Tässä tuntemuksiani.
Tapasin ihanan miehen uutenavuotena, siitä lähtien olemme yhdessä olleet.
Olen ollut työtön tai ainakin heikosti palkatuissa töissä koko ikäni.
Nyt kun olen suhteessa toimeentulevan kanssa, tämä on ollut parasta aikaa elämässäni, ei ikuista kitkuttamista köyhyyden kanssa. Olen saanut mieheltä tavaroita ja asioita joista ennen käytännössä saatoin vain unelmoida. Kyllä varakkuus tuo oikeasti onnea. Mies ja minä vannomme rakkautta ihan avoimesti.
Nykyisin minua itseäni on alkanut vaivaamaan ajatus että teenkö asioita sen eteen että mies pitäisi minusta ja kustantaisi minun parempaa elämääni?
Välillä kun olen miehenkotona päivisin, siivoilen pilkuntarkasti, yritän lopettaa just sen jälkeen kun mies tulee kotiin. Että mies näkee että siivoan.
Järjestelen usein kivoja kimppamenoaja, ei yleensä mitään kalliita. Näissä mies on aina kympillä mukana.
Yritän käydä "tarjolla" tietoisesti ainakin kerran ainakin päivässä. En käytännössä koskaan sano ei, jos mies joskus haluaa..
Nautin mieheni kanssa olemisesta, rakastan, en tiedä paremmasta.
Mutta kuitenkin omat vaikuttimeni ovat alkaneet mietityttämään minua hiljalleen.
Pitäisiköhän yrittää puhua asiasta mieheni kanssa? En toisaalta haluaisi istuttaa tuota loisimis & huoxaamis ajatusta mieheni mieleen.
Jotenkin olen pahassa epätietoisuudessa, asiassa ei ole mitään pielessä, mutta kuitenkin on, vai onko vaan minun omassa mailmankuvassa jotakin sekaisin?
Tapasin ihanan miehen uutenavuotena, siitä lähtien olemme yhdessä olleet.
Olen ollut työtön tai ainakin heikosti palkatuissa töissä koko ikäni.
Nyt kun olen suhteessa toimeentulevan kanssa, tämä on ollut parasta aikaa elämässäni, ei ikuista kitkuttamista köyhyyden kanssa. Olen saanut mieheltä tavaroita ja asioita joista ennen käytännössä saatoin vain unelmoida. Kyllä varakkuus tuo oikeasti onnea. Mies ja minä vannomme rakkautta ihan avoimesti.
Nykyisin minua itseäni on alkanut vaivaamaan ajatus että teenkö asioita sen eteen että mies pitäisi minusta ja kustantaisi minun parempaa elämääni?
Välillä kun olen miehenkotona päivisin, siivoilen pilkuntarkasti, yritän lopettaa just sen jälkeen kun mies tulee kotiin. Että mies näkee että siivoan.
Järjestelen usein kivoja kimppamenoaja, ei yleensä mitään kalliita. Näissä mies on aina kympillä mukana.
Yritän käydä "tarjolla" tietoisesti ainakin kerran ainakin päivässä. En käytännössä koskaan sano ei, jos mies joskus haluaa..
Nautin mieheni kanssa olemisesta, rakastan, en tiedä paremmasta.
Mutta kuitenkin omat vaikuttimeni ovat alkaneet mietityttämään minua hiljalleen.
Pitäisiköhän yrittää puhua asiasta mieheni kanssa? En toisaalta haluaisi istuttaa tuota loisimis & huoxaamis ajatusta mieheni mieleen.
Jotenkin olen pahassa epätietoisuudessa, asiassa ei ole mitään pielessä, mutta kuitenkin on, vai onko vaan minun omassa mailmankuvassa jotakin sekaisin?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tunnet syyllisyyttä siitä, että olet työtön ja pelkäät että miehesi heittää sinut jossain vaiheessa sen vuoksi ulos. Mitä jos alkaisit olemaan oma itsesi ja yrittäisit etsiä työtä?
Ja yksi mahdollisuus on kouluttaa itseään mahdollisiin parempi palkkaisiin töihin, joten niskasta kiinni.
Jatkossa sinun täytyy ajatella sitäkin, että eläkekin pitää ansaita, ei se tule kuin "manulle illallinen". Joten tuo kouluttautuminen ja työelämään meno on tärkeintä, siltihän voit siivoilla ja seurustella.
Niinhän parisuhteessa kannattaakin toimia, että toimii eli tekee asioita, jotka osoittavat rakkautta. Tosin seksihalukkuutta ei osoita se että käy "tarjolla" ja ehkä yksi syy huo*a-tunteeseen on hieman kieroutunut suhteesi seksiin. Seksi on aikuisten intiimiyttä, lähellä oloa, rakkaudenosoitusta, siteiden vahvistusta jne. ja se että tiedostaa olevansa tarjolla tai kokee seksin itsensä tarjoamiseksi ei kerro rakkaan arvostuksesta. Jos arvostaisit seksiä ja rakastelua, varmaan kokisit toisin: mutta kyse on asenteestasi. Mieti sitä.
