Oletteko huomanneet samaa omassa lähipiirissänne. Lapsiperheet on aina kiireisiä, muilla ei kiireitä voi olla. Tämä asenne tuntuu monistuvan monissa tuntemissamme perheissä. Pahimpana tietysti tuntuu oman perheen suhtatuminen.
Me olemme lapseton pariskunta, ja teemme töitä elääksemme emme kavattaaksemme omaisuutta. Nautimme vapaa-ajasta ja harrastamme paljon kaikkea kivaa yhdessä. Mutta täähän närää. Äitini muistaa joka puhelussa kertoa kuinka kova kiire siskollani on lasten ja työn kanssa, kun miehensä tekee pitkää päivää. Äiti käy täällä tietenkin auttamassa minkä ehtii. Minua kosiskellaan kanssa näihin talkoisiin vähän väliä.
Tuntuu hölmöltä. Miksi minun täytyisi tukea heidän materialistista elämäänsä hoitamalla lapsia ja siivoilemalla heidän huusholliaan. Olenhan valinut ihan oman elämän, niinkuin hekin.
Olet tällä hetkellä osa-aikatöissä, mutta tulemme hyvin toimeen rahallisesti tästä huolimatta, oman mittapuuni mukaan. Ja jäähän taas enemmän omaa aikaa. Käyn marjassa ja sienessä ja harrastan koiramme kanssa. Pidän kirpputoripöytää ja teen omia harraste-käsitöitäni. Mutta.... minulla ei saisi olla tällaista elämää kun siskollani on NIIN kiire.
Viimeksi sain suoran pyynnön kerätä marjoja myös heille. Kun toteisin, että tervetuloa mukaan -lähden taas sunnuntaina metsään. Sisko suutahti ja tilitti, jotta miten luulet hänellä olevan aikaa. Hmmm. Minuun siis langetetaan syyllisyyttä siitä, että he ovat haluneet tehdä ne lapset ja uran. He ovat haluneet sen ison lainatalon ja kesämökin, en minä. En ymmärrä miksi minut sotketaan heidän elämäänsä.
Joka puhelinkeskustelu on nykyään sitä, että puhutaan töistä ja siitä miten kiire heillä on. Viimeksi kun ilmoitin ihan suoraan että teen lyhennettyä viikkoa, siskoni totesi kylmästi "Miksi ihmeessä?". Ihminen joka on tuntenut minut koko ikänsä, ja tietää suhtautumiseni elämään ja arkeen. Joskus kävinkin heitä auttamassa lapsien kanssa, pihatöissä yms., mutta nyt silmät avattuani päätin tehdä totaali stopin.
En mielestäni ole velvollinen piikomaan ketään, aivan kun en oleta että he jeesivät joka asiassa minua. Olen tottunut tulemaan toimeen omillani, ja ihan tietoisesti hakeudun myös mielummin ihmisten seuraan, jotka eivät ole pyytämässä koko ajan jotain. Itsesuojeluvaistoa, sanoisin :)
Me olemme lapseton pariskunta, ja teemme töitä elääksemme emme kavattaaksemme omaisuutta. Nautimme vapaa-ajasta ja harrastamme paljon kaikkea kivaa yhdessä. Mutta täähän närää. Äitini muistaa joka puhelussa kertoa kuinka kova kiire siskollani on lasten ja työn kanssa, kun miehensä tekee pitkää päivää. Äiti käy täällä tietenkin auttamassa minkä ehtii. Minua kosiskellaan kanssa näihin talkoisiin vähän väliä.
Tuntuu hölmöltä. Miksi minun täytyisi tukea heidän materialistista elämäänsä hoitamalla lapsia ja siivoilemalla heidän huusholliaan. Olenhan valinut ihan oman elämän, niinkuin hekin.
Olet tällä hetkellä osa-aikatöissä, mutta tulemme hyvin toimeen rahallisesti tästä huolimatta, oman mittapuuni mukaan. Ja jäähän taas enemmän omaa aikaa. Käyn marjassa ja sienessä ja harrastan koiramme kanssa. Pidän kirpputoripöytää ja teen omia harraste-käsitöitäni. Mutta.... minulla ei saisi olla tällaista elämää kun siskollani on NIIN kiire.
Viimeksi sain suoran pyynnön kerätä marjoja myös heille. Kun toteisin, että tervetuloa mukaan -lähden taas sunnuntaina metsään. Sisko suutahti ja tilitti, jotta miten luulet hänellä olevan aikaa. Hmmm. Minuun siis langetetaan syyllisyyttä siitä, että he ovat haluneet tehdä ne lapset ja uran. He ovat haluneet sen ison lainatalon ja kesämökin, en minä. En ymmärrä miksi minut sotketaan heidän elämäänsä.
Joka puhelinkeskustelu on nykyään sitä, että puhutaan töistä ja siitä miten kiire heillä on. Viimeksi kun ilmoitin ihan suoraan että teen lyhennettyä viikkoa, siskoni totesi kylmästi "Miksi ihmeessä?". Ihminen joka on tuntenut minut koko ikänsä, ja tietää suhtautumiseni elämään ja arkeen. Joskus kävinkin heitä auttamassa lapsien kanssa, pihatöissä yms., mutta nyt silmät avattuani päätin tehdä totaali stopin.
En mielestäni ole velvollinen piikomaan ketään, aivan kun en oleta että he jeesivät joka asiassa minua. Olen tottunut tulemaan toimeen omillani, ja ihan tietoisesti hakeudun myös mielummin ihmisten seuraan, jotka eivät ole pyytämässä koko ajan jotain. Itsesuojeluvaistoa, sanoisin :)
Vastaukset 78
Vanhimmat
Voi, meitä on varmaan satoja ellei tuhansia samankaltaisessa tilanteessa. Syyllistetään, ellei ole tehnyt "oikeita" ratkaisuja elämässään. En nyt viitsi kertoa yksityiskohtia, mutta olen vuosien varrella saanut sen käsityksen, ettemme me lapsettomat oikeasti ole itsekkäitä, vaan päin vastoin nuo lapsia tietoisesti hankkineet! Kun ei pystytäkään ihan itse pitämään yllä niitä ihanan perhe-elämän kulisseja, niin sitten vaaditaan muita pönkittämään.
Jatkuvasti saa kuulla, miten meidän valinnat on "omituisia" ja "itsekkäitä". Ja kun ei ole lapsia, niin sitten mukamas voisimme hyvin uhrautua toisten edestä. Mikä ihmeen logiikka?
Meilläkin on todella kädet täynnä töitä ja itse valitsemiamme harrastuksia. Niihin ei kuulu jonkin toisen perheen jatkuva avittaminen eikä lasten hoito. Jos olisimme halunneet lapsia ja sellaista elämää, niin kuinka vaikea noiden on tajuta, että toki olisimme tehneet niin?
Kai nyt sentään vielä saa itse valita elämäntapansa ja pitää katsomuksensa ja arvonsa.
Enkä ymmärrä, miksi niitä lapsia tungetaan jokaisen hoidettavaksi, kun itse niitä on päättänyt hankkia. Eri asia, jos lasten äiti olisi masentunut tai isä ei olisi esimerkiksi kuvioissa mukana. Sitten kun yrittää elää omaa elämää, niin syyllistetään siitä, kun niitä lapsia ei hoida. Ystäväni sisar oli jopa valehdellut kaikille, että ystäväni ei suostu hoitamaan sisarenlapsiaan, vaikka tämä ystäväni on sanonut kaikille, että voi hoitaa niitä ihan milloin tahansa. Perunut monta kertaa meidänkin tapaamiset, että pääsisi hoitamaan niitä lapsia! Kyllä ihmiset on sekaisin! Itsekästä sanoisin. Ehkäisykin on keksitty.
Tuossa juuri kaveri kertoi, kuinka hän oli joka kerta perunut menonsa välittömästi hoitaakseensa siskonsa lasta josta pitää todella paljon ja kun ei erään kerran ollut perunut (suunnitelmiaan ja matkaansa!) niin tämän jälkeen sisko oli verisesti suuttunut ja sanonut (hänen aikanaan) joka kerran lapselleen "Sun täti ei rakasta sua".Siis yhden ainoan kerran perunut.
Miunkin kaveri kertoi samanlaisen jutun. Itki, miksi sisarensa voi olla niin julma ja levittää kaikennäköisiä valheita hänestä. Miun kaveri on antanut paljon aikaa ja rakkautta sisarensa lapsilleen ja ikinä ei kiitostakaan ole saanut. Sisar vain haukkui häntä. En tiedä kyllä ovatko enää tekemisissäkään paljoa.
