Hei!
Täällä on enimmäkseen petettyjä ja jätettyjä ja heidän tuntojaan, mutta entä pettäjä ja jättäjä, miltä tuntuu? Alkaako uusi superonnellinen elämä?
Minua kiinnostaa, miltä pitkästä liitosta lähtijästä tuntuu? Kun muuttaa pitkästä avioliitosta suoraan uuden naisystävän kanssa yhteen? Onko elämä pelkkää kuherruskuukautta kun ikä alkaa olla lähempänä 60v? Miten hoidetaan suhteet aikuisiin lapsiin? Kutsutaanko kylään ja esitellään uusi "äiti" lapsille ja kuinka pian? Entä vanhat tuttavat, miten esitellään vai pitääkö hankkia uusia perheystäviä? Miten ovat suhtautuneet?
Täällä on enimmäkseen petettyjä ja jätettyjä ja heidän tuntojaan, mutta entä pettäjä ja jättäjä, miltä tuntuu? Alkaako uusi superonnellinen elämä?
Minua kiinnostaa, miltä pitkästä liitosta lähtijästä tuntuu? Kun muuttaa pitkästä avioliitosta suoraan uuden naisystävän kanssa yhteen? Onko elämä pelkkää kuherruskuukautta kun ikä alkaa olla lähempänä 60v? Miten hoidetaan suhteet aikuisiin lapsiin? Kutsutaanko kylään ja esitellään uusi "äiti" lapsille ja kuinka pian? Entä vanhat tuttavat, miten esitellään vai pitääkö hankkia uusia perheystäviä? Miten ovat suhtautuneet?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei ala aina, itse tein juuri noin ja jo vuodessa loppu. Se oli kuin teatteria ja lopulta kumpikin väsyi ja halusi palata omilleen, eli oma elämä ja oma koti. Vaikka yksin jatkan, silti näin tunnen olevani se mikä olen.
Usein tulee paniikki, äkkiä uusi parisuhde, kun ei osata olla yksin.
Aloittaja kärjistää jopa manipuloi esim. käyttäen sanaa SUPERONNELLINEN ja kysymällä onko elämä pelkkää kuherruskuukautta.
Kyllä, Onnellinen olen, että erosin huonosta liitosta!
"Kyllä, Onnellinen olen, että erosin huonosta liitosta!"
Juuri näin!
" Miten hoidetaan suhteet aikuisiin lapsiin? "
Siis? Eikö ne suhteet hoideta juuri niin kuin on aiemminkin hoidettu, ennen eroa? Tavataan lapsia puolin tai/ja toisin siellä missä on tavattu. Eli jos mm. ollaan tavattu vanhempien yhteisessä kodissa, niin eron jälkeen tavataan molemman vanhemman omassa kodissa. Myös silloin, jos toinen vanhempi on muuttanut yhteen jonkun toisen kanssa. Miksei voisi kutsua kylään vaikka heti? Ja esitellä uusi kumppani samalla? Tietysti myöhemminkin käy. Aivan sama juttu vanhojen ystävien, tuttavien ja sukulaisten kanssa.
Entä jos nämä aikuiset lapset eivät halua mennä kyläilemaan toisen vanhemman luo, koska siellä on uusi jo ennen eroa mukaan kuvioihin tullut kumppani? Ei siinä paljon kyläkutsut auta.
Lapset eivät usein käy kyläilemässä vanhemmillaan kuin ehkä kerran pari vuodessa, vaikka nämä asuvat yhdessä... Jos lapsi ei käy vanhempansa luona kyläilemässä "koska siellä on uusi", niin tuo ei ole oikea syy, vaan tekosyy. Paitsi siinä tapauksessa, että lapsi tapaa vanhempaansa muualla kuin vanhemman kotona.
Entä jos vanhempien ero onkin näille aikuisille lapsille helpotus? Ei tarvitse enää pakosta tavata toista vanhempaansa, jos haluavat tavata toista. Eivät halua tavata toista vanhempaansa mitä erilaisimmista syistä, oli tämä katsonut uuden kumppanin jo valmiiksi tai ei.
Minä ainakin haluan nähdä lapsiani ja kuulla kuulumisia useammin kuin kerran pari vuodessa vaikka aikuisia ovatkin. Tietysti jos muuttavat kauas niin näkeminen ei onnistu usein.
