Vuosi sitten kirjoitin tänne palstalle omasta kokemuksestani siitä, että miltä tuntuu kun mies pettää..
niiin tavallaan kun olen nyt päässyt yli tuosta kaikesta pahasta mitä minulle tapahtu niin tämä vuosi 2013 on ollut sellaista uudelleen rakentamista siitä kuka on ja mitä haluaa sen verran se söi loppuun. Ihan näinä päivinä olen alkanut olemaan sinut itseni kanssa. Heitänkin kysymyksen niille ihmisille mitä teidän päässä liikkuu kun petätte? Te teette niin paljon pahaa toiselle, ei se ole rakkautta mitä olette joskus puolisollenne luvannut, se on oman mielihyvän tavoittelemista, itsekästä, moraalitonta, pahasta, loukkaavaa, pahimmassa tapauksessa narsistin ohjaamaa tekoa, nöyryyttämistä, henkistä väkivaltaa ja kaikke tuolta väliltä.. mikä teitä vaivaa, haluaisitteko, että teitä kohdeltaisiin näin itsekkäästi ja julmasti? En usko kyllä ja karma kostaa aina jossain vaiheessa niin meilläkin. Mihin nykyäään on kadonnut rakkaus ja kunnioitus? Nykyään ollaan niin kasvettu väärin. Minä pääsin tuosta helvetistä eroon viimeisillä voimavaroillani kun koin totaalisen loppuun palamisen, ei kenelläkään ihmisellä ole oikeutta kohdella ketään niin tai aijaa toistan mielenterveyden menettämisen partaalle, pahimmassa tapuksessa pettäminen voi olla kunnianloukkaus ja siten rangaistava teko kaikki tätä eivät vain tiedosta.
Toivon kaikille naisille/miehille voimia joita petetään ja toivon, että teillä on rohkeutta lähteä tuollaisesta suhteesta koska jokainen ansaitsee parempaa ja kyllä niitä parempia ihmisiä on vielä olemassa vaikka nykyyhteiskunta on kasvanutkin kieroon.
niiin tavallaan kun olen nyt päässyt yli tuosta kaikesta pahasta mitä minulle tapahtu niin tämä vuosi 2013 on ollut sellaista uudelleen rakentamista siitä kuka on ja mitä haluaa sen verran se söi loppuun. Ihan näinä päivinä olen alkanut olemaan sinut itseni kanssa. Heitänkin kysymyksen niille ihmisille mitä teidän päässä liikkuu kun petätte? Te teette niin paljon pahaa toiselle, ei se ole rakkautta mitä olette joskus puolisollenne luvannut, se on oman mielihyvän tavoittelemista, itsekästä, moraalitonta, pahasta, loukkaavaa, pahimmassa tapauksessa narsistin ohjaamaa tekoa, nöyryyttämistä, henkistä väkivaltaa ja kaikke tuolta väliltä.. mikä teitä vaivaa, haluaisitteko, että teitä kohdeltaisiin näin itsekkäästi ja julmasti? En usko kyllä ja karma kostaa aina jossain vaiheessa niin meilläkin. Mihin nykyäään on kadonnut rakkaus ja kunnioitus? Nykyään ollaan niin kasvettu väärin. Minä pääsin tuosta helvetistä eroon viimeisillä voimavaroillani kun koin totaalisen loppuun palamisen, ei kenelläkään ihmisellä ole oikeutta kohdella ketään niin tai aijaa toistan mielenterveyden menettämisen partaalle, pahimmassa tapuksessa pettäminen voi olla kunnianloukkaus ja siten rangaistava teko kaikki tätä eivät vain tiedosta.
Toivon kaikille naisille/miehille voimia joita petetään ja toivon, että teillä on rohkeutta lähteä tuollaisesta suhteesta koska jokainen ansaitsee parempaa ja kyllä niitä parempia ihmisiä on vielä olemassa vaikka nykyyhteiskunta on kasvanutkin kieroon.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Komppaan täysin.Luulempa ihmisiltä jotka pystyvät pettämään toisen rakkauden ja luottamuksen
puuttuu kyky myös tuntea tai antaa vilpitöntä rakkautta.Siis ovat pelkkiä kuoria...
