Vanhempi on koko elämäni arvostellut ja yrittänyt vaikuttaa, kertonut miten pitää elää, toimia, kasvattaa lapset jne. Olen nyt liki 40 itse. Vielä vanhempi jaksaa arvostella minunperheeni, , mieheni ja lasteni(19 ja17) tekoja, tekemättä jättämisiä, sanomisia jne.
Pitäis tehdä sitä ja tätä, ollaan kelvottomia vanhempia jne.
Aikanaan kun ostimme talon se ei ollut tarpeeksi hieno hänen makuunsa, kertoi suoraan että paskan ostitte, sen sijaan että olisi ollut iloinen meidän puolesta.
Nuorena sain kuulla arvostelua poikaystävistä ja kun en kuunnellut olin huora joka juoksee kaiken yötä pois kotoaan. Nuorena varmaan hainkin hyväksyntää ja miesten ihailua, kai korvatakseni jotain hyväksynnän puutetta tms. Siksi kai itsariakin yritin, siinä onnistumatta, läheisten edes huomaamatta(vapisin vain yhden vuorokauden ei muuta) . Onneksi en onnistunut!
Nyt olenkin ollut aviossa jo 19 v. Ja ihan onnellisesti.
Mitä vanhemmaksi isäni tilee. Sitä enemmän saan kuulla arvostelua, myös mieheni. Lapseni tietävät tästä, nyttemmin olen kertonut kun ovat jo isoja.
En ollut se toive tytär ikinä. Minä olin se kunnollinen, kuuliainen, ja omillaan toimeen tuleva jo 18 v.
Minä tein lähes kaikki kotityöt lapsuuteni kodissa. Imuroin, pesin pyykkiä, maksoin puhelinlaskun jos halusin sitä käyttää jne. Ostin myös ruokaa.
Olin liian tunnollinen/kunnollinen, näin jälkikäteen ajateltuna....
Silti en kelvannut, aina oli jotain mitä tein väärin.
En ole mikään seurapiirien ystävä, siksi kaikki juhlat( lasten kaste, rippi, synttärit ym.) olleet ihan lähipiirille vain. Sekin on tehty väärin. En halunnut tupareita aikanaan, enkä ole pitänyt isoja kestejä tms.
Eli kelvoton olen.
Nyt en halua enää nähdä isääni....miehenikään ei....ainakaan vähään aikaan...äitiäni kyllä, että pikaiseen poikkean tms. Isälleni en kerro enää mitään asioistamme.
Huh...nyt iltapallalle oman rakkaan perheeni kanssa( lapset ja mies) .
Pitäis tehdä sitä ja tätä, ollaan kelvottomia vanhempia jne.
Aikanaan kun ostimme talon se ei ollut tarpeeksi hieno hänen makuunsa, kertoi suoraan että paskan ostitte, sen sijaan että olisi ollut iloinen meidän puolesta.
Nuorena sain kuulla arvostelua poikaystävistä ja kun en kuunnellut olin huora joka juoksee kaiken yötä pois kotoaan. Nuorena varmaan hainkin hyväksyntää ja miesten ihailua, kai korvatakseni jotain hyväksynnän puutetta tms. Siksi kai itsariakin yritin, siinä onnistumatta, läheisten edes huomaamatta(vapisin vain yhden vuorokauden ei muuta) . Onneksi en onnistunut!
Nyt olenkin ollut aviossa jo 19 v. Ja ihan onnellisesti.
Mitä vanhemmaksi isäni tilee. Sitä enemmän saan kuulla arvostelua, myös mieheni. Lapseni tietävät tästä, nyttemmin olen kertonut kun ovat jo isoja.
En ollut se toive tytär ikinä. Minä olin se kunnollinen, kuuliainen, ja omillaan toimeen tuleva jo 18 v.
Minä tein lähes kaikki kotityöt lapsuuteni kodissa. Imuroin, pesin pyykkiä, maksoin puhelinlaskun jos halusin sitä käyttää jne. Ostin myös ruokaa.
Olin liian tunnollinen/kunnollinen, näin jälkikäteen ajateltuna....
Silti en kelvannut, aina oli jotain mitä tein väärin.
En ole mikään seurapiirien ystävä, siksi kaikki juhlat( lasten kaste, rippi, synttärit ym.) olleet ihan lähipiirille vain. Sekin on tehty väärin. En halunnut tupareita aikanaan, enkä ole pitänyt isoja kestejä tms.
Eli kelvoton olen.
Nyt en halua enää nähdä isääni....miehenikään ei....ainakaan vähään aikaan...äitiäni kyllä, että pikaiseen poikkean tms. Isälleni en kerro enää mitään asioistamme.
Huh...nyt iltapallalle oman rakkaan perheeni kanssa( lapset ja mies) .
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi miehesi ei nosta issääsi seinälle ja kertoo ihan suoraa että tuollainen arvostelu on hanirista ja jos se ei lopu niin laitampa kunnolla turpii isääsi niin voi loppua jos puheella ei usko tai sitten tapa on opittu jostain ja se siitä.
Just just, siis turpaan vaan niin että veri lentäää?? Sillähän asiat selviää.
Muistathan käyttää aina omaa järkeä näissä asioissa, älä sitä kysele. Mutta jos haluat kypsän neuvon tähän. Suosittelen hankkimaan sahan, lapion,valkaisuaineitte ja ruumissäkin.
huh,
eksyin palstalle hakusanan perusteella. Sinulla on kiltin työtön syndrooma, vaikka en psykologi olekaan. Olen vaan kahden kanssa seurustellut.
Kerran Juhannus juhlien pöydässä, kaikkien sukulaisten kuullen, isä epäili poikansa älykkyyttä kaikkien kuullen. Siihen ei vaikuttanut pojan suhteellisesti menestyksäämpi ura ed. mainittuun verraten.
Eli kokemuseni oli koko perheen tyranniaa.
Siihen ei ole amatööreillä neuvoja. Saman kokeneitten selviytymiskertomuksista ehkä on apua.
Kaikki: laita vastastaan, nolaa takaisin on bullshittiä, joka pahentaa tilannetta.
Onnea 19-vuodesta.