Sinkkuna ollessa yksin asuessa tykkäsin lähes päivittäin töiden jälkeen pukea naisten vaatteet päälle , laittaa korkeat korot jalkaan ja laittautua.
Välillä jopa kävin ulkona naisten vaatteissa ihan vain kävelyllä.
Pari vuotta sitten tutustuin nykyiseen tyttöystävääni ja muutimme avoliittoon asumaan. Tätä ennen jännitin miten pystyisin kertomaan hänelle tästä pukeutuisestani koska hän oli tutustunut minuun silloin ,kun olin miehen vaatteissa.
Jotenkin osakin odottaa tyttöystäväni ei pystynyt hyväksymään tätä asiaa hän lateli ehdot jos haluan olla hänen kanssan yhdessä en saisi enää pukeutua naiseksi ja käski myydä kaikki naisten kenkäni ja vaatteeni pois.
Minä suostuin tähän rakkaudesta sokeana vaikka teki todella pahaa.
Kun muutimme yhteen usein ajattelin,että voisin pukeutua salaa naisten vaatteisiin silloin,kun tyttöystäväni ei ole kotona tai hän on pidemmillä matkoilla.
tosin ongelmaksi olisi koitunut se koska olin myynyt kaikki vaatteeni ja kenkäni pois ja jos olisin tilannut uusia tilalle en tiedä mihin olisin voinut ne piilottaa ilman,että tyttöystäväni löytää ne sillä aikaa,kun minä olen kotoa pois.
Siitä vasta olisi syntynytkin riita.
Elän tällä hetkellä hyvin ristiriitaisissa tunelmissa rakastan tyttöystääni.
Mutta toisaalta haluaisin yhä edelleen pukeutua niinkuin ennen naisten vaatteisiin.
En usko,että tyttöystäväni tulee koskaan hyväksymään asiaa suhteemme aikana.
tyttöystävä ei pidä että pukeudun naiseksi.
62
2619
Vastaukset
- lkkkjkhj
Tuollainen elämä on henkisesti liian raskasta, molemmille, kumpikaan ei todellisuudessa pysty muuttumaan. Kannattaa siis miettiä että kannattaako yrittää jatkaa yhteiseloa kun se ei ole kummallekaan hyväksi. Tässä vaiheessa eroaminen on vielä helppoa, mutta kun ollaan edetty perheen perustamiseen ja saatu lapsiakin, tilanne vaikeutuu paljon. Vaikka rakastatkin tyttöystävääsi, mieti vielä kannattaako pilata molempien elämä. Itsekin totesin että olisi pitänyt päästää irti jo vuosia aiemmin niin molemmat puolisot olisivat pysyneet elämään paremman elämän tahoillaan.
- ...
Tyttöystäväsi ei antsaitse sinua.
- Kuullostaa tutulta,
asetelma vaan vähän eri. Alussa, pari vuotta sitten se oli jännää ja kiihottavaakin (olen bi), kun mieheni pukeutui naiseksi, laittautui viimesen päälle, peruukki, meikit, tissitoppaukset ja kaikki. Viime aikoina se on alkanut ärsyttää, en tiiä miksi, mikään kun ei oo muuttunut. Näen kirjaimellisesti punasta, kun löydän sukkalaatikostani punaset pitsipöksyt, eli mieheni on tyttöillyt ollessani töissä. Olen ehkä mustasukkainen? Miksi? Mille? Ei se multa oo poijjes... Ilman perusteluita en voi ottaa asiaa puheeks, enkä vaatia tyttöilyn lopettamista, se kun on kuulunut sen persoonaan jo kymmenisen vuotta, ja on naistenvaatteissaan tyylikäs lunttu, mistä mä naisissakin diggaan. Sen se on huomannut, että mun aikana tyttöillessään mä suhtaudun jotenkin nuivasti, vinoilen, kiukuttelen ilman mitään aihetta tai tilannetta, en katto päiten, lähen ennemmin kaupungille kun kattelisin. Tiijän että käyttäydyn typerästi, mut en mä pysty enää vaihtamaan asennettani, se kun vaihtui pikkuhiljaa ittellään. Mun mies on hetero, ja hyvinkin miehekäs "normaali" vaatteissaan. Ehkä syynä joku kummallinen mustasukkasuus, mille ei oo järjellistä syytä. Muutamat eksät on kokenu sen kuohitsevana, kun ite taas oon enemmän butch, siniset farkut, kauluspaita, mäiskärit ja lippis, enkä oo meikannu kun yläasteikäsenä, sillonkin kornisti kajalilla silmät mustiks. Alkuperäiseen kysymykseen en osaa vastata, kerron vain miten meillä oli ennen ja on nyt. En oo vaatinut miestä heittämään naistenvaatteitaan pois, mutta korsetit farkkuhyllyllä jaksaa ärsyttää ihan törkeesti... Ehkä voit ostaa uusia vaatteita, piilottaa ne kellariin, kertoa ostanees uusia, ja kertoa naiselles että sun tyttöily ei oo sille uhka eikä muutenkaan pois. Roolileikkinäkin se vois mennä, yrittäisit suostutella, jos osaat kokata ni joku perinteinen kynttiläillallinen ja hyvää seksiä? Toinen vaihtoehto käyttää niitä salaa, petaamalla niin että et kärähdä. Se ei kuitenkaan oo pettämistä. Ehkä huono neuvo... Toivottavasti saat lisää kommentteja, parempia kun tää mun.
- girlygirlygirl
Kuullostaa tutulta, kirjoitti:
asetelma vaan vähän eri. Alussa, pari vuotta sitten se oli jännää ja kiihottavaakin (olen bi), kun mieheni pukeutui naiseksi, laittautui viimesen päälle, peruukki, meikit, tissitoppaukset ja kaikki. Viime aikoina se on alkanut ärsyttää, en tiiä miksi, mikään kun ei oo muuttunut. Näen kirjaimellisesti punasta, kun löydän sukkalaatikostani punaset pitsipöksyt, eli mieheni on tyttöillyt ollessani töissä. Olen ehkä mustasukkainen? Miksi? Mille? Ei se multa oo poijjes... Ilman perusteluita en voi ottaa asiaa puheeks, enkä vaatia tyttöilyn lopettamista, se kun on kuulunut sen persoonaan jo kymmenisen vuotta, ja on naistenvaatteissaan tyylikäs lunttu, mistä mä naisissakin diggaan. Sen se on huomannut, että mun aikana tyttöillessään mä suhtaudun jotenkin nuivasti, vinoilen, kiukuttelen ilman mitään aihetta tai tilannetta, en katto päiten, lähen ennemmin kaupungille kun kattelisin. Tiijän että käyttäydyn typerästi, mut en mä pysty enää vaihtamaan asennettani, se kun vaihtui pikkuhiljaa ittellään. Mun mies on hetero, ja hyvinkin miehekäs "normaali" vaatteissaan. Ehkä syynä joku kummallinen mustasukkasuus, mille ei oo järjellistä syytä. Muutamat eksät on kokenu sen kuohitsevana, kun ite taas oon enemmän butch, siniset farkut, kauluspaita, mäiskärit ja lippis, enkä oo meikannu kun yläasteikäsenä, sillonkin kornisti kajalilla silmät mustiks. Alkuperäiseen kysymykseen en osaa vastata, kerron vain miten meillä oli ennen ja on nyt. En oo vaatinut miestä heittämään naistenvaatteitaan pois, mutta korsetit farkkuhyllyllä jaksaa ärsyttää ihan törkeesti... Ehkä voit ostaa uusia vaatteita, piilottaa ne kellariin, kertoa ostanees uusia, ja kertoa naiselles että sun tyttöily ei oo sille uhka eikä muutenkaan pois. Roolileikkinäkin se vois mennä, yrittäisit suostutella, jos osaat kokata ni joku perinteinen kynttiläillallinen ja hyvää seksiä? Toinen vaihtoehto käyttää niitä salaa, petaamalla niin että et kärähdä. Se ei kuitenkaan oo pettämistä. Ehkä huono neuvo... Toivottavasti saat lisää kommentteja, parempia kun tää mun.
Kerroit olevasi bi. Onko miehesi myös? Kiinnostaako miestäsi toiset miehet? Voisiko ärsyyntyneisyytesi aiheutua jonkinasteisesta kateudesta miestäsi kohtaan, kun itsekin tunnustat hänen olevan tyttönä aika hot. Ehkä et itse jaksa tuunata itseäsi niin kovasti kuin haluaisit, tai ajattelet että sinun pitäisi, ja tuo riittämättömyyden tunne purkautuu ärsyyntymisenä miestäsi kohtaan? Ei millään pahalla. Tuli vain mieleen.
Itse tykkään tyttöillä. Olen aina tyttöillyt. Ihailen kovasti viimeisen päälle laittautuneita tyttöjä. Olen aina luullut itseäni heteroksi, mutta tunnen vetoa juuri naisellisia miehiä kohtaan. Sillä tavalla että harrastaisin seksiä itsekin naisen moodissa nimenomaan toisen tyttöilijän kanssa. - nimimerkille girlygirly,
girlygirlygirl kirjoitti:
Kerroit olevasi bi. Onko miehesi myös? Kiinnostaako miestäsi toiset miehet? Voisiko ärsyyntyneisyytesi aiheutua jonkinasteisesta kateudesta miestäsi kohtaan, kun itsekin tunnustat hänen olevan tyttönä aika hot. Ehkä et itse jaksa tuunata itseäsi niin kovasti kuin haluaisit, tai ajattelet että sinun pitäisi, ja tuo riittämättömyyden tunne purkautuu ärsyyntymisenä miestäsi kohtaan? Ei millään pahalla. Tuli vain mieleen.
Itse tykkään tyttöillä. Olen aina tyttöillyt. Ihailen kovasti viimeisen päälle laittautuneita tyttöjä. Olen aina luullut itseäni heteroksi, mutta tunnen vetoa juuri naisellisia miehiä kohtaan. Sillä tavalla että harrastaisin seksiä itsekin naisen moodissa nimenomaan toisen tyttöilijän kanssa.ilmeisesti olit osoittanut kysymyksesi mulle? Ehkä on bi, ehkä bi-utelias, en tiedä. Joka tapauksessa, kuinka vain, olen NIIN mustasukkainen, että samana päivänä kun aloitukseen "vastasin", löysin kylpyhuoneesta oudon lelun... Ihmettelin sitä ja tajusin sen olevan pumpattava anustappi, ja tasan samana päivänä pyykkejä lajitellessani löysin takintaskusta kondominkääreet! En siis tiedä onko mieheni käynyt vieraissa, vai vieras miehessäni... Olen ehkä jyrkkä, mutta päätin lakata antamasta, pumppuvirityksenkin rikoin veitsellä... Ehkä lapsellista, mutta mielestäni miehelläni on "velvollisuus" olla täysin rehellinen, sitä ollut itsekin. Ja ihan ilman lainausmerkkejä, korostaakseni hänen kaksinaamaisuuttaan(?), epärehellisyyttään ja salailuaan. Enhän ole missään vaiheessa antanut ymmärtää, että omat touhut olisivat meiltä pois, vaikka närkästystäni punaisista pitsistringeistä sukkalaatikossani en ole peitellyt, enkä ole osannut sitä kummemmin edes perustella. Mutta heti edellisen postaukseni jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että eroamme. Keskustelusta kun ei tule y h t ä ä n m i t ä ä n. Mieheni ei päätöksestäni vielä tiedä, mutta en aio aikailla enää tätä paria päivää kauempaa. Lähdemme eri suuntiin, ehkä jonkun aikaa kämppiksinä asuen, mahdollisimman sovussa... En pidä hänen mieltymystään, mahdollista bi-suuntaumustansakaan erikoisena, ystäväpiirissäni heterot ovat vähemmistöä, mutta miksi ei ole voinut puhua??? Tiedän lähes varmasti, että pumpun jättäminen esille oli huolimaton vahinko. Tällaista tämä on, kun ajatusmaailmat eivät kohtaa eikä asioista puhuta. V*ttu s**tana!!!!!!!!!!
