Onko Jumalalla/Luojalla omaa tahtoa, mielitekoja, huonoja päiviä kuten ihmisillä, mutta jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen niin eikö silloin ihmisen katsoessa peiliin takaisin katsookin Jumala ?
Persoonaton Luoja ?
Egotus
36323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Minusta Luojalla ovat omat lakinsa, jotka koskevat myös Luojaa. Kaikki ovat noiden lakien alaisia, sillä niissä piilee Absoluuttinen Totuus.
Esimerkki tällaisesta laista?
Esimerkkinä sanoisin vaikkapa syyn ja seurauksen lain.
takaisin katsookin Jumala
Kylläpä hyvinkin mutta Jumala on henki. Henki ei muodostu niistä valonsäteistä jotka heijastuvat lasista takaisin Se on paljon muutakin. Kuten izumi sanoi tai tarkoitti se on KAIKKI
On kysymys näkökyvystä ja Kristityillä on käsite Kristuksen näkökyky joka "näkee kaiken oikein"
Luoja on ehdottomasti persoonaton, ja jos sitä nimitetään jumalaksi, niin se ei ole enään luoja vaan tavallinen ihmisen luoma persoona, ja raamatusta löydätte sen ominaisuudet, jotka ovat samat kuin ihmisen ominaisuudet
Kaikin mokomin muuan mies. Sinä kuvaat sitä mikä on sinun käsityksesi sanasta jumala. Kuten jatkatkin, käsitys pohjautuu ramatun kirjoituksiin.
Selvyden vuoksi pitäisi tietenkin sopia ilmaisu millä kuvattaisiin absoluuttia, kaikkien maailmankaikeuksien Luojaa, Korkeinta Pyhää. Todellista Itseä
Viestissäni 15.9.klo12:06 tarkoitin tuota absoluuttia, kaikenkattavaa Henkeä. Kristuksen näkökyky "näkee" samoin kuin tuo Kaikenkattava Totuuden henki. Sen hengen ominaisuus minun tuntemillani käsitteillä ilmaistuna on rakkaus.
Rakkaus joka ei etsi syytä eikä motiivia.
Persoonan ominaisuus ja tehtävä on viedä opitut taidot seuraavaan fyysiseen ilmentymään. Tärkein ja pysyvin on se mitä on oppinut rakastamaan, tai mitä on oppinut rakkaudesta, - todellisesta itsestä.
Kehitelkää jokainen omaa ajatteluanne, nämä ovat minun ..? omiani?
Että voisi olla persoona, pitää olla myös joku toinen persoona.
Ykseys on ykseys ja persoona on persoona toisten joukossa.
Minusta absoluutteja ei ole kuin yksi ja samalla kaikki.
Mitä tarkoitan hengellä,tarkoitan ajatonta elämää, joka pitää myös meidät hengissä elämämme ajan.
On vain yksi elämä jota me kaikki olemme, vain fyysiset kehomme
ja materiasta kehityksen kautta syntynyt ego sielu on erillinen, eli erillisyyden harha..
Tuo erllisyyden harhamme ei ole ikuinen, vaan elää niinkauan kuin sen syyt ja seuraukset on käyty loppuun
Ihminen on ainut persoona ja sen takia se on vaarallinen
kaikille olennoille maanpäällä ja toisilla planeetoilla.
'materiasta kehityksen kautta syntynyt ego...'
Mitähän silloin on oikeastaan tapahtunut, tämä toistuu eri nikkarilla sanasta sanaan?
Jokin tässä nyt ei natsaa kohdalleen....ei silti, eihän näitä asioita järkeilemällä selvitetä.
Itselläni on piittynyt käsitys fyysisen elämän tarpeellisuudesta, vaikka niin raakaa ja repivää onkin...kuitenkin olemme kuolemattomia?
miksi tai mistä ego on saanut alkunsa
Mitähän silloin on oikeastaan tapahtunut, tämä toistuu eri nikkarilla sanasta sanaan?
Tunnistan hyvin tuon kysymyksen. Vastauksesta ei ole tietoa? Kuitenkin kaikki on lähtöisin hengestä. Eikö?
Jonkinlainen virheen mahdollisuus on "järkeilemällä" tuotettu spekulaatio.
ei tämä fyysine elämä jatku, kun ihminen kuolee se on henki joka jatkaa, mutta fyysinen olemus kuolee.Raamatun mukaan Jumala puhalsi nimenomaan hengen ihmiseen.Fyysinen olemus liittyy vain tähän elämään,henki jatkaa kiertokulkuaan.
Aina saa vastauksen kun kysyy.
