Olen pohtinut tässä että mikä/mitkä asiat johtavat pettämiseen? Itse olen nuori nainen ja olen onnellisesti kihloissa rakkaani kanssa ja asumme yhdessä. Itse olen sitä mieltä, että
en koskaan varmasti petä kumppaniani. Kumppaniani on petetty aiemmissa suhteissa,
joten se olisi hänelle erityisen kamalaa. Meillä on kymmenisen vuotta ikäeroa ja tottakai
mietityttää että kuinka seksielämämm käy kun olemme hieman vanhempia. Minä olen
aina ollut aika halukas ja aktiivinen seksiasioissa. Aiomme hankkia lapsen lähivuosina
ja ehkä sitten sen jälkeen menemme naimisiin. Monellako lapsen saaminen on johtanut
parisuhteen laatuun negatiivisesti? Tällä tarkoitan kanssakäymistä ja yhteistä aikaa sekä
läheisyyttä.
Ihan vaan pohdin mitkä asiat ovat sinun parisuhteessasi johtaneet pettämiseen ja
voiko sen välttää taikka estää jollakin tavalla? Onko pettämisen halu niin kova,
että sitä ei voi estää? Oletko katunut pettämistä myöhemmin?
Tietysti en ketään kritisoi pettämisestä, sillä se on ihmisillä aika yleistä ja
se on varmaan osittain onnen ja läheisyyen tavoittelua, kyllähän kaikki tahtovat
olla onnellisia. Voisin itse harkita antavani miehelleni anteeksi, jos hän joskus
pettää. Hän on aiemmassa suhteessa pettänyt kostoksi. (Lähemmäs 10 vuotta sitten)
en koskaan varmasti petä kumppaniani. Kumppaniani on petetty aiemmissa suhteissa,
joten se olisi hänelle erityisen kamalaa. Meillä on kymmenisen vuotta ikäeroa ja tottakai
mietityttää että kuinka seksielämämm käy kun olemme hieman vanhempia. Minä olen
aina ollut aika halukas ja aktiivinen seksiasioissa. Aiomme hankkia lapsen lähivuosina
ja ehkä sitten sen jälkeen menemme naimisiin. Monellako lapsen saaminen on johtanut
parisuhteen laatuun negatiivisesti? Tällä tarkoitan kanssakäymistä ja yhteistä aikaa sekä
läheisyyttä.
Ihan vaan pohdin mitkä asiat ovat sinun parisuhteessasi johtaneet pettämiseen ja
voiko sen välttää taikka estää jollakin tavalla? Onko pettämisen halu niin kova,
että sitä ei voi estää? Oletko katunut pettämistä myöhemmin?
Tietysti en ketään kritisoi pettämisestä, sillä se on ihmisillä aika yleistä ja
se on varmaan osittain onnen ja läheisyyen tavoittelua, kyllähän kaikki tahtovat
olla onnellisia. Voisin itse harkita antavani miehelleni anteeksi, jos hän joskus
pettää. Hän on aiemmassa suhteessa pettänyt kostoksi. (Lähemmäs 10 vuotta sitten)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin ja lisäksi, mikä saa jäämään onnettomaan suhteeseen/liittoon jos
olet jo ajautunut pettämään, miksi eroaminen on vaikeaa, vaikka
suhteesta ei enää kumpikaan mitään saa?
No itse olin samassa tilanteessa aikoinaan ja kaikki näytti ruusuiselta. Ei olisi tullut mieleenkään pettää kumppaniani. Mutta naimisiin menon jälkeen ostimme talon ja vaimo tuli raskaaksi. Raskausaika ei ollut helppo. Lapsen tulo vaikutti ainakin meihin suuresti ja minun oli kaikista yrityksistä huolimatta pakko käydä vieraissa (maksullisissa). Lopulta koin etten enää voinut elää valheellisessa suhteessa ja päätdyimme eroon.
Kaikesta huolimatta toivotan Teille onnea ja menestystä. Aina kannattaa keskustella kumppanin kanssa ja vaalia suhdetta. Meillä se ei onnistunut mutta monilla se onnistuu. Mukavaa syksyn jatkoa!
Kiitos vastauksestasi. Ymmärrän kyllä aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
En tuomitse ketään pettämisestä, koska kyllähän siihen yleensä hieman ainakin
vaikuttaa se kumppanikin, suhde on aina kahden kauppa ja eihän kukaan pettäisi,
jos olisi suhteessaan onnellinen. Itse pelkään tuota, että joku kaunis päivä
sitä vain huomaa, ettemme ole enää läheisiä, emme harrasta seksiä ja että
emme arvosta toisiamme saatikka pysty puhumaan asioista. Onhan se ero
surullinen asia, mutta parempi niin kuin olla onnettomana suhteessa.