Miksi sanoisit ei jos et halua sanoa ei? Miksi seksiä ei voi harrastaa aina jos toinen haluaa, jos kerran se on ok ja kivaa? Kyse seksin ja rakkauden kohdalla on enemmän siitä, ettet tunnu olevan selvillä vesillä omasta suhteestasi niihin: ei miehesi suhteesta. Sinun on turha loukata miestäsi esittämällä, että tunnet itsesi hor*ksi, kun asenne on sinun pääsi sisällä: mieti nyt kuitenkin se asia, mitä miehestäsi oikein luulet?! Pidätkö häntä jotain naisen ostavana h*orissa kävijänä, joka nu*sii sinua vaan saadakseen pallit tyhjiksi ja ostaa suhteen sinulta? Melkoista väheksyntää!!! Olet tuossa aika törkeä.
Joten älä ainakaan tuolla asenteella puhu asiasta, koska halvennat itseäsi, miestäsi ja suhdettanne noin.
No, työttömyydessä on siis se henkinenkin puoli. Itsetuntosi on heikko, koska et ole saavuttanut onnistumisen tunnetta, et ole kasvattanut identiteettiä itsellesi minkään kautta ja selkeästi sinulle jopa rakkaus vs. raha tai perusarvot ihmisenä olemisesta on heikolla pohjalla.
On huonoa olla aina työttömänä: siinä jää helposti myös riippuvaikseksi! Sinun kannattaisi siis ensinnäkin miettiä omaa maailmaasi, arvojasi ja asennettasi, sekä ehdottomasti hankkia töitä, itsenäisyyttä ja omia saavutuksia. Ainakin tekemistä ja osaamista, työnsaantihan nykyään on aika hankalaa joillain paikkakunnilla.
Ja miksi se ei olisi oikein että teet asioita miehesi eteen? Jos hän hoitaa rahat, niin tottakai sinä siivoat enemmän ja hoidat kodin. Miksi sinun ei pitäisi tehdä mitään? Ylipäätään sinun pitäisi tehdä enemmän. Tekeminen olisi hyvä idea.
Mutta miksi puhuisit miehellesi liikaa asiasta? Että saisit hyväksynnän vai? Ehei, älä mene tekemään sinun selkeästi ongelmastasi, joka sinun pitää ratkaista, hänen ongelmaansa, ei hän ole isäsi, joka ratkaisee kaikki kasvukipusi. Ongelmaa kun selkeästi hänellä ei ole. Eikä tuo ole teidän yhteinen ongelmanne, se on selkeästi sinun nyt.
Mitään ei ole pielessä ulkoisesti, mutta sinun omassa maailmankuvassasi on asioita. Ja sinun pitäisi aikuistua ja itsenäistyä muutenkin jo, jumittuminen tuohon työttömyyteen ja tilanteeseen on estänyt kehitystäsi, monella tapaa. Riko kaava! Et edes erota mitä asioita teet oikeasti itsestäsi lähtöisin ja mitä muuten. Työttömyys on vaarallinen asia, tai liika köyhyys: ne nöyryyttää liikaa, jumiuttaa ihmiset, rasittaa eikä kehitystä pääse tapahtumaan ja etenkin henkisesti ne on raskaita ja passivoivia asioita. Toivottavasti teet asioille jotain ja hankit itsesi toisenlaiseen tilanteeseen ja menet eteenpäin elämässäsi.
Mutta hyvät uutiset on, että tosiaan, tuo on täysin ratkaistavissa, sinun ratkaistavissasi, eikä hätää ole. Eikä tuon kirjoituksesi perusteella suhteessanne ole mitään vikaa, miehesi vaikuttaa ihanalta ja rakkaus kukoistavan noin muuten. Seksikin varmasti toimii hyvin, kun kerran siihen aina haluaa suostua ja itsekin sitä haluaa. Sen suhteen hätää siis ei ole.
No sinulla on ainakin mielenkiintoisen erilainen ajatusmaailma kuin suurella osalla tämänkin palstan vastaavassa tilanteessa olevilla :)
Et ota itsestään selvyytenä sitä, että mies kustantaa menojasi, koska olet pienituloinen ja kannat kortesi yhteiseen kekoon. Et selvästikään ole miehen kanssa yhdessä siksi, että tarvitset elättäjän - vaan siksi, että rakastat häntä.
Pidä tuo linja - ja yritä olla "ruoskimatta" itseäsi liikaa, anna itsellesi lupa nauttia elämästä rakkaan ihmisen kanssa.
Ihan tavallinen loisija muija, miksi pitää esittää parempaa kuin oikeasti on?
Tavallisesti jaetaan, niin kauan kuin lompakossa on ylimääräistä, sitten hakeudutaan seuraavan tyhjäksi imettävän peesiin.
Ja tuohan on kyllä mailmanvanhinta ammattia.