Ex-anoppiini ja eksän sukulaisiin meillä oli avioliiton aikana juuri tuollaiset kerran pari vuodessa välit ja ilmeisesti eksän suku ei ole erityisen sukurakasta. Mutta meitä on moneksi, toiset ovat läheisempiä toisilleen kuin toiset.
Lapset soittelevat ja kirjoittelevat asioistaan, kysyvät neuvoa ja käyvät kylässä ja minusta se on kivaa. Mutta hekin ovat yksilöitä ja välit ovat vähän erilaisia.
Vanhempani erosivat ollessani 36v. ja isä 58v. muutti salasuhteensa (16v. nuoremman) luokse toiselle paikkakunnalle. Avoliitto kesti 10v. ja sinä aikana me aikuiset lapset tapasimme avovaimon yhden kerran, senkin pakotetusti. Isää toki tapasimme hiukan useammin.
Isä palasi sairaana ja omaisuutensa menettäneenä tyhjätaskuna takaisin kotipaikkakunnallemme. Äiti ei silti huolinut takaisin, monista rukouksista huolimatta.
Siinä sairas "vanhus" vietti surullisen ja yksinäisen loppuelämän, katuen raskaasti tekemäänsä väärää ratkaisua.
Aivan kuin olisit vahingon iloinen siitä, että isäsi kärsi huonoista valinnoistaan..?
Isä ja äitikin ovat ihmisiä - miksi siis vanhempien pitää aina ymmärtää ja tukea lastensa ratkaisuja, mutta lapset ottavat oikeudekseen tuomita vanhempiensa tekemiset?
Sinultahan tuli ilkeä kommentti! Kuka nyt toisen epäonnistumisesta voisi olla vahingoniloinen, varsinkaan vanhempiensa.
Vastasin aloittajan kysymyksiin, mutta sinulta taisi jäädä se lukematta...
Moni höyrähtää vielä kuuskymppisenäkin uuden perään, mutta en tiedä tuttavapiiristäni ketään, joka ei entistä elämäänsä kaipaisi. Pitkän avioliiton jälkeen on vaikeaa aloittaa ns. uutta elämää ja opetella uusia tapoja.
Huom! En minä eikä muut sisarukseni koskaan tuominneet isän ratkaisua. Uusi avovaimonsa ei ansainnut 3v. salasuhteen jälkeen meidän arvostusta, mutta asiassa oli muutakin kuin kakkosena olo.
Liian iso ikäero on isälläsi ja hänen naisystävällään ollut tuo 16 vuotta. Moni uskaltaa lähteä etsimään onnellisempaa loppuelämää kuuskymppisenä, joten heille se suotakoon, eikä se ole höyrähtämistä.
Em liitto kesti kuitenkin 10v, vaikka ikäeroa oli. Jotkut liitot kestävät vielä pidempään, jopa loppuelämän ikäerosta huolimatta ja riippumatta siitä onko kyseessä 1. vai toinen (vai 3...) liitto. Ei voi sanoa mikä kenellekin on "liian iso ikäero".
Nykyisin pitäisi myös viimein alkaa ajatella oikein itsekunkin kriteereistä mikä on hyvä ja mikä huono liitto. Monet elävät huonossa liitossa vuosikaudet. Suuri osa heistä myöntävät elävänsä huonossa liitossa kuka mistäkin syystä. Jotkut taas eroavat "reippaasti" kun eivät suostu elämään omasta mielestään huonossa, toimimattomassa, epätyydyttävässä liitossa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö liitto olisi ollut hyvä, sen ajan kuin se kesti. Eroa ei muutenkaan pidetä epäonnistumisena.
"isä 58v. muutti salasuhteensa (16v. nuoremman) luokse "
Vanhenevan ikäkriisiukon tyhmyys. "Saan nuorta naista koska olen viriili, todellinen ikäni ei kerro musta mitään, oikeasti mä olen nuori ori vielä ja oman ikäisiäni eri tasolla, heitä paljon nuorempi".