Kyllä todellakin täytyy ymmärtää, että lapsiperheen arki on hyvin hetkistä, varsinkun on vielä sylilapsia, heitä joutuu syttöämään muutaman tunnin välein, nukkuvat monet pienet tirsat ja sitten taas pian syöttämään ja vaipoittamaan.
Jos on vielä leikki-ikäisiä lisäksi, joudut ihan varmasti katsomaan heidänkin jokaista askeltaan, alkavat jo vaatia erilaisia asioita ja tarvitsevat sen äidin vierelleeen ja isänkin.
Siinä sitä sivussa pitää tehdä ruuat, pestä pyykit, astait, siivota, voin sanoa ihan kokemuksesta, että ei siitä voi lähteä marjametsään, eikä oikein muuallekaan, vaikka olisi kuinka aikaansaapa ihminen, pienet lapset vaan vaativat vierelleen jatkuvasti aikuisen.
Varsin ikävän kokemuksen sain leikkipuistossakin, kun pieni sanoi toiselle, että hän näyttää samalta kuin eräs hänen tuntemansa lapsi, tuo toinen pieni suuttui tuosta niin, että seuraavaksi lensi kohti käpyjä, tosin luulin ensiksi että kivi ja sitten ryntäsi suoraan kohti lyömään. Sain pelastettua lapset väkivalltalta, joten ei edes läheiseen leikkipuistoon voi jättää hetkeksikään ilman valvonta. Yksi putosi telineeltä ja satutti leukansa,
Sinä joka et ole lasten kanssa ollut, et varmasti voi tietää, miten vaativaa työ heidän kanssaan on. Tosin lapsilta saa saa pljon enmmän kuin aikuisilta, he osaavat olla rehellisiä.
Lapsiperheessä on myös rahat monesti tiukalla, joten eipä perhe myöskään pääse noille erään kirjoittajan kehuskelemille matkoille ja vapaa-ajan viettoon.
Monesti edes miesten pää ei pidä tätä lapsiperheen elämää ja niin sitä juostaan omia menoja ja piankos se on salasuhde kehissä ja ennenpitkää äiti raataa yksin lasten kanssa.
Mutta eiköhän ukolle käy samoin uudenkin kanssa, vaipparuletti alkaa ja mitäs sitten tehdään, onko tämä nyt sen parempaa kuin ennenkään, luultavasti myös lapsia salasasuhteella ennestään.
Joten kannattaa ajatella auttaa lapsiperheitä, jotta lapsillakin olisi tulevaisuus.
Tämä yhteiskunta on suorastaan lapsiperhevastainen.
Ai. Kiitos kun listasit nuo päivittäiset työt. Mutta jollet pahastu, en lähde listaamaan omiani, se olisi jo vähän turhan ilkeää.
Ymmärrän että lasten kanssa on välillä vaikeaa. Mutta sinä olet itse tämän elämän itsellesi halunut. Aivan samoin olen myös minä halunut oman näköisen elämän ylitöineen, matkoineen, harrastuksineen ja suhteineen.
Ihmetys onkin, miksi se pitäisi olla myös muilta pois (ajallisesti) jos te teette lapsia. Ja miksi muiden pitäisi osallistua lapsiperheen pyörittämiseen? Kuinka osallistut itse muiden arkeen?
En kiellä sitä, etteikö lapset olisi ihan mukavia... pieninä annoksina. Muistathan kuitenkin että muilla ei ole sitä samaa suhdetta jälkikasvuusi kuin sinulla. Minustakin kissani ovat NIIIN ihania, että olen aina sanonutkin etten ole koskaan nähnyt mitään yhtä kauniita olentoja tässä maailmassa. Mutta.... silti tajuan, että on ihmisiä jotka eivät pidä kissoista. Enkä arvostele heitä tämän suhteen.
Tuo loppukaneettisi osoitti hyvin sen asenteen, mikä monilla teillä perheellisillä on. Kaikki on teitä vastaan, jos ei kanna teille tarkoitettua vastuuta. Kiitos kun vahvistit käsitystäni entisestään.
Amen!
Palkattu lastenhoitaja tietysti maksaa. Jos lapsiperheen vaiparumbaa ja elämää ei tunnu miehet kestävän, voisi olla tulevaisuuden kannalta järkevää myös palkata lastenhoitaja silloin tällöin. Avioeron estäminen on varmaan kirjoittajankin mielestä sen arvoista että voisi palkata apua kotiin?
kunnalta/kaupungilta saa apua lastenhoidossa, jos on suurempi perhe? Ei se välttämättä maksa mitään? Omasta laiskuudesta johtuu, jos sitä apua ei etsi.
Ei muuten saa lastenhoitoapua ilmaiseksi mistään. Ihan tiedoksi vaan. Kunnalta ja kaupungilta ei heru mitään, kaikessa säästetään. Jos on kyseessä lastensuojelullinen tilanne niin siinä tapauksessa apua heruu. Mutta aika harva perhe ihan niin pahoissa vaikeuksissa on.
Ja täsmennettäköön että itse en odota kunnalta, kaupungilta tai sukulaisilta tällaista lastenhoitoapua. Sukulaiset ja ystävät ovat suuri osa lapsettomia ja tehneet kiertoteitse selväksi ettei vähempää voisi kiinnostaa.
Jokainen saa mielestään elää haluamansa laista elämää. Rankkaa on välillä kun tietää että on lapsien kanssa käytännössä 24/7 vuodet läpeensä, mutta tosiaan, itsehän olen valintani tehnyt. En mistään hinnasta valitsisi toisin nytkään. Lapset ovat rakkainta ja kaikkein parasta mitä elämässäni on tapahtunut! Ja se on taas oma mielipiteeni.
Ennen lapsia ajattelin aikalailla samalla tavalla, että on ihanaa kun on aikaa tehdä omia asioita, harrastaa ja nauttia elämästä. Itsellä tuo oli kuitenkin yksi elämänvaihe. Tämä pikkulapsiarki on taas yksi elämänvaihe ja yritän nauttia siitä mahdollisimman paljon kaiken kiireen keskellä. Tiedän että jossain vaiheessa koittaa se päivä kun lapset juoksevat omilla kavereillaan, harrastuksissaan ja omissa menoissaan ja sitä omaa aikaa ja jaksamista alkaa taas jäädä. Se tulee yllättävän pian. Kunhan tästä hiukan kasvavat, palkkaan mll:n lastenhoitajan, tms. kerran kuukaudessa, ellen siihen mennessä ole löytänyt toisia vanhenpia, joiden kanssa voidaan hoitaa toistemme lapsia kukin vuorollaan.
Antaa kunkin tehdä omat ratkaisunsa elämässään. Ja ollaan tuomitsematta niitä. Eihän se tuomitseminen ja arvostelu edes auta mitään? Pahoittaa vain jokaisen mielen, arvosteltavan ja arvostelijan.
Itse ajattelen etteivät ilmeisesti halua tutustua lapsiin eivätkä halua olla kovin läheisissä väleissä minuun, ja se välillä kirpaisee. Toisaalta olen sitä mieltä että jokainen saa itse valita lähimpänsä ja ystävänsä. Koska välimme ovat lasten saannin myötä etääntyneet eivätkä vaikuta olevan kovin kiinnostuneita näkemään, olen lakannut yrittämästä ja etsinyt uusia, perheellisiä ystäviä, joiden kautta voi rakentaa tukiverkon ja saada vertaistukea. Niitä lapsia karttavia voi nähdä sitten joskus vaikka ilman lapsia. Mitä sitä haikailemaan sinne suuntaan, jossa ei mitään yhteistä ole?
Kun lapseni olivat pieniä, kaupungilta sai suurperheisiin (muistaakseni 4 lasta minimi) apua lastenhoitoon. Se on tainnut sitten muuttua.
Luepa tuo kirjoituksesi uudestaan ja katso samalla miten idiootilla tapaa vastatsit aloittajalle ja miten taas todistit hänen väitettään siitä, että lapsiperheet ei nää mitään muuta kuin omansa.
Se tissivesi. Se on peräisin siitä kun aivoneste valuu alas. Sori, näin se vaan nyt näyttää olevan.
Tuttua on. Moni lapsiperhe tosiaan odottaa että kaikki lapsettomat uhraisivat oman elämänsä ja vapaa-aikansa heidän hyväkseen. Aivan kuin lapsettoman aika ei olisi yhtä tärkeää kuin lapsia hankkineen. Kyllä se vaan on. Se on sen lapsettoman ihan oma elämä, josta hänellä on oikeus päättää ihan itse. Kun heidän oma elämänsä sitten on hektistä ja kiireistä, niin he olettavat että kaikkien rennompaa elämää elävien pitäisi uhrata aikansa heidän hyväkseen. Ei toisilla ole mitään velvollisuutta osallistua siihen teidän kiireelliseen suoritushelvettiinne. Itse te olette sen valinneet.