Jonkinlainen virheen mahdollisuus on "järkeilemällä" tuotettu spekulaatio
Tuon virheen saa aikaiseksi kielen eli puheen avulla hoidettu kommunikaatio
Lause "Raamatun mukaan Jumala puhalsi nimenomaan hengen ihmiseen"
pitäisi ajatella että henki muodosti kehon joka kehitti sanallisen viestinnän joka taas väistämättä johtaa väärin ymmärtämisen mahdollisuuteen koska sanat ovat symboolien symbooleja
Tästä johdetaan yksinkertaisista yksinkertaisen väärin ymmärtämisen purku
Anteeksianto. Annan anteeksi ajatukseni sinusta koska olen sanojen vanki. Haluan nähdä jokaisen Kristuksen näkökyvyllä koska tiedän että fyysiset silmäni näkevät vain vaatteet, kehon, ei totuutta ja sanat peittävät helposti sen mitä tuntee sanoessaan jotakin.
Sanoilla peitän enemmän kuin ilmaisen?
'materiasta kehityksen kautta syntynyt ego'
Onkohan tässä viittaus evoluutioon?
Rakkaus on se kantoaalto joka vie elämää. Ilman Rakkautta on vain tyhjyys ja kärsimys.
Monet tahtovat tehdä Jumalasta persoonattoman, omien ajatustensa kaltaisen.
Kyllä Jumala on persoona, mutta meidän käsitystemme ja ajan yläpuolella.
Siksi me emme voi ahtaa mihinkään kaavaan, kuten emme toisiammekaan.
Kyllä Jumala on persoona.
Tuossa eräässä keskustelun pätkässä ihmis persoonan tehtäväksi ja tarkoitukseksi on ajateltu viedä kokemusta - hyvät ja huonot - edelleen seuraavaan ilmentymään.
No miksipä ei Jumalan tehtävä ja tarkoitus on veidä kokemustaan seuravaan ilmentymään
Viedä eli laajenattaa rakkauden kokemusta... ... ... ...
Jos Jumala olisi persoona, niin silloin Jumala olisi jokin objekti. Nyt on mielestäni niin, Jumala on kaikkeus. Voihan joku olla toistakin mietä
Jumala on LAKI ja RAKKAUS.
Usko koskee yksilöjä, uskovaisuus ryhmiä. Kaikissa on se yhteinen piirre, että ne ovat kokijalle itselleen tosia. Onko siis ihme, että uskonasioista riidellään?
Siinämielessä jännä juttu että kaikkitietävä Luoja tekee tällaisen maailman, olemmehan kuitenkin vain Luojan sätkynukkeja!!, kuinka hän muuten voisi tietää tulevaisuuden etukäteen??...tietäähän hän sen ?...eikö vain !
Siinä mielessä jännä juttu että kaikkitietävä Luoja tekee tällaisen maailman,
Tässä on toisen avauksen aihe. Mitä se on minkä sinä näet?
Näkeekö joku toinen sen saman? Mekaanisesti kukaan ei voi katsoa siitä kohtaa missä sinun silmäsi ovat. Siis kukaan ei näe sinun silmilläsi. Eikä kukaan näe mitä näkemästäsi päättelet.
Hyvä on hyväon, kuulostan näsävisaalta saivartelijalta, muta mietitäänpä saako joku toinen näistä riveistä aivan saman kokemuksen? Luoko kukaan näkemästäsi maisemasta aivan saman mielikuvan?
Siis onko mielipiteesi maisemasta Jumalan vai sinun tekemä?
oletko vain Luojan sätkynukkeja? Olet jos pidät sitä totuutenasi. Onko sen lauseen valinnut Jumala vai sinä.
Rakaudella hellin
Jotenkin tuntuu että olet vielä maallisen egon kahleissa ;)
Koetko olevasi tietoinen itsetäsi ja ennen kaikkea päättäväsi mitä SINÄ haluat ?
Jotenkin tuntuu että olet vielä maallisen egon kahleissa ;)
Valitan jos kirjoitteluni tuntuu syyllistävältä, se ei ollut tarkoitus.
Ajatellaan että puhun itselleni. Vaikkapa egolleni.
On minun havaintoni kuulenko kaverini tekstissä rakkautta myötäelämistä ja yhteisymmärrystä.
Kun huomaan mielessäni arvostelua syyllistämistä mittaamista tiedän olevani egoni käytössä. En suinkaan aina huomaa tätä.
Tietoinen pätökseni on kumpaan suuntaan jatkan. Arvosteluun syyllisyyteen väheksymiseen jne...
