Olen keski-ikäinen eronnut nainen, mutta nyt seurustelen sinkkumiehen kanssa. Emme asu yhdessä, vaan eri paikkakunnilla. Asia, mikä hiertää suhdettamme on omistamani ( mulle niin rakas) kääpiörotuinen seurakoira ja mies. Mies kun ei kertakaikkiaan hyväksy sitä.
Koetan viettää viikonloppuja miehen asunnolla koiran kera, mutta AINA ne on yhtä piinaa. Koirani pelkää miestä, koska hän lyö ja komentaa koraa mielestäni aivan liian lujaa. Koiralla on hänen luonaan kova kuri. Ei saa hakkua, ei saa juosta, ei saa leikkiä lainkaan. Ja olen pannut myös merkille sen, että koirani ei uskalla enää edes syödä miehen tuijottavan katseen alla. Myös kaikki minun hellyydenosoitukset koiralle on kielletty. Koira saa olla vaan tietyssä tilassa ja hiljaa!
Mitä minä voisin tehdä asian hyväksi, koska tämä alkaa olla jo kovin raastavaa pidemmän päälle?
Koetan viettää viikonloppuja miehen asunnolla koiran kera, mutta AINA ne on yhtä piinaa. Koirani pelkää miestä, koska hän lyö ja komentaa koraa mielestäni aivan liian lujaa. Koiralla on hänen luonaan kova kuri. Ei saa hakkua, ei saa juosta, ei saa leikkiä lainkaan. Ja olen pannut myös merkille sen, että koirani ei uskalla enää edes syödä miehen tuijottavan katseen alla. Myös kaikki minun hellyydenosoitukset koiralle on kielletty. Koira saa olla vaan tietyssä tilassa ja hiljaa!
Mitä minä voisin tehdä asian hyväksi, koska tämä alkaa olla jo kovin raastavaa pidemmän päälle?
Vastaukset 56
Vanhimmat
Jos mies lyö koiraa, lyö muitakin eli kiireesti pakoon.
Jos koira pitää sulkea jonnekin erilleen on se eläinrääkkäystä.
No mitä sä voisit tehdä?
Tuollaisenko miehen haluat itsellesi? Joka lyö ja kurittaa lemmikkiäsi?
Koiralla pitää olla kuri ja asemansa,mutta ei niin että koira pelkää.
Jos haluat tulevaisuutta tälläisen miehen kanssa niin siitä vaan. Itse en IKINÄ antaisi lemmikkejäni kenenkään kohtelevan noin. Olen antanut niille kodin ja turvallisen paikan. Mulla ei olisi vaihtoehtoja tuollaiselle miehelle ollenkaan. Mies saisi lähtä.
Kyse kun ei ole ollenkaan siitä että mies puristaa hammastuubia väärästä päästä-ongelma. Hän pahoinpitelee lemmikkiäsi!
Miksi,voi miksi ihmiset ottavat eläimiä ja miettivät mitä tekisivät kun joku kaltoinkohtelee niitä?? Missä on oma järki ja missä on oma itsetunto??
Sekopäinen mies, heivaa se ja etsi parempi tilalle. Eläinrääkkääjä ja samalla ihmisrääkkääjä!
miksi edes yrittää koko juttua jos mies ei lemmikkejä suvaitse?
Pulloharjan vuoro. Jynssää sillä korviesi väli, se saa haaveet ja ihanat unikuvat tuosta idiootti-pahoinpitelijä-typerästä miehestä putoamaan.
Lemmikkis on omistajalleen niin paljon arvokkaampi. On vaikea tajuta, miksi sinä vaihtaisit kaikkensa antavalta ja sinulle niin rakkaan monivuotisen ystävän tuohon mies-idioottiin!
Pulloharja, pulloharja ja äkkiä käyttoon!
Tuo äijä ei ole omistanut näköjään koskaan koiraa. Koirat eivät tarvitse tuota koulutusta vaan ihmiset. Koiran saa tottelemaan kiitoksilla ja kehuilla. Kun koira tekee väärin (paskaa lattialle esim) siihen ei kiinnitetä mitään huomiota vaan jäljet korjataan vähin äänin. Aina kun koira tekee mitä siltä odotetaan, kehuja ja taputuksia maasta taivaaseen.
Koira huomaa kyllä miten odotetaan toimivan.
Koiran väärintehdessä jos koiraa moittii koira ei ymmärrä kiitetäänkö vai moititaanko. Se tulkitsee vain yleensä saamansa huomion. Ei erota hyvää ja pahaa huomiota erilaisina.
Keskustelu vain äijän kanssa pystyyn koira-asiasta, ja miten koiran kanssa ollaan ja toimitaan.
Koira on helppo ystävä kun ihminen asiat ymmärtää ja hallitsee.
Jos ei äijä kuuntele ja ala yhteistyöhaluiseksi se on ERO!!!
Itsekin koiran omistajana tiedän tilanteen. Olen ollut tarkka miesten suhteen, miten ovat suhtautuneet koiraani. Jos ei hyväksyntää ole tullut, vaan napinaa ja nipotusta niin on juttu loppunut siihen.