Nuori vaimo vielä jaksaa katsella ja ihailla 58vuotiasta miestä. Mutta 10v kuluttua uusi vaimo on yhä nuori, mies ikäihminen joka haluaa rauhallista kotielämää, kuten muut käisensä. Silloin nuori vaimo, jonka menojalka vipattaa, lähtee omille teilleen, varsinkin jos vanhemman mieheni omaisuus, siis raha ei enää pidä yhdessä.
Minäkin sain "Toinen totuus"-kirjoittajan tekstistä sellaisen vaikutteen, että eivätpä kauheasti arvostaneet isänsä tekemiä valintoja. Voihan olla, että avovaimo sai tarpeekseen siitä, kun välit miehen lapsiin ei ollut kunnossa tai ei halunnut miehen kärsivän asiasta. Voi olla että isäsi vietti "surullisen ja yksinäisen loppuelämän" juuri teidän lasten tekemien päätösten vuoksi olla luomatta kunnollisia välejä molempiin.
Mutta jos isäsi tyhjätaskuisuus johtui avovaimon vietyä hänen rahansa, niin silloin tunnen myötätuntoa isääsi kohtaan.
Minäkin olen vasta eronnut ja lapset ovat aikuisia. Mies asuu nyt jonkun naisen kanssa, mutta hän ei ole esitellyt lapsilleen uutta naisystäväänsä eikä juuri kertonut mitään hänestä, vaikka asutaan samassa kaupungissa ja välit lapsiin ovat olleet hyvät eroon saakka. Tosin eksäkään ei ole tavannut lapsiaan kuin pari kertaa lähdettyään.
Asiahan ei tietysti minulle kuulu, aikuiset hoitavat välinsä miten haluavat. Mutta tietysti äitinä mietin, että onko eksä ujo vai onko naisessa jotain vikaa vai haluavatko he vain yksityisyyttä suhteeseensa? Vai mistä kiikastaa?
Luulisin, että eksäsi ja tämä nainen odottavat, että "pöly laskeentuu" koska olette vasta eronneet. Luulisin myös, että mies haluaa kunnioittaa sinua nyt, eikä tuo uutta naista heti teidän lasten elämään. Eksäsi antaa luultavasti asioiden mennä omalla painollaan. Olisi hyvä, jos lapsesi kuitenkin pitäisivät isäänsä aktiivisesti yhteyttä, jotta mies tietää asioiden olevan hyvin. Jos lapsista ei kuulu mitään, mies ajattelee lasten olevan suhdetta vastaan ja tämä saa klassisen Lapset vs. Avovaimo-tilanteen esille. Miehet ovat niin jääräpäisiä, että luultavasti hänen ja lastensa suhde jäisi huomioimatta, koska teillä jo lapset ovat aikuisia.
Toki on olemassa sellaisia omaan-napaan-tuijottelijoita, jotka eivät halua tavata kumppaninsa lapsia. Mutta tässä tuskin on siitä kysymys?
Että kakkosen tuomitsitte mutta isäänne ette, joka oli se joka petti. Voe voe..... Toivottavasti tämä toinen nainenkaan ei halunnut tavata sinua.
"lapset ovat aikuisia. Mies asuu nyt jonkun naisen kanssa, mutta hän ei ole esitellyt lapsilleen uutta naisystäväänsä "
Voivat odottaa pölyn laskeutumistakin, tai:
50-60v-> iässä on olemassa ihmisiä, jotka haluavat vihdoin elää itselleen ja nauttia elämästä kahden toisen aikuisen kanssa. He kammoavat ajatusta, että siippa olisi sellainen joka toisi aikuiset lapset aktiivisesti elämään mukaan. He kammoavat ajatusta, että joutuisivat kotonaan kuuntelemaan nyxän jatkuvia juttuja "mun poika on sitä ja tätä..". Exmiehesi tai nyxänsä tai molemmat voi olla näitä. Mainos jossa näyttelijä Miitta Sorvali huutelee hävyttömyyksiä omille aikuisille lapsilleen on tätä ilmiötä kuvaava.
Onpa reilua rankaista omaa vanhempaansa, jos hän ei parisuhteessaan äitinne kanssa ollut onnellinen. Kääntäen, olisiko mukavaa, jos sinulle tulisi ero ja kävisikin niin, ettei vanhemmiltasi irtoaisi sinulle lohtua vaan halveksuntaa ja uuden puolison väheksyntää? Ihmisiä ne vanhemmatkin ovat! Kasvakaa aikuiseksi!