Toinen, se hiljaisempi, ajatus tuo myätäelmistä anteeksiantoa hyväksyntää jne. Siihen koetan keskittyä. Joskus näin harkiten se tuntu onnistuvan, ei suinkaan aina. Siksi opettelen: Rakasta itseäsi. Annan anteeksi itselleni ajatukseni itsestäni sinusta maailmasta koska en tiedä KOKO totuutta. Jätän arvostelun korkeampaan käteen.
On hyvin henkilökohtainen ajatus, onko ajatuksieni tarkkailu arvostelua vai valppautta todellisuuteni ymmärtämiseksi. Arvostelu on egon puuhastelua. Tarkkailu on rakkautta.
mitä SINÄ haluat ?
Minä haluan NYT kuulla mitä rakkaus sanoisi TÄSSÄ hetkessä
Tämän hän halusi. Isä ja minä olemme yhtä.
Mutta ilman egoa ihmistä ei olisi olemassa !, joten ego kuuluu ihmisyyteen...eli on Luojan tahto.
Jos hylkäisi egon ja tarkkailisi vain niin eihän sitä voisi tehdä yhtään mitään päätöksiä koska päätökset perustuvat järkeilyyn, vertailuun, pelkoon, itsekkyyteen, olemassaolon säilyttämiseen, jne.
Ehkä ego onkin ns. kotelo tietoisuudelle jossa se aikansa kehittyy kunnes aika on kypsä ja se siitä kotelosta sitten kuoriutuu kuin metamorfoosin kokenut perhonen jonkajälkeen ego on tehnyt tehtävänsä ja on tarpeeton.
Ego ei tee päätöksiä vaikka se viheliäinen 'loinen' kyllä kykenee kiusaamaan ihmistä yrittämällä sanoa että et osaa tuota, olet sitä ja tätä jne...ja hyvin moni ihminen uskoo egoa ja samaistuu tähän ja niin kauan on maallisen egon otteessa ettei tajuakkaan. :)....ihmeellinen on maailma.
Jos hylkäisi egon ja tarkkailisi vain niin eihän sitä voisi tehdä yhtään mitään päätöksiä koska päätökset perustuvat järkeilyyn, vertailuun, pelkoon, itsekkyyteen, olemassaolon säilyttämiseen, jne.
Älä "hylkää" mitään muutta katso tilanne rakkauden ruusunpunaisten silmälasien läpi. Aivan kuinkatsoisit ensirakkauttasi.
Ole tilanteessa sivusta katsoja. Reagoi "rakkaudella" Koska se mitä näet on KUITENKIN vain sinun näkemyksesi, miksi arvottaisit mitään sen perusteella. Puhu leiki elä touhua täysillä mutta ajattele rakastavasti. Ja aina kun tökkii kiitä egoasi että tässäkin vielä jokin minussa reagoi pelolla..
En sano että osaan mutta toivoisin osaavani.
Kun tuon kaiken vie lopuun uskon että egoa ei enää ole. Sanoisin että ego oli ihmisen valinta. Tietenkin se oli mahdollista vain Luojan tahdosta että silleen. Aina jää viimeinen kysymys Miksi?
Jumaluus ei voi persoona, sillä silloin se olisi pelkkä ihmisen luomus.
Jumaluus ei voi olla myöskään meistä ulkopuolinen, vaan se on syvintä sisintämme, jote elämämme on sitä
Joten ei ole mitään ulkopuolista jumalaa ja jumaluutta, sillä kaikki elämä on tuota jumaluutta, fyysiset kehomme ovat vain erillisiä.
Kun ihminen joutui tuhon erllisyyden harhaan ,niin hän käsitti kaikki jumaluudetkin erillisiksi, ja sen seuraksista, on seurannut kärsimystä tuskaa ja väkivaltaisuutta
Sanomme, että meidän tulee peljätä ja rakastaa jumalaa jotta pelastuisimme
Jumaluushan on itse rakkaus, jota me olemme ilmentämässä täällä
Ajallinen egomme sielumme ei voi kuitenkaan ilmetää tuota ajatonta rakkautta, ja siksi maailmassa ei ole rakkautta vaikka sanomme rakastavamme
Jos rakkaus pyyteetöntä, niin silloin se on todellista, mutta jos sillä on syy tai aiheuttaja, niin silloin rakkauden nimissä tapahtuvaa pyydettäko
Jotenkin maailma tai olotila, jossa henkii pelkkä rakkaus, luonnollisena että kukaan sitä ihmettelisi, on.
Sitä rakkautta emme täällä todellakaan tunne, mutta tarkoitus lienee, että poistumme jälleensyntymien pyörästä.
Jeesusksen kerrotaan sanoneen...'etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan', mitähän Jeesus mahtoi tarkoittaa?