Ahneet ihmiset eivät myöskään ymmärrä että joku voi olla vähempään tyytyväinen. Kaikkien pitäisi vain suorittaa elämäänsä samalla tavalla kuin he ja haalia koko ajan lisää omaisuutta. Kun he ovat halunneet sen ison talon ja hienot autot, niin kaikkien muidenkin pitäisi haluta tai sitten auttaa heitä sen talon remppaamisessa tai laittaa rahoja heidän velkojensa maksamiseen. Jos se raha ei riitä, niin sitten täytyy tyytyä vähempään, eikä kiukutella kuinka paljon sen ökylukaalin lainoihin menee rahaa.
Ja ei: Muilla ei myöskään ole velvollisuutta aina unohtaa kaikkia omia menojaan kun te lapsiperheet tarvitsette jotain. Sitten vielä väitetään, että lapsettomat ovat itsekkäitä. Heh! Kenenhän navan ympärillä se elämä pyöriikään?
Ja itse olen pannut merkille, että lapsiperheet eivät osaa nähdä muuta kuin oman kiireensä. He vähättelevät muiden elämää ja ylitöitä, eivät pidä niitä tärkeänä kun oma ajatus on käpertynyt vuosiksi oman perheen ympärille.
Tuntuu ettei heillä ole kykyä ajatella enää laajemmin. Ja ihmettelevät sitten miten muut eivät jousta ja juokse hätiin, kun on pakko päästä kerran kuussa viihteelle. Halutaan parisuhdeaikaa, eikä olla tajuttu että on se perhe, missä kulkee parisuhde mukana. Ihan kuin ei osattaisi enää yhdistää kahta roolia.
Tunnen eräänkin pariskunnan, joka on jatkuvasti viemässä lapsia hoitoon että pääsevät konsertteihin ja dokaamaan. Kun on hankkinut lapsia, on olemassa perhe, ei kahta aikuista ja lapsia. Kun on valmis jättämään viihteen ja dokaamisen elämästään, silloin tulisi hankkia niitä lapsia. Miksi jonkun pitäisi tulla hoitamaan lapsia että vanhemmat pääsee dokaamaan? Nykyajan vanhemmilla se oma napa on tärkein.
Ei ole oikein kokemusta tuosta itse asiasta suuntaan tahi toiseen mutta muista asioista johtuen täyttä hässäkkää ja kunnon yöunet viimeksi kesäkuussa. Kun ei sitä ihan terävimmillään ole kokoajan niin en nyt suurena ihmeenä pidä jos tarpeeksi läheiselle ihmiselle lipsahtaa vastaukseksi jotain peräti sopimatonta jos toinen ehdottelee omasta väsyneestä vinkkelistä katsottuna idioottimaisuuksia jotka tuntuvat lähinnä kettuilulta. Tarinahan ei kerro vaikka sisar olisi ollut valmis marjoista maksamaankin, keskustelussa ei taidettu päästä ihan siihen asti? Ehkä kannattaa päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja palata asiaan joskus kun pahin on hellittänyt jos jotain palattavaa on. Noukkia kanssakäymisistä ne jyvät akanoista ja antaa tuulen viedä akanat. Toki monet tässä ketjussa esitetyt asiat ovat täysin ulkopuolella ymmärryksen vaikka kuinka olisi väsynyt. Itse voisin ehkä ajatella asiaa näin, että nuorelle aikuiselle ja terveelle ihmiselle en ole mitään velkaa, mutta jos mutsi meinaa uuvahtaa auttamishommissaan niin voisin nipistää aikataulustani osasen talkoisiin ihan mutsin vuoksi.
"Ihan mutsin vuoksi". ¨Mutsi uuvahtaa hoitaessaan lapsensa perhettä. Mitä mätää tässä oli? Ja siitäkö kierritetään vielä vastuu siis tälle siskolle? Ei jumakavita. Oletko ihan täyspäinen?
Tämähän nimenomaa alleviivaa sitä ajatusta mitä lapsiperheen olettamuksista on. Väsyttää. No niin väsyttää muitakin, mutta teidänkö väsymys on jotenkin hyväksyttävämpää kun hoette sitä ääneen koko ajan. HAH.
Mitä marttyyrejä. Ulkopuolella ymmärräyksen ovat siis ne asiat mitkä ei tuo jotain etua teille perheellisille. Että kehdataankin napista siitä, että TE tarvitsette niitä palveluksia koko ajan.
Nyt olisi varmaan uuvahtaneella hienoinen itsetutkiskelun paikka. Toivottavasti et ole minun siskoni. Pahasti kyllä vaikuttaa... itsekkyys samaa tasoa... Kaikki irti mitä muista lähtee -näin juuri!
Vttu. En ole siskosi kun sellaisia ei minulla ole, eikä niitä lapsiakaan. Toisekseen en ole ketään käskenyt auttamaan ketään jos ei siltä tunnu, sen nyt tietää mitä siitä seuraa ja kuka sen jälkeen on marttyyri. Prkeleestäkö sen sitten tietää näin sivumennen jos joku tuppaa jopa ihan itse avuksi johonkin ettei se oikeastaan halua tai vaatii elinikäistä jatkuvaa suitsutusta asiasta, joku varoituskyltti näillekin pitäisi otsaan saada että edes tietää mihin on ryhtynyt jos sellaisen päästää tontilleen.
On muuten stna ulkopuolella ymmärryksen esimerkiksi jos joku hokee lapselleen ettei tämän täti rakasta sitä ym. tarinoita. Mikä ihme sinä olet täyspäisyydestä paasaamaan kun et tajua näköjään mistään mitään. Siis vastasitko ihan oikeasti minun viestiini, uskomatonta... Se, että minä voisin tehdä jotain ei ollut käsky eikä kehoitus muille tehdä yhtikäs mitään. Se, mitä mutsi päättäisi tehdä olemattomalle siskolleni tai siis tässä tapauksessa jollekulle muulle kolmannelle osapuolelle (kun ei sitä siskoa oikeasti ole, pysytkö kärryillä?) on taas aivan täysin hänen asiansa. Mutta jos hän on johonkin ryhtynyt ja alkaa vaikuttaa siltä että tarvitsee siinä, tai sitten asiasta johtuen tai johtumatta muussa elämässään apua, niin voisin todellakin auttaa MUTSIA. Menee varmasti yli hilseen niin että viuhuu, ihme idiootti...
Sori. Tiedän että ylireagoin. Mutta myös sinuna tarkistaisin tarkoitusperiäsi ja itseilmaisuasi. Jostainhan nuo ajatukset aina kumpuaa.
Parempaa tätä päivää :)
No kai sitä on sitten opeteltava alleviivaamaan asioita. Yleensä kyllä itse jään heti kiinni huolimattomasta lukemisesta siinä vastausvaiheessa kun lähden katsomaan uudestaan että mitä siinä nyt itseasiassa sanottiin, jotta siis saisin siitä vastauksesta jotenkinkaan loogisen. Ei sitä myöskään osaa kuvitella kunnolla jos jokin on itselle itsestäänselvää eikä kunnolla muusta tiedä niin jollakin muulla asia onkin sitten aivan päinvastoin eikä osaa sitä "sanomattakin selvää" -osastoa kunnolla purkaa esiin saati löytää toisenlaisen ihmisen tekstistä itse.
Minulla, eikä käsittääkseni lähipiirillänikään ole ollut mitään epäselvyyksiä siitä että jokainen tekee mitä tahtoo. Sitä apua ei vaadita, sitä tarjotaan, ja jos joskus kysyttäisiin ihan fyysistä apua niin asiasta on täysi oikeus kieltäytyä eikä kukaan narise perään. Tottakai oma elämä ja jaksaminen ensin ja myöskin ensisijaisesti pärjää jokainen itse. Neuvoa antavia puheluita tosin en ole tajunnut hävetä mutta kai se on laitettava tarkastukseen näiden pahojen tarkoitusperieni ohella.
Itse en myöskään pahemmin jaksa nojailla lapioon jos muilla on puuhaa koska pidän sitä tylsänä. Tuttuja ei asu ihan naapurissa joten tilanne voi olla se että menee kyläilemään ja siellä pitäisi sitten istua persiillään katselemassa kun muut huhkii. En itse koe hyvänä käytöksenä ilmoittaa talonväelle että nyt lopetetaan sitten kaikki normaali elämä ja tarpeelliset askareet koska ME tulemme kylään, punainen matto kiitos myös.... Tosin jos olen väsynyt niin lepään ensin eikä kumma kyllä talonväkikään ole repinyt väkisin ylös että töihinhän sinä tänne tulit.