Aikuiset lapset olettaa automaattisesti, että vanhemmat ymmärtää ja tukee, vaikka lapsi tekisi mitä. Heidän mielestään se on vanhempien velvollisuus. Missä kohtaa lapset on niin aikuisia, että ymmärrystä omien vanhempien toimintaa kohtaan heltiäisi edes vähän? Eikö se olisi tasavertaista aikuisuutta? Olen sun kanssa samaa mieltä, ihmisiä ne vanhemmatkin ovat.
"Onnellinen eronnut jatkaa"
Ihan hyviä pointteja molemmissa vastauksissa. Voi tosiaan olla, että hän hakee kahden aikuisen suhdetta ennemmin kuin ajattelee minun tunteitani.
Minä olin avioliiton aikanakin linkki lapsiin ja kerroin heidän kuulumisistaan. Eksä oli paljon matkoilla eikä osallistunut arkijuttuihin. Muistan joitain tapauksia kun lapset halusivat kavereitaan yökylään meille eikä eksä ollut kauhean innostunut. Tulihan ne kaverit tietysti välillä meillekin yökylään.
Eksä ei muutenkaan mennyt itse kyselemään kuuulumisia lapsilta, ei soitelllut heille eikä lapsetkaan kovin usein soitelleet. Minä kerroin kuulumisista silloin kun olin sillä tuulella, kuten varmaan arvaatte kun päädyttiin eroon, että viime vuosina nekin jutut jäivät vähemmälle.
Mutta onhan tämä mielenkiintoista katsella miten elämä jatkuu. Olen tyytyväinen, olen saanut asiat järjestykseen, aikuisiin lapsiin on kivat välit, olivat kaikki luonaalla vähän aikaa sitten ja juteltiin mukavia. He ovat hyväksyneet asian, aikuisia ovat. Eksästä ei ollut juttua ja niinkuin sanoin, eihän se enää minulle kuulu.
Valehtelu loukkaa. Siis kun vanhempi on valehdellut menoistaan ja elänyt kaksoiselämää. Missä muussa tilanteessa valehtelu hyväksyttäisiin kuin näköjään tässä? On vaikea yrittää ymmärtää, jos valehtelija ei edes ole pahoillaan.
Juu, näkemys että "lapsi rankaisee eronnutta isää koska isä ei ollut äidin kanssa onnellinen" on pettäjän/nyyxän itse keksitty sammakko. Ei elämä noin helposti solmuun mene. On varmaan pakko siirtää syyllisyys välienkatkaisusta sammakkona toisten viaksi, oma syyllisyys olisi musertavaa kestää, nyxäparin onni ei totuuden tuskaa ja kipua kestäisi.
"Vanhempani erosivat ollessani 36v. ja isä 58v. muutti salasuhteensa (16v. nuoremman) luokse toiselle paikkakunnalle. Avoliitto kesti 10v..."
Mutta isällesi ne 10 vuotta on voinut olla oikein hyvää aikaa elämässään, ehkä paljon parempaa, kuin huonossa liitossa.
Siis voiko tuota ratkaisua jälkeen päinkään välttämättä guonona pitää?
""Siis voiko tuota ratkaisua jälkeen päinkään välttämättä guonona pitää? "
Voi, silloin jos se maksaa omien lasten ja läheisten menettämisen loppuelämäksi, kuten eräs tytär aiemmin kertoo. Tiedän itsekin samanlaisen surullisen yksinäisen ukon, jonka omat kolme lasta hylkäsivät kun ukko petti ja kusetti härskillä tavalla lastensa äitiä aikoinaan. Palkinnoksi tämä ukko sai sen, että uusi nuori vaimo petti vuorostaan vanhaa ukkoa.
Lapset hylkäsivät isänsä ja hänen uuden kumppaninsa, koska hän kehtasi rakastua.
Ehkäpä syy ei ollut rakastuminen vaan läheisten luottamuksen pettäminen ja valehtelu, joka on voinut jatkua pitkään.
Ehkäpä molemmatkin. Silti jossakin vaiheessa aikuisten lasten jo pitäisi hyväksyä tapahtunut, tutustua uuteen kumppaniin.