- Valitettavaa mutta..
nimimerkille girlygirly, kirjoitti:
ilmeisesti olit osoittanut kysymyksesi mulle? Ehkä on bi, ehkä bi-utelias, en tiedä. Joka tapauksessa, kuinka vain, olen NIIN mustasukkainen, että samana päivänä kun aloitukseen "vastasin", löysin kylpyhuoneesta oudon lelun... Ihmettelin sitä ja tajusin sen olevan pumpattava anustappi, ja tasan samana päivänä pyykkejä lajitellessani löysin takintaskusta kondominkääreet! En siis tiedä onko mieheni käynyt vieraissa, vai vieras miehessäni... Olen ehkä jyrkkä, mutta päätin lakata antamasta, pumppuvirityksenkin rikoin veitsellä... Ehkä lapsellista, mutta mielestäni miehelläni on "velvollisuus" olla täysin rehellinen, sitä ollut itsekin. Ja ihan ilman lainausmerkkejä, korostaakseni hänen kaksinaamaisuuttaan(?), epärehellisyyttään ja salailuaan. Enhän ole missään vaiheessa antanut ymmärtää, että omat touhut olisivat meiltä pois, vaikka närkästystäni punaisista pitsistringeistä sukkalaatikossani en ole peitellyt, enkä ole osannut sitä kummemmin edes perustella. Mutta heti edellisen postaukseni jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että eroamme. Keskustelusta kun ei tule y h t ä ä n m i t ä ä n. Mieheni ei päätöksestäni vielä tiedä, mutta en aio aikailla enää tätä paria päivää kauempaa. Lähdemme eri suuntiin, ehkä jonkun aikaa kämppiksinä asuen, mahdollisimman sovussa... En pidä hänen mieltymystään, mahdollista bi-suuntaumustansakaan erikoisena, ystäväpiirissäni heterot ovat vähemmistöä, mutta miksi ei ole voinut puhua??? Tiedän lähes varmasti, että pumpun jättäminen esille oli huolimaton vahinko. Tällaista tämä on, kun ajatusmaailmat eivät kohtaa eikä asioista puhuta. V*ttu s**tana!!!!!!!!!!
Ei siis tullut mieleesi että kyseinen "pumppuviritys" voisi olla soolokäyttöön kun miehesi ei halua pettää sinua. No eiköhän ole parempi että eroatte kun kerran et siedä mieheltäsi tällaista toimintaa. Et ole ensimmäinen nainen joka kokee mustasukkaisuutta miehen tyttöilystä.
- Valtettavaa, in deed...
Valitettavaa mutta.. kirjoitti:
Ei siis tullut mieleesi että kyseinen "pumppuviritys" voisi olla soolokäyttöön kun miehesi ei halua pettää sinua. No eiköhän ole parempi että eroatte kun kerran et siedä mieheltäsi tällaista toimintaa. Et ole ensimmäinen nainen joka kokee mustasukkaisuutta miehen tyttöilystä.
Se vehje olikin luultavasti soolokäyttöön, mutta se kondomikääre takintaskussa??????? Sille en keksi juuri muuta selitystä, kun että miehissä käyty, tai miehet käyny... Jos meijjän yhteisessä kodissa -en halua tietää! Jep, kyllä eroamme, ja se on paras vaihtoehto. En ehkä uskois selitystä, vaikka kuinka olis totta ja eriävä siitä mitä mä kelaan. Kellekkään en mitään pahaa tahdo, ees toivo, sitä vaan että samankaltaset persoonat tapais toisensa, hyväksyis toisensa ja _kommunikaatio toimis_. Tää ei liity hei alotukseen, jos sen ihmeemmin munkaan postaukset, mut kysymykset/kommentit mulle vielä vähemmän.
- Valitettavaa mutta..
Valtettavaa, in deed... kirjoitti:
Se vehje olikin luultavasti soolokäyttöön, mutta se kondomikääre takintaskussa??????? Sille en keksi juuri muuta selitystä, kun että miehissä käyty, tai miehet käyny... Jos meijjän yhteisessä kodissa -en halua tietää! Jep, kyllä eroamme, ja se on paras vaihtoehto. En ehkä uskois selitystä, vaikka kuinka olis totta ja eriävä siitä mitä mä kelaan. Kellekkään en mitään pahaa tahdo, ees toivo, sitä vaan että samankaltaset persoonat tapais toisensa, hyväksyis toisensa ja _kommunikaatio toimis_. Tää ei liity hei alotukseen, jos sen ihmeemmin munkaan postaukset, mut kysymykset/kommentit mulle vielä vähemmän.
Dildojen ym. valmistajat suosittelevat käyttämään kondomia suojana myös soolokäytössä. Mutta saat ajatella mitä haluat ja olet päätöksesi tehnyt (onneksi).
- Tyttöilijä
Ei se miehen pukeutuminen naisten vaatteisiin tee hänestä naista. Panot ja menot sujuu yhtä sutjakkaasti, vaikka pitsipöksyissä kulkisi. Miksipä siis tehdä pikkujutusta väkisin isoa ongelmaa?
Toivottavasti kunnon keskustelutuokio näistä asiosta lievittää parin välisiä turhanpäiväisiä jännitteitä. Itselläni se tuotti yllättävänkin hyvää tulosta.- Sutjakkaasti
Siinäpä oli miehinen näkökulma seksiin. Mitäpä luulet, jos ennen niin naisellinen vaimosi alkaisi pukeutumaan vaarinsa vanhoihin vaatteisiin, litistäisi rintansa, ajaisi hiuksensa lyhyeksi, pitäisi housuissaan isoa tekomunaa ja alentaisi äänensä möreäksi, olisiko se tunnelmaasi latistava seikka? Kuitenkinhan hän olisi nainen edelleenkin, ei se tekisi hänestä miestä ja muutos olisi sinulle ihan pikkujuttu vaan?
- tiitti 37v
ei muuta kuin tyttöystävä vaihtoon jos ei ymmärrä sua, "tiittiys" on elin-ikäinen juttu, se halu pukeutua naisten vaatteisiin on ja pysyy hautaan asti!!!
- kokenutkivun
Samaa mieltä. Vaikka kipeää tekee, niin hyvästele. Suhdetta jatkamalla pilaat kahden ihmisen elämän.
On niitäkin naisia, joille asia on OK. - Tyttöilijä
Kyllä asia niin on, että syyt tyttöilyyn eroavat toisistaan kuin sateenkaaren värit. Jollekin kysymys on ehkä silkasta fetisismistä, jollekin toiselle mukavuudesta, jollekin kolmannelle esteettisistä arvoista.
Kuten niin monessa eri ketjuissa ilmestyneissä puheenvuorossa on jo ilmennytkin, naisten vaatteet ovat toisinaan niin paljon mukavammat kuin tämän päivän miehiset kuteet, että eroa on vaikea todeksi uskoa. Ei tarvitse olla mikään nero havaitakseen esimerkiksi alushousuja verrattaessa, että
- naisten pikkupöksyt on usein tehty paljon paremmista aineista kuin vastaavat miesten alkkarit,
- sepalus on menneisyyden haamuja,
- naisten piukkupöksyjen värivalikoima on tuntuvasti laajempi kuin miesten. Kukapa nyt haluaisi joka päivä vetää kalleimpiensa suojaksi jotakin tummansinistä, harmaata tai vaikkapa kakanruskeata, kun naisten malleista löytyy melkeinpä mitä tahansa pirteän pinkistä vihreän tai viininpunaisten kautta aina syaaneihin pikkuhousuihin asti,
- elastaanin ansiosta kallisarvoisimmillekin kalusteille löytyy riittävästi tilaa ja jopa varaa satunnaiselle kasvulle,
- usein naisten pikkupöksyjä saa halvemmalla kuin vastaavan laatuisia miesten alkkareita.
Näin on näreet tänä päivänä. - näkymättömäksi tehty
Pikkujutuksi en väittäisi, jos tyttöilyvietti on sen kokoinen, että siitä ei voi irti päästää.
On se alkoholismi tai mikä tahansa muukin riippuvuuskin pikku juttu, jos sen niin itselleen selittää. Heteromiehen tyttötamineet eivät ole vain hänen oma pikku juttunsa, koska se mitä kumppani on, kokee se toinen kumppani, sisäiset ja ulkoiset asiat. Olisipa outo suhde, jos näin ei olisi, ettei tunteita kumppanista kokonaisuutena olisi.
Tiitteilyssä energiat suuntautuu oman ihanuuden tuunaamiseen - eli on se jostain pois. Mutta onhan se niin ihanan yksilöllistä ja sehän on ajan kiistämätön henki ja arvo nro 1. Siksi parisuhteen ristiriidat on niin rasittavia, ja sen kumppanin nyt vain pitäisi ymmärtää MUA ja MUN tarpeita, koska MINÄ.
Näihin kuvioihin liittyy usein salailu, puhumattomuus, täydellinen kyvyttömyys ymmärtää miksi asia sitä toista osapuolta sitten satuttaa. Kullakin on identiteettinsä, ja ihan joka heteronainen ei saa omaan seksuaali-identiteettiinsä sopimaan sala- tai julkipukeutuvaa tiitti-intressenttiä. Sitä kun ei välttämättä sen suhteen alussa eikä aikana lähdetty hakemaan, vaan jotain muuta. Kuten mekkoon pukeutuvaa miestä, esimerkiksi.
Kumpikin kärsii, eri tavoin mutta päähän tuossa menossa hajoaa, ensisijaisesti omasta kokemuksesta sanoisin, että peruskunnioituksen puutteeseen, kun tätä elämän osa-aluetta ei esim. salailun tai puhumattomuuden takia haluta jakaa, kuten aikuisten ihmisten tulisi kyetä. Se on niin jotain ikiomaa, mutta kuitenkin se toiseen voimakkaasti vaikuttaa, koska ollaan identiteetin, omakuvan, läheisyyden ja seksuaalisuuden kanssa tekemisissä. Mikä tässä
Ovatko tiitit järjestään jossain määrin narsistisia persoonia, voisin kysyä.