Oliko kysymyksessä juuri egon ja todellisen jumaluuden suhde?
Mikä on todellinen pyrkimys, se myös toteutuu. Luulen, että nuo sanat on tarkoitettu lohdutukseksi ihmispololle. Sitä saa mitä pyytää.
Nää on näitä Raamatun ristiriitoja. 1Moos.1:27. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 2Moos.20:4. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäälllä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
Älä tee itsellesi jumalankuvaa
Jumalan kuvaksi hän hänet loi
On paljon tällaista, mennään ikäänkuin keilaradalla ikäänkuin vastakkaista....
En tyrkytä mutta voisin ajatella että Luominen on ikuista ja ainoastaan hengen, Jumalan aluetta. Ihminenkin Luo silloin kun toiminta on Jumalan eli rakkauden inspiroimaa. Siitä taas on tietty "varjokuva" rakkaudesta syntyyy uusi ihminen lapsi?
Kuvan tekeminen (fyysinen) olisi taas ihmisen tekemistä joka on ikäänkuin varjo luomisesta, epätosi ikuisuuden eli hengen kannalta.
Seli seli sanoisi joku. Minusta kuitenkin lähinnä mahdollinen...minulle?...
Älä minulta kysy Raamatusta, kyllä moni kohta jää epäselväksi minulta. Kunhan pohdiskelen.
Jumala luoja on persoona keskustietokoneen valvoja (keskustietokone on taivas)
Meidän sielu on tietokanta joka mtallentuu kuuolemanjälkeen keskustietokonelle taivaaseen.
Voiko jumala olla persoona? Ei ole mahdollista, jumaluus on kaikkialla.
Sielun ominaisuus voisi olla näin, tallettaa kunkin fyysisen elämän ja sen selvitys ns. kuoleman jälkeen.
Tämä lienee jälleensyntymän perusta ja tietoisuuden 'vaiheessa' loppua oivallukseen kaikkeudesta.
Olemme itse peroonattomina olleet luomassa tätä maailmankaikkeutta, sillä olemmehan osa tuota ajatonta elämää,josta maailmankaikkeus onilmennyt, jotta kehityksen kautta syntyisi olosuhteet, jossa ajaton elämä voi ilmetä ajassa ja aineessa.
Fyysinen elämä on kuitenkin rajallista, joten se ilmenee fyysisten elämien ketjuna, alkaen esiasteelta ja kehittyen täydellisyyttä kohti, elämän lainmukaisesti
Miten persoona ego sielun on syntynyt kehtyksen kautta materiasta.
Siten, että kun ihminen oppi kommunikoinnissaan käyttämään puhekietä, niin seurauksena oli sen mukainen ajatus (vain pystyttekö ajattelemaan muula tavoin).
Ihminen eli henkisesti ajattomassa paratiisitilassa ennen
ajatuksen syntyä
SIIHEN TILAAN SE PITÄISI KUULUA VIELÄKIN, MUTTA, kun ajatus ei älynnyt varoa vaaraa, kun se alkoi toimia myös ihmisen henkisellä alueellla, johon tietämättään loi ajallisen keskuksen, egon sielun, ja siitä oli seurauksena ulkoistus paratiisitilasta.
Tuon tapahtuman seurausta on sitten tämä kaaosmainen kärsimysten täyttämä yhteiskunta
Kun yhteys kaiken lähteeseen oli katkennut, ja jäi kuitenkin kaipuu takaisin siihen tilaan, ja seurauksena oli uskontojen syntyminen, jotka kuitenkin ajan myötä ovat kehittyneet vallitsevan tilanteen ikuistamiseksi ja uskonnon vallan takaamiseksi ihmismieleen
Me olemme osa tuota kaiken lähdettä ajatonta koskaan syntymätöntä, ja kuolematonta elämää.
Tuo elämä jota mielemme perusta on, pitää meidät hengissä sytymästä kuolemaan asti, ja on vain yksi elämä joka on kaikille sama.
Tuo tapahtuma on täyttänyt mielemme sisällön ajallisella egolla ja niin yhteys kaiken perustaan on poikki
Kaikki muu elämä on suorassa yhteydessä kaiken lähteeseen ,mutta ihminen ei, johtuen tuon erillisyyden syntymisestä
Tämä ei ole uskon asia, sillä totuus ei ole sanassa vaan sanojen takana mutta sanalla voi viitata tuohon totuuteen
Joten nämäkin kirjoittamani sanat eivät ole sellaisenaan totta, vaan niillä vain viitataan siihen
Olemmeko sitten vapaat ymmärtämään tuon totuuden on sitten lukijan asia