Kertoo jo paljon miehestä, joka kohtelee koiraa noin. Miten tulee kohtelemaan sinua muutaman vuoden päästä? Ja jos koiran annat (toivottavasti annat) pois ja jäät miehesi luokse, oletko varma ettet itse joudu kokemaan samanlaista kohtelua? Vaikuttaa vähän siltä että miehesi siirtää omia patoutumiaaan ja huonoja fiiliksiään koiraasi. Tasapainoinen järkevä ihminen ei toimi noin, ei ihmeisten, eikä eläinten kanssa.
Minulle koirani on niin tärkeä, etten antaisi kenenkään kohdella sitä noin. Minä olen sen omistaja ja vastuussa siitä, että sillä on hyvä ja turvallinen olo. Kukaan muu ei myöskään komenna koiraani ilman minun lupaa. Koirani on hyväluontoinen ja kiltti koira, enkä antaisi kenenkään omien huonojen fiilisten vuoksi pilata koirani elämää.
Nykyisen mieheni kanssa koira on meille itsestään selvyys, ja mieheni myös on kiintyny koiraani. Niin sen pitää ollakin, jos meinataa yhteistä hyvin alkanutta suhdetta jatkaa.
Sinä olet syyllinen kaikkeen pahaan, jonka mies tekee koiralle. Et saa päästää miestä koiran kanssa mihinkään tekemisiin.
Se miten ihminen kohtelee eläintä tai heikompaansa, tässä tapauksessa pikku koiraa, kertoo miehen todellisen luonteen.
Jos olisin vastaavassa tilanteessa, niin seurustelun lopettaisin kuin seinään. Ei puhettakaan jatkamisesta, mies on karvansa näyttänyt.
Lisäksi se, miten mies kohtelee SINUN omaisuuttasi, on todella rumaa käytöstä. Eläin vaistoaa miehessä pahaa ja pelottavaa.
Ja mikä se mies on sanomaan, että saatko helliä omaa lemmikkiäsi. Minä en sietäisi moista röyhkeyttä kumppanilta.
Sinun pitää tehdä itsesi ja koirasi hyväksi niin, että lopetat koko seurustelun.
Ihan oikeasti!
Tuo mies ei ole hyvä mies.
Viestisi kuulostaa todella ala-arvoiselta ja keksityltä. Siis täysi provo.
Kukkan täysijärkinen 50 ei huolellisesti ja harkiten valitsisi tehdä mitään noin typerää kuin AP.
Siis provo. Ei kannata vastata enään AP.lle.
Viestini ei todellakaan ole provo, vaan hätäni on todellinen. Asiahan on niin, että en "huomannut" tätä koira-mies ongelmaa vasta kuin seurusteltuani jonkun aikaa.
Koirani on ollut minulla jo liki seitsemän vuotta. Olen ollut myös kovin yksinäinen ennen miehen "astumista elämääni". Nyt kun muuten niin sopiva mies astui elämääni, niin tämä ongelma astui myös samalla. Olen neuvoton.
Kiitos kuitenkin kannustavista viesteistä ja toki ymmärrän sen, että koirani ansaitsee aidon, vilpittömän kohtelun ( koska sekin käyttäytyy juuri niin ihmisiä ja muita lajitovereitaan kohtaan ) ja sen ei todellakaan tarvitse elää missään pelossa loppuelämäänsä.
Älä ole enää neuvoton!
Mies EI ole sopiva sinulle. Ei. Hän on näyttänyt todellisen petoluonteensa ja talloo sinun reviirilläsi.
Koira tässä edustaa sinua ja reviiriäsi, jossa hän, mies nyt pitää kovaa kuria, lyö, kieltää hellyyden osoitukset.
Olen aidosti sinusta ja koirasta huolissani.
Löydät paljon, paljon paremman miehen jostain, tämä mies ei ole viimeinen, vaan miehiä, niitä parempia ON olemassa vapaana.
Lähde lujaa, lopeta jo tänään seurustelu. Koira on symbolisesti osa sinua, ja tuota osaa sinusta mies kurittaa. Talloo omavaltaisesti reviirilläsi.
Lähde, lähde vielä kun voit!
Siis oikeesti??!!! Asian hyväksi voit tehdä vain yhden ja ainoan asian, jos et halua lemmikistäsi luopua tai muuten sitä onnettomasti menettää: nyt juokset ja lujaa! Ansaitset koirasi kanssa parempaa.
Sinä voit jättää tuollaisen miehen ja jatkaa elämääsi koirasi kanssa kahdestaan.
Et sinä tarvitse tuollaista miestä.
Etsi sellainen joka hyväksyy myös koirasi. Kyllä eläinrakkaitakin miehiä löytyy. Jos ei löydy niin sitten olet ilman.
Itselläni on kaksi koiraa. Miestä ei ole ollut vuosiin. Olisi kiva löytää vielä joku rinnalleni kulkemaan, mutta koiriani ei kukaan kohtele huonosti. Ja koira/ koiria minulla tulee olemaan niin kauan kuin henki pihisee ja järki pelaa.
Joku sanoi, että kukaan ei uskalla lähestyä minua kun koirat pyörii aina mukanani. Voi olla niin, mutta eläinrakkaana ihmisenä en voi kuvitellakaan eläväni ilman lemmikkiä ja nimenomaan koiraa. Jos joku haluaa elää kanssani niin hänen on tultava toimeen myös koirieni kanssa.