Onnea, rakkautta ja menestystä sinulle elämääsi!
Hyi hitto kävit huorissa.Ei kukasn voi tollasen kanssa olla,hyi helvetti!
En ole koskaan ymmärtänyt, että miten lasten saaminen vaikuttaa seksiin. Raskausaikana ei yhdyntä tietenkään aina onnistu, mutta se on pieni aika ihmisen elämässä. Samoin voi olla jokunen viikko, ehkä pari-kolme kuukautta enintään synnytksen jälkeen.
Samoin ihmettelen ikäerosta puhumista. Vaimoni on 40 ja minä 57. Me rakastelemme keskimäärin ehkä 3-4 kertaa viikossa niin, että joskus menee parikin viikkoa niin, että naidaan joka päivä ja joskus voi mennä viikko ettei lainkaan. Minulle viikko on jo liian pitkä aika. Meillä minä haluaisin ehkä useammin kuin vaimoni, mutta aika tasoihin menee.
Miten asiat voisivat olle paremmin? Ikäero ei estä seksiä (jopa päin vastoin), 60-70 ikä ei estä seksiä (no, lihavat tupakoijat on eri juttu). Lapset eivät estä seksiä. Halutkaa toisianne!
Joo, en itsekään tiedä siitä kun en ole vielä ollut raskaana, mutta paljon ihmiset
kirjoittelevat että seksi hiipuu raskauden aikana ja lapsen saamisen jälkeen.
Voihan se olla loppuraskaudesta vaikeaa jo ihan sen ison mahan takia. Itse
olen tosiaan aktiivinen seksiasioissa ja teen aloitteen seksistä joka päivä,
joskus mies, mutta kyllä minä se aktiivisempi puoli olen.
Minua vain huolettaa se että mieheni ei kykene enää iäkkäämpänä seksiin,
jos tulee potenssiongelmia, se olisi minulle kova isku, sillä rakastan seksiä
ja minulla on haluja joka päivä. Tietysti iän myötä asia voi muuttua. Meillä on
mieheni kanssa ikäeroa 14 vuotta. Teidän tilanteenne kuulotaa hyvältä. Ja
kyllä himoitsen miestäni ja tahdon häntä. Kai seksi ja pettäminen ovat
osittain tahtokysymyksiä. Teillä on sitten vaimonne kanssa ilmeisesti
hyvät välit ja keskustelette asioista ja muutenkin arki sujuu hyvin?
Ei estä!Mä oon 32 ja vaimo 49.Meillä on 5vuotias lapsi ja seksi ihanaista.
Niin, näkisin että se on tosi paljon miehestä kiinni loppuuko seksi raskausaikana/sen jälkeen vai ei (jos nainen halukas). Itse kaipasin hellyyttä ja läheisyyttä ja seksiäkin raskaana ollessani ja sen jälkeen, mutta mies etääntyi minusta lähes täysin siinä kohtaa. Epäilen että hänellä oli joku muu siinä kohtaa kun meidän läheisyys tosiaan lopahti kokonaan..
Synnytyksen jälkeen olin valmis seksiin jo parin viikon kuluttua ja kerran harrastimmekin ja se tuntui hyvältä mutta sitten taas miehen innostus lopahti. Tämän jälkeen innostus on edelleen ollut laskusuhdanteinen toiveistani huolimatta eli ilmeisesti mies ei koe minua enää haluttavana.
Jotkut miehet vain näköjään ovat sellaisia, eivätkä varmaan itselleen mitään mahda. Jos kiinnostus "äitiä" kohtaan loppuu niin se loppuu. Ei nähdä kumppania enää naisena vaan vain lapsentekokoneena ja äitinä.
Sääli, tosi sääli.. Meidän suhde on nyt kaatumassa koska miestä ei kiinnosta enää mikään kodin sisäpuolella tapahtuva asia, vähiten minä. Ja vaistoan että hänellä on toinen nainen tyydyttämässä tarpeet jolloin minä olen jäänyt täysin paitsioon.
Sen varmaan näkee vasta sitten kun on ajankohtaista, miten mies reagoi. Mutta eipä suhteessa ole sitten enää kiinnipitämistäkään jos toinen ei enää koe kahdenkeskistä läheisyyttä tarpeelliseksi.. Se on förbi sitten vaan ja uutta kohti (ainakin miehellä..).
Tuota mitä sinulle on tapahtunut, pelkään itsekin. Koska minulla on varmasti
himoja ja haluja lapsen saamisenkin jälkeen. Ja onhan nytkin niin, että jos
ei tekisi mieli, niin tottumuksesta sitä tahtoo rakastella. Miksipä ei? Ja
kyllä se vaan niin on ettei haluni mihinkään katoa. Mieheni kiinnostus
seksiin on tässä parin-kolmen seurusteluvuoden aikana hieman hiipunut,
johtunee osittain lääkkeistä jotka vievät kulmaa erktiosta ja aiheuttavat
väsymystä.