Jos siis sanon haluavani auttaa jotakuta niin todellakin haluan auttaa, vertaa vaikka harrastukseen. Kukaan siihenkään pakota. Ja koska puuhani perustuu omaan valintaani niin en seuraavalla viikolla mahdollisesti edes muista koko juttua ellei nyt sitten hyvällä että hauskaa oli talkoissa, kukaan ei jää mitään velkaa eikä maata jalkojeni alla tarvitse suudella asian vuoksi. Oletan automaattisesti että jokainen osaa tehdä elämässään juuri niinkuin haluaa joten ainoa pieni ongelma itselleni on olemassa siinä kohtaa kun on ilmeisesti olemassa ihmisiä jotka ajattelee asioista paljon suuremmin eikä avun vastaanottaja ikinä pysty nöyristelemään ja korvailemaan tarpeeksi vaan on hyvässä lykyssä ikuisessa velassa avusta jota kenenkään ei olisi ollut mikään velvollisuus antaa.
Nyt sitten jäin pohtimaan että kuinkahan helkkarin pieleen olenkaan ajatellut jos tarkoitusperäni ovat kerran niin pielessä. Jostainhan tämä kumpuaa joo, olen pohjimmiltani paha ihminen? Ehkä olisi lopetettava kaikki yhteinen tekeminen varmuuden vuoksi ja kiellettävä kaikilta pääsy ainakin omalle tontille eikä edes soitella niitä neuvoa antavia jos olenkin tietämättäni joku hirviö? Tuntuu tosin että kaikilla on niin peljon tekemistä kokoajan että seuraavat tapaamiset saa sitten puolin ja toisin sopia 15 vuoden päähän jos ei halua keskeyttää talonväen normaalielämää mutta ei myöskään osallistua siihen ja kaikilla pitää olla vaan aikaa hengailla.
En ymmärrä, vaikka eihän sitä toisaalta itse tietenkään ymmärrä jos jotain on pielessä. Parempaa päivää sinullekin ja sori täältäkin, vähän tuli joo kiihdyttyä... :-)
No huh-uh. Johan teema venyi itsetutkiskeluun. Talonväen normaalielämä? Miten tämä liittyi tuohon aloitukseen? Eiks kyse ollut vaan siitä että ap ei tykännyt että häntä passitetaan muille hommiin maksutta. Ei kukaan mun mielestä oo puhunut siitä, että katsoo vierestä kun toinen lapioi. Ja en kyllä itse oleta että oma perhe osallistuu mun huushollin pitoon, vaikka ny itse sattusin oleen tiskaamassa. Voin jutella siihen kaffepöytään sieltä altaan äärestä, enkä suutu jos muut ei tuu tiskiavuksi. Ihan sairasta. Sen kerran kun oma perheeni vierailee kerta kuussa, en todellakaan oleta niiden heti jelppailevan mua.
Jos sen olisi ollut tarkoitus liittyä aloitukseen niin olisin varmaankin vastannut tämänkin viestin siihen aloitukseen nimenomaan enkä edelliselle kirjoittajalle? Ja ottaen huomioon KUINKA VÄÄRIN olen alunperin mennyt vastaamaan ja saamastani palautteesta niin kai se venyy itsetutkiskeluun väkisinkin, vielä kun siihen erikseen kehoitettiin?
Mutta aika hienosti olet kyllä lukemasi ymmärtänyt näköjään. En ole kyllä kuullut ikinä kenenkään pyytävän enkä käskevän ketään perheen ulkopuolista nimenomaan tulemaan paikalle ja TISKAAMAAN. Itse kyllä kuvittelin että kyse on vähän suuremmista kuvioista ja että tiskaamaan ihan nipin napin pystyy jokainen itse, mutta jos se nyt on sinulla se ainoa projekti mitä sulla on koskaan vetämässä niin ei kai siinä sitten...
En ymmärtänyt minkäkään mitä oikein tarkoitit kaikella.Luepa tuo viestiketjusi kokonaan. Aika rivien välistä tulkintaa täytyy harjoittaa että saa kiinni mitään...
En todellakaan jaksa. Minä nimittäin ymmärrän mitä tässä muut ovat puhuneet ja tulin tulokseen että tuskinpa sitä ymmärrystä löytyy tästä joukosta vaikka piirtäisin kuvan. Joten unohtakaa koko juttu ja jatkakaa...
ja.....se viimeinen sana. Piti KIRJOITTAA ei puhua?
Siihenkö se nyt kompastui? :-D Onneksi en siis lähtenyt yrittämäänkään mitääb selityksiä tämän enempää... :-D
On tuttua myös. Ei multa oo toistaseks mitään liikoja odotettu tai yritetty sälyttää vastuunkantoon, mutta perheellisillä on usein vakava asennevamma. Heidän elämänsä on se ykkönen. Myös asenne että perheetön on jotenkin jopa säälittävä, tai sillätavalla osoitetaan että perheettömän elämä ei olisi niin rikasta kuin heillä koska ei ole lapsia. Varmasti lapset rikastuttavat elämää ja tuovat paljon uutta mutta en vaan voi käsittää miten jotkut voi olla niin epäkohteliaita että pidetään ihan kakkoskansalaisena jos ei ole perhettä perustanut. Hyljeksin tiettyjä ja tietynlaisia perheitä ihan tietoisesti. Taidan tietää yhden perheen(kolmekymppisiä) joilla homma on pysynyt järkevänä ja ovat edelleen normaaleja ihmisiä :D
Se kiire on ihan keksittyä ja itsekkin yhden lapsen isänä ei ole koskaan ollut mitää ihmeellisiä kiireita mutta jotku keräävät hirveesti lapsille harratuksia ja sitten omat harratukset kärsivät. Kiireinen elämä on iohan itse keksittyä ja kyllä perheellinenkin kerkiää kun rupeaa priorisoimaan elämäänsä mikä on tarkeitä ja mikä ei. Marjastamaankin kerkiää ja jos ei niin ostaa kaupasta tai torilta makjat niin pääsee helpommalla. Pereheellise ovat itse ne lapset hankkinen ja kestääköön mitä se tuo tulleessaan.
Mitä siinä valitat?
Sanot mielipiteesi ja elät elämääsi ja kestät seuraukset. Jos kerran et tunne houkutusta osallistua sisaresi perheyhteisön elämään, niin sitten teet sen selväksi siskolle, siskon perheelle ja äidillesi. Jos he eivät siitä tykkää ja ajattelevat sinusta että olet ilmeisesti epäyhteisöllinen lapsivastainen ja itsekäs sekä laiska ihminen, niin heillä on oikeus omiin ajatuksiinsa ja niiden ilmaisuun, ihan niin kuin sinullakin on oikeutesi valita oman elämisesi tapa.
Olet oma itsesi. Kaikki eivät tykkää kaikista, esimerkiksi nyt kaikki eivät varmaan pidä sinusta. Mutta kun elää rohkeasti omia rentoja valintojaan tehden, niin silloin sitä kestää kaikenlaista.
joopajoo.
The problem was... se, että on ylipäätään ihmisiä, jotka ajattelevat noin. Että kaikki ovat heitä ja perhettään varten. Ongelma siis oli se, että ottaa päähän. Ja tokihan sitä haluaa vahvistusta uskolleen siitä, että toista ei voi velvoittaa tekemään palveluksia. Vahvistusta sille, että tällainen ihminen on muidenkin mielestä sairas.
Koska tarpeeksi kauan kun saat tuta vihjailuja ja selviä syytöksiä, niin luulet pian vian olevan itsessäsi. Mutta sehän näiden nerokkaiden ongelma kai onkin. Hallita muita.
So, what was your problem?
Eihän se toinen ihminen sairas ole, etkä sinäkään. Elätte vain erilaista elämää, ja siinä se.
Toiset haluaa yhteisöllisyyttä ja suuntautua lapsiin ja tulevaisuuteen, ja toiset sitten taas haluaa elää itsekseen ja vähemmän sitoutuen yhteisöön. Toistaiseksi varmaan mahdutaan Suomeen kaikenlaiset.
Lisään vielä, että vaikka sinua harmittaisi, että joku ei valinnoistasi/sinussta pidä, tai ei arvosta sinun tapaasi olla, niin mitä siitä sitten. Luulisi että riippumattoman ja vapaan ihmisen elämä on vallan onnellista ilmankin niiden yhteisöihmisten kotkotuksia.