Jotenkin lohdullista oli surra,kun tajus että toinen ei pysty tuntemaan sitä hyvää mikä
osuu vielä kohdalle kun pysyy rehellisenä ja uskoo vilpittömään rakkauteen.
Hyvikset meinaan voittaa lopulta...
Niinpä niin se menee, että hyvät voittaa aina lopulta niin kävi meilläkin. Me siis asuimme avoliitossa ei naimisissa tms. ei lapsia luojan kiitos. Minä muutin takaisin kotiseudulle missä oli ystävät ne parhaat ystävät ja sukulaiset, siskot, vanhemmat jotka oli aina tukena, hän asuu Etelä-Suomessa ja minä Pohjoisessa joten välimatkaa on luojan kiitos siitäkin, etten törmää tähän koska missään tekemisessä en halua olla tuohon ihmiseen, terapeuttini kutsui häntä narsistiksi vaikka sitä hoetaankin liian usein mutta sitä mieheni todellakin oli aivan kauheeta manipulointia mitä hän harjoitti voisin kertoa otsikon aiheen mutta en tiedä sitten kiinnostaako ketään enään vuoden takanen kirjoitus hän käytti myös paljon alkoholia, kiinnosti vain omat tarpeet, riidellessä kerran tönäisi vaikka myöhemmin oli siitä pahoillaan ja tarkoituksena ei ollut satuttaa fyysisesti mutta mieleen se jäi. Nyt tosiaan kotikulmilla ja töitä olen saanut, täällä on kaikki tärkeät ihmiset ja mikä parasta minulla on ihanan tilava yksiö keskustassa tätä asuntoa en vaihtaisi mihinkään oikea aarre. Hän menetti luottotiedot, ei töitä, ei koulutusta, kotona asuu vanhemmillaan vaikka ikää 28. Tuntu oikeusmurhalta se, että miten minua vanhempi mies kehtasi varastaa elämäni valheilla. Nyt olenkin ottanut vuosia kiinni viettämällä mukavaa sinkku elämää. Joten kummalla on elämän perusasiat kunnossa. Mitäkö tunnen häntä kohtaan nyt? ..En mitään, en jaksa vihata, en olla katkera koska aikaa tuosta jo on ja se tekisi minulle vain hallaa ja siihenhän en suostu, että hän vielä vaikuttaisi elämääni. Se, että sain voimia lähteä tuosta suhteesta niin kiitos siitä kuuluu entiselle työkaverilleni joka sattui olemaan mielen terveys ja päihdetyöntekiä (itse olin töissä terveysaemlla mutta toimistotyössä) tämmöinen kultakimpale sattui onneksi apuuni ja tulen kyllä olemaan ikuisesti hänelle kiitollisuuden velassa, sitten kiitos tietty kuuluu suvulleni joka oli aina tukenani sitten myös kun kirjoitin tänne sain vertaistukea.
Aloittaja. Olisiko ollut parempi että sinulta olisi salattu pettäminen?
Siksi kysyn koska tiedän satuttavani erästä vaimoa jos kerron, olevani suhteessa hänen mieheensä. Miehellä on myös muita naisia koko ajan kuvioissa.
Haluan päästä suhteesta eroon, mutta tunnen etten pääse, ellen kerro vaimolle totuutta miehestä.
Ei missään nimessä olisi ollut parempi se, että asia olisi salattu koska se on elämän varastamista vai haluaisitko, että sinua petettäsiin ja olisit autuaan tietämätön? Haluaisitko olla sidoksissa sellaisessa elämässä lopun ikääsi?
Kyllä pettämisestä tulee aina kertoa. Kyllä sen verran pitää olla selkärankaa vaikka nykyyhteiskunnassa pettäminen tuntuu olevan muotia. Ja pitää myös kertoa vaikka olisi lapsia tai naimisissa koska myös lapsilla on oikeutensa.