"Järjestelen usein kivoja kimppamenoaja, ei yleensä mitään kalliita. Näissä mies on aina kympillä mukana.
Yritän käydä "tarjolla" tietoisesti ainakin kerran ainakin päivässä. En käytännössä koskaan sano ei, jos mies joskus haluaa..
Nautin mieheni kanssa olemisesta, rakastan, en tiedä paremmasta."
Teet töitä parisuhteenne eteen, sanot nauttivasi miehesi seurasta, sanot rakastavasi.
Haluatko seksiä ja nautitko siitä, silloin kun "käyt tarjolla"? Jos näin, hyvä niin.
Ainakin tapasi ilmaista asia assosioi vahvasti kuvittelemaasi huoran rooliin. Jos taas "tarjolla käyminen" on vain pitää kiinni miehestä jonka haluat sinun uutta, kalliimpaa elämäntyyliä ylläpitävän, sitten et tosiaan ole mitään muuta kuin se huora.
Harvoin jos koskaan kaksi täsmälleen yhtä varakasta, saman verran tienaavaa rakastuvat toisiinsa. Aina on eroja tuloissa tai varallisuudessa. Jos tunnepuoli pitää yhdessä, silloinhan ei rahalla ole mitään merkitystä suhteelle.
Taitaa AP olla jotenkin dille, kyllä mies ymmärtää missä mennään, ei välttämättä tiedä miksi siten mennään.
...ei voi muuta sanoa kun,että kuinka raadollisia me ihmiset olemme toinen toisiamme kohtaan....alan uskomaan, että me ihmiset jakaudumme todellakin kahteen kastiin....ei koulutuksen mukaan, vaan siten,mitä ajattelemme ja miten kohtelemme kanssaihmisiämme.
No kyllä se vika lähtökohtaisesti on nupissasi, ja kun vatvot tarpeeksi niin kyllä se pahenee edelleen kun olet jo noin pitkälle päässyt todennäköisesti pienestä alemmuudentunteenpoikasesta. En ymmärrä miten ihminen ei itse tiedä miltä tuntuu??? Jos olet ollut koko ikäsi pienituloinen eikä ikäsi ole 17 niin kai jo tähän mennessä olisit jo aikaisemminkin touhunnut jotain epämääräistä pelkän mammonan vuoksi. Materia olisi ollut sinulle jo paljon paljon aikaisemmin jotain niin ihanaa että olisit mennyt kiiltävän perässä kuin harakka miettimättä mitään ja olosuhteista riippumatta. Oletko? Perusluonne ei yhtäkkiä muutu, jos ylipäänsä ikinä muuttuu. Ehkä olet tullut ottaneeksi vastaan jotain liian kallista ja sinulla on nyt morkkis.
Ainahan saa luulla että joku olisi vähemmän raadollinen.
Uskoppa vaan, että kun olet saanut miehen tyhjennettyä tarpeettomasta rahasta, alkaa paksumpipussinen mies kiinnostamaan. Se on ihmisluontoa, etkä sille mitään voi. Kannattas varmaan mennä opiskelemaan, ja saada omaakin tuloa.
Jep, kun makean elämän makuun pääsee, on hyvin vaikea enää lopettaa.
Ahdistaa tällaiset kanssasisaret! Siis hienoa, että siivoat kotia ja yrität kantaa oman osuuden arjesta. MUTTA, miksi miehen pitäisi elättää sinut?
Hyvä nainen, kouluttaudu lisää, vaikka työn ohessa! Rakenna itse talouttasi. Entä jos suhteenne katkeaa? Olet yksin ja pienituloinen. Se aika minkä olisit voinut käyttää itsesi kouluttamiseen, olet käyttänyt miehen palvontaan! Jos sinulla on päivisin aikaa, niin kouluttaudu vaikka avoimen (yliopisto, amk, opisto) kautta!
Jokainen on vastuussa omasta onnestaan! Kaikki muu, kuten rakkaus on ihanaa ekstraa. Miehesi tuskin pahastuu, jos näkee, että sinulla on halua kehittää itseäsi ja kunnianhimoa! Rohkeasti vaan luotat itseesi (älä anna työttömyyden haitata itsetuntoasi). Nykyaikana kuka tahansa voi joutua vähäksi aikaa työttömäksi, se ei määritä ihmisarvoa, mutta varmasti syö itsetuntoa. Tärkeintä on yrittää silti luottaa itseensä ja pyristellä parempaa kohti! :) Mikä on sinun unelmasi, entä toinen? Yritä! Et muuten voi saada edes ripaustakaan.
Pahoittelut aloittajalle, käsitin väärin kirjoituksesi! Luin sen läpi liian nopeasti! Mutta edelleen kannustan kouluttautumaan ja pyrkimään unelmia kohti! :)
Noinhan naiset toimii. Mies panee ja mies maksaa. Nainen voi sitten toimia siivoojana välillä kun mies tienaa lisää rahaa. Jos teet pitkään tota loisimista niin mies kyllästyy sinuun kohta ja mitäs sitten teet . Etsit uuden miehen elämääsi maksamaan.
