Oletko pettynyt milloin viimeksi?
Mihin petyit? Elolliseen, ihmiseen, itseesi?
Miksi petyit?
Tiedätkö aiheuttaneesi itse pettymyksiä toisille, jollekin tärkeälle?
Meneekö pettymyksen tunne ohi, mikä auttoi?
Johtiko kokemus johonkin muutokseen ajattelussasi, toiminnassasi? Jos ei johtanut, miksei?
Mua harmittaa, ja olen kyselypäällä. Sori, jos ärsyttää, mutta kiva olisi lukea miten muut esimerkiksi näitä asioita kokevat. Jos ei kiinnosta, kirjoita silti jotain, kaipaan ihmistä...
Pettymyksistä ja niiden kestämisestä, kysymyksiä
3-v
19
297
Vastaukset 19
Koko viime vuoteni on kärjistetysti ollut yhtä pettymystä ja johtunut pääosin toisesta ihmisestä. En nyt ala sen enempää erittelemään, mutta pettymys joka tapauksessa on esiintynyt hyvin tiheään tunneskaaloissani viime aikoina.
Mielestäni kestän pettymyksiä kuitenkin suhteellisen hyvin. Pettymys usein kirpaisee syvältä pettymyksen aiheesta riippuen, mutta ainakin ns kevyistä pettymyksistä pääsen nopeasti yli. Negatiivisiin tunteisiin ei kannata jäädä vellomaan liian pitkäksi aikaa, elämästä tulee liian rankkaa muuten.
Olen valitettavasti itsekin tuottanut toiselle ihmiselle pettymyksiä, mutta en koskaan pahoin aikein. Koen myös todella paljon syyllisyyttä, jos koen pettäneeni toisen ihmisen, enkä päästä itseäni helpolla. Tuossa olisi kehittymisen paikka, liika itsensä ruoskiminen ei ole hyväksi sekään.
Onneksi pettymysten rinnalle mahtuu onnistumisiakin, mitkä antavat voimaa peitota pettymysten aiheuttamat tunteet.
Haluatko kertoa tarkemmin, mikä sinua harmittaa?- 3-v
Harmittaa avoimuus, jota tunnen tuhlanneeni. Harmittaa se, että eilinen oli yksi aikuisen elämäni hienoimmista... ja ehkä osa harmista on sitäkin, että tämä päivä oli kaikkea muuta... Olen monella tapaa pettynyt aikuisiin, heidän tapaansa olla ja ymmärtää tai olevinaan...ymmärtää. Ja kaikki vain koska uskoin asioihin, luotin ja olin sydämellä siinä.
Voin vain katsoa eteenpäin niin, etten itse tuota samanlaista pettymystä. Etten myöskään anna toisen tai toisten, pettää itseäni. Voin etsiä rauhaa ja rauhoittua, purkaa tunteeni. Teen sen yksin, mutta tunnen tarvitsevani rinnalleni ihmisen. Se taas tekee rauhattomaksi.
Olen umpikujassa.
Sä olet käynyt läpi aikamoisen rääkin ihmisenä ja kasvanut... olet vahvistunut. 3-v kirjoitti:
Harmittaa avoimuus, jota tunnen tuhlanneeni. Harmittaa se, että eilinen oli yksi aikuisen elämäni hienoimmista... ja ehkä osa harmista on sitäkin, että tämä päivä oli kaikkea muuta... Olen monella tapaa pettynyt aikuisiin, heidän tapaansa olla ja ymmärtää tai olevinaan...ymmärtää. Ja kaikki vain koska uskoin asioihin, luotin ja olin sydämellä siinä.
Voin vain katsoa eteenpäin niin, etten itse tuota samanlaista pettymystä. Etten myöskään anna toisen tai toisten, pettää itseäni. Voin etsiä rauhaa ja rauhoittua, purkaa tunteeni. Teen sen yksin, mutta tunnen tarvitsevani rinnalleni ihmisen. Se taas tekee rauhattomaksi.
Olen umpikujassa.
Sä olet käynyt läpi aikamoisen rääkin ihmisenä ja kasvanut... olet vahvistunut.Tuohan on tietynlainen umpikuja meillä kaikilla. Kun luottaa ja uskoo, altistaa itsensä myös pettymyksille, surulle, kivulle. Jollei taas usko eikä luota, on tilassa, jossa kuvittelee, ettei mikään voisi satuttaa. Siihen kyynisimpäänkin ihmiseen kuitenkin sattuu, mutta tunteen vain kieltää itseltään.
