Jäin vuosia sitten vuorotteluvapaalle. Nautin vapaastani suunnattomasti, ja huomasin, että työpaikkani ulkopuolellakin on elämää. Olin vuosia kulkenut näännyksissä kodin ja työpaikan väliä, eikä minulla juuri muuhun jäänytkään energiaa. Vuorotteluvapaalla tein kaikenlaisia rästiin jääneitä koti- ja pihatöitä, vietin aikaa lastenlasten ja iäkkään äitini kanssa. Kyläilin ja katselin ympärilleni. Töihin palattuani tajusin, etten voi enää jatkaa tätä stressaavaa
ja kiireistä työtäni, ja niin hyppäsin pois "oravanpyörästä". Sattumoisin minulle järjestyi kevyttä ruumiillista työtä. Palkka on kylläkin entistä selvästi pienempi muttei ole suurempia paineitakaan. Nyt olen todella tyytyväinen elämääni, näinkin voi käydä...
ja kiireistä työtäni, ja niin hyppäsin pois "oravanpyörästä". Sattumoisin minulle järjestyi kevyttä ruumiillista työtä. Palkka on kylläkin entistä selvästi pienempi muttei ole suurempia paineitakaan. Nyt olen todella tyytyväinen elämääni, näinkin voi käydä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Just täysosuma ainoaan elämään!
Tuota olen itsekin miettinyt. Ei ole mitään järkeä istua päivät paikallaan työpöydän ääressä ja kokouksissa, pitkät työmatkat autossa, ja sitten illalla väsyneenä yrittää käydä lenkillä, jotta saisi vähän liikuntaa ja jaksaisi paremmin taas istua. Istumatyö vie terveyden yhtä lailla kuin liian raskas fyysinen työkin.
Voisin alkaa myös katselemaan jotain kevyttä ruumiillista työtä. Palkka ei ole niin tärkeä. Voisin tehdä töitä nykyistä pienemmäläkin palkalla, jos työ on sellaista että se ei vie terveyttä.