Sanoisin että jos ap. tekee pitkään tota niin ei mitään saumaa muuttaa elämässään mitään kovin radikaalisti koska miehestä järjestely on niin mukava. Hoida alusta asti kotityöt koska tulosi on pienemmät niin voit olla varma ettet ikinä pysty panostamaan työelämääsi kaikkia mahdollisia paukkuja jatkossakaan. Voit yrittää mutta et tule jaksamaan. Ei se mies ala asuntoa vuosien jälkeen itse siivoamaan kun olet totuttanut hänet siihen että palvelu pelaa. Joku pikkukämppä vähine kamoineen menee ehkä vielä suht kevyesti mutta laajentakaapa sitä kotielämän osuutta vähääkään niin....
Vaan että pitäisi velttoilla kotona mitään tekemättömänä ??
Uskotko että kukaan katselisi hyvällä aikuista kotona, ja paikat siivoomattomana?
En minä niin sanonut mutta kerro toki jos sinulla on esittämääni asiaan ratkaisun avaimet? Eihän ap. sanonut siivoavansa sitäpaitsi yhteistä kotia vaan nimenomaan miehen kotia. Oliko sinunkin mielestäsi siis tässä vaiheessa jo tilanne se, että naisella on suorastaan velvollisuus hoitaa miehenkin kotityöt omansa ohella?
Kauanko arvioisit naiselta menevän aikaa ja työtä päästäkseen samaan tuloluokkaan miehen kanssa ja miten arvioisit vuosien opiskelun vaikuttavan naisen tuloihin? Sama epätasapaino tuloissa säilyy vielä vuosia ja sama huono omatunto tilanteesta myös, sillä erolla että opiskelu ei ole vetelehtimistä. Jos mies on oikeasti hyvätuloinen niin saa nainenkin alansa valita tarkkaan jos aikoo samoihin päästä. Se, että naisten "duunariammateistakin" maksetaan vähemmän kuin miesten vastaavista ei tarkoita sitä että naisten työpäivä olisi jotenkin helpompi ja kevyempi. Kun se kotityövelvoite on yhdelle alusta asti asetettu niin sitä ei ihan vähällä kouluteta pois vaikka tilanne muuttuisi, mutta jos järjestely kelpaa miolemmille niin mikäs siinä. Siihen voi kyllä sitten varautua että tiukan paikan tullen nainen onkin sitten siipeilijä ollut ikuisesti kysytään vaikka keneltä, ihan sama paljonko ja kuinka laajasti kotia hoitaa ja onko miehen tarvinnut osallistua siihen ollenkaan. Senkin jälkeen kun on työelämässä ellei nyt sitten ihan pörssiyhtiön johtajaksi ala.
Ongelmaa ei ole silloin, kun kummatkin oikeasti välittävät toisesta.
Tilanne nyt vain sattuu olemaan tuollainen, mutta se on silti kummankin eduksi, jos kummankin toiveet täyttyvät suhteessa.
Ongelmana taitaa olla oma itsetuntosi, kun olet työn ja palkan suhteen ns alemmassa kastissa suhteessa mieheesi. Joko hyväksyt asian, tai sitten yrität etsiä edes osaaikatyötä tai muuten kehittää itseäsi?
Nauti tilanteesta ja sen tuomista asioista ja eduista, mutta älä laske elämääsi miehen varaan!
Ei mies ole mikään sosiaalitoimisto.
Naisena asiaa kommentoin.
Miehet ovat niin helppoja, ainakin vuoden pitävät kuin kukkaa kämmenellä.
Tärkeimpiä asioita ovat:
Pitää kunnostaan ja hoikkuudestaan huolta, maksoi mitä maksoi.
Huolehtia ulkonäöstään.
Vastata miehen haluja, poslari-rata-pöheikkö.
Tehdä ainakin puolet kotitöistä.
Muistaa olla halukas kaikiin miehen menoihin.
Pyrkiä mukaan miehen menoihin, "ystävystyä" miehen kavereihin, mies esittelee mielellään kisuaan.
Säästää kaikissa tilanteissa rahaa itseleen jemmään, seuraavan hyvän ja varakkaan miehen löytyminen saattaa kestää.
Kaikkien soveltuvien miesten nimet ja yhteystiedot talteen, koskaan ei tiedä koska tarvitsee niitä.
Elämä on ihanaa, kun sitä osaa elää, riittävän itsekkäästi.
Joka vuosi parikertaa kaukomaille, muuten mies vaihtoon.
Miehet ovat niin pölkkyjä, etteivät edes kerro epäilyksiään kavereileen, olisi varmaan liian nöyryyttävää.
Kyllä - hoidan asiaa mailmanvanhimmalla tavalla.
Samaa mieltä miehistä, ovat tavallaan yksinkertaisia.
Helposti naistenavuilla hallittavia, vaikka kuvittelevat olevansa vallankahvassa.