Piikille.
Miksi koira piikille, mitä se on tehnyt, että " ansaitsee " moisen kohtelun?
Koira on kuitenkin reilu ja vilpitön omassa käytöksessään, mutta miehistä ei voi juurikaan sanoa samaa!
Vie mies piikille.
Toivottavasti se rakastuminen menee ohi pian ja silmät aukeaa näkemään totuuden.
Koira on varmasti uskollinen emännnälleen, mutta mies joka ei hyväksy naisen mukana tulevia asioita, ei ole sopiva henkilö naiselle.
Pois vain heti.
Moni voisikin tarkistaa, vaikkapa koiran avulla (vaikka lainaisia koiran), miten uusi suhde suhtautuu koiraan, sen kyllä havaitsee heti. Se kertoo, että ei hyväksy mitään muutakaan. Tulet saamaan tuon koiran kohtelun enenpitkää, alussahan voi aina näytellä jonkin aikaa.
Kyllä IHMI-suhde on sopeutumista molemmilta.
Mitä jos miehellä olisi vaikka täitä? Lemmikkeinä. Tai tykkäisi pitää harrikkaansa teisessä. Tai olisi joka perjantai tapana käyä kapakassa ottaa nakit silmille?
Kyllä asiat pitää sopia keskustelemalla.
Räksyttävä rakki osaa olla inhottava ja kaikki eivät tykkää niistä.
Eläimiä inhimillistetään liikaa ja ne laitetaan ihmisten yläpuolelle.
SAIRASTA
Vaikka provosoivasti kirjoitatkin, niin olen pitkälti samaa mieltä sun kanssa. Eläintenomistajien lienee mahdotonta ymmärtää, ettei kaikki ihmiset halua kuolaavaa ja haisevaa elukkaa kotiinsa. Mä esim. olen sellainen. En vihaa eläimiä, ne on nättejä ja niitä on kiva seurata. Mutta ei musta olisi eläimestä huolehtimaan. Sen hoitaminenhan on vaativampaa kuin lasten. Kyllä mä sen tajuan, että jos eläimen hankkii, siitä on huolehdittava. Sitä taas en tajua, että eläin asetetaan ihmistä ylemmäksi ja tärkeämmäksi kuin ihmissuhteet.
Mun mielestä ap voisi olla viemättä koiraa miehen luokse. Hankkisi sille vaikka hoitopaikan viikonlopuksi. Katsoisi, toimiiko homma ilman koiraa. Tai sitten vaan lopettaa suhde. En mä usko, että mies on ilkeä ja paha. Hän ei vaan tykkää eläimistä eikä osaa niiden kanssa olla, ei ehkä ole tottunutkaan niihin. Mutta noista asioista pitää keskustella.
Mä kerran yritin seurustella koiran omistajan kanssa. Ei siitä mitään tullut. Koira oli rauhallinen ja kiltti, niinkauan kuin olin metrin etäisyydellä miehestä. Jos lähestyin, niin koira oli välissä heti. Mies ei osannut koiralle sen paikkaa näyttää (mikä mun mielestä on lattialla, ei esim. sängyssä). Ei siitä mitään tullut, vaikka miten yritin oppia olemaan koiran kanssa.
Jos ei halua kuolaavaa, haisevaa elukkaa kotiinsa, niin miksi yrittää väkisin seurustella ihmisen kanssa jolla sellaisia on?
Se, että pitää eläimistä ei tarkoita, että ne menevät ihmissuhteiden edelle.
Minä en halua elämääni ihmistä, joka ei hyväksy koiriani. En myöskään halua elämääni ihmistä, joka ei hyväksy lapsiani.
Mielestäni on pelkästään fiksua etsiä sellainen ihminen, joka hyväksyy minut ja minun perheeni ja elämäntapani. Siihen saakka voin elää ilman parisuhdetta.
Vai pitääkö sitä epätoivoisesti ripustautua ensimmäiseen ihmiseen jonka "saa kiinni" ja kärvistellä siinä sitten vaikka kaikilla on paha olla? Mitä järkeä sellaisessa on??
Kyse ei ole siitä, pitääkö eläimistä. Kyse on siitä, että lemmikkieläimen omistaja on ottanut harteilleen eettisen vastuun lemmikkinsä hyvinvoinnista. Se vastuu ajaa edelle aika monista asioista elämässä. Eläin ei ole ihminen muttei myöskään leikkikalu.
No sinäpä sen sanoit!
Lemmikkiin on sitouduttava ihan samalla tavoin kuin lapsiinkin.
Eläin ei ole ihminen, mutta siitä on pidettävä huolta koko sen elämän ajan.
Kaikille sellainen elämäntapa ei sovi.
Lemmikin hyvinvointi on omistajan vastuulla samoin kuin lapsen hyvinvointi vanhempien.
Kyllä vain, mutta kannattaa muistaa, että toisin kuin lapsen kohdlla se lemmikki ei oletusarvoisesti ole yhteinen. Vaan naisen koiran hoitaa nainen - ja miehen lemmikkieläimet hoitaa lähtökohtaisesti mies, eikä niiden pidä rasittaa naista.