"Toiset haluaa yhteisöllisyyttä ja suuntautua lapsiin ja tulevaisuuteen, ja toiset sitten taas haluaa elää itsekseen ja vähemmän sitoutuen yhteisöön."
Eikö lapseton ihminen halua suuntautua sitten tulevaisuuteen? Suuri osa pareista on tuollaisia "haluaisivat elää itsekseen ja vähemmän sitoutuen yhteisöön" mutta ovat silti niitä lapsia hankkineet. Sellaiset ihmiset ovat niitä, jotka ovat niitä lapsia hoitoon laittamassa toisille. Silti he ovat lapsia hankkineet.
Eri asia ovat ne vanhemmat, jotka oikeasti ovat halunneet suuntautua yhteisöllisyyteen ja lapsiinsa. Nämä ihmiset ovat sitten niitä, jotka nauttivat äitiydestä ja isyydestä täysin rinnoin.
Yhteisöllisyys??? Onko se sitä että kaikki tekee kaikkensa lapsiperheen eteen. Olen jotenkin aina käsittänyt niin, että yhteisö auttaa TOINEN TOISTAAN.
Sori, väärinpä ymmärsin.
Onhan se lapsiperheen arki hektistä ja apu tokikin tervetullutta. Usein ne mammat ja mummot ovat apuna, monet varsin mielellään. Toiset sitten eivät niinkään halua osallistua omien lastenlastensa elämään ja arkeen.
Miten minusta nyt kuitenkin kuulostaa, että tässä Niis-kis puhuu mustasukkaisen siskon suulla. Kun äitikin auttaa siskoa, ja sisko vaan touhuu lastensa kanssa ja mihin mää niiskis nyt enää mahdun...
Jos olet/olisit oikeasti tyytyväinen omiin valintoihisi, ja huolissasi siskosi valinnoista, varmaan keskustelisit niistä siskosi kanssa. Mutta kysehän nyt ei olekaan ollenkaan siitä. Vaan - mistä? Miksi ei äitisi ja siskosi lapsineen mahdu elämään sitä lapsikeskeistä elämää, jota he haluavat; miksi sinun pitää tuomita heidät vääriksi, koska heidän valintansa on toinen kuin sinun, jos ei jostain kateudesta ja osattomuudesta sitten ole kyse?
Ihan mukavaa lapsetonta elämää sinulle. Itsesihän kanssa siinä ennen kaikkea joudut tulemaan toimeen. Yleensä terveessä yhteisössä panostetaan lapsiin ja niiden kasvuun ja kehitykseen, siten taataan uusi sukupolvi ja yhteisön jatkuvuus. Siten muodostuu myös suku. Mutta yhteisöjä on monenlaisia, myös lapsivihamielisiä yhteisöjä on aina ollutja on nykyäänkin.
On kurjaa tietysti kun ei itse saa aina olla se pienin kulti.
Olen tyytyväinen omaan valintaan. Kiitos vaan. Kommenttisi oli tyypillinen katkera, perheellisen omahyväinen repla. Olen kuullut tätä ihan riittävästi.
Huvittaa tuo kateellinen. Tuntuu olevan niin monen perheellisen puolustus aina tämän linjan puheille. Muut on siis kateellisia "meille". No, mitäpä tuohon enää lisäämään....ego kasvaa sinne omaan napaan perheen koon kasvaessa. Se on pantu merkille.
Jokainen saa kai olla niin ilkeä ja itsetietoinen kuin haluaa. Tuntuu v aan tyhmältä että minua aletaan nyt osoittelemaan sen vuoksi etten juokse koko ajan siskon huushollia laittamassa. En itse voisi koskaan olettaa muista samaa, sen vuoksi tuo ajattelumalli tuntuu niin vieraalta.
En todellakaan kiellä yhdessä tekemistä äidiltä ja siskolta, kunhan eivät oleta minun olevan jatkuva osa pakettia. On kiva nähdä lapsia välillä, niin kuin jo sanoin, mutten ole tässä maailmassa tarkoituksena piikoa siskoani ja perhettään. Aivan kuin hänkään ei ole täällä minua varten. Normaali suhde toiseen ei mielestäni ole hyötymistä, vaan ajoittain yhdessä oloa ja yhteydenpitoa muuten.
Sinun kirjoituksestasi nimenomaan huokuu tuo itsestäänselvyys,"muissa yhteisöissä panostetaan lapsiin". Missä yhteisöissä? Niin, lapsiperheissä ja niissä onnettomissa lähipiireissä joita vedätetään jatkuvasti mukaan toisten talkoisiin.
Olen aina se pieni kulti miehelleni, enkä tarvitse enää hoivaa äidiltäni. Olen aikuinen nainen, siskoni ei sitten ilmeisemmin ole :))))
Ehei, noin en ihan kirjoittanut, miten minua lainailit. Mites nyt vihasta silmät soikeina satuitkin lukemaan väärin?
En väitä sinun olevan kateelllinen lapsista, vaan väitän kyseessä olevan klassinen sisarkateusilmiö. Voit googlata sanan, jos ei termi muuten ole tuttu.
Muuten, en ole katkera enkä vihaa sinua ja kaltaisiasi, säälin ehkä vähäsen. Toivottavasti rauhoitut siellä ja saat pääsi toimimaan rauhanomaisesti ja rakentavasti. Jos olet itse tyytyväinen omiin valintoihisi, muutkin niihin sopeutuvat aikanaan. Hintansa sekin maksaa, mutta niin maksaa täällä elämässä kaikki, lasten hankinta, lasten hankkimattomuus... elämää ei ole mahdollista elää ihan helposti.
Sisarkateus on aina se mihin te mammat turvaudutte! Jos täällä joku kateellinen on, niin se on kyllä perheellinen äiti, joka on kateellinen siitä, että lapseton saa tulla ja mennä miten haluaa. Eikö totta? Sisarkateus ei mielestäni liity tähän mitenkään, jos ihminen ei vaadi itse sitä huomiota vanhemmiltaan.
Mutta kai tämäkin palsta on kiva hetki päästä pakenemaan niiden lasten hoidosta hetkiseksi. Kunnes se isomamma tulee niitä taas kaitsemaan. Isomamma onkin niin väsynyt, että voit odottaa tänään häntä hetken kauemmin. Omien töiden päälle vielä lastenhoitopuuhat saattaa olla aika rankkaa. Varsinkin kun ei ole enää sinun ikäisesi ihminen.
Juuri näin. Isovanhemmat eivät ole velvollisia nonstoppina hoitamaan ja huoltamaan täysikäistä jälkikasvuaan ja näiden lapsia.
Mikä siinä onkin, että se lasten saanti on NIIIIIN ihanaa, mutta niiden kanssa oleminen niin työlästä. Kyllä varmasti ottaa päähän kun menettää sen vapauden, mutta itsehän sen halusi. Siksi tuntuu hullulta että kiukutellaan ja voivotellaan elämästään aina muille ja haetaan jeesiä. Ja annapa olla kun lapsetonna selität miten kiire on töissä ja miten paljon taas joutuu ylitöihin, niin tämähän ohitetaan olkia kohauttelemalla "vaiha työtä sitte". Mutta siitä vaippaväsymyksestä jaksetaan jauhaa ihan koko ajan, että kukaan toinen ei varmasti tuon rikutuksen jälkeen lapsia haluakaan.
Öö. Mites tämä nyt liittyi aloittajan ongelmaan?? Meinaatko siis että aloittaja olisi äidistään huolissaan? Ei hän nyt sellaista tullut kuitenkaan maininneeksi?
häh, mitenhän ihmeessä tuo sitten liittyi ongelman ratkaisuun tai sen myötäelämiseen? saivartelijoille on mun mielestä myös joku oma tukiryhmä. Olikohan Pasilassa keskiviikkoisin. Check it up :)
En viitsi enää lähteä mukaan tuolle ylevälle, dissaavalle linjallesi, joten rauha maassa. Kaikkea kivaa sinulle syksyyn :)
Sitten on näitä nuoria lapsiperheitä joille on käynyt armoton munkki siinä mielessä, että isovanhemmat hoitaa lapsia mielellään. Ja tätähän sitten hyödynnetään täysillä jopa siihen saakka että mummi ja pappa ovat ihan finaalissa mutteivät uskalla sanoa mitään ettei tule porttikielto kun hemmoteltu ja herkkätunteinen pikkuminiä lettuuntuu.