Suhteessa valta on sillä, joka rakastaa vähemmän.
Uskon että minua loisi muutamavuosi sitten yksi naikkonen, kuten tässä edellä kirjoitettiin.
- Asiat olivat alusta alkaen helppoja ja super mukavia.
- Loppu tuli kuin salma taivaalta, ja ero oli hetkessä ohi, ei mitään itkuja tai tappeluja.
Miksi täällä itketään elämän laajankirjon takia, ihmiset elävät eritavoilla.
Ihmiset ovat erilaisia, annettakoon kaikkien kukkien kukkia.
Ihmiset väittävät minunkin olevan paha ja taloudellisesti laskelmoiva, niin olenkin.
Ihmisiä on erilaisia itselläni on tilanne missä varakas vaimoni elättää minut. Itse olen taiteilija luonne ja mielenkiintoisempi kuin tavalliset jäbät.
Pidän vaimostani, mutta en ole koskaan rakastanut häntä. Ei sillä niin ole väliä, koska elämäni rakkaus on taide ja tämä elämä antaa itselleni parhaat puitteet kehittää taidetta.
SIlloin kun vaimoni on kotona pidän hänelle seuraa ja kuuntelen, mutta vaimoni on paljon töissä koska on johtavassa asemassa silloin minulle jää aikaa tehdä taidettani.
En mielestäni huijaa vaimoa tai pyri viemään hänen rahojaan tilanne on enemminkin win - win molemmille minulle jää paljon aikaa taiteelle ja vaimollani on elämässään henkilö joka ymmärtää häntä hyvin ja antaa vastapainoa kylmälle bisnesmaailmalle. Vaimoni rakastaa ylikaiken ainutlaatuisia lahjojani, jotka olen itse tehnyt joita ei saa mistään muualta, koska teen välillä taidetta myös pelkästään vaimolleni.
Se sellainen törkeä toisen hyväksi käyttö on asia erikseen itse en sellaista hyväksy, mutta niin kauan kun tilanne on molemmille win - win en näe mitään pahaa vaikka kyseessä ei olisi rakkausliitto.
Voihan sitä tuollakin tavalla elää, mutta ongelmia on muutamia:
- miten kauan jaksat teeskennellä? Entä kun seksi alkaa esim. 10 vuoden päästä todella tuntua tympeältä ja joudut tekemään asioita vastoin tahtoasi?
- mitä jos ero tulee esim. 15-20 vuoden päästä? Et ole silloin enää nuori ja uuden "sugar daddyn" saaminen on todella vaikeaa. Ero voi siis tulla myös miehen puolelta eikä hän tarvitse eron saamiseksi mitään syytä
- jos mies elättää sinua, niin maksaako hän myös eläkkeesi? Jos eläkekertymäsi on huono, niin et voi lähteä pois huonosta parisuhteesta rahan takia.
- jos ero tulee, niin miten työllistyt, jos olet ollut pitkiä aikoja työttömänä?
- entä jos tapaatkin elämäsi miehen, joka on köyhä? Jos sinun on pakko erota siksi, että sydämesi sanoo niin? Kahden työttömän arki ei ole kovin hääppöistä.
- haluatko lapsia? Haluatko olla esimerkki lapsillesi siitä, että isi päättää asiat ja äidin tehtävänä on näyttää nätiltä ja tehdä mitä isi käskee?
USA:ssa sinun käytöksesi on aika normaalia, mutta siellä tyypillisesti vaimo saa elatusmaksua avioeron jälkeen. Suomessa elatusmaksukäytäntöä ex-puolisolle ei yleensä koskaan makseta.
Voisitko kuvitella hankkivasi lisäkoulutusta? Ehkä sitä kautta saisit itseluottamusta lisää ja voisit olla parisuhteessa oma itsesi riippumatta siitä, jatkuuko parisuhde vai ei. Voisit myös ehkä harkita oman yrityksen perustamista niin, että saisit yrityksen perustamiseen vaadittavaa rahaa mieheltä, jolloin työllistyisit sitä kautta.
Kannattaa katsella kumppani samasta tuloluokasta.
Varmaan parantaa suhteen onnistumisen mahdollisuutta.
Sulla on ylikorostunut syyllisyyden tunto.
Varo ettei käy niin että aikasi olet miehen kanssa,
sitten sua alkaakin jokin miehessä harmittaa ja haluaisit lähteä suhteesta,
sitten et voikaan lähteä koska luulet olevasi velkaa kun mies sinua elättI:)
Ylikorostuntu syylisyydentunto meinaa sitä, että sä koet jokatapauksessa syyllisyyttä omista toimistasi olipa ne väärin tai ei.
Siksi sä myöskin teet asioita jotka voi ollakin kyseenalaisia, koska lopulta et kuitekaan erota mistä kuuluisi tuntea syyllisyyttä ja mistä ei..
niinpä tulet tehneeksi virheitäkin.