Juuri näin!
Siksi siinä kumppanin valinnassa on oltava tarkkana. Niin lemmikkien omistajien kuin niitä omistamattomienkin.
Jos eläimiä on kuvioissa niin ne on molempien osapuolien hyväksyttävä ja tultava niiden kansa toimeen.
Kuka puhui tässä ketjussa räksyttävästä rakista ( ymmärsin, että ap:n koira on ihan ok. koira), koiriakin kun on monenlaisia. Ja en ole nähnyt vielä yhtään miestä, tai ylipäätään ihmistä, jolla olisi täitä lemmikeinä!
Ja tuo nimimerkillä: Saat koiran kohtelun puhui ihan asiaa, eli tuo tarkistus vaikkapa lainakoiran kera ei ole yhtään hullumpi ajatus, siinähän sitä ne kaikenlaiset karvat nähdään ja punnitaan.
Joillekin ihmisille se lemmikki on vaan niin rakas, eikä se aina ole edes nainen, on miehiäkin, joille koira/kissa tai joku muu lemmikki on se tärkein syy elää. Itse olen mies ja omistan kaksi kissaa. Hankin ne eron jälkeen. Tarvitsen näitä misuja iltojen iloksi ja päivien ratoksi. Aina on joku odottamassa töistä paluutani, saan silitellä ja paijata niitä mielinmäärin, eikä kukaan ylenkatso, tai komentele minua...näin olen mennyt jo useita vuosia.
Et saa päästää miestä koiran kanssa samaan asuntoon tai ulkotilaan - vaikka olisit itse paikalla. Suhde on tuhoon tuomittu, koska mies on jo lyönyt eläintä. Koiraa voi kouluttaa, miestä ei...
Toivottavasti koiralle ei ole tullut jo pahoja vammoja kehoon, mieleen ja kipuja, miehen lyönneistä. Kuinka olet sen sallinut? Koiraa olisi pitänyt kouluttaa aivan eri tavalla, mutta uskon ettei mies tule pitämään siitä missään olosuhteissa.
Jos mies lyö toistuvasti koiraa, mitä hän tekee muille?
Provo.
Joita vain sairas mieli keksii.
Hae ammattiapua, tarvitset sitä.
Siis mikä ihmeen provo, eihän tuossa ole nyt mitään sairasta muuta kuin se miehen käytös! Nainen on vaan epätoivoinen ja haluaa neuvoja, ei tuomiota asian suhteen. Minun mielipide on, että asia pitää tosiaan nostaa heti "pöydälle" ja keskustella, miten eteenpäin. Nykyinen käytös ei ole todellakaan hyväksi koiralle, se saa oikeesti "vammoja" mieleen miellytääkseen emäntäänsä ja pelätäkseen isantää.
koira ei välttämättä kärsi kurista mitenkään, että sitä jonain päivänä ei rapsuteta kokoajan.
Mutta miksi annat miehen lyödä koiraasi? Ja onko sulla itselläsi niin lepsu kuri ettet saa koiraasi itse olemaan haukkumatta?
Mun mielestä on kaksi ääripäätä, liika kuri ja eläimen suoranainen vihaaminen,
vs. lepsu kuri ja eläimen pitäminen lapsen korvikkeena mutta toisin kuin lasta niin koiraa ei kasvaateta yhtään ja eläin stressaa siitäkin että sen pitää päättää kaikesta.
Koira voi joskus jopa nauttia kun siltä otetaan valta pois ja se saa levätä ja nukkua.
Itse pidän koirilleni senverran riittävän kurin, että ne eivät hauku tai mesoa turhaan, eivätkä juoksentele kyläpaikoissa vaan uskovat käskyä ja asettuvat!
Näin kenelläkään ihmisellä ei tule tarve ojentaa koiraani koska teen sen ihan itse, koiranikin tuntien sillesopivalla tavalla!
jos en saa koiraani edes kuriin, kuinka saisin ketään ihmistä kuriin?
Ihminen ottaa vallan kans, jos ketään muuta ei ole joka tilanteet ottaa haltuun.
voit jättää miehen koska mies menee kkurituksessaan noin ylitse,
mutta jää silti miettimään sitäkin että miksi et itse hallitse koiraasi vaan sen tekee joku muu.
Seuraava mies voisi olla kiitollinen kun näkee ttä muijalla on koira, mutta koira ei vie kaikkea huomiota ja rauhoittuu kun sitä käsketään niin tekemään.
Ulkona riehutaan ja tietyt hetket annetaan myös hellyyttä koiralle.
Mutta jos elämä on vain koiran temmelyskenttä niin siitä kärsii pian koirakin.
Järkipuhetta koiranomistajalta! Juuri noin sen pitäisi mennäkin. Hatunnosto sulle.
Ny on jo köynyt selväksi, että tuon samanla8isen kohtelun koiran kanssa naisen ex liitosta oleva pieni poika.
Poika on rikki, mutta en tiedä aukeaako vieläkään äidin silmät näkemään, että tuo mies vie tuhoon kaikki.
On tapahtunut ihan kamala asia, tosin siitä tietävät ulkopuoliset ihmiset, jospa lapsi pelastuis tuon hirviön kynsistä ja samalla äiti ja toinen lapsi, kun nyt asia ei oele enää piilossa, vaan tuli esiin tässä tilanteessa.