Jos omat mielihalut ajaa yhteisen jakamisen ja yhteisen hyvän ohi, niin sitten vaan tiitteilemään omin voimin omassa rauhassa. Toinen ei voi loputtomiin olla parisuhteensa sivustakatsoja ja tiitin egon pönkittäjä. Vaikka tiitin mielestä niin sen toisen kuuluisi tietysti tehdä, YMMÄRTÄÄ ja TUKEA juuri sitä tiittiharrastusta, kun se on niin keskeinen. Vai olikos se pikkujuttu vaan....vai miten se meni.
Mistä se tiitin puoliso saisi vaan penninkään verran tukea parisuhteensa ongelmassa - kun se on aina lähtökohtaisesti se ongelma siinä tiitin puolisossa? Eiks olekin?- Yllätysyllätys!
On olemassa myös vaimoja ja tyttöystäviä jotka hyväksyvät puolisonsa tyttöilyn eikä pidä sitä pahana.
- 1+8
Tiitti ei välttämättä ole narsisti, vaikka sellaisiakin on. Toisaalta tiitillä on tietyt tarpeet, joita on loppupeleissä vaikea olla ottamatta huomioon. Usein tämä näyttäytyy niin, että tiitti lupaa rakkaalle vaimolleen jotain omaa elämäänsä rajoittavaa, eikä kuitenkaan pysty sitä pitämään, koska on rakkaudesta vaimoonsa/vaimon painostuksesta mennyt lupaamaan jotain, mitä ei oikeasti pysty pitämään. Tilanne on tiitillekin usein uusi ja hän ei ehkä ymmärrä, mihin kieltäymyksiin pystyy.
Jos ne tiitin pohjimmaiset tarpeet ja puolison intressit ovat ristiriidassa, asia tulee eteen, oltiinpa miten hienovaraisia tahansa. Joko ne tulevat esiin siten, että tiitti rikkoo lupauksensa tai siten, että hän särkyy sisäisesti. Tällöin on viisasta miettiä mahdollisimman tarkkaan, mitkä nuo perimmäiset intressit ovat ja tehdä sen perusteella johtopäätökset, mikä toimii parisuhteessa ja mikä ei. Ja jos ei toimi, on paras ottaa etäisyyttä, muuten kärsivät moelemmat osapuolet pitkitetyssä suhteessaan. - Ylläty sinäkin.
Yllätysyllätys! kirjoitti:
On olemassa myös vaimoja ja tyttöystäviä jotka hyväksyvät puolisonsa tyttöilyn eikä pidä sitä pahana.
Juu-u, Hullujenhuoneet on täynnänsä kans kaikenlaisia asukkeja.
- petetty vaimoke?
On siis muitakin kuin minä! Oma mies kertoi jokunen päivä sitten olevansa jonkunasteinen androgyyni transvestiitti. Hän hurahti kuulemma vasta 5 vuotta sitten. Tänä aikana hän on salannut kaiken minulta. Seksisuhde kuihtui olemattomiin. Hän tuntee vetoa toisiin TG henkilöihin ja naisiin. Hänellä pitäisi olla naisen kroppa ja miehen elin kuin myös hänen ihanneseksipartnerilla. Syönyt salaa fytohormooneja. Ei ole kuulema pettänyt vaan hoitanut tarpeensa anaalitapeilla, kivesrenkailla jne. Ei ole kuulema viestitellyt kenenkään kanssa eikä käynyt vieraissa. Ei omista salaisia s-postiosoitteita y. m. Kumma kyllä puhelin ja muut tietskat näyttää vallan muuta. Hän myös tuntee ja tietää kaikki seksinhakusivustot muttei omien sanojensa mukaan ole muuta kuin katellut. Löytyy todisteita vallan muusta.
Olen pohtinut samaa kuin edeltävä kirjoittaja, että miehessä on ainakin vahvoja narsistisia luonteenpiirteitä. Meidän perhe-elämä kun on pyörinyt pitkälti hänen tarpeiden mukaan, ei lapsen eikä minun.
Voisin huutaa tuskasta ääneen! Jos pystyy omia tiittailuhalujaan ym toteuttamaan niin tulee myös pystyä rehellisesti ne myöntämään puolisolleen. Auttaisi puolisoa pääsemään miehensä yli huomattavasti nopeammin. Kuten yllämainittu kirjoitti parisuhdeongelmista. Meillä probleemat johtuvat siitä, etten harrasta musiikin soittamista y.m. ja olen aina niin väsynyt ja äkäinen. Jos elää jatkuvassa hellyyden-, seksin- , arvostuksen- ja rakkaudenpuutteessa niin siinäpä tulos. Olen niin tylsä petikaveri... No joo, pippeliä en voi enkä halua kasvattaa kuten mieheni rintoja.
Lastamme tässä käy eniten sääliksi kun isä toteuttaa itseään milloin milläkin tietskalla ja äidin voimat ovat aivan loppu. Erota pitäisi, talo tyhjentää ja pennittömän osapuolen hakea sossun luukun kautta asuntoa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen tulee saada toteuttaa itseään ja elää kuten itse haluaa muttei perheensä kustannuksella. Facts don´t cease to exist because they are ignored.
Kaikilla on oikeus olla ylpeitä itsestään mutta tulee myös osata olla rehellisiä ja oman vastuun ottavia.
- näkymättömäksi
Asiahan on lopulta, kaiken piilottelun ja puhumattomuuden jälkeen pakko nostaa pöydälle, koska parisuhde ei toimi moisessa epäbalanssissa ja turbulenssissa. Oma rakkaani tuli ulos kaapista kaikille muille yhteisössään, paitsi minulle. No, tulihan se ilmi jonkun ajan kuluttua tekstareilla lypsettynä, vältellen ja kiemurrellen, ja vähätellen asiaa. Kuulemma toivoi, etten ehkä huomaisi.
Siitä saakka luottamuksen rakentaminen kävi kovin työstä. Kaikenlainen luimistelu ja mykistyminen asian tiimoilta - ei siis voinut puhua, sitten motiivien moninainen seliseli: teen näin koska se on hyväksi muille, noille ja yhteiskunnalle ja maailma pelastuu. Tämä jatkuu edelleen, seurapiiri kehuu esikuvallista toimintaa.
Joo.
Voihan se niinkin olla, mutta ei tuo parisuhteelle hyvää tehnyt. Siis julkitiitti mutta kotona aivan solmussa. Trans-tapahtumiin mentiin epäröimättömällä kiihkolla, mutta kuitenkin minuun nähden korvat luimussa. Ja ei koskaan, kertaakaan edes vienoa ajatusta tullut tiilille päähänsä, että kumppanin olisi voinut jotenkin, jollain tavalla osallistaa, jonkun kerran näissä riennoissa. Eipä tullut mieleen, koska se oli oma harrastus, ego ja ennen kaikkea se gloria.
Katselin tätä aikani sivusta, sitten voimat loppuivat, kun ne loppuivat. Tahdoin omalla päätökselläni yli toista vuotta, että jatkan - ja että tahdon rakastaa tätä ihmistä, teoistaan huolimatta.
Kuitenkin lopulta rakas ihminen muuttui tunnistamattomaksi, väisteli aina tätä aihetta vaikka muu välillämme toimi ok, katosi mekkoihinsa, fantasioihinsa ja muilta saamaansa huomioon, ihailuun, rikkoi minut. En voi kuin olla surullinen.
Jakamalla tämän "salaisuuden" ja omat toiveet, keskustelemalla toimintatavoista kaikki olisi voinut mennä toisinkin. Vanne ei omaa päätäni kiristä homo-lesbo-trans-asioissa, mutta epäluottamus, epärehellisyys ja lapsellinen uhmakkuus ja dialogin puuttuminen tässä asiassa aikuiselta ammatikseen viestivältä ihmiseltä, on ollut tuskallista ja vaikea ottaa vastaan, myönnän sen.
Kuten jo sanoin, kunnioituksen puute kaikissa tiitteilyyn liittyvissä toimissa vei omat voimat ja riudutti suhteen päätökseen.- kjhjlkj
Olen huomannut seuratessani sivusta että yleensä tällainen toiminta tiitin taholta perustuu siihen että pelätään viimeiseen saakka parisuhteen katkeamista ja yritetään säilyttää se salaamalla ja rajoittamalla mitä kerrotaan puolisolle. Ilmeisesti tiitti ajattelee (ainakin alitajuisesti) että suhde säilyy kun puoliso ei tiedä tuosta toisesta puolesta tai ei ainakaan kaikkea. Ilmeisesti hän rakastaa edelleen vaimoaan eikä halua menettää häntä. Usein siinä käy kuten teilläkin että vaimon mitta tulee kuitenkin joskus täyteen. Omalta kohdaltani tilanne oli vielä pahempi koska olen transnainen, mutta lopputulos oli sama. Meilläkin molemmat kärsivät henkisesti todella paljon niin kauan kun avioliittoa yritettiin pitää hengissä. Avioero vapautti molemmat omille teilleen, mutta pahat arvet jäi molemmille.
- näkymättömäksi
Varmasti halua oli tiitin puolelta jatkaa, mutta kun asiaa katson nyt, hänellä oli ja on edelleen valtava häpeä huom. omasta mielestään "epämiehekkyydestään", jossa tiitteily on osa, ilmiasu sille että "ei ole miehekäs mies", mitä se ajatusmalli nyt kullekin tarkoittaa.
Itse kartan ns. alfa-uroksia, ja pidän pehmeämmistä ja monipuolisemmista miehistä, mutta se siitä.
Häpeää hän koki myös kyvyttömyydestään puhua ja jakaa asioitaan tällä aihealueella, mutta tuo tiiteily on kuin lämmittävä peitto, jonka suojaan voi itsekseen käpertyä ja paeta sitä häpeää, mikä lähisuhteessa on tällaisessa tilanteessa kohdattava jos on aikomus olla ihminen, läheinen, kumppani. Muilla areenoilla sitä häpeää ei tarvinnut eikä tarvitse kokea, siellä vastaanotto on 100% positiivinen ja yksilön rohkeutta ja esikuvallisuutta tukeva.
Niinpä, onhan rohkeutta olla falski, riittää kun julkikuva kiiltää.
Tämä oli niin ristiriitaista ja kipeää, ettei sitä aikaansa enempää jaksanut, koska tilanne ei muuttunut mihinkään. Tai no, tiitteily eskaloitui ja puhumattomuus jatkui. Hän haluaisi edelleen jatkaa suhdetta, mutta millä eväillä tuota olisi voinut jatkaa?
Tiitin kumppani ei löydä tukea tai apua. Alan järjestöt julistavat, että jos ymmärrystä tiitteilylle ei saa, on vika aina vastapuolessa - ongelma ON heidän! Ihmisten välinen elo ei vain ole niin simppliä, että omat intressit on aina niin jees muille, tai että miten tahansa ne intressit jaetaan tai ei, niin aina on positiivista ja fantastista.
Monimuotoisuus onkin fantastista, mutta ihmisiä me kaikki olemme, vikoineen kaikkineen. Tämä mekkovietti ajaa niin monen ihmisyyteen kuuluvan periaatteen (rehellisyys, avoimuus, jakaminen, osallistaminen kumppanin kanssa) yli, että sitä on vaikea pitää lähtökohtaisesti positiivisena itseilmaisun välineenä. Omassa tapauksessani näin, muilla ehkä toisin.