Ja koska ylikorostunut syyllisyydentunto pätee taas, niin soimaat itsees tuplasti niistäkin virheistä joita tiedostat, ja vielä epämääräinen syyllisyys päälle.
Eli olet syyllisyyden kierteessä:)
Voisi auttaa jos et eläisi siellä miehen luona koska ei tuo kuulosta sulle mukavalta.
Kun olisit ja asuisit erilläsi, niin ainakin tietäisit selvästi milloin kaipaat omaa aikaa etkä vain miehen takia muussaa kotona.
Voisit keksiä vaikka mitä, muttta sensijaan sidot itsesi mieheen ja syyllisyyteen.
Ihminen on luotu tekemään asioita eikä lorvimaan kotona päivät.
Voisit hyötyä yksin asumisesta. Vaikka olisi köyhä, sentään tietää mitä omistaa ja mikä on lainaa vain, ja lomailua.
Tässä kommenttejani:
- Kirjoittajat eivät tunnu ymmärtävän millaisen elintasoeron tässä parisuhteessa oleminen aiheuttaa. Aikaisemmin jokainen sentti piti laskea - nykyisin mieheni kustantaa elämääni paljonkin. Omat korvaukset lähinnä riittävät asuntooni, ja sen juokseviin menoihin. En voi muuttaa virallisesti yhteen, menettäisin käytännössä kaikki tuloni.
- En ole missään nimessä vastaan kotitöiden tekemistä, mutta mietin sitä että teenkö kotitöitä miellyttääkseni miestä, vaiko onko rehtiä tehdä kotityöt kun on vapaana päivät pitkät?
- En voi mitään sille tunteelle että huoxaisin, kun päivittäin varmistun että mieheni tulisi halutessaa tyydytetyksi. Itse nautin seksistä ja läheisyydestä.
- Suurin ongelmani on se että rakastanko miestäni puhtaasti, vai harjoitanko vain mailman vanhinta ammattia peitellytystysti?
- Että ymmärtäisitte sosiaalikuilun, kun käymme syömässä mieheni kanssa ulkona, lasku on helposti sen mitä minulla on kuukaudessa omillani käyttää syömiseen ja kuluttamiseen.
Näillä mietteillä matkassa - taidan olla tässä ansassa - en oikein löydä koulutus tai muutakaan ulospääsyä - miksi särkisin kiiltävän lasitaloni, päätyisin vain yhtä loputtomaan työttömän köyhyyteen - Jatkan näin, kunnes jotain tapahtuu.
Yks juttu mitä en tajua, jos käytte jossain syömässä kalliisti niin onko se ruoka sitten NIIN paljon parempaa?
Itse en varmaan ravaisi ravintoloissa vaikka varaa olisikin,
ihmettelen että eikö rahalle ole parempaa käyttöä kuin alkaa sitten maksamaan kaikesta moninkertainen hinta, mitä ennen on vaan hakenut kaupasta ja laittanut itse?
Ootko sä materialisti? Meinaan mä en ole, enkä _minkään_ rahan takia olisi kenenkään sellaisen miehen, kanssa jonka kanssa en muutekin olisi.
Jos mua veisi mies ravintoloihin ja hienoihin paikkoihin niin joskusha se on ok,
mutta toisaalta voi sitä paremmin aikansa käyttää.
Köyhän, varsinkin pitkäaikaisesti köyhän etu on se, että köyhäillessä keksii mitä kaikkea todella ei tarvitse. Itselleni olisi ainakin suunnaton helpostus jos ei köyhyys olisi sitä luokkaa että pitää joka asiaa miettiä,
mutta se että aletaan tuhlaamaan niitä rahoja oikeen kaikkeen turhaan paskaan pelkän pröystäilyn vuoksi niin en kattelis sellaista ukkoakaan.
Ja ootko varma että se ukko osaa hoitaa raha-asiat vai pröystäileekö sulle?
Tiedän sellaisia miehiä jotka on ns,. hyväpalkkaisia mutta kun tosiaan syövät ulkona, tilaavat kaiki lehdet, ostelevat asioita hetken mielijohteesta niin eipä ne kauaa rikkaita ole, jos ei ole siis todella KROISOS tämä äijä että sen rahavarat on suunnilleen loputtomat.
Mutta pröystäily veis mun mielenkiiintoa miehestä poispäin, joten ehkä sä oot sellanen pinnallinen huoxa sitten jos sua niin kiinnostaa jotku hienot raflat ja luulet heti että se on jotain suurta kehittyneisyyttä että tuhlaa rahansa paskaan.
samalla kun näissä ravintoloissa juoksee pitää olla vaatetuskin sen mukainen.
Jatka ihan hyvällä omallatunnolla.
Miksi köyhän pitäisi ainoastaan olla suhteessa toiseen köyhään tai rikkaan rikkaaseen?
Näillä asioilla ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Et sinä harjoita maailman vanhinta ammattia, pois se mielestä kokonaan.
Eihän siinä olisi mitään järkeä, että teidän pitäisi elää sinun henk.kohtaisen tulotasosi mukaan, jos kerran rahaa on.