Otan osaa teidän suhteenne tilanteeseen. Harmillista jos asiasta ei voi edes
keskustella, vai oletteko keskustelleet? Hyvä kuitenkin että itse olet todennut
että jos läheisyyttä ei ole, ei suhteessa ole enää kiinnipitämistäkään. Se on
surullista mutta totta. Ehkä hän on jotenkin vieläkin hämillään ja tuntee lapsen
rinnalla jäävänsä kakkokseksi ja että ei saa tarpeeksi huomiota. Tai sitten
hänellä on toinen.
Enpä kyllä itsekään usko voivani elää ilman läheisyyttä ja seksiä suhteessa.
Hyvää tai oikeastaan parempaa jatkoa teille!
Niin moni vaimo vaipuu lasten saannin jälkeen sellaiseen ihme tilaan, jossa ei enää ole parisuhteelle sijaa. Lapsi halutaan pitää perhepedissä 7 vuotiaaksi, koskaan ei voida lähteä miehen kanssa mihinkään kahdestaan, kun eivät alle kouluikäistä voi laittaa vaikka mummolaan yöksi. Mistään muusta ei kotona puhuta kuin siitä mitä hienoa se oma pikku janipetteri on tänään oppinut uutta. Normaali parisuhde katoaa ihan kokonaan.
Niin moni mies vaipuu lasten saannin jälkeen sellaiseen ihme tilaan, jossa ei enää ole parisuhteelle sijaa. Lapsia halutaan kunhan ne voi sopivasti siirtää sivuun kun perhe-elämä ei kiinnosta. Vaimon kanssa ei koskaan voida lähteä mihinkään kahdestaan vaan omat kuviot/kaverit/kapakka vie aina voiton. Hyvä vaan että se akka on kotona, niin saa vapaasti vehdata ja tehdä mitä tykkää. Mistään muusta ei kotona puhuta kuin siitä mitä tapahtuu oman navan ympärillä. Normaali parisuhde katoaa ihan kokonaan.
Naiseni on pettänyt varmaankin useamman kerran minua jo ennenkuin jäi kiinni.
En ole varma syistä, eikä hän suostu keskustelemaan, mutta luulen, että en enää kiinnosta ja hän haluaa tavata / olla kosketuksissa myös muiden miesten kanssa. Ok.. se on tietenkin aika ikävää minun kannaltani, mutta nyt olen sitä miteltä, että ellen pysty hänen halua ja tarpeitaan tyydyttämään, joku toinen mies voi ja pystyy. Silloin hän saa tyydytyksen siitä ja kaikki on hyvin.
Olen liian kiltti.
Älä syytä itseäsi. Ajattele niitä muita suuria miehiä, jotka myös ovat tulleet petetyksi. He ovat aiemmin hävenneet ja vaienneet, nykyisin juorulehtien palstoillakin alkaa näkymään komeiden menestyneiden ja rikkaiden jääkiekkoilijoiden jne jne rohkeita tarinoita että nainen petti heitä.
Usein juuri suuret miehet, he jotka käyttävät aikansa ja voimansa perheeseensä tai suureen ja hyvään, heidän alhaiset vaimonsa, joka ei ymmärrä tai tue tärkeää työtä vaan oat itsekkäitä, juuri suuria miehiä petetään. Esim tiedän yhden pörssiyhtiöiden toimarin, jonka vaimo petti, ei vain tule julkisesti puhumaan. Aloita lukemaan suurmiesten elämänkertoja. Tulet näkemään, he tekevät suurtekoja samaan aikaan kun vaimo heitä pettää, tai vaimonsa petoksen jälkeen, sisuunnuttuaan ryhtyvät suuriin ja historiaa mullistaviin hyviin tekoihin.
Pettäminen vie itsetunnon, aluksi. Mutta kun pohdit hieman aikaa, ymmärrät että et olisi ansainut moista kohtelua, että olet hyvä mies.
Inhottavasti käyttäytyävt, kypsymättömät pettäjät vieläpä pillkaavat petettyjä kiinnijäädessään. Pilkka ei kerro mitään petetystä. Se kertoo vain pettäjästä, hänen itsetuntemuksena ja itsetuntonsa ovat matalia, niin huonoja, että pitää kaataa oma syyllisyys ja oma likasaavi henkisesti vahvemman kumppanin kannettavaksi. Älä provosoidu jos provosoidaan. Älä ota henkilökohtaista vastuuta siitä mitä toinen teki, selkäsi takana, se ei ole sinun vikasi.