Omilla resursseilla on tätä luottamuskriisiä tullut selvitettyä niin pitkälle kuin olen osannut.- Eräs tukihenkilö
Ymmärrän niitä auttajiakin kun on nyt lukenut muutaman viestin miten sinä suhtaudut siihen että miehesi pukeutuu välillä naiseksi. On vaikeaa käsitellä asiaa molempien osapuolten kannalta kun toinen osapuoli on ottanut kannan että häntä on petetty ja syy on ainostaan vastapuolessa. Eipä tuohon ole muuta tehtävissä kuin suositella eroa koska yhteiselo ei onnistu.
- näkymättömäksi
Eräs tukihenkilö kirjoitti:
Ymmärrän niitä auttajiakin kun on nyt lukenut muutaman viestin miten sinä suhtaudut siihen että miehesi pukeutuu välillä naiseksi. On vaikeaa käsitellä asiaa molempien osapuolten kannalta kun toinen osapuoli on ottanut kannan että häntä on petetty ja syy on ainostaan vastapuolessa. Eipä tuohon ole muuta tehtävissä kuin suositella eroa koska yhteiselo ei onnistu.
Kiitos neuvosta. Kun sanot olevasi tukihenkilö, laitatko ystävllisesti jotain neuvoa MITEN muutan suhtautumistani, koska suhtautumiseni (sivuutettu näkymättömäksi) toisen toimesta on virheellinen? Mitä itse osapuolena voisin tehdä, tai olisi pitänyt tehdä toisin? Minkä syyllisyyden otan itselleni? Mitä korjaan? Mitä en ole ymmärtänyt?
Kiitos etukäteen asiallisesta vastauksesta. - Eräs tukihenkilö
näkymättömäksi kirjoitti:
Kiitos neuvosta. Kun sanot olevasi tukihenkilö, laitatko ystävllisesti jotain neuvoa MITEN muutan suhtautumistani, koska suhtautumiseni (sivuutettu näkymättömäksi) toisen toimesta on virheellinen? Mitä itse osapuolena voisin tehdä, tai olisi pitänyt tehdä toisin? Minkä syyllisyyden otan itselleni? Mitä korjaan? Mitä en ole ymmärtänyt?
Kiitos etukäteen asiallisesta vastauksesta.En osaa kumpaakin tapaamatta sanoa muuta kuin että puolisosi ei pysty muuttumaan. Hän on ja pysyy transvestiittinä, sitä ei voi muuttaa. Mikäli haluatte jatkaa parisuhdetta, molempien on korjattava suhtautumistaan. Kertomasi perusteella miehesi pitäisi olla avoimempi ja sinun taas pitäisi yrittää ymmärtää hänen eräänlaista kahtiajakoista maailmaansa. Kertomuksesi perusteella se voi olla vaikeaa ja vaatii pitkää työstämistä, eikä ehkä sittenkään onnistu. Kummankaan ei tule ottaa mitään syyllisyyttä itselleen, tilanne ei parane syyllistä etsimällä. Myönnän että tilanteenne on vaikea mutta ei ainutkertainen.
- näkymättömäksi
Eräs tukihenkilö kirjoitti:
Ymmärrän niitä auttajiakin kun on nyt lukenut muutaman viestin miten sinä suhtaudut siihen että miehesi pukeutuu välillä naiseksi. On vaikeaa käsitellä asiaa molempien osapuolten kannalta kun toinen osapuoli on ottanut kannan että häntä on petetty ja syy on ainostaan vastapuolessa. Eipä tuohon ole muuta tehtävissä kuin suositella eroa koska yhteiselo ei onnistu.
Kantoja ei erityisesti ole tarvinnut ottaa, olen vain kokenut mitä kirjoitin:
"Tämä mekkovietti ajaa niin monen ihmisyyteen kuuluvan periaatteen (rehellisyys, avoimuus, jakaminen, osallistaminen kumppanin kanssa) yli, että sitä on vaikea pitää lähtökohtaisesti positiivisena itseilmaisun välineenä. "
En tiedä miten tiitit moninaisuudessaan luottamuksellisuuden ja jakamisen parisuhteessaan näkevät tai arvottavat, minulle avoimuus ihmisten välisissä suhteissa on arvo sinänsä - ei kannanotto siihen että syy on ainoastaan toisessa.
Avoimuutta joko on tai ei ole, mutta onko puhumattomuus tai asioiden jemmailu parisuhteessa sellaista, joka tiitin kanssa on vain otettava vastaan, väistämättömänä osana tiitin persoonaa?
Tässä emme voi psykoanalyysiä kenestäkään tehdä, mutta kysynkin yleisellä tasolla, että onko vain niin, että tiitit pelaa omilla säännöillään, muut sopeutuvat tai voivat lähteä kävelemään? Onko se tasapuolista tai kypsää suhtautumista? Vai onko tiitti lähtökohtaisesti aina henkinen sinkku ja sooloilija, jolle mina on ensin, ja sitten muut jos sopeutuvat?
Miksi tiiteillä siis tällaiset "toimintavat" olisivat enemmän OK, jotka muissa parikonstellaatioissa kohtalaisen usein todetaan kumppanuutta rikkovaksi?
- pysyvä muutos?
Jos tiitti ei pysty muuttumaan, miksi kuitenkin aiemmin ns. ei-tiitti voi ja pystyy muuttumaan tiitiksi? Toimii vain yhteen suuntaan siis. Mikä muutoksen siis estää, miksi se on krooninen tila ja tällä en nyt viittaa sairauteen tms. vaan pysyvyyteen joka aina mainitaan. Miksi se vietti on niin vahva ettei siitä koskaan enää luovuta? Kysyn kun en asiaa tunne. Onko se lähellä jonkinlaista pakkomiellettä, kaiken yli käyvää? Kaiken selittävä valinta, vai jotain muuta?
- lkhjkjh
Yleensä transvestiitti (ja myös transsukupuolinen) ei muutu sellaiseksi vaan on jo syntymästään saakka samanlainen. Tiitti voi jo lapsuudessaan kokeilla joskus äidin vaatteita ja korkokenkiä, mutta se leimataan vain lapsen leikiksi. Yleisimmin murrosiässä kun sukupuolisuus on murrosvaiheessa se alkaa voimistumaan ja usein vasta aikuisiässä pystytään toteuttamaan sisältä löytyvää naiseutta. Tiittipoika ei uskalla seurusteluaikana paljastaa ominaisuuttaan tyttöystävälle koska pelkää että menettää hänet. Usein tiitti olettaa että pääsee eroon ominaisuudestaan ja vaatteet ym. hävitetään. Mutta ominaisuus on niin tiukassa että kun henkinen kuormitus alkaa mennä liian suureksi, hankitaan uusi varasto asusteita. Psykiatrit ovat todenneet ettei transihmisyyttä pystytä hävittämään ihmisestä. Sen vuoksi on parempi vaihtoehto että transvestiitti voi ilmaista sisäistä toista sukupuoltaan (transvestiittejä on molempia sukupuolia) ja elää henkisesti tasapainoisempaa elämää. Samoin transsukupuolisella hoitolinja on korjata fyysinen ulkomuoto mahdollisimman lähelle todellista sukupuolta. Äskettäin transvestisuus poistettiin sairausluokituksesta koska todettiin ettei kyse ole sairaudesta vaan ihmisen ominaisuudesta kuten mikä muu ihmisen ominaisuus tahansa (vaikkapa punainen tukka). Transvestiiteissä miespuolisiin kiinnitetään huomiota, koska se näkyy poikkeuksellisena. Naispuoliset transvestiitit voivat pukeutua mieheksi aivan vapaasti koska se hyväksytään muiden ihmisten taholta. Moni nainen elää koko elämänsä hyvinkin miehekästä elämää ilman että siihen kiinnitetään huomiota.
- mitä SE naiseus on
Vielä jatkokysymys. Tiittinä naiseus ymmärtääkseni lähes poikkeuksetta nähdään ulkokuoren kautta, vai onko se jotain muutakin kuin ulkoisia naisellisuuteen (länsimaisesti) kulttuurisesti liitettyjä merkkejä kuten hame tai mekko, naisille suunnatut alusvaatteet, yliampuva meikkaus tai naiselliset hiuslisäkkeet, huikeat korkokengät ym. Kärjistäen noin, variaatioita väheksymättä.
Jos nämä jätetään pois, onko tiitillä naiseutta jollain muulla tavalla identitettissään? Onko pukeutuminen todellakin naiseuden esiintuloa sen laajassa merkityksessä, vai mitä muuta se voisi olla, jos olisi?
Itse naisena ei paljoa tule noihin mainitsemiini asioihin ja vaateparsiin tai maaleihin sekaanuttua, silti tunnen itseni naiselliseksi. Pään sisällä ilman vaatteisen tuomaa pönkitystä siis. Naiseuteen kuuluu niin paljon muuta oleellista, kuin kliseiset vaateparret tai kosmetiikkateollisuuden tuotteet kasvoilla.
Siis miksi tiitti ikään kuin jumittaa konservatiivisessa "naiskuvassa" varsin yksipuolisesti, mutta sille kuitenkin annetaan syvempi merkitys yleispätevänä "naiseutena" tai "naisellisuuden" ilmentymänä. eli se naiseus on motivaatio miksi on tärkeää pukeutua naisten vaatteisiin. Miksi se tehdään näkyväksi, jos ja kun tiedetään, että naiseus on muutakin kuin katseen alla olemista.
Johtuuko tämä lähestymistapa tiiteillä kulttuurisista roolituksista, naista katsotaan, miltä nainen näyttää ja naiseus pisteytetään näiden naisellisena pidettyjen tunnusmerkkien kautta? Se on naisena jos sanon, vähän yksinkertaistettua, mutta ymmärrän jos se antaa jotakin tuntemuksia erilaisena kokemuksena sinänsä.
Tämä ON hämmentävää aihealuetta tuntemattomalle. Itseilmaisun muotona tiitteily on äärimmäisen ulkoista, mutta sen sanotaan kuitenkin olevan jotain syvällistä sisäistä ja identiteetin osa.
Mitä MUUTA naisellisuutta tiittimiehissä on?kkysyn, koska en tiedä enkä ole sitä muuta aluetta osannut havainnoida. Tiitit ja muut, ihmisiä kaikki, persoonallisine omininaisuuksineen joita en itse niin luokittele nais-mies -akselilla, siksi olen ehkä niin sokea jyrkille rajoille, joita tiitti pyrkii rikkomaan. Vai pyrkiikö edes rikkomaan, jos kyse on itseilmaisusta, itselle?- y67t7r7r6
Usein tiitteily alkaa tuollaisena yliampuvana naisellisiin vaatteisiin ja muihin asusteisiin pukeutumisena. Välillä tuntuu että vedetään överiksi kun vihdoinkin voidaan pukeutua naiseksi. Varsinkin nuori tiittipoika hakee pukeutumisella seksuaalista mielihyvää ja ejakulointi on tavoitteena. Vuosien mittaan tuo yliampuminen tasoittuu ja tiitti hakee enemmän henkistä naiseutta. Joskus tuo yliampuva pukeutuminen säilyy myöhemminkin. Eräissä tapauksissa havaitsee että tiitti jäljittelee äitiään ja pukeutuu äitinsä nuoruudenaikaisen tyylin vaatteisiin.
