä ja kiireinen ja vielä useammin tyly ja ilkeä.
Kannattaa oman mielenterveyden turvaamiseksi harkita esim. vapaaehtoistöitä, erilaisia kursseja (joista työttömät varmaankin saavat aika hyvin alennuksia), ilmaisia koulutuksia tms. Osan näistä voi varmasti lisätä CV:n tyhjiin kohtiin, niin ainakaan aktiivisuuden puutteesta ei voida syyttää.
Minullakin kävi aikanaan suunilleen noin, että valmistuin nuorena maisteriksi ilman työkokemusta, enkä sitten työllistynytkään vaikka olin niin luullut. Olin vuoden työtön kunnes lähdin tekemään toista tutkintoa. Kolmantena vuonna tajusinkin vielä muuttaa suunnitelmia ja käydä opettajan opinnot ja siitä sitten heti työllistyinkin.