Miehesi varmasti nauttii siitä, että saatte molemmat yhteistä hyvää rahoilla.
Mitä järkeä siinäkään, ettei rikas voisi tarjota ystävilleen, saati sitten rakastetulleen.
Ilomielin ota vastaan sitä, mitä annetaan.
Halveksittavampaa on se ajatus, että rikas saisi vain yksin käyttää rahansa, että ei muille senttiäkään. Hyi kauheaa se olisi.
Kyllä sinä jossain vaiheessa pääset vielä koulutukseen tai muuhun omalta tuntuvaan työhön/harrastukseen.
Ole onnellinen lasitalossasi. Typerää olisi jättää käyttämättä se mahdollisuus, miksi rankaista itseään, se ei hyödytä ketään.
Elämä on pitkäjänteinen projekti, jossa vielä sinullekin löytyy se ihan oma juttu.
Hyvää jatkoa ja tsemppiä, nauti tyttö elämästä.
Mikä tässä voi olla näin vaikeaa, piirakaa miehelle, taloudellista hyvää naiselle.
Ette voi olla näin sinisilmäsiä.
Samaa mieltä kuin tämä kirjoittaja. Molemmat tuotte suhteeseen eri asioita ja jotain, mitä teillä ei olisi ilman toisianne. Siispä, rikastutatte toinen toistenne elämää - kuvaannollisesti. Kirjoitit, että olet onnellinen etkä tiedä paremmasta ja nautit yhdessäolostanne, eikö se ole kaikista tärkeintä teille molemmille.
Neuvot sitten aloittajaa huoxaamaan, piittaamatta tuntemuksistaan.
Aloittajan kannattaisi puhua mieheleen tuntemuksistaan, asettuisivat sitten sellaiseen yhteiseloon jota kumpikin haluaa ja voi 100% vapaasti elää.
Taas idiootti neuvoja asialla, mies vetää noista huoxaamis jutuista herneen nenään, ja nainen kadulle.
En neuvo ketään Huoraamaan enkä olemaan Piittaamatta Tuntemuksistaan. En jää keskustelemaan kirjoittajan kanssa, joka kaivelee teksteistä merkityksiä, mitä niissä ei ole. Tiedän kokemuksesta, että sellainen ei lopu koskaan ja on yksi sairaus sekin :)
Miehen kannattaa tiedostaa kyseinen käyttäytyminen, ja käyttää kunnes kyllästyy, ja panna kadulle käytön jälkeen.
Mielenkiintoista, mulla on ap:n kanssa vähän samanlainen tilanne. Olen kotirouvana ja mies maksaa lähes kaiken, meillä toki lapsiakin. Teen kotona kaiken, siivoan, laitan ruoan kun mies tulee, pyykkään, sisustan, lämmitän miehelle saunan ja tyydytän halut. Mies kustantaa matkoja ja huvituksia.Elämme siis aika vanhanaikaisesti, mies tienaa ja minä hoidan kodin. Silti koen olevani jotenkin alistetussa asemassa, mies myös tekee suurimman osan päätöksistä, eikä mulla ole sanavaltaa oikeen mihinkään.Tuen häntä hänen päätöksissään työpaikalla ja ainoa kontaktini työelämään tuleekin hänen kauttaan. Joskus haaveilen, että voisin itsekin käydä töissä tai luoda uraa. Tämä taas ei hänelle missään tapauksessa käy, koska olemalla kotona, mahdollistan hänen työssäkäymisen ja uralla etenemisen. Taidan olla naimisissa todellisen sovinistin kanssa, toisaalta taas elämä on helppoa ja tulotasomme hyvä.
Tiettyä analogiaa vaimoni kanssa.
Kotivuosina asiauivat hoituivat tuohon tapaan paitsi niiltä osin, että tilimme oli yhteinen ja vaimo hoiti kaiken rahaliikenteen, tuloja lukuun ottamatta.
Sanoin joskus leikkimielisesti, että meillä toimii perhedemokratia.
Minä päätän mitä mieltä olemme jenkkien politiikasta Afganistanissa yms. ja vaimo päättää kaikesta muusta.
Käytännössä asetelma mahdollista minun työpaikkojeni ja paikkakuntien kivuttomat vaihdot.
Vuoden sisällä kaksi paikkakunnan ja kolme asunnon vaihtoa.
Vaimon kotivuosina niitä oli useita.
Kun nuorempi penskamme oli esikouluiässä vaimo ilmoitti menevänsä töihin.
Kun nikottelin lasten hoidosta niin hän ilmoitti minun olevan se hoito.
Hän meni iltatöihin. klo 17 > 20.
Temperamenttinen ihminen. Taatusti ei ole tuntenut itseään alistetuksi!
Ps. Tyttäremme väittää minua piilofeministiksi mutta sehän ei pidä paikkaansa.
En ymmärrä miksi naiset tekevät suuren numeron epätasaisesta tulojakaumasta ja omista rahoista!