Tiitin ja transnaisen eron havaitsee selvästi. Kun tiitti korostaa vaatetuksellaan ja meikkauksella naisellisuutta, transsukupuolinen nainen taas sulautuu muiden naisten joukkoon, eikä pidä voimakkaan naisellista habitusta tavoitteena. Transnainen tuntee itsensä naiseksi suihkuraikkaana ja vaikka tuulipuvussa aivan kuten muutkin naiset.
- Neutriino
En osaa sanoa paljon mitään tiittimiehistä sinänsä, mutta sen tiedän, että pieni osa miehistä on käyttäytymiseltään erittäin naisellisia. Tämän huomaa ehkä asianomaisten miesten puheäänestä ja puhetyylistä, kiinnostuksen kohteista ja joskus jopa miehille epätavallisista harrastuksista.
Löytyy tietenkin myös naisia, joiden käyttäytyminen on poikkeuksellisen miehekästä. Syystä tai toisesta he eivät kuitenkaan välttämättä leimaudu niin herkästi poikkeuksellisiksi kuin miespuoliset kolleegansa.
Suosittelen joka tapauksessa tutustumista Wikipediasta löytyvään Albanian sworn virgins-artikkeliin.- AlienIndie
Mainitsepa yksi tällainen "miehelle epätyypillinen harrastus". Juuri mikään ei ole ihmisten käytöksessä oksettavampaa, kuin väkinäinen tarve luokitella asioita "miehisiin" ja "naisellisiin", tyyliin punaisesta lihasta pitäminen on miehekästä ja klassisen musiikin kuuntelu naisellista, hällä väliä sillä millaiset prosenttiosuudet miehistä ja naisista oikeasti kyseisiä ominaisuuksia omaavat.
- girlygirlygirl
Takaisin peruskysymyksen äärelle: Minkä tähden feminiinisesti esiintyvää ja pukeutuvaa miestä nimitetään TRANSVESTIITIKSI, mutta maskuliinisesti esiintyvää ja pukeutuvaa naista nimitetään naiseksi tai ei erityisesti miksikään?
Jossain vaiheessa teollisen yhteiskunnan kehitystä, miehen ainoaksi hyväksyttäväksi ilmiasuksi on rajattu tuollainen naturalistinen habitus, punoittavine naamoineen, harventuvine hiuksineen ja tummansinisine vaatteineen kera lenkkarien tai läskipohjakenkien. Kun naisten vaatteista ja jalkineista täyttyy kokonainen tavaratalo, on miestennosasto samaa kokoluokkaa kuin koiratarvikeosasto.
Eihän tuossa voi olla mitään järkeä? Eihän? Laki ei kiellä käyttämästä kummankin sukupuolen vaatetusta, mutta pilkan ja yleisen mielipiteen painoarvolla pyritään ahdistamaan mies tuon ahtaan ruudun rajojen sisäpuolelle. Näkeekö joku muu tässä yhteyksiä eräisiin fundamentalististen uskonlahkojen omaksumaan valtapolitiikkaan, tavoitteena yksilön vapauksien hallitseminen ja niiden alistaminen palvelemaan harvojen pyrkimyksiä?- Sovinistipossu
Onko tasa-arvossa mitään järkeä?
- Tyttöilijä
Ei tällä tiukkapipoisuudella käsittääkseni ole paljoakaan tekemistä minkään fundamentalismin tai muun uskonlahkon kanssa, koska aivan samaa tiukkapipoisuutta löytyy kyllä aivan tavallisista ateisteistakin.
Ei myöskään ole mikään historiallinen totuus, että miesten ja naisten pukeutumiserot selittyisivät vaikkapa teollisen yhteiskunnan kehitykseen, sillä merkkejä samankaltaisesta eriarvoisuudesta on havaittavissa kautta koko ihmiskunnan historian.
Ja jos joku mies nyt välttämättä haluaa hieman piristää pukeutumistaan, niin näinä päivinä näitä mielihaluja on hyvin helppo toteuttaa vaikka nettikauppoja hyödyntämällä. Tietenkään suomalaiset nettikaupat eivät mitään hämmästyttäviä tuotevalikoimia tarjoa, mutta voihan hempeän naisellisia tuotteensa tilata ulkomailtakin. Esimerkiksi osoitteista
dessous-waesche-shop.de
onmyskin.de
magic-lingerie.com
shapewear.co.uk
löytyy kaikenlaista kivaa, lukemattomista listasta puuttuvista nettiliikkeistä puhumattakaan.
- nainen ja nainen
Överiksi se pukeutuminen tosiaan tahtoo mennä, ainakin aluksi.
Se kiistämättä risoo itseä naisena, jos se "tyypittely" naiseksi on sen lutkamaisimman lookin kautta - mitä se kertoo syvistä arvoasenteista tiitillä, naisia kohtaan?
Ken tietää tai tunnustaa?
Kliseinen bimbo-look on joillekin tiiteille se läheisin ja haluttavin naiseuden ilmentymä, ok fine jos niin on mutta se voi kyllä olla myös hankala pala (nais-) kumppanille ottaa vastaan, joka saattaa omiin kokemuksiinsa ja yhteiskunnan tilaan peilaten nähdä naiseuddn ns. porno-lookia modernimpana roolituksena, tasa-arvon, objekti-subjekti-odotusten ja muunkin ihmisyyden valossa vuonna 2013.
Siis tiitteily joissain tai useimmissa(?) ilmenemismuodoissaan on patriarkaalista, epämodernia ja sovinistista, jos katsotaan ilmiasua ja tuunauksen päämäärää.
Siten ei siis rajoja rikkovaa lopputuloksen kautta, yksilön kannalta taas toisin, ulos miesten vaatteista naisten puolelle. Tyylilaji vain kovin perinteinen ja tunkkainen omasta naisen näkökulmastani katsoen, kuten kuvasin.- samoja ihmetellyt
"Ken tietää tai tunnustaa?"
Kysytkö tutkijana vai transvestiitin omaisena? :) - nainen ja nainen
samoja ihmetellyt kirjoitti:
"Ken tietää tai tunnustaa?"
Kysytkö tutkijana vai transvestiitin omaisena? :)Ihan vain ihmisenä kysyin, mutta voin tarvittaessa kuvitella itselleni jonkin kysymykseen sopivan roolituksenkin jos sillä on merkitystä.
Kumpikin esittämistäsi sopii, ja voi olla kiinostavaakin kuulla kaksi eri vastausta, omaiselle toinen ja tutkijalle erilainen. Miestiittejä on todella monenmoisia. Yhteinen asia on halu pukeutua naisen vaatteisiin, meikkeihin ja mahdollisesti eläytyä kuviteltuun rooliin.
Kasvu miehenä aiheuttaa myös tiettyä yhdenmukaisuutta. Varsinkin aluksi nainen nähdään sellaisena, jollaisena media naisen miehelle tyrkyttää. Kun murkkuikäisenä samaan aikaan puhkeaa oma seksuaalisuus, on tyypillistä yliseksuaalinen viritys myös siinä naiskuvassa. Tätä voidaan myös verrata tyttöjen prinsessaleikkeihin, joka vain miestiiteillä tapahtuu myöhemmässä ja murrosiän takia jo seksualisoituneessa kontekstissa. Osalle tämä vaihe jää myös päälle, mutta valtaosa niistä, joilla on mahdollisuus pukeutua halunsa mukaan pitkiäkin aikoja, naiskuva muuttuu realistisemmaksi ja "katu-uskottavammaksi".
Usein rauhassa koettu tiitteily muuttaa myös minäkuvaa, johon tulee enemmän naisidentiteetin piirteitä. Tämä on tyypillisintä silloin, kun tiitti ei ole alun perinkään kauhean miehekäs. Osalla tämä tie vie mies- ja naisidentiteettien välitilaan, jota Suomessa kutsutaan transgederiydeksi. Osa jatkaa vielä pitemmälle aina totaaliseen naisen identiteettiin ja sukupuolenkorjausprosessiin.
Naisystävät todella rupeavat usein olemaan mustikseksi tiittimiehensä ylinaisellista tai –seksuaalista hahmoa kohtaan tai kisomaan sen kanssa. Tuollainen on tarpeetonta, tiitti ei (ainakaan yleensä…) tarkoita, että vaimon pitäisi olla samanlainen. On kyse fantasian ja realismin kohtaamisesta. Jos tiitti rupeaa asettamaan vaatimuksia puolisolleen tässä tilanteessa, on ylilyönti ilman muuta kiistaton.
Tiitin elämä on ollut pienestä pitäen salailua, syyllisyyden tunnetta ja kaksoiselämää. Siinä tilanteessa, jossa hän vihdoin kertoo asiasta puolisolleen, hän ei ehkä osaa avata peliä kokonaan, vaan jatkaa salailua kertoen vain osan asioista, koska pelkää edelleen menettävänsä rakkaansa. Näin parisuhteeseen voi jäädä kupru, joka hiertää, koska tiitti ei kuitenkaan osaa olla tekemättä asioita, joita hän salaa.
Toisaalta on kohtuullista, että hänellä olisi oikeus suhteessa tehdä sitä, mikä on hänelle välttämätöntä. Siihen kuuluu naisena olo siinä ajallisessa raamissa, joka tuolloin on ”välttämätöntä” ja joka raami voi muuttua ajan oloon. Siihen voi kuulua sosiaalista elämää tiittinä vaihtelevissa muodoissa. Jos puoliso ei tälle anna tilaa, syntyy väistämättä joko salailun kierre tai lannistetun tiitin henkinen pahoinvointi. Jos parisuhdetta voidaan jatkaa rakentavalla tavalla, näistä asioista on siis osattava sopia. Se on usein vaikeaa ja edellyttää monesti ammattiauttajan apua. Ja jos ratkaisua ei synny, ei parisuhteessa ainakaan voi voida hyvin.
Jos taas tiitin sosiaalisiin kuvioihin kuuluvat erilaiset hurvittelut ja syrjähypyt ja puolison totaalinen huomiotta jättäminen, tilanne on periaatteessa sama. kuin kenen tahansa hurvittelijan, syrjähyppelijän ja laiminlyöjän kohdalla. Tekosyy siitä, että on tiittiyttään salaillessaan tullut ajautuneeksi harmaalle vyöhykkeelle, ei ole parhaimmasta päästä.
Monesti puolisot kokevat tukihenkilöiden olevan tiitin puolella. Tukihenkilön pitääkin olla tiitin puolella sen verran, että puolustaa perustellen hänen ”tiitteilyoikeuksiaan” mahdollisen asenteellisen puolison kohtuuttomia syytöksiä ja vaatimuksia vastaan. Hyvin toimivan tukihenkilön on kuitenkin tuettava tiittiä miettimään myös sitä, minkälaisia velvoitteita parisuhteessa oleminen asettaa hänelle riippumatta siitä, minkälainen hänen sukupuoli-identiteettinsä on.- kompurointia
anukatariina kirjoitti:
Miestiittejä on todella monenmoisia. Yhteinen asia on halu pukeutua naisen vaatteisiin, meikkeihin ja mahdollisesti eläytyä kuviteltuun rooliin.
