Oon 17v tyttö ja seurustelin itseäni vuoden vanhemman pojan kanssa n. vuoden kunnes hän jätti mut kuukausi sitten aika yllättäen. Vaikka erosta on jo se kk niin itken silti joka ilta itseni uneen, aamuisin en jaksaisi nousta sängystä. Mikään ei ole enää kivaa ja elämänilo on täysin lähtenyt. Hän on ensirakkauteni ja rakastan häntä yli kaiken. Olimme tosi läheisiä ja olin hänen luonaan kaikki viikonloput ja koko kesän sain nukkuä hän vieressäni. Emme ole eron jälkeen nähneet, mutta juttelemme joka päivä ja kerran olemme puhuneet puhelimessa. Välillä yritän pyytää häntä ottamaan mut takas mutta hän ei pysty koska häntä oli alkanut ahdistaa suhteemme joka oli hänestä liian vakava. Mikään ei auta, en saa häntä takaisin mutta en pysty lopettaa yhteydenpitoa häneen.
En tiedä mitä tehdä. En kestä tätä surua. Olen myös laihtunut jonkun verran koska ruokakaan ei maistu.
En tiedä mitä tehdä. En kestä tätä surua. Olen myös laihtunut jonkun verran koska ruokakaan ei maistu.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mun poika ystävä jättimut eilen, iha yllättäen. Juuri viikko sitten sano et olisin sille ihan liian suuri menetys ja nyt kävi nöin. En pystynyt lähteä edes töihin, sattuu kauheasti. En oo ennen rakastanut ketään näin paljon ja nyt sekin on poissa. Itken koko ajan ja toivon että pystyisin huomennä töihin sillä ensi viikolla alkaa vika viikko aj sitten olen työtön ja yksin. Pahinta on että han jo suunitteli ulkomaan matkaa ja halusin sinne todella nyt vain tuntuu siltä, että rakastuin mieheen joka ei minua rakastanut. Olin hänelle ensimmäinen tyttöystävä ja hän minulle ensimmäinen vakava suhde suhde kesti 1,5vuotta ja en vielläkään tiedä oliko tämä oikeasti lopullinen ero. Odotan, että hän fb poistaisi ilmotuksen, mutta ei. En tiedä olen aivan poikki. suurin osa kavereistani seurustelee. Kaivaan sitä hellyyttä jota sain poikaystävältäni, rakastan häntä paljon, toivoin saavani lapsia hänen kanssaa. En jaksa itkeä toivon että hän vain nyt poistaisi minut niin tiedän että hän oli tällä kertaan tosissaan.
sun pitää antaa hänen mennä. hän ei nähnyt teillä tulevaisuutta, joten käsittele ero ja suru pois ja jatka sitten elämääsi.
se ottaa sen ajan minkä ottaa. kannattaa poistaa kaikki exän numerot yms ettei yhteyttä tule pidettyä. roikkumaan kun ei kannata jäädä ja se ihminen unohtuukin nopeemmin kun tähän ei ole missään yhteyksissä
Noi ensirakkauden surut on niitä kovimpia. Myöhemmin sitä on jo oppinut käsittelemään kipeitäkin eroja. Tsemppiä sulle ap. Niin kliseeltä kun se kuulostaa, niin aika parantaa. Anna itelles aikaa ja sure rauhassa. Kannattaa myös ottaa välimatkaa ex poikaystävään.
"häntä oli alkanut ahdistaa suhteemme joka oli hänestä liian vakava"
Vastasit itse tuohon. 18 vuotiaat pojan alut ei hae vakavaa tai kestävää suhdetta. Se on harmi ettet tiennyt asiasta. Odota ainakin kymmenen vuotta ja silloin kohtaat miehen joka etsii nimenomaan vakavaa suhdetta. Nimenomaan 18 vuotiaat ei etsi viiden vuoden seurustelua...
Eipä tuo ikäkään ole mikään tae.. Itse oon juurikin sen takia halunnutkin vähän vanhemman, koska haluan oikeasti sitoutua eikä mitään pelleilyä. Kaksi parin kuukauden juttua 28-vuotiaan kanssa, jossa heti kun kysyn missä mennään niin kappas vaan sitoutumiskammo tms iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siihen mennessä kaikki mennyt kuin unelma ja nyt taas kävi näin. Hohhoijakkaa......... niin kyllästyny johonki säätämiseen!
Mullakin ekasta erosta nyt puoltoista vuotta ja vieläkin surettaa ja suututtaa joskus aivan käsittämättömästi. Mie luulen että kyse on vain siitä että menin harrastamaan sen kanssa seksiä, jos en ois sitä tehny, ois ollu paljon helpompi päästää irti. Pitiki oppia kantapään kautta että sillä on merkitystä.
ap, mitä luulet, oliko seksillä jotain tekemistä sen kans miks sulla on niin vaikeaa nyt?
