Olen alkanut kaipaamaan hellyyttä ja rakkautta. Alkanut nimenomaan, koska se että itse sitä annan ei enää riitä.
Mies ei välitä halailla eikä suudella. Hän vastaa pusuun kun annan, mutta itse ei koskaan minua suukottele. Puhumattakaan suutelemisesta.
Halailen häntä aina silloin tällöin kun haluan hänen lähelleen, hän ei koskaan. Ja viime aikoina kun olen häntä lähestynyt halausaikeissa, hän kavahtaa ja muuttuu vaikeaksi. Ei hän mikään casanova ole koskaan ollutkaan, mutta sekin vähäinen mitä ennen oli, on lähes kokonaan loppunut.
Kaipaan aikoja jolloin olin toisen miehen kanssa. Vaikka tiesin että rakkaus oli yksipuolista ja vain minä rakastin häntä, hän kuitenkin osasi olla hellä ja intohimoinen. Nautin huomiosta ja ihanista suudelmista ja upeasta seksistä.
Mitä teen? Tämä mies sanoo rakastavansa minua kun sitä kysyn, ei koskaan omasta aloitteesta. Rakastan häntä oikeasti, mutta janoan läheisyyttä ja ihania intohimoisia suudelmia.
En halua pettää enkä hakea intohimoa mistään muualta. Jos ottaisin yhteyttä tähän toiseen mieheen, saisin ehkä vähän aikaa nauttia taas samoista tuntemuksista. Erona vaan se että en enää rakasta häntä.
Onko tähän vain tyydyttävä ja katsella romanttisia elokuvia ja itkeskellä salaa?
Meneekö tämä vaihe joskus ohi ettei enää välitä ja tyytyy elämään elämää jossa ei näytetä tunteita eikä pidetä toista hyvänä?
Mies ei välitä halailla eikä suudella. Hän vastaa pusuun kun annan, mutta itse ei koskaan minua suukottele. Puhumattakaan suutelemisesta.
Halailen häntä aina silloin tällöin kun haluan hänen lähelleen, hän ei koskaan. Ja viime aikoina kun olen häntä lähestynyt halausaikeissa, hän kavahtaa ja muuttuu vaikeaksi. Ei hän mikään casanova ole koskaan ollutkaan, mutta sekin vähäinen mitä ennen oli, on lähes kokonaan loppunut.
Kaipaan aikoja jolloin olin toisen miehen kanssa. Vaikka tiesin että rakkaus oli yksipuolista ja vain minä rakastin häntä, hän kuitenkin osasi olla hellä ja intohimoinen. Nautin huomiosta ja ihanista suudelmista ja upeasta seksistä.
Mitä teen? Tämä mies sanoo rakastavansa minua kun sitä kysyn, ei koskaan omasta aloitteesta. Rakastan häntä oikeasti, mutta janoan läheisyyttä ja ihania intohimoisia suudelmia.
En halua pettää enkä hakea intohimoa mistään muualta. Jos ottaisin yhteyttä tähän toiseen mieheen, saisin ehkä vähän aikaa nauttia taas samoista tuntemuksista. Erona vaan se että en enää rakasta häntä.
Onko tähän vain tyydyttävä ja katsella romanttisia elokuvia ja itkeskellä salaa?
Meneekö tämä vaihe joskus ohi ettei enää välitä ja tyytyy elämään elämää jossa ei näytetä tunteita eikä pidetä toista hyvänä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koskettelemattomuus suhteessa on huono juttu. Kun on toisesta parisuhdemielessä kiinnostunut, haluaa fyysistä kontaktia ja jos sekin vähä mitä on ollut katoaa, jotain on vialla. Jos tilanne ei asiasta keskustelemalla korjaannu, niin näytä miehelle kantapäitä. Saat mahdollisuuden etsiä uutta onnea. Been there, done that.
Tarpeenne ja halunne ei kohtaa - joten mieti nyt tarkasti, kumman haluat: parisuhteen, joka ei toimi - vai hypyn tuntemattomaan, jonka seurauksena voit löytää suhteen, joka tyydyttää kaikki tarpeesi?
Ei ketään voi pakottaa halailuun ja suutelosessioihin.
"Ei kukko käskien laula".
Pikkuhiljaa ehkä saattaisi oppia tai sitten ei.
Hiljainen kukko on aina hiljainen.
Jos et kestä, ei auta muuta kuin jakaa jyvälaarit eri kasoihin ja lähteä etsimään uutta kukkoa, joka osaa laulaa.
En usko että löytäisin muuten näin hyvää miestä jos sellaista lähtisin hakemaan. Jos joku toinen tykkäisi suuteloista ja hellimisestä, voisi olla pettäjä tai surkea raha-asioissa tai jotenkin muuten huono mies.
Onko kellään kokemusta miehen opettamisesta helliin hetkiin? Mitä pitäisi tehdä, että toisen saisi innostumaan? Ja nimenomaan niin, että mies itse tekisi aloitteita?
Otan osaa. Toista ei voi muuttaa. Jos toinen ei tunne tarvetta ei sinun tarpeella ole merkitystä. Pitäisi kyllä olla kun ollaan suhteessa, mutta niin helppoa on olla "itsekäs".
Olen itse vastaavassa tilanteessa ja yrittänyt kaikkeni, houkutella etikasta hunajaan. Mikään ei ole auttanut. 27 vuoden liiton jälkeen tunnen olevani emotionaalisessa tyhjiössä. Olen joutunut lisäämään välinpitämättömyyttä kestääkseni riutuvan suhteen.
Toinen osapuoli muistaa huomata pari kertaa vuodessa ja silloinkin toteaa rakastavansa. Sanat ovat halpoja ja tekoja ei vain näy...
Toivottavasti hän herää tilanteeseen, koska lähtölaskenta on alkanut...
Minusta tuntuu että olet mennyt tekemään suuriman virheen jonka voit tehdä , olet möläytänyt että tämä ex- oli intohimoisempi ja parempirakastaja. Miehesi käytös viitaa siihen että hän ei tunne itseään rakastetuksi.Sinulle mies taitaa olla kapistus jonka pitää toimia juuri niiin kuin sinä haluat. Katso kun jokaisen miehen käyttöohje kirja on erilainen se intohimo nappi löytyy eri paikasta.
Jokainen mies on intohimoinen jos tuntee itsensä rakastetuksi