Keran kuulin ihan sivusta kun nuori kasvatusalanopiskelija-miniä tenttasi kontrollifriikkinä yliuupuneilta muffalta ja faffalta nenä nyrpeänä etteihän vain ole sitä tai tätä annettu tehdä , tai sitä tai tätä syödä,jne.siis nassikat ollu takuulla maailman parhaassa hoidossa pari päivää taas kerran eikä edes kiitoksen sanaa kun tenttausta ja arvostelua. Hienoo siis todella hienoo.
Meillä passitetaan äitee aina apuun. Lista työtehtävistä on siinä keittiön ovessa. Ja annas olla jos myöhästyt tuosta laaditusta aikataulusta sen 10 minuuttia.
Minkähänlaisia psykopaatteja tällä tavalla kasvatetaan.... hohoijaa.
Oliko tuo todellista, siis oikeasti tommonen lista ja aikataulu..
Ihan tosissaan olen. Siskolla on hiukan yläkiree päällä.... ja koko ajan. Kyllä kieltämättä tulee mieleen, että nuo vanhemmiksi haluavat pitäisi tutkituttaa ennen raskautta.
Tiedän myös yhden äitin joka on yltiösteriili. Siivoaa kahdesti päivässä ja lasten vaatteet vaihdetaan heti jos jotain tippuu niille. Vanhin (5 v.) saa hirveän paniikin jos pihalla menee vähänkin vaatteet likaiseksi. Sairasta sanoisin. Loistava tulevaisuus edessä.
Ei voi sanoa muuta kuin: tsiisus.
Silkkaa suorittamista tollainen vanhemmuus.
Ja sitten muidenkin pitäis muka sparrata siinä tommosta elämäntyyliä. Onnea vaan päiväkodin tädeille kun tämmönen valmiiksi tahrakammoinen pikku steriliihygienia-henna paukahtaa eteiseen.
Jep jep. Noin niitä kaikkea pelkääviä ja traumatisoituneita lapsia kasvatetaan. Osaan jo kuvitella millainen ahdistus tuolla lapsella on vanhempana kun vaatteet likastuu vähänkin, tai joutuu hiukankaan sotkuisempaan paikkaan. Lapsiparka. Luultavasti lapselle kehittyy myös huono vastustuskyky ylisteriilissä ympäristössä.
Taas yks lapsettoman muijan ruikutus. Jos sun mutsis ei olis lapsia tehny niin et olisi tässä maailmassa nauttimassa sun ihanasta kiireisestä vapaa-ajastasi. Jos tää asia ei sua painais ni miks kirjottelet tänne siitä. Sääliks käy kaikia lapsettomia. Lapset ja perhe elämä on numero yksi tässä maailmassa, ei ole mitään niin ihanaa ja täydellistä. Mitä sä haluat? että sun siskos lapsineen tulis siivoamaan sun kämppäs? Kyllä varmaan sitten kun olet joku vanha ämmä niin tuut valittaa kun ei oo ketää kuka tulis käymään sun luona tai pitämään susta huolta ja pyyhkimään sun pyllyäs. Näin se vaan käy että jos sulla ei ole omia lapsia niin odotatko sitten että valtio pitää susta huolta kun olet vanha. Yritäs nyt olla hyvä täti ja sukulainen vaikka ne lapset sua niin inhottaa koska joku päivä aivan varmasti olet yksinäinen ja tarviit apua. Kuka muu olis parempi kun siskosi lapset joitten elämässä olet ollut mukana ja auttanut heidät alkuun. Eivät he kauan apua tarvi vaan lapset kasvaa hyvin nopsaa joten elä pelkää ei ole poissa sun vapaa-ajasta kauaa!
Hehheeee. Jeesus rakastaa minua ja kaikki pitää vaahtokarkeista kun mä sanon niin. Pelottaa ajatella kuinka paljon sinun kaltaisiasi ihmisiä tässä maailmassa on.
"Mä kerron miten eletään ja miten SÄ elät". Hohoijaa..
www.parmake.fi -apu on lähelläsi.
Niille pyllyn pyyhkijöille maksetaan nykyään. Meillä napurin mies kertoi just työkaveristaan. Hoiti neljä lasta tähän maailmaan, kukaan ei käy ees sairaalassa katsomassa. Kaikilla on niin kiire tehdä rahaa.
Ei ne lapset takaa enää mitään.
"Sääliks käy kaikia lapsettomia. Lapset ja perhe elämä on numero yksi tässä maailmassa, ei ole mitään niin ihanaa ja täydellistä. "
Olin vuosia töissä lastensuojelussa.
Siellä näki kuinka ihanaa ja täydellistä se perhe-elämä ja lapset voi olla.
Jätin ko työn kun olin palamassa loppuun moisesta ihanuudesta.
Ei mulla muuta.
Pärjäilkää.
Miksi ap on niin avuton, ettei sano suoraan?
Mukavampi kai ruinata täällä netissä...
"Olin vuosia töissä lastensuojelussa.
Siellä näki kuinka ihanaa ja täydellistä se perhe-elämä ja lapset voi olla.
Jätin ko työn kun olin palamassa loppuun moisesta ihanuudesta."
Kuinka pieni osa perheistä menee lastensuojelun läpi tässä maassa? Erittäin pieni! Tässä maassa on myös erittäin paljon hyvin voivia ja onnellisia perheitä lapsineen..sulla näköjään ei ole lapsia kun et oikein tajua?? Tottakai perheet parhaatkin joskus käyvät läpi kriisejä mutta olis kai se nyt parempi kun suku tai ainakin lähempi suku pitäisi yhtä ja auttaisivat toisiaan?
"sulla näköjään ei ole lapsia kun et oikein tajua?? "
Ai että sitten vasta on aivot kun on lisääntynyt?
Ei lastentekoon aivoja tarvita, se on tullut valitettavasti usein huomattua.
Mitä säkin siinä lettuilet netissä ihmisille, mee hoitaan lapsiasi . Opeta vaikka niille käytöstapoja. Oman esimerkkisi avulla ne oppii tehokkaimmin, sen hän toki viisaana vanhempana tiedät.
"Kuinka pieni osa perheistä menee lastensuojelun läpi tässä maassa? Erittäin pieni! "
Kerroppa meille nyt kuinka "erittäin pieni" osa se mielestäsi on.
Kun näytät tietävän.
Me odotetaan vastaustasi täällä, että tiedätkö tosiaan oikein tuon suomessa huostaanotettujen lasten määrään per vuosi.
Oikein huutometkin kanssa.
Fakta on myös se että esim työn perässä/opieskelujen/kumppanin vuoksi /paikkakunnan vaihtojen vuoksi aika harvalla nykyään on se mainitsemasi suku "tai ainakin lähempi suku"auttamassa, myös monien vanhemmat ovat kuolleet, eronneet, uusperheytyneet tai eivät jostain syystä halua tai voi olla tekemisissä.
Jo kukaan ei lapsia tekisi, koko maailman loppuisi.
en usko että lapsiperheet nyt teitä lapsettomia niin valtavasti edes haluavatkaan lapsenvahdeikseen tai auttamaan, mutta yhteiskunta voisi sentään helpotta lapsiperheiden asemaa.
Te lapsettomat olette joko valinnet osanne olla lapsettomia tai on niitäkin joille ei ole lapsia suotu.
Teillä kuitenkin on ytöpaikat ja saatte palkkanen täysin itsenne hyväksi, olisi sentään hyvä asia, että tukisitte tulevaakin yhteiskunta, he ne teidän eläkkeenne makselevat.
Voisitte olla tekemässä lapsiperheille mahdollisia hoitopaikkoja, jonne lapsensa voisi turvallisesti antaa hoitoon.
Lapsettoman on varsin vaike ilmeisesti nähdä, että kyllä heidänkin eläkkeensä maksetaan juuri näiden tulevien polvien verojen keräämisellä ja työelämaksujen keräämisellä, heiltä kerätyillä varoilla teitä hoidetaan saaraaloissa ja misissa muissakin paikoissa.
Asioita pitäisi nähdä vähän akuemmaksi kuin juuri oman nenänsä ainoastaan.
"yhteiskunta voisi sentään helpotta lapsiperheiden asemaa"
ja lapsettomat maksaa entistä enempi veroja sen vuoksi.
Ihmiskunnan tulevaisuus ja elämän jatkuvuus maapallolla nyt vaan edellyttää lasten hankkimista ja sen varmistamista että lapsiperheet pystyvät huolehtimaan lapset aikuisikään. Jos et itse halua lapsia, on se mielestäni täysin oikeutettua ja hyväksyttävää, silloinhan muut hoitavat ihmiskunnan sukupolvien jatkuvuuden sinun puolestasi. Mutta siitä ei voi sitten valittaa että yhteiskunta tukee tätä perin luonnollista, perheellistä elämänmallia.