Kasvu miehenä aiheuttaa myös tiettyä yhdenmukaisuutta. Varsinkin aluksi nainen nähdään sellaisena, jollaisena media naisen miehelle tyrkyttää. Kun murkkuikäisenä samaan aikaan puhkeaa oma seksuaalisuus, on tyypillistä yliseksuaalinen viritys myös siinä naiskuvassa. Tätä voidaan myös verrata tyttöjen prinsessaleikkeihin, joka vain miestiiteillä tapahtuu myöhemmässä ja murrosiän takia jo seksualisoituneessa kontekstissa. Osalle tämä vaihe jää myös päälle, mutta valtaosa niistä, joilla on mahdollisuus pukeutua halunsa mukaan pitkiäkin aikoja, naiskuva muuttuu realistisemmaksi ja "katu-uskottavammaksi".
Usein rauhassa koettu tiitteily muuttaa myös minäkuvaa, johon tulee enemmän naisidentiteetin piirteitä. Tämä on tyypillisintä silloin, kun tiitti ei ole alun perinkään kauhean miehekäs. Osalla tämä tie vie mies- ja naisidentiteettien välitilaan, jota Suomessa kutsutaan transgederiydeksi. Osa jatkaa vielä pitemmälle aina totaaliseen naisen identiteettiin ja sukupuolenkorjausprosessiin.
Naisystävät todella rupeavat usein olemaan mustikseksi tiittimiehensä ylinaisellista tai –seksuaalista hahmoa kohtaan tai kisomaan sen kanssa. Tuollainen on tarpeetonta, tiitti ei (ainakaan yleensä…) tarkoita, että vaimon pitäisi olla samanlainen. On kyse fantasian ja realismin kohtaamisesta. Jos tiitti rupeaa asettamaan vaatimuksia puolisolleen tässä tilanteessa, on ylilyönti ilman muuta kiistaton.
Tiitin elämä on ollut pienestä pitäen salailua, syyllisyyden tunnetta ja kaksoiselämää. Siinä tilanteessa, jossa hän vihdoin kertoo asiasta puolisolleen, hän ei ehkä osaa avata peliä kokonaan, vaan jatkaa salailua kertoen vain osan asioista, koska pelkää edelleen menettävänsä rakkaansa. Näin parisuhteeseen voi jäädä kupru, joka hiertää, koska tiitti ei kuitenkaan osaa olla tekemättä asioita, joita hän salaa.
Toisaalta on kohtuullista, että hänellä olisi oikeus suhteessa tehdä sitä, mikä on hänelle välttämätöntä. Siihen kuuluu naisena olo siinä ajallisessa raamissa, joka tuolloin on ”välttämätöntä” ja joka raami voi muuttua ajan oloon. Siihen voi kuulua sosiaalista elämää tiittinä vaihtelevissa muodoissa. Jos puoliso ei tälle anna tilaa, syntyy väistämättä joko salailun kierre tai lannistetun tiitin henkinen pahoinvointi. Jos parisuhdetta voidaan jatkaa rakentavalla tavalla, näistä asioista on siis osattava sopia. Se on usein vaikeaa ja edellyttää monesti ammattiauttajan apua. Ja jos ratkaisua ei synny, ei parisuhteessa ainakaan voi voida hyvin.
Jos taas tiitin sosiaalisiin kuvioihin kuuluvat erilaiset hurvittelut ja syrjähypyt ja puolison totaalinen huomiotta jättäminen, tilanne on periaatteessa sama. kuin kenen tahansa hurvittelijan, syrjähyppelijän ja laiminlyöjän kohdalla. Tekosyy siitä, että on tiittiyttään salaillessaan tullut ajautuneeksi harmaalle vyöhykkeelle, ei ole parhaimmasta päästä.
Monesti puolisot kokevat tukihenkilöiden olevan tiitin puolella. Tukihenkilön pitääkin olla tiitin puolella sen verran, että puolustaa perustellen hänen ”tiitteilyoikeuksiaan” mahdollisen asenteellisen puolison kohtuuttomia syytöksiä ja vaatimuksia vastaan. Hyvin toimivan tukihenkilön on kuitenkin tuettava tiittiä miettimään myös sitä, minkälaisia velvoitteita parisuhteessa oleminen asettaa hänelle riippumatta siitä, minkälainen hänen sukupuoli-identiteettinsä on.Vielä kyssäri välttämättömyydestä esiintyä tai olla tiitti, miten sitä voisi kuvata sanoin? Rentoutumista, pätemistä, itseihailua vai muuta, vai kaikkea tätä?
Tiitteilyoikeuksien rinnalla pitää olla myös ihmisen velvollisuudet, ainakin kumppania kohtaan. Ja kumppanilla on myös omat tarpeet ja odotukset, vaikka kumppanuudesta ja millainen ihmismäinen-miehinen elo ja olomuoto on seksuaalisesti tyydyttävä, ihastuttava.
Kai nämä voi taiten yhteensovittaa mutta vaatii pitkiä puheita, usein ja paljon. Takapakki tulee salailusta aina uudestaan koska jo koetut negatiiviset tuntemukset tulevat uusintana mieleen. Pieni mahdollisuus onnistua, suuri riski tehdä henkistä vakivaltaa, puolin ja toisin.
Muutos on mahdollisuus??
Ahdistuksen siirto kumppanin niskaan on varsin todennäköistä tiitin tullessa kaapistaan ulos. Puhumattomuus pysyttää ja kasvattaa ahdistuksen ja epävarmuuden lasjoihin mittasuhteisiin.
Läheisistä kannattaa pitää huolta, vaikka pelottaisi. kompurointia kirjoitti:
Vielä kyssäri välttämättömyydestä esiintyä tai olla tiitti, miten sitä voisi kuvata sanoin? Rentoutumista, pätemistä, itseihailua vai muuta, vai kaikkea tätä?
Tiitteilyoikeuksien rinnalla pitää olla myös ihmisen velvollisuudet, ainakin kumppania kohtaan. Ja kumppanilla on myös omat tarpeet ja odotukset, vaikka kumppanuudesta ja millainen ihmismäinen-miehinen elo ja olomuoto on seksuaalisesti tyydyttävä, ihastuttava.
Kai nämä voi taiten yhteensovittaa mutta vaatii pitkiä puheita, usein ja paljon. Takapakki tulee salailusta aina uudestaan koska jo koetut negatiiviset tuntemukset tulevat uusintana mieleen. Pieni mahdollisuus onnistua, suuri riski tehdä henkistä vakivaltaa, puolin ja toisin.
Muutos on mahdollisuus??
Ahdistuksen siirto kumppanin niskaan on varsin todennäköistä tiitin tullessa kaapistaan ulos. Puhumattomuus pysyttää ja kasvattaa ahdistuksen ja epävarmuuden lasjoihin mittasuhteisiin.
Läheisistä kannattaa pitää huolta, vaikka pelottaisi.Miltä tuntuu, riippuu kovasti elämäntilanteesta ja titteilyn luonteesta. Joistakin se tuntuu kiihottavalta, kaapissa olevista usein kihelmöivän jännittävältä. Joistakin se vain tuntuu jollain tavoin kodikkaalta, levolliselta ja "oikealta". Tällöin se ei paljon poikkea siitä, miltä naisesta tuntuu, kun hän nauttii vaikkapa kauneushoitolan hemmotteluhoidoissa, pukeutuessaan mukavan naisellisesti kotona tai laittautuessaan näyttävästi ulos mennessään. Tietysti tiitti yleensä kokee naiseutensa eksplisiittisemmin, koska hänellä on asiaan tuoreempi ensikosketus. Sen tuoreutta korostaa lähes ehtymätön ilo muodonmuutoksesta, kun miehinen olemus muuntuu naiselliseksi.
Mikä parisuhteessa olemiseen tulee, yksi tyypillinen kompastus on, että kerrottuaan tiitti alkaa välittömästi irrottelemaan julki ilmaistussa vapauden hengessä. Jos puoliso ei pysy kyydissä, ollaan ongelmissa. Tätä yleisempi tilanne on toisaalta se, että puoliso ei olisi valmis tuota vapautta ollenkaan suomaan. "Poissa silmistä, poissa mielestä" on tyypillisimpiä reaktioita. Muita ovat "mitä ne tuttavatkin sanovat" , "en kestä, että se on mua seksikkäämpi tai naisellisempi" tai "mitähän se niiden tiittien tilaisuuksissa oikeen puhaakaan...?" monine variaatioineen. Jotkut puolisot katsovat miehensä miehisyyspisteiden romahtaneen ja jotkut pelkäävät menettäneensä miehensä totaalisesti. Jos nämä asenteet jäävät päälle, ei onnelliselle parisuhteelle jää käytännössä tilaa.
Tiitin on siis ymmärrettävä, että näille toivottavasti väliaikaisille reaktioille on annettava aikansa ja että asian käsittely voi viedä jopa vuosia. Yleensä se vaatii myös näyttöä siitä, että tiitti käyttäytyy niin, että puoliso kokee olonsa turvalliseksi suhteen uudessa tilanteessa. Koska tiitti kokee usein syyllisyyttä aiheuttaneensa tilanteen ja puolison reaktion takia, hän voi ajautua puhumattomaksi ja salailevaksi, mikä ei edesauta tilanteen purkautumista, vaan kasvattaa epäluottamuksen ilmapiiriä. Tämä umpisolmu on juuri se, jossa ulkoinen apu voi olla tarpeen.- kompurointia
anukatariina kirjoitti:
Miltä tuntuu, riippuu kovasti elämäntilanteesta ja titteilyn luonteesta. Joistakin se tuntuu kiihottavalta, kaapissa olevista usein kihelmöivän jännittävältä. Joistakin se vain tuntuu jollain tavoin kodikkaalta, levolliselta ja "oikealta". Tällöin se ei paljon poikkea siitä, miltä naisesta tuntuu, kun hän nauttii vaikkapa kauneushoitolan hemmotteluhoidoissa, pukeutuessaan mukavan naisellisesti kotona tai laittautuessaan näyttävästi ulos mennessään. Tietysti tiitti yleensä kokee naiseutensa eksplisiittisemmin, koska hänellä on asiaan tuoreempi ensikosketus. Sen tuoreutta korostaa lähes ehtymätön ilo muodonmuutoksesta, kun miehinen olemus muuntuu naiselliseksi.
Mikä parisuhteessa olemiseen tulee, yksi tyypillinen kompastus on, että kerrottuaan tiitti alkaa välittömästi irrottelemaan julki ilmaistussa vapauden hengessä. Jos puoliso ei pysy kyydissä, ollaan ongelmissa. Tätä yleisempi tilanne on toisaalta se, että puoliso ei olisi valmis tuota vapautta ollenkaan suomaan. "Poissa silmistä, poissa mielestä" on tyypillisimpiä reaktioita. Muita ovat "mitä ne tuttavatkin sanovat" , "en kestä, että se on mua seksikkäämpi tai naisellisempi" tai "mitähän se niiden tiittien tilaisuuksissa oikeen puhaakaan...?" monine variaatioineen. Jotkut puolisot katsovat miehensä miehisyyspisteiden romahtaneen ja jotkut pelkäävät menettäneensä miehensä totaalisesti. Jos nämä asenteet jäävät päälle, ei onnelliselle parisuhteelle jää käytännössä tilaa.
