Meillä avioliitto kesti reilut 7 vuotta. Mies selvästi varakkaampi kuin minä. Nyt täytyisi tehdä osoitus ja mies on sitä mieltä että osoitusta pitäisi lyhyen liiton ja sen vuoksi että hän on ansainnut enemmän sovitella niin, että ainoa mitä minulle kuuluu olisi osuus yhteisestä talosta asuntolainan jälkeen. Mikä on lyhyt avioliitto kestoltaan että katsotaan syyksi olla tekemättä 50/50 osoitusta kun ei ole edes avioehtoa?
Osoituksesta
Eronnut äippä 75
9215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miehesi on aivan oikeassa ka miksi sinulle pitäisi sellaisesta omiasuudesta hyötyä mitä et ole ollut hankkimassa ja laitatte sen yhteisen asunnon puoliksi. Asunnon arvosta vähennteään valta ja se nettovarallisuus puoliksi niin pääset helpommalla eikä tule hirveitä riitoja omaisuuden jaosta.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia, töissä olen minäkin käynyt ja mahdollistanut miehen elannon hankkimisen. Asiassa on monia puolia, mutta mitä laki sanoo
Eihän sitä teidän kahdestaan tarvitse tehdä, vaan lakimieshän sen hoitaa. Ymmärrän aviopuolisosi pointin täysin, mutta jos koki olevansa niin rikas, niin olisi tehnyt avioehdon.
Asia ei ole ihan noin selkeä. Mies ei ole suhteen eikä edes avioliiton alussa ollut mitenkään erityisen varakas, vuokralla ollaan asuttu ja töitä tehty yhdessä eteenpäin elämässä pyrkiessä. Minä olen hoitanut omien töiden ohessa lapset ja talouden ja jättänyt oman urakehityksen jotta mies on pystynyt luomaan uraa ja tekemään rahaa ympäripyöreillä työpäivillä. Varallisuus on karttunut matkan varrella, koti on hankittu yhdessä lainarahalla. Minä haluan vain että ositus on kohtuullinen myös minulle ei vain miehelle. Vastaajat täällä taitavat olla usein aina katkeria halua vastata kysyttyyn asiaan. Eli mietin lakisääteistä puolta en moraalista.
Jos lain mukaan että menee niin kummnakin omaiosuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää enemmän nettovarallisuutta maksaa puolet varattomalle tasinkoa.
Pidä vain puolesi. Käsittääkseni oletus on, että puolet saat, jos teillä ei ole avioehtoa. Jos toinen haluaa enemmän niin sitä pitää oikeuden kautta hakea. Kannattaa huomioida, että sillä kenen nimissä jokin on ei ole merkitystä. Varakkaampi joutuu maksamaan tasinkoa köyhemmälle.
Siinä oletuksessa olin itsekin kunnes uhoaminen ja uhkailu alkoi. Lasten vuoksi yritän itse pysyä asia linjalla. Ei se Kain auta muu kuin ottaa selvää hyvästä lakimiehestä ja pistää asiat ositus alulle.
Lähtökohtaisesti nettovarallisuutenne puolitetaan osituksessa siten, että varakkaampi osapuoli antaa köyhemmälle tasinkoa.
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Sovittelun perusteet on kerrottu avioliittolain 103b §:ssä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L2P103b
Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika [lyhyenä pidetään < 5 v, kiinteää aikaa ei kuitenkaan ole], puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi [kuten kodin ja lasten hoito, mikä on mahdollistanut toisen puolison ansiotoiminnan] sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Sillä, että miehen tulot ovat olleet suuremmat, ei ole merkitystä.
Ositus juridisesti on yksi asia. Ositus moraalisin perustein on toinen. Moraalisin perustein menisi karkeasti seuraavasti :
- ne mitä oli ennen avioliittoa jaetaan avioliittoa edeltäneen tilanteen mukaan
- samoin isoimmat avioliiton aikana suvulta tulleet isommat lahjat ja perinnöt jaetaan sille kumman suvulta tullut
- vaatteet, korut, harrastusvälineet sen mukaan kumpi niitä käyttää
- loput puoliksi, jos molemmat osallistuneet tavalla tai toisella tasapuolisesti huushollin pyöritykseen
Moraalinen jako on minusta oikeudenmukaisempi kuin juridinen. Säästää monilta riidoilta jatkossa muissakin asioissa.