Hienosti sanottu, että oikeastaan ainoa asia, minkä voi tehdä on huolehtia ns. omasta osastaan eikä laittaa vahinkoa kiertämään. Vaatii tietynlaista lujuutta ja epäitsekkyyttä olla laittamatta vahinkoa kiertämään. Surullisen moni luulee oman olonsa paranevan, jos purkaa oman pahan olonsa ympäristöön.
Olen myös miettinyt tuota toisen ihmisen tarvetta, kaipuuta... Tavallaan kaipaan rinnalleni ihmistä, sitä jonka kanssa kylminkin myrskypäivä tuntuu kesäisen kepeältä. Samaan aikaan tiedostan, että jotkut matkat on tehtävä yksin, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Ehkä jossain on vastassa ihminen, kenen kanssa matkaa voi jatkaa yhdessä.
Rääkiltähän tämä kieltämättä on tuntunut, vaikka monelta osin alkaakin jo helpottamaan. On aika kuluttavaa kulkea polkua, jolle on ollut pakotettu astumaan vastoin omaa tahtoaan. Eihän tämän näin pitänyt mennä... Mutta harvoinpa elämä menee :)
Rauhattomuuteen on minulla auttanut asioiden "pilkkominen". Otan asian kerrallaan ja yritän hyväksyä sen, etten voi ihan kaikkeen vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisin. Se on aikalailla siis hetkessä elämistä, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Aika tekee kliseisesti tehtävänsä ja rauhattomuus vähenee... Takuulla sinullakin ajan myötä :)
- Ikisinkku M
Reilu vuosi sitten tai alkaahan siitä kohta jo puolitoista olla.
Ihmiseen.
Siksi kun joku ei ollut ihan sitä mitä oli esittänyt.
Tavallaan ehkä kun en itse alkanut esittämään.
Aika auttaa aina.
Eipä oikeastaan, pykälä kyynisyyyttä ja sitoutumiskammoa saattoi tulla lisää.- 3-v
Kiitos sinullekin vastaamisesta. Tuokin on tavallaan petetyksi tulemista, puolin ja toisin, toisaalta syyt on ollut molemmilla, miksi on toiminut niin.
Pettymys on niin aito tunne, että se herättää. Jotain syvältä, aikuisessa lapsen.
Samaa mieltä, aika auttaa kun malttaa...
Oletko pettynyt milloin viimeksi? Useimmiten lähiaikoina, kuukausina olen pettynyt ajan vähyyteen. Tai kun suunnitelmat menevät pieleen, ei ollutkaan aikaa esim. lukea, tavata kavereita tms.
Mihin petyit? Elolliseen, ihmiseen, itseesi? Ihmisistä itseeni. Oman laiskuuteen, tai, jos sairastun, sairauteen, tms. Tai kun olin luullut tietäväni kaiken, enkä tiennytkään mitään. En muista koska olisin pettynyt toiseen ihmiseen. Siitä on aikaa.Silloinkin olen pettynyt siihen viimeksi, että olen luullut tietäväni mitä toinen ihminen ajattelee tai tuntee ja pieleen on mennyt. Onko se sitten enemmän pettymystä itseen vai toiseen ihmiseen?
Miksi petyit? Riittämättömyyden tunteeseen.
Tiedätkö aiheuttaneesi itse pettymyksiä toisille, jollekin tärkeälle? Varmaan vähän väliä, monellekin.
Meneekö pettymyksen tunne ohi, mikä auttoi? Menee ne ohi, ei ole pahoja pettymyksiä kuitenkaan ollut. Auttaa kun ajattelee, mihin on kuitenkin riittävä, missä hyvä.
Johtiko kokemus johonkin muutokseen ajattelussasi, toiminnassasi? Jos ei johtanut, miksei? Tavallaan. Olen oppinut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, ja karsimaan turhaa ajanhukkaa elämästä pois, ehkä.
Mua harmittaa, ja olen kyselypäällä. Sori, jos ärsyttää, mutta kiva olisi lukea miten muut esimerkiksi näitä asioita kokevat. Jos ei kiinnosta, kirjoita silti jotain, kaipaan ihmistä...
Musta tuntuu, että hait jotain muuta, mutta tässä nyt mun vastaukset. Toivottavasti harmitus helpottaa, vaikka tuskin mun ansiosta..- 3-v
No riittämättömyys, siihen on helppo nytkin nojautua kun jalkoja ja päätäkin väsyttää. Viimeisin kokemus siitä on kun keho ei ihan toiminut kuten odotin ja kuten olin sen valmentanut. Mutta täytyy antaa sille aikaa toipua, rakastaa se eheäksi.