Ja ihan tarkennukseksi, ei muuten saa lastenhoitoapua ilmaiseksi mistään nykyään. Kunnalta ja kaupungilta ei heru mitään, kaikessa säästetään. Jos on kyseessä lastensuojelullinen tilanne niin siinä tapauksessa apua heruu. Mutta aika harva perhe ihan niin pahoissa vaikeuksissa on.
Ja täsmennettäköön että itse en odota kunnalta, kaupungilta tai sukulaisilta tällaista lastenhoitoapua. Sukulaiset ja ystävät ovat suuri osa lapsettomia ja tehneet kiertoteitse selväksi ettei vähempää voisi kiinnostaa.
Jokainen saa mielestään elää haluamansa laista elämää. Rankkaa on välillä kun tietää että on lapsien kanssa käytännössä 24/7 vuodet läpeensä, mutta tosiaan, itsehän olen valintani tehnyt. En mistään hinnasta valitsisi toisin nytkään. Lapset ovat rakkainta ja kaikkein parasta mitä elämässäni on tapahtunut! Ja se on taas oma mielipiteeni.
Ennen lapsia ajattelin aikalailla samalla tavalla, että on ihanaa kun on aikaa tehdä omia asioita, harrastaa ja nauttia elämästä. Itsellä tuo oli kuitenkin yksi elämänvaihe. Tämä pikkulapsiarki on taas yksi elämänvaihe ja yritän nauttia siitä mahdollisimman paljon kaiken kiireen keskellä. Tiedän että jossain vaiheessa koittaa se päivä kun lapset juoksevat omilla kavereillaan, harrastuksissaan ja omissa menoissaan ja sitä omaa aikaa ja jaksamista alkaa taas jäädä. Se tulee yllättävän pian. Kunhan tästä hiukan kasvavat, palkkaan mll:n lastenhoitajan, tms. kerran kuukaudessa, ellen siihen mennessä ole löytänyt toisia vanhenpia, joiden kanssa voidaan hoitaa toistemme lapsia kukin vuorollaan.
Antaa kunkin tehdä omat ratkaisunsa elämässään. Ja ollaan tuomitsematta niitä. Eihän se tuomitseminen ja arvostelu edes auta mitään? Pahoittaa vain jokaisen mielen, arvosteltavan ja arvostelijan.
Itse ajattelen etteivät ilmeisesti halua tutustua lapsiin eivätkä halua olla kovin läheisissä väleissä minuun, ja se välillä kirpaisee. Toisaalta olen sitä mieltä että jokainen saa itse valita lähimpänsä ja ystävänsä. Koska välimme ovat lasten saannin myötä etääntyneet eivätkä vaikuta olevan kovin kiinnostuneita näkemään, olen lakannut yrittämästä ja etsinyt uusia, perheellisiä ystäviä, joiden kautta voi rakentaa tukiverkon ja saada vertaistukea. Niitä lapsia karttavia voi nähdä sitten joskus vaikka ilman lapsia. Mitä sitä haikailemaan sinne suuntaan, jossa ei mitään yhteistä ole?
Niin. Se on vaikeaa ymmärtää että muiden suhde lapsiin ei ole sama kuin itsellään. Elämäntilanteet ovat vaan erilaiset.
Itse tykkään nähdä kaveriani, vaikka hänellä lapsia onkin. Lapset kulkee siinä meidän tekemisten mukana, eivätkä ole ohjelmanumero, niin kuin siskoillani on.
Se nimenomaa ahdistaa näissä monissa lapsiperheissä, muu elämä pysähtyy ja lapset näyttelevät pääroolia kaikessa.
Ja sille edelliselle vastaajalle..., ei kukaan voi sillä ajatuksella itseään pakottaa pitämään lapsista, että nämä maksavat eläkkeet joskus. Sitä paitsi mitään eläke-järjestelmää ei ole silloin enää olemassakaan. Lapsiakin tehdään jo toivottavasti säännöstely-periaattein.
Tää keskustelu on selvästi menny ihan raiteiltaan. Aloittajahan ei ilmoittanut lapsivihaansa, vaan sitä, että hänen oletetaan olevan käytettävissä.
Minustakin tuo on väärin, että pitää lähteä oman elämänsä ohella pitämään muiden huushollia yllä, vain siksi, että vanhemmilla on työt ja harrastukset.
Minäkään en hoida sisarusteni lapsia, mutta käyn heitä kyllä katsomassa aina silloin tällöin. Joskus on sisko ehdottanut hoitokeikkaa, mutta olen joutunut hänelle suoraan sanomaan etten ole vielä valmis siihen (lapset vasta 8 kk ja 2 vuotta).
Omat vanhempani hoitivat meidät ilman turvaverkkoa, ja kun heiltä kysyin asiasta, kertoivat ettei heillä ollut koskaan tarve päästä juhlimaan, kännäämään tai pois meidän luota. Olivat meidät halunneet ja perheen, joten nauttivat täysin elämästä kotona meidän kanssa. Kävivät pari kertaa vuodessa illan jossain kahdestaan, ja se oli kuulemma heille ihan riittävästi omaa aikaa. Toisaalta he osasivat rentoutua myös meidän kanssamme, ja näyttää myös olevana pari :)
Suurin paha tänä päivänä tuntuu olevan se, että lapset nähdään työnä, ei osana perhettä. Täytyy päästä lomalle lapsista??? Hullua.
Jokainen kyllä kerää oman eläkkeensä ihan itse. Sen voit katsoa vaikka palkkakuitista :) tai vaikka työeläkeotteesta, joka tulee sinulle kerran vuodessa ja siinä on eritelty kaikki tekemäsi työ vuosien mittaan ja eläkkeeseen kertyneet rahat. Ring any bells?
"Ihmiskunnan tulevaisuus ja elämän jatkuvuus maapallolla nyt vaan edellyttää lasten hankkimista"
Maapallolla on liikaa porukkaa. Onko sana: väestöräjähdys tuttu.
Lasten hankkimista esim. Kiinassa on alettu rajoittamaan 1:n lapsen periaatteella jo pitkään.
Ihmiskunnan tulevaisuus ei ole sillä turvattu, että jotkut tekee liikaa lapsia omille resursseileen ja pitää muiden velvollisuutena osallistua aktiivisesti lastensa hyvinvointiin.
Aika avata silmät ja vaikkapa opiskella hiukan
http://www02.oph.fi/etalukio/maantiede/kurssi3/vaestonkasvu.html
Uskot varmaan myös joulupukkiin?
Eläkkeitä rahastoidaan vain osittain, systeemi perustuu siihen, että työelämässä olevat maksavat eläkkeellä olevien eläkkeet.
Ja valtion virkamiesten eläkkeitä ei rahastoida ollenkaan, ne maksetaan suoraan valtion budjetista, joka katetaan nyt (ja vielä jonkin aikaa..) suureksi osaksi velalla.
Koko eläkerahasto on kai käytetty jo loppuun. Eläkettä ei nosta kukaan enää 20 vuoden kuluutua. Se realisoidaan valtion yhtiöihin pamppujen osinkojen maksuun.
Ei muuta kuin pimmeetä keikkaa vaan putkeen ja rahat kultana/ kivinä tyynyn alle eläkeikää odottamaan.
"Systeemi perustuu siihen" Mitäs väliä sillä on miten se siellä byrokratian portaassa menee, ainakaan siitä näkökulmasta että jonkun muksu maksais joskus mun eläkkeen. Ja sen perusteella pitäis nyt jotain ylimäärästä arvostusta antaa lapsiperheille,, palatkaa maan pinnalle. Jokainen työtä tekevä eläkkeensä ansaitsee, oli lapsia tai ei.
"Ennen lapsia ajattelin aikalailla samalla tavalla, että on ihanaa kun on aikaa tehdä omia asioita, harrastaa ja nauttia elämästä. Itsellä tuo oli kuitenkin yksi elämänvaihe"
Siis en ymmärrä tätä. Tiedän perheenäitejä joilla jopa kolme mukkeloa ja silti harrastavat , tekevät omia juttuja ja nauttivat elämästä.Niiden mukkelotkin on ookoo ja hyvin kasvatettuja vaikka äiskät panostavat myös itseensä.
Kai ne on osannu sitten arvioida moneenko ja miten ne omat rahkeet riittää jo lapsia harkitessaan.
Ja sellaiseksi äidiksi haluan itsekin tulla jos lapsia tulee.