Tiitin on siis ymmärrettävä, että näille toivottavasti väliaikaisille reaktioille on annettava aikansa ja että asian käsittely voi viedä jopa vuosia. Yleensä se vaatii myös näyttöä siitä, että tiitti käyttäytyy niin, että puoliso kokee olonsa turvalliseksi suhteen uudessa tilanteessa. Koska tiitti kokee usein syyllisyyttä aiheuttaneensa tilanteen ja puolison reaktion takia, hän voi ajautua puhumattomaksi ja salailevaksi, mikä ei edesauta tilanteen purkautumista, vaan kasvattaa epäluottamuksen ilmapiiriä. Tämä umpisolmu on juuri se, jossa ulkoinen apu voi olla tarpeen.Siinähän tuo tuli kuvattua mitä reaktioita kumppanilta voi olla odotettavissa, useita jopa samanaikaisesti.
Kun naisellusuus on tärkeä tiittimiehelle, on se vähintään yhtä tärkeä identiteetin peruskivi naiselle eli kumppanille heterosuhteessa. Tuntuu kuitenkin että sen merkitys sen tiitin oman naiskumppanin omakuvassa ja parisuhteen osana, tiitteilyn tuiskeessa unohtuu?
Kuinka voi olla niin? Sooloprojekti, sinkkuasenne elämään, vai mikä muu syy?
Tiitteilyyn ryhtyvällä olisi plussaa hyvät ihmisyyden taidot, ihmissuhdetaidot ja ihmisyksilön psykologian lainalaisuuksien sisäistäminen. Noilla eväillä ehkä vähemmän tuskailua "miksi vaimoni ei ymmärrä haluani näyttää naiselta".
Kiitos vastauksistasi, tasapainoisista sanoista. kompurointia kirjoitti:
Siinähän tuo tuli kuvattua mitä reaktioita kumppanilta voi olla odotettavissa, useita jopa samanaikaisesti.
Kun naisellusuus on tärkeä tiittimiehelle, on se vähintään yhtä tärkeä identiteetin peruskivi naiselle eli kumppanille heterosuhteessa. Tuntuu kuitenkin että sen merkitys sen tiitin oman naiskumppanin omakuvassa ja parisuhteen osana, tiitteilyn tuiskeessa unohtuu?
Kuinka voi olla niin? Sooloprojekti, sinkkuasenne elämään, vai mikä muu syy?
Tiitteilyyn ryhtyvällä olisi plussaa hyvät ihmisyyden taidot, ihmissuhdetaidot ja ihmisyksilön psykologian lainalaisuuksien sisäistäminen. Noilla eväillä ehkä vähemmän tuskailua "miksi vaimoni ei ymmärrä haluani näyttää naiselta".
Kiitos vastauksistasi, tasapainoisista sanoista.Tiitteilyyn ei ryhdytä: Se ei ole elämänvalinta sen enempää kuin vaikkapa se, alatko itse elää naisen elämää vai et. Toki ihminen joutuu päättämään, missä määrin hän taipumustaan toteuttaa esimerkiksi julkisuudessa.
Naisellisuus on tärkeää tiittimiehelle, niinkuin se on naisellekin. Jos miehen vähäinenkin naisellisuus on puolisolle ehdoton uhka tai turn off, ei suhteen jatkamisessa ole yksinkertaisesti järkeä. Toisaalta tunnen monta puolisoa, jotka eivät koe sitä millään tavoin uhatuksi ja päin vastoin ovat iloisia siitä, että voivat jakaa naisellisia asioita tiittipuolisonsa kanssa.
Jos tiitti joutuu paljastamaan salaisuutensa jo alkaneessa suhteessa, hyvät ihmissuhdetaidot ovat todella tarpeen. Jos tiitti on viisas, hän lähestyy potentiaalista puolisoaan jo lähtökohtaisesti avoimin kortein. Vaikka se karsii monta nirppanokkaa ihastuksen kohdetta ja voi tuntua aluksi epätoivoiselta, tiitteilyn hyväksyvä ja siitä jopa nauttiva puoliso on lottovoittoa paljon todennäköisempi onnenpotku.- kompurointia
anukatariina kirjoitti:
Tiitteilyyn ei ryhdytä: Se ei ole elämänvalinta sen enempää kuin vaikkapa se, alatko itse elää naisen elämää vai et. Toki ihminen joutuu päättämään, missä määrin hän taipumustaan toteuttaa esimerkiksi julkisuudessa.
Naisellisuus on tärkeää tiittimiehelle, niinkuin se on naisellekin. Jos miehen vähäinenkin naisellisuus on puolisolle ehdoton uhka tai turn off, ei suhteen jatkamisessa ole yksinkertaisesti järkeä. Toisaalta tunnen monta puolisoa, jotka eivät koe sitä millään tavoin uhatuksi ja päin vastoin ovat iloisia siitä, että voivat jakaa naisellisia asioita tiittipuolisonsa kanssa.
Jos tiitti joutuu paljastamaan salaisuutensa jo alkaneessa suhteessa, hyvät ihmissuhdetaidot ovat todella tarpeen. Jos tiitti on viisas, hän lähestyy potentiaalista puolisoaan jo lähtökohtaisesti avoimin kortein. Vaikka se karsii monta nirppanokkaa ihastuksen kohdetta ja voi tuntua aluksi epätoivoiselta, tiitteilyn hyväksyvä ja siitä jopa nauttiva puoliso on lottovoittoa paljon todennäköisempi onnenpotku.Miten tiitteilystä on yleensä tapana nauttia yhdessä puolison kanssa? Jos puoliso siis EI syty meikeistä tai naisvaateista erityisesti itse? Esimerkki voisi valaista, kun kymppani, se tiitti on solmussa asian kanssa ja avoimuus vaatii aika paljon työtä. Tuettua työtä ja kuuntelua myötäkarvaan siis.
Että kuinka tästä yhdessä iloitaan, tasavertaisina? Siis ei mitään tukea, ymmärrystä ja äitisuhdetta tiitille, vaan tolkun kumppanuus kuten aikuiset keskenään. Ei myöskään kumppanin katsojan rooli kiinnosta tiit-showssa. kompurointia kirjoitti:
Miten tiitteilystä on yleensä tapana nauttia yhdessä puolison kanssa? Jos puoliso siis EI syty meikeistä tai naisvaateista erityisesti itse? Esimerkki voisi valaista, kun kymppani, se tiitti on solmussa asian kanssa ja avoimuus vaatii aika paljon työtä. Tuettua työtä ja kuuntelua myötäkarvaan siis.
Että kuinka tästä yhdessä iloitaan, tasavertaisina? Siis ei mitään tukea, ymmärrystä ja äitisuhdetta tiitille, vaan tolkun kumppanuus kuten aikuiset keskenään. Ei myöskään kumppanin katsojan rooli kiinnosta tiit-showssa."Miten tiitteilystä on yleensä tapana nauttia yhdessä puolison kanssa? Jos puoliso siis EI syty meikeistä tai naisvaateista erityisesti itse? "
Tuolloin varmaankin aika huonosti mitenkään. Toisaalta ei tittipuolison kanssa naisellisten asioiden jakaminen vaadi mitään supernaisellista orientaatiota, ihan normaali asenne mahdollistaa monenlaista. Oman kokemuksen mukaan se voi tapahtua esimerkiksi molempia koskevana vaatetuksen pohtimisena ja suunnitteluna, shoppailuna, kauneus- ja hemmotteluhoitoina, kulttuuriharrastuksina, matkailuna ja monenlaisena sosiaalisena elämänä. Itselleni tämä kaikki on ollut hurja avaus maailmaan, mutta kyllä puolisokin siitä silminnähden nauttii. Se toki vaatii minulta myös sitä, että puolison muistakin tarpeista huolehditaan suhteessa. Kokonaisuus voi olla tällöin ihan tasavertainen.- petetty vaimoke?
anukatariina kirjoitti:
Miestiittejä on todella monenmoisia. Yhteinen asia on halu pukeutua naisen vaatteisiin, meikkeihin ja mahdollisesti eläytyä kuviteltuun rooliin.
Kasvu miehenä aiheuttaa myös tiettyä yhdenmukaisuutta. Varsinkin aluksi nainen nähdään sellaisena, jollaisena media naisen miehelle tyrkyttää. Kun murkkuikäisenä samaan aikaan puhkeaa oma seksuaalisuus, on tyypillistä yliseksuaalinen viritys myös siinä naiskuvassa. Tätä voidaan myös verrata tyttöjen prinsessaleikkeihin, joka vain miestiiteillä tapahtuu myöhemmässä ja murrosiän takia jo seksualisoituneessa kontekstissa. Osalle tämä vaihe jää myös päälle, mutta valtaosa niistä, joilla on mahdollisuus pukeutua halunsa mukaan pitkiäkin aikoja, naiskuva muuttuu realistisemmaksi ja "katu-uskottavammaksi".
Usein rauhassa koettu tiitteily muuttaa myös minäkuvaa, johon tulee enemmän naisidentiteetin piirteitä. Tämä on tyypillisintä silloin, kun tiitti ei ole alun perinkään kauhean miehekäs. Osalla tämä tie vie mies- ja naisidentiteettien välitilaan, jota Suomessa kutsutaan transgederiydeksi. Osa jatkaa vielä pitemmälle aina totaaliseen naisen identiteettiin ja sukupuolenkorjausprosessiin.
Naisystävät todella rupeavat usein olemaan mustikseksi tiittimiehensä ylinaisellista tai –seksuaalista hahmoa kohtaan tai kisomaan sen kanssa. Tuollainen on tarpeetonta, tiitti ei (ainakaan yleensä…) tarkoita, että vaimon pitäisi olla samanlainen. On kyse fantasian ja realismin kohtaamisesta. Jos tiitti rupeaa asettamaan vaatimuksia puolisolleen tässä tilanteessa, on ylilyönti ilman muuta kiistaton.
Tiitin elämä on ollut pienestä pitäen salailua, syyllisyyden tunnetta ja kaksoiselämää. Siinä tilanteessa, jossa hän vihdoin kertoo asiasta puolisolleen, hän ei ehkä osaa avata peliä kokonaan, vaan jatkaa salailua kertoen vain osan asioista, koska pelkää edelleen menettävänsä rakkaansa. Näin parisuhteeseen voi jäädä kupru, joka hiertää, koska tiitti ei kuitenkaan osaa olla tekemättä asioita, joita hän salaa.
