En ole uskonnollinen enkä taikauskoinen, mutta erään eläkeikää lähestyvän entisen tuttavani luulen olevan noiduttu. Hän käyttäytyy omapäisesti ja -valtaisesti ja on riidoissa vähän kaikkien kanssa. Äskettäin hän hankki itselleen käytöksensä vuoksi potkut hyvästä työpaikastaan. Hän on hankkinut itselleen niin riitaisan ihmisen maineen, että hänen on varmaankin lähes mahdotonta saada enää itselleen työtä. Hänen syöksykierteensä näyttää olevan syvä eikä muutosta parempaan suuntaan ole näkyvissä.
Lapissa on vanhastaan uskottu lapinmiesten ja heidän jälkeläistensä maagisiin voimiin. Ollessaan riidoissa jonkun kanssa he ovat voineet langettaa kirouksen tämän vihamiehensä ylle. Kirous tarkoittaa sitä, että paholainen kutsutaan ennen pitkää hakemaan omansa pois. Kirous ei kuitenkaan tehoa, jos paholainen ei katso omakseen henkilöä, jonka päälle kirous on langetettu. Ja jotta paholainen henkilön katsoisi omakseen, tämän on täytynyt tehdä jotain väärää kirouksen langettajalle tai hänen läheisilleen. Kirous tehoaa vain, jos sen kohde itse tietää antaneensa 'pirulle pikkusormensa'.
Nykynäkemyksen mukaan kyse on psykologiasta. Pirulle pikkusormensa antanut henkilö joutuu oman syyllisyytensä aiheuttamaan noidankehään, jota hän itse omalla hermostuneella käyttäytymisellään ruokkii. Tietoisuus itse tekemästään vääryydestä saa hänet uskomaan myös toisten käyttäytyvän samalla tavalla. Tämä johtaa hänen ns. perusluottamuksensa horjumiseen ja vainoharhaiseenkin käyttäytymiseen. Ennen pitkää tämä alkaa kuulua hänen puheissaan ja kaikki entiset ystävätkin kaikkoavat hänen ympäriltään. Edessä on yksinäinen vanhuus.
Eikä sitä kirousta välttämättä ole koskaan edes langetettu. Syyllisyyden noidankehässä oleva henkilö vain itse uskoo niin, koska ei keksi, eikä haluakaan keksiä, muutakaan selitystä syöksykierteelleen.
Vaikka eipä siihen tarvitse edes uskoa. Pienikin epäilys riittää...
Mutta vistoa sitä on katsella, kun piru miestä vie.
Lapissa on vanhastaan uskottu lapinmiesten ja heidän jälkeläistensä maagisiin voimiin. Ollessaan riidoissa jonkun kanssa he ovat voineet langettaa kirouksen tämän vihamiehensä ylle. Kirous tarkoittaa sitä, että paholainen kutsutaan ennen pitkää hakemaan omansa pois. Kirous ei kuitenkaan tehoa, jos paholainen ei katso omakseen henkilöä, jonka päälle kirous on langetettu. Ja jotta paholainen henkilön katsoisi omakseen, tämän on täytynyt tehdä jotain väärää kirouksen langettajalle tai hänen läheisilleen. Kirous tehoaa vain, jos sen kohde itse tietää antaneensa 'pirulle pikkusormensa'.
Nykynäkemyksen mukaan kyse on psykologiasta. Pirulle pikkusormensa antanut henkilö joutuu oman syyllisyytensä aiheuttamaan noidankehään, jota hän itse omalla hermostuneella käyttäytymisellään ruokkii. Tietoisuus itse tekemästään vääryydestä saa hänet uskomaan myös toisten käyttäytyvän samalla tavalla. Tämä johtaa hänen ns. perusluottamuksensa horjumiseen ja vainoharhaiseenkin käyttäytymiseen. Ennen pitkää tämä alkaa kuulua hänen puheissaan ja kaikki entiset ystävätkin kaikkoavat hänen ympäriltään. Edessä on yksinäinen vanhuus.
Eikä sitä kirousta välttämättä ole koskaan edes langetettu. Syyllisyyden noidankehässä oleva henkilö vain itse uskoo niin, koska ei keksi, eikä haluakaan keksiä, muutakaan selitystä syöksykierteelleen.
Vaikka eipä siihen tarvitse edes uskoa. Pienikin epäilys riittää...
Mutta vistoa sitä on katsella, kun piru miestä vie.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkäpä entinen tuttava elää vain vaikeaa aikaa. Miehille tällaista aikaa on juuri eläkeiän lähestyminen 60-65 vuotiaana.
Eikhään se Simppa pärjää, niin hyvässä eläkevirassa kuiteski on.
Mutta jos se väärti vain on noijuttu, niin hankala on paikka. Eipä taija nykypäivänä ennää helpola löytää semmosta noitaa, joka taitas vielä sen vasthanpanon. Sen net on aikhan saahneet.
Eikhän se olis se Uuttu-Kalle semmonen lapinnoita, joka taitais sen pyörrönki laittaa?
en ole piru,,vaan pirun kovaa rakastunut.