Onko kellään kokemusta siitä, että haluaisi lopettaa salasuhteen. Mutta jatkaa silti salasuhdetta, koska suhteen lopettaminen tuntuu vaikealta? Jos on niin, mikä tekee sihteen lopettamisesta vaikean? Toinen kysymys kaduttaako, että olette ryhtyneet tähän suhteeseen. Entä onko sellaisia jotka ovat olleet tälläisessä tilanteessa useammin kuin yhden kerran?
pakko jatkaa salasuhdetta
ihmettelijä-xyz
13395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo. Ajattelin monta kertaa lopettaa rinnakkasisuhteen. Se kesti kuitenkin 7 vuotta. Olimme kumpikin varattuja. Sitä jotenkin tottui toiseen ja toinen tuntui kuuluvan kalustoon, joten jos oli vähän aikaa tapaamatta niin taas tuli ikävä tms. oli helppoa olla saman kanssa.
Rinnakkaissuhde söi kuitenkin myös parisuhdetta, vaikka aluksi siitä tuntui tulevan lisää virtaa. Vuosien varrella tuli kuitenkin tietty tunnetyhjiö. Päätin erota puolisostani ja päätin samalla rinnakkaissuhteen. Halusin alkaa elämäni puhtaalta pöydältä ja olla yksin.
Pari vuotta eron jälkeen tapasin nykyissen mieheni. Kokemuksesta tiedän, että houkutuksia on maailma pullollaan, mutta sitoutuminen antaa enemmän. En voisi kuvitellakaan olevani enää uskoton, se teki oloni niin tyhjäksi.
Ap, sori, no can do. Jos lemppaat kakkosen,vihainen kakkonen käräyttää. Kun pitkittyy, käry käy lopulta ilman kakkostakin. Oman maineesi säilyttämiseksi sun on pakko silloin aloittaa julkinen suhde "rakastuneena" kakkoseesi, jotta voit selittää omaa uskottomuuttasi ja sen aiheuttaman avioeron edes jotenkin ihmismäisesti, naamasi säilyttäen. Varo mitä toivot, sillä sen saat. Sen elämän saa mitä tilaa.
Olen ollut vaimoni kanssa 20 vuotta naimisissa, naisystäväni on ollut elämässäni 10 vuotta. Eli puolet avioliitostani. Naisystäväni on jättämässä minut. Hän sanoo työstäneen asiaa pitkään... sanoo haluavansa elämältään jotain muutakin. Tuntuu samalta kuin eroaisi tai joku kuolisi. Rakastan kumpaakin naista... En halua luopua, pakko kuitenkin varmaan on...
Tämä on ainoa salasuhteeni, en kadu. Hän on opettanut minulle paljon, tehnyt onnelliseksikin.
Onko vaimollasi aavistusta, että olet pettänyt häntä 10 vuotta? Onko hän ollut tietoinen ja hyväksynyt asian vai tulisiko se hänelle täytenä yllätyksenä ja suurena pettymyksenä, jos sen sinulta kuulisi?
Kahta ei voi pitää.
Alussa vaimoni epäili meillä olevan suhde, kun oltiin paljon tämän toisen naisen kanssa tekemisissä. Silloin kielsin sen, koska suhdetta ei ollut ja käsi sydämellä - en ollut koskaan edes ajatellut häntä "naisena". Sen jälkeen kun vaimo oli asiasta syyttänyt, muuttui näkökulmani toiseen naiseen. Aloin nähdä hänet naisena, en pelkästään ystävänä. En tiedä, tunsiko nainen minua kohtaan silloin mitään mutta jonkin ajan päästä huomasin omaavani tunteita häntä kohtaan ja hän oli huomannut saman. Sitten tämä fyysinen puoli astuikin jo kuvaan.
Uskon, että vaimoni luulee meillä olleen suhteen jossain välissä, en tiedä... ehkä hän tietää asiasta mutta ei halua ottaa sitä tietoiseksi asiaksi itselleen. Kyllä ehdottomasti hän pettyisi jos se sanottaisiin ääneen. Tämä on hirveän hankalaa. Toisessa naisessa rakastaa tiettyjä asioita, vaimossa rakastaa toisia asioita. Kun nämä asiat yhdistyisivät yhdessä ihmisessä, olisin ehdottomasti ollut uskollinen, yksiavioinen mies.