Kakkonen, käräytä. Täällä on lukuisia vanhempia ketjuja, lue huomaat, suurin osa petetyistä kertoo aina, että olisivat halunneet tietää. Hyvin harva petetty komppaa kakkosten ja pettäjien päämielipidettä, että ei saisi käräyttä taii sanoo, että en olisi halunnut tietää.
Miten käräyttää ohjeita mm. täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11604022
Niimpä.Surullista ajatella kuinka paljon tunnevammanen ihminen saa pahaa
aikaan elämänsä aikana.Pysyisivät sinkkuina tai pariutuisivat keskenään.
Mäkin dorka menin rakastumaan ihan parantumattomaan lutkaan,joka petti
aina kun oli tilaisuus.Ei oikein sanat ja teot kohdanneet neidissä..Paskamaisinta
oli tajuta,että toiselle mikään ei merkkaa mitään eikä mikään ole pyhää.Vähä vaikeeta
sitä on seurustella ihmisen kanssa joka ei tunne häpeää ja jolla ei ole omatuntoa.
Nykyisin vaan mietin mitä olen voinnu nähdä siinä ihmisessä ja miksi olin niin sinisilmänen.
Kaipa sitä on jotenkin vanhanaikainen kun sitä ajattelee että naiset ei petä jos niille on
kilttejä,antaa niille huomiota ja palvoo.Ei se vaan silleen mene vaan toisille toisen rakkaus
on jotain peliä ja kiva lisä arkeen.Tämä nyt ei ole mitenkään sukupuolisidonnainen juttu sitten
koska luulen että noita apinoita on enemmän miehissä mutta kyllä naisetkin osaavat.
Ihminen joka rakastaa toista ja uskoo toisesta vain hyvää on niin helppo rikkoa atomeiksi vähättelyllä,ilkeydellä
ja pettmisellä.
Ei tunnu pätkääkään pahalta pettää kun naisella meni pillu kortille ja kämppä on kuin pommin jäljiltä. Vessassa haisee vanhat vitturätit ja tiskipöytä pursuaa astioita. Pennut kyllä hoitaa hyvin mutta mies ei enää ole paskankaan arvoinen. Jotenkin voisin sanoa että ei enää tee mieli tulla kotiin takaisin keikkatyöstä viikon raatamisen jälkeen kun nainen heittää kapulaa rattaisiin. Miksi tekisin pitkää päivää ja vielä kaukana kotoa kun kotona on vastassa vain sontaa???? Siispä hommasin toisalla leikkikaverin joka nauttii ainakin näillänäkymillä yhteisistä hetkistä ilman mitään utopistisia tulevaisuudensuunnitelmia.
Liekköhän tämä isän ja aviomiehen kirjoitus? Harva isä nimittelee lapsiaan pennuiksi. Ja on ymmärtämätön vaimoaan kohtaan, joka yksin huolehtii viikon lapsista ja kodista, käy kenties siinä sivussa itsekin töissä pyörittäen koti-työ-kauppa-hoitopaikka ympyrää yksin.
Helppo on jossain kämpässä tai hotellihuoneessa leikkiä ja puolustella tekemisiään syyttämällä vaimoa. Ehkäpä tämä onkin sivullisen :)) kirjoitus.
Liian yleistä on että aviomies nimittelee vaimoaan ämmäksi, akaksi tai lapsiaan pennuiksi, miesten puheissakin usien näitä kuulee, Ajatuksiin ja kirjoituksiin asti siirtynyt oman perheen alentava nimittely kertoo epäkunnioituksesta, jota mies tuntee omia rakkaimpiaan kohtaan.
Ja usein petturi sanoo eron esteeksi nämä " pennut". Tuo yllä oleva reppuri ei ole ansainnut lapsiaan. Lapset tarvitsevat kunnioittavan ja pyyteettömästi rakastavan isän. Kunnon mies ja isä ei odota mitään erityiskohtelua kotona, vaan tukee ja osallistuu perheen toimintaan ja töihin viikonloppuna. Kun vaimo on huolehtinut perheestä viikon, pitäisikö hänen passata ja palvella viikonloppuna tätä isoa lasta. Onneksi tuollaisia miehiä on vähän.