Mä en tässä nyt hakenut mitään, en aiemminkaan. Halusin jutella, kiitos sinulle pohdinnastasi. 3-v kirjoitti:
No riittämättömyys, siihen on helppo nytkin nojautua kun jalkoja ja päätäkin väsyttää. Viimeisin kokemus siitä on kun keho ei ihan toiminut kuten odotin ja kuten olin sen valmentanut. Mutta täytyy antaa sille aikaa toipua, rakastaa se eheäksi.
Mä en tässä nyt hakenut mitään, en aiemminkaan. Halusin jutella, kiitos sinulle pohdinnastasi.Voimia ja toipumista, lepoa sinulle!
Sanon samaa, mitä itselleni yritän tolkuttaa; olet riittävä. Toiselle se on kai helpompi sanoa ja uskoa siihen, kuin itselle.
- määmy
Oletko pettynyt milloin viimeksi?
- saamattomuuteen
Mihin petyit? Elolliseen, ihmiseen, itseesi?
- duunisuoritukseeni, vaik pomo kiitteli vuolaast.
Miksi petyit?
- jäi pari juttuu huomioimat, ku tein taustaduunii
Tiedätkö aiheuttaneesi itse pettymyksiä toisille, jollekin tärkeälle?
- en tiiä, ei o tullu palautet.
Meneekö pettymyksen tunne ohi, mikä auttoi?
- tos viimeses pysty korjaamaa enne toteutust
Johtiko kokemus johonkin muutokseen ajattelussasi, toiminnassasi? Jos ei johtanut, miksei
.- yritän olla skarpinpi, tää meni kesäloman piikkiin
Mua harmittaa, ja olen kyselypäällä. Sori, jos ärsyttää, mutta kiva olisi lukea miten muut esimerkiksi näitä asioita kokevat. Jos ei kiinnosta, kirjoita silti jotain, kaipaan ihmistä...
- oisko kyse et oot pettyny ihmissuhteisiis ja kaipat piristävää kontaktii?- ,,,,
jopa on kauheita pettymyksiä ..
- 3-v
,,,, kirjoitti:
jopa on kauheita pettymyksiä ..
Mutta... ei niiden aina tarvitse mullistaa. Jos ihan alituiseen murjottaa ja valittaa... se on eri juttu se.
Tuntuu kivalta, että sain vastauksia kun kaipasin. Tuntuu todella hyvältä vaikken odottanut mitään. Kiitos siitäkin, että mietitte.
http://www.youtube.com/watch?v=DYmF8AIqR4E - määmy
,,,, kirjoitti:
jopa on kauheita pettymyksiä ..
Ennen kesist yks asiakas yritti taivutella bonuksil hakee tietoo yhest asiast ja vieny 2-3 kk, lupas maksaa pimeenä tuplasti mitä kk liksani o.
Vaik homma olisi ollu haasteelline, moraali ei antanu periks. Reissust olin tiedottanu jo talvel ja maailmal elävät frendit ties venaa, järkänneet lomansa mun reissuohjelman mukaan. En ikimaailmas ois voinu tuottaa heille pettymyksii.
Duunin tilaaja petty, vaik ties monta kk ennen kesist mun matkasuunnitelmist.
Omast mielest e tuottanu pettymyst toiminnallain, toisen mielest tuotin.
- 3-v
Tunnen tänä iltana olon hieman yksinäiseksi, joten kyllä te olette avuksi sen tunteen voittamisessa... Olen viettänyt paljon aikaa yksinäisyydessä nauttien siitäkin, eikä se ole häiritsevää. Asioiden jakaminen tuntuu hyvälle joskus.
Sä taidat olla välillä vaativa itsellesi, olisitko kunnianhimoinenkin? Sitä puolta en ole tuntenut itse aikoihin. Onkohan pomosi ajantasalla, jos kiitteli vuolaasti vaikka itse olit hieman pettynyt...
No, alkaa väsyttää. Viime yö oli unien puolesta levoton, jotain kummaa näissä syvissä alkavan syksyn öissä on. - ....
Pettymyksiä on koettu niin ihmisien, kun asioidenkin suhteen tasaisesti kaiken elämää. Myös itseeni olen hyvin usein pettynyt. Yleensä pyrin aina ottamaan huonosta olostani vaarin eli miettimään mistä se tuli ja millä sen korjaan ja millä siltä jatkossa vältytään.