Haluais tietää miten aloittaja lopuilleen toimi?
Päivittäisitkö tietoo että saadaan kuulumisia.
T: Basset Hound.in omistaja
(Basset on kaikkien kaveri, ja se joka ei ole Bassetin kaveri ei ole minunkaan)
Kuva rodusta:
http://animals.nationalgeographic.com/wallpaper/animals/photos/your-puppy-pictures/basset-hound-howard/
Kiitos jälleen kerran kannustavista viesteistä.
Viikonloppu meni miehen luona, mutta ilman koiraa. Olen miettinyt monenmoisia ratkaisuja, yksi niistä, että jätän koirani aina turvalliseen ja tuttuun hoitoon miehen luona vierailujen ajaksi. Se ainakin turvaa koiran mielenrauhan, mutta omaani ei. Kaipaan koiraani kokoajan ja ajatus siitä, että minun tätyy jättää se toisaalle omien mieltymyksieni takia, ei todellakaan hivele tuntoja. Ja onhan se pidemmän päälle jopa luonnotonta, että koirani täytyy jäädä aina toisaalle hoitoon, kun lähden itse "seurustelemaan".
Allergiasta ei tässä tapauksessa ole todellakaan kyse, vaan lienee se allergia enemmänkin siellä miehen tunnepuolella. Hän ei vaan voi sietää koiraa millään muotoa! Asiasta keskusteltiin, mutta tuloksetta. Hän tahtoo vain minut, ei koiraa.
P.s sinulle Basset:n omistaja, sulla on hieno koira, omani on Bichon frisé
kannattaa miettiä mikä tuon miehen kanssa on tulevaisuus, sekä että mitä hänessä oikeen näet?
Kun sä joudut jo kuormittaan toisiakin ihmisiä sun seurustelulla, alussa koiran hoitaminen voi olla kivaa, mutta jos et maksa siitä varsinkaan palkkaa, niin voi alkaa käydä työlääksi ämpätä sitä hoitoon.
Ja onko mies sulle lopulta hyvää seuraa muutenkaan, kerran joudut hylkäämään parhaan ystäväsi hänen takia, ja jopa kunnioitat itseäsikin niin vähän että suostut edes tuollaiseen.
Jos tapailemani mies löisi lemmikkieläintäni, niin hän olisi hyvin nopeasti entinen mies. En ikinä hyväksyisi kumppanilta tuollaista käytöstä.
Eläin ei mene missään vaiheessa ihmisen edelle, mutta en halua olla ihmisen kanssa, joka pystyy olemaan tietentahtoen julma eläimelle.
Sinuna en edes jatkaisi siis miehen kanssa. Jos kyse olisi vain siitä, ettei hän ole koiraihmisiä tai on allerginen, niin yrittäisin etsiä jotain sopuratkaisua, mutta mielestäni mies on itse tehnyt ratkaisun käyttäytymällä kylmästi elävää olentoa kohtaan.
Allerginen olisi jo sanonut olevansa allerginen eikä kykenisi seurustelemaan ap:n kanssa. Ei-koiraihminen (normaali) vain välttelisi koiraa ja olisi passiivinen sen suhteen. Kyllä tuollainen on epänormaalia ja sairasta käytöstä mitä mies touhuaa. Jotkut ihmiset saavat jotakin sadistista nautintoa eläimiä lyödessään, etenkin kun ne ovat puolustuskyvyttömiä. Mä voin lainata omaa sakemanniani pariksi päiväksi ap:lle, kokeilkoon lyödä sitä niin voi elää loppuelämänsä torsona punkan pohjalla.
Ei tietenkään ap:n kannata jatkaa sadistisen tyypin kanssa.
Eläimen tahallinen kaltoinkohtelu kertoo ihmisestä paljon. Normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen ei yksinkertaisesti kykene tuottamaan tarkoituksellisesti tuskaa eläimelle. On eri asia esim. lopettaa kärsivä eläin tai metsästää, kuin haluta tuottaa tuskaa elävälle olennolle. Valitettavasti noita sadistisia ihmisiä löytyy liian paljon...
Olen muutaman kerran meinannut saada jopa köniini (kaikilla kerroilla miehiltä), kun olen sanallisesti puuttunut eläimen kaltoinkohteluun. Mielestäni kolme isoa miestä yhtä kissaa vastaan on kuitenkin aika epäreilu tilanne (raukat viskelivät kissaa miten sattuu) ja tulen takuulla puuttumaan moisiin tilanteisiin yhtä tiukasti jatkossakin.
En tosiaan itse pystyisi koskaan aloittamaan suhdetta miehen kanssa, jonka tiedän kohdelleen eläintä kaltoin. Se tekee ihmisestä välittömästi vastenmielisen silmissäni.
Turhaa uhittelua miesvm 1967. Et sinäkään koirien mielentiloja näköjään ymmärrä. Koirilla on tunteet, ja nekin on uuteen ympäristöön, ja vieraiden ihmisten kanssa joutuessaan "hieman pallo hukassa". (Missä oma perhe ja mihin olen joutunut...miksi?)