Minun pettäjä-naiseni valehteli kaiken aikaa, ei välittänyt, mutta silti koetin kaikesta huolimatta nähdä hyvät puolet. Tiesin, että hän oli treffipalstalla lähettäen omia kuviaan ja kehuen kuinka on ollut monta vuotta sinkkuna. Oudointa oli, että hän kielsi loppuun asti kaiken, kailotti kuinka pettäminen on alinta mitä voi tehdä toiselle ja teki sitä itse. Eikö se kuulosta, ja sinunkin exäsi NARSISTILTA?
Selvisin aika helpostikin, koska tykkääminen muuttui vihaksi hyvin nopeasti.
Niin mitä opimme tästä? Sen ettei omaa elämää kannata rakentaa toisen varaan, eikä toista voi omistaa. Et ole päässyt vieläkään irti. Olen itse myös petetty mutta en koskaan anna enää kenekään kävellä yli. Enkä usko huit hait tunteisiin. Järki se on jolla ajatella pitää.
Pitää kutinsa.Rakasta mutta älä rakastu,vaan onko se sitten oikein...
Silloin on ainaki vahva ihmisenä vaan jää jotakin vaille vai jääkö?
21 vuotta elin mieheni kanssa ylä ja ala mäkeä. Ensin tuli velkahelvetti ainaisen valehtelun myötä. Paniikkihäiriölääkkeitä 7 vuotta. Otti useasti velkaa selkäni takana vippejä vippien perään. Kahdesti siitä noustiin. Viimeinen oli, kun kiristi takaamaan 2012 maaliskuussa lainaa ja vannoi, että kaikki vipit olisivat siinä ja minähän menin onneton takaamaan, kunnes lokakuussa kaikki tuli uudelleen visan käyttölainojen ja vippien muodossa uudestaan ja selvisi, että velkaa olikin todellisuudessa tuplaten enemmän. Kaikki mureni silmissäni etäännyimme toisistamme. Muutti eri huoneeseen nukkumaan, yritti itsemurhaa, jolloin sain kyynerpää tekniikalla hänelle lähetteen psykiatrian poliklinikalle tutkimuksiin. Velkaneuvonnan kautta olisimme saaneet takuusäätiöltä lainan, johon 3kk maksoimme tiettyjä laskuja, mutta koskaan hän ei lähettänyt niitä eteenpäin. Tuli diagnoosi epävakaa persoonaalisuushäiriö, joka nyttemmin on määrittelemätön diagnoosi. Aloitti lääkityksen toukokuussa 2013 Ja psykoterapia piti alkaa kesällä. Mitään ei kuulunut soitin itse hoitavalle taholle ja sain kuulla, ettei ollut ottanut hoitoa vastaan eikä vastannut lääkärin soittopyyntöihin. Sitten syyskuun lopulla sanoi haluavansa eron ja, ettei enää rakastanut minua. Kysyin onko siinä kolmas osapuoli ei kuulemma ollut, kun sitten kuukautta myöhemmin oli löytänyt sielunkumppanin ja kaksoisliekkinsä, joka ymmärisi kaiken. Nyt siis on löytänyt 16 vuotta nuoremman naisen ja hylkäsi minut ja kolme lastaan. Täällä pyöritän perhettäni koirien kanien ym. lisäksi yritän saada asuntoamme myydyksi, jotta pääsisimme lopullisesti jatkamaan elämäämme. Pahinta on , että tunnen istuvani elinkautista niin kauan kun tämä asunto on myymättä. Lisäksi hänellä on aina ollut bändi ja tämä suhde löytyi uudesta bändin laulajasta. Tuloksena on, etten enää koskaan voi luottaa keneenkään enkä todennäköisesti koskaan pysty rakastumaan keneenkään. Olen särkenyt sydämmeni lopullisesti.