Hei!
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa kohta 2 vuotta ja nyt on alkanut tulla pieniä mutkia matkaan. Riitelemme lähes viikottain. Lieneekö normaalia? Ja otimme aiemmin jo pienen aikalisän jotta hieman saisi miettiä asioita.
Kuitenkin erossa olo tuntui todella vaikealta, mutta toisaalta taas en vieläkään pysty sanomaan hänelle että "mä rakastan sua". Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin niin se vain on niin vaikeaa.
En millään pystyisi kuvitella eläväni ilman häntä, mutta tuntuu etten kuitenkaan rakasta häntä tarpeeksi.
Auttakaa kiitos ja sanokaa mielipiteitä! :)
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa kohta 2 vuotta ja nyt on alkanut tulla pieniä mutkia matkaan. Riitelemme lähes viikottain. Lieneekö normaalia? Ja otimme aiemmin jo pienen aikalisän jotta hieman saisi miettiä asioita.
Kuitenkin erossa olo tuntui todella vaikealta, mutta toisaalta taas en vieläkään pysty sanomaan hänelle että "mä rakastan sua". Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin niin se vain on niin vaikeaa.
En millään pystyisi kuvitella eläväni ilman häntä, mutta tuntuu etten kuitenkaan rakasta häntä tarpeeksi.
Auttakaa kiitos ja sanokaa mielipiteitä! :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teillä on suhteen "kuherruskuukausi" loppunut. Olette astuneet arkeen. Näette toistenne viat. Miksi et kykene sanomaan noita kolmea maagista sanaa... se johtuu joko siitä, että et tunne siten tai sitten koska tunteiden osoittaminen on sinulle hankalaa. Mieti, miksi tilanne on tällainen.
Jos tuntuu, että et rakasta häntä, niin on reilua kertoa se hänelle.
Kiitos paljon vinkeistä!
Mietin juuri tuota samaa, mutta aika kauan on kestänyt tämä alku innostus jos se nyt sitä on.
Tuntuu etten pysty sanoa että rakastaisin häntä, mutta silti haluisin olla hänen kanssaan. Erittäin kummallinen tilanne!!
Miten määrittelisit rakastamisen?
Rakkaus on lämmin ja "polttava" tunne koko kehossa, jopa silloin, kun vain ajattelet häntä, vaikka hän ei ole nähtävilläsi.
Jospa olet läheisriippuvainen ja pelkäät yksin oloa?
En oikeen osaa sanoa tuosta, mutta en oikeen tuosta yksin olon pelkäämisestö tiedä sillä olemme vasta 20-vuotiaita ja hän on ensimmäinen kumppanini. Haluaisin olla hänen kanssa ikuisesti mutta haluaisin silti kokea näin nuorena paljon kaikkea ja tämä tuntuu rajoittavan sitä.
Kannattaako siis luopua nuoruudesta ja sitoutua jo nyt? Vaikka kuitenkin olen hyvin varma että hänen kanssa haluaisin yhteisen tulevaisuuden.
Miten luopuisit nuoruudesta sitoutumalla? Mitä nuoruus sulle tarkoittaa? Sitä, mitä kaikki muutkin tekevät? Mitä itse haluat? Jos haluat seksi- ja seurustelukokemuksia, älä sitoudu vielä. Mutta älä myöskään odota, että tyttöystäväsi elämä pysähtyy siksi aikaa, kun sinä kokeilet kaikkea.
Sitoutuminen ei tarkoita sitä, etteikö saisi olla omaa elämää. Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä, ei tarvitse pitää samoista asioista.
näetkö teidät 30 vuoden päästä yhdessä? siinä sulle vastaus mitä vastaat.