Jos tuolloin koirasi on täysin vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa, ja sitä alkaa aloittajan miesystävä hutkimaan pampulla pitkin persuksia, sakemannisi vetää maihin ja ulisee hädissään.
Taidat olla tyypillisiä "Bemarimiehiä", joille kaikki pitää aina olla näyttämisen paikka.
Jos ottaisit lemmikiksi käärmeen ottaisit maailman myrkyllisimmän ja vaarallisimman.
Kuulut puheidesi perusteella just noihin.
Koiralla ei ole "perhettä" vaan lauma :) Tottakai koira on hämillään jos joutuu laumastaan eroon.
Tätä kyseistä yksilöä ei ole koskaan pahoinpidelty mutta sitä on koulutettu nimenomaan pampun kanssa joten eipä sitä pelkää, päinvastoin innostuu kun näkee sellaisen.
En omista bemaria eikä ole aikomuskaan sellaista hankkia :P
Koiran 10 toivetta omistajalleen
Jokainen koira haluaa sanoa sinulle – ihminen – tämän.
1. Minun elämäni on vain 10-15 vuoden mittainen. Jokainen päivä erossa sinusta tuntuu pahalta. Muista se ennen kuin ostat minut.
2. Anna minulle aikaa ymmärtää, mitä haluat minulta.
3. Luota minuun. Se on elintärkeää hyvinvoinnilleni.
4. Älä ole minulle vihainen. Sinulla on työsi, huvisi ja ystäväsi. Minulla on vain sinut.
5. Puhu minulle. Vaikka en ymmärrä sanojasi, ymmärrän ääntäsi.
6. Muista, etten unohda koskaan sitä, miten kohtelet minua.
7. Muista ennen kuin lyöt minua: Minulla on hampaat, joilla voisin purra kätesi luut poikki. Mutta en tee sitä sinulle.
8. Ennen kuin torut minua yhteistyökyvyttömyydestä, laiskuudesta tai itsepäisyydestä, kysy itseltäsi, vaivaako minua jokin. Ehkä saan vääränlaista ruokaa, olen maannut liikaa auringossa tai sydämestäni on tullut vanha ja heikko.
9. Pidä minusta huolta, kun tulen vanhaksi. Sinäkin olet joskus vanha.
10. Lähde mukaani vaikeille matkoille. Älä sano, ettei sydämesi kestä sitä tai että haluat sen tapahtuvan poissaollessasi. Kaikki on helpompaa minulle, kun sinä olet kanssani.
Muista, että minä rakastan sinua.
Kysyit, mitä voit tehdä. Kun arvioit näitä vastauksia, sinun kannattaa huomioida, että suurin osa täällä palstalla kirjoittajista on meitä elämään jollain tavalla katkeroituneita. Siksi neuvot ovat usein "jätä se sika"-materiaalia.
Mitä sinun oikeasti kannattaa tehdä, ottaa asia puheeksi miehesi kanssa. Kerro hänelle, että koirasi on sinulle tärkeä ja sinä päätät koiraasi koskevat säännöt. Miehesi saattaa kyllä ilmoittaa, että hänen kotonaan on hänen määrittelemänsä säännöt. Siitähän on sitten helppo jatkaa rauhalliseen keskusteluun siitä, onko suhteellanne tulevaisuutta.
Tärkeää on se, että kukaan teistä ei ole onneton. Mikäli koet, että joudut uhraamaan koirasi suhteenne eteen, kuulut tuohon onnettomien ryhmään.
Kokonaan eri asia olisi silloin, mikäli kyse olisi allergiasta tai jostain vastaavasta. Nyt teillä on ongelma, johon on mahdollisuus vaikuttaa omaa suhtautumista muuttamalla.
Ymmärrän ahdinkosi. Minä seurustelen myös miehen kanssa joka ei niin välitä koirista. Jo seurustelun alussa tein selväksi että koirat tulevat aina kuulumaan elämääni ja se oli miehen mukaan ok ja suhde jatkui mutta todellisuudessa se ei oikein näy käytännössä.
Vierailen miehen luona ilman koiraa koska mies ei halua koiraa asuntoonsa ja en voi toisen kotiin mielestäni ottaa koiraa jos ei sitä sinne halua. Se taas rajoittaa tapaamisiamme. Olenkin miettinyt että eihän suhteessa taida olla järkeä jos mies valitsee mielummin ajan viettämisen ilman minua kokonaan kuin mun ja koiran kanssa silloin kun en saa koiralle hoitoa järjestymään. Valintahan se on miten haluaa aikaansa viettää. Tuntuu etten ole hänelle kovinkaan tärkeä jos mielummin on yksin kuin mun ja koiran kanssa.
Suhde toimii muuten hyvin vaikka mies vihjailee usein miten helppoa elämäni olisi ilman koiraa. Mahtaakohan alunperinkin ajatus ollut että yrittää manipuloida minut huomaamaan että elämä ilman koiraa onkin parempaa.
Ei se miehen jättäminen silti ensimmäisenä ole listalla. Suhde tosiaan on hyväksymistä puolin ja toisin. Mun on hyväksyttävä ettei välitä koirasta ja miehen on opittava hyväksymään että koira kuuluu elämään ja siitä ajan kuluessa rakennettava joku kultainen keskitie. Sitten suhde kyllä varmaan päättyy jos tätä kultaista keskitietä ei yrityksistä huolimatta löydy.