En sellaiseksi jonka aika menee siihen että puolustaa elämäntapaansa netissä, kun yksi elämänvaihe nimeltä "elämästä nauttiminen ennen lapsia "nyt meni ohitse.
Nuorena ei ymmärrä, et vanhana ei vaan jaksa. Itse aikoinaan, luulin jopa et naapurin liikuntavammainen nainen, vois ottaa lapseni päivähoitoon kun halusin työhön. Silloin ei ollut päivähoito-oikeutta. Ja sekin kun anoppini hoiti lastani kaksi viikkoa, kun olin sairaalassa synnyttämässä.
Kun palasin kotiin, vinoilin anopille, miksi ei ollut lehdet järjestyksessä? Nyt vanhana itsekkin mietin sitä, miksi nuorena ei ymmärrä asioita toisen kannalta.
Elämä opettaa usein vasta myöhemmin.
Suomi on hyvin vointi valtio huh huh kun tätä lukee no eivät ihmiset ainakaan toisistaan välitä. Minulla 3 siskoa yhdellä on lapsia yhdellä ei ja kolmannella on tulossa. Se yksi jolla ei ole lapsia ei osaa olla lapsi perheessä mukana kun niinkuin tämä ap kirjottaja sanoi että hänestä hänen kiireensä on samanlaista kuin lapsiperheiden no ei ole. Voit tietenkin kieltäytyä auttamasta muita se on oma asias. Kun pitää toisesta/lapsista huolta niin se on semmosta kiirettä johon ei ole valinnan varaa. Kun lapset tarvii ruokaa sitä pitää tehä kun ne tarvii puhtaita vaatteita niin ne pitää pestä. Kun lapseton käy harrastamassa jotain kivaa ja se on sitä kiirettä niin se ei ole sitä välttämätöntä kiirettä niinkun lapsi perheessä tai kun pitää huolta toisesta jonkun muun syyn takia. En sano että ne harrastukset ja kivan tekemiset eivät olisi tärkeitä tottakai mutta ilman niitä voi olla. Lapset tarvii hoitoa piste se on semmosta kiirettä jota ei voi olla tekemättä. Munkin lapseton sisarus aina sanoo että mulla ei ole aikaa ittelle ollenkaan kun olen kiireinen vakavasti sairaan lapsen kanssa. Sori mitä mun pitäs tehä jos en saa apua ihanilta ihmisiltä ympärilläni...mun pitää pitää huolta koska muuten hän ei pärjää ja vie mun ajan 24/7. On myös 2 muuta lasta ja ihana kun on ja pidän huolta heistä ja en vaihtaisi osaani kenenkään kanssa vaikka joskus olisi kiva nukkua edes yksi yö kokonaan. Joten olen kiireinen ja asian kanssa joka on välttämätön eikä vapaa-ajan huvi en voi jättää tätä kiirettä tekemättä. Yritän vaan selvittää tälle ap kirjottajalle miten ehkä hänen äitinsä ja siskonsa näkevät tämän asian.
Onhan sitä kiire kun täytyy tehdä rahaa, olla ylitöissä, harrastaa ja sitten kaikessa kiireessä jättää ne lapset siitä syystä muiden hoitoon. Kiirettähän se on, joskin ei varmaan ihan yhtä kiirettä kuin sulla.
Ihmiset tekee valintoja elämässään. Kaverini oli jakorasia ja työnsi ulos neljä isätöntä lasta ja oletti että muut ne sitten hoitaa. Comoon, siis hiukan yhteisöllisyyttä. Kun mä päätän tehdä lapset niin lähipiirihän jeesaa -arhg.
Miksi te olette niitä marttyyrejä? Miksette vain suoraan sano, ett' juuri tätä halusitte, ilman valitusta. En minäkään valita perheelleni sitä että hakeuduin hoitoalalle ja olen nyt kolmivuorotöissä ja jatkuvassa ylityöputkessa. Olen kiitollinen että minulla on sentään työtä. Sitten vapaa-ajalla kuulen sisarusteni jatkuvaa rutinaa ja voivottelua lasten kanssa. Miksi helv...issä ne sitten tehtiin? Olen ensisijaisesti olemassa itseäni varten, ja jos oma elämäni ja kiireet joustaa toki sitten välillä menen myös auttamaan siskoja, veljeä. Vaikka ei ole puhettakaan siitä, että voisivat vastavuoroisesti katsoa joskus koiraani kun olen poissa. Ehei, se tarve kun on AINA vaan itsellä.
Joten komppaan kyllä tässä täysin AP:ta.
Kun mä hommaan lapsia, niin se tulee olemaan rankkaa, eikä ole aikaa enää itselle, eikä nukkua ja harrastaa.
Ja te muut jotka ette selkeästi ikinä haluu hommata lapsia, saatte luvan auttaa hoitamaan mun lapsia. Tai ootte pirun itsekkäitä. Millä te luulette että mä pärjään yksin mun lapsien kanssa, se on rankkaa! Ei teidän lapsettomien elämänvalinnat ny niin tärkeitä oo kun mun, joka haluu lapsia.
En koskaan ole halunut tehdä lapsia, mutta jos nyt vaikka tekisin, ihan vaan siksi että voisin harjoittaa yhteisöllisyyttä perheeni kanssa. Passittaa vanhaa äitiäni hoitamaan lapsia kun itse lähden näin 30 aikuisena vähän dokaan. En nääs vieläkään ole saanut tarpeeksi vaikka olen juossut sen 15 vuotta baareissa.
Ihan vaan perhettäni yhdistääkseni vihjailen sitten siskolleni kuinka voisi tulla käymään, ja en todellakaan tarkoita sillä sitä että tulisi kylään, vaan että tulisi tekemään jotain meille, hoitamaan sitä lasta tai siivoamaan mun keittiötä. Tämä olisi sitä yhteisöllisyyttä. En siis vahingossakaan pyytäisi heitä illan viettoon, vaan hommiin joka kerta. Iltaa voisin sitten istua näiden muiden yhteisöllistä elämäntapaa harjoittavien, dokaavien vanhempien kanssa.
AWOT.
Hehhee. Tuttu kuvio meilläkin. Ja se on jännä, et ei vahingossakaan käy kutsu kylään, syömään tai istuun iltaa -vaan töihin. Kai me perhe sitte ollaan vaan sitä varten. Tekemässä näiden elämästä kivaa. Laittaa joo miettimään......
Olen yksineläjä, ja totisestikin nostan hattua kaikille, ketkä uskaltavat ja jaksavat tähän maailmaan säädyllisesti lapsia saattaa. Mielestäni pienen lapsen hyvinvoinnin kuuluukin ehdottomasti mennä kaiken muun paitsi vanhempien oman jaksamisen edelle. Pelkästä kiireestäkin johtuvat laiminlyönnit kasvatuksessa tulevat takaisinmaksuun pysyvinä, peruuttamattomina ja moninkertaisina, usein mittaamattominakin, jahka pienelle karttuu hieman ikää. Ei se lapsi tiedä tai ymmärrä, miksi asiat ovat jotenkin kurjan tuntuisesti.
Täydellisen askeettisuuden ja oman itsensä unohtamisen vaatimista vanhemmilta on kohtuutonta odottaa - se lapsikin voi paljon paremmin, jos isi ja äiti eivät vuosien saatossa degeneroidu mökkiytyneiksi roboteiksi. Niin käy yllättävän helposti.
Väestömääristä puhuville: lastenhoidossa auttamisessa on kyse jo olemassaolevan pienokaisen elämänlaadun parantamisesta. Vaikka olisitte miten kylmiä tahansa, voitte tekin ymmärtää, että "vahinko" on jo tapahtunut.
Melkoisesti vinoon menevä kasvatus on Suomessa(kin) enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Asian voi itse kukin helposti todeta kohtaamalla ihmisiä tai vaikkapa lukemalla tätä palstaa.
Mun mielestäni tää aloitus lähti nimenomaan siitä, että porvariperhe käyttää sukulaisiaan hyväksi, kun keskittyvät itse tekemään rahaa ja harrastamaan. Kyllä se lapsi tuo mukanaan uhrauksia.
Tilannehan on eri, jos kyse on heikosti toimeentulevasta yksinhuoltajasta tai muuten epäonnisesta perheestä. Kyllä minäkin autan mielelläni kaveriani lasten hoidossa. Mies jätti hänet ja hän on keskenään kahden pienen lapsen kanssa.
Suhteettomuus ja hyväksikäyttö ovat sitten eri juttu.
Lapset on lapsia aika lyhyen ajan, joten aikaa pitää olla vanhemmilla silloin. Joskus myöhemmin, voi harmittaa, miksi ei aikaa riittänyt lasten kanssa oloon.