Kiinnostavaa, mitkä ovat niitä tiettyjä asioita, joita rakastat
a) toisessa naisessa
b) vaimossa?
Ovatko ne asioita, joita et saa omalla käytökselläsi esiin sen yhden ja saman kanssa? Käyttäydytkö itse eri tavalla naisillesi? Jos näin on, melkein suosittelen testiä, jossa panostat kaikkesi siihen yhteen elämäsi tärkeimpään naiseen. Voitkin yllättyä täysin ja saat kaiken saman yhdessä paketissa, myös ne asiat, joita lähdit etsimään toisesta.
Joku viisas (?) on joskus sanonut, että valitse se jälkimmäinen. Koska jos se ensimmäinen olisi se ainoa oikea, sitä toista ei olisi tullutkaan.
Luulenpa, että ensimmäisen kymmenen vuoden ajan uskollisena avioliitossa ollut mies on nähnyt millainen oma vaimo on. Ja luulen, että jokainen ihminen, jos ei ole tyhmä, pyrkii saamaan aluksi ne asiat omalta kumppaniltaan. Tuskin kukaan nauttii vieraissa juoksemisesta, ellei hae pelkästään seksiä.
Eli vieraissa juokseminen kuuluu lopultakin siihen kuuluisaan ikäkriisiin ja menee ajastaan ohi, jos vain vaimo jaksaa katsella????
En tarkoittanut sitä. Kun tarvitsee jotain elämäänsä, jonka puutteesta ei ole edes tiennyt ja se tulee vastaan...ymmärtää, että on kaivannut jotain tärkeää asiaa. Uusi ihminen tavallaan tuo puutteen toisen elämään, josta tämä ei ole tiennyt. Usein kuitenkin ihmisen kasvaessa näitä puutteita syntyy ilman niitä kakkosiakin.
Tottakai jokainen järkevä ihminen miettii hetken, että miten toimii sen jälkeen. Riston tapauksessa mies on tarvinnut jotain, jota vaimo pystyy antamaan, kakkonen taas jotain toista. Voi huomata, vaikka 40 vuoden jälkeenkin että tuo toinen ei anna sitä, mitä itse tarvitsee. Ihminen on muuttunut ja tarvitsee eri asioita kuin 40 vuotta sitten. Siksi aviokumppania rakastetaan mutta ilmeisesti voidaan rakastaa toistakin. Väärin on kahta pitää samaan aikaan, mutta... minkäs teet. Tuollaisia tapauksia näkyy olevan...
Vaimo kuuluu kalustoon, hän on helppo, ei tarvitse vaivautua, asunto on ja laina, lasten kohtaloa ei tarvitse miettiä jos eroaisi, eikä omaisuuden jakoa, muuttoa jne. On helppoa jäädä samaan tilaan vaimon kanssa, sillä ei ole rakkauden kanssa tekemistä vaan helppouden. Kakkosen kanssa joutuisi ensin ottamaan eron, sopimaan lasten tapaamisista, myymään asunnon, etsimään uuden, leimautuisi petturiksi ystävien ja suvun silmissä. Onnea nykysuhteessa ei ole mutta elämä on siedettävää.Jos kakkonen silti on mukana miehen elämässä vuosia tai kuten ap:n tapauksessa 10 vuotta, sen täytyy olla oikeaa rakkautta molempien taholta.
Halusin lopettaa suhteen melko pian sen alettua, mutta en vaan raaskinut. Huomasin pian, että naisella oli isoja mielenterveysongelmia. Tiesin, että että tulisi koskaan eroamaan, vaikka niin taisin uskotellakin pitääkseni hänet rauhallisena. Suhteen lopettaminen oli tietenkin vaikeaa, koska tiesin edessä olevan itkua, huutoa ja jalan polkemista. Hän huusi ja raivosi jo jos jouduin perumaan tapaamisia. Kadutti todellakin, että ryhdyin koko suhteeseen. Enkä ryhtynyt suhteeseen ensimmäistä enkä edes toista kertaa, mutta aikaisemmat naiset eivät olleet noin hulluja. Olin raukkamainen, en varsinaisesti lopettanut suhdetta vaan vähensin vain yhteydenpitoa ja suorastaan valehtelin miksi en pysty tapaamaan naista.