Ilmianto yrityksen voimavarana?

Ilmianto tai vasikointi on monissa yhteyksissä koettu melko alhaisena tekona. Toisaalta se on myös luontevasti ollut osana totalitarista hallintoa, joka pyrki maksimoimaan yhteiskunnan kontrollin. Tämähän oli tuttua mm. Leninin ja Stalinin Neuvostoliitossa ja Maon Kiinassa, joissa työtekijät ilmiantoivat toisiaan ja lapset vanhempiaan yhteiskunnan vihollisina. Eli samalla kun hallinto (vrt. yrityksenjohto) piti kontrollia käsissään, niin hallintoalamaiset (vrt. työntekijät) pelkäsivät kohtaloaan, samalla kun olivat velvolliset (vrt. työnantajan harras ohje) ilmiantamaan toisiaan. Siis pohjimmiltaan yhteiskunnan (vrt. yrityksen) tehokkuus (vrt. työohjeiden noudattaminen) perustuu ilminannon ja rangaistuksen pelkoon.

Onko yllä oleva kuvaus myös nykypäivää? On. Sillä eräs suomalais kansainvälinen yritys - ei varmasti ole ainoa - on ottanut työntekijöittensä perehdyttämiskoulutukseen tämän vanhan ja hyväksi havaitun totalitaristisen ilmianto käytännön. Käytännössä tämä loistokas idea on valepuvussa eli röyhkeästi puettu "eettisyyden" kaapuun. Mutta työntekijän perimmäinen syy tehdä oikein (ts. noudattaa työnantajan ohjeita) on ilmiannon, rangaistuksen ja potkujen pelko!
Siis kyse ei ole siitä, että työntekijä, joka laiminlyö työnsä saisi vain potkut (joka on oikein), vaan siitä, että työntekijät aktiivisesti valvovat toinen toisiaan ja ovat kannustettuja/velvoitettuja ilmantamaan toisensa, jos havaitsevat epäkohtia. Jokainen keittiöpsykologi ymmärtää, että tällainen työyhteisö tai yritys on sairas tai sairastumassa.

Olen hyvin hämmästynyt, jos kukaan henkilöstön etuja oikeasti ajava taho puutu asiaan millään tavoin. Toisaalta se voi merkitä epäsuosioon joutumista tai jopa potkuja. Mutta jos on vähänkään tutustunut poliittiseen tai aatehistoriaan, niin pitäisi alkaa hälytyskellojen soida