Harvat alle 30 v ikäiset miehet ovat valmiita vakavaan seurusteluun. Kannattaa olla varovainen nuorten miesten kanssa. Ne eivät itsekään tiedä mitä tuntevat tai haluavat.
Eikä naiset. Jäin jätetyksi 8 vuoden suhteesta nyt 32 vuotiaana. Sattuu ihan yhtä paljon kuin 18 kesäsenä.
Tuntuu tutulta. Ensirakkaus jätti mut. Hän oli mulle kaikki kaikessa, hänelle menetin neitsyytenikin. Seurusteltiin noin vuosi ja asuttiin 3 kk yhessä. Yhtäkkiä vaan pamautti että on pahoillaan, mutta ei olekaan valmis suhteeseen vaikka niin luuli. Haluaa sinkkuelämää. Oon surullinen, vihainen ja katkerakin. Olo on..tyhjä. Itken koko ajan, enkä saa mitään aikaan. Tuntuu, että elämältä katosi just pohja.
Samassa tilanteessa, paitsi että 1v, 1kk yhdessä, kyllähän pistää vituttamaan kun toinen kertoo kuinka "täydellinen on ja ei ikinä aio menettää, on elämän rakkaus", sitten sitä vain luottaa toiseen koska rakkaus tekee sokeaksi, ollaan kylläkin väleissä mutta katsotaan nyt kauanko välit kestää
Ne palaa aina takaisin. älä nöyrry miehen edessä ja matele takaisin. ja voi tosiaan ollakkin niin että vakava suhde ahdistaa. vakavat suhteet ahdistaa suurinta osaa miesmassasta ja varsinkin noin nuorta poikaa. anna aikaa, anna hänelle mahdollisuus ikävöidä sinua. tosin se voi viedä aikaa, kuka tietää puolivuotta tai 7-8 vuotta ja välissä voi olla muita, mutta jos suhde oli hyvä niin ne aina soittaa takaisin ja kysyy mikä meni pieleen. hullu geneettinen virhe miehessä, mutta uskottava se on. jokainen rakkaus on ryöminyt jostain kolostansa takaisin nenän eteen..juuri silloin kun vähiten odottaa. ja joku viisas sanoo; jos rakkaus ei palaa, ei se ole rakkautta nähnytkään, se oli jotain muuta.
Täällä kanssa yks epäonninen. Ja ei tää oo ainoastaan miesten ongelma, mun tyttöystävä jätti mut. Kahden vuoden vakavan seurustelun jälkeen kertoi että se oli siinä. Ensirakkaus, kaikki ensimmäiset kokemukset yhdessä... Itse olin valmis olemaan loppuelämäni sen kanssa. Taitaa olla niin että tämän ikäluokan tytöt ja pojat ei suurin osa vielä ole valmiita elämän mittaisiin suhteisiin eikä oikein tiedä mitä haluaa.. Erosta on nyt noin 3 kuukautta ja onhan se vieläkin vaikee aihe mutta parempaan päin mennään. Uskokaa vanhempianne, kyllä se aika parantaa. Ja jos blorba lukee tätä niin suosittelen katkasemaan välit, ainakin joksikin aikaa. On helpompi parantua kun ei oo koko ajan toisen lähellä... Jos se mies sua rakastaa vielä tai joskus niin kyllä se ottaa yhteyttä. Siihen asti, keskity itsees.
oot niin nuori,sullon vielä vaikka mitä elämässäs
elä ltke jonku pojan takia,se saa itkeä
ja tiäthän että sen ikänen poikarukka on vielä vauva.tytöt on paljo kehittyneempiä.tiijän siks,ku oon ollu ite poika ja kasvattanu ite parikymppisen tytön ja pojan
Mulla kävi kans näin... Oon 17v poika ja olin tosi läheinen tyttöystäväni kanssa... Jaettiin iloja ja suruja sekä tuettiin toisiamme... Hän monesti sanoi ettei osaa kuvitella elämää ilman minua ja yli kaiken rakastaa... No sitte hän tais saaha uusia kavereita ja hirveen rage eron teki... Monia uhrauksia tein hänen eteen ja tässä tulos... Elämältä vietiin pohja... Oikeesti välitin hänestä ja en nykyäänki vain kaikkea hyvää hänelle toivon.... Mutta onnistu todella pahasti satuttamaan ja laitto mun elämän uusiks...
Naiset... Älkää käyttäkö miehiä edellisen suhteen jäljiltä laastareina, se sattuu... :(
Samat sanat miehille, kaikenikäisille. Laastarileikki sotki minun elämäni pitkäksi aikaa. En vieläkään oikein luota kehenkään.