Silloin harmittaa todella että on tavallaan haaskannut aikaa väärään ihmiseen mutta ei kai sitä heti suhteen alussa voi laatia pitkää listaa ehdottomuuksista joiden on toteuduttava. Aika näyttää miten tulee käymään.
Täydellistä ihmistä kun ei ole olemassakaan. Jos etsin miehen joka tykkää koirista, siinä voi taas olla monia muita puutteita ja jälleen miettisin mitä tehdä.
"ei kai sitä heti suhteen alussa voi laatia pitkää listaa ehdottomuuksista joiden on toteuduttava"
Ei pitkää listaa mutta kyllä tämä on sen verran vakava asia että pitäisi olla sillä lyhyelläkin listalla. Jos itse rakastat lemmikkiäsi niin ilman muuta kumppaninkin pitäisi kyetä sitä edes sietämään, eihän siitä muuten tulee muuta kuin katkeraa riitaa josta kärsii kaikki.
"mies ei halua koiraa asuntoonsa"
"Jos etsin miehen joka tykkää koirista, siinä voi taas olla monia muita puutteita ja jälleen miettisin mitä tehdä."
En tiedä kuinka kauan olette tunteneet mutta tekee mieli kysyä syytä miksei mies halua koiraa asuntoonsa. Koska se kertoo ihmisestä itsestään jotakin myös. Että eipä tämäkään siippasi taida erityisen täydellinen olla, joku puute on korvien välissä ellei syynä ole allergia. Kai normi ihminen voi koiraa hetken sietää ellei ole allerginen tai pelkää koiria? Luonnollisesti sinä siivoat jäljet jos koira jotakin sotkua joskus aiheuttaa ellei mies halua vaivautua.
Aikoinaan nettideitissä ilmoitin että mulla on koira ja iso sellainen niin joskus sainkin vastauksia että "oot muuten ookoo mutta toi koira ei käy, hyvää jatkoa" ja se oli rehtien naisten vastaus. Mullekin kävi niin että yks daami jonka kanssa seukkasin vähän aikaa niin alko kyselemään että voinko hankkiutua koirasta eroon jotenkin. Hankkiuduin siitä muijasta eroon.
Onneksi nyxä pitää koirastani ja koira nyxästä niin kaikki on hyvin :)
Etsin pitkään miestä, joka hyväksyisi isokokoisen ONGELMAluonteisen Rottweiler-koirani. Aikani etsittyäni, en ketään löytänyt. En ikinä luopuisi rakkaasta koirastani, oli ongelmakoira tai ei. Pikkuhiljaa pienin askelin koira oppii käyttäytymään ja niin oppii teidänkin koira, mutta ei todellakaan lyömisen tai uhan avulla, kunnioitus on se mikä määrää koiran käskyjä.
Sinuna jättäisin miehen ja jatkaisin oman lojaalin koirani kasvatusta vaikkapa juuri niille tavoille, ettei häärää kokoajan tai leikkii tietyissä paikoissa. Olet ottanut koiran sinun vastuullesi, sinun lemmikiksesi syystä. Et voi luopua siitä sen takia, että joku mies ei pitänyt siitä, eikä edes yritä tulla toimeen sen kanssa.
Uskon, että oikeana ajankohtana löydät miehen, joka varmasti rakastaa sinua ja koiraasi, eikä kohtele sitä noin.
Löysinhän minäkin minun ongelmarottikselleni isännän, ja muuten kyllä koulutus on edennyt todella hyvin oikealla (ei pahoinpitelyllä) auktoriteetillä ja rakkaudella!
Itse 2 isokokoisen koiran omistajana olen tehnyt kaikille miehille selväksi (joitten kanssa olen olen ollut suhteessa), että minulla on koiria. Eli heidän A tulee hyväksyä minut sellaisena kuin olen sekä minun koirani tai B ei tarvitse hyväksyä minua, eikä koiriani, jolloin suhdetta ei synny. Tähän asti 2 miestä ovat hyväksyneet koirani ja ovat olleet heitä kohtaan ymmärtäväisiä (yhdellä oli itsellään koira ja hänen isällään, toisella ei ollut koiria mutta hyväksyi omani). Nykyinen mieheni hyväksyi myös koirani ja hän jopa leikkii ja pelleilee heidän kanssaan (vaikkei kovin koira ihminen ole ollut eli itsellään hänellä ei ole ollut koskaan koiraa / koiria), käyttää ne lenkillä ja ruokkii ne. Itse saan pelleillä ja leikkiä koirieni kanssa, niin paljon kuin itse haluan, ilman että mies siihen mitään sanoo tai tekee.
Aloittajan kannattas lähteä kiireesti pois tuollaisesta suhteesta ja äkkiä!
Ota elämän kaveriksesi mies ja heivaa kirppusäkki.
Kenelle viestisi oli?