Pehe on yksi talousyksikkö. Tavallisesti kahden aikuisen, oikeustoimikelpoisen ihmisen muodostama samoilla oikeuksilla!
Älä välitä haukkujista. Sanoit ääneen sen mitä naiset eivät sano tai ymmärrä itsessään. Naisen rakkaus ON AINA ehdollista miestä kohtaan ja se sitoutuu myös resursseihin. Olet normaali. Kyllä raha ja vaan rakastuttaa ja stressi kun on pois niin on helppo rakastaa. Dopamiini aivoissasi sitouttaa sua tuohon mieheen. Rahan tuoma hyvä mieli eri muodoissaan yhdistyy mielikuvaan miehestä.
Tietenkin teet asioita miehesi eteen. Ja seksi on osa myös. Teet sitä alitajuisestikin.
lä välitä haukkujista. Sanoit ääneen sen mitä naiset eivät sano tai ymmärrä itsessään. Naisen rakkaus ON AINA ehdollista miestä kohtaan ja se sitoutuu myös resursseihin. Olet normaali. Kyllä raha ja vaan rakastuttaa ja stressi kun on pois niin on helppo rakastaa. Dopamiini aivoissasi sitouttaa sua tuohon mieheen. Rahan tuoma hyvä mieli eri muodoissaan yhdistyy mielikuvaan miehestä.
Tietenkin teet asioita miehesi eteen. Ja seksi on osa myös. Teet sitä alitajuisestikin.
lä välitä haukkujista. Sanoit ääneen sen mitä naiset eivät sano tai ymmärrä itsessään. Naisen rakkaus ON AINA ehdollista miestä kohtaan ja se sitoutuu myös resursseihin. Olet normaali. Kyllä raha ja vaan rakastuttaa ja stressi kun on pois niin on helppo rakastaa. Dopamiini aivoissasi sitouttaa sua tuohon mieheen. Rahan tuoma hyvä mieli eri muodoissaan yhdistyy mielikuvaan miehestä.
Tietenkin teet asioita miehesi eteen. Ja seksi on osa myös. Teet sitä alitajuisestikin.
Tässä aloittajan ajatuksia asiasta nykyään.
Miehelle tuntemuksistaan kertominen oli todella väärkäytössä
Mies veti heti herneet nenuun, päätelmällä etten ole muusta syystä hänen kassaan kuin raha.
Asiat alkoivat muuttumaan kylmiksi, vaikka yritin kaikkein.
Mies alkoi huolehtimaan ehkäisystä hyvin tarkasti, ennen minä pidin huolen siitä, sama menetelmä käytössä kuitenkin.
Sitten yhdessäolo alkoi vähenemään, kaikkein tein asian korjaamiseksi, mielestäni vain rehellisinä keinoin.
Mies alkoi olla duunimatkoillaan aina vaan pitempiä aikoja, tämä oli oikeasti taloudellista, ansaisikin noin 50% enemmän kuussa.
Mutta kuitenkin olin onnistunut istuttamaan epäilyksen mieheni mieleen, vaikka tein mitä, en saanut epäluuloa kuolemaan mieheni mielestä.
Nyt tässä keväällä näkemisemme harvenivat käytännössä nollille.
Yhteiset menomme lakkasivat, s-elämäkin loppui, vaikka kaikkein tein.
Sitten vain kaikki oli lopussa, kolmatta pyörää ei asiaan liittynyt.
Mies pakkasi tavarain pariin isoon kassiin, kävin hakemassa ne ja samalla mies pyysi avaimen pois, mikä olikin jo lopettanut toimimisen asunnonoveen.
Nyt olen takaisin Kontulassa vuokra yksiössäni, käytännössä aivan rahattomana, toimeentulotuella. Käytimme joka viikko enemmän rahaa, kuin minulla on käytettävää koko kuukaudessa. Minulle jäi käytännössä yhdessä ollessamme koko toimeentulotuki käytettäväkseni omiin vaate ja muihin menoihin.
SISKOT: VAKAATA PARISUHDE VENETTÄ EI PIDÄ KEINUTTAA, JOS ON YHTÄÄN AJATUSTA SEN KAATUMISESTA.
Tekisin ihan mitä tahansa että saisin tekoni tekemättömäksi.
Elämä on alkanut ahdistamana rankasti, käyn nukkumaan aamuyöstä ja nukun ainakin puolillepäiville.
Tarvitsen rauhoittavaa lääkettä nukkuakseni edes nykyisellä tavalla. Ruokahaluni on kadonnut käytännössä kokonaan, olen aina ollut hoikka, nykyisin voimakkaan alipainoinen.
Toivottavasti jaksan tästä nousta, kaveritkin ovat hyvin huolissaan, niin minäkin.
Tässä hän mietteeni.
Hassut kirjoitusvirheet tulevat pikkutabletista jolla on todella ikävä kirjoittaa.
Taas näitä dillejä parisuhde puoskareita, onneksi oman parisuhteensa kimpussa.