Huono ratkaisu elämässä on ummistaa silmät tosiasioilta. Jos lapsi hylkää vanhempansa, niin hän kärsii siitä myös ja etenkin itse. On myös vanhempia, jotka hylkäävät lapsensa, ja kärsivät siitä. Aivan samoin kuin on vanhempia, joista ainakin toinen hylkää toisen.
Lisäksi kaikella on aikansa ja paikkansa. Vaikka esim. omaa lasta ei kiinnosta olla yhteyksissä, niin tämä "vanhempi" voi olla erittäin läheisissä väleissä sisarten lasten kanssa, tai uuden puolison lasten heidän perheiden kanssa.
Ei ketään voi pakottaa yhtään mihinkään, ei sitä uutta kumppania, eikä varsinkaan lapsia.
Sakras, älä yleistä tuhansien ja tuhansien erhetragedioiden syitä yhteen "hylkäsivät koska rakastui". Ei ihmisten elämä noin yksinkertaista ole. Ei omaa isää hylätä ihan heppoisin perustein, se on todella kova päätös ja pitkän harkinnan tulos. Yleensä nämä isät/salaparit ovat toimineet todella piittaamattomasti muita kohtaan aiheuttaen muille julmia seurauksia.
Asia on monimutkainen, kuitenkin tuoa lapsi/ vanhemmat suhde on elinikäinen, kaikki muut suhteet ovat pinnallisia tähän verattuna.
Aika usein tuo uusi ihminen isän tai äidin luona ei hyväksy eoisen lapsia edellisestä liitosta, eikä salli lasten kyläilemään tuloa. Ei hän salli lapsille mitään annettavan ese juhlapäivälahjoja. Nämä uudet suhteet ovat sellaisia "myrkyllisä noitia" jotka kaikin tavoin yrittävät puhdistaa saaliinsa.
Sama on leskien kohdalla, kun jää leskeksi ja sama kulkee, että omaisuuttakin on, pian on haaskalla sakaalit.
Tuon olen voinut vierestä seurata ja jopa kuulla ja nähdä miten toimitaan. Oli uudella pyyteet, että pitää ostaa asuntoa, autoa ja vaikka mitä, matkustella.
Tosin loppui lyhyeen, sillä leski ei ollut enää niin voimissaan, että olisi jaksanut moista menoa ja sydänkohtauksen, pian tällä "sakaalilla" oli toinen saalis hyppysissään.
Suorastaan nauratti, kun tuo saalistaja kuitenkin häpesi tekojaan senverran, että joutuessaan samaan tilaisuuteen, piilotteli itseään uunin takana lesken lapsilta.
No on tullut maksun paikka tällekin, tietämäni mukaan nyt sitten on hoitolaitoksessa täysin omin avuin liikkkumaton.
"Nämä uudet suhteet ovat sellaisia "myrkyllisä noitia" jotka kaikin tavoin yrittävät puhdistaa saaliinsa." Kovin on negatiivinen ystäväpiiri sinulla. Paljon on myös onnistuneita uusia suhteita.
Härskiä on
kuullostaa siltä, että parisuhde on täysin noiden "myrkyllisten noitien" hirmuvallan hallinnassa. Eikö toisella ole mitään sanottavaa, vai eikö hän halua sanoa? Sanoisin, ettei tuossa ole pelkästään kyse siitä mitä uusi ihminen sallii, vaan myös siitä mitä lasten vanhempi hyväksyy. Jos lapset eivät TODELLA voi vierailla esim isällään sen vuoksi, ettei hänen uusi noitansa sitä salli, niin sehän on isän vika! Mitä hyväksyy tuollaista? Onneksi en tunne ainoatakaan noitaa.
Kyllä vikaa on myös isässä...mulla oli aika tossumies joka ei voinut exälleen laittaa kampoihin kun oli kyse lapsista.. Eli exä hankaloitti tapaamisia ja tossumies kun oli niin ei pystynyt pitämään puoliaan. Nyt sitten seurustelee samanlaisen pirttihirmun kanssa kuin exäkin oli ja on yhtä tossumies edelleen, käytöksestä päätellen! En mä tarvitse tuollaista miestään enää elämääni!