Toisaalta on kohtuullista, että hänellä olisi oikeus suhteessa tehdä sitä, mikä on hänelle välttämätöntä. Siihen kuuluu naisena olo siinä ajallisessa raamissa, joka tuolloin on ”välttämätöntä” ja joka raami voi muuttua ajan oloon. Siihen voi kuulua sosiaalista elämää tiittinä vaihtelevissa muodoissa. Jos puoliso ei tälle anna tilaa, syntyy väistämättä joko salailun kierre tai lannistetun tiitin henkinen pahoinvointi. Jos parisuhdetta voidaan jatkaa rakentavalla tavalla, näistä asioista on siis osattava sopia. Se on usein vaikeaa ja edellyttää monesti ammattiauttajan apua. Ja jos ratkaisua ei synny, ei parisuhteessa ainakaan voi voida hyvin.
Jos taas tiitin sosiaalisiin kuvioihin kuuluvat erilaiset hurvittelut ja syrjähypyt ja puolison totaalinen huomiotta jättäminen, tilanne on periaatteessa sama. kuin kenen tahansa hurvittelijan, syrjähyppelijän ja laiminlyöjän kohdalla. Tekosyy siitä, että on tiittiyttään salaillessaan tullut ajautuneeksi harmaalle vyöhykkeelle, ei ole parhaimmasta päästä.
Monesti puolisot kokevat tukihenkilöiden olevan tiitin puolella. Tukihenkilön pitääkin olla tiitin puolella sen verran, että puolustaa perustellen hänen ”tiitteilyoikeuksiaan” mahdollisen asenteellisen puolison kohtuuttomia syytöksiä ja vaatimuksia vastaan. Hyvin toimivan tukihenkilön on kuitenkin tuettava tiittiä miettimään myös sitä, minkälaisia velvoitteita parisuhteessa oleminen asettaa hänelle riippumatta siitä, minkälainen hänen sukupuoli-identiteettinsä on.Tiittailun voin hyväksyä mutten seuranhakua, pettämistä vedoten omiin uusiin haluihin, perheen ja parisuhteen laiminlyöntiä, valehtelua ja valheiden vähättelyä jne. Jos on tyttöilijän vaimo joka muuten rakastaa vaimoaan ja nauttii perhe-elämästä elämä lienee helpompaa, siis jos tiittailija tuntee vetoa vain naisiin.
- hyvä näin.
Varmasti miehille olisi laajemma tvaatevalikoimat, mikäli niille olisi ostajia. Eiköhän valikoiman niukkuus johtune huonosta menekistä, pistishousuja ja pinkkejä mekkoja kuitenkin vain pieni osa miehistä käyttää.
- Tyttöilijä
Tosiasiaksi kuitenkin jää miehille suunnatun alus- ja muun vaatetarjonnan yksipuolisuus.
Esimerkiksi mies, joka marssii kaupungilla pukeutuneena voimakasväriseen paitaan, on edelleenkin poikkeus, ja niinpä tällaisia paitoja saa Suomen vaateliikkeistä todella hartaasti hakea. Jo Ruotsista kuitenkin löytyy hieman värikkäämpää mallistoa.
Samoin miesten alusasut ovat useimmiten kovin värittömiä, niinsanotusti hillittyjä, eivätkä jotkut viivijawagner-alkkarit paljoa paranna asiaa. Naisten alusasutarjonnasta löytyy aivan toisenlainen väriskaala sille, joka haluaa joskus käyttää jotakin muuta kuin pelkkää valkomustapuuterilinjaa. Lisäksi naisten alusasujen koristelut ovat toisinaan suorastaan fantastisia, kurkistakaapa vaikka seuraavia malleja:
http://www.simplybeach.com/products/GossardLingerie/FelicityFrenchKnicker-Aqua.aspx
http://www.femalefirst.co.uk/catalog/product_info.php/products_id/338
http://www.very.co.uk/playtex-flower-lace-briefs/1105698054.prd
http://elizabeth-neal.com/favorite-brands-from-across-the-pond/
http://www.trevails.co.uk/womenswear/lingerie/bras/triumph-amourette-300-w-wired-bra-porcelain-blue
http://www.forever21.com/Product/Product.aspx?BR=f21&Category=intimates&ProductID=2037935586&VariantID=02
Jos ylläolevia vertaa esimerkiksi suomalaiseen huipputuotteeseen:
http://www.netanttila.com/shop/ProductDisplay?urlRequestType=Base&catalogId=1444&categoryId=21701&productId=297959&urlLangId=22&langId=22&top_category=21651&parent_category_rn=21700&storeId=1444
käynee selväksi, miksi niin monet tiitit ihastuvat naisten alusvaatetarjontaan jopa ilman mitään ekshibitionistisia pyrkimyksiä.
Miksi kiusata itseään ja kumppaniaan. Elää voi ihan mainiosti ilman kumppaniakin eikä tarvi miettiä jokaista siirtoaan stressiä keräten.
- Tyttöilijä
Valtaosa ihmisistä pärjää kuitenkin paremmin eläessään yhdessä jonkun kumppanin kanssa.
- lkjjkhhj
Tyttöilijä kirjoitti:
Valtaosa ihmisistä pärjää kuitenkin paremmin eläessään yhdessä jonkun kumppanin kanssa.
Tuo väittämä pätee koska suurin osa ihmisistä on heteroja cis-ihmisiä. Mutta kun kyse on transihmisistä, suhde pyörähtää päinvastaiseksi. Mikäli parisuhde on perustettu ennen ominaisuuden paljastumista, aika iso osa suhteista päättyy eroon koska pariskunnan toinen puolisko ei pysty hyväksymään toisen muuttumista muuksi kuin mitä on alunperin olettanut.
- Tyttöilijä
lkjjkhhj kirjoitti:
Tuo väittämä pätee koska suurin osa ihmisistä on heteroja cis-ihmisiä. Mutta kun kyse on transihmisistä, suhde pyörähtää päinvastaiseksi. Mikäli parisuhde on perustettu ennen ominaisuuden paljastumista, aika iso osa suhteista päättyy eroon koska pariskunnan toinen puolisko ei pysty hyväksymään toisen muuttumista muuksi kuin mitä on alunperin olettanut.
Vai niin. Mutta mitä tarkoittanetkaan epämääräisellä käsitteellä 'aika iso osa' ? Ja toisaalta, eikös 'aika iso osa' aivan tavallisista, 'ongelmattomista' avioliitoistakin purkaudu jopa yllättävän nopeasti?
- Olen nyt nainen ja
Tyttöilijä kirjoitti:
Vai niin. Mutta mitä tarkoittanetkaan epämääräisellä käsitteellä 'aika iso osa' ? Ja toisaalta, eikös 'aika iso osa' aivan tavallisista, 'ongelmattomista' avioliitoistakin purkaudu jopa yllättävän nopeasti?
asun edelleen yhdessä ex vaimoni kanssa. Hän on nyt ex vaimo koska Suomen laki ei hyväksy kahta naista avioliitossa.
- Päivikkitv
Olet Minna -Maaria oikeassa. Kyllä se elämä suurimmalla osalla tiittejä on helpompaa jos ei elä parisuhteessa. Harvalla meistä on käynyt niin hyvä tuuri, että on löytänyt sellaisen elämänkimppanin, joka hyväksyy kumppaninsa tyttöilyn. Itselläni ei ole ollut sitä tuuria, joten arvannette elämäni olevan stressaavaa, kun ei voi toteuttaa itseään. Sen vuoksi kaipaan elämää ilman sitovaa parisuhdetta, jolloin tyttöilyni ei loukkaisi ketään. Voisihan sitä silloinkin elää sosiaalista elämää ja tavata ystäviä ja silloinhan olisi mahdollista tavata myös toisia tyttöilijöitä, mikä nyt on ollut täysi mahdottomuus.
- helppoheikkinä
"Miksi kiusata itseään ja kumppaniaan. Elää voi ihan mainiosti ilman kumppaniakin eikä tarvi miettiä jokaista siirtoaan stressiä keräten."
Siksi, jos ja kun on kuitenkin yhteinen tahto jatkaa sitä yhteyttä, kumppanuutta ja rakkautta - yrittää löytää tavan hyväksyä toinen, jakaa asiat, tulla toimeen, olla yhdessä ihminen toisen ihmisen kanssa.
Joskus yhdessä olo tosiaan on, tuntuu ja koetaan paremmaksi olotilaksi kun yksin sinkkuna eläminen. Ja koska se rakkaus on jo olemassa, on ollut ja sitä haluttaisiin vaalia ja jatkaa yhdessä. Siis tiitin tullessa kaapistaan pihamaalle päivänvaloon.
Se, että toisen ominaisuus/aktiviteetti/identiteetti/suuntautuminen tulee uutena siihen suhteeseen on tietysti haaste ja jopa kriisi.
"Lopputulos" riippuu tahdosta olla yhdessä tai tahdosta olla yksin ja "päästä helpommalla". Tuon viimeisen varmaan moni valitseekin, koska helppous on kai arvo sinänsä, myös ihmissuhteissa. Että erotaan vaan.- Tiittiloukku
Luoja minua varjelkoon koskaan tiittiin törmäämästä. Ymmärrykseni ei riittäisi hänen itsehankitulle narsistiselle sairaudelleen. Toki auttaisin ulos kaapista. Aimo harppauksin.
Pitäsisin huolen, että saisi koko lopun ikänsä nauttia tiittisyydestään. Ruttokin on puhdas sairaus. parannettavissa.
- Kaskulaskin
Suvussani on ihmisiä kun jauhaa samaa purkkaa 10-vuotta. Eiköhän siitä ole jo maku mennyt ja tämän purkan jauhamisen jälkeen olen 50.
- Seksologi-Kake
Mihin sellainen miehimys tarvitsee tyttöystävää, joka ei edes itse osaa päättää onko mies vai nainen ja jolla ainakin iltapäivisin töitten jälkeen on ymmärrys omasta miehenä olemisesta hukassa?
Miksi halvennat tyttöystävääsi ja käytät henkistä väkivaltaa häntä kohtaan?
Päästä hänet oikealle miehelle ja ole Sinä oman itsesi tyttöystävä työpäiviesi jälkeen. Sehän Sinulta onnistuu. - Pimeässä esillä
Sukupuolisen poikkeavuuden kokemus sairautena, nautintona, nautintojen ja tunteiden ja elämysten menetyksestä jälleen sairautena. Eikö sen sairauden kokemuksen voisi jälleen kerran muuttaa nautintojen kokemiseksi ja ottaa ne kaikki sairaat ja ulkopuoliset vinoutuneet ajatukset ja asiat pois? Sen jälkeen olen pimeässä kuin miehen vaimon päässä.
- Vanhoissa kaavoissa
Voisi siis sanoa, ettei tienne kohtaa. Itse olen myös samaa mieltä, että on helppoa pysyä normaalin näköisenä. Samalla hämmestelen, ettei naisista löydy yhtään edes hullutteluvaisuutta, että ottaisi joskus ehkä uloskin yhden "tytön" lisää.
- naurispata
Vaihda bisseen joka on asian kanssa sinut, tai jopa tykkää siitä. Kyllä heitä on.
- ...
Tyttöystäväsi on suvaitsematon juntti. Heti vaihtoon tuollaiset.
- ....................
up........
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3143672Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2682115By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei991449J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851353Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(931338Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611207- 591198
Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut361034Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks491028Etkö ymmärrä että olen turhautunut
kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?65924