Olipa se sitten itse tai muiden aiheuttamaa. Oletko pettynyt milloin viimeksi?
-lapsena kun tätini kertoi, etttä joulupukkia ei ole olemassa.
Mihin petyit? Elolliseen, ihmiseen, itseesi?
-rippikoulussa päästyäni ripille, pappi alkoi sniiduilee sen vinin kanssa siinnä alttarilla.
Miksi petyit?
-olin kai silloin vielä hieman lapsellinen
Tiedätkö aiheuttaneesi itse pettymyksiä toisille, jollekin tärkeälle?
-äidille ja isälle, koska ei minusta tullut läkäriä.
Meneekö pettymyksen tunne ohi, mikä auttoi?
-menee joskus liiankin nopeasti...kosto!
Johtiko kokemus johonkin muutokseen ajattelussasi, toiminnassasi? Jos ei johtanut, miksei?
-ei johtanut, pimeys on vallannut mieleni.
Mua harmittaa, ja olen kyselypäällä. Sori, jos ärsyttää, mutta kiva olisi lukea miten muut esimerkiksi näitä asioita kokevat. Jos ei kiinnosta, kirjoita silti jotain, kaipaan ihmistä...
-opettele imuroimaan energiaa muiden epäonnistumisesta, koska se on aivan liian aliarvostettu tapa lääkitä itseään. Voit vielä lisäravita itseäsi vääntämällä väkisin kaikki asiat ongelmiksi, mitä sitten vaan vatvotaan ja vatvotaan.....hamaan tappiin.- Kyöstix
Oletko pettynyt milloin viimeksi?
-lapsena kun tätini kertoi, etttä joulupukkia ei ole olemassa.
Joulupukki ei vaan ollut vielä syntynyt sun lapsuudessa :)
- pessimistit
Ei pety enää koskaan.
- marjelie
Oletko pettynyt milloin viimeksi?
Olen pettynyt ajan vähyyteen. Siihen kun suunnitelmat menevät pieleen kun ei ehdi toteuttaa asioita.
Mihin petyit?
Omaan laiskuuteen, tai kun olen luullut tietäväni jonkun asian, en ole tiennytkään.
Miksi petyit?
Siihen että en "riitä"
Tiedätkö aiheuttaneesi itse pettymyksiä toisille, jollekin tärkeälle?
Vähän väliä, useallekin.
Meneekö pettymyksen tunne ohi, mikä auttoi?
Kyllä se ohi menee mutta pahoja pettymyksiä ei kuitenkaan ole tullut.
Johtiko kokemus johonkin muutokseen ajattelussasi, toiminnassasi?
Olen oppinut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.
Mua harmittaa, ja olen kyselypäällä. Sori, jos ärsyttää, mutta kiva olisi lukea miten muut esimerkiksi näitä asioita kokevat. Jos ei kiinnosta, kirjoita silti jotain, kaipaan ihmistä...
Tuntuu että hait nyt jotain muuta. Toivottavasti harmitus helpottaa.- 3-v
Kiitän vastaajaa. Joskus pettymyksen, tai jonkinasteisen keinottomuuden... tunne on voimakas. En niinkään usein koe riittämättömyyttä, en vaadi liikaa muilta enkä itseltä. Kuvaisin tilannetta vaikka niin, että on sumussa merellä ilman sopivaa kompassia, kunnes taas ilman selvittyä löytää suunnan takaisin.
En tiedä etsineeni mitään muuta, nyt on hepottanut jo, ja alkusysäys tapahtui samana iltana. Töissä sitten loput.
Mulla on nyt jo ihan muuta mielessä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 39665
- 90649
Sinä mies olisit
ollut se kenet haluan. Edelleen pidän sinua kaikkein ihanimpana ja tärkeimpänä. Kukaan muu ei ole niinkuin sinä. Mutta s32599Poliisin potkija
Kukahan oman elämänsä sankari oli potkaissut poliisia? Iltalehdessä oli juttua.16578Miksi jätit minut
Epätietoisuuteen? Tiedän että pelkäsit mitä siitä seuraa jos asiat tulevat mutta silti. Miksen merkinnyt tarpeeksi?38537Tykkäisitköhän todellisuudessa jutella
Minun kanssa kahdestaan, vai onko tämä palstailu enemmän sinun juttu minun suhteen?49511Kun et ota yhteyttä, tarkoittaako se
Että olet menny elämässä eteenpäin ja et myös toivo minulta naiselta viestiä enää?63506- 34502
- 63491
- 68479