Kuinka paljon suhtautumisenne ja Se mitä etsitte/haluatte miehistä on muuttunut lapsenne saannin jälkeen? Kuinka paljon varovaisemmin ja hitaammin lähdette uuteen suhteeseen?
Kyselen sen vuoksi kun en ole ennen ollut tilanteessa jossa ihastuksellani on lapsi. Tiedän että hänellä on jollakin tasolla tunteita minua kohtaan, tulen toimeen lapsen kanssa ja muutenkin näyttäisi synkkaavan hyvin. Olemme tunteneet nyt noin pari kuukautta eli pitäisikö jo alkaa tapahtuun vakavampaa vai haluaako hän pelata varman päälle eikä uskalla vielä luottaa että olen heille sopiva
Kyselen sen vuoksi kun en ole ennen ollut tilanteessa jossa ihastuksellani on lapsi. Tiedän että hänellä on jollakin tasolla tunteita minua kohtaan, tulen toimeen lapsen kanssa ja muutenkin näyttäisi synkkaavan hyvin. Olemme tunteneet nyt noin pari kuukautta eli pitäisikö jo alkaa tapahtuun vakavampaa vai haluaako hän pelata varman päälle eikä uskalla vielä luottaa että olen heille sopiva
Vastaukset 10
Vanhimmat
Paljon varovaisemmin tietysti. Tutustukaa vaan ihan rauhassa, ja mukava, että olet löytänyt naisen, jonka kanssa tuntuu olevan mielenkiintoa ilmassa!
Ihan vinkkinä näin miehenä: Tulet aina olemaan se kakkonen siinä suhteessa. Jos tulee riitaa lapsen kanssa, nainen valitsee aina lapsensa puolen. Ei ole mitään tasa-arvoista perhe elämää, on äiti ja lapsi ja sitten vasta sinä.
No niinhän se nainen yrittää tietenkin tehdä. Ja typerintä on yrittää keskustella aiheesta kovinkaan montaa kertaa.
Samoin lapset yrittävät aivan varmasti kävellä ylitsesi, koska pitäähän se kokeilla onko tuosta tyypistä mihinkään.
Mietit onko näkemyksesi oikea ja jos on, niin ajat sen lävitse. Tässä tapauksessa joudut tietenkin selviämään sekä äidistä että lapsesta.
Mutta se on ainoa tapa. Muussa tapauksessa kannattaa nostaa kytkintä.
Tietenkin. Mutta niinhän se menee ihan ydinperheessäkin. Lapset menee aina vanhempien edelle. Se on lajin säilymisen kannalta ihan sitä biologiaa, sisään rakennettua.
Ehkä sinun kotonasi, mutta kyllä ydinperheessä yleensä vanhemmat pitää yhtä. Jos isä ja lapsi riitelee, niin ei se äiti automaattisesti asetu sen lapsen puolelle. Paitsi jos on yh. Ja kyseessä ei ole lapsen bio isä.
Koska isä ja lapsi riitelee? Ehkä sinun perheessäsi... Tietenkin vanhemmat pitävät yhtä. Myös puolisot, joista toinen ei ole lapset vanhempi. Näin pitäisi olla. Mutta eihän kukaan nyt lapsen kanssa ala riitelemään??? On ihan eri asia komentaa lasta, joka ei käyttäydy hyvin, kuin loukata lasta riitelemällä. Ehdottomasti olisin vaikka napurin lapsen puolella, jos joku alkaisi lapsen kanssa riitelemään.
Yh- äiti ja sen lapsi mies. Siitä harvoin saadaan oikeaa perhettä aikaiseksi.
Heips!
Riippuu varmasti vähän kokemuksista. Itse olen ainakin todella varovainen. Paitsi itseni, myös lapsen takia. Mutta tietysti jos löydän jonkun aivan ihanan miehen, niin tuskin maltan ikuisesti jarrutella.:) Mutta hitaampaa etenen joka tapauksessakin, kuin joskus nuorena ennen lapsia.
Oulusta muuten minäkin.
Periaatteessa se, mitä etsin miehestä, ei ole muuttunut eroni jälkeen. Arvostan miehessä edelleen samoja asioita, joita olen aina arvostanut. Ehkä miehen terve itsetunto on nykyään korostetummassa asemassa kuin ennen...
Ajatus uudesta suhteesta sen sijaan saa hiukan varuilleen. Minun on ajateltava itseni lisäksi myös lastani ja miten suhteeni tulisi vaikuttamaan hänen elämäänsä enkä tule aloittamaan suhdetta heppoisin perustein. Miehen on ymmärrettävä, että lapsi on ja pysyy eikä tule mihinkään häipymään eli miehen tulisi omaehtoisesti hyväksyä myös lapseni osaksi elämäänsä heti alusta, jotta suhteemme voisi edes ajatuksen tasolla onnistua.
Tärkeää on nimenomaan tuo miehen omaehtoisuus, en halua pakottaa ketään tilanteeseen, mikä ahdistaa. Ymmärrän, että lapsi on monelle miehelle jopa este suhteelle ja se on ihan ok, jokaisella on oikeus omiin "vaatimuksiinsa" kumppanin suhteen. En voi vaatia keneltäkään yhtään mitään, eli riippuu miehestä itsestään haluaako hän lähtökohtaisesti ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa, kenellä on lapsi entuudestaan.
En tarvitse lapselleni uutta isää tai elättäjää, mutta suhde ei onnistu, jollei miehen sydämessä ole tilaa myös lapselleni ihan käytännössäkin eli miehelle olisi ok tehdä vaikkapa yhteisiä lomamatkoja ja muutenkin viettää aikaa yhdessä. Yhteenmuutto tietty muuttaisi tilannetta merkittävästi, ja se on ainakin itselleni todella iso askel, johon en kevytmielisesti tule ryhtymään.
Miehen tulisi hyväksyä myös se, että minulla on pitkä suhde (yli 10v) takanani toisen miehen kanssa ja tämä mies tulee aina olemaan osa elämääni tavalla tai toisella. Lapseni isä on aktiivisesti mukana kuvioissa ja mahdollisen kumppanini tulee pystyä hyväksymään se, että minä pidän yhteyttä exäni kanssa lasta koskevissa asioissa. Ystäviksi ei tarvitse ryhtyä, mutta asialliseen kanssakäymiseen tulee kuitenkin pystyä lapsen takia. En kaipaa mitään nyrkkitappeluita elämääni.
Se mitä etsin miehestä, ei ole lainkaan muuttunut. Sen sijaan suhtautuminen on muuttunut ja luottamus mennyt. Uuteen suhteeseen en ole vielä kyennyt alkamaan, vaikka kiinnostuneita on ihan kamalasti. Mutta uskon jos ja kun sen aika tulee, niin suhde vaatii paljon aikaa ennen kuin voin luottaa. Nimittäin entinen mieheni oli se kiltti ja ihana tapaus, joka kuitenkin osottautui valehteijaksi. Ei mitään viitteitä siihen mitä hän oikeasti oli. Helpompaa olisi luottaa ihmisiin jos ex olisi ollut vaikka väkivaltanen tms, koska sitten sen vastakohta olisi ollut helppo löytää. Mutta miten löytää kiltti ja ihana mies, joka myös sen itsestään muille antaman kuvan lisäksi on sitä...huoh ..