Jos minulle niin en todellakaan ottaisi miestä kaverikseni ja heivaisin koiriani! Jos siis mies ei hyväksyisi koiriani! Silloin koirat jää ja mies lähtee! Onneksi oma mies on hyväksynyt koirani, niin mies on saanut jäädä!
no jos ei kirppusäkin feidaus innosta, niin vie itsesi piikille. mies ja kirppusäkki saavat tulla tahoillaan onnelliseksi.
problem solved.
ei kyllä tuolla tyylikäs ratkaisu ihmisellä näytä järkeä päässä oikein olevan! vie ite ittes piikille ja pidä turpas kiinni! minä en ihteeni piikille vie! enkä koiriani! enkä myöskään avopuolisoani! hanki elämä sairas ihminen!
Ei sellaiselle suhteella ole minkäänlaista hyvää odotettavissa, joka alkaa jo perheessä olevan kotieläimen hävittämisen vaatimuksella.
Ihminen joka vaatii tuollaista, vaatii myös varmasti monia muitakin asioita eli koko perhe pomppii tämän käskytyksen tahdissa. Miksiköhän näitä ihmisiä kutsutaan?
Eläimiä on monissa perheissä, joissa on ns. seurakoiria ja toisissa metsästyskoiria.
Koira on kuitenkin aina eläin, sillä on omat ruokansa ja astiansa, omat makuupaikkansa, en ymmärrää koiran nukuttamista samassa sängyssä, enkä koirien pussailua.
Metästyskoirat ovat monesti omissa kopeissaan aitauksissa, jorkut voivat olla siästiloissakin. Jo perheessä on koira, se täytyy hyväksyä mukaan edelleen.
Koiraa hoidetaan eli turkkia puhdistetaan, jalkoja rasvataan.
Meilläkin oli koiria, nyt ei enää, sillä vanhuus vie koiran noin 10-15 vuoden iässä, rodusta riipuuen. Koirallemme oli syöpäsairaus, leikattiin kahteen kertaan ja toipui, mutta sitten liikunta meni kokonaan.
Itse en niin koiraihminen ole ollut koskaan, mutta voin sanoa jälkeenpäin, että tuo koira oli sellainen turva ja tuki aina kun oli vaikeaakin. Ikäänkuin se olisi aistinut, että nyt täytyy olla lähellä ja lohduttaa.
Kukaan ihminen ei osaa lohduttaa samalla tavalla pyyteettömättömästi.
Joten älä ota ihmistä kotiisi, joka vaatii eläinen hävittämistä, ennenkuin kuin voi tulla.
Eräs Puolusvoimien upseeri esitti, että hänellä on allergia koirille, täyttä valetta, sillä kyllä siellä allergiset ovat joutuneet luopumaan sellaisista tehtävistä, joissa hän oli. Ja myönsikin, että ei pidä, lisäksi hakkasi koiran lapsien nähden.
Muutenkin tämän kaverin jutut paljolti valheita, taitaa olla myös muiden eleäinten vihaajien jutut samalla tavalla valheellisiä.
Voiko olla ihmisiä, jotka ovat mustasukkaisia eläimelle.
Kokemuksesta; ÄLÄ jatka suhdetta miehen kanssa joka lyö koiraasi ja vihaa sitä.
Koira on ollut enne miestä, joten miehen pitää hyväksyä se samassa paketissa.
Minä en kattelis päivääkään sellasta ukkoa joka löisi eläimiäni. Tai ylipäätään lyö eläimiä. Sellanen ei ole terveen ihmisen touhuja.
Lainaan APn ketjua, kun itselläni on myös mietittävää seurustelun ja koiran suhteen.
Eli olen seurustellut yli 2 vuotta n. 9 vuotiaan koiran omistavan naisen kanssa, molemmat pidämme koirasta.
Nyt minulle on tarjoutunut mahdollisuus lähteä töihin ulkomaille, paikkaan mistä nainenkin pitää ja hänelläkin olisi mahdollisuus aluksi lähteä mukaan ainakin vuodeksi vuorotteluvapaalle. Kohde olisi kuitenkin kaupunki, eikä "vanhaa" koiraa olisi helppo kuljettaa mannertenvälisellä lennolla melkein trooppiseen ilmastoon, tuskin se siellä edes kauaa jaksaisi kun Suomessakin jo kesähelteilläkin läähättää.
Ketään hoitajia Suomessa koiralle ei ole, eikä se varmaan missään viihtyisikään kun on ollut pennusta saakka tiiviisti naisen kanssa.
En keksi kuin 3 vaihtoehtoa, eikä mikään niistä kuulosta hyvältä.
1. Lähden yksin ja suhteemme muuttuu etäsuhteeksi jotta nainen voi olla rakkaan koiransa kanssa.
2. Nainen vie rakkaan koiransa lopetettavaksi, jotta voisi lähteä mukaani, vaikka koira on terve ja hyväkuntoinen.
3. Luovun tuosta unelmastani, jotta voisin olla naiseni kanssa yhdessä, koiran vuoksi.
Ei ainakaan vaihtoehto 2 !
Kuri ja järjestys se pitää olla elukoillekin.
Mutta lyöminen ja pelolla hallitseminen viittaisi miehen olevan häiriintynyt. Jos koiraa ei olisi, se olisit mahdollisesti sinä joka olisi lyötävänä ja saisit olla "vaan tietyssä tilassa ja hiljaa!"